Lue keskustelun säännöt.
Miehen aikuiset tyttäret ärsyttävät!
11.10.2018 |
En tiedä, erotako vai ei. Ahdistaa! Miehelläni on kaksi aikuista tytärtä, jotka varjostavat parisuhdettamme. Tyttäret asuvat muualla ja heillä on omat perheet. Heistä ei sinänsä ole harmia päivittäisessä elämässämme, vaikka he soittelevatkin isälleen välillä montakin kertaa päivässä.
Minua ahdistaa kuitenkin aina, kun tapaamme. Välimme ovat väkinäiset, enkä aina tiedä, mitä he minusta ajattelevat. Mieheni toivoisi, että välimme olisivat niin hyvät, että pitäisimme yhteyttä ilman häntä. Totuus on se, että emme ole missään tekemisissä muulloin. En kaipaa heitä, eivätkä he minua.
Minulle nousee usein ahdistus tästä tilanteesta. He ovat tavallaan päivittäin mukana elämässämme ja tietävät tekemisistämme. En haluaisi kertoa heille asioistani, mutta toki ymmärrän, että mieheni haluaa vaihtaa kuulumisia.
Yhteisissä tapaamisissa loistaa väkinäisyys ja vaikea tunnelma. Olen aina ollut hyvä aistimaan ihmisten tunteita ja välillämme on vihamielisyyttä. Tiedän, että minusta puhutaan takanapäin.
Aina, jos otan asian puheeksi mieheni kanssa, hän hyökkää minua vastaan. Minussa on aina vika. Tyttäristä ei, vaikka ei meistä kukaan ponnistele väliemme parantamiseksi. Oli aikoja, että tosisssni yritin. Yleensä sain vain pahan mielen palkaksi. Enää en jaksa yrittää. Pikemminkin yritän unohtaa heidät.
Facebookista ja Instagramista näen, mitä heille kuuluu. En tykkäile julkaisuista, sillä hekään eivät tykkää koskaan omistani. Olisi henkisesti helpompaa poistaa heidät kavereista, etten tietäisi heidän asioitaan, mutta en kehtaa.
He ovat minulle henkisesti raskas riippakivi, joka on vain umpikuja, josta en näe ulospääsyä. He ovat olemassa, mutta tavallaan eivät minulle. Heidät pitäisi vain hyväksyä, mutta tahtoisin vain unohtaa.
Vaikea selittää tilannetta. Kuusi vuotta tätä on nyt jatkunut. En jaksaisi enää. Haluaisin perheen, jossa voi hengittää ja olla oma itsensä. Tämä perhe se ei ole.
Kommentit (254)
En ole ikinä tavannut mieheni aikuisia lapsia. Niin on parempi kaikille osapuolille. Mies käy lastensa luona kyläilemässä ja soittelee niille. Miksi turhaan aiheuttaa kiusallisia tilanteita kaikille? Minulla on omat lapset myös, he kyllä käyvät luonamme kyläilemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä hyvin noita tyttäriä. Jokin täysin vieras ihminen tunkee heidän perheeseen. Joko totut olemaan ulkopuolinen tai sitten eroat miehestä.
Vieras ihminenkö, isän puoliso?? Ja ap:n pitäs olla ystävällinen ilman vastakaikua (kun tyttäret rakkaita isälle), mutta tytärten ei tartte. (Vaikka vaimo läheinen isälle myös).Ihan hulluja vastauksia monella. Ikäänkuin se palstan viha: siitäs saatte uudet vaimot! Se projisoidaan vastauksissa ap:hen, tietämättä, miksi mies erosi ekasta vaimosta, ja oliko ap kuvioissa silloin.
Totta kai uusi kumppani on vieras! Ei ole lapsille mitään sukua eikä tule koskaan olemaan. Ei sellaisen kanssa tarvitse olla missään tekemisissä.
Kuulostaa kyllä melko lapselliselta ja minäkeskeiseltä ajatukselta. Lähtökohtaisesti jos lapseni haluaisivat olla kiinteästi minun kanssa tekemisissä ja samaan hengenvetoon ilmoittaisivat, että uutta puolisoa eivät hyväksy, arvosta eivätkä halua tutustua ja olla missään tekemisissä niin leukani loksahtaisi lattiaan. Tällaiset aikuiskakaratko minä olen kasvattanut! :D
Kannattaa tosiaan varautua siihen ,että lapsesi eivät pidä ja hyväksy uutta puolisoasi. Voi olla, että katkaisevat mieluummin suhteensa sinuun. Toki elämäsi on omasi ,tee mitä haluat, mutta sitten myös kannat seuraukset.
Mitä hyötyisin sellaisista ihmissuhteista jotka lähtökohtaisesti koittavat rajoittaa loppuelämäni tiettyyn muottiin? Käytännössä haluavat poistaa ihmisoikeuteni, sellaisten ihmisten kanssako minä ehdottomasti halauisin olla väleissä?
Jos sinusta vanhemman ihmisoikeuksiin kuuluu tehdä päätöksiä , jotka saavat lapsesi sulkemaan sinut pois elämästään niin valintahan on täysin sinun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä hyvin noita tyttäriä. Jokin täysin vieras ihminen tunkee heidän perheeseen. Joko totut olemaan ulkopuolinen tai sitten eroat miehestä.
Vieras ihminenkö, isän puoliso?? Ja ap:n pitäs olla ystävällinen ilman vastakaikua (kun tyttäret rakkaita isälle), mutta tytärten ei tartte. (Vaikka vaimo läheinen isälle myös).Ihan hulluja vastauksia monella. Ikäänkuin se palstan viha: siitäs saatte uudet vaimot! Se projisoidaan vastauksissa ap:hen, tietämättä, miksi mies erosi ekasta vaimosta, ja oliko ap kuvioissa silloin.
Totta kai uusi kumppani on vieras! Ei ole lapsille mitään sukua eikä tule koskaan olemaan. Ei sellaisen kanssa tarvitse olla missään tekemisissä.
Kuulostaa kyllä melko lapselliselta ja minäkeskeiseltä ajatukselta. Lähtökohtaisesti jos lapseni haluaisivat olla kiinteästi minun kanssa tekemisissä ja samaan hengenvetoon ilmoittaisivat, että uutta puolisoa eivät hyväksy, arvosta eivätkä halua tutustua ja olla missään tekemisissä niin leukani loksahtaisi lattiaan. Tällaiset aikuiskakaratko minä olen kasvattanut! :D
Kannattaa tosiaan varautua siihen ,että lapsesi eivät pidä ja hyväksy uutta puolisoasi. Voi olla, että katkaisevat mieluummin suhteensa sinuun. Toki elämäsi on omasi ,tee mitä haluat, mutta sitten myös kannat seuraukset.
Mitä hyötyisin sellaisista ihmissuhteista jotka lähtökohtaisesti koittavat rajoittaa loppuelämäni tiettyyn muottiin? Käytännössä haluavat poistaa ihmisoikeuteni, sellaisten ihmisten kanssako minä ehdottomasti halauisin olla väleissä?
Jos sinusta vanhemman ihmisoikeuksiin kuuluu tehdä päätöksiä , jotka saavat lapsesi sulkemaan sinut pois elämästään niin valintahan on täysin sinun.
Vastuu on ehdottomasti sillä joka ketäkin elämästään pois sulkee. En minä voi ottaa vastuuta lasteni valinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä hyvin noita tyttäriä. Jokin täysin vieras ihminen tunkee heidän perheeseen. Joko totut olemaan ulkopuolinen tai sitten eroat miehestä.
Vieras ihminenkö, isän puoliso?? Ja ap:n pitäs olla ystävällinen ilman vastakaikua (kun tyttäret rakkaita isälle), mutta tytärten ei tartte. (Vaikka vaimo läheinen isälle myös).Ihan hulluja vastauksia monella. Ikäänkuin se palstan viha: siitäs saatte uudet vaimot! Se projisoidaan vastauksissa ap:hen, tietämättä, miksi mies erosi ekasta vaimosta, ja oliko ap kuvioissa silloin.
Totta kai uusi kumppani on vieras! Ei ole lapsille mitään sukua eikä tule koskaan olemaan. Ei sellaisen kanssa tarvitse olla missään tekemisissä.
Kuulostaa kyllä melko lapselliselta ja minäkeskeiseltä ajatukselta. Lähtökohtaisesti jos lapseni haluaisivat olla kiinteästi minun kanssa tekemisissä ja samaan hengenvetoon ilmoittaisivat, että uutta puolisoa eivät hyväksy, arvosta eivätkä halua tutustua ja olla missään tekemisissä niin leukani loksahtaisi lattiaan. Tällaiset aikuiskakaratko minä olen kasvattanut! :D
Voitko väittää ettei asia ole noin? Kerro mitä sukua uusi kumppani lapsille on? Ei yhtikäs mitään. Jos kiristämään ryhdytään, se sopii myös. Isäni ei ole minulle mikään ylin auktoriteetti, jonka pillin mukaan tanssisin tilanteessa kuin tilanteessa. Siinäpähän loppuisi yhteydenpidot. Miettisin myös miksi isovanhempani kasvattivat noin itsekeskeisen lapsen, joka ei kunnioita muiden mielipiteitä.
Missä kohtaa väitin, että onko sukua? Oletko samaa mieltä mm. perheen adoptiolapsesta vs. biologiset lapset? "oikein lasten" ei tarvitse kunnioittaa adoptiolasta millään tavalla? Hänhän on aivan vieras ihminen koska ei ole sukua!
Miksi kukaan adoptoisi muita lapsia jos on omiakin?
Vierailija kirjoitti:
En pysty neuvomaan mitä tehdä, joten tyydyn vain toteamaan että lapselliset kannattaa kiertää jo alun perin kaukaa.
Tarkoitat miehiä. Yh-äipät on toista maata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä hyvin noita tyttäriä. Jokin täysin vieras ihminen tunkee heidän perheeseen. Joko totut olemaan ulkopuolinen tai sitten eroat miehestä.
Vieras ihminenkö, isän puoliso?? Ja ap:n pitäs olla ystävällinen ilman vastakaikua (kun tyttäret rakkaita isälle), mutta tytärten ei tartte. (Vaikka vaimo läheinen isälle myös).Ihan hulluja vastauksia monella. Ikäänkuin se palstan viha: siitäs saatte uudet vaimot! Se projisoidaan vastauksissa ap:hen, tietämättä, miksi mies erosi ekasta vaimosta, ja oliko ap kuvioissa silloin.
Totta kai uusi kumppani on vieras! Ei ole lapsille mitään sukua eikä tule koskaan olemaan. Ei sellaisen kanssa tarvitse olla missään tekemisissä.
Kuulostaa kyllä melko lapselliselta ja minäkeskeiseltä ajatukselta. Lähtökohtaisesti jos lapseni haluaisivat olla kiinteästi minun kanssa tekemisissä ja samaan hengenvetoon ilmoittaisivat, että uutta puolisoa eivät hyväksy, arvosta eivätkä halua tutustua ja olla missään tekemisissä niin leukani loksahtaisi lattiaan. Tällaiset aikuiskakaratko minä olen kasvattanut! :D
Kannattaa tosiaan varautua siihen ,että lapsesi eivät pidä ja hyväksy uutta puolisoasi. Voi olla, että katkaisevat mieluummin suhteensa sinuun. Toki elämäsi on omasi ,tee mitä haluat, mutta sitten myös kannat seuraukset.
Mitä hyötyisin sellaisista ihmissuhteista jotka lähtökohtaisesti koittavat rajoittaa loppuelämäni tiettyyn muottiin? Käytännössä haluavat poistaa ihmisoikeuteni, sellaisten ihmisten kanssako minä ehdottomasti halauisin olla väleissä?
Jos sinusta vanhemman ihmisoikeuksiin kuuluu tehdä päätöksiä , jotka saavat lapsesi sulkemaan sinut pois elämästään niin valintahan on täysin sinun.
Vastuu on ehdottomasti sillä joka ketäkin elämästään pois sulkee. En minä voi ottaa vastuuta lasteni valinnoista.
Aivan . Normaalit vanhemmat yleensä haluavat huomioida ennemmin omia lapsiaan kuin uutta hoitoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä hyvin noita tyttäriä. Jokin täysin vieras ihminen tunkee heidän perheeseen. Joko totut olemaan ulkopuolinen tai sitten eroat miehestä.
Vieras ihminenkö, isän puoliso?? Ja ap:n pitäs olla ystävällinen ilman vastakaikua (kun tyttäret rakkaita isälle), mutta tytärten ei tartte. (Vaikka vaimo läheinen isälle myös).Ihan hulluja vastauksia monella. Ikäänkuin se palstan viha: siitäs saatte uudet vaimot! Se projisoidaan vastauksissa ap:hen, tietämättä, miksi mies erosi ekasta vaimosta, ja oliko ap kuvioissa silloin.
Totta kai uusi kumppani on vieras! Ei ole lapsille mitään sukua eikä tule koskaan olemaan. Ei sellaisen kanssa tarvitse olla missään tekemisissä.
Kuulostaa kyllä melko lapselliselta ja minäkeskeiseltä ajatukselta. Lähtökohtaisesti jos lapseni haluaisivat olla kiinteästi minun kanssa tekemisissä ja samaan hengenvetoon ilmoittaisivat, että uutta puolisoa eivät hyväksy, arvosta eivätkä halua tutustua ja olla missään tekemisissä niin leukani loksahtaisi lattiaan. Tällaiset aikuiskakaratko minä olen kasvattanut! :D
Kannattaa tosiaan varautua siihen ,että lapsesi eivät pidä ja hyväksy uutta puolisoasi. Voi olla, että katkaisevat mieluummin suhteensa sinuun. Toki elämäsi on omasi ,tee mitä haluat, mutta sitten myös kannat seuraukset.
Mitä hyötyisin sellaisista ihmissuhteista jotka lähtökohtaisesti koittavat rajoittaa loppuelämäni tiettyyn muottiin? Käytännössä haluavat poistaa ihmisoikeuteni, sellaisten ihmisten kanssako minä ehdottomasti halauisin olla väleissä?
Joo mä en kanssa tajua miksi pitäisi hyväksyä, että aikuiset lapset rajoittavat elämää ja poistavat täten ihmisoikeudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä hyvin noita tyttäriä. Jokin täysin vieras ihminen tunkee heidän perheeseen. Joko totut olemaan ulkopuolinen tai sitten eroat miehestä.
Vieras ihminenkö, isän puoliso?? Ja ap:n pitäs olla ystävällinen ilman vastakaikua (kun tyttäret rakkaita isälle), mutta tytärten ei tartte. (Vaikka vaimo läheinen isälle myös).Ihan hulluja vastauksia monella. Ikäänkuin se palstan viha: siitäs saatte uudet vaimot! Se projisoidaan vastauksissa ap:hen, tietämättä, miksi mies erosi ekasta vaimosta, ja oliko ap kuvioissa silloin.
Totta kai uusi kumppani on vieras! Ei ole lapsille mitään sukua eikä tule koskaan olemaan. Ei sellaisen kanssa tarvitse olla missään tekemisissä.
Kuulostaa kyllä melko lapselliselta ja minäkeskeiseltä ajatukselta. Lähtökohtaisesti jos lapseni haluaisivat olla kiinteästi minun kanssa tekemisissä ja samaan hengenvetoon ilmoittaisivat, että uutta puolisoa eivät hyväksy, arvosta eivätkä halua tutustua ja olla missään tekemisissä niin leukani loksahtaisi lattiaan. Tällaiset aikuiskakaratko minä olen kasvattanut! :D
Voitko väittää ettei asia ole noin? Kerro mitä sukua uusi kumppani lapsille on? Ei yhtikäs mitään. Jos kiristämään ryhdytään, se sopii myös. Isäni ei ole minulle mikään ylin auktoriteetti, jonka pillin mukaan tanssisin tilanteessa kuin tilanteessa. Siinäpähän loppuisi yhteydenpidot. Miettisin myös miksi isovanhempani kasvattivat noin itsekeskeisen lapsen, joka ei kunnioita muiden mielipiteitä.
Missä kohtaa väitin, että onko sukua? Oletko samaa mieltä mm. perheen adoptiolapsesta vs. biologiset lapset? "oikein lasten" ei tarvitse kunnioittaa adoptiolasta millään tavalla? Hänhän on aivan vieras ihminen koska ei ole sukua!
Miksi kukaan adoptoisi muita lapsia jos on omiakin?
Siinäpä sinulle pähkinä purtavaksi, saattavat herneaivosi jopa kehittyä hieman!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä hyvin noita tyttäriä. Jokin täysin vieras ihminen tunkee heidän perheeseen. Joko totut olemaan ulkopuolinen tai sitten eroat miehestä.
Vieras ihminenkö, isän puoliso?? Ja ap:n pitäs olla ystävällinen ilman vastakaikua (kun tyttäret rakkaita isälle), mutta tytärten ei tartte. (Vaikka vaimo läheinen isälle myös).Ihan hulluja vastauksia monella. Ikäänkuin se palstan viha: siitäs saatte uudet vaimot! Se projisoidaan vastauksissa ap:hen, tietämättä, miksi mies erosi ekasta vaimosta, ja oliko ap kuvioissa silloin.
Totta kai uusi kumppani on vieras! Ei ole lapsille mitään sukua eikä tule koskaan olemaan. Ei sellaisen kanssa tarvitse olla missään tekemisissä.
Kuulostaa kyllä melko lapselliselta ja minäkeskeiseltä ajatukselta. Lähtökohtaisesti jos lapseni haluaisivat olla kiinteästi minun kanssa tekemisissä ja samaan hengenvetoon ilmoittaisivat, että uutta puolisoa eivät hyväksy, arvosta eivätkä halua tutustua ja olla missään tekemisissä niin leukani loksahtaisi lattiaan. Tällaiset aikuiskakaratko minä olen kasvattanut! :D
Kannattaa tosiaan varautua siihen ,että lapsesi eivät pidä ja hyväksy uutta puolisoasi. Voi olla, että katkaisevat mieluummin suhteensa sinuun. Toki elämäsi on omasi ,tee mitä haluat, mutta sitten myös kannat seuraukset.
Mitä hyötyisin sellaisista ihmissuhteista jotka lähtökohtaisesti koittavat rajoittaa loppuelämäni tiettyyn muottiin? Käytännössä haluavat poistaa ihmisoikeuteni, sellaisten ihmisten kanssako minä ehdottomasti halauisin olla väleissä?
Jos sinusta vanhemman ihmisoikeuksiin kuuluu tehdä päätöksiä , jotka saavat lapsesi sulkemaan sinut pois elämästään niin valintahan on täysin sinun.
Vastuu on ehdottomasti sillä joka ketäkin elämästään pois sulkee. En minä voi ottaa vastuuta lasteni valinnoista.
Aivan . Normaalit vanhemmat yleensä haluavat huomioida ennemmin omia lapsiaan kuin uutta hoitoaan.[/
Ei normaalit vanhemmat roiku 24/7 aikuisissa lapsissaan kiinni. Täällähän oli toinen keskustelu missä puhuttiin näistä rajattomista.
Aikuistrn lastrn vanhemmalla on oikeus omaan elämäänsä ja omiin ohmisuhtrisiin lastrnsa ja heidän perheidensä ohella.
Jos lapset eivät tätä hyväksy, se on heidän ongelmansa, eivät he voi määräillä omia vanhempiaan elämään yksinäisyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Höh, eihän aviopuolisotkaan ole toisilleen mitään sukua. Silti heidän, jos kenenkään, oletetaan olevan keskenään hyvissä väleissä.
Ap kirjoitti kyllä tuossa alkuviestissään, että on yrittänyt tosissaan lähestyä näitä tyttäriä ystävällisesti, mutta ei ole saanut vastakaikua. Useimmiten se meneekin niin. Saattoi kyllä hyvin arvata, mitä laatua vastaukset täällä ovat. Syytöstä syytöksen perään.
Nimenomaan se meneekin yleensä juuri näin, että aikuiset tai ainakin aikuisuutta lähestyvät tyttölapset suhtautuvat nuivasti isänsä uuteen puolisoon. Pojat ovat siinä suhteessa helpompia, heille asia ei ole niin tunteisiinkäyvä. Saattaa tietysti olla niin päin, että pojat suhtautuvat sitten siihen äitinsä uuteen puolisoon epäluuloisesti.
Vaikeita asioitahan nämä on. Avioliitto ei näköjään aina ole kahden kauppa edes silloin, kun lapset ovat jo aikuisia.
AP:n tapauksessa vaikuttaa siltä, että nämä tyttäret ovat kerrassaan päättäneet olla hyväksymättä isänsä puolisoa. Eivät suoranaisesti tee mitään, mutta suhtautuvat jäisesti ja sivuuttavat hänet niin kuin häntä ei olisikaan. Ehkä tuo, että soitellaan jatkuvasti sille isälle, on myös yksi tahallinen merkki. Halutaan osoittaa sille uudelle vaimolle, että tässä ME pidämme yhteyttä ja olemme ME. Luulisi, että isääkin rassaa tyttärien jatkuvat yhteydenotot, eikö näillä pitäisi olla jo omat perheet ja omat asiat.
Onko niitä tyttärien facebookkeja pakko käydä katsomassa? Ja sitten ollaan närkästyneitä kun ei peukutella puolin eikä toisin.
Jos ap on jo miettinyt eroamista, se kertoo siitä, että asiat on jo vakavasti pielessä. Mies ei ymmärrä yhtään mitään, se nyt ainakin näyttää selvältä. Tietenkin hän haluaa olla lastensa puolella ja kukas muu siinä sitten syylliseksi osoitetaan, ellei kirjoittaja. Ap ei viihdy tässä kuviossa, eikä ihme. Olisiko tosiaan aika miettiä oman elämän uudelleen järjestämistä. Tämä meidän maallinen vaellus kun on kuitenkin aika lyhyt, niin kannattaako sekin viettää pahoilla mielin?
Oletko varma, etteivät tyttäret ajattele sinusta samoin? Otetaan nyt vaikka tuo facebook-esimerkki; sinä et tykkäile tyttärien jutuista, koska he eivät tykkäile sinun jutuistasi. Tyttäret voivat ajatella, että eivät viitsi tykätä sinun jutuistasi, koska sinä et tykkää heidän jutuistaan.
Ehkäpä heille oli aluksi vaikea paikka, kun isänsä oli löytänyt uuden puolison. Eivät osanneet suhtautua sinuun, ja alkushokista päästyään, sinä olitkin alkanut käyttäytyä kylmästi. Joten olettavat, ettet pidä heistä ja vastaavat käytökseen samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat aika vaikealta. Mulla on äiti kuollut ja isällä uusia kumppaneita ollut. Olen ystävällinen, peruskohtelias ja puhun sellaisia asioita mitä voisin sanoa esim bussipysäkillä. Mitään suurempaa intoa lähemmin ei ole tarvetta tutustua/ ystävystyä. Mulla ja isällä on omat jutut ja heillä omat eikä siitä sen kummempaa. Vaikutat mustasukkaiselta ja lapselliselta" he eivät tykkää Facesta julkaisustani" ym. Anna isän ja lasten olla tekemisissä ja ole itse poissa tieltä sillä aikaa.
Hei
Vastaan sinulle vajaa kolmikymppisen tyttären näkökulmasta. Vanhempani erosivat ollessani 18 -vuotias ja heillä molemmilla on nykyään uudet aviopuolisot.
Äitini nykyisen aviopuolison ja minun suhde on ollut vaikeampi. Äitini alkoi tapailla nykyistä miestään ollessani 19 -vuotias, jolloin olin ehtinyt asua omillani reilun vuoden. Pidimme yhteyttä äitini kanssa hyvin tiiviisti puhelimitse sekä vierailin usein äitini luona viikonloppuja. Suhteeni äitiini oli silloin varsin myrskyisä: otimme usein yhteen nähdessämme, sillä äitini ja minun välinen aikuinen suhde ei ollut vielä päässyt kehittymään kunnolla ja käyttäydyin teinimäisen epäkypsästi vielä aika pitkälle 20 -vuotiaaksi.
Äitini mies näki useita yhteenottojamme ja ei mitenkään voinut ymmärtää minun ja äitini välistä ihmissuhdetta, sillä hänellä ei ole kokemusta teini-ikäisistä. Nykyään äitini miehen lapsi alkaa olla teini-iän kynnyksellä. Näistä yhteenotoista jäi nihkeät välit, jotka ovat vuosien varrella paikkaantuneet pikkuhiljaa asiallisiksi. Kunnioitan äitini tärkeää ihmissuhdetta ja ymmärrän että äitini miehellä on ollut paljon sopeutumista minuun ja sisaruksiini: ei varmasti ole ollut helppoa tulla osaksi yksikköä, jossa on alaikäisiä ja täysi-ikäisiä lapsia kaupanpäällisinä.
Olen myös puuttunut heidän tekemisiinsä äitini terveyden väliaikaisen heikentymisen vuoksi, sillä he olivat ostamassa asuntoa "susiparina" 50/50 -omistussuhteilla. Olen aina ollut inhorealistinen persoonallisuus ja täräytin äidilleni silloin että "mitä jos sä kuolet yhtäkkiä, sun miehelle ei jää asumisoikeutta teidän ostamaan asuntoon ja jos se ei pysty lunastamaan asuntoa meiltä sisaruksilta (=perillisiltä) niin me joudutaan myymään toi asunto!"
Tämä huononsi aikoinaan minun ja äitini miehen välejä entisestään, aiheutti äitini ja hänen miehensä välille aikalisän ja asuntokauppa meni jäihin. Myöhemmin he menivät naimisiin, ostivat asunnon ja tekivät keskinäisen testamentin. Olen tästä kiitollinen ja hyvilläni: Äitini ansaitsee parasta itselleen ja olen varma että olosuhteiden muuttuessa (tätä en toivo) asioiden hoito helpottuu heidän keskenäisten sopimustensa ansioista. Tiedän että äitini mies ei pidä minusta tänä päivänäkään, mutta arvostan sitä että hän sietää niitä hetkiä, kun olen heidän yhteisessä kodissaan vieraana ja käyttäytyy minua kohtaan asiallisesti. En koe äitini miestä millään tavalla isäpuolekseni tai hänen lastaan minun sisarpuolekseni: asia voisi olla eri, mikäli olisimme joskus asuneet saman katon alla. Emme myöskään ole keskenämme tekemisissä äitini miehen kanssa ja äitini purkaa minulle välillä heidän parisuhteensa sisäisiä asioita. Yritän parhaani olla sotkeutumatta niihin ja kannustan äitiäni hoitamaan parisuhteen ongelmat kuntoon miehensä kanssa.
Isäni aviopuolisoa olen nähnyt muutamia kertoja, enkä ole hänen kanssaan enempää tekemisissä. Ihan mukava nainen, jonka kanssa meillä on ystävälliset välit. En kuitenkaan koe, että välit syvenisivät tästä ellei satuta löytämään jotain yhteistä kiinnostuksen kohdetta tulevaisuudessa.
Minulle on tärkeintä, että vanhempani ovat onnellisia ja jos pahin tapahtuu, lesken kanssa saadaan asiat sovittua ja järjestettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä hyvin noita tyttäriä. Jokin täysin vieras ihminen tunkee heidän perheeseen. Joko totut olemaan ulkopuolinen tai sitten eroat miehestä.
Vieras ihminenkö, isän puoliso?? Ja ap:n pitäs olla ystävällinen ilman vastakaikua (kun tyttäret rakkaita isälle), mutta tytärten ei tartte. (Vaikka vaimo läheinen isälle myös).Ihan hulluja vastauksia monella. Ikäänkuin se palstan viha: siitäs saatte uudet vaimot! Se projisoidaan vastauksissa ap:hen, tietämättä, miksi mies erosi ekasta vaimosta, ja oliko ap kuvioissa silloin.
Totta kai uusi kumppani on vieras! Ei ole lapsille mitään sukua eikä tule koskaan olemaan. Ei sellaisen kanssa tarvitse olla missään tekemisissä.
Kuulostaa kyllä melko lapselliselta ja minäkeskeiseltä ajatukselta. Lähtökohtaisesti jos lapseni haluaisivat olla kiinteästi minun kanssa tekemisissä ja samaan hengenvetoon ilmoittaisivat, että uutta puolisoa eivät hyväksy, arvosta eivätkä halua tutustua ja olla missään tekemisissä niin leukani loksahtaisi lattiaan. Tällaiset aikuiskakaratko minä olen kasvattanut! :D
Voitko väittää ettei asia ole noin? Kerro mitä sukua uusi kumppani lapsille on? Ei yhtikäs mitään. Jos kiristämään ryhdytään, se sopii myös. Isäni ei ole minulle mikään ylin auktoriteetti, jonka pillin mukaan tanssisin tilanteessa kuin tilanteessa. Siinäpähän loppuisi yhteydenpidot. Miettisin myös miksi isovanhempani kasvattivat noin itsekeskeisen lapsen, joka ei kunnioita muiden mielipiteitä.
Missä kohtaa väitin, että onko sukua? Oletko samaa mieltä mm. perheen adoptiolapsesta vs. biologiset lapset? "oikein lasten" ei tarvitse kunnioittaa adoptiolasta millään tavalla? Hänhän on aivan vieras ihminen koska ei ole sukua!
Miksi kukaan adoptoisi muita lapsia jos on omiakin?
Ja miksi ei? Tiedänpä moniakin, jotka näin on tehneet. Käy kysymässä joltakin, jos niin ihmetyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä hyvin noita tyttäriä. Jokin täysin vieras ihminen tunkee heidän perheeseen. Joko totut olemaan ulkopuolinen tai sitten eroat miehestä.
Vieras ihminenkö, isän puoliso?? Ja ap:n pitäs olla ystävällinen ilman vastakaikua (kun tyttäret rakkaita isälle), mutta tytärten ei tartte. (Vaikka vaimo läheinen isälle myös).Ihan hulluja vastauksia monella. Ikäänkuin se palstan viha: siitäs saatte uudet vaimot! Se projisoidaan vastauksissa ap:hen, tietämättä, miksi mies erosi ekasta vaimosta, ja oliko ap kuvioissa silloin.
Totta kai uusi kumppani on vieras! Ei ole lapsille mitään sukua eikä tule koskaan olemaan. Ei sellaisen kanssa tarvitse olla missään tekemisissä.
Kuulostaa kyllä melko lapselliselta ja minäkeskeiseltä ajatukselta. Lähtökohtaisesti jos lapseni haluaisivat olla kiinteästi minun kanssa tekemisissä ja samaan hengenvetoon ilmoittaisivat, että uutta puolisoa eivät hyväksy, arvosta eivätkä halua tutustua ja olla missään tekemisissä niin leukani loksahtaisi lattiaan. Tällaiset aikuiskakaratko minä olen kasvattanut! :D
Kannattaa tosiaan varautua siihen ,että lapsesi eivät pidä ja hyväksy uutta puolisoasi. Voi olla, että katkaisevat mieluummin suhteensa sinuun. Toki elämäsi on omasi ,tee mitä haluat, mutta sitten myös kannat seuraukset.
Mitä hyötyisin sellaisista ihmissuhteista jotka lähtökohtaisesti koittavat rajoittaa loppuelämäni tiettyyn muottiin? Käytännössä haluavat poistaa ihmisoikeuteni, sellaisten ihmisten kanssako minä ehdottomasti halauisin olla väleissä?
Jos sinusta vanhemman ihmisoikeuksiin kuuluu tehdä päätöksiä , jotka saavat lapsesi sulkemaan sinut pois elämästään niin valintahan on täysin sinun.
Vastuu on ehdottomasti sillä joka ketäkin elämästään pois sulkee. En minä voi ottaa vastuuta lasteni valinnoista.
Aivan . Normaalit vanhemmat yleensä haluavat huomioida ennemmin omia lapsiaan kuin uutta hoitoaan.
Ei normaalit vanhemmat roiku 24/7 aikuisissa lapsissaan kiinni. Täällähän oli toinen keskustelu missä puhuttiin näistä rajattomista.
Aikuistrn lastrn vanhemmalla on oikeus omaan elämäänsä ja omiin ohmisuhtrisiin lastrnsa ja heidän perheidensä ohella.
Jos lapset eivät tätä hyväksy, se on heidän ongelmansa, eivät he voi määräillä omia vanhempiaan elämään yksinäisyydessä.
Just näin. En tajua miten älykääpiö ja itsekeskeinen pitää olla, että tämän ymmärtää toisinpäin.
Vanhempi luo uuden ihmissuhteen, lapsi katkaisee vanhemmuussuhteen ---> vanhempi on perheen rikkoja? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä hyvin noita tyttäriä. Jokin täysin vieras ihminen tunkee heidän perheeseen. Joko totut olemaan ulkopuolinen tai sitten eroat miehestä.
Vieras ihminenkö, isän puoliso?? Ja ap:n pitäs olla ystävällinen ilman vastakaikua (kun tyttäret rakkaita isälle), mutta tytärten ei tartte. (Vaikka vaimo läheinen isälle myös).Ihan hulluja vastauksia monella. Ikäänkuin se palstan viha: siitäs saatte uudet vaimot! Se projisoidaan vastauksissa ap:hen, tietämättä, miksi mies erosi ekasta vaimosta, ja oliko ap kuvioissa silloin.
Totta kai uusi kumppani on vieras! Ei ole lapsille mitään sukua eikä tule koskaan olemaan. Ei sellaisen kanssa tarvitse olla missään tekemisissä.
Kuulostaa kyllä melko lapselliselta ja minäkeskeiseltä ajatukselta. Lähtökohtaisesti jos lapseni haluaisivat olla kiinteästi minun kanssa tekemisissä ja samaan hengenvetoon ilmoittaisivat, että uutta puolisoa eivät hyväksy, arvosta eivätkä halua tutustua ja olla missään tekemisissä niin leukani loksahtaisi lattiaan. Tällaiset aikuiskakaratko minä olen kasvattanut! :D
Voitko väittää ettei asia ole noin? Kerro mitä sukua uusi kumppani lapsille on? Ei yhtikäs mitään. Jos kiristämään ryhdytään, se sopii myös. Isäni ei ole minulle mikään ylin auktoriteetti, jonka pillin mukaan tanssisin tilanteessa kuin tilanteessa. Siinäpähän loppuisi yhteydenpidot. Miettisin myös miksi isovanhempani kasvattivat noin itsekeskeisen lapsen, joka ei kunnioita muiden mielipiteitä.
Missä kohtaa väitin, että onko sukua? Oletko samaa mieltä mm. perheen adoptiolapsesta vs. biologiset lapset? "oikein lasten" ei tarvitse kunnioittaa adoptiolasta millään tavalla? Hänhän on aivan vieras ihminen koska ei ole sukua!
Miksi kukaan adoptoisi muita lapsia jos on omiakin?
Ja miksi ei? Tiedänpä moniakin, jotka näin on tehneet. Käy kysymässä joltakin, jos niin ihmetyttää.
No itseasiassa en tunne ketään lapsettomiakaan jotka olisivat adoptoineet. Päinvastoin tunnen pareja ,jotka ovat eronneet lapsettomuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä hyvin noita tyttäriä. Jokin täysin vieras ihminen tunkee heidän perheeseen. Joko totut olemaan ulkopuolinen tai sitten eroat miehestä.
Vieras ihminenkö, isän puoliso?? Ja ap:n pitäs olla ystävällinen ilman vastakaikua (kun tyttäret rakkaita isälle), mutta tytärten ei tartte. (Vaikka vaimo läheinen isälle myös).Ihan hulluja vastauksia monella. Ikäänkuin se palstan viha: siitäs saatte uudet vaimot! Se projisoidaan vastauksissa ap:hen, tietämättä, miksi mies erosi ekasta vaimosta, ja oliko ap kuvioissa silloin.
Totta kai uusi kumppani on vieras! Ei ole lapsille mitään sukua eikä tule koskaan olemaan. Ei sellaisen kanssa tarvitse olla missään tekemisissä.
Kuulostaa kyllä melko lapselliselta ja minäkeskeiseltä ajatukselta. Lähtökohtaisesti jos lapseni haluaisivat olla kiinteästi minun kanssa tekemisissä ja samaan hengenvetoon ilmoittaisivat, että uutta puolisoa eivät hyväksy, arvosta eivätkä halua tutustua ja olla missään tekemisissä niin leukani loksahtaisi lattiaan. Tällaiset aikuiskakaratko minä olen kasvattanut! :D
Kannattaa tosiaan varautua siihen ,että lapsesi eivät pidä ja hyväksy uutta puolisoasi. Voi olla, että katkaisevat mieluummin suhteensa sinuun. Toki elämäsi on omasi ,tee mitä haluat, mutta sitten myös kannat seuraukset.
Mitä hyötyisin sellaisista ihmissuhteista jotka lähtökohtaisesti koittavat rajoittaa loppuelämäni tiettyyn muottiin? Käytännössä haluavat poistaa ihmisoikeuteni, sellaisten ihmisten kanssako minä ehdottomasti halauisin olla väleissä?
Jos sinusta vanhemman ihmisoikeuksiin kuuluu tehdä päätöksiä , jotka saavat lapsesi sulkemaan sinut pois elämästään niin valintahan on täysin sinun.
Vastuu on ehdottomasti sillä joka ketäkin elämästään pois sulkee. En minä voi ottaa vastuuta lasteni valinnoista.
Aivan . Normaalit vanhemmat yleensä haluavat huomioida ennemmin omia lapsiaan kuin uutta hoitoaan.
Ei normaalit vanhemmat roiku 24/7 aikuisissa lapsissaan kiinni. Täällähän oli toinen keskustelu missä puhuttiin näistä rajattomista.
Aikuistrn lastrn vanhemmalla on oikeus omaan elämäänsä ja omiin ohmisuhtrisiin lastrnsa ja heidän perheidensä ohella.
Jos lapset eivät tätä hyväksy, se on heidän ongelmansa, eivät he voi määräillä omia vanhempiaan elämään yksinäisyydessä.
Just näin. En tajua miten älykääpiö ja itsekeskeinen pitää olla, että tämän ymmärtää toisinpäin.
Vanhempi luo uuden ihmissuhteen, lapsi katkaisee vanhemmuussuhteen ---> vanhempi on perheen rikkoja? :D
Aivan selkeästihän tässä se vanhempi aiheuttaa suhteen rikkoutumisen. Vanhemmuus on elinikäinen sitoumus, paitsi niille joille oma napa on tärkeämpi kuin omat lapset.
Minusta on todella surullista miten jotkut suhtautuvat siihen, että vanhempi löytää uuden puolison. Puhutaan rahanahneydesta, "hoidosta", miten me ollaan me ja tuo vaan "hoito"...
Yksinään pitäisi ihmisen siis loppuikänsä viettää? Elämän tarkoitus on vaan olla rahapussina aikuisille lapsille ja hoidella heidän tarpeitaan?
Onkohan tuo yksi ketjuun monta kommenttia kirjoittanut tapaus se "Kiukkulasta päivää" -blogisti? Kirjoitustyyli, rahanahneus ja tunne-elämän kylmyys kuulostavat tutuilta.
Mitä hyötyisin sellaisista ihmissuhteista jotka lähtökohtaisesti koittavat rajoittaa loppuelämäni tiettyyn muottiin? Käytännössä haluavat poistaa ihmisoikeuteni, sellaisten ihmisten kanssako minä ehdottomasti halauisin olla väleissä?