Lue keskustelun säännöt.
Miksi h*lvetissä korkeakouluissa on nykyään lähinnä vain ja ainoastaan ryhmätöitä?????
13.10.2018 |
Siis sellaista ei enää olekaan, että olisi ihan perinteisiä luentoja, että opettaja puhuu edessä ja opiskelijat kuuntelee. Näitä on nykyään _todella_ harvoin. Nykyään "luennot" on sellaisia, että tehdään jotain ryhmässä tai parin kanssa aivan kokoajan. Lisäksi esitelmiä on aivan jatkuvasti.
Sitten se ryhmätöiden määrä.. se on järkyttävää.. jossain 4-5 hengen ryhmissä täytyy tehdä yhtä sun toista projektia koulun ohessa ja tottakai aikataulujen järkkääminen on jo pelkästään yksi iso työmaa. Koko opiskelu menee vaan johonkin järkyttävän turhien projektien suunnitteluun josta ei ihan oikeasti opi yhtään mitään.
Ja tentit? No ei sellaisia enää olekaan! Hyvin harvoin on mitään yksilötenttejä enää! Yksilötentit on korvattu kaiken maailman muulla eli juurikin kaikilla projekteilla sun muilla. Joskus on ryhmätenttejä, joihin osa ryhmästä on panostanut kunnolla ja osa ei ole vaivautunut lukemaan sekuntiakaan ja silti kaikki saa saman arvosanan (............).
Että kun on p e r s e e s t ä. Sori nyt vaan, mutta menee ihan oikeasti motivaatio tämmösen takia. Haluan edelleen siihen ammattiin johon opiskelen, mutta en koe tätä opiskelutapaa millään tasolla mielekkääksi. Haluaisin opiskelusta enemmän koulumaista.....
Kommentit (111)
Tiedätpähän miten tulevat kollegasi työskentelevät. Sluibaajat jatkavat toisten hyväksikäyttöä myöhemmin työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu esitelmiä ja ryhmätöitä on kieltämättä todella paljon. En voi ymmärtää, miten ei sosiaaliset ihmiset selviää esim. AMK:ssa. AMK on tehty sosiaalisille ja rohkeille ihmisille.. ihan oikeasti.
Sosiaalisuus ei ole synonyymi rohkeudelle ja suuna ja päänä olemiselle. Asiantuntija psykologin joka on kirjoittanut aiheesta kirjankin, sosiaalisuus on sitä, että osaa ottaa muut huomioon. Siis hiljainen ja ujo voi olla sosiaalisempi kuin ryhmätöissä hölöttävä opiskelija.
Hyvä kommentti! Olisiko tuon kirjan nimi sinulla vielä muistissa?
Kirja oli; Liisa Keltikangas-Järvinen, Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot
Kiitos paljon! Häneltä löytyy näköjään muitakin mielenkiintoisia kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu esitelmiä ja ryhmätöitä on kieltämättä todella paljon. En voi ymmärtää, miten ei sosiaaliset ihmiset selviää esim. AMK:ssa. AMK on tehty sosiaalisille ja rohkeille ihmisille.. ihan oikeasti.
Sosiaalisuus ei ole synonyymi rohkeudelle ja suuna ja päänä olemiselle. Asiantuntija psykologin joka on kirjoittanut aiheesta kirjankin, sosiaalisuus on sitä, että osaa ottaa muut huomioon. Siis hiljainen ja ujo voi olla sosiaalisempi kuin ryhmätöissä hölöttävä opiskelija.
Voi tosiaan olla sosiaalisempi. Unissaan. Hiljainen ja ujo on valitettavan usein sellainen peräsävedettävä ryhmätöissä ja projekteissa jotka edellyttävät kommunikointia muiden kanssa että saadaan homma tehtyä, hiljainen ja ujo joka ei saa suutaan auki, mutta pasiivisagressiviisena jurnuttaa asioista koska kukaan osaa lukea ajatuksia. Mistä helkkarista tietää mitä toinen mielessään hautoo ellei ilmaise sitä mitenkään?
Jaatte heti alkuun aiheen osiin ryhmän kesken, sitten jokainen tekee oman osansa. Kommunikoikaa verkon kautta. Ei tapaamisia, jos ei ole pakko. Näin se sujuu parhaiten, itse asiassa siitä tulee käytännöllisesti katsoen yksilötyö. Huonoja puolia tässä tietenkin on yksilötyöhön verrattuna: voi olla vaikea päästä ryhmään jos ei ole kavereita, joku voi jättäytyä vapaamatkustajaksi, yhteinen arvosana, ja ennen kaikkea: jokainen oppii vain pienen osan aiheesta.
Varmaan suurin syy ryhmätöiden teettämisessä opettajien laiskuus. Oppiminen kyllä kärsii tästä suuntauksesta paljon. Mutta jos tenttejä ei ole niin se ei välttämättä ilmene mitenkään, ennenkuin työelämässä. Mutta se ei ole koulun murhe.
Vierailija kirjoitti:
Fysioterapialla ainakin noin, kun opetukseen ei ole rahaa. Sikäli vähän ikävää, että pitäisi osata kuntouttaa halvauspotilaita ja keskosia, että ihan kunnon opetusta ja perinteisiä luentoja kaivattaisi. Jos koulua olisi oikeasti joka päivä 8-16 ja kunnon opetusta myös, kahdessa vuodessa valmistuttaisi.
Onnea halvauspotilaille ja keskosille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu esitelmiä ja ryhmätöitä on kieltämättä todella paljon. En voi ymmärtää, miten ei sosiaaliset ihmiset selviää esim. AMK:ssa. AMK on tehty sosiaalisille ja rohkeille ihmisille.. ihan oikeasti.
Sosiaalisuus ei ole synonyymi rohkeudelle ja suuna ja päänä olemiselle. Asiantuntija psykologin joka on kirjoittanut aiheesta kirjankin, sosiaalisuus on sitä, että osaa ottaa muut huomioon. Siis hiljainen ja ujo voi olla sosiaalisempi kuin ryhmätöissä hölöttävä opiskelija.
Voi tosiaan olla sosiaalisempi. Unissaan. Hiljainen ja ujo on valitettavan usein sellainen peräsävedettävä ryhmätöissä ja projekteissa jotka edellyttävät kommunikointia muiden kanssa että saadaan homma tehtyä, hiljainen ja ujo joka ei saa suutaan auki, mutta pasiivisagressiviisena jurnuttaa asioista koska kukaan osaa lukea ajatuksia. Mistä helkkarista tietää mitä toinen mielessään hautoo ellei ilmaise sitä mitenkään?
Missä vaiheessa se sulle sitten selviää, että toinen hautoo jotain? Kai ne jossain vaiheessa sitten suunsa saavat auki, kun kerran tiedät, että ovat passiivisagressiivisia...
Näitä säästöjä perustellaan itseohjautuvuudella, tiedonhaun itsenäisesti suorittamisella ja muulla bullshitillä ja toki tarpeellista sekin MUTTA ois se hyvä opetusta saada!
Ryhmä säätäjiä opiskelun alkuvaiheessa, ei kiitos. Olkoon vaikka kuinka hyvät tyypit, se ei auta opiskelussa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli TKK:ssa jo 90-luvulla tosi paljon ryhmätöitä. Tosi työllistävää kun sen lisäksi oli tenttejä paljon ja laskuharjoituksia.
Sitten kun sattui ryhmään jossa kemiat ei kohdanneet, niin siinä sitä sitten oltiin.
Lisäksi osa ryhmätöistä piti tehdä ihan oikeisiin yrityksiin, eivät olleet mitään sellaisia että olisi vain referoitu jotain kirjoja.
Tampereen teknillisessä yliopistossa oli melkein joka aineessa jo 90-luvulla ryhmätyö tai harjoitustyö. Kyllä oli ärsyttävää. Stressaavaa etsiä ne ryhmätyökaverit, jos ei tuntenut joukosta ketään ja toiset oli jo tuttuja. Tunkea sitten johonkin itsensä.
Niitä töitä tehtiin oikeisiin yrityksiinkin. Ja tulokset sitten usein raportoitiin sitten esitelmänomaisesti kaikille.
Mäkin inhoan ryhmätöitä, vaikka olen suht sosiaalinen ja menevä tyyppi, mutta myös herkkä ja itsenäinen, joka tykkää opiskella omaan tahtiin ja omassa rauhassa. Ryhmätöissä on niin arpapeliä se, millainen ryhmä sattuu eteen. En näe sitä kovin hedelmällisenä tapana oppia asioita. Herkälle ihmisille virikkeitä on kuormittavuuteen asti: Uuden oppimista, uusia ihmisiä, aikataulujen järkkäämistä, omien ja muiden menojen kyttäämistä, muiden ihmisten jatkuvaa huomiointia, paljon ajatuksia... Rasittavaa. Luennoilla ja perus oppitunneilla voi vaan keskittyä olennaiseen eli opetukseen. Kaiken lisäksi ryhmätyöt syrjivät ujoja, hiljaisia tai introvertteja. Heidän äänensä jää niiden äänekkäämpien alle. Usein he loistavat parhaiten silloin, kun saavat tehdä asiat yksin ja omalla tavalla. Kaiken lisäksi ryhmätyöskentelyn periaatteita harvoin opetetaan missään, vaan pistetään vaan random porukat ja jätetään ne omilleen hoitamaan homma. Musta tää viestii niin nykyään ylisosiaalisuuden ihannointia kuin jatkuvan säästämisen seurauksista. Opettajilla ei ole aikaa opettaa samalla tavalla, niin ratkaisu on pistää tyypit tekemään jotain hienolta kuulostavaa projektia keskenään... Amiksessa on samaa, juuri peruskoulusta tulleet nuoret laitetaan itsenäisesti tekemään jotain valtavia projektiesitelmiä, vaikka harva siihen on ton ikäsenä valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin inhoan ryhmätöitä, vaikka olen suht sosiaalinen ja menevä tyyppi, mutta myös herkkä ja itsenäinen, joka tykkää opiskella omaan tahtiin ja omassa rauhassa. Ryhmätöissä on niin arpapeliä se, millainen ryhmä sattuu eteen. En näe sitä kovin hedelmällisenä tapana oppia asioita. Herkälle ihmisille virikkeitä on kuormittavuuteen asti: Uuden oppimista, uusia ihmisiä, aikataulujen järkkäämistä, omien ja muiden menojen kyttäämistä, muiden ihmisten jatkuvaa huomiointia, paljon ajatuksia... Rasittavaa. Luennoilla ja perus oppitunneilla voi vaan keskittyä olennaiseen eli opetukseen. Kaiken lisäksi ryhmätyöt syrjivät ujoja, hiljaisia tai introvertteja. Heidän äänensä jää niiden äänekkäämpien alle. Usein he loistavat parhaiten silloin, kun saavat tehdä asiat yksin ja omalla tavalla. Kaiken lisäksi ryhmätyöskentelyn periaatteita harvoin opetetaan missään, vaan pistetään vaan random porukat ja jätetään ne omilleen hoitamaan homma. Musta tää viestii niin nykyään ylisosiaalisuuden ihannointia kuin jatkuvan säästämisen seurauksista. Opettajilla ei ole aikaa opettaa samalla tavalla, niin ratkaisu on pistää tyypit tekemään jotain hienolta kuulostavaa projektia keskenään... Amiksessa on samaa, juuri peruskoulusta tulleet nuoret laitetaan itsenäisesti tekemään jotain valtavia projektiesitelmiä, vaikka harva siihen on ton ikäsenä valmis.
Niin ja yleensä ne introvertit tekee suurimman osan töistä, sitten ne äänekkäät esittävät ne ja omivat työn. Hiljaiset paneutuvat itse työhön eivätkä siihen mitä tekivät viikonloppuna ja kenen kanssa ja minne matkustavat seuraavaksi, sellaista ne äänekkäimmät tuovat esiin ja sitten pidetään niin ulospäinsuuntautuvina. Eräs opettaja sanoi, että keskittykää töihin ja asiaan ei se äänessä oleminen pelkästään tuo pisteitä jos asiasisältö puuttuu.
Joo oli ihan järkyttävää, kaksi kuukautta meni siihen turhanpäiväiseen projektiin kun olisi halunnut päästä oppimaan oikeaa asiaa ja sitten oli ehkä kuukausi aikaa opetella ne oikeasti tärkeät asiat ennen harjoittelua. Kaikki uutta asiaa niin ei sitä oppinut, sitten harjoittelussa toruttiin miten vähillä teoriaopinnoilla opiskelija päästetään harjoitteluun....
Onneksi keskeytin ne opinnot, ei ole ikävä. Toivottavasti yliopistossa ei ole samanlaista paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kiva, jos saisi valita, suorittaako jonkun kurssin ryhmä - vai yksilötyönä. Jotkut kuitenkin valitsisivat ryhmätyön, joten opettajille ei kuitenkaan tulisi niin paljon tarkastettavaa.
Ex!!-AMK-ope tässä.
Kaikki on nykyään p/ceestä.
Kaikkien AMK:den johto on nykyään miehitetty poliittisesti, ihan KOKonaan.
Sisältöosaamisella ei enää ole mitään väliä, ja kuka vain voi nykyään opettaa mitä vaan.
Omaa lastani en enää AMK:hon ohjaisi.
V*tun poliittiset paskiaiset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nii-ih... ymmärrän nykyisen tiimityömentaliteetin. Joskus kuitenkin joutuu tekemään yksin töitä. Ajatellaanpa vaikka kirjanpitäjää. Usein hän on koulutukseltaan tradenomi. Kirjanpitäjän työ on paljon muutakin kuin tulojen ja menojen kirjaamista, mutta miten pärjää tilitoimistossa töissä, jos ei osaa tehdä työtään itsenäisesti työpisteellään? En ymmärrä. Ei tilitoimistossa voi pitää ryhmäpalaveria jokaisesta kirjauksesta, ei edes jokaisen pikkufirman tilinpäätöksestä kaiketi. Ja jos ajatellaan sosiaalisempaa hommaa, niin kyllä vaikka sairaanhoitajakin joutuu toimimaan yksin, samoin nuoriso-ohjaaja. Mitä tehdä insinöörillä, joka ei yksin osaa käyttä Autocadia tai tehdä yksinkertaistakaan kustannuslaskelmaa?
En oikeasti tiedä, kuinka pitkälle tilanne siellä korkeissa kouluissa on mennyt. Anteeksi, jos sorruin liioitteluun. Olen vuosien mittaan opettanut yliopistossa silloin tällöin. Peukalotuntumalta sanoisin, että opiskelijoiden valmiudet tenteissä ja esseesuorituksissa ovat jonkin verran heikentyneet. Tämä on kuitenkin vain tuntuma, minulla ei ole mahdollisuutta tutkailla asiaa laajasti. Ja aina arvostellessaan tenttejä opettaja joutuu myös pohtimaan, että osasinko opettaa tavoitteideni mukaan. Lohdullista on se, että erinomaiset opiskelijat ovat yhä erinomaisia. Ehkä he oppivat opetuksesta huolimatta. Keskitaso vaikuttaa minusta laskeneen. Vielä useammankin vuoden opintojen jälkeen kirjoitus voi olla abstraktiotasoltaan lähinnä journalistista, ei akateemista. Vaatimattomimmin suoriutuvat kirjoittavat vielä useamman yliopistovuoden jälkeen lähinnä mielipidekirjoitustasoista tekstiä, mutta eipä sotketa heitä siihen keskitasoon, josta puhuin.
Tämä teksti olkoon siis mielipidetasoinen. Ei nyt ole lähteitä eikä tänne kannata kovin abstrakteja kirjoitella. Sellaisesta jutusta tulisi liian pitkäkin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö Liisa osaa edes akateemisen koulutuksen jälkeen olla alistumatta miehelleen? Kai tiedätte, että aviomiehen nimeenvaihtaminen on TUTKITUSTI naisen statusta alentavaa. Jäikö Liisalta lukematta tutkimus jossa kerrottiin että yhdistelmänimisiä naisia pidetään vähemmän pätevinä? Liisan takia meitä muitakin naisia halvennetaan. Oikea häpeäpilkku. Ketään ei kiinnosta perhettä leikkivien naisten tiede :DDD Tämän takia ukkoja arvostetaan kaikessa.
Niin ja Liisalle terveiset, tyttölapsia abortoidaan miehen sukuun liittymisen takia. Eikö Liisa ole oppinut tätä? Eikö naiset opi mitään koulutuksesta huolimatta? Tämän takia jo tyttölapsia vihataan yli kaiken. :DD
Olisiko Liisa sen verran vanha, että on joutunut vanhan lain mukaan ottamaan miehensä nimen Järvinen ja sitten vaihtanut yhdistelmänimeen sen tultua mahdolliseksi?
Tuli mieleen yksi kerta kun jouduin samaan ryhmään ylisuorittajan kanssa. Työn kokoaminen powerpointiksi tuli minulle, ja sain sen kutakuinkin sovitettua niille 6 dialle mitä oli "annettu". Poistin samalla turhia (asian vierestä yms) kohtia että saa esityksen tiiviiseen pakettiin. Ylisuorittajahan tästä kimpaantui ja teki oman yli 15 dian esityksen kun en suostunut lisäämään niitä turhia kohtia tuohon omaan, ja meni vielä palauttamaan ilman ryhmän muiden jäsenten suostumusta. Olin "sairaana" esityspäivänä, mutta kuulin että suorittaja sai läksytykset opettajalta kun sallittu diamäärä ylittyi ja esitystä olisi voinut tiivistää reippaasti. Nautin jo pelkästä ajatuksesta, olisi pitänyt olla todistamassa tapahtumaa.
Onkos vinkkejä mitä tehdä, kun yksi tuntematon ryhmään ilmoittaunut ei anna kuulua itsestään mitään, ei vastaa sähköpostiin ja puhelinnumeroa ei tiedetä? Kukaan meistä ei tuntenut toisiaan entuudestaan, mutta muiden kanssa menee hyvineo ja työnjakokin on saatu toimimaan, kun saataisiin tämä yksi. Ei me oikein voida nimeä työhön laittaa, jos ei tiedetä hänestä yhtään mitään. Voi tietysti olla keskeyttänyt, mistähän sen saisi tietää?
Heikomman osankin pitää pärjätä. Vanhoissa kouluissa voisi väärät ihmiset jäädä valmistumatta. Wink
Vierailija kirjoitti:
Onkos vinkkejä mitä tehdä, kun yksi tuntematon ryhmään ilmoittaunut ei anna kuulua itsestään mitään, ei vastaa sähköpostiin ja puhelinnumeroa ei tiedetä? Kukaan meistä ei tuntenut toisiaan entuudestaan, mutta muiden kanssa menee hyvineo ja työnjakokin on saatu toimimaan, kun saataisiin tämä yksi. Ei me oikein voida nimeä työhön laittaa, jos ei tiedetä hänestä yhtään mitään. Voi tietysti olla keskeyttänyt, mistähän sen saisi tietää?
Opettajan kanssa keskustelette miten toimia?
Ärsyttää sama juttu, olen yliopistossa ja jatkuvasti on kaikkia helvetin pari- tai ryhmätöitä.