Nuorten mielenterveysongelmat ennätyslukemissa

On hyvä kirjoitus. Aikuisia ei kiinnosta lasten kasvatus. Se on niin työlästä annetaan kaikki periksi. 

-Älypuhelimet

-Sosiaalinen media

-Olemattomilla asioilla pelottelu

Nykyajan vanhemmat. Kaupassa 2 vee pompottaa, jo vanhempia. Tenava huutaa kurkku suorana, kun haluaa sitä ja tätä. Lapselle ei sanota ei mistään. Kun lasta ei saa komentaa Tästä se sitten lähtee. Lapsi kasvaa,vaatimukset kasvaa.Lapselke ei saa tuottaa pettymyksiä. Ongelmat vain kasvaa. Murrosikäinen määrää koko huushollia. Koulua ei käydä läksyjä ei tehdä, kun ei huvita. Tää on lopputulos vanhempien, väärälle tavalle hoitaa kasvatus. Some yovalvominen nuori tekee lopulta ihan, mitä huvittaa. Sitte haetaan apua kun, on mielenterveys ongelmia. Lapsi ei ole kykenevä  tekemään isoja päätöksiä. Lapselle on tuhoisaa, jos ei ole aikuista, joka kantaa vastuun. 

Vastuuta annetaan, aina sen ikäiselle mitä lapsen ikä edellyttää. 2-vuotiaalle ei voi vastuuta antaa, korkeintaan minkä värisen lelun haluaa. 7-vuotiaalle voi antaa, jo pieniä kotiaskareita. Omilleni, annoin kotitehtäviä aina iän mukaisesti. Samoin sana ei, kaikkea ei voi saada. Ei lapsena eikä sitten aikuisena. 

Näitä ongelmia ei ennen ollut. Ei koulukiusaamista, ei rikollisuutta, ei koulussa ollut häiriöitä. Mutta lapsille opettiin käytöstavat jo kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Näitä ongelmia ei ennen ollut. Ei koulukiusaamista, ei rikollisuutta, ei koulussa ollut häiriöitä. Mutta lapsille opettiin käytöstavat jo kotona. 

Höpö höpö. Aina on ollut koulukiusaamista ja rikollisuutta. Huume - ja mt ongelmat ovat tosin lisääntyneet ja nuorten huumekuolemia sattuu Suomessa eniten. 

Kotikasvatus oli ennen, en tarkoita mitään remmillä hakkaamista. Mutta itsekin nurkassa, seisonut erinäisistä tekosista. Jos teki pahaa, aina sai kärsiä seuraukset. Nykyään ei saa mitään, vaikka tekisi väärin, seurauksia ei ole. Tämä opettaa lapselle,voin tehdä mitä vaan ilman seurauksia. 

Sosiaalinen media, elämän kiihtyminen, jatkuva riittämättömyys, oman paikan löytämisen vaikeus näennäisesti rajattomien mahdollisuuksien maailmassa. 

Kasvatus nykyään siirretty, yhteiskunnan vastuulle. Missä on vanhemmat? 

Itse olin liian älykäs ja herkkä sekä jo lapsena taipuvainen melankoliaan ja neurotismiin. Tällaiselle ihmiselle ei ole muuta paikkaa kuin mädäntyä kerrostalossa ja siksi aletaan selittää asiaa "mielenterveysongelmilla" ja keksityillä diagnooseilla.

Kävin koulun 1964-1972 välisen ajan. Asuimme kaupungissa, oli suuret luokkakoot, silti ongelmia ei ollut. Ei huumeita, ollut. Kyllä opettajia kunnioitettiin. Kavereita paljon ei koulukiusaamista ollut. Et kyllä asiat oli ennen toisin. Tosin meillä oli kotona kasvatus. Jos koulusta ois ilmoitettu vanhemmille, et ois jotain siellä tehnyt. Ois kotona saanu kyllä saanut kotiarestia. Ei ois kyllä jääny  rankaisematta 

Rakkauden ja välittämisen puute. Vanhemmat ja aikuiset yleisemminkin voisi katsoa peiliin. Kiinnostukaa nuorista.

Tuttua juttua. En ois ikinä, tehny koulussa mitään väärää. Tieto ois tullu vanhempien tietoon. Siitä ei ois hyvä seurannut. Jos teki, pahaa rangaistus tuli taatusti. Huono todistus, siitä sai kyllä seuraukset. Koulu piti hoitaa. Läksyt tehtiin aina. 

Kun nuorilta kysytään, niin syy on yksin jääminen. 

Juuri niin rakkauden, aidosti kiinnostunut nuoren elämästä. Omani murrosikäisenä, kyseli miksi en saa olla ulkona yöllä. Kaverit kuulemma saa. Kerroin meillä on, nämä säännöt ja kerroin miksi. On turvallisuus kysymys jos 14 vuotias on yöllä ulkona. Lapsen paikka, ei ole yöllä kaupungilla humalaisten aikuisten seassa. Kerroin myos, että rakastan sinua niin paljon.En halua, että sinulle tapahtuu mitään pahaa. Keskustelun seurauksena, tyttäreni tuli kotiin, aina sovitusti. Nyt 28 vuotias ja oma vauva tulossa. 

Ylipaino, syy vai seuraus? 

On hirveää, kun nuori jätetään yksin. Nuori tarvitsee aikuista. Vanhempien tehtävä, on olla tukena ja turvana nuorelle. Nuori.tarvitsee hyväksyntää tukea rakkautta. Tieto siitä, että vanhemmat oikeasti välittää. 

Ei pitäis olla vaikeeta, rakastaa omaa lasta

Välttelevä kiintymyssuhde tuottaa onnettomia suomalaisia jo ties kuinka monennessa polvessa. Tämä yhdistettynä kriiseihin tuottaa sitten jo mielenterveyden häiriöitä. 

Yleisesti ottaen yhteiskunnassamme vallitsee lannistunut ilmapiiri ja hankaluuksia mielenterveyden kanssa on kaikilla ikäryhmillä. 

Mistä sitä toivoa olisikaan, kun missään ei moista edes etäisesti suurimmalle osalle lupaillakaan?