Lue keskustelun säännöt.
Naiset - nyt tarvitaan kokemuksia. Olen a-i-v-a-n korviani myöten ihastunut ja perhe kotona
13.10.2018 |
Pakko jonnekkin saada purkaa ajatuksia..
Olin työmatkalla ja tehtävänä oli samalla toimittaa yksi muistitikku kyseisessä kaupungissa toimivalle yhteistyökumppaniyritykselle. Vastassa piti olla vanha herrasmies, mutta yllättäin vastassa olikin omaa ikäluokkaani oleva mies. En ole ikinä, siis en ikinä, kokenut mitään sellaista kuin sillä hetkellä miehen nähtyäni. Hän on ihan tavallinen mies, tilanne ei siis ollut, että wau - onpas siinä komea mies.
Esittelin itseni asiallisesti niin kuin työtapaamisessa yleensäkin ja hän samoin. Tapaaminen kesti siis noin 5 min ja kun olin tekemässä lähtöä, hän kohteliaasti pyysi puhelinnumeroani - mikäli tarvitsisi kysyä jotakin tikun sisältöön liittyvää.
En koko päivänä saanut häntä mielestäni ja seuraavana päivänä hän laittoi viestiä aivan samoista tuntemuksista. Kertoi täsmälleen samat ajatukset, kuin mitä minulla oli ollut; ei ollut saanut minua mielestäni ja hän olisi halunnut suudella minua siellä toimiston eteisessä!
Olemme nyt sitten siitä lähtien soitelleet joka päivä sekä laitelleet viestiä ja samat tuntemukset jatkuvat edelleen, erittäin vahvasti!! Tuntuu, että voisin lähteä hänen luokseen käymään ja mennä vaikka sänkyyn saakka.
No sitten se vakavampi puoli - minulla on perhe ja olemme olleet 10v yhdessä. Suhteessamme ei ole ollut uskottomuutta tai mitään erikoisia ongelmia koskaan. Ennen tätä kohtaamista olo kotona oli ihan normaalia arkea.. Nyt kun pääni on sekaisin kuin seinäkellolla, tuntuu tietenkin, että olisin valmis siirtymään tämän kuvittelemani "sen oikean" luokse. Hän on eronnut 2v sitten ja nyt ollut pääasiallisesti yksikseen..
Sanokaa joku jotain järkevää? Onko tämä nyt "se oikea" vai mitä ihmettä oikein tapahtui sillä hetkellä, kun näimme!! Ahdistaa, kun en halua olla uskoton kotona, mutta sydän on yhtäkkiä hypännyt aivan toiseen suuntaan ja saan sellaista vastakaikua, mitä en ole nähnyt kuin elokuvissa!!
Kommentit (317)
Vierailija kirjoitti:
Teillä on siis seksuaalista vetovoimaa keskenänne.. mutta henkinen on eri asia.
Tässä vaiheessa kyllä kannattaisi vetää liinat kiinni. Et tunne ihmistä, tässä vaiheessa homma on pelkkää mieluvaa ja mielihyvää. Älä anna pikkusormea! Peli poikki!
Niinpä. Ongelma vaan tahtoo olla se ,että pelimiehillä on seksuaalista vetovoimaa kaikkien naisien kanssa. Ja yleensä jo se vieraan miehen huomio saa perheeseensä väsähtäneen äiskän pään just näin sekaisi, kuin ap on. Viisainta kyllä olisi avautua tästä sille omalle aviomiehelle. Mies joko antaa anteeksi tai pistää eropaperit menemään. Toki jälkimmäisessä tapauksessa ap on vapaa lähtemään harhakuvitelmiensa perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin missä kohtaa heräsit tästä unesta ap?
Suomalainen mies soittaa seuraavana päivänä tunnustaen himonsa...buuuaahahahaaa!!!!
Nähtyään 5 minuuttia aptä töiden merkeissä? Tämä provo on kyllä niin huono.
Vierailija kirjoitti:
Pakko jonnekkin saada purkaa ajatuksia..
Olin työmatkalla ja tehtävänä oli samalla toimittaa yksi muistitikku kyseisessä kaupungissa toimivalle yhteistyökumppaniyritykselle. Vastassa piti olla vanha herrasmies, mutta yllättäin vastassa olikin omaa ikäluokkaani oleva mies. En ole ikinä, siis en ikinä, kokenut mitään sellaista kuin sillä hetkellä miehen nähtyäni. Hän on ihan tavallinen mies, tilanne ei siis ollut, että wau - onpas siinä komea mies.
Esittelin itseni asiallisesti niin kuin työtapaamisessa yleensäkin ja hän samoin. Tapaaminen kesti siis noin 5 min ja kun olin tekemässä lähtöä, hän kohteliaasti pyysi puhelinnumeroani - mikäli tarvitsisi kysyä jotakin tikun sisältöön liittyvää.
En koko päivänä saanut häntä mielestäni ja seuraavana päivänä hän laittoi viestiä aivan samoista tuntemuksista. Kertoi täsmälleen samat ajatukset, kuin mitä minulla oli ollut; ei ollut saanut minua mielestäni ja hän olisi halunnut suudella minua siellä toimiston eteisessä!
Olemme nyt sitten siitä lähtien soitelleet joka päivä sekä laitelleet viestiä ja samat tuntemukset jatkuvat edelleen, erittäin vahvasti!! Tuntuu, että voisin lähteä hänen luokseen käymään ja mennä vaikka sänkyyn saakka.No sitten se vakavampi puoli - minulla on perhe ja olemme olleet 10v yhdessä. Suhteessamme ei ole ollut uskottomuutta tai mitään erikoisia ongelmia koskaan. Ennen tätä kohtaamista olo kotona oli ihan normaalia arkea.. Nyt kun pääni on sekaisin kuin seinäkellolla, tuntuu tietenkin, että olisin valmis siirtymään tämän kuvittelemani "sen oikean" luokse. Hän on eronnut 2v sitten ja nyt ollut pääasiallisesti yksikseen..
Sanokaa joku jotain järkevää? Onko tämä nyt "se oikea" vai mitä ihmettä oikein tapahtui sillä hetkellä, kun näimme!! Ahdistaa, kun en halua olla uskoton kotona, mutta sydän on yhtäkkiä hypännyt aivan toiseen suuntaan ja saan sellaista vastakaikua, mitä en ole nähnyt kuin elokuvissa!!
Jos tuohon meinaa tulla jatkoa, sano sille miehelle, että olet naimisissa etkä halua pettää. Ota järki käteen. Joskus tunteet voivat valloittaa, kun ei ole sitä yhdessä koettua arkea. Järjestä oman miehesi kanssa jotakin yhteistä kivaa. Et varmaan halua ottaa riskiä perheen hajoamisesta. Sinusta tulee syyllinen myös lastesi silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisiko ap:tä kaksi miestä kerralla? Voisin hoitaa sut tyydytettyjen himojen taivaaseen ja varmasti kokisit VAU efektin meistä molemmista. Mitä sen nyt on väliä kohdallasi, vaikka siinä olisi pari komistusta kerralla panemassa suo ja tyydyttämässä eläimellisiä himojasi.
Yritä nyt ymmärtää, että ap on noin ihastunut, koska haluaa juuri sitä yhtä ainoaa miestä. Ei ketään muita. Siksihän tilanne on hänelle vaikea. Mitä hankalaa siinä olisikaan, jos voisi haluta ketä vain ja ainoadtaan päättää, että haluan nyt tätä. Sinäkään et näköjään tunnista kemiaa tai ole sitä koskaan kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Eropaperit heti vetämään ja huomenna lennät pimppa ojossa uusiin kokemuksiin.
Hah hah hah. Juuri noin.
Perheen perustaminen on valinta. Silloin keskitytään siihen.
Pimppa ojossa ei enää lennellä uusiin kokemuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se avioliitto on nykymaailmassa edelleen kaiken yläpuolella? Eikö riitä että rakkaus on loppunut ja molemmat olisivat onnellisempia jonkun muun kanssa? Nykyään lähes kaikki pärjäävät taloudellisestikin vaikka ero tulisi. Minä olen ehkä vähän ankea, mutta ajattelen että ero on parempi kuin kämppisliitto. Avn mukaan uusi parisuhde on sallittu vain mikäli toinen pettää, lyö tai kuolee.
Mutta miksi sitoutua alunperinkään sitten l
avioliittoon, jos ei ole siihen valmis? Miksi avioitua ja valittaa liiton vanhakantaisuutta? Muita vaihtoehtojakin on. En ymmärrä.Miksi EI menisi? Et sinä sitä päätä, mitä se avioliitto kenellekin tarkoittaa. Nykyään avioliitto on (onneksi) hyvin erilaisessa asemassa kuin ennen. Se on juridinen sopimus talousasioista, joka sitten puretaan eron tullessa. Jos sellaisen juridisen sopimuksen haluaa, avioliitto on kätevä. Ei ole mitään periaatesyytä, miksi niin ei voisi tehdä tai siksi, ettei jollekin tule "paha mieli". En ymmärrä, miten tämä voi olla noin vaikeaa ymmärtää. Vaihtoehtoja on, mutta kun ihan itse voi valita, mikä on sopivin ja helpoin vaihtoehto. Avioliitosta pääsee aina eroon.
Varmasti näin, kunhan aviopuolisot ovat samalla sivulla ja ymmärtävät liiton merkityksen samoin, vain juridisena sopimuksena, jonka ei ole tarkoituskaan kestää loppuelämää.
Lapsia ei silti kannata hankkia, jos naimisiin ei mennä rakkaudesta ja olla valmiita ja halukkaita sitoutumaan myös tunnetasolla. Lasten on voitava luottaa siihen, ettei äiti tai isä lähde kävelemään, kun löytää jonkun mieleisemmän.
Vierailija kirjoitti:
Surkimus-puolisot täällä itkee, kun alkavat tajuta, että ehkäpä heidänkään kanssaan ei olla rakkaudesta...
Kieltämättä tulee epäilys, että osa täällä hilluvista tiedostaa, että oma suhde kotona on intohimoton ja niin kuollut, että on ajan kysymys, milloin toinen osapuoli joutuu kiusaukseen pettää, kun vastaan tulee joku, joka häntä yhtäkkiä himoitseekin hulluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omaa kokemusta sivusuhteesta/pettämisestä ei ole, mutta tuttavan kokemus tulee mieleen. Eli tää kolmikymppinen nainen, jolla aviomies ja pieni lapsi, rakastui työkaveriinsa - nelikymppiseen mieheen, jolla vaimo ja isompi lapsi. Ja mies rakastui häneen. Mies oli sanonut, ettei ole rakastanut vaimoaan vuosiin ja ottikin vaimostaan eron heti kun olivat kolmikymppisen naisen kanssa tunnustaneet toisilleen, että tunteita on.
No, aluksi oli ihana jännä salasuhde. Sitten nainen alkoi tuntea ihan hirveää syyllisyyttä. Nelikymppinen mies ja tää nainen aina erosivat ja taas palasivat yhteen ja molemmat oli ihan palasina. Nainen joutui menemään terapiaankin kun ei kestänyt ristiriitaa.
Sitten hän päätti kertoa salasuhteesta aviomiehelleen. No, arvata saattaa,mikä soppa siitä syntyi, kun kolmannenkin osapuolen tunteet heitettiin mukaan (tai ehkä neljännen, en tiedä litä tää nelikymppisen miehen jätetty vaimo tuumaa). Nyt siinä on kolme-neljä ihmistä ihan rikkinäisinä... eikä nää ole vieläkään osanneet lopettaa suhdetta eikä nainen ole myöskään halunnut erota miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Just niin aina kaikilla muilla uusia miehiä pilvin pimein. Minä olen jo 54 v ja yhä vaan yksin koska ollut niin huono tuuri eikä ole löytynyt hyvää suhdetta. Tää on niin väärin! Tee ihan mitä lystäät, ei kiinnosta pätkääkään.
Voi että minä sympatiseeraan sinua, mutta ehkä kyse onkin siitä, että olet voimakas, itsetietoinen vahva nainen, joka ei tyydy liian vähään. Sanon nyt suoraan sen mitä en koskaan myöntäisi omalla naamalla. Olen kerran eronnut ja uudelleen nainut kahden lapsen äiti. Olen ollut aina suosittu miesten keskuudessa ja minun on ollut nuoresta asti helppo löytää miesseuraa. Olen kuitenkin salaa kateellinen niille naisille, jotka ovat vahvoja omine mielipiteineen, eivät mielistele miehiä ja ole riippuvaisia miehiltä saamastaan huomiosta, kuten koen itse olevani ja kuten huomaan useimpien ystävieni olevan. Ulospäin he ja minäkin vaikutamme vahvoilta, ulospäinsuuntautuneilta ja räväköiltä naisilta, mutta ilman tukiverkkoamme, miestämme ja usein myös vahvaa lapsuudenperhettämme olisin ainakin itse täysin tuuliajolla. Joskus oikein pysähdyn miettimään, miten pärjäisin ilman miestäni? Ja tarkoitan tätä todella, en osaisi enkä pystyisi hoitamaan taloutta enkä tätä taloa missä asumme.
Eli ole onnellinen, kun olet noin itsenäinen, se on ihailtavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eropaperit heti vetämään ja huomenna lennät pimppa ojossa uusiin kokemuksiin.
Hah hah hah. Juuri noin.
Perheen perustaminen on valinta. Silloin keskitytään siihen.
Pimppa ojossa ei enää lennellä uusiin kokemuksiin.
Minä lensin ja olen nyt onnellisempi kuin vuosiin. Luulen myös, että lapsetkin ovat onnellisempia, kun äiti voi hyvin ja exälläkin on kuulemma jo joku uusi nainen. Loppu hyvin kaikki hyvin. Eli eikun liitelemään pimppa ojossa.
Miksei omalla ainoalla elämällä saisi tehdä mikä tuntuu oikealta... suomalaiset ovat niin ankeaa kansaa, on lait ja säännöt kaikelle jopa rakkaudelle. hohhoijaa. kysykää itseltänne oletteko onnellisia, voisitteko olla onnellisempia, oletteko tyytyväisiä, voisitteko vielä saada elämäänne jotakin uutta ihanaa seikkailua, olkaa itsekkäämpiä, naiset varsinkin. jos oma ukko ei enää miellytä tai olette yhdessä vain tavasta tai tottumuksesta niin eikö molempien olisi aika suunnata muualle. elämä on lyhyt, aikaa menee nopeasti. älkää katuko tekemättä jääneitä asioita vaan oikeasti tehkää jos siltä tuntuu, koska miksei?? koska elämässä on enemmän kuin arkisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi viisi vuotta sitten samoin. Tapasin miehen ensimmäistä kertaa sinä iltana, ja jotain vain napsahti. En ole ikinä kokenut niin syvää yhteyttä kenenkään kanssa. Jätin mieheni, jonka kanssa olin ollut yhdessä 12 vuotta. En ole katunut päivääkään. Lapset viikko- viikko systeemillä ja naimisissa tän uuden miehen kanssa. Joskus elämä voi mennä kuin elokuvissa.
mansterr kirjoitti:
Miksei omalla ainoalla elämällä saisi tehdä mikä tuntuu oikealta... suomalaiset ovat niin ankeaa kansaa, on lait ja säännöt kaikelle jopa rakkaudelle. hohhoijaa. kysykää itseltänne oletteko onnellisia, voisitteko olla onnellisempia, oletteko tyytyväisiä, voisitteko vielä saada elämäänne jotakin uutta ihanaa seikkailua, olkaa itsekkäämpiä, naiset varsinkin. jos oma ukko ei enää miellytä tai olette yhdessä vain tavasta tai tottumuksesta niin eikö molempien olisi aika suunnata muualle. elämä on lyhyt, aikaa menee nopeasti. älkää katuko tekemättä jääneitä asioita vaan oikeasti tehkää jos siltä tuntuu, koska miksei?? koska elämässä on enemmän kuin arkisuus.
Voihan sitä noinkin ajatella. Kannattaa sitten myös ottaa huomioon, että mitä enemmän ja useammin ihmiset tekevät tuollaisia päättelyitä onnettomuudestaan, niin sitä nopeammin kaikki suhteet kuolevat, koska uudet ihastukset tuntuvat paremmita. Ei voi luottaa mihinkään pysyvään, eikä kannata enää luottaa oikeastaan kehenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eropaperit heti vetämään ja huomenna lennät pimppa ojossa uusiin kokemuksiin.
Hah hah hah. Juuri noin.
Perheen perustaminen on valinta. Silloin keskitytään siihen.
Pimppa ojossa ei enää lennellä uusiin kokemuksiin.
Minä lensin ja olen nyt onnellisempi kuin vuosiin. Luulen myös, että lapsetkin ovat onnellisempia, kun äiti voi hyvin ja exälläkin on kuulemma jo joku uusi nainen. Loppu hyvin kaikki hyvin. Eli eikun liitelemään pimppa ojossa.
Niin. Lapset voi hyvin kun äiskän pimppa voi hyvin. Liidellään !
Hei! Haluaisin tietää kuinka kauan olette olleet yhdessä nyktisen kanssa?
Minkä ikäisiä lapset on ? Kannattaa miettiä miten toimii kyseisessä tilanteessa... ottaa etäisyyttä ja miettiä tosissaan mitä haluat jne. Oon ollu itse monta kertaa ihastunu ja yli 20v. Ollu saman miehen kanssa... lapsia 3. Yhteosiä kaikki....
Sinulta ja puolisoltasi ilmeisesti puuttuu jotain hyvin tärkeää, koska muuten et olisi tälläisessä tilanteessa, josta kerrot?
Mitä etsit tästä uudesta ihmisestä? Et aluksi, mutta nykyisin? Tämä mies on selkeästi koskettanut sun sielua jollain tasolla, olet tunnistanut hänet jostain entisen elämän muistoista...Kuulostaa sen verran voimakkaalta tunnetilalta,varsinkin, kun ette olleet pitkää yhdessä ensi tapaamisessa ja heti syntyi se yhteys!
Mieti siis mitä menettäisit erotessassi nykyisestä ja perheestäsi...ja mitä luulisit saavasi? Intohimokin hiipuu aikanaan. Mieti siis.Vai ajattelitko "vain" pettää ja palata rouvan arkeesi takaisin? Entä jos tämä tilanne olisi miehelläsi...Miltä tuntuisi...Olisiko keskustelun paikka puolisosi kanssa ja jopa ero ennen sänkyyn hyppäämistä,jopa suhteen aloittamista. Muuttaisitko 600km päähän vai uusi mies luoksesi? M I E T I vielä kun voit....
Vain tyhmä ihminen uskoo että itselleen on se oikea. On parempia ja huonompia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eropaperit heti vetämään ja huomenna lennät pimppa ojossa uusiin kokemuksiin.
Hah hah hah. Juuri noin.
Perheen perustaminen on valinta. Silloin keskitytään siihen.
Pimppa ojossa ei enää lennellä uusiin kokemuksiin.
Minä lensin ja olen nyt onnellisempi kuin vuosiin. Luulen myös, että lapsetkin ovat onnellisempia, kun äiti voi hyvin ja exälläkin on kuulemma jo joku uusi nainen. Loppu hyvin kaikki hyvin. Eli eikun liitelemään pimppa ojossa.
Exällä varmaan voittajafiilis kun äkkäsi että oli erehtynyt perustamaan perheen pimppaliitelijän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se avioliitto on nykymaailmassa edelleen kaiken yläpuolella? Eikö riitä että rakkaus on loppunut ja molemmat olisivat onnellisempia jonkun muun kanssa? Nykyään lähes kaikki pärjäävät taloudellisestikin vaikka ero tulisi. Minä olen ehkä vähän ankea, mutta ajattelen että ero on parempi kuin kämppisliitto. Avn mukaan uusi parisuhde on sallittu vain mikäli toinen pettää, lyö tai kuolee.
Mutta miksi sitoutua alunperinkään sitten l
avioliittoon, jos ei ole siihen valmis? Miksi avioitua ja valittaa liiton vanhakantaisuutta? Muita vaihtoehtojakin on. En ymmärrä.Miksi EI menisi? Et sinä sitä päätä, mitä se avioliitto kenellekin tarkoittaa. Nykyään avioliitto on (onneksi) hyvin erilaisessa asemassa kuin ennen. Se on juridinen sopimus talousasioista, joka sitten puretaan eron tullessa. Jos sellaisen juridisen sopimuksen haluaa, avioliitto on kätevä. Ei ole mitään periaatesyytä, miksi niin ei voisi tehdä tai siksi, ettei jollekin tule "paha mieli". En ymmärrä, miten tämä voi olla noin vaikeaa ymmärtää. Vaihtoehtoja on, mutta kun ihan itse voi valita, mikä on sopivin ja helpoin vaihtoehto. Avioliitosta pääsee aina eroon.
Varmasti näin, kunhan aviopuolisot ovat samalla sivulla ja ymmärtävät liiton merkityksen samoin, vain juridisena sopimuksena, jonka ei ole tarkoituskaan kestää loppuelämää.
Lapsia ei silti kannata hankkia, jos naimisiin ei mennä rakkaudesta ja olla valmiita ja halukkaita sitoutumaan myös tunnetasolla. Lasten on voitava luottaa siihen, ettei äiti tai isä lähde kävelemään, kun löytää jonkun mieleisemmän.
Yritätkö sanoa, että yksikään avopari tai seurusteleva pari ei saa tehdä lapsia, jos vain avioliitto "suojaa" mielestäsi siltä, että äiti tai isi ei lähde kävelemään?
Miksi EI menisi? Et sinä sitä päätä, mitä se avioliitto kenellekin tarkoittaa. Nykyään avioliitto on (onneksi) hyvin erilaisessa asemassa kuin ennen. Se on juridinen sopimus talousasioista, joka sitten puretaan eron tullessa. Jos sellaisen juridisen sopimuksen haluaa, avioliitto on kätevä. Ei ole mitään periaatesyytä, miksi niin ei voisi tehdä tai siksi, ettei jollekin tule "paha mieli". En ymmärrä, miten tämä voi olla noin vaikeaa ymmärtää. Vaihtoehtoja on, mutta kun ihan itse voi valita, mikä on sopivin ja helpoin vaihtoehto. Avioliitosta pääsee aina eroon.