Miksi h*lvetissä korkeakouluissa on nykyään lähinnä vain ja ainoastaan ryhmätöitä?????

Opiskelin avoimessa yliopistossa vähän aikaa yhtä ainetta, johon silloin vielä ajattelin myöhemmin hakea opiskelemaan. Yhtä ryhmätyötä koko opiskelu. Se oli todella vaikeaa päivätyön ohella, vaikka avoimessa nimenomaan pitäisi pystyä opiskelemaan työn ohellakin. Melkein joka kurssilla pakollisia "seminaareja", joista osa esim. klo 13-16 ja tähän päälle ne lukemattomat ryhmätyöpalaverit... Monella oli valmiina omat ryhmäläiset ja sitten kun itsellä ei ollut niin aina oli työlästä änkeä johonkin ryhmään. 

Minulla on aiempi yliopistotutkinto ja siihen aikaan opiskelu ei ollut noin ryhmätyöpainotteista.

Ei kiitos. En hakenut sinne sitten ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin avoimessa yliopistossa vähän aikaa yhtä ainetta, johon silloin vielä ajattelin myöhemmin hakea opiskelemaan. Yhtä ryhmätyötä koko opiskelu. Se oli todella vaikeaa päivätyön ohella, vaikka avoimessa nimenomaan pitäisi pystyä opiskelemaan työn ohellakin. Melkein joka kurssilla pakollisia "seminaareja", joista osa esim. klo 13-16 ja tähän päälle ne lukemattomat ryhmätyöpalaverit... Monella oli valmiina omat ryhmäläiset ja sitten kun itsellä ei ollut niin aina oli työlästä änkeä johonkin ryhmään. 

Minulla on aiempi yliopistotutkinto ja siihen aikaan opiskelu ei ollut noin ryhmätyöpainotteista.

Ei kiitos. En hakenut sinne sitten ollenkaan.

Valitsin avoimesta yliopistosta pelkästään verkossa suoritettavia, ajasta ja paikasta riippumattomia kursseja. Ylläripylläri, ryhmätyö!

45 lisää, että itsekin olen jo päättänyt, että en hae suorittamaan yliopistotutkintoa. Minulla ei ole sitä ensimmäistäkään. Mutta työn ohella oli ajatus opiskella, nyt verkkokursseja kun tämän hetkinen työpaikka, jonka olisi  tarkoitus vaihtua omaksi yritykseksi piakkoin, ei oikein jousta. Työn luonne joustaisi, mutta pomo ei. Pärjäisin kyllä, hyvin on mennyt ja se ryhmätyökin onnistuu verkossa, mutta jatkossa pitäisi ottaa lähikursseja ja en vain jaksa ryhmätyösäätöä luentosäädön lisäksi. On kyllä amk-ammatti entisestään, joten siihen tyydyn.

Kaipaatteko oikeasti sitä, että opettaja puhuu yksinään 1,5 tuntia putkeen? Osaatteko lukea? "Luento" on nimittäin saanut alkunsa siitä, että keskiaikaisissa yliopistoissa kirjoja oli usein yksi kappale, jota luettiin ääneen opiskelijoille.  Sitten kun kerrankin opiskelijat saavat sitä kovasti kaipaamaansa monologia, salista lampsitaan ulos muina miehinä ja naisina kesken kaiken.  Nykyään yliopistot ovat täynnä käsittämättömiä vajakkeja (onneksi niitä lahjakkaitakin edelleen on). Tarkoitus tässä ryhmätyöpainotuksessa on tosiaan valmistaa työelämään, koska hyvin harvassa työssä voi tehdä asioita yksin. Missä työssä riittää, että osaa kuunnella muiden puhetta ja tehdä siitä muistiinpanoja?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi, mutta jaan turhautumisesi. Ryhmätyö ei ole tapa oppia mitä tahansa tietoa ja teoriaa. Usein paljon energiaa menee kaikkeen sähläämiseen, eikä työn aiheeseen ehdi kunnolla edes perehtyä. Lisäksi ryhmässä on aina joku, joka olettaa,  että sopeutuminen on yksisuuntaista, eli ainoastaan hänen tarpeet huomioonottavaa. 

Jos koulutuksessa on tarkoitus oppia ihmissuhdetaitoja tai ryhmässä olemisen tai joustavuuden taitoja, se voisi olla jokin erillinen kurssi, vähän niin kuin on viestintäkurssejakin. 

Oletko siis sitä mieltä, että toisten kanssa toimimista oppii parhaiten käymällä kurssin, jossa kerrotaan teoriassa, kuinka toisten kanssa toimitaan? Kyllä sitä parhaiten oppii käytännössä eli tekemällä yhdessä muiden kanssa.

Meillä onneksi on kurssit olleet tähän asti sellaisia, että niillä ollaan tapitettu luennoilla ja sitten tentitty. Yhdessä taisi olla ryhmätyö lisäksi. Labroissa tehdään pareissa tai ryhmissä, mutta jokainen tekee oman raportin. Tosin nyt aloitan sivuaineopiskelut toisessa tiedekunnassa ja siellä näkyy olevan jokaisella kurssilla pelkkää ryhmä- ja parityötä... Saa nähdä.

- biologian opiskelija

Vierailija kirjoitti:

Onkos vinkkejä mitä tehdä, kun yksi tuntematon ryhmään ilmoittaunut ei anna kuulua itsestään mitään, ei vastaa sähköpostiin ja puhelinnumeroa ei tiedetä? Kukaan meistä ei tuntenut toisiaan entuudestaan, mutta muiden kanssa menee hyvineo ja työnjakokin on saatu toimimaan, kun saataisiin tämä yksi. Ei me oikein voida nimeä työhön laittaa, jos ei tiedetä hänestä yhtään mitään. Voi tietysti olla keskeyttänyt, mistähän sen saisi tietää?

Jätätte kylmästi nimen pois ja palautatte tehtävän, jossa on sen todellisten tekijöiden nimet. Miksi tehtävää tekemättömän pitäisi päästä siipeilijänä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu esitelmiä ja ryhmätöitä on kieltämättä todella paljon. En voi ymmärtää, miten ei sosiaaliset ihmiset selviää esim. AMK:ssa. AMK on tehty sosiaalisille ja rohkeille ihmisille.. ihan oikeasti.

Sosiaalisuus ei ole synonyymi rohkeudelle ja suuna ja päänä olemiselle. Asiantuntija psykologin joka on kirjoittanut aiheesta kirjankin, sosiaalisuus on sitä, että osaa ottaa muut huomioon. Siis hiljainen ja ujo voi olla sosiaalisempi kuin ryhmätöissä hölöttävä opiskelija.

Voi tosiaan olla sosiaalisempi. Unissaan. Hiljainen ja ujo on valitettavan usein sellainen peräsävedettävä ryhmätöissä ja projekteissa jotka edellyttävät kommunikointia muiden kanssa että saadaan homma tehtyä, hiljainen ja ujo joka ei saa suutaan auki, mutta pasiivisagressiviisena jurnuttaa asioista koska kukaan osaa lukea ajatuksia. Mistä helkkarista tietää mitä toinen mielessään hautoo ellei ilmaise sitä mitenkään?

Missä vaiheessa se sulle sitten selviää, että toinen hautoo jotain? Kai ne jossain vaiheessa sitten suunsa saavat auki, kun kerran tiedät, että ovat passiivisagressiivisia...

Kun työ on viittä vaille valmis niin sitten yllättävän kritiikin kautta. Spostitse. Suuta avaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Haluan edelleen siihen ammattiin johon opiskelen, mutta en koe tätä opiskelutapaa millään tasolla mielekkääksi. Haluaisin opiskelusta enemmän koulumaista.....

Mihin ammattiin haluat?

Työelämä on nykyään paljon tuota ihan samaa ryhmässä sähläämistä. Kai korkeakoulu pyrkii valmentamaan siihen. 

Sitä paitsi ryhmässä tutustuu ihmisiin. Eihän nykyään töihin pääse, jollei jo tunne työpaikalta jotakuta. Oma mokani oli, että suoritin yliopiston kirjatentteinä, en oppinut tuntemaan ketään, ja nyt olen erinomaisista kurssiarvosanoistani huolimatta pitkäaikaistyötön.

Samoin opinnäytetyö AMK:ssa on tehty hankalaksi. Ensin ideavaihe ja sen esittäminen, sitten suunnitelma ja sen esittäminen ja opponointi, käsikirjoitus ja sen esittäminen ja opponointi ja valmiin työn esittäminen ja lopuksi kypsyysnäyte. Siis muuten olisi jo valmis mutta tämä opinnäytetyö on tehty niin hankalaksi, että valmistuminen viivästyy ainakin 1/2 vuodella optimistisestikin ajateltuna. Miksi ei vaan voi tehdä yhtä työtä jonka esittäisi tarkastuksen jälkeen. Joku sanoi, että gradukin on helpompi tehdä kun siitä ei ole tehty noin hankalaa eri vaiheita ajatellen. Jännittää esityksetkin kun AMK:ssa on niin lapsellisia opiskelijoita, että nauravat jos epäonnistuu, voi niitä ilmeitä kun olen käynyt katsomassa esityksiä, kun niitäkin on seurattava läsnäolopakolla.

Hyi hirvitys. En aio ikinä pyrkiä ammattikorkeaan, vaikka olen haaveillut opiskeluista. Kuulostaa aivan rääkkäykseltä tällaiselle ujommalle ja hiljaisemmalle ihmiselle. Kas kummaa, miten olen kuitenkin pärjännyt työelämässä oikein hyvin, vaikka en ammattikoulussa tehnyt yhtäkään ryhmätyötä. Ja minun työni sisältää myös yhteistyötä ja asiakkaiden kanssa toimimista.

Ryhmätöiden teettäminen on opettajalle hyvin helppoa: ei tarvitse juurikaan valmistella oppituntia, tunnin kulkua voi seurailla passiivisena - ja lopuksi oppilaat vielä arvostelevatkin toisensa (toimiessani opettajana käytin ryhmätöitä aina kun laiskotti...)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu esitelmiä ja ryhmätöitä on kieltämättä todella paljon. En voi ymmärtää, miten ei sosiaaliset ihmiset selviää esim. AMK:ssa. AMK on tehty sosiaalisille ja rohkeille ihmisille.. ihan oikeasti.

AMK:ssa (ammattikorkeakoulussa) ei tosiaan pärjää, ellei ole hyviä vuorovaikutustaitoja. Ryhmätöitä ja projekteja on jatkuvalla syötöllä- oppiminen on itsenäistä (itseojautuvaa) - lähiopetusta ja luentoja on niukasti, opettajat hyppää palavereissa ja kommunikoi oppilaiden kanssa spostilla (jotkut eivät edes vaivaudu vastaamaan oppilailleen, toiset vastaavat heti). Tuppisuut eivät ammattikorkeassa pärjää, he voivat suosiolla siirtyä vaikka sinne yliopiston käytäville.

Olipa asenteellinen kommentti. Asia ole todellakaan noin yksinkertainen ja kaksijakoinen. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan alalla kuin alalla, toki tietynlainen osaaminen ja oppiminen riippuu aina alasta, mutta kouluttautumismahdollisuudet eivät saa olla kiinni siitä, onko opiskelija puhelias vai ei. Kaikenlaisille ihmisille pitää olla tilaa, sekä koulussa että myöhemmin työelämässä!

Eikös nuo ryhmätyöt ja projektit nimenomaan valmenna työelämään?

Välillä ne tuntuu turhilta, eikä työt jakaannu aina tasan.

Vierailija kirjoitti:

Samoin opinnäytetyö AMK:ssa on tehty hankalaksi. Ensin ideavaihe ja sen esittäminen, sitten suunnitelma ja sen esittäminen ja opponointi, käsikirjoitus ja sen esittäminen ja opponointi ja valmiin työn esittäminen ja lopuksi kypsyysnäyte. Siis muuten olisi jo valmis mutta tämä opinnäytetyö on tehty niin hankalaksi, että valmistuminen viivästyy ainakin 1/2 vuodella optimistisestikin ajateltuna. Miksi ei vaan voi tehdä yhtä työtä jonka esittäisi tarkastuksen jälkeen. Joku sanoi, että gradukin on helpompi tehdä kun siitä ei ole tehty noin hankalaa eri vaiheita ajatellen. Jännittää esityksetkin kun AMK:ssa on niin lapsellisia opiskelijoita, että nauravat jos epäonnistuu, voi niitä ilmeitä kun olen käynyt katsomassa esityksiä, kun niitäkin on seurattava läsnäolopakolla.

Tämä. Opparin laajuus 15op on ainakin puoliksi kaikkea muuta turhanpäiväistä, kuin itse opparin työstämistä. Ja parhaimmillaan opettajat eivät edes vastaa, kun yrittää pyytää työstä palautetta ja kommentteja. V*ttu mitä psskaa

Tule yliopistoon, niin saat olla suhteellisen rauhassa. Toki joitain ryhmätöitä on, mutta nekin yleensä saa tehdä yksin jos vain tekee.

Voisiko joku nyt sitten luetella niitä yliopisto aloja joilla mahdollisesti säästyisi enemmiltä ryhmätöiltä. Itse olen muuten muut huomioon ottava, mutta tiedän jo valmiiksi sen, että en pärjäisi liian "sosiaalisessa" koulutuksessa. Silloin kaikki energia menisi niihin ryhmätöihin sen oppimisen sijaan. Kiitos jos jollakin on vinkkejä.

Itsellä on edessä nuo amk pääsykokeet nyt tämän kuun lopussa ja täytyy myöntää että ajattelen jo pelonsekaisin tuntein, että mitä jos pääsen sisään.

Jos mietin käytyjä kouluja niin parhaiten olen viihtynyt lukiossa jossa lähes kaikki tunnit oli sellaisia että opettaja puhui ja lopuksi oli koe. Koko koulun aikana ryhmätöitä oli vain muutama ja esiintymisiä vain myös pari kertaa.

Olen jo aikaisemmin monta vuotta sitten opiskellut tietojenkäsittelyä laurean amk:ssa ja silloin jo ihmettelin miksi ryhmätöitä on niin järkyttävän paljon ja uskon että tilanne on vain mennyt entistä huonommaksi. Lopetin ensimmäisen vuoden jälkeen tuon koulun ja osasyynä siihen oli varmasti juuri ryhmätyöt.

Nyt mietin että onko taas sama kohtalo edessä. Harmittaa kyllä kun ikää jo 32 ja kouluja käytynä vain lukio ja ammattikoulu :(

Ei kyse ole vaan säästöistä, vaan kuten moni on arvellut, työelämävaatimuksista ja pedagogisista ihanteista.

Pelkällä luento, tenttikirjat ja kaksi vuorokautta yötä päivää tenttiin lukemisella asiat harvoin jää mieleen loppiäksi, vaikka saiso hyvä arvosanan.

Ryhmätöillä haetaan ihannetta, jossa valmistuessa olisi valmiudet löytää ja soveltaa tietoa halki lopun elämän, osata jakaa työmäärää, pyytää ja antaa apua, oppia toinen toiselta, keskustella kurssin asioista vertaisryhmässä jne.

Mutta samaa mieltä että nyt vedetään ääripäästä toiseen ja lujaa. Joku tasapaino pitäisi löytää.

Nimim. Korkeakoulussa opettava

Ei. Kyllä siihen ryhmätöiden ja esitelmien paljouteen ei ole mitään muuta syytä kuin että opettajat pääsee helpommalla.