Lue keskustelun säännöt.
Asuntolaina ja toisen puolison saama perintö
11.10.2018 |
Miten olette menetelleet jos toinen puoliso on saanut perintöä mutta teillä on vielä jäljellä yhteistä asuntolainaa ja omistusosuudet 50/50? Onko perinnöllä lyhennetty yhteistä lainaa ja tehty keskinäisiä kauppakirjoja tms. vai onko perinyt osapuoli sijoittanut perinnön johonkin muuhun? Vai onko perijä käyttänyt perintönsä lainanlyhennykseen mutta omistusosuudet on pidetty ennallaan? Varsinkin tilanteessa jossa perintö ei kata koko lainamäärää eli sitä joka tapauksessa jää jäljelle.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.
Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.Isäsi oli kaukaa viisas.
Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.
Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.
Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.
Kyllä se avioero tulee varmemmin, jos jemmarahoilla pidetään eri elintasoa samassa perheessä eläen.
Tämä kommentti on taattua av-laatua! =D
No tottahan se on. Eri elintason liitot ei kestä jos sillä toisella on mitään mahdollisuutta lähteä.
Eihän esim oma sijoitusasunto tarkoita eri elintasoa arjessa, se on vain turvana.
Tarkoittaapa. Toinen saa siitä koko ajan tuloa, jonka käyttää itseensä tai omiin tarkoituksiinsa. Eli eri elintasot.
Eikä tarkoita. Meillä kumpikin maksaa yhteisistä puolet ja loput käyttää kuten haluaa.
Ei ole miehen elitasosta pois että mä ostin "liian" kalliin läppärin ja puhelimen ja pohdin nyt auton ostoa. Miehellä on sellainen auto kuin hän on halunnut ja jos mun auto sopii johonkin tarkoitukseen paremmin, sitä voi kysyä ja saada lainaan. Läppäreitä hän saa kaupasta niin monta kuin haluaa, mutta on halunnut ulkoistaa kodin nettihommat mulle.
Miehen kallis moottorisaha ei vaikuta mun elämään. Jos mä haluan kaataa puun, pyydän joko miestä hommiin tai palkkaan työntekijän. Toki mies tuo kaatamansa puut klapeina kotiin ja minäkin saan nauttia pienemmästä sähkölaskusta ja lämmöstä.
Mulla on peräkärry ja miehen autossa koukku. Jos meillä jommalla kummalla on tarvetta tavaran siirtelyyn kärryllä, niin yhdessähän se hoituu, sitähän se perhe merkitsee.
Mutta jos jostain syystä tulee ero, niin arvokkaat sijoitukset (talot, rahastot) jaetaan juurikin sen mukaan kenen nimi on paperissa, lusikoista voi sitten riidellä tai laittaa puoliksi.
Niin ja sä matkustat perintörahoillasi kuukaudeksi Balille ja mies käy lomallaan Ruotsin risteilyllä. Sä jäät pois töistä 5-kymppisenä perinnön turvin ja mies raataa 70-vuotiaaksi. Juu, on sama elintaso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap ajatteli että toinen maksaa loppulainan kokonaan pois ja ap pääsee säästämään omat rahansa? Not.
Tämä on jokaisen parin oma asia. Joillekin perintorahat ovat yhteisiä joillekin ei. Sinä et voi asiaa päättää muiden osalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ajatteli että toinen maksaa loppulainan kokonaan pois ja ap pääsee säästämään omat rahansa? Not.
Tämä on jokaisen parin oma asia. Joillekin perintorahat ovat yhteisiä joillekin ei. Sinä et voi asiaa päättää muiden osalta.
En mitään ole päättänytkään. Jotkut puolisot vaan luulevat automaattisesti saavansa itse sen perinnön vaikka koko asia ei heille edes kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.
Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.Isäsi oli kaukaa viisas.
Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.
Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.
Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.
Kyllä se avioero tulee varmemmin, jos jemmarahoilla pidetään eri elintasoa samassa perheessä eläen.
Tämä kommentti on taattua av-laatua! =D
No tottahan se on. Eri elintason liitot ei kestä jos sillä toisella on mitään mahdollisuutta lähteä.
Eihän esim oma sijoitusasunto tarkoita eri elintasoa arjessa, se on vain turvana.
Tarkoittaapa. Toinen saa siitä koko ajan tuloa, jonka käyttää itseensä tai omiin tarkoituksiinsa. Eli eri elintasot.
Eikä tarkoita. Meillä kumpikin maksaa yhteisistä puolet ja loput käyttää kuten haluaa.
Ei ole miehen elitasosta pois että mä ostin "liian" kalliin läppärin ja puhelimen ja pohdin nyt auton ostoa. Miehellä on sellainen auto kuin hän on halunnut ja jos mun auto sopii johonkin tarkoitukseen paremmin, sitä voi kysyä ja saada lainaan. Läppäreitä hän saa kaupasta niin monta kuin haluaa, mutta on halunnut ulkoistaa kodin nettihommat mulle.
Miehen kallis moottorisaha ei vaikuta mun elämään. Jos mä haluan kaataa puun, pyydän joko miestä hommiin tai palkkaan työntekijän. Toki mies tuo kaatamansa puut klapeina kotiin ja minäkin saan nauttia pienemmästä sähkölaskusta ja lämmöstä.
Mulla on peräkärry ja miehen autossa koukku. Jos meillä jommalla kummalla on tarvetta tavaran siirtelyyn kärryllä, niin yhdessähän se hoituu, sitähän se perhe merkitsee.
Mutta jos jostain syystä tulee ero, niin arvokkaat sijoitukset (talot, rahastot) jaetaan juurikin sen mukaan kenen nimi on paperissa, lusikoista voi sitten riidellä tai laittaa puoliksi.
Niin ja sä matkustat perintörahoillasi kuukaudeksi Balille ja mies käy lomallaan Ruotsin risteilyllä. Sä jäät pois töistä 5-kymppisenä perinnön turvin ja mies raataa 70-vuotiaaksi. Juu, on sama elintaso.
Sinulla ei taida olla mitään käsitystä siitä, mihin sata tonnia riittää. Se on hyvätuloisen kahden vuoden nettopalkka. Keskituloiselle kolmen. Ei sillä jäädä eläkkeelle eikä reissata lisäksi kuukaudeksi Balille. Se on ihan hyvä vararahasto pahan päivän varalle, mutta rahaa pitää olla yli 10 kertaa enemmän, että voisi oikeasti elää kuten nyt kuvittelet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ajatteli että toinen maksaa loppulainan kokonaan pois ja ap pääsee säästämään omat rahansa? Not.
Tämä on jokaisen parin oma asia. Joillekin perintorahat ovat yhteisiä joillekin ei. Sinä et voi asiaa päättää muiden osalta.
En mitään ole päättänytkään. Jotkut puolisot vaan luulevat automaattisesti saavansa itse sen perinnön vaikka koko asia ei heille edes kuulu.
No miksi oletat, että ap ei itse ole perijä?
Ja muutenkin, normaalissa parisuhteessa jutellaan yhdessä asioista ja pohditaan erilaisia kysymyksiä. Silloinkin, kun asia on pohjimmiltaan toisen asia. Koska sitä vartenhan sitä naimisiin mennään, että rinnalla olisi ystävä, jonka kanssa jakaa ilot ja surut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.
Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.Isäsi oli kaukaa viisas.
Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.
Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.
Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.
Kyllä se avioero tulee varmemmin, jos jemmarahoilla pidetään eri elintasoa samassa perheessä eläen.
Tämä kommentti on taattua av-laatua! =D
No tottahan se on. Eri elintason liitot ei kestä jos sillä toisella on mitään mahdollisuutta lähteä.
Eihän esim oma sijoitusasunto tarkoita eri elintasoa arjessa, se on vain turvana.
Tarkoittaapa. Toinen saa siitä koko ajan tuloa, jonka käyttää itseensä tai omiin tarkoituksiinsa. Eli eri elintasot.
Eikä tarkoita. Meillä kumpikin maksaa yhteisistä puolet ja loput käyttää kuten haluaa.
Ei ole miehen elitasosta pois että mä ostin "liian" kalliin läppärin ja puhelimen ja pohdin nyt auton ostoa. Miehellä on sellainen auto kuin hän on halunnut ja jos mun auto sopii johonkin tarkoitukseen paremmin, sitä voi kysyä ja saada lainaan. Läppäreitä hän saa kaupasta niin monta kuin haluaa, mutta on halunnut ulkoistaa kodin nettihommat mulle.
Miehen kallis moottorisaha ei vaikuta mun elämään. Jos mä haluan kaataa puun, pyydän joko miestä hommiin tai palkkaan työntekijän. Toki mies tuo kaatamansa puut klapeina kotiin ja minäkin saan nauttia pienemmästä sähkölaskusta ja lämmöstä.
Mulla on peräkärry ja miehen autossa koukku. Jos meillä jommalla kummalla on tarvetta tavaran siirtelyyn kärryllä, niin yhdessähän se hoituu, sitähän se perhe merkitsee.
Mutta jos jostain syystä tulee ero, niin arvokkaat sijoitukset (talot, rahastot) jaetaan juurikin sen mukaan kenen nimi on paperissa, lusikoista voi sitten riidellä tai laittaa puoliksi.
Niin ja sä matkustat perintörahoillasi kuukaudeksi Balille ja mies käy lomallaan Ruotsin risteilyllä. Sä jäät pois töistä 5-kymppisenä perinnön turvin ja mies raataa 70-vuotiaaksi. Juu, on sama elintaso.
En ole tuo vastaaja, vaan yksi aikaisemmista kommentoijista. Voidaan reissata yhdessä kuukaudeksi Keski-Eurooppaan. Työ on minulle niin tärkeä, että en lopettaisi sitä 50-vuotiaana vaikka se olisi taloudellisesti mahdollista. Sitäpaitsi, kuten joku tuossa kommentoikin, 100 000 euron perintö on pieni raha. Se ei mitenkään mahdollistaisi eläkkeelle jäämistä 50-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.
Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.Isäsi oli kaukaa viisas.
Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.
Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.
Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.
Miehet myös!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.
Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.Isäsi oli kaukaa viisas.
Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.
Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.
Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.
Kyllä se avioero tulee varmemmin, jos jemmarahoilla pidetään eri elintasoa samassa perheessä eläen.
Tämä kommentti on taattua av-laatua! =D
No tottahan se on. Eri elintason liitot ei kestä jos sillä toisella on mitään mahdollisuutta lähteä.
Eihän esim oma sijoitusasunto tarkoita eri elintasoa arjessa, se on vain turvana.
Tarkoittaapa. Toinen saa siitä koko ajan tuloa, jonka käyttää itseensä tai omiin tarkoituksiinsa. Eli eri elintasot.
Eikä tarkoita. Meillä kumpikin maksaa yhteisistä puolet ja loput käyttää kuten haluaa.
Ei ole miehen elitasosta pois että mä ostin "liian" kalliin läppärin ja puhelimen ja pohdin nyt auton ostoa. Miehellä on sellainen auto kuin hän on halunnut ja jos mun auto sopii johonkin tarkoitukseen paremmin, sitä voi kysyä ja saada lainaan. Läppäreitä hän saa kaupasta niin monta kuin haluaa, mutta on halunnut ulkoistaa kodin nettihommat mulle.
Miehen kallis moottorisaha ei vaikuta mun elämään. Jos mä haluan kaataa puun, pyydän joko miestä hommiin tai palkkaan työntekijän. Toki mies tuo kaatamansa puut klapeina kotiin ja minäkin saan nauttia pienemmästä sähkölaskusta ja lämmöstä.
Mulla on peräkärry ja miehen autossa koukku. Jos meillä jommalla kummalla on tarvetta tavaran siirtelyyn kärryllä, niin yhdessähän se hoituu, sitähän se perhe merkitsee.
Mutta jos jostain syystä tulee ero, niin arvokkaat sijoitukset (talot, rahastot) jaetaan juurikin sen mukaan kenen nimi on paperissa, lusikoista voi sitten riidellä tai laittaa puoliksi.
Kuvaamasi on nappikauppaa eikä eri elintasoa.
Kun se raha ei tuo sitä elintasoeroa ja suurempi käyttövarallisuus ei oikein näy edes siinä nappikaupassa. Ei meidän arjessa näy mitenkään se että mulla on takataskussa 150000 enemmän, josta osa sitä perintörahaa.
Jos käytät rahaa perheeseen, silloinhan se ei ole sinulla jemmassa. Itselläni on sijoitusasunto, jonka tuotto tulee perheen normikulutukseen. Samoin tulee miehen rahastojen tuotot. Kuollessamme kaikki menee lapsellemme.
Itse sain perintöä ja oltiin ottamassa asuntolainaa. Pistin melkein kaiken kiinni asunnon hintaan niin piti ottaa pienempi laina. Avoliitossa ollaan. Luonnollisesti minä omistan asunnosta enemmän sitten kuin mies. Jos toinen saa lainan aikana perintöä niin voihan sillä koko summalla lyhentää lainaa, mutta itse pistäisin kyllä omistussuhteetkin sitten uusiksi. En suostuis maksamaan toisen puolesta omalla perinnöllä jos ei se näkyis asunnon omistussuhteista. Antaa turvaa jos tulee ero ja muutenkin. Tai sitten toinen lyhentää lainan jotenkin loppuun kokonaan eli itse vastaa jatkossa pienemmästä kuukausiosasta. Jos on avioliitto niin en tiedä miten nämä menee. Meille tämä järjestely sopi hyvin, koska mies lyhentää lainaa enemmän kuin minä niin se ottaa tavallaan "kiinni" tuossa summassa sitten jonkin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain 20 000 euroa perinnöksi testamentilla, jossa suljetaan avo-/aviopuolisot pois. Meillä on miehen kanssa asunto-osake 50/50 omistussuhteella. Kun sain perinnön, asuntolainaa oli jäljellä 21 000 €. Maksoin 50% jäljellä olevasta lainasta ja mies maksoi toisen puolikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.
Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.Isäsi oli kaukaa viisas.
Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.
Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.
Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.
Miehet myös!
Eri elintasot voi kyllä tuoda eron, mutta meidän tapauksessamme palkkatulot oli n. brutto 3000 euroa silloin molemmilla ja laskut yhteiset eikä varsinaisia rahahuolia ollut. Ja ex sai sittemmin kyllä perintöä äidiltään, eron jälkeen. Olen vaan tyytyväinen että pidin pääni. Eri juttu, jos oltaisiin oltu jotenkin pulassa, toinen vaikka pitkäaikaissairas. Olisin siinä tilanteessa toiminut varmasti niin, että olisin hoitanut sen ajan lainanlyhennykset, mutta olimme kaksi tervettä työssäkäyvää ihmistä ja asuntolaina tuli melkein maksetuksi ennen eroamme.
Exsällä menossa jo kolmas nainen eromme jälkeen.
Oikein olen onnellinen, että ei tarvinnut antaa hänelle perinnöstäni. Faija sanoi aina että tyhmyydestä sakotetaan.
Nyt olen 52 v ja uudessa liitossa, ja talous ja paperit kunnossa.
Suojatkaa selustanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Js kirkoitusvirhe: brutto oli silloin n. 2000, silloista markkarahaa n. 12000
kännykältä kun kirjoitan. terv 72.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä liitossa, kun puhutaan kymmenistä vuosista, nämä jutut menevät aikanaan tasan. Välillä toinen on töissä, toinen opiskelee, välillä toinen lasten kanssa kotona. Ja kummallekin tulee perintöjä. Joten aika huoletta voi ajatella, että yhteiseksi hyväksi kaikki menee. En voisi ajattella, että meillä olisi jotenkin hyvin erilainen taloudellinen tilanne, kun kuitenkin yhteen hiileen on 25 v puhallettu.
Tavallaan hurmaavaa ja ilahduttavaa, että uskot ja luotat parisuhteesi kestävän nyt ja aina. Mutta luulempa kun en tietääkään voi, että puhut enempi jälkiviisaana e. sinulla on jo takana pitkäparisuhde. - Harva suunnittlee, saati ajattelee parisuheen alkutaipaleella eroavansa n.n päivänä tai hetkenä. Mutta niin vain käy ja tapahtuu, jolloin voi olla ikävää, jos on luottanut vain siihen, että toinen kyllä maksaa osansa.
Ehkä tämä ajatus kumpuaa siitä, että usein ollaan jo aika vanhoja, kun saadaan perintöjä. Olemme mieheni kanssa lähemmäs 60v ja vanhempamme ovat edelleen elossa. Joten jos ja kun perintöjä tulee, niin elämässämme on ollut yhteistä jo niin monta kymmentä vuotta, että ei enää ajatella, että sinun raha ja minun raha. Emme me itsekkään ole enää niitä niin kauaa käyttämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.
Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.Isäsi oli kaukaa viisas.
Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.
Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.
Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.
Miehet myös!
Kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä liitossa, kun puhutaan kymmenistä vuosista, nämä jutut menevät aikanaan tasan. Välillä toinen on töissä, toinen opiskelee, välillä toinen lasten kanssa kotona. Ja kummallekin tulee perintöjä. Joten aika huoletta voi ajatella, että yhteiseksi hyväksi kaikki menee. En voisi ajattella, että meillä olisi jotenkin hyvin erilainen taloudellinen tilanne, kun kuitenkin yhteen hiileen on 25 v puhallettu.
Tavallaan hurmaavaa ja ilahduttavaa, että uskot ja luotat parisuhteesi kestävän nyt ja aina. Mutta luulempa kun en tietääkään voi, että puhut enempi jälkiviisaana e. sinulla on jo takana pitkäparisuhde. - Harva suunnittlee, saati ajattelee parisuheen alkutaipaleella eroavansa n.n päivänä tai hetkenä. Mutta niin vain käy ja tapahtuu, jolloin voi olla ikävää, jos on luottanut vain siihen, että toinen kyllä maksaa osansa.
Ehkä tämä ajatus kumpuaa siitä, että usein ollaan jo aika vanhoja, kun saadaan perintöjä. Olemme mieheni kanssa lähemmäs 60v ja vanhempamme ovat edelleen elossa. Joten jos ja kun perintöjä tulee, niin elämässämme on ollut yhteistä jo niin monta kymmentä vuotta, että ei enää ajatella, että sinun raha ja minun raha. Emme me itsekkään ole enää niitä niin kauaa käyttämässä.
Usein kyllä, mutta ei läheskään aina. Tosin en ala nyt etsimään tilastoja näistä. Itse olin 32-vuotias, kun sain perintöä.
Aviomies. kirjoitti:
Vaimo maksoi perinnöllään oman osansa puoliksi omistamastamme asunnostamme ja osti kaksi sijoitusasuntoa. Nyt hänellä on enemmän rahaa kuin minulla, mutta eihän se minulta mitään pois ole. Olen iloinen hänen puolestaan.
Onpa rikkaat vanhemmat sun vaimolla. Varmaan lääkäreitää tai jotain. Huh. Toisille jo sataset on perintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä liitossa, kun puhutaan kymmenistä vuosista, nämä jutut menevät aikanaan tasan. Välillä toinen on töissä, toinen opiskelee, välillä toinen lasten kanssa kotona. Ja kummallekin tulee perintöjä. Joten aika huoletta voi ajatella, että yhteiseksi hyväksi kaikki menee. En voisi ajattella, että meillä olisi jotenkin hyvin erilainen taloudellinen tilanne, kun kuitenkin yhteen hiileen on 25 v puhallettu.
Tavallaan hurmaavaa ja ilahduttavaa, että uskot ja luotat parisuhteesi kestävän nyt ja aina. Mutta luulempa kun en tietääkään voi, että puhut enempi jälkiviisaana e. sinulla on jo takana pitkäparisuhde. - Harva suunnittlee, saati ajattelee parisuheen alkutaipaleella eroavansa n.n päivänä tai hetkenä. Mutta niin vain käy ja tapahtuu, jolloin voi olla ikävää, jos on luottanut vain siihen, että toinen kyllä maksaa osansa.
Ehkä tämä ajatus kumpuaa siitä, että usein ollaan jo aika vanhoja, kun saadaan perintöjä. Olemme mieheni kanssa lähemmäs 60v ja vanhempamme ovat edelleen elossa. Joten jos ja kun perintöjä tulee, niin elämässämme on ollut yhteistä jo niin monta kymmentä vuotta, että ei enää ajatella, että sinun raha ja minun raha. Emme me itsekkään ole enää niitä niin kauaa käyttämässä.
Usein kyllä, mutta ei läheskään aina. Tosin en ala nyt etsimään tilastoja näistä. Itse olin 32-vuotias, kun sain perintöä.
Olen pahoillani. Mutta suurin osa on onneksi vanhempia. Minä olin 44, ja mielestäni ihan liian nuori.
Vierailija kirjoitti:
Sain 20 000 euroa perinnöksi testamentilla, jossa suljetaan avo-/aviopuolisot pois. Meillä on miehen kanssa asunto-osake 50/50 omistussuhteella. Kun sain perinnön, asuntolainaa oli jäljellä 21 000 €. Maksoin 50% jäljellä olevasta lainasta ja mies maksoi toisen puolikkaan.
Tämä ymmärrettävää kun puhutaan pienistä perinnöistä. Tuollainen summa ei tee mitään elintasoeroa muutoinkaan missään perheessä. Ihmettelen vaan miksi tuhlata rahoja testamenttiin tällaisissa summissa. Meillä perintöjä on tullut n. 700 000 ja elossaolevia vanhempia on vielä jäljellä. Näkisin aika kummallisena, että toisella puolisolla olisi useiden satojentuhansien varallisuus ja toinen makselisi palkastaan isoa asuntolainaa yhteiseen kotiin.
Mies on saamassa perintöä aikalailla tuplasti tai triplasti asunnon hinnan verran, mutta perinnöstä on suljettu puolisot ulos. En oikein tiedä miten toimisi jos mies maksaisi koko asuntolainan pois (haluaisi) tai ostaisi meille mökin, kun siitäkin haaveilee kovasti. Omistanko sitä edes ollenkaan?
Olen sanonut miehelle että maksaa oman osuutensa asuntolainasta ja jättää minun osuuden koskematta ja hankkii mökin itselleen ja itse en siihen laita rahaa (en halua ostaa velalla sitä) ja loput sijoituksiin.
Hankalaa hankalaa.
Kun se raha ei tuo sitä elintasoeroa ja suurempi käyttövarallisuus ei oikein näy edes siinä nappikaupassa. Ei meidän arjessa näy mitenkään se että mulla on takataskussa 150000 enemmän, josta osa sitä perintörahaa.