Miksi jotkut vanhat ihmiset eivät sano D-kirjainta? Esim. marmelaadia = marmelaatia, Heidi = Heiri jne.

Eikö nykyään peruskoulun äirinkielentunneilla kerrota murteista? Ennenvanhaan (=kansakoulussa) kerrottiin, mikä äänne suomenkielessä oli ennen d-kirjainta.

Tässä on jo pari hyvää vastausta. Suomen kieleen ei kuulu D:n ääntäminen. Kirjaimena se on merkitty yleiskieleen paikalle, missä on eri alueilla köytetty erilaista lausumistapaa. Myöhemmin d on ruvettu myös lausumaan D:nä, mutta se ei ole missään vaiheessa ollut tarkoitus, eikä hienompi tai oikeampi tapa lausua. Edelleen puhekielessä sen paikalla voi olla nuorillakin t, r, tai ei mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mun mummuni sanoi aina Ameriikka ja suuttui mulle, kun siitä mainitsin. Eli en uskaltais mennä enää kommentoimaan vanhuksien lausumisia : D

Miten se pitäisi lausua?

T. En ole mummo mutta kuitenkin :)

Ette varmaan usko, mutta jotkut meistä yli kuusikymppisistä harjoitamme myös verbaaliakrobatiaa saadaksemme nuorison haukkomaan henkeä "Noloa!". ;) Käyn Kitymarketissa ja Liiterissä, konfirmeeraan asioista (käytän tahallani väärää 'sivistyssanaa' mielellään vielä väärässä yhteydessä), etsin Panta-lakua ja sukulaatia... Käykö hermoille? Eikö olekin ihanaa? XD

Vierailija kirjoitti:

On vaikeeta kun ei tiedä, milloin sanotaan "tee" ja milloin "ree".

Vähän sama kun että onko "Citymarket" "Sitymarket" vai "Kitymarket".

Itse sanon Kitumarket.

Mainitse kolme R-alkuista automerkkiä:

1. Renaultti

2. Rooveri

3. Riisseli mersu

Miksi nykyteinit ei osaa enää suomea ollenkaan, vaan puhuu jotain ihme suomiamerikkaa?

Opetelkaa teinit ensin suomea, ennen kuin alatte vanhuksia kritisoimaan, heidän puhettaan kun sentään ymmärtää, toisin kuin teidän noloa mongerrusta.

Lienevät Satakunnasta.

Vierailija kirjoitti:

https://yle.fi/uutiset/3-8691737

"Ree on ree, eikä se siitä miksikään muutu"

Etelä-Pohojammaan murtehella saa asiansa hoirettua halutesnansa. Ja tarvittaessa voi vaihtaa yleiskielelle. Yksi murteen peruspiirteistä on ree eli esimerkiksi ratsunista, resinfioinnista ja riscosta tuttu d-kirjain.

Pöyrööt-sarjakuvan käsikirjoittaja Arttu Seppälälle ”ree” on työkalu. Se on niin tärkeä osa pohjalaista murretta, jolla Seppälä sarjakuvaansa kirjoittaa, että Seppälä melkein hämmästyy toimittajan kysymystä murrekielisen ilmaisun käytöstä ja merkityksestä.

– Ree on oikein lausuttu d. Ree on ree, eikä se siitä miksikään muutu, Seppälä sanoo.

Seppälä on oppinut murteensa Lapuan Tiistenjoella. Ja siihen d:n korvautuminen r:llä kuuluu olennaisena osana.

– Ree sopii joka paikkaan mihin d:kin. Kirjoitetaan "d" ja lausutaan "ree", kuten ratsunit ja muut.

Juuret kielen historiassa

Eteläpohjalaisessa puheessa d-kirjain korvautuu ärrällä. Tai reellä, kuten kirjainta kutsutaan.

– Ärrän käyttäminen on laajemminkin tuttua lounaismurteissa. Se, että sitä sanotaan ree:ksi on ehkä enemmän eteläpohjalainen ilmiö. Luulen, että etelämpänä puhutaan r:stä, sanoo Suomen murteiden sanakirjan päätoimittaja Heikki Hurtta.

Hurtta kertoo d:n muuttumisen reeksi johtuvan kielen historiasta. Astevaihteluista, jotka aiheuttavat sen, että kirjaimet k, p ja t vaihtelevat tietyin ehdoin toisen äänteen kanssa tai katoavat.

– Lupa – luvan tai esimerkiksi näkee – näen, Hurtta sanoo.

"Kysytähän uurestansa"

Etelä-Pohjanmaalla kaaretaan sareveret ämpäriin ja saaraan koulusta toristukset. Laitetahan kukat lauralle.

– Etelä-Pohjanmaalla murretta pidetään hienona asiana ja siitä ollaan ylpeitä, eikä siitä haluta luopua. Jos uskaltaa ennustaa eri Suomen murteiden säilymistä, niin Etelä-Pohjanmaan murre on varmasti parhaita, Heikki Hurtta sanoo.

Samaa sanoo Arttu Seppälä.

– Murteet laimenevat ja sen huomaa, että eri ikäisillä ihmisillä on erilainen murre, mutta kuuluu ree nuoriltakin välillä, Seppälä toteaa.

Joskus murteista puhetta on muokattava yleiskielisemmäksi syystä tai toisesta. Jos ei tule ymmärretyksi tai haluaa vaikka sulautua joukkoon. Toisinpäinkin voi käydä: yleiskielisyys häipyy voimistuvan murreilmaisun tieltä.

– Kielessä on tilanteista vaihtelua. Ihminen voi pyrkiä tietäen tai tiedostamattaan mukauttamaan kieltään tilanteen mukaan. Julkisissa tilanteissa varsinkin Pohjanmaan ulkopuolella saattaa puhua yleiskieltä, mutta kotoisissa nurkissa puhuu kotoiseen, lapsuudesta opittuun tapaan, Hurtta tietää.

Arttu Seppälän sarjakuvan jussipaitainen sarjakuvahahmo tulee useimmiten ymmärretyksi leviällä murtehellaan. Kuten pohjalaiset yleensäkin. Ja jos jostain syystä ei ymmärretä, kysytähän uurestansa.

Mökkinaapuri ilmoitti, että housujen koko on sitten ree 116 :) Itse eteläpohojalaasena tietenkin ymmärsin, mutta vaimo oli ihmeissään. 

Toisaalta Etelä-Pohjanmaalla käytetään paljon äffää, mitä kirjainta muualla muutetaan veeksi. Esim. vati on täällä fati (tai sitten kooli).

Karma hoitaa sutkin, usko pois.

Mä oon kakskymppinen ja mä puhun just tolleen. D joko jää pois, jos lauseen keskellä tai siitä tulee T. Sama on B/ P ja G/K kanssa. Välillä lausun niin kuin ne kuuluukin, riippuu sanasta.

Musta se on hauskaa puhua noin, aina oon puhunut eikä ihmisille se oo ollut ongelma. Tärkeissä asioissa se on sitten eri asia.

Meijjämperälläkkää ei teekirijainta käytetä ku kirijottaisa.

Luulisny pölijänki ymmärtävän, ettei tee, pee, ähävä, eikä kee oo alakuperäsiä suomenkielen kirijaimia.

Vanahat ja vähemmän kouluja käyneet ihimiset ei vissiin oikiasti ossaa, mutta kyllä hatutessaan usseimmat ossaa nuo vierasperäsetki puukstaavit lausua.

Eikösoo ihan hyvä, että muteet pyssyy elävinä?

Josniitei käytä jokapäiväsesä puhheesa,

ne lakkaa olemasta.

Murteellapuhumistapahtumat mennee ilimanaikasiksi lässytyksiksi, kauhiaa kuunneltavvaa...

Vierailija kirjoitti:

Mainitse kolme R-alkuista automerkkiä:

1. Renaultti

2. Rooveri

3. Riisseli mersu

4. Rotke

5. Ratsun

Ja hupipuolesta huolehtivat Ruutsonit

Pitääs olla kiree ja paree ja paremmis ainehis..

Vierailija kirjoitti:

Mä oon kakskymppinen ja mä puhun just tolleen. D joko jää pois, jos lauseen keskellä tai siitä tulee T. Sama on B/ P ja G/K kanssa. Välillä lausun niin kuin ne kuuluukin, riippuu sanasta.

Musta se on hauskaa puhua noin, aina oon puhunut eikä ihmisille se oo ollut ongelma. Tärkeissä asioissa se on sitten eri asia.

Tarkoitin *sanan keskellä ei lauseen. 😂

Niin joo, kyllähän F tosiaan Etelä-Pohjanmaalla on käytössä ja korvaa monessa paikassa V- kirjaimen.

Raumalaisilla on hankaluuksia d:n kanssa. Isäni on asunut jo 50 vuotta Uudellamaalla, mutta ei, ei tule d vieläkään luonnostaan :)

Vierailija kirjoitti:

Ei liity ikään millään tavalla, vaan murteeseen. Joissakin murteissa d:tä ei sanota.

Tämä on totta.

Puhun itsekin murretta, jossa ei sanota deetä. Eikä sanota beetäkään.

Täydellinen deen osaamattomuus on kuitenkin ikäsidonnainen asia, sillä vain osa nykyvanhuksista on opiskellut vieraita kieliä.

Vieraita kieliä opiskelleille D-äänne on tullut tutuksi.

Viisikymppiset ja sitä nuoremmat ovat kaikki lukeneet jotain vierasta kieltä koulussa ja tutustuneet myös siihen D-äänteeseen.

Puheopetusta on annettu lapsille jo 60-luvulla. Nykyvanhuksille ei ole lapsena ollut paljonkaan tarjolla puheopetusta.

Minun on kyllä vaikea saada D-kirjain äännettyä vaikka keskellä sanaa. Samoin B. D jää joistain kokonaan pois ja B:stä tulee P. Murteesta johtuu. Englanniksi on vaikeaa, jos samassa sanassa on paljon D-, ja R-kirjaimia. Kieli ei vaan taivu, enkä sitä aio hävetä. Ärrän kanssakin on välillä vaikeaa. Olen 21v.

ÄRRRRRäeipäRRRRise kirjoitti:

Minun on kyllä vaikea saada D-kirjain äännettyä vaikka keskellä sanaa. Samoin B. D jää joistain kokonaan pois ja B:stä tulee P. Murteesta johtuu. Englanniksi on vaikeaa, jos samassa sanassa on paljon D-, ja R-kirjaimia. Kieli ei vaan taivu, enkä sitä aio hävetä. Ärrän kanssakin on välillä vaikeaa. Olen 21v.

Eli sulla on käet taskussa. Itse en viitsisi sinne lintuja tunkea:)