Lue keskustelun säännöt.
Miehen aikuiset tyttäret ärsyttävät!
11.10.2018 |
En tiedä, erotako vai ei. Ahdistaa! Miehelläni on kaksi aikuista tytärtä, jotka varjostavat parisuhdettamme. Tyttäret asuvat muualla ja heillä on omat perheet. Heistä ei sinänsä ole harmia päivittäisessä elämässämme, vaikka he soittelevatkin isälleen välillä montakin kertaa päivässä.
Minua ahdistaa kuitenkin aina, kun tapaamme. Välimme ovat väkinäiset, enkä aina tiedä, mitä he minusta ajattelevat. Mieheni toivoisi, että välimme olisivat niin hyvät, että pitäisimme yhteyttä ilman häntä. Totuus on se, että emme ole missään tekemisissä muulloin. En kaipaa heitä, eivätkä he minua.
Minulle nousee usein ahdistus tästä tilanteesta. He ovat tavallaan päivittäin mukana elämässämme ja tietävät tekemisistämme. En haluaisi kertoa heille asioistani, mutta toki ymmärrän, että mieheni haluaa vaihtaa kuulumisia.
Yhteisissä tapaamisissa loistaa väkinäisyys ja vaikea tunnelma. Olen aina ollut hyvä aistimaan ihmisten tunteita ja välillämme on vihamielisyyttä. Tiedän, että minusta puhutaan takanapäin.
Aina, jos otan asian puheeksi mieheni kanssa, hän hyökkää minua vastaan. Minussa on aina vika. Tyttäristä ei, vaikka ei meistä kukaan ponnistele väliemme parantamiseksi. Oli aikoja, että tosisssni yritin. Yleensä sain vain pahan mielen palkaksi. Enää en jaksa yrittää. Pikemminkin yritän unohtaa heidät.
Facebookista ja Instagramista näen, mitä heille kuuluu. En tykkäile julkaisuista, sillä hekään eivät tykkää koskaan omistani. Olisi henkisesti helpompaa poistaa heidät kavereista, etten tietäisi heidän asioitaan, mutta en kehtaa.
He ovat minulle henkisesti raskas riippakivi, joka on vain umpikuja, josta en näe ulospääsyä. He ovat olemassa, mutta tavallaan eivät minulle. Heidät pitäisi vain hyväksyä, mutta tahtoisin vain unohtaa.
Vaikea selittää tilannetta. Kuusi vuotta tätä on nyt jatkunut. En jaksaisi enää. Haluaisin perheen, jossa voi hengittää ja olla oma itsensä. Tämä perhe se ei ole.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, erotako vai ei. Ahdistaa! Miehelläni on kaksi aikuista tytärtä, jotka varjostavat parisuhdettamme. Tyttäret asuvat muualla ja heillä on omat perheet. Heistä ei sinänsä ole harmia päivittäisessä elämässämme, vaikka he soittelevatkin isälleen välillä montakin kertaa päivässä.
Minua ahdistaa kuitenkin aina, kun tapaamme. Välimme ovat väkinäiset, enkä aina tiedä, mitä he minusta ajattelevat. Mieheni toivoisi, että välimme olisivat niin hyvät, että pitäisimme yhteyttä ilman häntä. Totuus on se, että emme ole missään tekemisissä muulloin. En kaipaa heitä, eivätkä he minua.
Minulle nousee usein ahdistus tästä tilanteesta. He ovat tavallaan päivittäin mukana elämässämme ja tietävät tekemisistämme. En haluaisi kertoa heille asioistani, mutta toki ymmärrän, että mieheni haluaa vaihtaa kuulumisia.
Yhteisissä tapaamisissa loistaa väkinäisyys ja vaikea tunnelma. Olen aina ollut hyvä aistimaan ihmisten tunteita ja välillämme on vihamielisyyttä. Tiedän, että minusta puhutaan takanapäin.
Aina, jos otan asian puheeksi mieheni kanssa, hän hyökkää minua vastaan. Minussa on aina vika. Tyttäristä ei, vaikka ei meistä kukaan ponnistele väliemme parantamiseksi. Oli aikoja, että tosisssni yritin. Yleensä sain vain pahan mielen palkaksi. Enää en jaksa yrittää. Pikemminkin yritän unohtaa heidät.
Facebookista ja Instagramista näen, mitä heille kuuluu. En tykkäile julkaisuista, sillä hekään eivät tykkää koskaan omistani. Olisi henkisesti helpompaa poistaa heidät kavereista, etten tietäisi heidän asioitaan, mutta en kehtaa.
He ovat minulle henkisesti raskas riippakivi, joka on vain umpikuja, josta en näe ulospääsyä. He ovat olemassa, mutta tavallaan eivät minulle. Heidät pitäisi vain hyväksyä, mutta tahtoisin vain unohtaa.
Vaikea selittää tilannetta. Kuusi vuotta tätä on nyt jatkunut. En jaksaisi enää. Haluaisin perheen, jossa voi hengittää ja olla oma itsensä. Tämä perhe se ei ole.
Keskustelun paikka miehesi kanssa. Tuskin tyttäret kantaansa ja suhtautumistaan sinuun muuttavat, jos eivät jo ole sitä tähän mennessä tehneet (10 vuoden aikana). Älä näännytä itseäsi henkisesti vain sen vuoksi, että miehen puolen läheiset eivät edelleenkään hyväksy sinua. Voisitteko miehesi kanssa muuttaa erilleen ja tapailla vain silloin kun saatte varmasti olla kahden? Voisit hyvällä omallatunnolla poistaa tyttäret elämästäsi kokonaan kun olisitte miehesi kanssa omissa osoitteissanne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuiset lapset eivät salli, että vanhemmillainen on uudet kumppanit?
Varsinkaan ne, joilla on jo omatkin perheet. Eikö ole loukkaavaa tai ettekö ajattele, että isä tai äiti loukkaantuu ja hänestä tuntuu pahalta vaistota kun halveksitte tai aliarvioitte heidän rakastamaansa ihmistä?
Mikä oikeus lapsilla on määritellä uusi kumppani joksikin *hoidoksi* tai vastaavantasosaksi?
Miten sitten jos nämä kyseiset lapset itse eroavat tai jäävät leskeksi, saavatko he mennä uudestaan suhteeseen vai ajattelevatko he pysyvänä sitten ikuisesti yksin?Jos kerran vanhempieni pitäis pysäyttää yksin?
Miksi lapset haluavat tai tuomitsevat vanhempansaa elämään yksin?
Tämähän on aivan järjetöntä, että isän tai äidin täytyisi sitten uhrata koko loppuelämänsä vain lapsilleen.
Jos mennään ihan siihenkin, että tottakai aikuisella ihmisellä on seksuaali- ja låheisyydentarpeita myös. Ei ne siihen lopu jos jää yksin.
Miten te armottomat lapset ajattelette, niinkö, että tyytykööt vaan elämään vailla läheisyyttä ja kumppanuutta. Joskus saattaa olla vuosikymmenienkin yksinelämä edessä, jos lapset niin *määräävät*.
Meneekö siis omilta vanhemmilta päätäntävalta omaan elämäänsä kun kun se ensimmäinen kumppanuus päätyy. Ja oma vanhempi muuttuu sen jälkeen lapseksi omien lastensa määräysvallan alle?
Jopa vuosikymmeniksi?
Mitä iloa tästä sille lapselle on? Mitä ja ketä tilanne palvelee?
Tätä ajatusmaailmaa en voi käsittää mitenkään kuin, että on kysymys lapsen suuresta itsekkyydestä ja arvostuksen puutteesta omaa vanhempaansa ja hänen elämänlaatuaan ja päätösvaltaansa kohtaan.Paljonko vanhemmat arvostavat lapsiaan kun itsekkäästi hyppelevät suhteesta toiseen. Äitini jäi leskeksi hieman alle 60 v ja eipä ole uutta mies katsellut. Elelee tyytyväisenä ja vapaana yksin. Paljon on ystäviä ja läheisiä ympärillä sekä harrastuksia ja menoja. Vaikka sinä tarvitset seksiä ja hierontaa koko ajan ei se tarkoita sitä, että kaikkien on pakko siirtyä suhteesta toiseen koko ajan. Millainen läheisriippuvainen oikein olet jos et tule yhtään omillasi toimeen?
Mistä sinä tiedät tarvitseeko äitisi seksiä? Menetin mieheni vuosi sitten, olen 68. Kaiken muun lisäksi kaipaan seksiä, läheisyyttä ja hellimistä.
Yritän täyttää Päiväni kaikella touhulla ja ulospäin näytän varmaan touhukkaslta.
Tyttärelleni en kuuna päivänä kertoisi seksi- ja läheisyyskaipuustani.
Ja mistä olet saanut päähäsi, että koko ajan olisi uusia suhteita?
Minä olen itse avioerolapsi ja täytyy tunnustaa, että vihaan isäni leskeä edelleen, vaikka he olivat 40 vuotta yhdessä ennenkuin isäni menehtyi..... mutta he pettivät äitiäni niin törkeästi, ettei sitä vaan pysty koskaan ymmärtämään.
Vihani ei kuitenkaan ole sellaista aktiivista, että osottaisin sen jotenkin, vaan olimme kyllä ihan väleissä ja kun isä kuoli riensin heti leskeä lohduttamaan....
Tänä kesänä sain sitten kokea toisen puolen asiasta ja sitä kautta ymmärrän vähän ap:n fiiliksiä.
Tapasin miehen, jolla on kaksi tytärtä, nuoria aikuisia molemmat. Ymmärrän, että mies rakastaa tyttäriään, mutta se viestittely ja kuvien lähettäminen ja ottaminen rupesi oikeasti oksettamaan. Ei mennyt tyyliin tuntia, ettei minulle näytetty tai lähetetty kuvaa liittyen tyttöihin.... onneksi pääsin suhteesta eroon.
Ei nämä uusiokuviot helppoja ole miltään osapuolelta katdottuna, toki joskus varmaan onnistuu kemiat kohdalleen ja kaikki tykkää kaikista!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ovatko jotkut ihan tosissaan sitä mieltä, että lapset saavat määrätä saako oma vanhempi ottaa uuden kumppanin?
Älkää nyt viitsikö naurattaa, täysin älytön edes ajatuksena.
Silloin on lapsilla jäänyt lapsuus kyllä päälle ja pahasti.
Kasvakaa te lapset aikuisiksi!Jos et ole valmis huomioimaan lapsiasi aikuisenakin niin sinun ei kannata niitä hankkia.
Vanhemmat eivät puutu lastensa kumppaninvalintaan eivätkä lapset vanhempansa kumppaninvalintaa. Voi olla ettei henkilökemiat aina kohtaa, mutta puuttua ei sen takia kuulu vaan käyttäydytään kuten aikuiset.
On kyllä osalla jäänyt lapsuus päälle, kun halutaan edelleen olla vanhempien keskiössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ovatko jotkut ihan tosissaan sitä mieltä, että lapset saavat määrätä saako oma vanhempi ottaa uuden kumppanin?
Älkää nyt viitsikö naurattaa, täysin älytön edes ajatuksena.
Silloin on lapsilla jäänyt lapsuus kyllä päälle ja pahasti.
Kasvakaa te lapset aikuisiksi!Jos et ole valmis huomioimaan lapsiasi aikuisenakin niin sinun ei kannata niitä hankkia.
Vanhemmat eivät puutu lastensa kumppaninvalintaan eivätkä lapset vanhempansa kumppaninvalintaa. Voi olla ettei henkilökemiat aina kohtaa, mutta puuttua ei sen takia kuulu vaan käyttäydytään kuten aikuiset.
On kyllä osalla jäänyt lapsuus päälle, kun halutaan edelleen olla vanhempien keskiössä.
Veri on vettä sakeampaa halusitpa sitä tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuiset lapset eivät salli, että vanhemmillainen on uudet kumppanit?
Varsinkaan ne, joilla on jo omatkin perheet. Eikö ole loukkaavaa tai ettekö ajattele, että isä tai äiti loukkaantuu ja hänestä tuntuu pahalta vaistota kun halveksitte tai aliarvioitte heidän rakastamaansa ihmistä?
Mikä oikeus lapsilla on määritellä uusi kumppani joksikin *hoidoksi* tai vastaavantasosaksi?
Miten sitten jos nämä kyseiset lapset itse eroavat tai jäävät leskeksi, saavatko he mennä uudestaan suhteeseen vai ajattelevatko he pysyvänä sitten ikuisesti yksin?Jos kerran vanhempieni pitäis pysäyttää yksin?
Miksi lapset haluavat tai tuomitsevat vanhempansaa elämään yksin?
Tämähän on aivan järjetöntä, että isän tai äidin täytyisi sitten uhrata koko loppuelämänsä vain lapsilleen.
Jos mennään ihan siihenkin, että tottakai aikuisella ihmisellä on seksuaali- ja låheisyydentarpeita myös. Ei ne siihen lopu jos jää yksin.
Miten te armottomat lapset ajattelette, niinkö, että tyytykööt vaan elämään vailla läheisyyttä ja kumppanuutta. Joskus saattaa olla vuosikymmenienkin yksinelämä edessä, jos lapset niin *määräävät*.
Meneekö siis omilta vanhemmilta päätäntävalta omaan elämäänsä kun kun se ensimmäinen kumppanuus päätyy. Ja oma vanhempi muuttuu sen jälkeen lapseksi omien lastensa määräysvallan alle?
Jopa vuosikymmeniksi?
Mitä iloa tästä sille lapselle on? Mitä ja ketä tilanne palvelee?
Tätä ajatusmaailmaa en voi käsittää mitenkään kuin, että on kysymys lapsen suuresta itsekkyydestä ja arvostuksen puutteesta omaa vanhempaansa ja hänen elämänlaatuaan ja päätösvaltaansa kohtaan.Paljonko vanhemmat arvostavat lapsiaan kun itsekkäästi hyppelevät suhteesta toiseen. Äitini jäi leskeksi hieman alle 60 v ja eipä ole uutta mies katsellut. Elelee tyytyväisenä ja vapaana yksin. Paljon on ystäviä ja läheisiä ympärillä sekä harrastuksia ja menoja. Vaikka sinä tarvitset seksiä ja hierontaa koko ajan ei se tarkoita sitä, että kaikkien on pakko siirtyä suhteesta toiseen koko ajan. Millainen läheisriippuvainen oikein olet jos et tule yhtään omillasi toimeen?
Mistä sinä tiedät tarvitseeko äitisi seksiä? Menetin mieheni vuosi sitten, olen 68. Kaiken muun lisäksi kaipaan seksiä, läheisyyttä ja hellimistä.
Yritän täyttää Päiväni kaikella touhulla ja ulospäin näytän varmaan touhukkaslta.
Tyttärelleni en kuuna päivänä kertoisi seksi- ja läheisyyskaipuustani.
Ja mistä olet saanut päähäsi, että koko ajan olisi uusia suhteita?
Etkö sinä muka juttele intiimeistäkin asioista lapsiesi kanssa? Kyllä meillä on paljonkin keskusteltu näin aikuisina naisina. Aluksi isän kuolema yllättäen oli järkyttävä shokki kaikille ja meni vuosia toipua siitä. Äitini mukaan isä oli hänen elämänsä rakkaus eikä kukaan voi tätä korvata. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. Jos minun mieheni kuolisi, tuskin itsekkään haluaisin enää uutta suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ovatko jotkut ihan tosissaan sitä mieltä, että lapset saavat määrätä saako oma vanhempi ottaa uuden kumppanin?
Älkää nyt viitsikö naurattaa, täysin älytön edes ajatuksena.
Silloin on lapsilla jäänyt lapsuus kyllä päälle ja pahasti.
Kasvakaa te lapset aikuisiksi!Jos et ole valmis huomioimaan lapsiasi aikuisenakin niin sinun ei kannata niitä hankkia.
Vanhemmat eivät puutu lastensa kumppaninvalintaan eivätkä lapset vanhempansa kumppaninvalintaa. Voi olla ettei henkilökemiat aina kohtaa, mutta puuttua ei sen takia kuulu vaan käyttäydytään kuten aikuiset.
On kyllä osalla jäänyt lapsuus päälle, kun halutaan edelleen olla vanhempien keskiössä.
Ohis. ...palstan lukuisista anoppikeskusteluista päätellen asia ei ole ihan noin yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se tuntuu pahalta kun äidin sijaan lapsuudenkodissa häärää nykyinen nainen. Mutta sitten olen aikuinen ja käsittelen asian, enkä kuvittele että minun tunteeni velvoittaisivat isäni elämään yksin. Hän ei voinut mitään jäädessään leskeksi.
Kuka aikuinen lapsi vaatii vanhemmiltaan kaiken huomion?
Eikö heillä ole, tai pitäisi ainakin olla, oma elämänsä?
Se ei poissulje normaalia lapsensa huomioimista vaikka on uusi kumppani.
Aikuiset lapset elävät omassa kodissaan ja vanhempansa omassaan. Kuka kenenkin kanssa.
Onnellinen ja tyytyväinen vanhempi jaksaa paremmin ja jaksaa enemmän myös huomioida sitä lastaan.
Ei se, että jää yksin lasten mieliksi tai määräyksestä paranna mitenkään vanhemman elämänlaatua. Ainakaan silloin jos olisi mahdollista olla rakastavan uuden kumppanin kanssa ja olisi puhekaveri kotona.
Tuskin kukaan aikuinen lapsi tosiasiassa edes haluisi olla vanhempansa kumppani ja henkireikä. Ja koko elämänsisältö?
Tai että omat vanhempansa olisivat aikuisen lapsen koko elämänsisältö?
Lapsi ei voi olla vanhempansa elämankumppani, eikä vanhempi lapsensa, ne ovat ihan kaksi eri asiaa. Kummallakin on oma paikkansa ja arvonsa, mutta ne eivät ole niitä joista keskenään kilpaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aikuiset lapset eivät salli, että vanhemmillainen on uudet kumppanit?
Varsinkaan ne, joilla on jo omatkin perheet. Eikö ole loukkaavaa tai ettekö ajattele, että isä tai äiti loukkaantuu ja hänestä tuntuu pahalta vaistota kun halveksitte tai aliarvioitte heidän rakastamaansa ihmistä?
Mikä oikeus lapsilla on määritellä uusi kumppani joksikin *hoidoksi* tai vastaavantasosaksi?
Miten sitten jos nämä kyseiset lapset itse eroavat tai jäävät leskeksi, saavatko he mennä uudestaan suhteeseen vai ajattelevatko he pysyvänä sitten ikuisesti yksin?Jos kerran vanhempieni pitäis pysäyttää yksin?
Miksi lapset haluavat tai tuomitsevat vanhempansaa elämään yksin?
Tämähän on aivan järjetöntä, että isän tai äidin täytyisi sitten uhrata koko loppuelämänsä vain lapsilleen.
Jos mennään ihan siihenkin, että tottakai aikuisella ihmisellä on seksuaali- ja låheisyydentarpeita myös. Ei ne siihen lopu jos jää yksin.
Miten te armottomat lapset ajattelette, niinkö, että tyytykööt vaan elämään vailla läheisyyttä ja kumppanuutta. Joskus saattaa olla vuosikymmenienkin yksinelämä edessä, jos lapset niin *määräävät*.
Meneekö siis omilta vanhemmilta päätäntävalta omaan elämäänsä kun kun se ensimmäinen kumppanuus päätyy. Ja oma vanhempi muuttuu sen jälkeen lapseksi omien lastensa määräysvallan alle?
Jopa vuosikymmeniksi?
Mitä iloa tästä sille lapselle on? Mitä ja ketä tilanne palvelee?
Tätä ajatusmaailmaa en voi käsittää mitenkään kuin, että on kysymys lapsen suuresta itsekkyydestä ja arvostuksen puutteesta omaa vanhempaansa ja hänen elämänlaatuaan ja päätösvaltaansa kohtaan.Paljonko vanhemmat arvostavat lapsiaan kun itsekkäästi hyppelevät suhteesta toiseen. Äitini jäi leskeksi hieman alle 60 v ja eipä ole uutta mies katsellut. Elelee tyytyväisenä ja vapaana yksin. Paljon on ystäviä ja läheisiä ympärillä sekä harrastuksia ja menoja. Vaikka sinä tarvitset seksiä ja hierontaa koko ajan ei se tarkoita sitä, että kaikkien on pakko siirtyä suhteesta toiseen koko ajan. Millainen läheisriippuvainen oikein olet jos et tule yhtään omillasi toimeen?
Mistä sinä tiedät tarvitseeko äitisi seksiä? Menetin mieheni vuosi sitten, olen 68. Kaiken muun lisäksi kaipaan seksiä, läheisyyttä ja hellimistä.
Yritän täyttää Päiväni kaikella touhulla ja ulospäin näytän varmaan touhukkaslta.
Tyttärelleni en kuuna päivänä kertoisi seksi- ja läheisyyskaipuustani.
Ja mistä olet saanut päähäsi, että koko ajan olisi uusia suhteita?
Etkö sinä muka juttele intiimeistäkin asioista lapsiesi kanssa? Kyllä meillä on paljonkin keskusteltu näin aikuisina naisina. Aluksi isän kuolema yllättäen oli järkyttävä shokki kaikille ja meni vuosia toipua siitä. Äitini mukaan isä oli hänen elämänsä rakkaus eikä kukaan voi tätä korvata. Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. Jos minun mieheni kuolisi, tuskin itsekkään haluaisin enää uutta suhdetta.
Joo en puhu intiimiasioistaNI lasteni kanssa. Meillä oli mieheni kanssa rikas ja monipuolinen seksielämä leluineen ja tsrvikkeineen. Sitä ei lasteni tarvitse tietää.
Eikä sitä miten puutteessa Käytän leluja.
Ihmeellistä, miten vihamielinen suhtautuminen monella on miehen uuteen kumppaniin, vaikka tyttäret ovat jo aikuisia. Kyllä ihmisellä on oikeus uuteen onneen ja aikuisten lasten pitäisi se myös hyväksyä. Heillähän on oma elämänsä. Napanuora ei ole tainnut katketa tässä esimerkissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua. Mieheni on aikuisten lastensa marionetti. Olen välillä miettinyt haluanko elää suhteessa jossa toisen aikuiset lapset ovat yhä tavallaan kuin teinejä.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi?Jos kasvaisit aikuiseksi?
Täysin aikuiselta ap kuulosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on idiootti. Miksi ihmeessä sinun ja jo aikuisten tyttärien pitäisi pitää suoraa yhteyttä toisiinne?
Vierailija kirjoitti:
Sen siitä saa kun ottaa käytetyn miehen. Oma moka.
Ai onko paljonkin kokemattomia miehiä esim. viisikymppisenä saatavilla?? Joilla ei entistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Olisipa oma isäni ollut kuin miehesi. Minun isäni mielestä on ihan ok jos hänen vaimonsa ei tykkää minusta. Ja että jos en saa välejä kuntoon (vaikeaa yksinään) niin ei voi mitään.
Ole sinä hyvä ja jätä miehesi. Ei edes aikuiset lapset tarvitse sellaista, että isän vaimo on kylmä kuin jääkaappi ja asenneongelmainen.
Ap ei ollut tuossa asenneongelmainen tai kylmä vaan ne tyttäret, ap yritti parantaa välejä ja tyttäret torjuivat.
Minua ärsyttää myös puolisoni aikuiset (30+) lapset. Mielestäni nämä aikuiset lapset olettavat että isä on jatkuvasti saatavilla, tytär esim. lähettää isälleen viestejä lähes joka päivä siitä huolimatta että hänellä on jo oma perhe. Kun tulevat kylään syömään jne, eivät koskaan tuo mitään tullessaan, ei edes isälle isänpäivänä lahjaa, eivät itse kutsu kylään koskaan. Pidän välit asiallisena mutta en vaadi itseltäni mitään sen syvempiä tunteita heitä kohtaan. Tavallaan harmi. Puolison takia kärsin hiljaa heidän itsekeskeisyydestään mutta olen hyväksynyt sen ettei meistä koskaan tule läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Taidat olla saman ikänen kun ne tyttäret.
Vai oisko nuorempi kun on noin lapsellinen?
Paitsi että ei ole korkeammalla hierarkiassa siitä päätellen, miten isä priorisoi tyttäriään. Mikä on siis ihan oikein ja luonnollista. Tyttärillä on valta ja sinänsä ap on ihan asian äärellä panikoidessaan ja ahdistuessaan, kun hyväksyntää ei selvästi ole tullut.