Nuorten mielenterveysongelmat ennätyslukemissa

Teen nuorten kanssa mielenterveystyötä. Tyypillinen asiakas on ahdistus-/masennusoireileva 8. luokkalainen tyttö joka ei viihdy koulussa, valvoo iltaisin ahdistuneena ja viiltelee. Lähes poikkeuksetta kaikki oli hyvin vielä alakoulussa, mutta seiskalle siirryttyä alkoi riittämättömyys. En näytä siltä miltä pitäisi, en pärjää koulussa niin kuin pitäisi, en ole kaverille niin tärkeä kuin haluaisin. Vanhemmille ei voi puhua, opettajia ei kiinnosta, kaverit kuuntelee mutta paljonpa se auttaa kun ovat samassa suossa. Yöt kukutaan puhelimella ja ruokailuja jätetään välistä kun halutaan laihtua, ja sitten tunneille on vaikea keskittyä. Jatkuvasti tulee palautetta miten olet vääränlainen, pitäisi olla enemmän, pitäisi tehdä paremmin. Pojista löytyy sama kaava ilman laihtumistoivetta. Nämä teinit viiltää, lyö ja myrkyttää itseään koska kuvittelevat olevansa niin huonoja ja arvottomia, että vain kipu riittää rangaistukseksi tai kanavoimaan ahdistusta.

Halatkaa niitä lapsia ajoissa. Älkää vain kasvattaako vaan hoivatkaa, hellikää, huomatkaa. En syytä vanhempia, mutta kulttuuria syytän.

Vierailija kirjoitti:

Jahas. Syytetään vanhempia, syytetään koulua ja somea ja lääkkeitä ja ruokaa.

Epäilen, että näiden täällä heiteltyjen kommenttejen takana on pelko, että sen mt-ongelmaisen kohtaaminen herättäisi ihmisessä itsessään heikkouksia ja se tuntuu tietenkin pahalta.

Minun masennus johtuu kylmästä suorittaja-äidistä ja etäisestä isästä, aggressiivisesta isoveljestä ja muista huonoista ihmiskokemuksista. Puitteet oli kohdillaan. Perheen kanssa touhuttiin ja reissattiin, ruokaa oli tarjolla, lämmin koti, lemmikki, oma huone, harrastukset, kavereita ja kuulumisien kysymistä. Vaan sainko tukea, kun sulkeuduin? En. Kuunneltiinko, kun pyysin apua? Ei. Pelkäsin, kun kotona tapeltiin ja sulkeuduin. Isästä hain tukea, mutta en saanut. Isä oli niin tossu, että pakeni konflikteja. Kylmätunteinen äiti ei säästellyt sanojaan ja veli tietenkin puolustautui, isä käveli pois, minä piileskelin huoneessani ja yritin kuunnella musiikkia peittääkseni tappelun äänet. Sydämen pohjasta toivoin, ettei huomattaisi ja saisin osani haukuista ja ehkä turpaani veljeltä. Kaikki vain turhia riitoja, syyt ihan naurettavia. Lopputulos? Keskivaikea masennus.

ps. Sanottakooon, että veljeni ei minua lyönyt kuin muutamia kertoja. Väkivallan uhkaa olen pelännyt useammin.

N21

Mikähän tässä oli pointti?

Itseäni ei peruskoulussa kiinnostanut juuri muut aineet kuin musiikki ja kuvataide. Varmaan sen takia jotenkin pidettiin idioottina ja epäonnistujana. Eihän taide tai kulttuuri ole mitään oikeita ammatteja eikä niillä tienaa, herkkää hölynpölyä ja mitäänsanomatonta puuhastelua.

Monet tietämäni syrjäytyneet ovat luovia ja fiksuja ihmisiä, sattumoisin myös introvertteja ja ujojakin. Hmm. Enpä tosiaan koskaan kuullut kouluaikana minkäänlaista kannustusta, että hei pitäisköhän sun mennä jatko-opiskelemaan jotain luovaa. Menin sitten amiksessa eräälle teollisuusalalle ja lopetin kuukauden päästä. Olen myös hakenut muille aloille, mutten sovellu mihinkään :'D Sibelius-akatemiaan ja kuvataideakatemiaan jne. en ole vielä hakenut.

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksen puute, lapsille ja nuorille ei aseteta rajoja, vaan he ovat pomoja jotka päättävät perheen asiat, kiukuttelemalla saa aina tahtonsa läpi, mitään vastuuta tai velvollisuuksia ei ole. Kun curling-vanhempien sileäksi harjaama elon polku ei sisällä pienimpiäkään harmeja tai vastoinkäymisiä, niin aikuisuuden kynnyksellä ei ole valmiuksia niiden kohtaamiseen. Näin todellisuus, kun se viimein kohdataan, on liian karu ja pää hajoaa.

Lisäksi on muodikasta olla erityinen, tuntea henkilökohtaisesti kaikki mielialalääkkeet vaikutuksineen ja mielisairaalat myös potilaan asemassa.

No mulla oli päinvastoin. Jatkuvia pettymyksiä, harmia, yksinäisyyttä, kurjuutta, köyhyyttä jne. ja silti on esimerkiksi ahdistusta ja ocd. Surkeuteen ei totu koskaan, ei vaikka sitä kipattaisiin niskaan vuosikymmenet perätysten.

Vierailija kirjoitti:

Ihme idiootteja kommentoimassa. Miltä teistä tuntuisi kun joka päivä saat pelätä onko teini tappanut itsensä vai selviääkö vielä yhden päivän, viikon tai jopa kuukauden. Teidänlaistenne takia ongelmia on.

Kuka käski niitä riesoja hankkia ? ? ? ! ! ! !

Vierailija kirjoitti:

Teen nuorten kanssa mielenterveystyötä. Tyypillinen asiakas on ahdistus-/masennusoireileva 8. luokkalainen tyttö joka ei viihdy koulussa, valvoo iltaisin ahdistuneena ja viiltelee. Lähes poikkeuksetta kaikki oli hyvin vielä alakoulussa, mutta seiskalle siirryttyä alkoi riittämättömyys. En näytä siltä miltä pitäisi, en pärjää koulussa niin kuin pitäisi, en ole kaverille niin tärkeä kuin haluaisin. Vanhemmille ei voi puhua, opettajia ei kiinnosta, kaverit kuuntelee mutta paljonpa se auttaa kun ovat samassa suossa. Yöt kukutaan puhelimella ja ruokailuja jätetään välistä kun halutaan laihtua, ja sitten tunneille on vaikea keskittyä. Jatkuvasti tulee palautetta miten olet vääränlainen, pitäisi olla enemmän, pitäisi tehdä paremmin. Pojista löytyy sama kaava ilman laihtumistoivetta. Nämä teinit viiltää, lyö ja myrkyttää itseään koska kuvittelevat olevansa niin huonoja ja arvottomia, että vain kipu riittää rangaistukseksi tai kanavoimaan ahdistusta.

Halatkaa niitä lapsia ajoissa. Älkää vain kasvattaako vaan hoivatkaa, hellikää, huomatkaa. En syytä vanhempia, mutta kulttuuria syytän.

Hyvä kommentti.

Ehdottomasti yksi syy on mielialalääkkeet. Niitä määrätään ylenpalttisesti, vaikka ne aiheuttavat monelle väsymystä, toimintakyvyn laskua, tunne-elämän turtumista ja ruokahalun lisääntymistä (=lihomista). Ongelmat eivät suinkaan lääkkeillä poistu, päinvastoin.

Toisekseen, "työ miehen tiellä pitää", mutta nykyaikana nuorten täytyy nähdä hirveästi vaivaa, jotta he pääsisivät osaksi tätä yhteiskuntaa. Työpaikkoja ei ole riittävästi, kouluihin ei läheskään aina päästä ekalla yrittämällä, työharjoittelupaikat on kiven alla ja jopa joihinkin vapaaehtoistöihin vaaditaan nykyään koulutus!

Entisaikoina nuorilla oli pikemminkin velvollisuus osallistua esim. maatilan hoitoon, sisarusten kaitsemiseen, ruuanlaittoon, kotitöihin, seurakunnan toimintaan jne. Käsittääkseni nuoret olivat tuolloin itsekin aktiivisempia järjestämään kaikkea toimintaa omassa yhteisössään. Tämä esti sen, ettei heillä ollut tylsää, ei jäänyt aikaa murehtia loputtomasti omia epäonnistumisia ja sitä, olenko liian lihava.

Toisin sanoen nykynuorilla on liikaa aikaa ja liian vähän tekemistä ja velvoitteita. Työnteko ja puuhastelu tekevät ihmiselle hyvää, koska siitä tulee tunne, että on tarpeellinen, hyödyllinen ja aikaansaava. Vastaavasti kun ei ole mitään tekemistä tai paikkaa maailmassa, ihminen tuntee, että hän on hyödytön, yhdentekevä eikä osaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MT-ongelmat ovat kasvaneet samaa tahtia kun netissä vietetty aika on lisääntynyt. Lieneekö näillä asioilla korrelaatiota, fiilispohjalta sanoisin että kyllä on.

On näinkin, mutta suurin syy on huono ravinto. Aivot tarvitsevat ruokaa, ei korvikkeita.

Mainokset ja suositukset on syypäitä siihen, että ei ihmiset edes tiedä, mitä on oikea ravitseva ruoka.

Mikä teidän mielestänne voisi olla mobiililaitteiden osuus mielenterveysasioissa? Aiheesta löytyy tutkimuksiakin, koottuna tässä https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0891061815000599

ja tuossa mekanismina on Ca2+ kanavat ja onhan sekin tosi, että ionipumput toimivat nekin sähköisesti, eli voivat häiriintyä elektromagneettisesta säteilystä.

Vierailija kirjoitti:

Teen nuorten kanssa mielenterveystyötä. Tyypillinen asiakas on ahdistus-/masennusoireileva 8. luokkalainen tyttö joka ei viihdy koulussa, valvoo iltaisin ahdistuneena ja viiltelee. Lähes poikkeuksetta kaikki oli hyvin vielä alakoulussa, mutta seiskalle siirryttyä alkoi riittämättömyys. En näytä siltä miltä pitäisi, en pärjää koulussa niin kuin pitäisi, en ole kaverille niin tärkeä kuin haluaisin. Vanhemmille ei voi puhua, opettajia ei kiinnosta, kaverit kuuntelee mutta paljonpa se auttaa kun ovat samassa suossa. Yöt kukutaan puhelimella ja ruokailuja jätetään välistä kun halutaan laihtua, ja sitten tunneille on vaikea keskittyä. Jatkuvasti tulee palautetta miten olet vääränlainen, pitäisi olla enemmän, pitäisi tehdä paremmin. Pojista löytyy sama kaava ilman laihtumistoivetta. Nämä teinit viiltää, lyö ja myrkyttää itseään koska kuvittelevat olevansa niin huonoja ja arvottomia, että vain kipu riittää rangaistukseksi tai kanavoimaan ahdistusta.

Halatkaa niitä lapsia ajoissa. Älkää vain kasvattaako vaan hoivatkaa, hellikää, huomatkaa. En syytä vanhempia, mutta kulttuuria syytän.

😢

Ongelmien syy on kaikenlainen säätely. Myös aikuiset ovat onnettomia, kun ihmisellä ei enää ole mitään tarvetta tai velvollisuutta miettiä mitään itse. Kaikkiin valintoihin löytyy sääntö tai vähintäänkin ohje. Kun koskaan ei saa kokea läheltäpititilanteita eikä ottaa mitään riskiä, elämästä häviää kaikki ilo. Ikävä kyllä ihminen tuntee elävänsä juuri silloin, kun on juuri välttänyt kuolemisen tai ainakin joku muu hormoni hyrrää täysillä päässä. Rakastamisen ilokin on pikkuhiljaa viety kun fokus suhteissa vastakkaiseen sukupuoleen on siirtynyt rakkaudesta lähinnä mekaaniseen seksiin, johon ihmisille enää ei liity mitään hormonimyrskyjä.

Nuoruus ja hulluus kuuluvat yhteen. Nykyisin vanhanaikainen hillittömyys ja vastuuntunnottomuus on kielletty, joten nuoret oireilevat sitten muilla tavoin. Mutta joskus tekee pahaa nähdä nuoria, jotka ovat kuin keski-ikäisinä syntyneet. Tuolla ne painaa urheiluvehkeissä sokeriton smoothie kourassa joogatunnille siinä kun edelliset sukupolvet ryyppäsivät ja ajelivat viritetyillä hengenvaarallisilla mopoilla heikoilla jäillä.

Ensinnäkin vaatimukset lapsille ja nuorille on koko ajan kovemmat. Pitäisi miltei jo ennen koulua tietää ammatti, mihin pyrkii. Kaikki harrastukset on kalliita ja jos et harrasta, sua kiusataan. Jos ei ole merkkivaatteita, kiusataan. Jos peruskoulun jälkeen menet toisen asteen kouluun, pitää vastata itse opinnoistaan ja usein ilman neuvoja. Korkeakouluissa pitää itse pärjätä kaikessa, koska nykyisin sielläkään ei ole yhteisöllisyyttä, jos et satu löytämään itse sopivaa seuraa jne. Kun pääset koulusta, pitäisi olla oman alan työkokemusta ja laajat sosiaaliset verkostot. Pitäisi olla sitä ja tätä.

Kaiken kukkuraksi milleniumin koitteessa päätettiin LEIKATA nimenomaan lasten-ja nuorten mielenterveyspalveluista, koska mitä välii. Hassua onkin, että haetaan nyt apua taas koulutuksesta, kun pitäisi myös tarjota niitä henkisiä voimavaroja käydä niitä kouluja. Kaikki lapset eivät ole tasapainoisista lähtökohdista. Ja he ketkä eivät ole, kärsivät juuri niistä mielenterveysongelmista.

Tuli tuossa mieleen näitä uusia puolueiden syrjäytymistä ehkäisevien keinojen listaamista, että oltiin taas niin eri todellisuudessa. Kaikki syrjäytyneet mitä itse tiedän ovat a) lapsia epävakaista perheolosuhteista b) koulukiusattuja c) perinnöllisesti mielenterveysongelmaisia. En usko, että he erityisesti olisivat hyötyneet pidemmästä oppivelvollisuudesta, jota nyt esitetään vaan nimenomaan niistä mielenterveyspalveluista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatuksen puute, lapsille ja nuorille ei aseteta rajoja, vaan he ovat pomoja jotka päättävät perheen asiat, kiukuttelemalla saa aina tahtonsa läpi, mitään vastuuta tai velvollisuuksia ei ole. Kun curling-vanhempien sileäksi harjaama elon polku ei sisällä pienimpiäkään harmeja tai vastoinkäymisiä, niin aikuisuuden kynnyksellä ei ole valmiuksia niiden kohtaamiseen. Näin todellisuus, kun se viimein kohdataan, on liian karu ja pää hajoaa.

Lisäksi on muodikasta olla erityinen, tuntea henkilökohtaisesti kaikki mielialalääkkeet vaikutuksineen ja mielisairaalat myös potilaan asemassa.

Vankilat ovat täynnä sellaisia ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut tilaisuutta olla lapsi. Vaikeudet hajottavat ihmisen, ei vaikeuksien puute.

Siellä on taas, joku Viljamaaklooni vauhdissa. Vittu, että ottaa päähän. Jälkimmäinen kommentti on varmasti totta.

Minun 18 v on ollut masentunut vuoden verran. Omien sanojensa mukaan hänellä on kaikki hyvin: perhe, kaverit yms. Mikä ihme masentaa?

Nykyään myös palvelut ovat huommat, osastolle ei pääse vaikka tarvitsee todella apua, jos hoidon laatu olisi parempi, niin ihmiset kuntoutuisivat.

Olen 19-vuotias tyttö ja minulla on diagnosoitu vaikea masennus (kausittain), PTSD, sekä paniikkihäiriö.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että itselläni vaikean masennuksen aiheutti koulukiusaaminen, siitä seurannut itsetunnon lasku ja Suomen pimeä talviaika vaan ruokki masennusta.

Sosiaalista mediaa ei todellakaan voi syyttää tästä, paitsi ehkä siten, että nuorten yleinen aktiivisuus on vähentynyt ja vertailu muihin yleistyy. Kaikki eivät kuitenkaan vertaile itseään kehenkään somessa. En ole itse esimerkiksi tällaista harrastanut, onneksi!

Hälyttävä asia jota olen huomannu on se, että vaikka läheiset ystävät valittavat että on todella paha olla, masentaa ja ahdistaa jne. niin silti juodaan heti seuraavana perjantaina taas "lärvit". Tottakai seuraavana päivänä ahdistaa vielä enemmän darrassa! Itse sentään huomasin nopeasti tämän seurauksen juomisesta. Tosiaan myös huumeita monet vetäneet pahaan oloon.

Ei osata/kehdata hakea keskusteluapua. Ystäväni kertoi, että mikäli hän kävisi psykoterapiassa hän häpäisisi koko perheensä. Monet muut pelkäävät ettei heitä oteta tosissaan tai (poikapuoliset)kaverit nauraa ja hylkää.

Vierailija kirjoitti:

Minun aivoissani on mielenterveysongelma, välittäjäainea aallot eivät kulje oikeaan aikaan, koska tuuli ei pääse puhaltamaan korvasta sisään ja synnyttämään tarpeeksi suuria aaltoja, siksi minun pitää syödä lääkettä joka estää hyvää oloa tuottavaa dopamiini tulemasta aivoihin, kyllä nyt elämä hymyilee kaikilla eri tunne tasoilla :)))))))))))))))))))))))))))

Neuroleptit kunniaan! Kuolleet aivot parhaat aivot!

Vierailija kirjoitti:

Ihme idiootteja kommentoimassa. Miltä teistä tuntuisi kun joka päivä saat pelätä onko teini tappanut itsensä vai selviääkö vielä yhden päivän, viikon tai jopa kuukauden. Teidänlaistenne takia ongelmia on.

Toukopa on niin uupunut että on jo talviunilla.

Niin, ehkä kannattaisi satsata nuorten hyvinvointiin paremmin.

Esim. sellaisille syrjäytyneille, jotka haluavat elämässä eteenpäin, niin heille voisi antaa kiintiöopiskelupaikan haluamaltaan linjalta, muttei sellaiselle linjalle, johon on mielenterveydellisiä esteitä, jos on.