Lue keskustelun säännöt.
Miehen aikuiset tyttäret ärsyttävät!
11.10.2018 |
En tiedä, erotako vai ei. Ahdistaa! Miehelläni on kaksi aikuista tytärtä, jotka varjostavat parisuhdettamme. Tyttäret asuvat muualla ja heillä on omat perheet. Heistä ei sinänsä ole harmia päivittäisessä elämässämme, vaikka he soittelevatkin isälleen välillä montakin kertaa päivässä.
Minua ahdistaa kuitenkin aina, kun tapaamme. Välimme ovat väkinäiset, enkä aina tiedä, mitä he minusta ajattelevat. Mieheni toivoisi, että välimme olisivat niin hyvät, että pitäisimme yhteyttä ilman häntä. Totuus on se, että emme ole missään tekemisissä muulloin. En kaipaa heitä, eivätkä he minua.
Minulle nousee usein ahdistus tästä tilanteesta. He ovat tavallaan päivittäin mukana elämässämme ja tietävät tekemisistämme. En haluaisi kertoa heille asioistani, mutta toki ymmärrän, että mieheni haluaa vaihtaa kuulumisia.
Yhteisissä tapaamisissa loistaa väkinäisyys ja vaikea tunnelma. Olen aina ollut hyvä aistimaan ihmisten tunteita ja välillämme on vihamielisyyttä. Tiedän, että minusta puhutaan takanapäin.
Aina, jos otan asian puheeksi mieheni kanssa, hän hyökkää minua vastaan. Minussa on aina vika. Tyttäristä ei, vaikka ei meistä kukaan ponnistele väliemme parantamiseksi. Oli aikoja, että tosisssni yritin. Yleensä sain vain pahan mielen palkaksi. Enää en jaksa yrittää. Pikemminkin yritän unohtaa heidät.
Facebookista ja Instagramista näen, mitä heille kuuluu. En tykkäile julkaisuista, sillä hekään eivät tykkää koskaan omistani. Olisi henkisesti helpompaa poistaa heidät kavereista, etten tietäisi heidän asioitaan, mutta en kehtaa.
He ovat minulle henkisesti raskas riippakivi, joka on vain umpikuja, josta en näe ulospääsyä. He ovat olemassa, mutta tavallaan eivät minulle. Heidät pitäisi vain hyväksyä, mutta tahtoisin vain unohtaa.
Vaikea selittää tilannetta. Kuusi vuotta tätä on nyt jatkunut. En jaksaisi enää. Haluaisin perheen, jossa voi hengittää ja olla oma itsensä. Tämä perhe se ei ole.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis Nämä aikuiset lapset ovat samanlaisia rajattomia kuin vanhemmat, jotka puuttuvat aikuisten lastensa elämään.
Niin onhan se ikävää että toiset ihmiset pitää aikuisista lapsistaan ja lapset vanhemmistaan ja sijoittavat heidät tärkeämmäksi sen sijaan, että hyppäisivät sinun mielitekojesi mukaan. Kylläpäs olet itsekäs ja mustasukkainen.[/
Kuinka paljon päivittäin vietät aikaa aikuisten lastesi kanssa?
Riippuu päivästä. 18 ja 17 v asuvat vielä kotona. Esikoinen opiskelee kauempana ja hänellä on kumppani. Yhdessä he käyvät meillä pari kertaa viikossa. Joskus viipyvät myös viikonlopun. Lapseni taas työskentelee opintojen ohessa perheyrityksessä ja on päivittäin täällä. He saavat myös käyttää verstastamme ja sen laitteita vapaasti. Kaikki perustuu ihan molemminpuoliseen vapaaehtoisuuteen. Kunnioitan nuoren parin yksityisyyttä enkä esim tunge heille kyläilemään muuten kuin kutsusta. En myöskään tuputa neuvojani ja mielipiteitäni vaan autan pyydettäessä. Mikä tässä on ongelmasi?
Jos esikoisesi käy luonanne pari kertaa viikossa kumppaninsa kanssa ja vielä usein viipyvät viikonlopun, ei napanuoraa ole katkaistu.
Kuinka usein tapaavat kumppanin vanhempia?
Tapaavat kumppanin äitiä yhdessä noin kerran viikossa. Isänsä nyxän kanssa ei ole väleissä ja isä asuu kauempana, joten häntä ehkä pari kertaa vuodessa.
Sanoisin kyllä, että napanuora on katkennut aikaa sitten. Lapsemme ovat saaneet tietyissä turvallisissa rajoissa päättää omista asioistaan hyvin nuoresta lähtien itse. Toki olemme tukena ja apuna taustalla jos he sitä tarvitsevat. Olemme itsekkin miehen vanhempien kanssa tekemisissä päivittäin. Asumme pihapiirissä jossa on useampia asuinrakennuksia. Myös miehen naimaton sisar asuu täällä. Esikoisella ja hänen kumppanillaan on oma asunto täällä käytettävissä sekä vapaus käyttää kaikkia fasiliteettejä. Kaikki sujuu kun kunnioitetaan toistemme yksityisyyttä ja rajoja. Tämä ei mitenkään estä sitä, että teemme myös paljon asioita yhdessä kun niin halutaan. Pakollista se kuitenkaan ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.
Oottete lapsellisia, ei voi muuta sanoa. Sanotteko näin myös kaikkien ystävien uusille puolisoille? En tapaa, ei oo yhteistä kuten oli kaverin exän kanssa!!1
Ei ystävien puolisot vaikuta mitenkään mun elämään.
???????? mitääh?
ie mitään yhteisiä illanistujaisia..ymsjuhliin, kahville aina erikseen
just..just
No kyllä minä ainakin tapaan vain ystäviäni. Miksi ihmeessä ne puolisot pitäisi tapaamisiin raahata? Olemme kaikki perhekeskeisiä ihmisiä eikä mitään illanistujaisia ym vietetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.
Oottete lapsellisia, ei voi muuta sanoa. Sanotteko näin myös kaikkien ystävien uusille puolisoille? En tapaa, ei oo yhteistä kuten oli kaverin exän kanssa!!1
Ei ystävien puolisot vaikuta mitenkään mun elämään.
???????? mitääh?
ie mitään yhteisiä illanistujaisia..ymsjuhliin, kahville aina erikseen
just..just
No kyllä minä ainakin tapaan vain ystäviäni. Miksi ihmeessä ne puolisot pitäisi tapaamisiin raahata? Olemme kaikki perhekeskeisiä ihmisiä eikä mitään illanistujaisia ym vietetä.
Miten illanistujaiset sulkevat pois perhekeskeisyyden?
Vierailija kirjoitti:
Meidän tapauksessa on käynyt niin, että lasten isän uusi on tehokkaasti onnistunut ajamaan lapset pois isänsä elämästä. Toki suurin vastuu on idiootilla isällä, hän siis toimii niin kuin uusi morsian haluaa ja käskee, halveksittavaa jos mitä.
Esimerkkinä sellainen, että morsian on sanonut ettei halua olla lasten isän tontilla silloin kun kaksi vanhinta jo aikuista tytärtä on siellä, hän kuulemma tuntee olonsa epämukavaksi tms. No mikä on ratkaisu? Se, että jos tytöt ovat isänsä luona, niin heidät ajetaan pois ennen kun morsian saapuu, tai päinvastoin, tytöt eivät saa tulla paikalle ennen kuin morsian on lähtenyt pois. Arvatkaa haluavatko lapset enää käydä isänsä luona, eivät todellakaan!
Eläkööt eksä uuden naisensa kanssa onnellisina, mutta jotenkin veikkaan, että tämä omien lasten sivuun tuuppaaminen ja sen seuraukset löytyy vielä jonain päivänä isukin edestä.
Ei kannata antaa periksi. Kyse voi olla ihan rahasta ja omaisuudesta. Tytöt sinne vaan ja vaivihkaa pidentävät siellä oloa. Samalla ovat hyyyvin ystävällisiä isälle niin että uusi nainen oikkuineen jää vähän outoon valoon. Niin minä tekisin jotta uudelle selviää että hei asut nyt kommuunissa ja nää tulee kaupan päälle halusit tai et.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tapauksessa on käynyt niin, että lasten isän uusi on tehokkaasti onnistunut ajamaan lapset pois isänsä elämästä. Toki suurin vastuu on idiootilla isällä, hän siis toimii niin kuin uusi morsian haluaa ja käskee, halveksittavaa jos mitä.
Esimerkkinä sellainen, että morsian on sanonut ettei halua olla lasten isän tontilla silloin kun kaksi vanhinta jo aikuista tytärtä on siellä, hän kuulemma tuntee olonsa epämukavaksi tms. No mikä on ratkaisu? Se, että jos tytöt ovat isänsä luona, niin heidät ajetaan pois ennen kun morsian saapuu, tai päinvastoin, tytöt eivät saa tulla paikalle ennen kuin morsian on lähtenyt pois. Arvatkaa haluavatko lapset enää käydä isänsä luona, eivät todellakaan!
Eläkööt eksä uuden naisensa kanssa onnellisina, mutta jotenkin veikkaan, että tämä omien lasten sivuun tuuppaaminen ja sen seuraukset löytyy vielä jonain päivänä isukin edestä.
Ei kannata antaa periksi. Kyse voi olla ihan rahasta ja omaisuudesta. Tytöt sinne vaan ja vaivihkaa pidentävät siellä oloa. Samalla ovat hyyyvin ystävällisiä isälle niin että uusi nainen oikkuineen jää vähän outoon valoon. Niin minä tekisin jotta uudelle selviää että hei asut nyt kommuunissa ja nää tulee kaupan päälle halusit tai et.
Minä rakastan isääni ja olen iloinen, että on löytänyt uuden rakkaan.
Isä elää omaa elämäänsä ja minä oman perheeni kanssa omaani.
Tapaamme säännöllisesti ja meillä on hyvät välit ja isä on hyvä pappa lapsilleni.
Jos isä alkaisi kusipääksi uuden rakkansa kanssa, antaisin hänen jatkaa elämäänsä ihan rauhassa, en edes perinnön takia lähtisi tappelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.
Oottete lapsellisia, ei voi muuta sanoa. Sanotteko näin myös kaikkien ystävien uusille puolisoille? En tapaa, ei oo yhteistä kuten oli kaverin exän kanssa!!1
Ei ystävien puolisot vaikuta mitenkään mun elämään.
???????? mitääh?
ie mitään yhteisiä illanistujaisia..ymsjuhliin, kahville aina erikseen
just..just
No kyllä minä ainakin tapaan vain ystäviäni. Miksi ihmeessä ne puolisot pitäisi tapaamisiin raahata? Olemme kaikki perhekeskeisiä ihmisiä eikä mitään illanistujaisia ym vietetä.
Miten illanistujaiset sulkevat pois perhekeskeisyyden?
Illat vietetään kukin kotonaan oman perheen kanssa tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.
Oottete lapsellisia, ei voi muuta sanoa. Sanotteko näin myös kaikkien ystävien uusille puolisoille? En tapaa, ei oo yhteistä kuten oli kaverin exän kanssa!!1
Ei ystävien puolisot vaikuta mitenkään mun elämään.
???????? mitääh?
ie mitään yhteisiä illanistujaisia..ymsjuhliin, kahville aina erikseen
just..just
No kyllä minä ainakin tapaan vain ystäviäni. Miksi ihmeessä ne puolisot pitäisi tapaamisiin raahata? Olemme kaikki perhekeskeisiä ihmisiä eikä mitään illanistujaisia ym vietetä.
Miten illanistujaiset sulkevat pois perhekeskeisyyden?
Illat vietetään kukin kotonaan oman perheen kanssa tietysti.
Aha, voit tavata ystäviäsi iltaisin ja se ei sulje pois perhekeskeisyyttä, mutta jos illalla tapaat myös ystäviesi puolisot, et ole perhekeskeinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aikuiset lapset eivät salli, että vanhemmillainen on uudet kumppanit?
Varsinkaan ne, joilla on jo omatkin perheet. Eikö ole loukkaavaa tai ettekö ajattele, että isä tai äiti loukkaantuu ja hänestä tuntuu pahalta vaistota kun halveksitte tai aliarvioitte heidän rakastamaansa ihmistä?
Mikä oikeus lapsilla on määritellä uusi kumppani joksikin *hoidoksi* tai vastaavantasosaksi?
Miten sitten jos nämä kyseiset lapset itse eroavat tai jäävät leskeksi, saavatko he mennä uudestaan suhteeseen vai ajattelevatko he pysyvänä sitten ikuisesti yksin?
Jos kerran vanhempieni pitäis pysäyttää yksin?
Miksi lapset haluavat tai tuomitsevat vanhempansaa elämään yksin?
Tämähän on aivan järjetöntä, että isän tai äidin täytyisi sitten uhrata koko loppuelämänsä vain lapsilleen.
Jos mennään ihan siihenkin, että tottakai aikuisella ihmisellä on seksuaali- ja låheisyydentarpeita myös. Ei ne siihen lopu jos jää yksin.
Miten te armottomat lapset ajattelette, niinkö, että tyytykööt vaan elämään vailla läheisyyttä ja kumppanuutta. Joskus saattaa olla vuosikymmenienkin yksinelämä edessä, jos lapset niin *määräävät*.
Meneekö siis omilta vanhemmilta päätäntävalta omaan elämäänsä kun kun se ensimmäinen kumppanuus päätyy. Ja oma vanhempi muuttuu sen jälkeen lapseksi omien lastensa määräysvallan alle?
Jopa vuosikymmeniksi?
Mitä iloa tästä sille lapselle on? Mitä ja ketä tilanne palvelee?
Tätä ajatusmaailmaa en voi käsittää mitenkään kuin, että on kysymys lapsen suuresta itsekkyydestä ja arvostuksen puutteesta omaa vanhempaansa ja hänen elämänlaatuaan ja päätösvaltaansa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän tapauksessa on käynyt niin, että lasten isän uusi on tehokkaasti onnistunut ajamaan lapset pois isänsä elämästä. Toki suurin vastuu on idiootilla isällä, hän siis toimii niin kuin uusi morsian haluaa ja käskee, halveksittavaa jos mitä.
Esimerkkinä sellainen, että morsian on sanonut ettei halua olla lasten isän tontilla silloin kun kaksi vanhinta jo aikuista tytärtä on siellä, hän kuulemma tuntee olonsa epämukavaksi tms. No mikä on ratkaisu? Se, että jos tytöt ovat isänsä luona, niin heidät ajetaan pois ennen kun morsian saapuu, tai päinvastoin, tytöt eivät saa tulla paikalle ennen kuin morsian on lähtenyt pois. Arvatkaa haluavatko lapset enää käydä isänsä luona, eivät todellakaan!
Eläkööt eksä uuden naisensa kanssa onnellisina, mutta jotenkin veikkaan, että tämä omien lasten sivuun tuuppaaminen ja sen seuraukset löytyy vielä jonain päivänä isukin edestä.
Ei kannata antaa periksi. Kyse voi olla ihan rahasta ja omaisuudesta. Tytöt sinne vaan ja vaivihkaa pidentävät siellä oloa. Samalla ovat hyyyvin ystävällisiä isälle niin että uusi nainen oikkuineen jää vähän outoon valoon. Niin minä tekisin jotta uudelle selviää että hei asut nyt kommuunissa ja nää tulee kaupan päälle halusit tai et.
Minä rakastan isääni ja olen iloinen, että on löytänyt uuden rakkaan.
Isä elää omaa elämäänsä ja minä oman perheeni kanssa omaani.Tapaamme säännöllisesti ja meillä on hyvät välit ja isä on hyvä pappa lapsilleni.
Jos isä alkaisi kusipääksi uuden rakkansa kanssa, antaisin hänen jatkaa elämäänsä ihan rauhassa, en edes perinnön takia lähtisi tappelemaan.
No mitäpä jos olisit vasta 15-vuotias ja isäsi heittäisi pienipalkkaisen lähihoitaja-äitisi ulos omakotitalosta pieneen vuokrakaksioon ns omilleen ja ilmoittaisi että ei uuden naisen pyynnöstä maksa harrastuksiasi vaan äiti saa maksaa? Uusi nainen valittaisi sinulle kaikesta kun kämppää pitää jakaa jne. Antaisitko periksi että en mene enää. Sehän olisi juuri uuden naisen unelma että häipysit kuvioista ja perintö siirrettäisiin hänelle ja uudelle tulossa olevalle lapsenlle. Kertoisi sitten kavereilleen että kamala äiti vieraannutti ex-lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ovatko jotkut ihan tosissaan sitä mieltä, että lapset saavat määrätä saako oma vanhempi ottaa uuden kumppanin?
Älkää nyt viitsikö naurattaa, täysin älytön edes ajatuksena.
Silloin on lapsilla jäänyt lapsuus kyllä päälle ja pahasti.
Kasvakaa te lapset aikuisiksi!
Vierailija kirjoitti:
Minä sukulaisena tai sukulaisen puolisona kunnoitan alkuperäistä liittoa, jossa lapset ovat syntyneet. Muut hoidot ovat sitten asia erikseen. Minun ei tarvitse esimerkiksi mieheni veljen uusia vaimoja tavata, vaan olen ystävä aidon ja alkuperäisen, lasten äidin kanssa. Lapset ovat yllättävän lojaaleja epävakaisen isänsä rakkaussuhteisiin. Toki se on jälkensä jättänyt, joko hyvän tai pahan. Se näkyy myöhemmin heidän omissa parisuhteissaan.
Eli et ole itsekään sukua, vaan puoliso. No joo. Mutta ehkä tuon ymmärtää, jos niitä uusia "hoitoja" ja vaimoja on monta, ja vaihtuvat koko ajan. Yleensä kuitenkin on vain yksi uusi kumppani, jonka kanssa on oltu ehkä jo vuosia. ainahan sukulaiset eivät ole tekemisissä muutenkaan, mutta jos ollaan, tuntuisi kummalta, että uutta puolisoa kohdeltaisiin kuin ventovierasta. Onneksi oman mieheni sukulaiset ovat toivottaneet minutkin tervetulleeksi. Miehen lapset eivät ole läheisiä (mieskään ei heitä kovin usein näe), mutta ei meidän väleissä mikään hierrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.
Oottete lapsellisia, ei voi muuta sanoa. Sanotteko näin myös kaikkien ystävien uusille puolisoille? En tapaa, ei oo yhteistä kuten oli kaverin exän kanssa!!1
Ei ystävien puolisot vaikuta mitenkään mun elämään.
???????? mitääh?
ie mitään yhteisiä illanistujaisia..ymsjuhliin, kahville aina erikseen
just..just
No kyllä minä ainakin tapaan vain ystäviäni. Miksi ihmeessä ne puolisot pitäisi tapaamisiin raahata? Olemme kaikki perhekeskeisiä ihmisiä eikä mitään illanistujaisia ym vietetä.
Miten illanistujaiset sulkevat pois perhekeskeisyyden?
Illat vietetään kukin kotonaan oman perheen kanssa tietysti.
Aha, voit tavata ystäviäsi iltaisin ja se ei sulje pois perhekeskeisyyttä, mutta jos illalla tapaat myös ystäviesi puolisot, et ole perhekeskeinen.
No en tapaa iltaisin niitä ystäviäkään. Illat vietän perheen kanssa. Työvuoroista riippuen tapaan ystäviäni päivällä. Mikä tässä nyt käsittämätöntä on?
Äitini kuoli ja isä löysi uuden kumppanin. Kyse eläkeläisistä. Monta vuotta myöhemmin nainen on edelleen sisarusteni mielestä kotka, piilojuoppo, h*****a.
Kyse ei ole siitä että rouva olisi mitään näistä, vaan vanhemman huonoista väleistä lapsiinsa. Joten uusi nainen olemassaolollaan provosoi ja vaikka hän tekisi mitä niin hän ei voi voittaa sisaruksia puolelleen. Joten viisaasti hän ei tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuiset lapset eivät salli, että vanhemmillainen on uudet kumppanit?
Varsinkaan ne, joilla on jo omatkin perheet. Eikö ole loukkaavaa tai ettekö ajattele, että isä tai äiti loukkaantuu ja hänestä tuntuu pahalta vaistota kun halveksitte tai aliarvioitte heidän rakastamaansa ihmistä?
Mikä oikeus lapsilla on määritellä uusi kumppani joksikin *hoidoksi* tai vastaavantasosaksi?
Miten sitten jos nämä kyseiset lapset itse eroavat tai jäävät leskeksi, saavatko he mennä uudestaan suhteeseen vai ajattelevatko he pysyvänä sitten ikuisesti yksin?Jos kerran vanhempieni pitäis pysäyttää yksin?
Miksi lapset haluavat tai tuomitsevat vanhempansaa elämään yksin?
Tämähän on aivan järjetöntä, että isän tai äidin täytyisi sitten uhrata koko loppuelämänsä vain lapsilleen.
Jos mennään ihan siihenkin, että tottakai aikuisella ihmisellä on seksuaali- ja låheisyydentarpeita myös. Ei ne siihen lopu jos jää yksin.
Miten te armottomat lapset ajattelette, niinkö, että tyytykööt vaan elämään vailla läheisyyttä ja kumppanuutta. Joskus saattaa olla vuosikymmenienkin yksinelämä edessä, jos lapset niin *määräävät*.
Meneekö siis omilta vanhemmilta päätäntävalta omaan elämäänsä kun kun se ensimmäinen kumppanuus päätyy. Ja oma vanhempi muuttuu sen jälkeen lapseksi omien lastensa määräysvallan alle?
Jopa vuosikymmeniksi?
Mitä iloa tästä sille lapselle on? Mitä ja ketä tilanne palvelee?
Tätä ajatusmaailmaa en voi käsittää mitenkään kuin, että on kysymys lapsen suuresta itsekkyydestä ja arvostuksen puutteesta omaa vanhempaansa ja hänen elämänlaatuaan ja päätösvaltaansa kohtaan.
Paljonko vanhemmat arvostavat lapsiaan kun itsekkäästi hyppelevät suhteesta toiseen. Äitini jäi leskeksi hieman alle 60 v ja eipä ole uutta mies katsellut. Elelee tyytyväisenä ja vapaana yksin. Paljon on ystäviä ja läheisiä ympärillä sekä harrastuksia ja menoja. Vaikka sinä tarvitset seksiä ja hierontaa koko ajan ei se tarkoita sitä, että kaikkien on pakko siirtyä suhteesta toiseen koko ajan. Millainen läheisriippuvainen oikein olet jos et tule yhtään omillasi toimeen?
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tavannut mieheni aikuisia lapsia. Niin on parempi kaikille osapuolille. Mies käy lastensa luona kyläilemässä ja soittelee niille. Miksi turhaan aiheuttaa kiusallisia tilanteita kaikille? Minulla on omat lapset myös, he kyllä käyvät luonamme kyläilemässä.
Kyllä sunkin pitäisi käydä omia lapsiasi sitten tapaamassa muualla. Tasapuolinen kohtelu molempien lapsille. Teillä on ihan kipeä kuvio meneillään.
Vierailija kirjoitti:
Siis ovatko jotkut ihan tosissaan sitä mieltä, että lapset saavat määrätä saako oma vanhempi ottaa uuden kumppanin?
Älkää nyt viitsikö naurattaa, täysin älytön edes ajatuksena.
Silloin on lapsilla jäänyt lapsuus kyllä päälle ja pahasti.
Kasvakaa te lapset aikuisiksi!
Jos et ole valmis huomioimaan lapsiasi aikuisenakin niin sinun ei kannata niitä hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen monia kommentteja tässä keskustelussa. Vanhempani erosivat kun olin n.10v. Nykyään molemmilla ollut "uudet" puolisot jo ainakin 10-15v. Tottakai haluan että vanhempani ovat onnellisia, ja tietysti halusin tutustua myös näihin uusiin kumppaneihin aikoinaan. Toiseen teini-ikäisenä ja toiseen aikuisena. En ollenkaan ymmärrä ja osaa kuvitella tilannetta että en olisi lainkaan kiinnostunut ihmisistä jotka ovat minulle rakkaiden ihmisten tärkeitä ihmisiä. Eivät he ole mitenkään ulkopuolisia, he kuuluvat elämääni siinä missä vanhempanikin, tietysti eri tavalla, mutta kuuluvat silti ns. perheeseeni.
Samalla tavalla kiinnostunut kuin vaikka jostain vähän etäisemmästä työkaveristakin: Pakko mun on sen kanssa olla, kun hän elämässäni on ilman että olen häntä siihen valinnut ja peruskohteliaasti myös kiinnostunut asioistaan, mutta en hae mitään syvempää tuttavuutta työkavereista, enkä vanhempieni puolisoistakaan.
Äidilläni oli vaikeuksia hyväksyä tämä asia, hän ei voinut käsittää miksi suhtauduimme ynseästi hänen useasti vaihtuviin miesystäviinsä, emmekä olleet into piukeana tutustumassa heti siihen uuteen kun hän sellaisen elämäänsä sai. On nyt kuitenkin ymmärtänyt mistä on kyse ja antanut asioiden edetä uusimman miehen kanssa omalla painollaan, mikä onkin ollut kaikkien osapuolten kannalta hyvä. Mies on ihan mukava ja keskustelen hänen kanssaan ja kyselen lisäkysymyksiä hänelle tärkeistä asioista, mutta hän myös ymmärtää antaa tilaa minulle ja äidilleni ja antaa meidän rauhassa keskustella myös omista asioistamme, ilman että suuttuu siitä. Sillä miehellä on itselläänkin aikuisia lapsia, joten hän ymmärtää kyllä että lapsen ja vanhemman suhde nyt vain on ainutlaatuinen, eikä hän voi sellaista suhdetta naisystyävänsä aikuisiin lapsiin ikinä saada, eikä näinollen edes yritä.
Samalla tavalla suhtaudun sisaruksieni puolisoihinkin, toki jos luontevasti jostakin tulee läheisempikin niin sitten tulee, mutta useimpien puolisot on jääneet vähän etäisemmiksi, ei siinä ole mitään kummallista. Kyllä me ollaan silti yhtä perhettä, uudet ja vanhat puolisot jne. mutta ei ne puolisot ole minun vanhempiani eivätkä sisaruksia, heillä on ihan erilainen rooli, hyväksyttyjä kuitenkin kaikki tietenkin, jos nyt sellaista hyväksyntää edes tarvitaan, koska kyllähän se jokaisen oma asia on, kenen kanssa alkaa olemaan.
Ilmeisesti jotku on yhtä ymmärtämättömiä kuin äitini silloin ennen.
Perhe sun pitää perustaa itse eikä olettaa, että jonkun toisen perheestä tulee sinun perheesi. Miehesi lapset ovat aikuisia, joten voit hyvin keskittyä perheen sijasta parisuhteeseen. Miehesi suvun tapaamisissa riittää, että käyttäydytään asiallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ovatko jotkut ihan tosissaan sitä mieltä, että lapset saavat määrätä saako oma vanhempi ottaa uuden kumppanin?
Älkää nyt viitsikö naurattaa, täysin älytön edes ajatuksena.
Silloin on lapsilla jäänyt lapsuus kyllä päälle ja pahasti.
Kasvakaa te lapset aikuisiksi!Jos et ole valmis huomioimaan lapsiasi aikuisenakin niin sinun ei kannata niitä hankkia.
Miten ihmeessä uusi puoliso sulkee pois sen vaihtoehdon, että pystyy huomioimaan aikuiset lapsensa ja heidän perheensä?
Meidän tapauksessa on käynyt niin, että lasten isän uusi on tehokkaasti onnistunut ajamaan lapset pois isänsä elämästä. Toki suurin vastuu on idiootilla isällä, hän siis toimii niin kuin uusi morsian haluaa ja käskee, halveksittavaa jos mitä.
Esimerkkinä sellainen, että morsian on sanonut ettei halua olla lasten isän tontilla silloin kun kaksi vanhinta jo aikuista tytärtä on siellä, hän kuulemma tuntee olonsa epämukavaksi tms. No mikä on ratkaisu? Se, että jos tytöt ovat isänsä luona, niin heidät ajetaan pois ennen kun morsian saapuu, tai päinvastoin, tytöt eivät saa tulla paikalle ennen kuin morsian on lähtenyt pois. Arvatkaa haluavatko lapset enää käydä isänsä luona, eivät todellakaan!
Eläkööt eksä uuden naisensa kanssa onnellisina, mutta jotenkin veikkaan, että tämä omien lasten sivuun tuuppaaminen ja sen seuraukset löytyy vielä jonain päivänä isukin edestä.