Miehen aikuiset tyttäret ärsyttävät!

Siis ihan montakin kertaa päivässä? Ohis.

Onko oma äiti vielä hengissä? Jos on on vaikea tilanne sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.

Toivottavasti ymmärrät olla raahaamatta omaa seurustelukumppania/puolisoa isäsi eteen, koska eihän heillä ole mitään yhteistä.

Onhan isäni tuntenut puolisoni jo 35 vuotta. Ainoan sellaisen. Jos eroaisin, en todellakaan roudaisi uutta miestä isäni nähtäville. Miksi isääni pitäisi kiinnostaa kenen kanssa paneskelen?

Siis isäsi joutuu tapaamaan miestä, jota sinä olet paneskellut 35 vuotta vaikka heillä ei ole mitään yhteistä. Minä..minä...poljen jalkaa ja isän on alistuttava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.

Toivottavasti ymmärrät olla raahaamatta omaa seurustelukumppania/puolisoa isäsi eteen, koska eihän heillä ole mitään yhteistä.

Onhan isäni tuntenut puolisoni jo 35 vuotta. Ainoan sellaisen. Jos eroaisin, en todellakaan roudaisi uutta miestä isäni nähtäville. Miksi isääni pitäisi kiinnostaa kenen kanssa paneskelen?

Siis isäsi joutuu tapaamaan miestä, jota sinä olet paneskellut 35 vuotta vaikka heillä ei ole mitään yhteistä. Minä..minä...poljen jalkaa ja isän on alistuttava

Kyllä, isäni paneskeli äitiäni yli 50 vuotta, mutta isäni uudet panot ei minua kiinnosta. Miksi kiinnostaisi isäänikään minun paneskeluni jos eroaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.

Toivottavasti ymmärrät olla raahaamatta omaa seurustelukumppania/puolisoa isäsi eteen, koska eihän heillä ole mitään yhteistä.

Onhan isäni tuntenut puolisoni jo 35 vuotta. Ainoan sellaisen. Jos eroaisin, en todellakaan roudaisi uutta miestä isäni nähtäville. Miksi isääni pitäisi kiinnostaa kenen kanssa paneskelen?

Siis isäsi joutuu tapaamaan miestä, jota sinä olet paneskellut 35 vuotta vaikka heillä ei ole mitään yhteistä. Minä..minä...poljen jalkaa ja isän on alistuttava

Kyllä, isäni paneskeli äitiäni yli 50 vuotta, mutta isäni uudet panot ei minua kiinnosta. Miksi kiinnostaisi isäänikään minun paneskeluni jos eroaisin?

Mutta oletat (ja varmaan vaaditkin), että tämä 35 vuotta vanha panosi kiinnostaa isääsi vaikka heillä ei ole mitään yhteistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.

Toivottavasti ymmärrät olla raahaamatta omaa seurustelukumppania/puolisoa isäsi eteen, koska eihän heillä ole mitään yhteistä.

Onhan isäni tuntenut puolisoni jo 35 vuotta. Ainoan sellaisen. Jos eroaisin, en todellakaan roudaisi uutta miestä isäni nähtäville. Miksi isääni pitäisi kiinnostaa kenen kanssa paneskelen?

Siis isäsi joutuu tapaamaan miestä, jota sinä olet paneskellut 35 vuotta vaikka heillä ei ole mitään yhteistä. Minä..minä...poljen jalkaa ja isän on alistuttava

Kyllä, isäni paneskeli äitiäni yli 50 vuotta, mutta isäni uudet panot ei minua kiinnosta. Miksi kiinnostaisi isäänikään minun paneskeluni jos eroaisin?

Mutta oletat (ja varmaan vaaditkin), että tämä 35 vuotta vanha panosi kiinnostaa isääsi vaikka heillä ei ole mitään yhteistä?

Ei välttämättä kovasti kiinnostakaan. Siksi tapaammekin usein kahdestaan. Harmittaako sua kovasti koska olet joutunut syrjäytetyksi ja kukaan ei ole kiinnostunut sinusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse yrittänyt olla mukava heille ja tutustua heihin? Tavallaan se on joskus enemmän vanhemman ihmisen vastuulla, koska olet jossain mielessä korkeammalla hierarkiassa ainakin ikäsi puolesta, joten sinun kuuluisi olla aloitteellinen, koska voi olla että nämä sinua nuoremmat henkilöt jopa jännittävät sinua. Onko sinulla muissa ihmissuhteissa samantyyppisiä ongelmia, esim ystävien kanssa? Eihän tällaisissa tilanteissa joissa uusioperheen lapset ovat aikuisia pitäisi olla enää kovin suuria jännitteitä "äitipuolen" ja "lapsipuolten" välillä.

Tämä viimeinen lause on tyypillinen luulo niiltä, joilla ei ole kokemusta uusperheesää tai on ollut onnekasta tavata sellainen ihminen, jonka lapset hyväksyvät vanhempiensa uuden kumppanin. Ihan näin ruusuista ei elämä aina ole.

Ei ole tavatonta se, että lapset ajattelevat tai luulevat, että eihän se meidän isä/äiti nyt ketään uutta enää ota tai tarvitse, olemmehan me tässä olemassa sitä varten.

Eräs asia on myös omaisuus. On aika yleistä, että lapset eivät halua vanhemmilleen uutta kumppania, jos vanhemmilla on varakuutta. Ikäänkuin heille olisi uhkana, että omaisuudesta menee uudelle kumppanille ja vieläpä ehkä kumppanin lapsille jotain.

Rahalla on suuri valta näissäkin kuvioissa.

Ei mitenkään ikään kuin vaan se on ihan oikea uhka. En halua isovanhempieni perintöjen menevän vieraille ihmisille vieraaseen sukuun. En usko, että isovanhempanikaan niin olisivat tahtoneet.

Kuinka kauan vanhemman uusi puoliso on "vieras"? Voihan olla niin, että vanhempien eron tai vaikka toisen vanhemman kuoleman jälkeen uusi kumppani löytyy pian ja tämän kanssa eletään 20 vuotta ennen kuin perintöasiat tulevat ajankohtaisiksi. Tuntuisi loukkaavalta, jos olisin ollut puolisona ja äitipuolena mukana perheen iloissa ja suruissa vuosikymmeniä, miehestäni huolehtien, ja tämän perhe puhuisi minusta "vieraana".

Ikuisesti. Uusi kumppani ei ole mitään sukua isovanhemmilleni eikä minulle. Ei myöskään vanhemmalleni. Ei olla samaa sukulinjaa, nyt eikä koskaan.

Mikä sinusta on paras ratkaisu? Vanhempien tulisi eron tai puolison kuoleman jälkeen viettää loppuelämänsä yksin, etteivät vieraat ihmiset pääse sotkeutumaan suvun asioihin? Puolison voi ottaa, mutta tälle pitää selvästi osoittaa tämän paikka "kakkospuolisona"? Tulee kuva, että empatiakyvyssäsi on jotain vikaa. Itse ainakin olen aina toivonut, että vanhempani eron jälkeen löytäisivät hyvät kumppanit, joiden kanssa jakaa arki ja jotka auttaisivat heitä sitten, kun ikä alkaa painaa. Puoliso tuo turvaa vanhuuden päivinä, ja helpottaahan se lastenkin taakkaa. Tässä mielessä osuus perinnöstäkin tuntuu kohtuulliselta. Voihan olla, että lapset eivät edes välitä vanhemmastaan, kun taas uusi puoliso on väistämättä läsnä.

Juuri näin. Ihmetyttää se ajatus joka täällä esiintyy monien kommenteissa että lapset ikäänkuin omistavat vanhempansa. Ei niitä tarvi välttämättä tapailla ja heitä voi pitää itsestäänselvyyksinä tai kohdella jopa huonosti mutta sitten eivät muka saisi elää omaa elämäänsä niin kuin haluavat.

Puoliso jonka isä/ äiti valitsee on tärkeä ihminen isälle/ äidille , tämän kanssa saattaa olla pidempi yhteinen historia kuin aikaisemman puolison kanssa.

Lapsille saattaa myös muut ihmiset olla tärkeämpiä kuin vanhempi, joka tekee selväksi etteivät lapsensa ole tärkeitä. Ja kun se ero tai kuolema aina kuitenkin viimeistään vanhuksena erottaa, voi tulla kovat ajat kun on hylännyt lapsensa.

Lapsihan tuossa sinun kommentissa hylkää vanhempansa kun he kehtaavat päättää itse omasta elämästään.

Sinä haluaisit pistää vanhemmat kaltereihin ja sanella mitä saavat tehdä ja mitä eivät.

Vanhempi voi paremmin ilman sinun kaltaista lasta joka ei sallisi vahemmalleen elämää.

Vanhemmat tekevät töitä ja kerryttävät omaisuutta ja sitten ahneet lapset kuvittelevat ettei vanhemmilla ole mitään muuta elämää kuin he. Eivätkö kuitenkaan edes halua viettää aikaa vanhempiensa kanssa läheskään aina.

Kasvapa sinä aikuiseksi.

Enkä tässä tarkoita niitä vanhempia jotka oikeasti ovat hylänneet lapsensa pienenä, puhun tässä nyt nimenomaan niistä vanhemmista joiden aikuiset lapset katsovat oikeudekseen hyväksyä tai hylätä vanhempansa uutta kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko itse yrittänyt olla mukava heille ja tutustua heihin? Tavallaan se on joskus enemmän vanhemman ihmisen vastuulla, koska olet jossain mielessä korkeammalla hierarkiassa ainakin ikäsi puolesta, joten sinun kuuluisi olla aloitteellinen, koska voi olla että nämä sinua nuoremmat henkilöt jopa jännittävät sinua. Onko sinulla muissa ihmissuhteissa samantyyppisiä ongelmia, esim ystävien kanssa? Eihän tällaisissa tilanteissa joissa uusioperheen lapset ovat aikuisia pitäisi olla enää kovin suuria jännitteitä "äitipuolen" ja "lapsipuolten" välillä.

Tämä viimeinen lause on tyypillinen luulo niiltä, joilla ei ole kokemusta uusperheesää tai on ollut onnekasta tavata sellainen ihminen, jonka lapset hyväksyvät vanhempiensa uuden kumppanin. Ihan näin ruusuista ei elämä aina ole.

Ei ole tavatonta se, että lapset ajattelevat tai luulevat, että eihän se meidän isä/äiti nyt ketään uutta enää ota tai tarvitse, olemmehan me tässä olemassa sitä varten.

Eräs asia on myös omaisuus. On aika yleistä, että lapset eivät halua vanhemmilleen uutta kumppania, jos vanhemmilla on varakuutta. Ikäänkuin heille olisi uhkana, että omaisuudesta menee uudelle kumppanille ja vieläpä ehkä kumppanin lapsille jotain.

Rahalla on suuri valta näissäkin kuvioissa.

Ei mitenkään ikään kuin vaan se on ihan oikea uhka. En halua isovanhempieni perintöjen menevän vieraille ihmisille vieraaseen sukuun. En usko, että isovanhempanikaan niin olisivat tahtoneet.

Kuinka kauan vanhemman uusi puoliso on "vieras"? Voihan olla niin, että vanhempien eron tai vaikka toisen vanhemman kuoleman jälkeen uusi kumppani löytyy pian ja tämän kanssa eletään 20 vuotta ennen kuin perintöasiat tulevat ajankohtaisiksi. Tuntuisi loukkaavalta, jos olisin ollut puolisona ja äitipuolena mukana perheen iloissa ja suruissa vuosikymmeniä, miehestäni huolehtien, ja tämän perhe puhuisi minusta "vieraana".

Ikuisesti. Uusi kumppani ei ole mitään sukua isovanhemmilleni eikä minulle. Ei myöskään vanhemmalleni. Ei olla samaa sukulinjaa, nyt eikä koskaan.

Mikä sinusta on paras ratkaisu? Vanhempien tulisi eron tai puolison kuoleman jälkeen viettää loppuelämänsä yksin, etteivät vieraat ihmiset pääse sotkeutumaan suvun asioihin? Puolison voi ottaa, mutta tälle pitää selvästi osoittaa tämän paikka "kakkospuolisona"? Tulee kuva, että empatiakyvyssäsi on jotain vikaa. Itse ainakin olen aina toivonut, että vanhempani eron jälkeen löytäisivät hyvät kumppanit, joiden kanssa jakaa arki ja jotka auttaisivat heitä sitten, kun ikä alkaa painaa. Puoliso tuo turvaa vanhuuden päivinä, ja helpottaahan se lastenkin taakkaa. Tässä mielessä osuus perinnöstäkin tuntuu kohtuulliselta. Voihan olla, että lapset eivät edes välitä vanhemmastaan, kun taas uusi puoliso on väistämättä läsnä.

Juuri näin. Ihmetyttää se ajatus joka täällä esiintyy monien kommenteissa että lapset ikäänkuin omistavat vanhempansa. Ei niitä tarvi välttämättä tapailla ja heitä voi pitää itsestäänselvyyksinä tai kohdella jopa huonosti mutta sitten eivät muka saisi elää omaa elämäänsä niin kuin haluavat.

Puoliso jonka isä/ äiti valitsee on tärkeä ihminen isälle/ äidille , tämän kanssa saattaa olla pidempi yhteinen historia kuin aikaisemman puolison kanssa.

Lapsille saattaa myös muut ihmiset olla tärkeämpiä kuin vanhempi, joka tekee selväksi etteivät lapsensa ole tärkeitä. Ja kun se ero tai kuolema aina kuitenkin viimeistään vanhuksena erottaa, voi tulla kovat ajat kun on hylännyt lapsensa.

Lapsihan tuossa sinun kommentissa hylkää vanhempansa kun he kehtaavat päättää itse omasta elämästään.

Sinä haluaisit pistää vanhemmat kaltereihin ja sanella mitä saavat tehdä ja mitä eivät.

Vanhempi voi paremmin ilman sinun kaltaista lasta joka ei sallisi vahemmalleen elämää.

Vanhemmat tekevät töitä ja kerryttävät omaisuutta ja sitten ahneet lapset kuvittelevat ettei vanhemmilla ole mitään muuta elämää kuin he. Eivätkö kuitenkaan edes halua viettää aikaa vanhempiensa kanssa läheskään aina.

Kasvapa sinä aikuiseksi.

Enkä tässä tarkoita niitä vanhempia jotka oikeasti ovat hylänneet lapsensa pienenä, puhun tässä nyt nimenomaan niistä vanhemmista joiden aikuiset lapset katsovat oikeudekseen hyväksyä tai hylätä vanhempansa uutta kumppania.

Lässyn lää. Tässä tapauksessa lapsella on enemmän omaisuutta kuin vanhemmallaan, joten rahasta ei ole kyse. Pointti on se että mua ei kiristetä. Tapaan ketä tapaan, mutta en pakottamalla vaan omasta tahdostani. Mitä enemmän ruuvia kiristetään, sen kauemmaksi pakenen. Totta, voin kyllä paremmin ilman vanhempani yhteydenottoja, vanhemman kuolema olisi suoraan sanottuna helpotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.

Toivottavasti ymmärrät olla raahaamatta omaa seurustelukumppania/puolisoa isäsi eteen, koska eihän heillä ole mitään yhteistä.

Onhan isäni tuntenut puolisoni jo 35 vuotta. Ainoan sellaisen. Jos eroaisin, en todellakaan roudaisi uutta miestä isäni nähtäville. Miksi isääni pitäisi kiinnostaa kenen kanssa paneskelen?

Siis isäsi joutuu tapaamaan miestä, jota sinä olet paneskellut 35 vuotta vaikka heillä ei ole mitään yhteistä. Minä..minä...poljen jalkaa ja isän on alistuttava

Kyllä, isäni paneskeli äitiäni yli 50 vuotta, mutta isäni uudet panot ei minua kiinnosta. Miksi kiinnostaisi isäänikään minun paneskeluni jos eroaisin?

Mutta oletat (ja varmaan vaaditkin), että tämä 35 vuotta vanha panosi kiinnostaa isääsi vaikka heillä ei ole mitään yhteistä?

Ei välttämättä kovasti kiinnostakaan. Siksi tapaammekin usein kahdestaan. Harmittaako sua kovasti koska olet joutunut syrjäytetyksi ja kukaan ei ole kiinnostunut sinusta?

Mutta olet kuitenkin roudannut sen vanhan panosi iskän eteen, etkä edes tajua, että sinun panosi on ihan yhtä vähän ydinperheeseen kuuluva kuin isäsi uusi vaimo. Tapaatte usein kahdestaan tai oikeastaan isän nyt on vaan alistuttava kun viiskymppinen tytär polkee jalkaa...minä...minä

Minunkin vanhempani ovat eronneet, ja kumpikin heistä menneet uusiin naimisiin. Isäni puolison kanssa on joitakin kertoja mennyt sukset ristiin vuosien varrella, kumpikin kun ollaan temperamenttisia, mutta kummankin vanhemman uudet kumppanit ovat todella mukavia ja vanhemmillani on selvästi hyvä olla heidän kanssaan.

En sietäisi ajatusta siitä, että kumpikaan heistä olisi onneton, joten minulla ei ole mitään ongelmaa tämän asian kanssa. Perintö ja muut sellaiset ovat minulle se ja sama, ei raha ja omaisuus voi olla a ja o. Ainakaan minulle se ei sitä ole. Ongelmat voi ratkaista rauhassa ja mahdolliset riidat sopia jos niitä on. Ihmissuhteiden rakentuminen vie oman aikansa, jos kemiat siis kohtaavat. Kaikkien välille ei suhdetta kuitenkaan tule.

En lukenut koko ketjua, mutta tuntuu siltä ettei aloittaja kerro kaikkea. Itse olen tällaisen kuvion "perheellinen aikuinen lapsi". Minä siis kyllä tulen vanhempieni uusien puolisoiden kanssa oikein hyvin toimeen, mutta voisin kuvitella aloittajan kaltaisenkin tilanteen siinä tapauksessa, että uusi puoliso olisi omaa vanhempaa kohtaan jotenkin epäreilu. Tai rajoittaisi tapaamisiani vanhempieni kanssa tai muuten "sekoilisi" ja tekisi elämästä vaikeaa. Oletko aloittaja nyt ihan varma, ettet ole vahingossa (tai tahallaan) tehnyt jotain, jota nämä lapset saattaisivat katsoa halveksuen? Puhunut miehelle alentavasti, vahtinut tms? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.

Toivottavasti ymmärrät olla raahaamatta omaa seurustelukumppania/puolisoa isäsi eteen, koska eihän heillä ole mitään yhteistä.

Onhan isäni tuntenut puolisoni jo 35 vuotta. Ainoan sellaisen. Jos eroaisin, en todellakaan roudaisi uutta miestä isäni nähtäville. Miksi isääni pitäisi kiinnostaa kenen kanssa paneskelen?

Siis isäsi joutuu tapaamaan miestä, jota sinä olet paneskellut 35 vuotta vaikka heillä ei ole mitään yhteistä. Minä..minä...poljen jalkaa ja isän on alistuttava

Kyllä, isäni paneskeli äitiäni yli 50 vuotta, mutta isäni uudet panot ei minua kiinnosta. Miksi kiinnostaisi isäänikään minun paneskeluni jos eroaisin?

Mutta oletat (ja varmaan vaaditkin), että tämä 35 vuotta vanha panosi kiinnostaa isääsi vaikka heillä ei ole mitään yhteistä?

Ei välttämättä kovasti kiinnostakaan. Siksi tapaammekin usein kahdestaan.

Oletan, että olet jo vähintään 65-vuotias.  Puhut "paneskelemisesta."  Etkö ole lainkaan saanut sivistystä elämässäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.

Toivottavasti ymmärrät olla raahaamatta omaa seurustelukumppania/puolisoa isäsi eteen, koska eihän heillä ole mitään yhteistä.

Onhan isäni tuntenut puolisoni jo 35 vuotta. Ainoan sellaisen. Jos eroaisin, en todellakaan roudaisi uutta miestä isäni nähtäville. Miksi isääni pitäisi kiinnostaa kenen kanssa paneskelen?

Siis isäsi joutuu tapaamaan miestä, jota sinä olet paneskellut 35 vuotta vaikka heillä ei ole mitään yhteistä. Minä..minä...poljen jalkaa ja isän on alistuttava

Kyllä, isäni paneskeli äitiäni yli 50 vuotta, mutta isäni uudet panot ei minua kiinnosta. Miksi kiinnostaisi isäänikään minun paneskeluni jos eroaisin?

Mutta oletat (ja varmaan vaaditkin), että tämä 35 vuotta vanha panosi kiinnostaa isääsi vaikka heillä ei ole mitään yhteistä?

Ei välttämättä kovasti kiinnostakaan. Siksi tapaammekin usein kahdestaan.

Oletan, että olet jo vähintään 65-vuotias.  Puhut "paneskelemisesta."  Etkö ole lainkaan saanut sivistystä elämässäsi?

Vastasit itse: "miksi isääni kiinnostaisi ketä paneskelen"..."isäni paneskeli äitiäni"...eli oletko jo vähintään 65-vuotias?

No en minäkään ole missään tekemisissä isäni uuden naisystävän kanssa, muuta kuin silloin kun satutaan käymään kylässä/he meillä. Eikä ole siskonikaan. Ei minulla ole mitään häntä vastaan, oikein mukava ihminen ja tullaan hyvin toimeen, ei vaan ole mitään syytä olla enempää tekemisissä. En koe että isäni naisystävä olisi minulle mitenkään varsinaisesti äitipuoli, koska ovat alkaneet seurustella vasta kun olen asunut jo vuosia omillani... Hän on isän elämänkumppani ja olen toki onnellinen että isä on löytänyt itselleen mukavan, rakastavan puolison.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.

Oottete lapsellisia, ei voi muuta sanoa. Sanotteko näin myös kaikkien ystävien uusille puolisoille? En tapaa, ei oo yhteistä kuten oli kaverin exän kanssa!!1

Ei ystävien puolisot vaikuta mitenkään mun elämään.

Miksi isäsi uusi puolisokaan vaikuttaisi? Ei hän ole äitisi. Miksi siis et tapaisi häntä samalla koska hän on kiinteä osa isäsi elämää?

Et siis voi käydä ystäväsi kanssa ravintolassa niin, että tämän uusi puoliso on mukana??

Koska haluan tavata isääni kahden kesken, en jutella niitä näitä vaivautuneesti jonkun tuntemattoman naisen seurassa. Voin käydä ravintolassa kun ystäväni puoliso on mukana. Se ei aiheuta minulle tukalaa tunnetta, koska ystävän mies ei vaikuta mitenkään elämääni. Onneksi isäni on fiksu mies ja ymmärtää tämän.

Miksi isäsi uusi puoliso vaikuttaisi elämääsi? Et osaa perustella logiikkaa mitenkään, ainostaan taustalta paistaa läpi jonkinlainen kateus ja kyttääminen. Isän puoliso on tuntematon, mutta silti ei osata asennoitua neutraalisti tilanteeseen. Lapsellista, minäkeskeistä.

Olemalla. Saatan olla lapsellinen, mutta minulla on siihen oikeus kuten isällä parisuhteeseen. Tasoissa ollaan. Kateus mistä ja kyttääminen satojen kilometrien päästä?

Siis isäsi uusi puoliso vaikuttaa elämääsi olemalla olemassa!!!!

No kuule kyllä ne ystävienkin puolisot vaikuttavat ihan samalla tavalla sitten, olemalla! 

Sinua häiritsee se, että isälläsi on uusi puoliso, eli olet mustasukkainen isästäsi.  Vakka teillä on suhteessa isääsi ihan eri aspektit. 

Asenteellasi aiheutat isällesi pahaa mieltä ja tunteen, että hän on kahden tulen välissä.  Se on hänelle kuluttavaa.  Mutta sinähän viis veisaat koska oma mustasukkainen omistushalusi on kaiken yläpuolella. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, erotako vai ei. Ahdistaa! Miehelläni on kaksi aikuista tytärtä, jotka varjostavat parisuhdettamme. Tyttäret asuvat muualla ja heillä on omat perheet. Heistä ei sinänsä ole harmia päivittäisessä elämässämme, vaikka he soittelevatkin isälleen välillä montakin kertaa päivässä.

Minua ahdistaa kuitenkin aina, kun tapaamme. Välimme ovat väkinäiset, enkä aina tiedä, mitä he minusta ajattelevat. Mieheni toivoisi, että välimme olisivat niin hyvät, että pitäisimme yhteyttä ilman häntä. Totuus on se, että emme ole missään tekemisissä muulloin. En kaipaa heitä, eivätkä he minua.

Minulle nousee usein ahdistus tästä tilanteesta. He ovat tavallaan päivittäin mukana elämässämme ja tietävät tekemisistämme. En haluaisi kertoa heille asioistani, mutta toki ymmärrän, että mieheni haluaa vaihtaa kuulumisia.

Yhteisissä tapaamisissa loistaa väkinäisyys ja vaikea tunnelma. Olen aina ollut hyvä aistimaan ihmisten tunteita ja välillämme on vihamielisyyttä. Tiedän, että minusta puhutaan takanapäin.

Aina, jos otan asian puheeksi mieheni kanssa, hän hyökkää minua vastaan. Minussa on aina vika. Tyttäristä ei, vaikka ei meistä kukaan ponnistele väliemme parantamiseksi. Oli aikoja, että tosisssni yritin. Yleensä sain vain pahan mielen palkaksi. Enää en jaksa yrittää. Pikemminkin yritän unohtaa heidät.

Facebookista ja Instagramista näen, mitä heille kuuluu. En tykkäile julkaisuista, sillä hekään eivät tykkää koskaan omistani. Olisi henkisesti helpompaa poistaa heidät kavereista, etten tietäisi heidän asioitaan, mutta en kehtaa.

He ovat minulle henkisesti raskas riippakivi, joka on vain umpikuja, josta en näe ulospääsyä. He ovat olemassa, mutta tavallaan eivät minulle. Heidät pitäisi vain hyväksyä, mutta tahtoisin vain unohtaa.

Vaikea selittää tilannetta. Kuusi vuotta tätä on nyt jatkunut. En jaksaisi enää. Haluaisin perheen, jossa voi hengittää ja olla oma itsensä. Tämä perhe se ei ole.

Miksi mene tyhteen ihmisenkanssa jolla on lapsia toisen kanssa?

Miksi kerta toisensa jälkeen ihmiset valittavat siitä kun puolison lapset ei tykkää tai aiheuttaa hankaluuksia? Kai ne sen tietää jo ennen kuin lähtevät parisuhteeseen?

ÄLÄ seurustele ihmisen kanssa jolla on lapsia toisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, erotako vai ei. Ahdistaa! Miehelläni on kaksi aikuista tytärtä, jotka varjostavat parisuhdettamme. Tyttäret asuvat muualla ja heillä on omat perheet. Heistä ei sinänsä ole harmia päivittäisessä elämässämme, vaikka he soittelevatkin isälleen välillä montakin kertaa päivässä.

Minua ahdistaa kuitenkin aina, kun tapaamme. Välimme ovat väkinäiset, enkä aina tiedä, mitä he minusta ajattelevat. Mieheni toivoisi, että välimme olisivat niin hyvät, että pitäisimme yhteyttä ilman häntä. Totuus on se, että emme ole missään tekemisissä muulloin. En kaipaa heitä, eivätkä he minua.

Minulle nousee usein ahdistus tästä tilanteesta. He ovat tavallaan päivittäin mukana elämässämme ja tietävät tekemisistämme. En haluaisi kertoa heille asioistani, mutta toki ymmärrän, että mieheni haluaa vaihtaa kuulumisia.

Yhteisissä tapaamisissa loistaa väkinäisyys ja vaikea tunnelma. Olen aina ollut hyvä aistimaan ihmisten tunteita ja välillämme on vihamielisyyttä. Tiedän, että minusta puhutaan takanapäin.

Aina, jos otan asian puheeksi mieheni kanssa, hän hyökkää minua vastaan. Minussa on aina vika. Tyttäristä ei, vaikka ei meistä kukaan ponnistele väliemme parantamiseksi. Oli aikoja, että tosisssni yritin. Yleensä sain vain pahan mielen palkaksi. Enää en jaksa yrittää. Pikemminkin yritän unohtaa heidät.

Facebookista ja Instagramista näen, mitä heille kuuluu. En tykkäile julkaisuista, sillä hekään eivät tykkää koskaan omistani. Olisi henkisesti helpompaa poistaa heidät kavereista, etten tietäisi heidän asioitaan, mutta en kehtaa.

He ovat minulle henkisesti raskas riippakivi, joka on vain umpikuja, josta en näe ulospääsyä. He ovat olemassa, mutta tavallaan eivät minulle. Heidät pitäisi vain hyväksyä, mutta tahtoisin vain unohtaa.

Vaikea selittää tilannetta. Kuusi vuotta tätä on nyt jatkunut. En jaksaisi enää. Haluaisin perheen, jossa voi hengittää ja olla oma itsensä. Tämä perhe se ei ole.

Miksi mene tyhteen ihmisenkanssa jolla on lapsia toisen kanssa?

Miksi kerta toisensa jälkeen ihmiset valittavat siitä kun puolison lapset ei tykkää tai aiheuttaa hankaluuksia? Kai ne sen tietää jo ennen kuin lähtevät parisuhteeseen?

ÄLÄ seurustele ihmisen kanssa jolla on lapsia toisen ihmisen kanssa.

TÄMÄ!

Siis Nämä aikuiset lapset ovat samanlaisia rajattomia kuin vanhemmat, jotka puuttuvat aikuisten lastensa elämään.

Vierailija kirjoitti:

Sen siitä saa kun ottaa käytetyn miehen. Oma moka.

Juuri näin!!

Jos löytäisin miehen, jolla on lapsia, en missään tapauksessa menisi avioon hänen kanssaan, vaan pitäisin oman kotini, seurustelisimme ja eläisimme rakastavaisten elämää ilman vanhoja taakkoja. Toki tapaisimme hänen lapsiaan joko miehen luona tai lasten luona, mutta en esittäisi mummoa missään muodossa.

Avioliitos vanhojen välillä sotkevat kaikki perintöasiat ja ihmissuhteet. Tunnepa naisia, joiden elämäntehtävä on etsiä joku leski ennen 50-vuotispäivää, jotta pääsevät elämään toisen kustannuksella ja jopa saavat puolet miehen työeläkkeestä, koska eivät ole tehneet päivääkään rehellistä työtä. Eipä sitten miehen kannata ihmetellä, että lapset eivät hyväksy sellaista onnenonkijaa perheeseen.