Nuorten mielenterveysongelmat ennätyslukemissa

Nykyään mt-ongelmat tunnistetaan aiempaa paremmin. Siksi niitä hoidetaan enemmän kuin ennen.

Suurin osahan kusettaa että on masentunut koska on "coolia" saada diagnoosi. Hoh hoijaa.

Huono ruoka, aivot jää ilman ravintoa.

Nuorilta odotetaan nykyään yhä enemmän. Sosiaalinen media luo yksinäisyyttä, illuusioita ''kavereista'' ja tunneta riittämättömyydestä. Media tursuu kuvaa täydellisyydestä.

Toisalta hoitoon on myös helpompi hakea nykyään, kun mielenterveysasiat ovat tapetilla ja yleisesti hyväksyttyjä. Hyvä niin.

Itse sain ahdistuneisuushäiriön diagnoosin vasta päälle 3-kymppisenä (jolloin en enää ollut läheskään yhtä ahdistunut kuin aiemmin elämässäni olin ollut). Elämä olisi varmaan ollut aika erilaista, jos olisin saanut ahdistukseen apua jo teini-ikäinen.

Kasvatuksen puute, lapsille ja nuorille ei aseteta rajoja, vaan he ovat pomoja jotka päättävät perheen asiat, kiukuttelemalla saa aina tahtonsa läpi, mitään vastuuta tai velvollisuuksia ei ole. Kun curling-vanhempien sileäksi harjaama elon polku ei sisällä pienimpiäkään harmeja tai vastoinkäymisiä, niin aikuisuuden kynnyksellä ei ole valmiuksia niiden kohtaamiseen. Näin todellisuus, kun se viimein kohdataan, on liian karu ja pää hajoaa.

Lisäksi on muodikasta olla erityinen, tuntea henkilökohtaisesti kaikki mielialalääkkeet vaikutuksineen ja mielisairaalat myös potilaan asemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksen puute, lapsille ja nuorille ei aseteta rajoja, vaan he ovat pomoja jotka päättävät perheen asiat, kiukuttelemalla saa aina tahtonsa läpi, mitään vastuuta tai velvollisuuksia ei ole. Kun curling-vanhempien sileäksi harjaama elon polku ei sisällä pienimpiäkään harmeja tai vastoinkäymisiä, niin aikuisuuden kynnyksellä ei ole valmiuksia niiden kohtaamiseen. Näin todellisuus, kun se viimein kohdataan, on liian karu ja pää hajoaa.

Lisäksi on muodikasta olla erityinen, tuntea henkilökohtaisesti kaikki mielialalääkkeet vaikutuksineen ja mielisairaalat myös potilaan asemassa.

Vankilat ovat täynnä sellaisia ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut tilaisuutta olla lapsi. Vaikeudet hajottavat ihmisen, ei vaikeuksien puute.

Lasten annetaan kasvaa vapaasti ilman mitään rajoja tai sitten pidetään kuin kukkaa kämmenellä ja kasvatetaan pumpulissa, kotona ei osta pitää minkäänlaista kuria ja asettaa rajoja.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksen puute, lapsille ja nuorille ei aseteta rajoja, vaan he ovat pomoja jotka päättävät perheen asiat, kiukuttelemalla saa aina tahtonsa läpi, mitään vastuuta tai velvollisuuksia ei ole. Kun curling-vanhempien sileäksi harjaama elon polku ei sisällä pienimpiäkään harmeja tai vastoinkäymisiä, niin aikuisuuden kynnyksellä ei ole valmiuksia niiden kohtaamiseen. Näin todellisuus, kun se viimein kohdataan, on liian karu ja pää hajoaa.

Lisäksi on muodikasta olla erityinen, tuntea henkilökohtaisesti kaikki mielialalääkkeet vaikutuksineen ja mielisairaalat myös potilaan asemassa.

Melkoisen loukkaavaa tekstiä. Kyllä se stigma esim.mielisairaalassa olosta on edelleen niin kova, että jos ihmiset kuulevat sun olleen psykiatrisessa hoidossa joskus niin välttely ja pelkääminen alkaa.

Suomessa tulee hyödytön olo. Työpaikoilla kiusataan, koulussa hengataan, yleinen ilmapiiri aina vakava huolestunut tai negatiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain ahdistuneisuushäiriön diagnoosin vasta päälle 3-kymppisenä (jolloin en enää ollut läheskään yhtä ahdistunut kuin aiemmin elämässäni olin ollut). Elämä olisi varmaan ollut aika erilaista, jos olisin saanut ahdistukseen apua jo teini-ikäinen.

Samoin! Minua myös kiusattiin koko ala- ja yläaste eikä vanhempia kiinnostanut. Se aiheutti minulle pelkotiloja, itsetunnon romahtamista ym., jonka vuoksi en esimerkiksi uskaltanut lähteä opiskelemaan sitä mitä halusin, kun koko ajan päässä ajatus "en riitä, en osaa, en pysty". Nyt vasta päälle kolmekymppisenä olen hakenut apua ja minulla todettiin ahdistuneisuushäiriö ja keskivaikea masennus.

11 lisää vielä... Ketään ei siis kiinnostanut minun "pahoinvointi" tai käytöshäiriöt. Esimerkiksi tilanne, jossa ensimmäinen poikaystäväni jätti minut teini-iässä sai aikaan todella voimakkaat reaktiot ja uhosin jopa tappaa itseni, niin vanhemmat eivät sanoneet juuta tai jaata tai tehneet mitään. Minulla oikeasti siitä pienestä asiasta pyöri päässä itsemurha!? Ei ole normaalia, vaikka teini-iässä varmasti mielialat heittelee.

Ei mikään ihme että vituttaa kun käy pitkät koulut niin töihin ei pääse. Ainoastaan ne onnekkaat joilla on sukulaisia firmojen päättävissä elimissä saavat turvatun toimentulon. Muut kortistoon oli peruskoulupohjalta tai korkeakoulusta. Eläkeikää kyllä nostetaan ja vanhuksia yritetään pitää väkipakolla raatamassa.

Ihme idiootteja kommentoimassa. Miltä teistä tuntuisi kun joka päivä saat pelätä onko teini tappanut itsensä vai selviääkö vielä yhden päivän, viikon tai jopa kuukauden. Teidänlaistenne takia ongelmia on.

Vierailija kirjoitti:

Ihme idiootteja kommentoimassa. Miltä teistä tuntuisi kun joka päivä saat pelätä onko teini tappanut itsensä vai selviääkö vielä yhden päivän, viikon tai jopa kuukauden. Teidänlaistenne takia ongelmia on.

Turha muita syyttää, jos teinillä on vaikeaa.  Mietipä miten olet lapsesi ruokkinut. Aivot tarvitsevat kunnon ravintoa.

Minun aivoissani on mielenterveysongelma, välittäjäainea aallot eivät kulje oikeaan aikaan, koska tuuli ei pääse puhaltamaan korvasta sisään ja synnyttämään tarpeeksi suuria aaltoja, siksi minun pitää syödä lääkettä joka estää hyvää oloa tuottavaa dopamiini tulemasta aivoihin, kyllä nyt elämä hymyilee kaikilla eri tunne tasoilla :)))))))))))))))))))))))))))

Vierailija kirjoitti:

Ihme idiootteja kommentoimassa. Miltä teistä tuntuisi kun joka päivä saat pelätä onko teini tappanut itsensä vai selviääkö vielä yhden päivän, viikon tai jopa kuukauden. Teidänlaistenne takia ongelmia on.

Samaa mieltä olen ja tässä se juuri tulee ilmi, nuoret ovat liian herkkiä hullujen seassa menemään. Internet aikana ovat jo paljon paremmin perillä ihmisten hulluudesta kuin me jotka elimme nuoruutemme ihan livekontaktien varassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme idiootteja kommentoimassa. Miltä teistä tuntuisi kun joka päivä saat pelätä onko teini tappanut itsensä vai selviääkö vielä yhden päivän, viikon tai jopa kuukauden. Teidänlaistenne takia ongelmia on.

Samaa mieltä olen ja tässä se juuri tulee ilmi, nuoret ovat liian herkkiä hullujen seassa menemään. Internet aikana ovat jo paljon paremmin perillä ihmisten hulluudesta kuin me jotka elimme nuoruutemme ihan livekontaktien varassa.

Samaa mieltä kanssasi. Ennen Internetiä ihmisillä oli sentään käytöstapoja eikä suusta lauottu kaikkea, mitä mieleen juolahti. Suurinta osaa ihmisistä saattoi pitää huomattavasti mukavampina kuin mitä he todellisuudessa olivatkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Suomessa tulee hyödytön olo. Työpaikoilla kiusataan, koulussa hengataan, yleinen ilmapiiri aina vakava huolestunut tai negatiivinen.

Ja kun yrittää ottaa puheeksi niin kuitataan vain mielikuvituksella, olet liian herkkä. Ei minulle kyllä ole koskaan... sitten kamppailet sen kanssa yksin. Valitettavasti lääkkeet ei paljoa tuota asiaa paranna...

Nuoret, nuoret.... kukapa välittäisi vanhuksista, joiden itsemurhat, masennus ja kaikki ongelmat on täysin lakaistu maton alle. Moninkertainen nuoriin verratttuna.