Opettaja kysyy: Miksi ette näe lapsessanne pahaa?

Vierailija kirjoitti:

Laita pitkiä jälki-istuntoja, ole noteeraamatta yms. väkivallatonta kuritusta kiusaajiin, jos vanhemmat ei osallistu. Pääasia ettei ketään kiusata.

Jos asiaan ei tule muutosta, ole yhteydessä koulupoliisiin.

Kyllä se vanhempien naama siinä vaiheessa venähtää ja poliisin edessä tuskin uskalletaan alkaa vähättelemään jani-petterin kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä kyllä simppelitkin ihmiset saavat lapsia.

Sinun ratkaisuehdotus on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita pitkiä jälki-istuntoja, ole noteeraamatta yms. väkivallatonta kuritusta kiusaajiin, jos vanhemmat ei osallistu. Pääasia ettei ketään kiusata.

Jos asiaan ei tule muutosta, ole yhteydessä koulupoliisiin.

Kyllä se vanhempien naama siinä vaiheessa venähtää ja poliisin edessä tuskin uskalletaan alkaa vähättelemään jani-petterin kiusaamista.

Vähättelevät kyllä vaikka poliisin edessä.

Tuo on hyvä kysymys. Miksi tosiaan osalle vanhemmista on mahdoton ymmärtää, ettei se oma lapsi välttämättä ole niin täydellinen kuin itse kuvitellaan? Vanhempieni naapurissa asuu yksi tällainen malliesimerkki. Vanhempi perheen lapsistaan on paitsi koulukiusaaja, on myös tehnyt ilkivaltaa naapurustossa, kiusannut naapurin vanhuksia (eli vanhempiani) ja naapuruston muita lapsia. Siinä vaiheessa, kun vanhempani näistä tapahtumista kertoivat kyseisen pojan vanhemmille, oli sekä isän että äidin reaktio jyrkkä kielto. Samoin, kun naapurin vähän nuoremman pojan vanhempi meni kiusaamisesta puhumaan, oli pojan äiti sitä mieltä, ettei meidän "Petteri" ikinä kyllä kiusaa ketään ja kyllä teidän "Miro" nyt valehtelee. Kun lopulta koulusta oltiin yhteydessä perheeseen ja alettiin purkaa todella törkeää koulukiusausvyyhtiä, jossa tämä kullanmuru oli päätekijänä, ja samalla sitten kilteimmät ja parhaiten kasvatetut kyseisen pojun jengistä olivat tunnustaneet kaikki muutkin rötöksensä, niin tämä äityli tuli sitten asioita puhumaan vanhempieni kanssa. Tilanne päätyi siihen, että äityli väänsi itkua ja ääni väristen selitti, miten ihana poika heidän "Petterinsä" on, ja jos nyt jotain pientä ehkä onkin sattunut, niin se on ollut niiden muiden vika. Eli ei edelleenkään suostu uskomaan, että tuo pikkuterroristi on kaiken takana, kun äidin silmissä on ihan täydellisen kultainen lapsukainen, joka korkeintaan on vähän hairahtanut, kun muut ovat painostaneet. Puutu siinä sitten oikeasti kiusaamiseen.

Luulin otsikon perusteella että ap:n lapsen opettaja on esittänyt hänelle tuollaisen järjettömän kysymyksen. Minusta on aika epäammatillista sanoa että joku lapsi on paha. Lapset voivat olla ajattelemattomia, itsekkäitä, ilkeitäkin, mutta että pahoja?? Aina sen lapsen epäasiallisenkin käytöksen takana on jotakin, ja kasvatusalan ammattilaisena olisi suotavaa olla jonkinlaista ymmärrystä ja tietoa asiasta, eikä sanoa että lapset on pahoja ja että vanhempien olisi syytä tiedostaa tämä "pahuus". Lapset ovat keskenkasvuisia, ja tarvitsevat aikuisten tukea niin kotonaan kuin kouluympäristössäkin kasvaakseen empaattisiksi ja toiset huomioiviksi aikuisiksi. Siinä ei auta lasten leimaaminen pahoiksi.

Kyllä minä uskon aina jos lapseni ovat tehneet jotain pahaa. En elä missään harhassa että he olisivat jotenkin erehtymättömiä tai oikeamielisiä. Ei ole ikinä tullut mieleen että ei minun lapseni, vaikka ihan peruskivoja ovatkin. Aina on asiat selvitetty kaikkien osapuolien kanssa, ja arvostan sitä kovasti.

Vierailija kirjoitti:

Laita pitkiä jälki-istuntoja, ole noteeraamatta yms. väkivallatonta kuritusta kiusaajiin, jos vanhemmat ei osallistu. Pääasia ettei ketään kiusata.

Opettajat yleensä näkevät pitkistä kiusaamisketjuista vain sen viimeisen, naamalle räjähtävän vaiheen.

Siis kun ensin päiväkausia toista tökitään harpinterällä ja muljautellaan silmiä pilkallisesti kun se puhuu ja siirrytään muualle jos se istuu ruokalassa samaan pöytään, ja kun viikon päästä sitä löydään viivottimella päähän ja se lopulta kääntyy, ottaa lyöjää ranteesta kiinni ja huutaa,e ttä lopeta, niin opettaja yleensä näkke vain tämän viimeisen kiinnikäymosen ja huudon. Ja hetkessä viikkoja kiusaamista kärsivällisesti kestäneetstä kiusatusta on tullut agressiivinen ja aloitteellinen kiusaaja.

Parhaassa (tai pahimmasa) tapauksessa opettaja kysyy oppilailta, mitä ja miksi tapahti. Se lopulta räjähtänyt kiusattu on yleensä emotionaalisesti sekavassa tilassa, eikä pysty puolustamaan itseään ja suurin osa kiusamisesta on joka tapauksessa vaikeasti sanallistettavaa ja vaikeasti toistettavaa, pieniä asioita, jotka ei yksittäin kuulosta miltään, mutta jotka toistettuina nöyryyttävät ja syrjäyttävät. Ei se kiusattu pysty tätä siinä selittämään. Hänen hyökkäystään taas ei tarvitsekaan selittää, senhän opettaja kuuli ja näki.

Ja kas. Opettaja on ”puolueettoman selivtyksen jälkeen” tullut siihen tulokseen, että tämä yksi räjähtelee tunnilla väkivaltaisesti ja kiusaa muita.

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös samoja kokemuksia ylemmiltä kouluasteilta. Periaatteessa kouluihin toivotaan kovempaa kurinpitoa, mutta nämä kurinpitotoimet eivät saisi kohdistua omaan lapseen. Luvattomiin poissaoloihin, palauttamatta jääneisiin töihin ja plagiointiin on oman nuoren kohdalla syy aina jossain ulkopuolisessa tekijässä. Yli puolessa tapauksista, kun otan opettajana vanhempiin yhteyttä jossakin opintojen laiminlyöntiin liittyvässä asiassa, aletaan nuorta puolustella sen sijaan, että mietittäisiin yhdessä keinoja saada homma takaisin raiteilleen. Totta kai on elämäntilanteeseen ja vaikka oppimisvaikeuksiin liittyviä syitä, jotka vaikuttavat opintoihin, ja jos koulu on näistä tietoinen, voidaan miettiä tukitoimia, mutta kai sentään jonkun nuoren opintojen laiminlyömisen luulisi menevän nuoruuden ajattelemattomuuden piikkiin. Selittelemällä poissaoloja parhain päin vanhemmat tekevät vain karhunpalveluksen nuorelleen.

Meidän teinimme oli luisumassa laiskuuden poluille pari vuotta. Teimme koulun rehtorin ja opettajien sekä teinin kanssa toimenpidesuunnitelman, jonka avulla hän voi paremmin pyrkiä unelma-ammattiinsa. Terveydenhuoltokin auttoi mittaamalla rauta-, vitamiini-, kilpirauhas- sekä hormonitasot. Tulos oli se, että teinillä oli puutostiloja koska ei syönyt kouluruokaa eikä myöskään kotiruoka kelvannut. Eli käytännössä roskaruoalla.

Hoidamme lääkärin ohjeiden mukaan puutostilat kuntoon. Hormoneille ja kilpirauhaselle emme tietenkään voi kotoa käsin tehdä mitään ja kilpirauhasen toimintaa seurataan kahdesti vuodessa. Lopullinen herätys teinille oli viime kesänä kun hän huomasi, etteivät edes L:n papereilla valmistuneet serkut päässeet haluamiinsa opiskelupaikkoihin vaan ovat nyt töissä ja opiskelevat avoimessa yliopistossa.

Nykyään teini on todella sitoutunut opiskeluihin, ravintoon sekä nukkumiseensa ja tulos on nähtävissä. On ollut tämän syksyn aikana vain kahdesti pois koulusta päivän sairauden vuoksi. Liikunnassa on tehnyt opettajan luvalla fysioterapeutin laatimaa harjoitusohjelmaa rasitusvamman vuoksi.

Kaiken avain on avoin yhteydenpito niin koulun kuin terveydenhuollonkin kanssa. Rasitusvamman kanssa kerroin heti liikunnanopettajalle mistä on kyse ja liikunnanopettaja oli heti valmis tukemaan teiniä kuntouttamaan itsensä jälleen liikuntatuntikelpoiseksi.

Joillakin kunnollisten perheidenkin lapsilla voi olla muutama hankala teinivuosi. Siitä ei kannata lannistua vaan pitää olla itse aktiivinen ja tehdä kaikkensa, että teinistä kasvaa yhteiskuntakelpoinen aikuinen. Meillä ei ollut onneksi alkoholi- tai huumeongelmaa. Suurin ongelma oli peliriippuvuus eli teini teeskenteli menevänsä nukkumaan mutta vanhempien nukahdettua pelasikin yöt läpeensä energiajuomaa ryystäen. Edes energiajuoman B-vitamiinit eivät estäneet häneltä B12-puutostilaa.

Ihmisellä on monet kasvot,sekä lapsilla että aikuisilla. Jotkun vanhemmat ovat tosi sinisilmäisiä kun luulevat että lapsi on sama koulussa kun kotona. Mun lapset jo aikuisia.Jos aikoinaan sain kuulla että olivat kiusanneet niin kyllä kunnon puhuttelu odotti kotona. Parhaiten vaikutti jos vanhemmat jutteli suoraan mulle,siis ei menty minkään koulujen kautta. Esm. Kun lapseni oli kiusannut yhtä luokkansa oppilasta,jonka äiti otti mulle puheeksi kun nähtiin. Arvostan tällästä suoraa toimintaa. Myönnän että kun sain lapseni käsiini niin sai kuulla kunniansa.Kollasin myös jälkikäteen ton äidin kanssa että miten oli alkanut menee.

B12-puutoksinen on kuin dementikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös samoja kokemuksia ylemmiltä kouluasteilta. Periaatteessa kouluihin toivotaan kovempaa kurinpitoa, mutta nämä kurinpitotoimet eivät saisi kohdistua omaan lapseen. Luvattomiin poissaoloihin, palauttamatta jääneisiin töihin ja plagiointiin on oman nuoren kohdalla syy aina jossain ulkopuolisessa tekijässä. Yli puolessa tapauksista, kun otan opettajana vanhempiin yhteyttä jossakin opintojen laiminlyöntiin liittyvässä asiassa, aletaan nuorta puolustella sen sijaan, että mietittäisiin yhdessä keinoja saada homma takaisin raiteilleen. Totta kai on elämäntilanteeseen ja vaikka oppimisvaikeuksiin liittyviä syitä, jotka vaikuttavat opintoihin, ja jos koulu on näistä tietoinen, voidaan miettiä tukitoimia, mutta kai sentään jonkun nuoren opintojen laiminlyömisen luulisi menevän nuoruuden ajattelemattomuuden piikkiin. Selittelemällä poissaoloja parhain päin vanhemmat tekevät vain karhunpalveluksen nuorelleen.

Meidän teinimme oli luisumassa laiskuuden poluille pari vuotta. Teimme koulun rehtorin ja opettajien sekä teinin kanssa toimenpidesuunnitelman, jonka avulla hän voi paremmin pyrkiä unelma-ammattiinsa. Terveydenhuoltokin auttoi mittaamalla rauta-, vitamiini-, kilpirauhas- sekä hormonitasot. Tulos oli se, että teinillä oli puutostiloja koska ei syönyt kouluruokaa eikä myöskään kotiruoka kelvannut. Eli käytännössä roskaruoalla.

Hoidamme lääkärin ohjeiden mukaan puutostilat kuntoon. Hormoneille ja kilpirauhaselle emme tietenkään voi kotoa käsin tehdä mitään ja kilpirauhasen toimintaa seurataan kahdesti vuodessa. Lopullinen herätys teinille oli viime kesänä kun hän huomasi, etteivät edes L:n papereilla valmistuneet serkut päässeet haluamiinsa opiskelupaikkoihin vaan ovat nyt töissä ja opiskelevat avoimessa yliopistossa.

Nykyään teini on todella sitoutunut opiskeluihin, ravintoon sekä nukkumiseensa ja tulos on nähtävissä. On ollut tämän syksyn aikana vain kahdesti pois koulusta päivän sairauden vuoksi. Liikunnassa on tehnyt opettajan luvalla fysioterapeutin laatimaa harjoitusohjelmaa rasitusvamman vuoksi.

Kaiken avain on avoin yhteydenpito niin koulun kuin terveydenhuollonkin kanssa. Rasitusvamman kanssa kerroin heti liikunnanopettajalle mistä on kyse ja liikunnanopettaja oli heti valmis tukemaan teiniä kuntouttamaan itsensä jälleen liikuntatuntikelpoiseksi.

Joillakin kunnollisten perheidenkin lapsilla voi olla muutama hankala teinivuosi. Siitä ei kannata lannistua vaan pitää olla itse aktiivinen ja tehdä kaikkensa, että teinistä kasvaa yhteiskuntakelpoinen aikuinen. Meillä ei ollut onneksi alkoholi- tai huumeongelmaa. Suurin ongelma oli peliriippuvuus eli teini teeskenteli menevänsä nukkumaan mutta vanhempien nukahdettua pelasikin yöt läpeensä energiajuomaa ryystäen. Edes energiajuoman B-vitamiinit eivät estäneet häneltä B12-puutostilaa.

Olipa innostava ja myönteinen tarina! Olen aiemman kommentin kirjoittanut opettaja. Jos nuorella todetaan jokin terveyteen liittyvä seikka, joka vaikuttaa opintoihin, voidaan koulussa järjestää monenlaisia tukitoimia. Avoin yhteydenpito kodin ja koulun välillä on kaiken avain. Vastaavasti jos kotona vähätellään mahdollisia ongelmia tai opettajien ammattitaitoa, jää koululle vähän keinoja puuttua ongelmiin.

27 lisää vielä sen verran, että teinimme ei ole ainakaan jäänyt ikinä kenenkään kiusaamisesta. Hän on ollut peruskoulussa koulukiusattu ja henkisten arpien lisäksi hänellä on kasvoissakin kaksi arpea kun pahat pojat päättivät purkaa vihaansa häneen.

Kerran on ollut jonkinlaisessa neuvottelussa peruskoulussa isänsä ja kiusaajien kanssa koska läppäisi kiusaajaa, joka yritti repiä hänen koulukirjansa kun hän kertasi sanoja välitunnilla. Muutenhan fyysinen kiusaaminen loppui kun teini kasvoi yli 30 senttiä pituutta kun alkoi vihdoin ja viimein kasvaa. Pienikokoinen joutuu peruskoulussa helposti kiusattavaksi heittopussiksi. Isoksi kasvaneen kimppuun ei olekaan yhtä hauskaa käydä kun kiusattavan kämmenkin on kasvanut niin suureksi, että löytää harvoin sopivankokoisia nahkahanskoja kaupasta.

Pakko todeta näin jälkikäteen, että peruskoulun opettajalla pitää olla teräksiset hermot laumaa paimentaessa. Onneksi lukiossa on rauhallisempi meno ja kavereitakin on löytynyt niin etten aina tiedä kuka meillä istuu ruokapöydässä syömässä ruokaa teinin kanssa.

Koska koulussa on valtava määrä aikuisia, koulutettuja ihmisiä, joille maksetaan palkkaa lasten opettamisesta, kasvattamisesta ja sivistämisestä yhteiskuntakelpoiseksi aikuiseksi! Miksi ihmeessä te haette ratkaisua vanhemmilta, jos lapsi koulussa käyttäytyy huonosti? Vanhempi ei ole paikalla, hän ei tunne konfliktin muita osapuolia, eikä heidän vanhempiaan. Te, koulun henkilökunta, olette paikalla, te tunnette oppilaanne, kenties näette ja kuulette mikä tilanteen aloitti ja voitte kuulla myös muita lapsia ja heidän näkemyksiään. Ongelmanratkaisuna te soitatte vanhemmat paikalle ja ulkoistatte kaiken vastuun heille, vaikka he eivät ole edes paikalla. Ja entä lapsen oma vastuu käytöksestään? Sanotteko te, että äitisi syytä, kun sinä käyttäydyt noin, vai sanotteko, että nyt Sinä käyttäydyt huonosti, ajattelepas ihan omilla aivoillasi nyt! Vuosikausien yliopistokoulutuksen jälkeen odotan hieman enemmän ongelmanratkaisukykyä! 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen miettinyt samaa.

Kai ne on ne vanhempien vaaleanpunaiset lasit siinä silmien edessä mikä estää näkemisen.

Lapsipuoleni on todella vaikea aamuisin (nukkuu siis hyvät yöunet, mutta vihaa tarhaan lähtemistä) ja siitä syystä ei suostu pukemaan, on purrut minua käteen kun ei saanut lempi paitaansa (piti siis laittaa pitkähihainen päälle, vaikka tarhassa olisi saanut ottaa pitkähihaisen päältä pois ja voinut sitten olla lempipaita päällään) ja mies ei usko, vaikka kädessäni oli hampaan jälet ja mustelma.

Mies myös omin silmin todistanut kuinka lapsensa kiusaa meidän yhteistä koiraa, polkee sormilleni, lyö minua, yms.

Ei siltikään usko, että oma pikku enkeli saattaisi tarhassa kiusata jotain.

Lapsiparka. Jos päiväkoti-ikäinen käytyäytyy noin, on aikuisen vuorovaikutuksessa vika. Lapselle opetetaan empatiaa esim juuri eläimiä kohtaan, eikä anneta kiusata. Jos taapero puree, hänelle opetetaan että se ei ole sallittua. Miksi sinä puet lasta, eikä lapsen isä? Päiväkodissa on aikuisten vastuulla huolehtia ettei ketään kiusata. Kiusaamisen kitkeminen on päiväkoti-ikäisillä vielä helppoa, kyse on aikuisten ammattitaidosta ja halusta. Olen itse omin silmin todistanut, miten alkava kiusaaminen kitkettiin päiväkotiryhmästä heti alkuunsa. Se ei paljoa auta että aikuiset ja vanhemmat päivittelee että onpa se/ne pahoja lapsia. Sen energian voisi käyttää ratkaisujen miettimiseen. Miten opetan lapsen toimimaan oikein kulloisessakin tilanteessa.

Lapselle on tärkeää, että on edes ne omat vanhemmat, jotka uskovat ja luottavat häneen. Vanhemmilla toki soisi olevan tervettä järkeä hyväksyä (=nähdä) lapsensa virheet ja rangaista/ opettaa lasta niiden mukaisesti. Mielestäni kuitenkin on hyvä muistaa, ettei aina opettajatkaan ole aina ”normaaleja” tai viattomia. Puolustuskyvyttömyys johtaa myös ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

B12-puutoksinen on kuin dementikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös samoja kokemuksia ylemmiltä kouluasteilta. Periaatteessa kouluihin toivotaan kovempaa kurinpitoa, mutta nämä kurinpitotoimet eivät saisi kohdistua omaan lapseen. Luvattomiin poissaoloihin, palauttamatta jääneisiin töihin ja plagiointiin on oman nuoren kohdalla syy aina jossain ulkopuolisessa tekijässä. Yli puolessa tapauksista, kun otan opettajana vanhempiin yhteyttä jossakin opintojen laiminlyöntiin liittyvässä asiassa, aletaan nuorta puolustella sen sijaan, että mietittäisiin yhdessä keinoja saada homma takaisin raiteilleen. Totta kai on elämäntilanteeseen ja vaikka oppimisvaikeuksiin liittyviä syitä, jotka vaikuttavat opintoihin, ja jos koulu on näistä tietoinen, voidaan miettiä tukitoimia, mutta kai sentään jonkun nuoren opintojen laiminlyömisen luulisi menevän nuoruuden ajattelemattomuuden piikkiin. Selittelemällä poissaoloja parhain päin vanhemmat tekevät vain karhunpalveluksen nuorelleen.

Meidän teinimme oli luisumassa laiskuuden poluille pari vuotta. Teimme koulun rehtorin ja opettajien sekä teinin kanssa toimenpidesuunnitelman, jonka avulla hän voi paremmin pyrkiä unelma-ammattiinsa. Terveydenhuoltokin auttoi mittaamalla rauta-, vitamiini-, kilpirauhas- sekä hormonitasot. Tulos oli se, että teinillä oli puutostiloja koska ei syönyt kouluruokaa eikä myöskään kotiruoka kelvannut. Eli käytännössä roskaruoalla.

Hoidamme lääkärin ohjeiden mukaan puutostilat kuntoon. Hormoneille ja kilpirauhaselle emme tietenkään voi kotoa käsin tehdä mitään ja kilpirauhasen toimintaa seurataan kahdesti vuodessa. Lopullinen herätys teinille oli viime kesänä kun hän huomasi, etteivät edes L:n papereilla valmistuneet serkut päässeet haluamiinsa opiskelupaikkoihin vaan ovat nyt töissä ja opiskelevat avoimessa yliopistossa.

Nykyään teini on todella sitoutunut opiskeluihin, ravintoon sekä nukkumiseensa ja tulos on nähtävissä. On ollut tämän syksyn aikana vain kahdesti pois koulusta päivän sairauden vuoksi. Liikunnassa on tehnyt opettajan luvalla fysioterapeutin laatimaa harjoitusohjelmaa rasitusvamman vuoksi.

Kaiken avain on avoin yhteydenpito niin koulun kuin terveydenhuollonkin kanssa. Rasitusvamman kanssa kerroin heti liikunnanopettajalle mistä on kyse ja liikunnanopettaja oli heti valmis tukemaan teiniä kuntouttamaan itsensä jälleen liikuntatuntikelpoiseksi.

Joillakin kunnollisten perheidenkin lapsilla voi olla muutama hankala teinivuosi. Siitä ei kannata lannistua vaan pitää olla itse aktiivinen ja tehdä kaikkensa, että teinistä kasvaa yhteiskuntakelpoinen aikuinen. Meillä ei ollut onneksi alkoholi- tai huumeongelmaa. Suurin ongelma oli peliriippuvuus eli teini teeskenteli menevänsä nukkumaan mutta vanhempien nukahdettua pelasikin yöt läpeensä energiajuomaa ryystäen. Edes energiajuoman B-vitamiinit eivät estäneet häneltä B12-puutostilaa.

Olipa innostava ja myönteinen tarina! Olen aiemman kommentin kirjoittanut opettaja. Jos nuorella todetaan jokin terveyteen liittyvä seikka, joka vaikuttaa opintoihin, voidaan koulussa järjestää monenlaisia tukitoimia. Avoin yhteydenpito kodin ja koulun välillä on kaiken avain. Vastaavasti jos kotona vähätellään mahdollisia ongelmia tai opettajien ammattitaitoa, jää koululle vähän keinoja puuttua ongelmiin.

No mun kokemus on kyllä, että kun kolululle kerrotaan lapsen terveysongelmista, opettajat joko ignoroivat tietoa kokonaan tai käyttävät niitä hyväkseen päästäkseen eroon lapsesta ja siirtääkseen tämän mihin tahansa, kunhan jonkun muun ongelmaksi. Esim reumaatikolle ei voi antaa lupaa listella kentän ulkopuolella kulkevalla pikaluistinradalla omilla retkiluistimillaan!vaikka niitä nilkat kestäisi, kun muu ryhmä pelaa jääkiekkoa (ja tavallisia luistimia nilkat ei kestä). Opettajan hyväksymät vaihtoehdot ovat vain joko ryhmän mukana sitä mitä muutakin, riittävällä suoritustasolla, tai sulkea lapsi kokonaan liikunnanopetuksen ulkopuolelle.

Sama lukivaikeuksien yms kanssa. Vaikka keinoja olisi, opettajat eivät halua niitä käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita pitkiä jälki-istuntoja, ole noteeraamatta yms. väkivallatonta kuritusta kiusaajiin, jos vanhemmat ei osallistu. Pääasia ettei ketään kiusata.

Jos asiaan ei tule muutosta, ole yhteydessä koulupoliisiin.

Kyllä se vanhempien naama siinä vaiheessa venähtää ja poliisin edessä tuskin uskalletaan alkaa vähättelemään jani-petterin kiusaamista.

27 kommentoi taas. Ainakin peruskoulussa rehtori pyysi, ettemme tekisi rikosilmoitusta vaikka lääkärintodistuksella oli mustaa valkoisella ja lääkäri kuvasi vielä jokaisen tuoreen mustelmankin epikriisiin. Rehtori vetosi siksi koska kiusaajien perheille olisi koitunut ”kohtuutonta haittaa”. Hämmästelimme asiaa mutta ajattelimme, ettemme heittäydy hankaliksi.

Jälkikäteen näillä perheillä ne kohtuuttomat haitat ovat realisoituneet ihan omia aikojaan. Vähintään toinen vanhemmista on paljastunut alkoholistiksi jne.

Yksi vanhempi mies yritti hyväksikäyttää minua kaupungilla, kun olin 7v.

Sain häneltä 6 markkaa, joilla hän yritti houkutella minua lapsilta kiellettyihin toimiin.

Ostin rahoilla karkkia ja menin kotiin.

Kotona sain huudot siitä, että olin varastanut karkkirahat äidiltäni.

Totuuden kertominen rahan lähteestä ei auttanut.

Kiitos äiti tästä.

Vierailija kirjoitti:

Kun open sanominen ei riitä. Voisiko koulun terapeuttia/terv hoitajaa alkaa käyttämään siihen, että avaisi vanhempien silmät. Puhuisi psykaa heille tunnin ja sanoisi asian olevan erittäin tärkeä. Reksi voisi istua mukana.

Jätettäisiin haukkuminen pois, vain vedoten psykologiaan.

Miksi sitä vanhempaa pitää opettaa! Miksi ei lasta itseään opeteta koko koulun kaikkien aikuisten toimesta! Te olette avuttomia, kaiken monivuotisen ja kalliin koulutuksenkin jälkeen vääntelette käsiänne ja parutte vanhempien ilkeyttä ja kavaluutta... 

Vierailija kirjoitti:

B12-puutoksinen on kuin dementikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla myös samoja kokemuksia ylemmiltä kouluasteilta. Periaatteessa kouluihin toivotaan kovempaa kurinpitoa, mutta nämä kurinpitotoimet eivät saisi kohdistua omaan lapseen. Luvattomiin poissaoloihin, palauttamatta jääneisiin töihin ja plagiointiin on oman nuoren kohdalla syy aina jossain ulkopuolisessa tekijässä. Yli puolessa tapauksista, kun otan opettajana vanhempiin yhteyttä jossakin opintojen laiminlyöntiin liittyvässä asiassa, aletaan nuorta puolustella sen sijaan, että mietittäisiin yhdessä keinoja saada homma takaisin raiteilleen. Totta kai on elämäntilanteeseen ja vaikka oppimisvaikeuksiin liittyviä syitä, jotka vaikuttavat opintoihin, ja jos koulu on näistä tietoinen, voidaan miettiä tukitoimia, mutta kai sentään jonkun nuoren opintojen laiminlyömisen luulisi menevän nuoruuden ajattelemattomuuden piikkiin. Selittelemällä poissaoloja parhain päin vanhemmat tekevät vain karhunpalveluksen nuorelleen.

Meidän teinimme oli luisumassa laiskuuden poluille pari vuotta. Teimme koulun rehtorin ja opettajien sekä teinin kanssa toimenpidesuunnitelman, jonka avulla hän voi paremmin pyrkiä unelma-ammattiinsa. Terveydenhuoltokin auttoi mittaamalla rauta-, vitamiini-, kilpirauhas- sekä hormonitasot. Tulos oli se, että teinillä oli puutostiloja koska ei syönyt kouluruokaa eikä myöskään kotiruoka kelvannut. Eli käytännössä roskaruoalla.

Hoidamme lääkärin ohjeiden mukaan puutostilat kuntoon. Hormoneille ja kilpirauhaselle emme tietenkään voi kotoa käsin tehdä mitään ja kilpirauhasen toimintaa seurataan kahdesti vuodessa. Lopullinen herätys teinille oli viime kesänä kun hän huomasi, etteivät edes L:n papereilla valmistuneet serkut päässeet haluamiinsa opiskelupaikkoihin vaan ovat nyt töissä ja opiskelevat avoimessa yliopistossa.

Nykyään teini on todella sitoutunut opiskeluihin, ravintoon sekä nukkumiseensa ja tulos on nähtävissä. On ollut tämän syksyn aikana vain kahdesti pois koulusta päivän sairauden vuoksi. Liikunnassa on tehnyt opettajan luvalla fysioterapeutin laatimaa harjoitusohjelmaa rasitusvamman vuoksi.

Kaiken avain on avoin yhteydenpito niin koulun kuin terveydenhuollonkin kanssa. Rasitusvamman kanssa kerroin heti liikunnanopettajalle mistä on kyse ja liikunnanopettaja oli heti valmis tukemaan teiniä kuntouttamaan itsensä jälleen liikuntatuntikelpoiseksi.

Joillakin kunnollisten perheidenkin lapsilla voi olla muutama hankala teinivuosi. Siitä ei kannata lannistua vaan pitää olla itse aktiivinen ja tehdä kaikkensa, että teinistä kasvaa yhteiskuntakelpoinen aikuinen. Meillä ei ollut onneksi alkoholi- tai huumeongelmaa. Suurin ongelma oli peliriippuvuus eli teini teeskenteli menevänsä nukkumaan mutta vanhempien nukahdettua pelasikin yöt läpeensä energiajuomaa ryystäen. Edes energiajuoman B-vitamiinit eivät estäneet häneltä B12-puutostilaa.

Olipa innostava ja myönteinen tarina! Olen aiemman kommentin kirjoittanut opettaja. Jos nuorella todetaan jokin terveyteen liittyvä seikka, joka vaikuttaa opintoihin, voidaan koulussa järjestää monenlaisia tukitoimia. Avoin yhteydenpito kodin ja koulun välillä on kaiken avain. Vastaavasti jos kotona vähätellään mahdollisia ongelmia tai opettajien ammattitaitoa, jää koululle vähän keinoja puuttua ongelmiin.

Kiitos positiivisesta kommentista! Kyllä tämä vallitseva nykytila on aikaa ja toimenpiteitä vaatinut työvoitto, jossa voimme vain kiittää ja kumartaa myös koulun ja terveydenhuollon osuutta. Nyt peli- ja energiajuomariippuvaisesta on saatu kasvatettua monen ihmisen voimalla aidosti oppimisesta nauttiva ja maailmanmenosta kiinnostunut teini.

Nykyään hän ihan oma-aloitteisesti tekee läksyjä, lukee, herää kouluun ja aina ovat tarvittavat välineet mukana. Eilen oli todella hyvällä tuulella kun pääsi ensimmäistä kertaa koko syksynä pelaamaan liikuntatunnilla jalkapalloa muiden kanssa ja vannoi, että rasitusvamma on parantunut. Hän rakastaa palloilulajeja eli motivaatio noudattaa fysioterapeutin ohjelmaa oli kova ja liikunnanopettajan fiksu tuki oli todella arvokasta. Olisihan se ollut tyhmää istuttaa häntä liikuntatunneilla kun kerran liikunnanopettaja ymmärsi heti mistä on kyse. Tottakai teini teki työtä käskettyä koska halusi mukaan pelaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun open sanominen ei riitä. Voisiko koulun terapeuttia/terv hoitajaa alkaa käyttämään siihen, että avaisi vanhempien silmät. Puhuisi psykaa heille tunnin ja sanoisi asian olevan erittäin tärkeä. Reksi voisi istua mukana.

Jätettäisiin haukkuminen pois, vain vedoten psykologiaan.

Miksi sitä vanhempaa pitää opettaa! Miksi ei lasta itseään opeteta koko koulun kaikkien aikuisten toimesta!

Koska lapsi ottaa mallin ensisijaisesti vanhemmistaan. Koulussa on täysin mahdotonta korjata sitä pahaa, jonka vanhemmat aiheuttavat. Mitkään koulun toimet eivät koskaan voi ratkaista vanhempien aiheuttamia ongelmia.

Koulu pyrkii kasvattamaan lasta, koska sillä ei ole mahdollisuutta kasvattaa vanhempia. Jos oikeasti tahdottaisiin tuloksia, kasvatus pitäisi kohdistaa ensisijaisesti vanhempiin.