Lue keskustelun säännöt.
Miehen aikuiset tyttäret ärsyttävät!
11.10.2018 |
En tiedä, erotako vai ei. Ahdistaa! Miehelläni on kaksi aikuista tytärtä, jotka varjostavat parisuhdettamme. Tyttäret asuvat muualla ja heillä on omat perheet. Heistä ei sinänsä ole harmia päivittäisessä elämässämme, vaikka he soittelevatkin isälleen välillä montakin kertaa päivässä.
Minua ahdistaa kuitenkin aina, kun tapaamme. Välimme ovat väkinäiset, enkä aina tiedä, mitä he minusta ajattelevat. Mieheni toivoisi, että välimme olisivat niin hyvät, että pitäisimme yhteyttä ilman häntä. Totuus on se, että emme ole missään tekemisissä muulloin. En kaipaa heitä, eivätkä he minua.
Minulle nousee usein ahdistus tästä tilanteesta. He ovat tavallaan päivittäin mukana elämässämme ja tietävät tekemisistämme. En haluaisi kertoa heille asioistani, mutta toki ymmärrän, että mieheni haluaa vaihtaa kuulumisia.
Yhteisissä tapaamisissa loistaa väkinäisyys ja vaikea tunnelma. Olen aina ollut hyvä aistimaan ihmisten tunteita ja välillämme on vihamielisyyttä. Tiedän, että minusta puhutaan takanapäin.
Aina, jos otan asian puheeksi mieheni kanssa, hän hyökkää minua vastaan. Minussa on aina vika. Tyttäristä ei, vaikka ei meistä kukaan ponnistele väliemme parantamiseksi. Oli aikoja, että tosisssni yritin. Yleensä sain vain pahan mielen palkaksi. Enää en jaksa yrittää. Pikemminkin yritän unohtaa heidät.
Facebookista ja Instagramista näen, mitä heille kuuluu. En tykkäile julkaisuista, sillä hekään eivät tykkää koskaan omistani. Olisi henkisesti helpompaa poistaa heidät kavereista, etten tietäisi heidän asioitaan, mutta en kehtaa.
He ovat minulle henkisesti raskas riippakivi, joka on vain umpikuja, josta en näe ulospääsyä. He ovat olemassa, mutta tavallaan eivät minulle. Heidät pitäisi vain hyväksyä, mutta tahtoisin vain unohtaa.
Vaikea selittää tilannetta. Kuusi vuotta tätä on nyt jatkunut. En jaksaisi enää. Haluaisin perheen, jossa voi hengittää ja olla oma itsensä. Tämä perhe se ei ole.
Kommentit (254)
Käy lääkärissä tai lähde haneen, miksei te ahdistushullut Aina vaaditte muita tanssimaan harhojenne mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi omalle isälleen soitella vaikka joka päivä? Mitä se ap:ole edes kuuluu?
Klassinen tilanne. Ap haluaa, että mies on kokonaan hänen, eikä kukaan muu saa olla hänelle tärkeä.
Mun mielestä on todella outoa, jos aikuiset lapset soittelee vanhemmalleen monta kertaa päivässä. Jo päivittäinkin on vähän kummaa jos ei ole mitään asiaa.
Mikä tässä se ongelma oikeastaan on? Sekö että mies toivoisi välien olevan paremmat?
Sinuna asettaisin hyvin matalat tavoitteet eli asiallinen kohteliaisuus riittää, ei muuta kanssakäymistä. Kerrot saman miehellesi eli tilanne on se, ettei kumpikaan osapuoli tahdo enempää.
Et kertonut minkä ikäinen olet ja missä tilanteessa miehesi tapasit? Jos olet ns. sivusuhde, josta tuli vaimo tai olet aloittanut suhteen hyvin pian vaimon kuoleman jälkeen, niin se voi vaikuttaa lasten suhtautumiseen. Se on vain hyväksyttävä, etteivät he ehkä koskaan hyväksy toimintatapaa tuossa asiassa, mutta kohdistavat sen vain sinuun isänsä sijasta.
Rehellinen keskustelu miehen kanssa olisi paikallaan, ettei hän toivoisi kanssakäymiseltä liikaa, koska se ilmeisesti ahdistaa sinua niin että olet jopa ajatellut suhteen lopettamista.
Itse olen elänyt ei-tervetulleena anoppini naapurina, vaikka taustalla ei olekaan mitään eroa tms. vaan ihan puhtaalta pöydältä aloitimme. Sikäli ymmärrän että hankalalta tuntuu.
Nykyään kolmikymppiset aikuiset käyttäytyvät kuin teinit. Äitin ja isän pitäisi olla 24h käytettävissä mutta mitään apua ei vastavuoroisesti voi odottaa heiltä. Mieheni aikuiset lapset pitävät puolisoani automaationa. Tästä on usein tullut riitaa kun mies aina jaksaa puolustaa lastensa käytöstä ja minä odotan taas heiltä aikuismaista käytöstä. Napanuora tulisi katkaista tuossa iässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi omalle isälleen soitella vaikka joka päivä? Mitä se ap:ole edes kuuluu?
Klassinen tilanne. Ap haluaa, että mies on kokonaan hänen, eikä kukaan muu saa olla hänelle tärkeä.
Mun mielestä on todella outoa, jos aikuiset lapset soittelee vanhemmalleen monta kertaa päivässä. Jo päivittäinkin on vähän kummaa jos ei ole mitään asiaa.
Ydinperheessä ei ole lainkaan tavatonta, että aikuiset lapset soittavat vanhemmilleen silloin kun heillä on asiaa. Eikä soittokertoja lasketa. Nämä uusperhekuviot on niin outoja. Puolison lapsille ollaan mustasukkaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n tulisi ymmärtää että uusperhekuviossa hänen paikkansa on puolison lasten jälkeen. Tämä erityisesti silloin kun kyseessä on naisen lapset, mutta myös silloin kun on miehen lapsista kyse.
1. Lapset 2. Puoliso. Näin se vain menee reaalimaailmassa menee. Jos urputtaa tilanteesta riittävän kauan (joskus yksikin kerta riittää, kuten minulle taannoin kävi) niin huomaa pian olevansa entinen puoliso/ seurustelukumppani.
Joten kerrataan vielä: Älä koskaan, milloinkaan arvostele millään tavoin puolison/ seurustelukumppanin lapsia. Ei missään tilanteessa. Jos puoliso kysyy mielipidettäsi hänen lapsiaan koskevissa asioissa, kieltäydy kommentoimasta. Tarvittaessa häivy paikalta, kunhan et kommentoi.
Nimittäin, jos kommentoit niin sen edestäsi löydät. Joko seuraavana päivänä, tai seuraavalla viikolla tai joskus. Mutta satavarmasti asiaan palataan vielä, ja sitten sinulla ei ole kivaa.
Kuulostaa aivan normaalilta. Tuollaiset välit minulla on kaikkiin muihin tuttuihin paitsi lähisukulaisiin ja parhaimpiin kavereihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäinen ketju aloitettu jo v 2018, joten eiköhän ap:n ongelmat ole jo ratkenneet? :D
Onnellista uusperhettä ei ole. Muistakaa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen ketju aloitettu jo v 2018, joten eiköhän ap:n ongelmat ole jo ratkenneet? :D
Mitä jos kertoisin että meidän uusperheessä ei ongelmat ole ratkenneet 30 vuodessakaan?
Vierailija kirjoitti:
AP:n tulisi ymmärtää että uusperhekuviossa hänen paikkansa on puolison lasten jälkeen. Tämä erityisesti silloin kun kyseessä on naisen lapset, mutta myös silloin kun on miehen lapsista kyse.
1. Lapset 2. Puoliso. Näin se vain menee reaalimaailmassa menee. Jos urputtaa tilanteesta riittävän kauan (joskus yksikin kerta riittää, kuten minulle taannoin kävi) niin huomaa pian olevansa entinen puoliso/ seurustelukumppani.
Joten kerrataan vielä: Älä koskaan, milloinkaan arvostele millään tavoin puolison/ seurustelukumppanin lapsia. Ei missään tilanteessa. Jos puoliso kysyy mielipidettäsi hänen lapsiaan koskevissa asioissa, kieltäydy kommentoimasta. Tarvittaessa häivy paikalta, kunhan et kommentoi.
Nimittäin, jos kommentoit niin sen edestäsi löydät. Joko seuraavana päivänä, tai seuraavalla viikolla tai joskus. Mutta satavarmasti asiaan palataan vielä, ja sitten sinulla ei ole kivaa.
Sitten on suhteita jossa kumppani on sijalla 7 jos sitäkään. Ensin tulevat lapset, mikä on täysin ymmärrettävää, mutta sen jälkeen omat harrastukset, kaverit, työ, työkaverit, sukulaiset, sen jälkeen jos tuuri käy niin elämänkumppani. Tällaiset pitäisi osata kiertää kaukaa jo seurusteluvaiheessa, mutta osaavat esittää muuta kunnes saavat "uhrin" koukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäinen ketju aloitettu jo v 2018, joten eiköhän ap:n ongelmat ole jo ratkenneet? :D
Mitä jos kertoisin että meidän uusperheessä ei ongelmat ole ratkenneet 30 vuodessakaan?
Olisko jo aika ratkaista ne, mikä sinun osuutesi on ongelmiin?
Vanha ketju mutta varmastikin ajankohtainen monelle. En ymmärrä laisinkaan miten aikuiset lapset tulisi olla sijalla 1 ja vasta sen jälkeen parisuhde. Eri asia kun lapset asuvat vielä kotona ja ovat pieniä.
Minua ärsyttää suunnattomasti kun puolisoni paapoo kolmekymppisiä perheellisiä lapsiaan kuin he olisivat jotain pikkulapsia ja nämä aikuiset ovat riippuvaisia isästään monella tapaa. En esimerkiksi ymmärrä miksi tytär pitää isäänsä terapeuttina kun hänellä on oma puoliso jonka kanssa jakaa ongelmiaan. Vastavuoroisuutta ei ole, eli apua heiltä ei juuri tipu mutta puolisoni on aina valmis auttamaan, hänellä on omat huolensa ja terveysongelmansa mutta eihän tämä lapsia kiinnosta.
ymmärrän. ei ole sen arvoista,että lyhyttä elämääsirasitat. eroa, uusi suunta. tuohan vie kovasti sun energiaa. nyt on nähty toinen osapuoli ei ole vastaanottavainen keskustelulle asiasta. tuo ei johda mihinkään,sen olet nähnyt. älä haaskaa elämääsi, tempaise irti.