Asuntolaina ja toisen puolison saama perintö

Jos perintöä saisin, minä myös maksaisin sillä asuntolainan pois, jos jotain lainaa sen jälkeen vielä jäisi jatkaisimme loppuosan suhteen kuten ennenkin.

Meillä on ollut aina yhteiset rahat (=kaikki mikä tulee menee yhteiselle tiliile). Puoliso elätti minua ensimmäiset vuodet kun opiskelin vielä, nykyään minä tienaan melkein tuplaten enemmän mutta hänelle on jonain päivänä tulossa huomattavasti suurempi perintö mitä minä tulen koskaan perimään.

Nyt kun ajattelen asiaa, saattaisi ehkä hieman hiertää jos hän perintönsä pistäisi johonkin itselleen jemmaan asiasta keskustelematta, ottaen huomioon minkälainen politiikka meillä rahan suhteen on aina ollut...

Toki se olisi hänen oikeutensa ja jos meillä olisi omat rahat periaate en muuta olettaisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kaikki yhteistä. Mies on maksanut koko asuntolainan...omistamme asunnon kuitenkin 50/50.

Minä taas olen saamallani perinnöllä maksanut koko perheelle etelän matkoja ja laskettelumatkoja ym.

Meillä sama juttu. MIes maksaa asuntolainan ja huvittelut, minä pitkälti muut menot. Kun ostimme yhteisen asunnon, minulla oli perintö ja miehellä velkaa. Nytostamme sijoitusasunnon, jossa omistussuhde 50/50, mutta minä olen pääasiallinen rahoittaja. 

Vierailija kirjoitti:

Jos perintöä saisin, minä myös maksaisin sillä asuntolainan pois, jos jotain lainaa sen jälkeen vielä jäisi jatkaisimme loppuosan suhteen kuten ennenkin.

Meillä on ollut aina yhteiset rahat (=kaikki mikä tulee menee yhteiselle tiliile). Puoliso elätti minua ensimmäiset vuodet kun opiskelin vielä, nykyään minä tienaan melkein tuplaten enemmän mutta hänelle on jonain päivänä tulossa huomattavasti suurempi perintö mitä minä tulen koskaan perimään.

Nyt kun ajattelen asiaa, saattaisi ehkä hieman hiertää jos hän perintönsä pistäisi johonkin itselleen jemmaan asiasta keskustelematta, ottaen huomioon minkälainen politiikka meillä rahan suhteen on aina ollut...

Toki se olisi hänen oikeutensa ja jos meillä olisi omat rahat periaate en muuta olettaisikaan.

Ensimmäisenä haluat maksaa pois juuri asuntolainan, joka on kaikista edullisin laina mitä voit saada? Ja sen jälkeen vasta muut, autolainat, kulutusluotot jne.?

Tämä on juui se typeri ajatus, mitä täällä av-palstalla viljellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perintöä saisin, minä myös maksaisin sillä asuntolainan pois, jos jotain lainaa sen jälkeen vielä jäisi jatkaisimme loppuosan suhteen kuten ennenkin.

Meillä on ollut aina yhteiset rahat (=kaikki mikä tulee menee yhteiselle tiliile). Puoliso elätti minua ensimmäiset vuodet kun opiskelin vielä, nykyään minä tienaan melkein tuplaten enemmän mutta hänelle on jonain päivänä tulossa huomattavasti suurempi perintö mitä minä tulen koskaan perimään.

Nyt kun ajattelen asiaa, saattaisi ehkä hieman hiertää jos hän perintönsä pistäisi johonkin itselleen jemmaan asiasta keskustelematta, ottaen huomioon minkälainen politiikka meillä rahan suhteen on aina ollut...

Toki se olisi hänen oikeutensa ja jos meillä olisi omat rahat periaate en muuta olettaisikaan.

Ensimmäisenä haluat maksaa pois juuri asuntolainan, joka on kaikista edullisin laina mitä voit saada? Ja sen jälkeen vasta muut, autolainat, kulutusluotot jne.?

Tämä on juui se typeri ajatus, mitä täällä av-palstalla viljellään.

No ei kai kenelläkään fiksulla ihmisellä mitään kulutusluottoja ole! Meillä ainoa laina ikinä on ollut asuntolaina. Auto ostetaan käteisellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on saamassa perintöä aikalailla tuplasti tai triplasti asunnon hinnan verran, mutta perinnöstä on suljettu puolisot ulos. En oikein tiedä miten toimisi jos mies maksaisi koko asuntolainan pois (haluaisi) tai ostaisi meille mökin, kun siitäkin haaveilee kovasti. Omistanko sitä edes ollenkaan?

Olen sanonut miehelle että maksaa oman osuutensa asuntolainasta ja jättää minun osuuden koskematta ja hankkii mökin itselleen ja itse en siihen laita rahaa (en halua ostaa velalla sitä) ja loput sijoituksiin.

Hankalaa hankalaa.

Mies saa ostaa rahoillaan mitä haluaa, eikä testamentti pysty estämään yhteisen mökin ostoa. Se puolison poissulkeminen ei estä rahojen omistajaa tekemästä niillä mitä haluaa. Periaatteessa vaikka ostamaan kaiken puolison nimiin sillä.

Eli sovitte yhdessä, miten omistukset menee. Jälkikäteen tuolla testamentin ehdolla ei ole uusien omistusten suhteen mitään merkitystä.

Jos esim sinun palkallasi on ostettu ruuat, voit silti olla puolikas omistaja yhteisestä omaisuudesta.

Ahaa. Okei. Mihin se testamentin pykälä sitten vaikuttaa?

Tyhmänä kysyn, kun en ole tutkinut asiaa sen kummemmin :)

Se vaikuttaa siihen omaisuuteen, joka pysyy samana, kuten vaikkapa peritty kesämökki tai asunto. Tai mikäli perijä niin haluaa, hän voi ostaa rahalla jotain, jonka omistajaksi tulee juuri hän. Ja kirjataan ylös, että tämä on niillä perintörahoilla ostettu.

Mutta jos rahat kuluvat yhteiseen talouteen, ei niitä enää jälkikäteen mistään kaivella. Ei se niin toimi, että toisen rahat kuluu syömiseen jne, ja toinen säilyttää perityn omaisuuden koskemattomana.

Ja jos sillä rahalla ostaa jotain, mikä tulee molempien nimiin, ei enää se testamentti myöskään vaikuta. Omistus ratkaisee.

Tämä ei pudä ihan paikkaansa. Taas älkää luottako av-palstaan perintökysymyksissä. Ja koittakaa nyt muistaa ettei sellaista käsitettä kuin ”yhteinen talous” ole olemassa. Kukin omistaa omansa ja omaisuuden jako tapahtuu erotessa ja kuollessa. Rahapussi voi olla yhteinen arkipäivää elettäessä lutta pitää huolehtia että kun omaisuuden jako eli kuka mitäkin oikein omistaa on oikeudenmukainen ja reilu (ja verotuksellisesti järkevä). Silloin ei vinkunat yhteisestä taloudesta merkitse mitään.

Tämä unohtuu niin monelta siinä arjessa ja oletetaan kaikenlaista. Sitten ollaan pulassa, kun jotain odottamatonta tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos perintöä saisin, minä myös maksaisin sillä asuntolainan pois, jos jotain lainaa sen jälkeen vielä jäisi jatkaisimme loppuosan suhteen kuten ennenkin.

Meillä on ollut aina yhteiset rahat (=kaikki mikä tulee menee yhteiselle tiliile). Puoliso elätti minua ensimmäiset vuodet kun opiskelin vielä, nykyään minä tienaan melkein tuplaten enemmän mutta hänelle on jonain päivänä tulossa huomattavasti suurempi perintö mitä minä tulen koskaan perimään.

Nyt kun ajattelen asiaa, saattaisi ehkä hieman hiertää jos hän perintönsä pistäisi johonkin itselleen jemmaan asiasta keskustelematta, ottaen huomioon minkälainen politiikka meillä rahan suhteen on aina ollut...

Toki se olisi hänen oikeutensa ja jos meillä olisi omat rahat periaate en muuta olettaisikaan.

Ensimmäisenä haluat maksaa pois juuri asuntolainan, joka on kaikista edullisin laina mitä voit saada? Ja sen jälkeen vasta muut, autolainat, kulutusluotot jne.?

Tämä on juui se typeri ajatus, mitä täällä av-palstalla viljellään.

No ei kai kenelläkään fiksulla ihmisellä mitään kulutusluottoja ole! Meillä ainoa laina ikinä on ollut asuntolaina. Auto ostetaan käteisellä.

Poltamme omaisuutemme savuna ilmaan auton muodossa.

Minulla vastaava tilanne ap kanssa ja edelleen kiinnostaisi kuulla kommentteja, että miten muut vastaavassa tilanteessa ovat ottaneet lahjaveron huomioon?

Aviopuolisoiden välisten lahjojen lahjavero on verovapaata 5 000 euroon asti. Miten jos toinen puoliso lyhentää asuntolainaa huomattavasti suuremmalla summalla ja omistussuhde ja laina on 50/50?

Vierailija kirjoitti:

Miten olette menetelleet jos toinen puoliso on saanut perintöä mutta teillä on vielä jäljellä yhteistä asuntolainaa ja omistusosuudet 50/50? Onko perinnöllä lyhennetty yhteistä lainaa ja tehty keskinäisiä kauppakirjoja tms. vai onko perinyt osapuoli sijoittanut perinnön johonkin muuhun? Vai onko perijä käyttänyt perintönsä lainanlyhennykseen mutta omistusosuudet on pidetty ennallaan? Varsinkin tilanteessa jossa perintö ei kata koko lainamäärää eli sitä joka tapauksessa jää jäljelle.

Minä kun sain perinnön, niin sijoitin sitä rahaa ja laitoin säästöön loput. Lainaa maksetaan ihan normaalisti molempien palkoista sama summa. En minä vaimoa sekoita noihin rahoihin mistä maksoin perintöverotkin. Meillä on myös avioehto ja ehdossa on pelkkä talo puoliksi ja loput on omia juttuja mitä tileillä on ja muita sijoituksia. NE ehdot tehtiin, kun molemmilla on sijoituksia ennen liittoa ja rahaa myös tileillä. . Jos olisin maksanut perinnöllä ns oman osuuden talosta ja olisi tullut ero, niin olisin hävinnyt 65 tuhatta euroa ja sellanen ei käy todellakaan .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkässä liitossa, kun puhutaan kymmenistä vuosista, nämä jutut menevät aikanaan tasan. Välillä toinen on töissä, toinen opiskelee, välillä toinen lasten kanssa kotona. Ja kummallekin tulee perintöjä. Joten aika huoletta voi ajatella, että yhteiseksi hyväksi kaikki menee. En voisi ajattella, että meillä olisi jotenkin hyvin erilainen taloudellinen tilanne, kun kuitenkin yhteen hiileen on 25 v puhallettu.

Tavallaan hurmaavaa ja ilahduttavaa, että uskot ja luotat parisuhteesi kestävän nyt ja aina. Mutta luulempa kun en tietääkään voi, että puhut enempi jälkiviisaana e. sinulla on jo takana pitkäparisuhde. - Harva suunnittlee, saati ajattelee parisuheen alkutaipaleella eroavansa n.n päivänä tai hetkenä. Mutta niin vain käy ja tapahtuu, jolloin voi olla ikävää, jos on luottanut vain siihen, että toinen kyllä maksaa osansa.

Olethan laatinut testamenttisi jossa lastesi puolisot rajataan perinnön ulkopuolelle. 😀

Voisiko joku selittää miten haudan takaa varjellaan sitä vaikkapa 200 000 euron perintörahaa joka lapsen tilille meni? Siis miten se lapsi ei konkreettisesti saa käyttää sitä rahaansa miten haluaa?

Jos vanhemmat on kuollut vaikka 10v sitten, ja lapsi peri tuolla "ei puolisoille" lausekkeella 200 000e. Sitten tulee avioero. Mistä tiedetään onko mies säästänyt tämän 200 000e, vaionko kuluttanut sen summan johonkin ennen eroa, jos miehen tilillä on vaikkapa 300 000e? Miten se eron tullessa katsotaan, että mikä on tätä vanhemmilta peruttyä rahaa joka ei kuulu puolisolle, ja mikä taas muilla keinoin hommattua rahaa? Tai mitä jos lapsi on pannut haisemaan koko 200 000e, ja hänellä on tilillä erotessa 60 000, mutta nämä ovat muita kuin niitä nimenomaisia perintörahoja, niin lapsihan voi väittää että ne ovat pernitörahoja, joihin ei sillä erotulla puolisolla ole sitten oikeutta tasinkona?

Minulla on niin, että puolisoni on rajattu ulos, kun sain perinnön. Minulla oli erillinen tili minne perintöni tuli ja sen oli isäni avannut nimelläni kun olin lapsi. Se tili oli sitä varten perustettu . Eli se tili kertoo lappuineen päivineen mitä rahaa se on. Jos eroan niin se tili ei koske vaimoani. Jos kuolen, niin lapseni saa rahat sieltä tililtä ellen minä itse muuta sitä tahtoa. Minun isäni oli tehnyt testamenttiin hyvin tarkasti sen, että kukaan ulkopuolinen ei pääse mihinkään kiinni.

.Saan tuhlata miten huvittaa sitä perintöä ja vaikka polttaa ne rahat jos niin tuntuu, mutta niihin ei kukaan pääse käsiksi niin kauan kun olen elossa tai jos ylipäätään on edes rahaa enää tilillä mitä lapselle jakaa. .

Olen jatkanut sitä testamenttia samalla tyylillä, niin että kaikki pysyy jälkikasvulla. Meillä on myös avioehto vaimon kanssa, että talosta 50% ja tavarat puoliksi jos toista kiinnostaa. Tilit on toisilta pois suljettu. Kumpikaan ei saa erossa penniäkään rahaa. Ainoo mistä saa rahaa jos ja kun talo myydään.

Onko kellään esimerkkiä miten omaisuuden omistusosuuksien muutokset on tehty virallisesti jos alkuperäinen suhde oli 50-50?

Vierailija kirjoitti:

Ap ajatteli että toinen maksaa loppulainan kokonaan pois ja ap pääsee säästämään omat rahansa? Not.

Me tehtäis juuri näin. Me ei osata ajatella "sun" ja "mun" vaan kaikki on yhteisessä padassa. Kumpi vaan ehtii, lyhentää pois ja molemmilla kevyempi olo.

Ei varmaan laitettaisi sitä asuntolainan lyhennykseen kokonaan. Ihan säästötilille menisi osa pahan päivän varalle ja varmaan jotain kivaakin ostettaisiin perheelle. Ollaan siis perhe eikä kaksi erillistä yksikköä joten sillä ei olisi merkitystä kummalle se perintö tulisi, kaikki on yhteistä, olemme naimisissa.

Nää on hankalia...Vaikea sanoa onko oikein että toinen maksaa vaikka 100 000€:lla lainaa pois ja toinen osapuoli lähteekin vaikka puolen vuoden kuluttua uuden matkaan. Tulee ero ja ositus ja jätetty perijä menettää vähintään puolet sille pettäjälle. Ei tuntuis kivalle. Jos taas avioliitto jatkuu kuolemaan asti; perinnöllä asuntolainan lyhentäminen on kaikille hyvä ratkaisu. Vasn kun ei koskaan tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen talous ja lisäksi mieheni oli pitkään työtön. Sain aikoinaan kesämökin perinnöksi ja kun kummatkin uhkasi yt.t, myimme irtaimistoa, autot ja kesämökin. Kaikki asuntolainan lyhennykseen.

Nyt mies sai äitiysloman sijaisuuden, teemme kaikkemme , että lainaa n jäljellä ennen työn loppumista alle 80 000.

Meillä mies on alusta asti tienannut paremmin, minulla oli isompi pääoma, kun tapasimme.

Jos olet osallistunut omaisuuden kartuttamiseen enemmän.. skenaario jossa eroaisitte: kaikki puoliksi (=omaisuudestasi osa miehelle) ja hän jatkaa tienaamista, myöhemmin paremman eläkkeen nostamista ilman sinua. Win-win, vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen talous ja lisäksi mieheni oli pitkään työtön. Sain aikoinaan kesämökin perinnöksi ja kun kummatkin uhkasi yt.t, myimme irtaimistoa, autot ja kesämökin. Kaikki asuntolainan lyhennykseen.

Nyt mies sai äitiysloman sijaisuuden, teemme kaikkemme , että lainaa n jäljellä ennen työn loppumista alle 80 000.

Meillä mies on alusta asti tienannut paremmin, minulla oli isompi pääoma, kun tapasimme.

Jos olet osallistunut omaisuuden kartuttamiseen enemmän.. skenaario jossa eroaisitte: kaikki puoliksi (=omaisuudestasi osa miehelle) ja hän jatkaa tienaamista, myöhemmin paremman eläkkeen nostamista ilman sinua. Win-win, vai?

Niin, mutta kun sillä ei ole mitään väliä, kun rakastaa. Eiku...?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on puolison vanhemmat tehneet testamentin jossa tähdennetään että miniöillä ja vävyllä ei ole mitään jakoa perintöön. En tiedä miten se vaikuttaisi, jos puoliso haluaisi perinnöllä kuitata koko asuntolainan lopun pois.. asuntoaina ja muu omaisuus kuitenkin 50/50.. mut joka tapauksessa, puoliso tekee perinnöllään mitä lystää, kun se aika koittaa, en odota että mun tarvis "kostua" appivanhempien poismenosta.

En ehdi lukea onko tähän vastattu, mutta sen jälkeen kun se perintö on sun miehen (vaikka nyt rahaa) niin hän voi käyttää sen rahan yhteiseen asuntoon tai ostaa teille 50/50 mökin jolloin puolet kaikesta on edelleen sun. Mutta jos hän saa perinnöksi esim kesämökin (tai sen summan x rahaa) eikä tee sille mitään niin eron sattuessa ne rajataan jaettavasta omaisuudesta pois. Voishan sen perinnön käyttää lomamatkaan tai ruokiin eikä niitä erotessa sulta karhuta takasin (siis esim sun osuutta lennoista tai synttärien tarjottavien hinnoista).

Vierailija kirjoitti:

Minulla vastaava tilanne ap kanssa ja edelleen kiinnostaisi kuulla kommentteja, että miten muut vastaavassa tilanteessa ovat ottaneet lahjaveron huomioon?

Aviopuolisoiden välisten lahjojen lahjavero on verovapaata 5 000 euroon asti. Miten jos toinen puoliso lyhentää asuntolainaa huomattavasti suuremmalla summalla ja omistussuhde ja laina on 50/50?

Jos se laina on yhteinen (Matti ja Maija) niin en usko että kukaan puuttuu kuka sen maksaa (voihan toinen maksaa lainaa ja toinen yhteisiä laskuja) mutta se on kiinnostavaa jos molemmilla on omat lainat eli Matin laina 1 ja Maijan laina 2 eli eivät yhteisvastuullisesti vastaa yhdestä lainasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkässä liitossa, kun puhutaan kymmenistä vuosista, nämä jutut menevät aikanaan tasan. Välillä toinen on töissä, toinen opiskelee, välillä toinen lasten kanssa kotona. Ja kummallekin tulee perintöjä. Joten aika huoletta voi ajatella, että yhteiseksi hyväksi kaikki menee. En voisi ajattella, että meillä olisi jotenkin hyvin erilainen taloudellinen tilanne, kun kuitenkin yhteen hiileen on 25 v puhallettu.

Tavallaan hurmaavaa ja ilahduttavaa, että uskot ja luotat parisuhteesi kestävän nyt ja aina. Mutta luulempa kun en tietääkään voi, että puhut enempi jälkiviisaana e. sinulla on jo takana pitkäparisuhde. - Harva suunnittlee, saati ajattelee parisuheen alkutaipaleella eroavansa n.n päivänä tai hetkenä. Mutta niin vain käy ja tapahtuu, jolloin voi olla ikävää, jos on luottanut vain siihen, että toinen kyllä maksaa osansa.

Olethan laatinut testamenttisi jossa lastesi puolisot rajataan perinnön ulkopuolelle. 😀

Voisiko joku selittää miten haudan takaa varjellaan sitä vaikkapa 200 000 euron perintörahaa joka lapsen tilille meni? Siis miten se lapsi ei konkreettisesti saa käyttää sitä rahaansa miten haluaa?

Jos vanhemmat on kuollut vaikka 10v sitten, ja lapsi peri tuolla "ei puolisoille" lausekkeella 200 000e. Sitten tulee avioero. Mistä tiedetään onko mies säästänyt tämän 200 000e, vaionko kuluttanut sen summan johonkin ennen eroa, jos miehen tilillä on vaikkapa 300 000e? Miten se eron tullessa katsotaan, että mikä on tätä vanhemmilta peruttyä rahaa joka ei kuulu puolisolle, ja mikä taas muilla keinoin hommattua rahaa? Tai mitä jos lapsi on pannut haisemaan koko 200 000e, ja hänellä on tilillä erotessa 60 000, mutta nämä ovat muita kuin niitä nimenomaisia perintörahoja, niin lapsihan voi väittää että ne ovat pernitörahoja, joihin ei sillä erotulla puolisolla ole sitten oikeutta tasinkona?

Minulla on niin, että puolisoni on rajattu ulos, kun sain perinnön. Minulla oli erillinen tili minne perintöni tuli ja sen oli isäni avannut nimelläni kun olin lapsi. Se tili oli sitä varten perustettu . Eli se tili kertoo lappuineen päivineen mitä rahaa se on. Jos eroan niin se tili ei koske vaimoani. Jos kuolen, niin lapseni saa rahat sieltä tililtä ellen minä itse muuta sitä tahtoa. Minun isäni oli tehnyt testamenttiin hyvin tarkasti sen, että kukaan ulkopuolinen ei pääse mihinkään kiinni.

.Saan tuhlata miten huvittaa sitä perintöä ja vaikka polttaa ne rahat jos niin tuntuu, mutta niihin ei kukaan pääse käsiksi niin kauan kun olen elossa tai jos ylipäätään on edes rahaa enää tilillä mitä lapselle jakaa. .

Olen jatkanut sitä testamenttia samalla tyylillä, niin että kaikki pysyy jälkikasvulla. Meillä on myös avioehto vaimon kanssa, että talosta 50% ja tavarat puoliksi jos toista kiinnostaa. Tilit on toisilta pois suljettu. Kumpikaan ei saa erossa penniäkään rahaa. Ainoo mistä saa rahaa jos ja kun talo myydään.

Eihän edesmennyt isäsi pysty millään rajoittamaan, mihin perintötilin rahoja tuhlaat. Voithan tuhlata niitä vaikka ulkomaanmatkoihin vaimon tai vaikka uuden tyttöystävän kanssa. Tai kustantaa kaveriporukan Lappiin. Ei vainaja pysty kontrolloimaan, ettei kukaan ulkopuolinen hyötyisi perinnöstäsi kun se on sinun omaisuuttasi.

Kuvitellaan tällainen tilanne: Parilla on yhteistä asuntolainaa 100 000, omistussuhteet 50/50. Nainen saa perintörahaa, josta on testamentissa säädetty, että puolisolla ei ole avio-oikeutta tähän eikä sen tilalle tulleeseen omaisuuteen. Nainen maksaa asuntolainan kokonaisuudessaan pois perinnöllä. Tulee ero ja omaisuus jaetaan, tässä tapauksessa vain asunto. Jääkö molemmille 50% asunnosta, vai naiselle 75% (oma puolikkaansa, joka on maksettu perinnöllä ja yhteisestä avio-oikeuden alaisesta miehen nimissä olevasta puolet)?

Vierailija kirjoitti:

Pitkässä liitossa, kun puhutaan kymmenistä vuosista, nämä jutut menevät aikanaan tasan. Välillä toinen on töissä, toinen opiskelee, välillä toinen lasten kanssa kotona. Ja kummallekin tulee perintöjä. Joten aika huoletta voi ajatella, että yhteiseksi hyväksi kaikki menee. En voisi ajattella, että meillä olisi jotenkin hyvin erilainen taloudellinen tilanne, kun kuitenkin yhteen hiileen on 25 v puhallettu.

Sama tilanne, paitsi että minä olen ns. altavastaaja :(

Puoliso sai ison perinnön. Ei käytä yhteiseen hyvään.

En tiedä, mitä ajatella?

Minä olen ottanut "takkiin" yhteisen hyvän (=perheen) eteen vuosikausia. Ollut hoitovapaalla jne.