Lue keskustelun säännöt.
Asuntolaina ja toisen puolison saama perintö
11.10.2018 |
Miten olette menetelleet jos toinen puoliso on saanut perintöä mutta teillä on vielä jäljellä yhteistä asuntolainaa ja omistusosuudet 50/50? Onko perinnöllä lyhennetty yhteistä lainaa ja tehty keskinäisiä kauppakirjoja tms. vai onko perinyt osapuoli sijoittanut perinnön johonkin muuhun? Vai onko perijä käyttänyt perintönsä lainanlyhennykseen mutta omistusosuudet on pidetty ennallaan? Varsinkin tilanteessa jossa perintö ei kata koko lainamäärää eli sitä joka tapauksessa jää jäljelle.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette menetelleet jos toinen puoliso on saanut perintöä mutta teillä on vielä jäljellä yhteistä asuntolainaa ja omistusosuudet 50/50? Onko perinnöllä lyhennetty yhteistä lainaa ja tehty keskinäisiä kauppakirjoja tms. vai onko perinyt osapuoli sijoittanut perinnön johonkin muuhun? Vai onko perijä käyttänyt perintönsä lainanlyhennykseen mutta omistusosuudet on pidetty ennallaan? Varsinkin tilanteessa jossa perintö ei kata koko lainamäärää eli sitä joka tapauksessa jää jäljelle.
Tsiisus. Ei sitä perintöä käytetä yhteisiin menoihin vaan se on perinnönsaajan omaisuutta. Perijällä on oikeus tehdä sillä rahalla ihan mitä haluaa ja se kannattaa mieluummin sijoittaa johonkin ihan muuhun kuin perheen yhteiseen asuntoon - varsinkin jos perinnönjättäjä on ollut tarpeeksi fiksu sulkeakseen perillisten puolisot ulos perinnöstä.
Mihin minä rahojani muualle käyttäisin kuin oman perheeni hyväksi? Ihan ihme ajattelua, että olisi jotain omia jemmarahoja perheellisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli yhteistä lainaa jäljellä 130 000€ kun perinnön sain. Käteen siitä jäi noin 150 000€. Maksoin lainan kokonaisuudessaan pois. Pidettiin omistus edelleenkin 50/50. En ymmärrä miksi sitä olisi pitänyt alkaa säätämään. Meillä on muutenkin yhtienen talous niinei voi sanoa kumpi sitä lainaa lyhentää. Vaimon palkkapäivä sattui olemaan aina lyhennyspäivänä, joten vaimon palkasta se aina meni.
Avoliitossa. En maksanut yhteistä asuntolainaa, eikä mies olisi pystynyt kk-erää jatkossa maksamaan yksin.
Ostin vapaa-ajan asunnon miehen kotiseudulta, sen omistussuhteet sijoitetun pääoman mukaan, eli miehellä on pieni osuus.
Erossa kumpikin pitää omansa, kuolemantapauksessa alaikäiselle (yhteinen) lakiosuus ja miehelle toinen puolikas. Tarkoituksena turvata miehen mahdollisuudet pitää koti ja elattaa lapsi.
Olemme kumpikin saaneet perintöä suurin piirtein saman verran eli puolet kerrostaloasunnosta - rahana noin 100.000€. Koska meillä on aina ollut yhteinen tili, niin ollaan ostettu rahoilla sijoitusasunnot puoliksi, vaikka perinnöt ovat tulleet eri aikoina. Välillä on toinen tienannut kolme kertaa paremmin kuin toinen, välillä taas asetelma on kääntynyt päälaelleen, kun toinen on tehnyt väikkäriä ja pitänyt vanhempainvapaata.
Ap:n tilanteessa me olisimme todennäköisesti lyhentäneet yhteistä lainaa tai sitten panneet sen sijoitusasuntoon 50/50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten olette menetelleet jos toinen puoliso on saanut perintöä mutta teillä on vielä jäljellä yhteistä asuntolainaa ja omistusosuudet 50/50? Onko perinnöllä lyhennetty yhteistä lainaa ja tehty keskinäisiä kauppakirjoja tms. vai onko perinyt osapuoli sijoittanut perinnön johonkin muuhun? Vai onko perijä käyttänyt perintönsä lainanlyhennykseen mutta omistusosuudet on pidetty ennallaan? Varsinkin tilanteessa jossa perintö ei kata koko lainamäärää eli sitä joka tapauksessa jää jäljelle.
Tsiisus. Ei sitä perintöä käytetä yhteisiin menoihin vaan se on perinnönsaajan omaisuutta. Perijällä on oikeus tehdä sillä rahalla ihan mitä haluaa ja se kannattaa mieluummin sijoittaa johonkin ihan muuhun kuin perheen yhteiseen asuntoon - varsinkin jos perinnönjättäjä on ollut tarpeeksi fiksu sulkeakseen perillisten puolisot ulos perinnöstä.
No jos tuossa perinnönsaaja kyselee, miten toimia lainan suhteen, niin mikä sinä olet sanomaan, ettei sitä saa lainanmaksuun käyttää? Tottakai saa ja voi. Riippuu perheen tilanteesta.
Se vasta ois tyhmää -siis käyttää se lainanmaksuun. Suurinpiirtein typerin juttu minkä voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on puolison vanhemmat tehneet testamentin jossa tähdennetään että miniöillä ja vävyllä ei ole mitään jakoa perintöön. En tiedä miten se vaikuttaisi, jos puoliso haluaisi perinnöllä kuitata koko asuntolainan lopun pois.. asuntoaina ja muu omaisuus kuitenkin 50/50.. mut joka tapauksessa, puoliso tekee perinnöllään mitä lystää, kun se aika koittaa, en odota että mun tarvis "kostua" appivanhempien poismenosta.
Myös meillä on noin testamentissa. Meillä on ollut 25 vuotta yhteiset rahat, juuri asuntolainaa on sattumoisin maksanut enemmän mies, muita laskuja sitten vastaavasti minä. Lähinnä liittynyt eri ajankohtiin palkanmaksussa. Talo ja laina on molempien nimissä.
Miehen perittyä isänsä viime talvena päädyimme kuitenkin siihen ratkaisuun, että perinnöllä ei kuitata lainaa pois. Olisi riittänyt koko loppuerään kepeästi. Ensinnäkin korkojenkaan vuoksi ei kannata nyt ja toisekseen näin on yksinkertaisempaa. Minä olen perinyt isäni, mutta äidilläni on hallintaoikeus omaisuuteen, joten minulle ei faktisesti ole siirtynyt mitään omaisuutta. Jos olisimme päätyneet maksamaan miehen perinnöllä loppulainan pois, olisimme varmuudella tehneet siitä paperin lakimiehellä. Meillä on sellainen jo ennestään, koska talon tontti on ennakkoperintöä minun vanhemmiltani.
Kun tämä perintö tuli, teimme myös keskinäisen testamentin, jossa suljettiin omien lastemme puolisot meiltä tulevan perinnön ulkopuolelle. Sinänsähän tuolla toiveella ei ole mitään hevon merkitystä jos se perinnön saaja haluaa käyttää sen perinnön puolisonsa hyväksi, esim. matkusteluun.
Asuntolainaa ei kannata maksaa ennakkoon pois jollei sitä sitten ole tosi paljon. Perinnöt kannattaa sijoittaa osakkeisiin tai sijoitusasuntoon. Molemmilla kannattaisi olla oma salkku pienituloisia ja suurimenoisia elämänvaiheita varten. Meillä perustettiin isovanhempien antamilla ennakkoperinnöillä lapsille parinkymmenentuhannen euron salkut kummallekin ja siitä keväisin tulevat muutaman tonnin osingot menevät nyt lasten tilille, josta sitten maksetaan heidän kulujaan. Sinne menee myös lapsilisät ja tilillä oli ennestään reilu kymppitonni. Saa nähdä joko näillä mennään opiskeluaikoihin asti vai pitääkö meidän vielä kaivella kuvettamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa. En maksanut yhteistä asuntolainaa, eikä mies olisi pystynyt kk-erää jatkossa maksamaan yksin.
Ostin vapaa-ajan asunnon miehen kotiseudulta, sen omistussuhteet sijoitetun pääoman mukaan, eli miehellä on pieni osuus.Erossa kumpikin pitää omansa, kuolemantapauksessa alaikäiselle (yhteinen) lakiosuus ja miehelle toinen puolikas. Tarkoituksena turvata miehen mahdollisuudet pitää koti ja elattaa lapsi.
Ihan ohiksena - lakiosuus ei ole sama kuin puolikas. Lakiosuus liittyy testamenttiin. Lakiosuutta pitää vaatia ja sen suuruus on puolet siitä, minkä rintaperillinen saisi ilman testamenttia. Eli tilanteessa, missä olisit tehnyt testamentin miehesi hyväsi, voisi lapsesi vaatia lakiosaansa, joka olisi neljännes omaisuudestasi ja miehesi saisi 3/4.
Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.
Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainaa ei kannata maksaa ennakkoon pois jollei sitä sitten ole tosi paljon. Perinnöt kannattaa sijoittaa osakkeisiin tai sijoitusasuntoon. Molemmilla kannattaisi olla oma salkku pienituloisia ja suurimenoisia elämänvaiheita varten. Meillä perustettiin isovanhempien antamilla ennakkoperinnöillä lapsille parinkymmenentuhannen euron salkut kummallekin ja siitä keväisin tulevat muutaman tonnin osingot menevät nyt lasten tilille, josta sitten maksetaan heidän kulujaan. Sinne menee myös lapsilisät ja tilillä oli ennestään reilu kymppitonni. Saa nähdä joko näillä mennään opiskeluaikoihin asti vai pitääkö meidän vielä kaivella kuvettamme.
Jos on kahdenkymmenentuhannen salkku, niin siitä ei kyllä millään ilveellä saa tuhansien osinkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntolainaa ei kannata maksaa ennakkoon pois jollei sitä sitten ole tosi paljon. Perinnöt kannattaa sijoittaa osakkeisiin tai sijoitusasuntoon. Molemmilla kannattaisi olla oma salkku pienituloisia ja suurimenoisia elämänvaiheita varten. Meillä perustettiin isovanhempien antamilla ennakkoperinnöillä lapsille parinkymmenentuhannen euron salkut kummallekin ja siitä keväisin tulevat muutaman tonnin osingot menevät nyt lasten tilille, josta sitten maksetaan heidän kulujaan. Sinne menee myös lapsilisät ja tilillä oli ennestään reilu kymppitonni. Saa nähdä joko näillä mennään opiskeluaikoihin asti vai pitääkö meidän vielä kaivella kuvettamme.
Jos on kahdenkymmenentuhannen salkku, niin siitä ei kyllä millään ilveellä saa tuhansien osinkoja.
Meillä on n 50 000 euron salkku, ja siitä tulee pari tonnia vuodessa. Jos kahdestakymmenestä tulee muutama tonni, on aikamoiset osingot jossain firmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
. Meillä perustettiin isovanhempien antamilla ennakkoperinnöillä lapsille parinkymmenentuhannen euron salkut kummallekin ja siitä keväisin tulevat muutaman tonnin osingot ...
Mihin sijoititte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa. En maksanut yhteistä asuntolainaa, eikä mies olisi pystynyt kk-erää jatkossa maksamaan yksin.
Ostin vapaa-ajan asunnon miehen kotiseudulta, sen omistussuhteet sijoitetun pääoman mukaan, eli miehellä on pieni osuus.Erossa kumpikin pitää omansa, kuolemantapauksessa alaikäiselle (yhteinen) lakiosuus ja miehelle toinen puolikas. Tarkoituksena turvata miehen mahdollisuudet pitää koti ja elattaa lapsi.
Ihan ohiksena - lakiosuus ei ole sama kuin puolikas. Lakiosuus liittyy testamenttiin. Lakiosuutta pitää vaatia ja sen suuruus on puolet siitä, minkä rintaperillinen saisi ilman testamenttia. Eli tilanteessa, missä olisit tehnyt testamentin miehesi hyväsi, voisi lapsesi vaatia lakiosaansa, joka olisi neljännes omaisuudestasi ja miehesi saisi 3/4.
Jos lapsi perii ilman testsmenttia mut 100%, niin lakiosuus on puolikas mun omaisuudesta? Ja mies perii puolikkaan. Pankin lakimies sen meille kirjoitti 50-50 lapselle ja nimetylle avopuolisolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuisi varmaan perinnön suuruudesta. Meillä ei ole yhteisiä vuosia takana kovinkaan monta joten en olisi valmis antamaan kumppanille rahaa suoraan.
Pienen perinnön pitäisin itselläni ja maksaisin pois omaa osuuttani asuntolainasta. Meillä on erilliset asuntolainat, joten se onnistuisi vielä selkeästi. Jatkossa voisin maksaa enemmän ravintolaillallisia ja lomareissuja lainanmaksuja sijaan säästyneillä rahoilla.
Autolainaa voisin maksaa mutta sitten vaatisin, että mun maksama osuus merkittäisiin ylös.
Jos saisin isomman perinnön, niin oman lainan pois maksamisen jälkeen saattaisin ehdottaa esim. sijoitusasunnon ostamista siten, että meillä olisi erilliset lainat siinäkin ja omistussuhde vaikka 50/50. Maksaisin asunnosta vaaditun 30% käsirahan, jonka kasaan saaminen on ollut meillä tähän asti esteenä. Käsiraha ja jäljelle jäävä perintö lyhentäisi minun velkaosuuttani pankille.
Tällä lailla kumppanikin pääsisi hyötymään mun perinnöstä (pystyisi osataan sijoitusrahastojen ilman osallistumista käsirahaan) vaikken hänelle sitä rahaa antaisikaan. Jos sijoitusasunto joskus myytäisiin, saisin sijoittaminen rahan takaisin.
Jos perintöä ei käytä lainan maksuun ja sattuisi tulemaan avioero; eikö perintö katsottaisi kuitenkin osaksi yhteisiksi varoja, joista suoritetaan ositus? Eli käytti lainanmaksuun tai ei; kyllä se perintökin on yhteistä rahaa. Jos ei ole testamenttia niin voiko perinnön mitenkään suojata avioehdon ulkopuolelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitossa. En maksanut yhteistä asuntolainaa, eikä mies olisi pystynyt kk-erää jatkossa maksamaan yksin.
Ostin vapaa-ajan asunnon miehen kotiseudulta, sen omistussuhteet sijoitetun pääoman mukaan, eli miehellä on pieni osuus.Erossa kumpikin pitää omansa, kuolemantapauksessa alaikäiselle (yhteinen) lakiosuus ja miehelle toinen puolikas. Tarkoituksena turvata miehen mahdollisuudet pitää koti ja elattaa lapsi.
Ihan ohiksena - lakiosuus ei ole sama kuin puolikas. Lakiosuus liittyy testamenttiin. Lakiosuutta pitää vaatia ja sen suuruus on puolet siitä, minkä rintaperillinen saisi ilman testamenttia. Eli tilanteessa, missä olisit tehnyt testamentin miehesi hyväsi, voisi lapsesi vaatia lakiosaansa, joka olisi neljännes omaisuudestasi ja miehesi saisi 3/4.
Jos lapsi perii ilman testsmenttia mut 100%, niin lakiosuus on puolikas mun omaisuudesta? Ja mies perii puolikkaan. Pankin lakimies sen meille kirjoitti 50-50 lapselle ja nimetylle avopuolisolle.
Lakiosa on termi, jota käytetään vain siinä tapauksessa, että rintaperillinen on ohitettu testamentilla. Tällöin rintaperillisellä on oikeus lakiosaan, joka on puolet siitä, mitä hän olisi saanut ilman testamenttia. Lakiosaa ei saa, jos sitä ei vaadi tietyn ajan kuluessa.
Sinä olet tehnyt testamentin puoliksi avomiehellesi, puoliksi lapsellesi. Ihan hyvä! Kyse ei ole kuitenkaan lakiosuudesta vaan ihan tavallisesta testamenttijaosta.
Vierailija kirjoitti:
Jos perintöä ei käytä lainan maksuun ja sattuisi tulemaan avioero; eikö perintö katsottaisi kuitenkin osaksi yhteisiksi varoja, joista suoritetaan ositus? Eli käytti lainanmaksuun tai ei; kyllä se perintökin on yhteistä rahaa. Jos ei ole testamenttia niin voiko perinnön mitenkään suojata avioehdon ulkopuolelle?
Jos ei ole avioehtoa, eikä vanhempien testamentissa puolison pois sulkevaa ehtoa, niin kaikki menee puoliksi eron sattuessa.
Meillä on iso asuntolaina. Itse olen perinyt pienemmän asunnon, jota vuokraamme. On siis sijoitusasuntona. Puoliso peri asuntolainan määrän kaksinkertaisena. Hän kuittasi sillä käsirahat, mutta itse pääoma on hyvätuottoisessa sijoituksessa, koska asuntolainan korko on pieni. Mies siirtää tuotot kaikki perheen kulutukseen. Molempien perinnöt siten koko perheen hyödyksi vaikka asuntolainaa edelleen on.
Vierailija kirjoitti:
Jos perintöä ei käytä lainan maksuun ja sattuisi tulemaan avioero; eikö perintö katsottaisi kuitenkin osaksi yhteisiksi varoja, joista suoritetaan ositus? Eli käytti lainanmaksuun tai ei; kyllä se perintökin on yhteistä rahaa. Jos ei ole testamenttia niin voiko perinnön mitenkään suojata avioehdon ulkopuolelle?
Jos ollaan naimisissa, ei ole avioehtoa, eikä testamentissa puolison pois sulkevaa ehtoa, niin silloin perintö lasketaan omaisuudeksi osituksessa.
No meillä on esim useampi ulkomaankomennus takana, joten tuollainen ajattelu nyt ei vain toimi.