Lue keskustelun säännöt.
Miehen aikuiset tyttäret ärsyttävät!
11.10.2018 |
En tiedä, erotako vai ei. Ahdistaa! Miehelläni on kaksi aikuista tytärtä, jotka varjostavat parisuhdettamme. Tyttäret asuvat muualla ja heillä on omat perheet. Heistä ei sinänsä ole harmia päivittäisessä elämässämme, vaikka he soittelevatkin isälleen välillä montakin kertaa päivässä.
Minua ahdistaa kuitenkin aina, kun tapaamme. Välimme ovat väkinäiset, enkä aina tiedä, mitä he minusta ajattelevat. Mieheni toivoisi, että välimme olisivat niin hyvät, että pitäisimme yhteyttä ilman häntä. Totuus on se, että emme ole missään tekemisissä muulloin. En kaipaa heitä, eivätkä he minua.
Minulle nousee usein ahdistus tästä tilanteesta. He ovat tavallaan päivittäin mukana elämässämme ja tietävät tekemisistämme. En haluaisi kertoa heille asioistani, mutta toki ymmärrän, että mieheni haluaa vaihtaa kuulumisia.
Yhteisissä tapaamisissa loistaa väkinäisyys ja vaikea tunnelma. Olen aina ollut hyvä aistimaan ihmisten tunteita ja välillämme on vihamielisyyttä. Tiedän, että minusta puhutaan takanapäin.
Aina, jos otan asian puheeksi mieheni kanssa, hän hyökkää minua vastaan. Minussa on aina vika. Tyttäristä ei, vaikka ei meistä kukaan ponnistele väliemme parantamiseksi. Oli aikoja, että tosisssni yritin. Yleensä sain vain pahan mielen palkaksi. Enää en jaksa yrittää. Pikemminkin yritän unohtaa heidät.
Facebookista ja Instagramista näen, mitä heille kuuluu. En tykkäile julkaisuista, sillä hekään eivät tykkää koskaan omistani. Olisi henkisesti helpompaa poistaa heidät kavereista, etten tietäisi heidän asioitaan, mutta en kehtaa.
He ovat minulle henkisesti raskas riippakivi, joka on vain umpikuja, josta en näe ulospääsyä. He ovat olemassa, mutta tavallaan eivät minulle. Heidät pitäisi vain hyväksyä, mutta tahtoisin vain unohtaa.
Vaikea selittää tilannetta. Kuusi vuotta tätä on nyt jatkunut. En jaksaisi enää. Haluaisin perheen, jossa voi hengittää ja olla oma itsensä. Tämä perhe se ei ole.
Kommentit (254)
Mitä sinä niiltä tyttäriltä siis haluat?
Ei minunkaan vanhempieni uudet puolisot ole minulle mitenkään tärkeitä. Peruskohtelias olen, mutta ei heidän asiat minua kamalasti kiinnosta. Tottakai juttelen heidänkin kanssaan ja olen kiitollinen jos esim. auttavat minua ja mahdollisuuksien mukaan autan takaisinkin, mutta suhtautuminen ehkä samanlaista kuin vaikka jonkun kaverinkin puolisoon: Hän on siinä, mutta se että on kaverini puoliso, ei vielä tee hänestä minun kaveriani.
Minusta tuntuu, että ap nyt yliajattelee tai hällä on ollut jotain omia kuvitelmia siitä, miten aikuiset lapset häneen suhtautuisi ja ottaisi jotenkin mukaan perheeseensä. Ei se niin mene, varsinkaan aikuisten lasten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mulla hieman sama pulma: välit miehen aikuisiin lapsiin hieman nihkeät. Kun he tulevat käymään, hoidan kuitenkin oman tonttini: Moikkaan, kysyn kuulumisia, istun hetken heidän kanssaan, sitten menen toisaalle.
Käyvät useamman kerran kkssa. Aina ihmettelen, että miten nämä aikuiset ihmiset eivät ole kertaakaan 10 v tuntemisen aikana kysyneet minulta, mitä minulle kuuluu. Kuuluisi mielestäni tapoihin.
Just tätä tarkoitin. Siis missä kuuluu hyviin tapoihin, että jokaiselta seurueessa olevalta pitää erikseen henkilökohtaisesti kysyä, että mitä juuri hänelle kuuluu? Ei meidän perhepiirissä ainakaan kukaan tuolleen tee. Yleensä pariskunnalta kysytään monikossa "mites teillä menee?" tai kun ollaan perhettä ja erittäin läheisiä, niin moiset smalltalk-kohteliaisuudet jää kokonaan pois. Kun äidin tai isän luokse menee kylään, niin silloin menee "lapsuudenkotiin" ja saa olla oma itsensä ilman niitä ulkoa määrättyjä pakollisia höpölöpön kohteliaisuuksia.
On kyllä kokemusta äidin puolisoista, joille oli tosia vaikea hyväksyä meitä lapsia, ihan hulluna joillakin kiristää hermoa, kun aikuiset lapset on liian rentoja äitinsä luokse mennessään, varsinkin niillä puolisoilla, joilla ei ole omia lapsia. Ne, joilla on omia lapsia, ymmärtävät paljon paremmin mistä on kyse, eivätkä vedä hernettä nokkaan joka helvetin asiasta.
Ap ei taida kertoa ihan kaikkea. Onko hän syy tytärten vanhempien eroon, siis se nainen johon isä vaihtoi lennosta? Entä onko hän saman ikäinen tai nuorempi kuin nuo tyttäret? Nuo syyt voisivat selittää kylmäkiskoisuutta.
Mutta asialle ei voi mitään. On vain pidettävä viileät välit asiallisena. Aika outoa silti, että ap:n mies ei tue häntä. Mies ei taida olla kovin sitoutunut uuteen suhteeseen, siinä ap:lle hieman mietittävää.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa oma isäni ollut kuin miehesi. Minun isäni mielestä on ihan ok jos hänen vaimonsa ei tykkää minusta. Ja että jos en saa välejä kuntoon (vaikeaa yksinään) niin ei voi mitään.
Ole sinä hyvä ja jätä miehesi. Ei edes aikuiset lapset tarvitse sellaista, että isän vaimo on kylmä kuin jääkaappi ja asenneongelmainen.
Ehkäpä äitihullun on turha toivoa tulevansa kenenkään kanssa toimeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, erotako vai ei. Ahdistaa! Miehelläni on kaksi aikuista tytärtä, jotka varjostavat parisuhdettamme. Tyttäret asuvat muualla ja heillä on omat perheet. Heistä ei sinänsä ole harmia päivittäisessä elämässämme, vaikka he soittelevatkin isälleen välillä montakin kertaa päivässä.
Minua ahdistaa kuitenkin aina, kun tapaamme. Välimme ovat väkinäiset, enkä aina tiedä, mitä he minusta ajattelevat. Mieheni toivoisi, että välimme olisivat niin hyvät, että pitäisimme yhteyttä ilman häntä. Totuus on se, että emme ole missään tekemisissä muulloin. En kaipaa heitä, eivätkä he minua.
Minulle nousee usein ahdistus tästä tilanteesta. He ovat tavallaan päivittäin mukana elämässämme ja tietävät tekemisistämme. En haluaisi kertoa heille asioistani, mutta toki ymmärrän, että mieheni haluaa vaihtaa kuulumisia.
Yhteisissä tapaamisissa loistaa väkinäisyys ja vaikea tunnelma. Olen aina ollut hyvä aistimaan ihmisten tunteita ja välillämme on vihamielisyyttä. Tiedän, että minusta puhutaan takanapäin.
Aina, jos otan asian puheeksi mieheni kanssa, hän hyökkää minua vastaan. Minussa on aina vika. Tyttäristä ei, vaikka ei meistä kukaan ponnistele väliemme parantamiseksi. Oli aikoja, että tosisssni yritin. Yleensä sain vain pahan mielen palkaksi. Enää en jaksa yrittää. Pikemminkin yritän unohtaa heidät.
Facebookista ja Instagramista näen, mitä heille kuuluu. En tykkäile julkaisuista, sillä hekään eivät tykkää koskaan omistani. Olisi henkisesti helpompaa poistaa heidät kavereista, etten tietäisi heidän asioitaan, mutta en kehtaa.
He ovat minulle henkisesti raskas riippakivi, joka on vain umpikuja, josta en näe ulospääsyä. He ovat olemassa, mutta tavallaan eivät minulle. Heidät pitäisi vain hyväksyä, mutta tahtoisin vain unohtaa.
Vaikea selittää tilannetta. Kuusi vuotta tätä on nyt jatkunut. En jaksaisi enää. Haluaisin perheen, jossa voi hengittää ja olla oma itsensä. Tämä perhe se ei ole.
Miksi mene tyhteen ihmisenkanssa jolla on lapsia toisen kanssa?
Miksi kerta toisensa jälkeen ihmiset valittavat siitä kun puolison lapset ei tykkää tai aiheuttaa hankaluuksia? Kai ne sen tietää jo ennen kuin lähtevät parisuhteeseen?
ÄLÄ seurustele ihmisen kanssa jolla on lapsia toisen ihmisen kanssa.
Höpö höpö. Aikuiset lapset elää omaa elämäänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun omia demoneja, muut normaaleja.
En ole lukenut koko ketjua, mutta aloituksestasi paistaa katkeruus ja huonot fibat.
Sinä vellot näissä ajatuksissa jatkuvasti, ja ihmettelet kun tilanne jatkuu samanlaisena.
Voit muuttaa heidän suhtautumisensa niin että annat heille anteeksi. Annat anteeksi että koet että sinua ei hyväksytä, etkä enää yritä edes väkisin tulla hyväksytyksi. Luovutat asiassa.
Kun kohtaat heitä, tsemppaa ja yritä löytää miehesi lapsista hyvää ajateltavaa. Älä vello menneessä, ja mieti ignoorauksia somessa tai muuta.
Siis nyt : Anna anteeksi!Luovuta. Älä yritä väkisin.Ole oma itsesi.Ruoki posiitivista ajattelua. Pidä kiitollinen mieli! Huomaat pian että tilanne muuttuu kun vain päätät rakastaa ihmisiä, vaikka he olisivat törppöjä sinua kohtaan.
Tietenkään kaikkea ei tarvitse sietää, ja jos he eivät halua olla tekemisissä kanssasi, ota etäisyyttä! Elä elämääsi! Aikuisista lapsista kuitenkin kyse.
Katso peiliin ja hymyile. Elämässä ei aina saa parhaita kortteja, mutta voit silti voittaa!
Nyt pois yrmeys, mustasukkaisuus, katkeruus ja inho.
#choose2love
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä aikuiset lapset, jotka estävät ja kieltävät vanhempiaan uudesta ihmissuhteesta, antavatko he sitten tälle vanhemmalle kaiken mitä hän tarvitsee?
Löheisyyttä, rakkautta, seksiä, huolenpitoa, seuraa jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.
Oottete lapsellisia, ei voi muuta sanoa. Sanotteko näin myös kaikkien ystävien uusille puolisoille? En tapaa, ei oo yhteistä kuten oli kaverin exän kanssa!!1
Ei ystävien puolisot vaikuta mitenkään mun elämään.
Miksi isäsi uusi puolisokaan vaikuttaisi? Ei hän ole äitisi. Miksi siis et tapaisi häntä samalla koska hän on kiinteä osa isäsi elämää?
Et siis voi käydä ystäväsi kanssa ravintolassa niin, että tämän uusi puoliso on mukana??
Koska haluan tavata isääni kahden kesken, en jutella niitä näitä vaivautuneesti jonkun tuntemattoman naisen seurassa. Voin käydä ravintolassa kun ystäväni puoliso on mukana. Se ei aiheuta minulle tukalaa tunnetta, koska ystävän mies ei vaikuta mitenkään elämääni. Onneksi isäni on fiksu mies ja ymmärtää tämän.
Miksi isäsi uusi puoliso vaikuttaisi elämääsi? Et osaa perustella logiikkaa mitenkään, ainostaan taustalta paistaa läpi jonkinlainen kateus ja kyttääminen. Isän puoliso on tuntematon, mutta silti ei osata asennoitua neutraalisti tilanteeseen. Lapsellista, minäkeskeistä.
Olemalla. Saatan olla lapsellinen, mutta minulla on siihen oikeus kuten isällä parisuhteeseen. Tasoissa ollaan. Kateus mistä ja kyttääminen satojen kilometrien päästä?
Siis isäsi uusi puoliso vaikuttaa elämääsi olemalla olemassa!!!!
No kuule kyllä ne ystävienkin puolisot vaikuttavat ihan samalla tavalla sitten, olemalla!
Sinua häiritsee se, että isälläsi on uusi puoliso, eli olet mustasukkainen isästäsi. Vakka teillä on suhteessa isääsi ihan eri aspektit.
Asenteellasi aiheutat isällesi pahaa mieltä ja tunteen, että hän on kahden tulen välissä. Se on hänelle kuluttavaa. Mutta sinähän viis veisaat koska oma mustasukkainen omistushalusi on kaiken yläpuolella.
Enhän aiheuta pahaa mieltä. Meillä toimii hyvin tämä kahdestaan tapailu. Miksi siinä pitäisi olla joku ulkopuolinen paikalla? Äitini on kuollut, joten siksi isä on mulle tärkeä, sisaruksiakaan ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä aikuiset lapset, jotka estävät ja kieltävät vanhempiaan uudesta ihmissuhteesta, antavatko he sitten tälle vanhemmalle kaiken mitä hän tarvitsee?
Löheisyyttä, rakkautta, seksiä, huolenpitoa, seuraa jne?
Nussitko sinä lapsiasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä aikuiset lapset, jotka estävät ja kieltävät vanhempiaan uudesta ihmissuhteesta, antavatko he sitten tälle vanhemmalle kaiken mitä hän tarvitsee?
Löheisyyttä, rakkautta, seksiä, huolenpitoa, seuraa jne?
Nussitko sinä lapsiasi?
Sulta meni pointti nyt pahasti ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä aikuiset lapset, jotka estävät ja kieltävät vanhempiaan uudesta ihmissuhteesta, antavatko he sitten tälle vanhemmalle kaiken mitä hän tarvitsee?
Löheisyyttä, rakkautta, seksiä, huolenpitoa, seuraa jne?
Nussitko sinä lapsiasi?
Sulta meni pointti nyt pahasti ohi.
Niin sultakin.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mulla hieman sama pulma: välit miehen aikuisiin lapsiin hieman nihkeät. Kun he tulevat käymään, hoidan kuitenkin oman tonttini: Moikkaan, kysyn kuulumisia, istun hetken heidän kanssaan, sitten menen toisaalle.
Käyvät useamman kerran kkssa. Aina ihmettelen, että miten nämä aikuiset ihmiset eivät ole kertaakaan 10 v tuntemisen aikana kysyneet minulta, mitä minulle kuuluu. Kuuluisi mielestäni tapoihin.
Miksi sinun asiasi pitäisi heitä kiinnostaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tyttäret ole mitään kieltäneet. Heitä ei vaan kiinnosta isän naisystävä. Ei minuakaan kiinnosta kaveerata ystävieni puolisoiden kanssa. Joku ystävä voi olla hyvinkin läheinen, soitellaan ja tavataan joka viikko mutta en ole edes nähnyt koskaan puolisoa. Tiedän toki paljonkin puolison asioista kuten terveysongelmista ja aikatauluista. Ap:n pitää ymmärtää että hänen perheensä on vain mies ei miehen tyttäret. Jos toisentyyppistä kokoonpanoa hakee niin pitää vaihtaa miestä. Tyttäret ei kuitenkaan ole avoimen vihamielisiä, tällaisiakin tapauksia on nähty. Perheenrikkojiin harvoin suhtaudutaan suopeasti. Jos isä on ollut vuosia leskenä tai yksin niin välien pitäisi olla kuitenkin viileän kohteliaat ja niinhän ne tässä tapauksessa ovat.
Ihmettelen monia kommentteja tässä keskustelussa. Vanhempani erosivat kun olin n.10v. Nykyään molemmilla ollut "uudet" puolisot jo ainakin 10-15v. Tottakai haluan että vanhempani ovat onnellisia, ja tietysti halusin tutustua myös näihin uusiin kumppaneihin aikoinaan. Toiseen teini-ikäisenä ja toiseen aikuisena. En ollenkaan ymmärrä ja osaa kuvitella tilannetta että en olisi lainkaan kiinnostunut ihmisistä jotka ovat minulle rakkaiden ihmisten tärkeitä ihmisiä. Eivät he ole mitenkään ulkopuolisia, he kuuluvat elämääni siinä missä vanhempanikin, tietysti eri tavalla, mutta kuuluvat silti ns. perheeseeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.
Oottete lapsellisia, ei voi muuta sanoa. Sanotteko näin myös kaikkien ystävien uusille puolisoille? En tapaa, ei oo yhteistä kuten oli kaverin exän kanssa!!1
No ystävät ja niiden puolisot on eri asia kuin omat vanhemmat. Sinänsä kyllä en ole missään tekemisissä ystävien puolisoidenkaan kanssa olivatpa nämä uusia tai vanhoja. Miksi olisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaalilla ihmisellä omat lapset menevät muiden ihmissuhteiden edelle. Ei uusi nainen ikinä voi olla tärkeämpi kuin omat lapset. Jos ei ap tätä ymmärrä, niin sitten kannattaa etsiä sellainen mies, jolla ei lapsia ole. Kyllä se on myös ap:n vastuulla yrittää luoda suhde miehen lapsiin.
Normaalit ihmiset eivät vertaa kumppaneita ja lapsia asteikkolla tärkein - vähemmän tärkeä.
Onko sinulla omia lapsia?
On.
Silti sinulle joku randomi äijä jonka kanssa bunkkaat on lapsiasi tärkeämpi?
?
A) en bunkkaa äijän kanssa.
B) Olen mies.
C) En keskustele tässä randomeista
D) Edellenkin, en vertaa kumppania ja lapsia ed.mainitulla asteikolla
Sukupuolesi selittää kaiken. Miehille tuntuu olevan täysin helppoa ja ok hylätä entiset lapsensa heti kun uusi hoito löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, vanhemmilla on oikeus uuteen parisuhteeseen ja aikuisilla lapsilla on oikeus olla tapaamatta tätä uutta kumppania. Isääni tapaan kahden kesken kotonani tai muualla, meillä on omat jutut. Naista en ole tavannut koskaan. Ukkelilta riittää kyllä aikaa meille molemmille, joten miksi meidän pitäisi väkisin olla samaan aikaan samassa paikassa ja leikkiä kotia? Meillä ei ole mitään yhteistä.
Toivottavasti ymmärrät olla raahaamatta omaa seurustelukumppania/puolisoa isäsi eteen, koska eihän heillä ole mitään yhteistä.
Onhan isäni tuntenut puolisoni jo 35 vuotta. Ainoan sellaisen. Jos eroaisin, en todellakaan roudaisi uutta miestä isäni nähtäville. Miksi isääni pitäisi kiinnostaa kenen kanssa paneskelen?
Siis isäsi joutuu tapaamaan miestä, jota sinä olet paneskellut 35 vuotta vaikka heillä ei ole mitään yhteistä. Minä..minä...poljen jalkaa ja isän on alistuttava
Kyllä, isäni paneskeli äitiäni yli 50 vuotta, mutta isäni uudet panot ei minua kiinnosta. Miksi kiinnostaisi isäänikään minun paneskeluni jos eroaisin?
Mutta oletat (ja varmaan vaaditkin), että tämä 35 vuotta vanha panosi kiinnostaa isääsi vaikka heillä ei ole mitään yhteistä?
Yleensä vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa elämästä ja varsinkin mahdollisusta lapsenlapsista. Monilisääntyjillä tietysti voi olla asiat toisin.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin vanhempani ovat eronneet, ja kumpikin heistä menneet uusiin naimisiin. Isäni puolison kanssa on joitakin kertoja mennyt sukset ristiin vuosien varrella, kumpikin kun ollaan temperamenttisia, mutta kummankin vanhemman uudet kumppanit ovat todella mukavia ja vanhemmillani on selvästi hyvä olla heidän kanssaan.
En sietäisi ajatusta siitä, että kumpikaan heistä olisi onneton, joten minulla ei ole mitään ongelmaa tämän asian kanssa. Perintö ja muut sellaiset ovat minulle se ja sama, ei raha ja omaisuus voi olla a ja o. Ainakaan minulle se ei sitä ole. Ongelmat voi ratkaista rauhassa ja mahdolliset riidat sopia jos niitä on. Ihmissuhteiden rakentuminen vie oman aikansa, jos kemiat siis kohtaavat. Kaikkien välille ei suhdetta kuitenkaan tule.
Tässä on yksi hyvä pointti. Kaikkien kemiat eivät kohtaa. Joten silloin vaan siedetään tilanne ilman tällaisia ihme draamailuja.
Minä sukulaisena tai sukulaisen puolisona kunnoitan alkuperäistä liittoa, jossa lapset ovat syntyneet. Muut hoidot ovat sitten asia erikseen. Minun ei tarvitse esimerkiksi mieheni veljen uusia vaimoja tavata, vaan olen ystävä aidon ja alkuperäisen, lasten äidin kanssa. Lapset ovat yllättävän lojaaleja epävakaisen isänsä rakkaussuhteisiin. Toki se on jälkensä jättänyt, joko hyvän tai pahan. Se näkyy myöhemmin heidän omissa parisuhteissaan.