Lue keskustelun säännöt.
Miehen aikuiset tyttäret ärsyttävät!
11.10.2018 |
En tiedä, erotako vai ei. Ahdistaa! Miehelläni on kaksi aikuista tytärtä, jotka varjostavat parisuhdettamme. Tyttäret asuvat muualla ja heillä on omat perheet. Heistä ei sinänsä ole harmia päivittäisessä elämässämme, vaikka he soittelevatkin isälleen välillä montakin kertaa päivässä.
Minua ahdistaa kuitenkin aina, kun tapaamme. Välimme ovat väkinäiset, enkä aina tiedä, mitä he minusta ajattelevat. Mieheni toivoisi, että välimme olisivat niin hyvät, että pitäisimme yhteyttä ilman häntä. Totuus on se, että emme ole missään tekemisissä muulloin. En kaipaa heitä, eivätkä he minua.
Minulle nousee usein ahdistus tästä tilanteesta. He ovat tavallaan päivittäin mukana elämässämme ja tietävät tekemisistämme. En haluaisi kertoa heille asioistani, mutta toki ymmärrän, että mieheni haluaa vaihtaa kuulumisia.
Yhteisissä tapaamisissa loistaa väkinäisyys ja vaikea tunnelma. Olen aina ollut hyvä aistimaan ihmisten tunteita ja välillämme on vihamielisyyttä. Tiedän, että minusta puhutaan takanapäin.
Aina, jos otan asian puheeksi mieheni kanssa, hän hyökkää minua vastaan. Minussa on aina vika. Tyttäristä ei, vaikka ei meistä kukaan ponnistele väliemme parantamiseksi. Oli aikoja, että tosisssni yritin. Yleensä sain vain pahan mielen palkaksi. Enää en jaksa yrittää. Pikemminkin yritän unohtaa heidät.
Facebookista ja Instagramista näen, mitä heille kuuluu. En tykkäile julkaisuista, sillä hekään eivät tykkää koskaan omistani. Olisi henkisesti helpompaa poistaa heidät kavereista, etten tietäisi heidän asioitaan, mutta en kehtaa.
He ovat minulle henkisesti raskas riippakivi, joka on vain umpikuja, josta en näe ulospääsyä. He ovat olemassa, mutta tavallaan eivät minulle. Heidät pitäisi vain hyväksyä, mutta tahtoisin vain unohtaa.
Vaikea selittää tilannetta. Kuusi vuotta tätä on nyt jatkunut. En jaksaisi enää. Haluaisin perheen, jossa voi hengittää ja olla oma itsensä. Tämä perhe se ei ole.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Siis Nämä aikuiset lapset ovat samanlaisia rajattomia kuin vanhemmat, jotka puuttuvat aikuisten lastensa elämään.
Niin onhan se ikävää että toiset ihmiset pitää aikuisista lapsistaan ja lapset vanhemmistaan ja sijoittavat heidät tärkeämmäksi sen sijaan, että hyppäisivät sinun mielitekojesi mukaan. Kylläpäs olet itsekäs ja mustasukkainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis Nämä aikuiset lapset ovat samanlaisia rajattomia kuin vanhemmat, jotka puuttuvat aikuisten lastensa elämään.
Niin onhan se ikävää että toiset ihmiset pitää aikuisista lapsistaan ja lapset vanhemmistaan ja sijoittavat heidät tärkeämmäksi sen sijaan, että hyppäisivät sinun mielitekojesi mukaan. Kylläpäs olet itsekäs ja mustasukkainen.[/
Kuinka paljon päivittäin vietät aikaa aikuisten lastesi kanssa?
Tällä, joka puhuu vanhempansa uudesta puolisosta hoitona, ei ole ihan kaikki kohdallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis Nämä aikuiset lapset ovat samanlaisia rajattomia kuin vanhemmat, jotka puuttuvat aikuisten lastensa elämään.
Niin onhan se ikävää että toiset ihmiset pitää aikuisista lapsistaan ja lapset vanhemmistaan ja sijoittavat heidät tärkeämmäksi sen sijaan, että hyppäisivät sinun mielitekojesi mukaan. Kylläpäs olet itsekäs ja mustasukkainen.
Saako näillä aikuisilla lapsilla, jotka asettavat vanhempansa ykkösiksi, olla oma perhe?
Kuinka iso rooli näillä ykkkösinä olevilla vanhemmilla on tässä perheessä?
Mennäänkö sinne rajattomien keskustelun puolelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis Nämä aikuiset lapset ovat samanlaisia rajattomia kuin vanhemmat, jotka puuttuvat aikuisten lastensa elämään.
Niin onhan se ikävää että toiset ihmiset pitää aikuisista lapsistaan ja lapset vanhemmistaan ja sijoittavat heidät tärkeämmäksi sen sijaan, että hyppäisivät sinun mielitekojesi mukaan. Kylläpäs olet itsekäs ja mustasukkainen.[/
Kuinka paljon päivittäin vietät aikaa aikuisten lastesi kanssa?
Riippuu päivästä. 18 ja 17 v asuvat vielä kotona. Esikoinen opiskelee kauempana ja hänellä on kumppani. Yhdessä he käyvät meillä pari kertaa viikossa. Joskus viipyvät myös viikonlopun. Lapseni taas työskentelee opintojen ohessa perheyrityksessä ja on päivittäin täällä. He saavat myös käyttää verstastamme ja sen laitteita vapaasti. Kaikki perustuu ihan molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen. Kunnioitan nuoren parin yksityisyyttä enkä esim tunge heille kyläilemään muuten kuin kutsusta. En myöskään tuputa neuvojani ja mielipiteitäni vaan autan pyydettäessä. Mikä tässä on ongelmasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kai sillä uudella puolisollakin on sitten oikeus asettaa se aviomiehensä kaikkein tärkeimmäksi ja jättää ne tämän lapset huomioimatta kokonaan.
Parempi sitten tälle ap:llekin, että ilmoittaa miehelleen, että ne tyttäret perheineen ei ole tervetulleita sinne heidän yhteiseen kotiinsa, koska he ovat ulkopuolisia eivätkä liity heidän kahden parisuhteeseen mitenkään! Mies tapailkoon niitä tyttäriään heidän kotinsa ulkopuolella.
Ja jos tämä ei miehelle sovi, niin sitten kantapäät vastakkain.
Ja ilmoittakoon vielä, että tämä käsitys on syntynyt vauva.fi:n palstalaisten mielipiteistä. He tietävät, miten ihmissuhteissa pitää menetellä! Kylmää kyytiä vaan jokaiselle, joka ei tasan kuulu heidän ydinyhteisöönsä. Kohteliaisuus tiehensä, ei sellainen kuulu ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Kova kovaa vastaan sitten vaan.
Ja nyt ymmärrän mistä nämä vaikeat suhteet appiukkojen ja anoppien ja tossukkavävyjen ja tyttärien kanssa syntyvät.
He ovat näitä, joiden mielestä aikuisen lapsen ykkössuhde on oma vanhempi ja vanhemman ykkössihde on oma aikuinen lapsi.
Kummankin puolisot ovat vaan hoitoja, joista ei tarvitse välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni teet kärpäsestä härkäsen. Jos välinne eivät ole tuon paremmat, niin sitten ne eivät vain ole. Eivät kaikki sukulaisetkaan automaattisesti tule toimeen eivätkä siis missään tekemisessä olekaan, paitsi ehkä sukujuhlissa. Toki voit aina erota, jos tuollainen asia noin paljon ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
No kai sillä uudella puolisollakin on sitten oikeus asettaa se aviomiehensä kaikkein tärkeimmäksi ja jättää ne tämän lapset huomioimatta kokonaan.
Parempi sitten tälle ap:llekin, että ilmoittaa miehelleen, että ne tyttäret perheineen ei ole tervetulleita sinne heidän yhteiseen kotiinsa, koska he ovat ulkopuolisia eivätkä liity heidän kahden parisuhteeseen mitenkään! Mies tapailkoon niitä tyttäriään heidän kotinsa ulkopuolella.
Ja jos tämä ei miehelle sovi, niin sitten kantapäät vastakkain.
Ja ilmoittakoon vielä, että tämä käsitys on syntynyt vauva.fi:n palstalaisten mielipiteistä. He tietävät, miten ihmissuhteissa pitää menetellä! Kylmää kyytiä vaan jokaiselle, joka ei tasan kuulu heidän ydinyhteisöönsä. Kohteliaisuus tiehensä, ei sellainen kuulu ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Kova kovaa vastaan sitten vaan.
Tämä uuden kova kovaa vastaan laittaminen riippuu myös siitä, onko hänellä osaa tai arpaa asuntoon jossa elää tämän miehen kanssa. Jos asunto ei ole yhteisesti omistettu, hänellä ei ole sanan sijaa siihen ketä mies haluaa luokseen kutsua. Uutena naisena harkitsisin myös sitä seikkaa, että mies pitää enemmän tyttäristään kuin hänestä ja silloin se, joka taistelun häviää on tämä uusi nainen. Että siedä vaan tilanteesi mutinoitta tai eroa, ihan on oma valintasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ja tytöt ovat kieroonkasvaneita.
He ovat jotenkin liikaa kiinni toisissaan. Eri asia, jos tytöt olisivat nuoria, vapaita opiskelijoita. Immature, sanoisin.
Sinä ap olet herkkä, ja se ei ole huono asia. Nythän olet yksin kolmea vastaan. Jos olisit bitch, olisit pistänyt kovaa kovaa vastaan.
Minä tekisin niin, että kun tapaatte seuraavan kerran nelistään, häivy jonkin tekosyyn nojalla. Voi Kerttu-täti viestitti, on ensiavussa, vien hälle villatakin ja kahvia.
Ala rikkomaan jäätyneitä tilanteita. Pistä heidät neljän seinän sisään kolmistaan, nythän olet ukkosenjohdatin. 339
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kai sillä uudella puolisollakin on sitten oikeus asettaa se aviomiehensä kaikkein tärkeimmäksi ja jättää ne tämän lapset huomioimatta kokonaan.
Parempi sitten tälle ap:llekin, että ilmoittaa miehelleen, että ne tyttäret perheineen ei ole tervetulleita sinne heidän yhteiseen kotiinsa, koska he ovat ulkopuolisia eivätkä liity heidän kahden parisuhteeseen mitenkään! Mies tapailkoon niitä tyttäriään heidän kotinsa ulkopuolella.
Ja jos tämä ei miehelle sovi, niin sitten kantapäät vastakkain.
Ja ilmoittakoon vielä, että tämä käsitys on syntynyt vauva.fi:n palstalaisten mielipiteistä. He tietävät, miten ihmissuhteissa pitää menetellä! Kylmää kyytiä vaan jokaiselle, joka ei tasan kuulu heidän ydinyhteisöönsä. Kohteliaisuus tiehensä, ei sellainen kuulu ihmisten väliseen kanssakäymiseen. Kova kovaa vastaan sitten vaan.
Tämä uuden kova kovaa vastaan laittaminen riippuu myös siitä, onko hänellä osaa tai arpaa asuntoon jossa elää tämän miehen kanssa. Jos asunto ei ole yhteisesti omistettu, hänellä ei ole sanan sijaa siihen ketä mies haluaa luokseen kutsua. Uutena naisena harkitsisin myös sitä seikkaa, että mies pitää enemmän tyttäristään kuin hänestä ja silloin se, joka taistelun häviää on tämä uusi nainen. Että siedä vaan tilanteesi mutinoitta tai eroa, ihan on oma valintasi.
Minkä ihmeen taistelun?
Ihan sairasta ajattelua.
Isän puoliso ja isän aikuiset tyttäret ovat ihan eri rooleissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään ole missään tekemisissä isäni uuden naisystävän kanssa, muuta kuin silloin kun satutaan käymään kylässä/he meillä. Eikä ole siskonikaan. Ei minulla ole mitään häntä vastaan, oikein mukava ihminen ja tullaan hyvin toimeen, ei vaan ole mitään syytä olla enempää tekemisissä. En koe että isäni naisystävä olisi minulle mitenkään varsinaisesti äitipuoli, koska ovat alkaneet seurustella vasta kun olen asunut jo vuosia omillani... Hän on isän elämänkumppani ja olen toki onnellinen että isä on löytänyt itselleen mukavan, rakastavan puolison.
Mutta soitteletko isällesi pari kertaa päivässä (en ymmärrä muutenkaan ihmisiä, jotka soittelevat joka ilta, eihän parinkymmenen tunnin kuluessa tapahdu mitään uutta, nukutaan kolmasosa vuorokaudesta).
Mutta jos kemiat eivät kohtaa, on turha edes keskustella tai pitää yhtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis Nämä aikuiset lapset ovat samanlaisia rajattomia kuin vanhemmat, jotka puuttuvat aikuisten lastensa elämään.
Niin onhan se ikävää että toiset ihmiset pitää aikuisista lapsistaan ja lapset vanhemmistaan ja sijoittavat heidät tärkeämmäksi sen sijaan, että hyppäisivät sinun mielitekojesi mukaan. Kylläpäs olet itsekäs ja mustasukkainen.[/
Kuinka paljon päivittäin vietät aikaa aikuisten lastesi kanssa?
Riippuu päivästä. 18 ja 17 v asuvat vielä kotona. Esikoinen opiskelee kauempana ja hänellä on kumppani. Yhdessä he käyvät meillä pari kertaa viikossa. Joskus viipyvät myös viikonlopun. Lapseni taas työskentelee opintojen ohessa perheyrityksessä ja on päivittäin täällä. He saavat myös käyttää verstastamme ja sen laitteita vapaasti. Kaikki perustuu ihan molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen. Kunnioitan nuoren parin yksityisyyttä enkä esim tunge heille kyläilemään muuten kuin kutsusta. En myöskään tuputa neuvojani ja mielipiteitäni vaan autan pyydettäessä. Mikä tässä on ongelmasi?
Jos esikoisesi käy luonanne pari kertaa viikossa kumppaninsa kanssa ja vielä usein viipyvät viikonlopun, ei napanuoraa ole katkaistu.
Kuinka usein tapaavat kumppanin vanhempia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni teet kärpäsestä härkäsen. Jos välinne eivät ole tuon paremmat, niin sitten ne eivät vain ole. Eivät kaikki sukulaisetkaan automaattisesti tule toimeen eivätkä siis missään tekemisessä olekaan, paitsi ehkä sukujuhlissa. Toki voit aina erota, jos tuollainen asia noin paljon ahdistaa.
Tämä. Miksi pitäisi väkisin yrittää muuta? Jos ei natsaa niin ei natsaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.
Oottete lapsellisia, ei voi muuta sanoa. Sanotteko näin myös kaikkien ystävien uusille puolisoille? En tapaa, ei oo yhteistä kuten oli kaverin exän kanssa!!1
Ei ystävien puolisot vaikuta mitenkään mun elämään.
???????? mitääh?
ie mitään yhteisiä illanistujaisia..yms
juhliin, kahville aina erikseen
just..just
Tämä ketju kertoo paljon suomalaisen perheen tilasta... Uudet kumppanit näyttävät monen mielestä menevän omien lasten edelle. Kyllähän se näkyy ihan käytännössäkin, lasten odotetaan venyvän ja sopeutuvan, kun vanhemmat toteuttavat itseään ja haluavat "oikeuden onneen".
Ap:n tapauksessa on kyse aikuisista tyttäristä, mutta kyllä aikuistenkin lasten kohdalla on ymmärrettävä, että terveissä perheissä ihmiset ovat läheisissä väleissä kaiken ikäisinä . Uusilla kumppaneilla on ihme tapa haluta omia itselleen puoliso ja lyödä kiilaa jopa lasten väliin. Harvoin aikuiset lapset valittavat vanhempiensa uusista kumppaneista sinänsä, ellei kumppani tule lasten ja vanhemman väliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä aikuiset lapset, jotka estävät ja kieltävät vanhempiaan uudesta ihmissuhteesta, antavatko he sitten tälle vanhemmalle kaiken mitä hän tarvitsee?
Löheisyyttä, rakkautta, seksiä, huolenpitoa, seuraa jne?
Nussitko sinä lapsiasi?
faarao Ramses 2 otti lapsiaan vaimoikseen ja sai näiden kanssa lapsia.
On erittäin kunnioitettu henkilö historiassa
Nonni, tajuat varmaan miksi yh-mammat ei ole kovin houkuttelevia. Lapset menee AINA sinusta etusijalle. Yhteisissä lapsissa se nyt on itsestään selvää, että ne menee molemmilla etusijalle, mutta näissä vieraitten lapsissa poet se kolmas pyörä.
Mistä tiedät mitä edellisen kirjoittajan isä tuntee? Hänhän voi vaikka hävetä tätä uutta hoitoaan tyttärensä edessä. Voi olla että hän on helpottunut, ettei tarvitse sitä tuoda näihin tapaamisiin. Voi olla ,että asia on hänelle täysin yhdentekevä. Ei kaikki tunne ja käyttäydy niinkuin sinä käyttäytyisit ja tuntisit ko tilanteessa. Tässäkin isällä on elämänmittainen suhde tyttäreensä ja tämän äitiin ja todennäköisesti paljon tuoreempi suhde siihen uuteen, mikäli ei ole kyseessä reippaasti yli 100 v herra.