Asuntolaina ja toisen puolison saama perintö
Miten olette menetelleet jos toinen puoliso on saanut perintöä mutta teillä on vielä jäljellä yhteistä asuntolainaa ja omistusosuudet 50/50? Onko perinnöllä lyhennetty yhteistä lainaa ja tehty keskinäisiä kauppakirjoja tms. vai onko perinyt osapuoli sijoittanut perinnön johonkin muuhun? Vai onko perijä käyttänyt perintönsä lainanlyhennykseen mutta omistusosuudet on pidetty ennallaan? Varsinkin tilanteessa jossa perintö ei kata koko lainamäärää eli sitä joka tapauksessa jää jäljelle.
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on saamassa perintöä aikalailla tuplasti tai triplasti asunnon hinnan verran, mutta perinnöstä on suljettu puolisot ulos. En oikein tiedä miten toimisi jos mies maksaisi koko asuntolainan pois (haluaisi) tai ostaisi meille mökin, kun siitäkin haaveilee kovasti. Omistanko sitä edes ollenkaan?
Olen sanonut miehelle että maksaa oman osuutensa asuntolainasta ja jättää minun osuuden koskematta ja hankkii mökin itselleen ja itse en siihen laita rahaa (en halua ostaa velalla sitä) ja loput sijoituksiin.
Hankalaa hankalaa.
Mies saa ostaa rahoillaan mitä haluaa, eikä testamentti pysty estämään yhteisen mökin ostoa. Se puolison poissulkeminen ei estä rahojen omistajaa tekemästä niillä mitä haluaa. Periaatteessa vaikka ostamaan kaiken puolison nimiin sillä.
Eli sovitte yhdessä, miten omistukset menee. Jälkikäteen tuolla testamentin ehdolla ei ole uusien omistusten suhteen mitään merkitystä.
Jos esim sinun palkallasi on ostettu ruuat, voit silti olla puolikas omistaja yhteisestä omaisuudesta.
Ahaa. Okei. Mihin se testamentin pykälä sitten vaikuttaa?
Tyhmänä kysyn, kun en ole tutkinut asiaa sen kummemmin :)
Eikö tyo testamentin suojalauseke mahdollista juuri sen että laittaa perinnön verran vaikka sijoituksiin ja sitten ilmoittaa&todistaa että ko. rahat on sitä perintöä?
Riippuu perinnön suuruudesta, jos riittävän iso niin ostaisin sijoitusasunnon tai kaksi. Pienen perinnön käytin yhteisen asuntomme remppaan eikä siitä tehty mitään papereita että omistaisin sen jälkeen enemmän talosta, kyse oli muutamasta tuhannesta eurosta.
Se testamentin lause ettei vävyllä tai miniällä ole oikeutta perintöön, huomioidaan siinä vaiheessa kun perijän omaa omaisuutta jaetaan, joko avioerossa tai kuolemassa. Se osa pitäisi jotenkin pystyä todentamaan ja varmistaa että puoliso ei sitä saa. Usein kyseessä on ollut erityinen omaisuus, kuten sukutila tai joku muu sukuperintökalleus ja on haluttu varmistaa sen pysyminen suvussa. Nyt vain tuntuu, että pienimpäänkin omaisuuteen laitetaan tuo lause. Hieman hankalaa se on jos perit isältäsi 20 000 ja sitten 30 vuoden päästä asia pitäisi huomioida omassa perinnönjaossa.
Omilla vanhemmillani on molemmilla testamentissaan tuo lause (kyllä, olen luvalla nähnyt testamentit). Jo nyt ärsyttää, koska olemme miehen kanssa menneet yhteen köyhinä opiskelijoina ja yhdessä tienanneet omaisuutemme, kaikki on yhteisessä omistuksessa. Miehen puolelta ei tule mitään perintöä ja omilta vanhemmilta ei mitään erityistä ”säästettävää”, ihan perusomakotitalot kummallakin. En mitenkään näe järkevänä tätä järjestelyä.
Vierailija kirjoitti:
Se testamentin lause ettei vävyllä tai miniällä ole oikeutta perintöön, huomioidaan siinä vaiheessa kun perijän omaa omaisuutta jaetaan, joko avioerossa tai kuolemassa. Se osa pitäisi jotenkin pystyä todentamaan ja varmistaa että puoliso ei sitä saa. Usein kyseessä on ollut erityinen omaisuus, kuten sukutila tai joku muu sukuperintökalleus ja on haluttu varmistaa sen pysyminen suvussa. Nyt vain tuntuu, että pienimpäänkin omaisuuteen laitetaan tuo lause. Hieman hankalaa se on jos perit isältäsi 20 000 ja sitten 30 vuoden päästä asia pitäisi huomioida omassa perinnönjaossa.
Omilla vanhemmillani on molemmilla testamentissaan tuo lause (kyllä, olen luvalla nähnyt testamentit). Jo nyt ärsyttää, koska olemme miehen kanssa menneet yhteen köyhinä opiskelijoina ja yhdessä tienanneet omaisuutemme, kaikki on yhteisessä omistuksessa. Miehen puolelta ei tule mitään perintöä ja omilta vanhemmilta ei mitään erityistä ”säästettävää”, ihan perusomakotitalot kummallakin. En mitenkään näe järkevänä tätä järjestelyä.
Meillä on avioehdossa suljettu pois perinnöt ja lahjat tai niiden sijaan tullut omaisuus. Eli jos käyttäisin perintöni kiinteään omaisuuteen tehtäisiin siitä paperi että on sijaan tullutta omaisuutta. Tuo loppulause on tärkeä.
Jos perijä on mies, juo kaljaa ja käy huorissa, matkustelee Etelä-Aasiaan. Muija vaihtoon.
Olkaapa tarkkoja tuon asian suhteen.Vaikka olettekin esim super-rakastunut ns nuoripari tai muuten jo pidempään ollut naimisissa, ottakaa huomioon ,että tänä aikana eroaa 56% pareista.
Jos on mainittavan suuruinen perintö,kysykää lakiasiantuntijalta miten saatte pitää omanne ,jos/kun kumppani löytää uuden.
Yks käynti lakimiehellä ei paljon maksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on saamassa perintöä aikalailla tuplasti tai triplasti asunnon hinnan verran, mutta perinnöstä on suljettu puolisot ulos. En oikein tiedä miten toimisi jos mies maksaisi koko asuntolainan pois (haluaisi) tai ostaisi meille mökin, kun siitäkin haaveilee kovasti. Omistanko sitä edes ollenkaan?
Olen sanonut miehelle että maksaa oman osuutensa asuntolainasta ja jättää minun osuuden koskematta ja hankkii mökin itselleen ja itse en siihen laita rahaa (en halua ostaa velalla sitä) ja loput sijoituksiin.
Hankalaa hankalaa.
Mies saa ostaa rahoillaan mitä haluaa, eikä testamentti pysty estämään yhteisen mökin ostoa. Se puolison poissulkeminen ei estä rahojen omistajaa tekemästä niillä mitä haluaa. Periaatteessa vaikka ostamaan kaiken puolison nimiin sillä.
Eli sovitte yhdessä, miten omistukset menee. Jälkikäteen tuolla testamentin ehdolla ei ole uusien omistusten suhteen mitään merkitystä.
Jos esim sinun palkallasi on ostettu ruuat, voit silti olla puolikas omistaja yhteisestä omaisuudesta.
Ahaa. Okei. Mihin se testamentin pykälä sitten vaikuttaa?
Tyhmänä kysyn, kun en ole tutkinut asiaa sen kummemmin :)
Se vaikuttaa siihen omaisuuteen, joka pysyy samana, kuten vaikkapa peritty kesämökki tai asunto. Tai mikäli perijä niin haluaa, hän voi ostaa rahalla jotain, jonka omistajaksi tulee juuri hän. Ja kirjataan ylös, että tämä on niillä perintörahoilla ostettu.
Mutta jos rahat kuluvat yhteiseen talouteen, ei niitä enää jälkikäteen mistään kaivella. Ei se niin toimi, että toisen rahat kuluu syömiseen jne, ja toinen säilyttää perityn omaisuuden koskemattomana.
Ja jos sillä rahalla ostaa jotain, mikä tulee molempien nimiin, ei enää se testamentti myöskään vaikuta. Omistus ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
Olkaapa tarkkoja tuon asian suhteen.Vaikka olettekin esim super-rakastunut ns nuoripari tai muuten jo pidempään ollut naimisissa, ottakaa huomioon ,että tänä aikana eroaa 56% pareista.
Jos on mainittavan suuruinen perintö,kysykää lakiasiantuntijalta miten saatte pitää omanne ,jos/kun kumppani löytää uuden.
Yks käynti lakimiehellä ei paljon maksa.
Olet väärässä. Vain 40% ensimmäisistä avioliitoista eroaa. Eikä missään tilanteessa yli 50%.
Miehesi voi mennä vaikka Las Vegasiin ja pelata rahansa. Ne ovat hänen rahojaan. Vaikka ei ole avioehtoakaan, Suomessa on lähtökohtaisesti omaisuuden erillisyyden periaate, vaikka molempien puolisoiden tietysti pitää elättää perhettä kykyjensä mukaan. Vasta avioero tai ero tai kuolema voi tuoda tasinko-oikeuden varakkaamman puolison omaisuuteen. Jos on avioehto, kumpikin lähtee oman omasuutensa kanssa. Toki kiltti mies käyttää rahansa perheensä hyväksi :D
Jos saisin perintöä nyt, 4-kymppisenä, käyttäisin sen asuntolainan maksuun jotta käyttörahaa jäisi enemmän koko perheen menoihin. Ollaan miehen kanssa oltu yhdessä yli 20 vuotta, on useampi yhteinen lapsi ja yhteiset tilit ja omistukset talossa ja autoissa.
Jos perintöä tulee 10-20 vuoden päästä, mikä on todennäköistä, siirrän osuuteni varmaankin duoraan lapsilleni jaettavaksi. Siinä vaiheessa omat lainat on maksettu ja palkka riittää elämiseen niin lapsilla varmasti rahoille enemmän käyttöä.
Jos itse saisin nyt perinnön, maksaisin meidän molempien lainat pois. Ja samoin tekis mies vastaavassa tilanteessa. Meillä aina ollut yhteiset rahat ja se toimii. Olis outoa ajatella että pidemmässä parisuhteessa 'mun rahat - sun rahat ' meininki. Ja aika surullista jos ajattelee eron olevan tulevaisuudessa hyvin todennäköinen. Sitten jos ero tapahtuu, niin ainakin itse koen että raha on vaan rahaa, eipähän oo sillon kummallakaan velkoja :D
Miksi aloitus saa niin paljon alapeukkuja? Eikö ole aika tavallinen tilanne että on yhteinen asuntolaina ja omistusosuudet 50-50. Jos toinen omistaja saa reilun rahapotin (varsinkin perintö) niin eikö ole ihan normaalia miettiä mitä kannattaa tehdä? Asuntolainat ovat isoja ja perinnöt usein alle 100 000€
Sain siis 150 000 € perinnön (kaikkien kulujen jälkeen), kun äitini kuoli yllättäen. Alunperin olisi pitänyt ottaa erilliset lainat avopuolison kanssa. Näin pystyy itse hallinnoimaan omia rahoja helpommin+ kilpailuttamisen lainat jne. Nyt mitään itsenäisiä päätöksiä ei voi tehdä lainan suhteen.
Laskekaa kannattaako lainaa maksaa pois. Pankit toistaa omien intressiensä takia tätä matala korko höpötystään ja tietenkin tarjoavat maksullisia sijoituspalveluita. Sijoittamisessa on aina kuluja ja riskejä myös, joka kannattaa ottaa huomioon laskelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi voi mennä vaikka Las Vegasiin ja pelata rahansa. Ne ovat hänen rahojaan. Vaikka ei ole avioehtoakaan, Suomessa on lähtökohtaisesti omaisuuden erillisyyden periaate, vaikka molempien puolisoiden tietysti pitää elättää perhettä kykyjensä mukaan. Vasta avioero tai ero tai kuolema voi tuoda tasinko-oikeuden varakkaamman puolison omaisuuteen. Jos on avioehto, kumpikin lähtee oman omasuutensa kanssa. Toki kiltti mies käyttää rahansa perheensä hyväksi :D
Mikä ihmeen mies? Aloittaja ei maininnut sukupuoltaan eikä sitä, onko hän itse perijä vai ei. Perintöjä tulee ihan samalla tavalla miehille ja naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on saamassa perintöä aikalailla tuplasti tai triplasti asunnon hinnan verran, mutta perinnöstä on suljettu puolisot ulos. En oikein tiedä miten toimisi jos mies maksaisi koko asuntolainan pois (haluaisi) tai ostaisi meille mökin, kun siitäkin haaveilee kovasti. Omistanko sitä edes ollenkaan?
Olen sanonut miehelle että maksaa oman osuutensa asuntolainasta ja jättää minun osuuden koskematta ja hankkii mökin itselleen ja itse en siihen laita rahaa (en halua ostaa velalla sitä) ja loput sijoituksiin.
Hankalaa hankalaa.
Mies saa ostaa rahoillaan mitä haluaa, eikä testamentti pysty estämään yhteisen mökin ostoa. Se puolison poissulkeminen ei estä rahojen omistajaa tekemästä niillä mitä haluaa. Periaatteessa vaikka ostamaan kaiken puolison nimiin sillä.
Eli sovitte yhdessä, miten omistukset menee. Jälkikäteen tuolla testamentin ehdolla ei ole uusien omistusten suhteen mitään merkitystä.
Jos esim sinun palkallasi on ostettu ruuat, voit silti olla puolikas omistaja yhteisestä omaisuudesta.
Ahaa. Okei. Mihin se testamentin pykälä sitten vaikuttaa?
Tyhmänä kysyn, kun en ole tutkinut asiaa sen kummemmin :)
Se vaikuttaa siihen omaisuuteen, joka pysyy samana, kuten vaikkapa peritty kesämökki tai asunto. Tai mikäli perijä niin haluaa, hän voi ostaa rahalla jotain, jonka omistajaksi tulee juuri hän. Ja kirjataan ylös, että tämä on niillä perintörahoilla ostettu.
Mutta jos rahat kuluvat yhteiseen talouteen, ei niitä enää jälkikäteen mistään kaivella. Ei se niin toimi, että toisen rahat kuluu syömiseen jne, ja toinen säilyttää perityn omaisuuden koskemattomana.
Ja jos sillä rahalla ostaa jotain, mikä tulee molempien nimiin, ei enää se testamentti myöskään vaikuta. Omistus ratkaisee.
Tämä ei pudä ihan paikkaansa. Taas älkää luottako av-palstaan perintökysymyksissä. Ja koittakaa nyt muistaa ettei sellaista käsitettä kuin ”yhteinen talous” ole olemassa. Kukin omistaa omansa ja omaisuuden jako tapahtuu erotessa ja kuollessa. Rahapussi voi olla yhteinen arkipäivää elettäessä lutta pitää huolehtia että kun omaisuuden jako eli kuka mitäkin oikein omistaa on oikeudenmukainen ja reilu (ja verotuksellisesti järkevä). Silloin ei vinkunat yhteisestä taloudesta merkitse mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on saamassa perintöä aikalailla tuplasti tai triplasti asunnon hinnan verran, mutta perinnöstä on suljettu puolisot ulos. En oikein tiedä miten toimisi jos mies maksaisi koko asuntolainan pois (haluaisi) tai ostaisi meille mökin, kun siitäkin haaveilee kovasti. Omistanko sitä edes ollenkaan?
Olen sanonut miehelle että maksaa oman osuutensa asuntolainasta ja jättää minun osuuden koskematta ja hankkii mökin itselleen ja itse en siihen laita rahaa (en halua ostaa velalla sitä) ja loput sijoituksiin.
Hankalaa hankalaa.
Mies saa ostaa rahoillaan mitä haluaa, eikä testamentti pysty estämään yhteisen mökin ostoa. Se puolison poissulkeminen ei estä rahojen omistajaa tekemästä niillä mitä haluaa. Periaatteessa vaikka ostamaan kaiken puolison nimiin sillä.
Eli sovitte yhdessä, miten omistukset menee. Jälkikäteen tuolla testamentin ehdolla ei ole uusien omistusten suhteen mitään merkitystä.
Jos esim sinun palkallasi on ostettu ruuat, voit silti olla puolikas omistaja yhteisestä omaisuudesta.
Ahaa. Okei. Mihin se testamentin pykälä sitten vaikuttaa?
Tyhmänä kysyn, kun en ole tutkinut asiaa sen kummemmin :)
Se vaikuttaa siihen omaisuuteen, joka pysyy samana, kuten vaikkapa peritty kesämökki tai asunto. Tai mikäli perijä niin haluaa, hän voi ostaa rahalla jotain, jonka omistajaksi tulee juuri hän. Ja kirjataan ylös, että tämä on niillä perintörahoilla ostettu.
Mutta jos rahat kuluvat yhteiseen talouteen, ei niitä enää jälkikäteen mistään kaivella. Ei se niin toimi, että toisen rahat kuluu syömiseen jne, ja toinen säilyttää perityn omaisuuden koskemattomana.
Ja jos sillä rahalla ostaa jotain, mikä tulee molempien nimiin, ei enää se testamentti myöskään vaikuta. Omistus ratkaisee.
Tämä ei pudä ihan paikkaansa. Taas älkää luottako av-palstaan perintökysymyksissä. Ja koittakaa nyt muistaa ettei sellaista käsitettä kuin ”yhteinen talous” ole olemassa. Kukin omistaa omansa ja omaisuuden jako tapahtuu erotessa ja kuollessa. Rahapussi voi olla yhteinen arkipäivää elettäessä lutta pitää huolehtia että kun omaisuuden jako eli kuka mitäkin oikein omistaa on oikeudenmukainen ja reilu (ja verotuksellisesti järkevä). Silloin ei vinkunat yhteisestä taloudesta merkitse mitään.
Kyllä, mutta jos mökkiä tai taloa ostettaessa sen omistus on merkitty 50/50, sen omistus on myös erottaessa 50/50 riippumatta siitä, mistä rahat ovat peräisin. Se tuossa lainaamassasi tekstissä sanotaan. Se, kenen nimissä omaisuus on, ratkaisee. Ei joku testamentin ehto.
Suora pudotus kirjoitti:
Talousanalyytikko kirjoitti:
Näin matalilla koroilla kannattaa perintö sijoittaa jonnekin muualle ja jatkaa asuntolainan maksua normaalisti.
Sitten kun korot nousee, ottaa rahat sieltä muualta ja maksaa asuntolaina pois.Minne muualle? Osakkeet eivät juuri viime päivinä ole nousussa olleet.
Sijoittaminen ei ole päivän eikä vuoden juttu, vaan kymmenien vuosien juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitkässä liitossa, kun puhutaan kymmenistä vuosista, nämä jutut menevät aikanaan tasan. Välillä toinen on töissä, toinen opiskelee, välillä toinen lasten kanssa kotona. Ja kummallekin tulee perintöjä. Joten aika huoletta voi ajatella, että yhteiseksi hyväksi kaikki menee. En voisi ajattella, että meillä olisi jotenkin hyvin erilainen taloudellinen tilanne, kun kuitenkin yhteen hiileen on 25 v puhallettu.
Tavallaan hurmaavaa ja ilahduttavaa, että uskot ja luotat parisuhteesi kestävän nyt ja aina. Mutta luulempa kun en tietääkään voi, että puhut enempi jälkiviisaana e. sinulla on jo takana pitkäparisuhde. - Harva suunnittlee, saati ajattelee parisuheen alkutaipaleella eroavansa n.n päivänä tai hetkenä. Mutta niin vain käy ja tapahtuu, jolloin voi olla ikävää, jos on luottanut vain siihen, että toinen kyllä maksaa osansa.
Olethan laatinut testamenttisi jossa lastesi puolisot rajataan perinnön ulkopuolelle. 😀
Voisiko joku selittää miten haudan takaa varjellaan sitä vaikkapa 200 000 euron perintörahaa joka lapsen tilille meni? Siis miten se lapsi ei konkreettisesti saa käyttää sitä rahaansa miten haluaa?
Jos vanhemmat on kuollut vaikka 10v sitten, ja lapsi peri tuolla "ei puolisoille" lausekkeella 200 000e. Sitten tulee avioero. Mistä tiedetään onko mies säästänyt tämän 200 000e, vaionko kuluttanut sen summan johonkin ennen eroa, jos miehen tilillä on vaikkapa 300 000e? Miten se eron tullessa katsotaan, että mikä on tätä vanhemmilta peruttyä rahaa joka ei kuulu puolisolle, ja mikä taas muilla keinoin hommattua rahaa? Tai mitä jos lapsi on pannut haisemaan koko 200 000e, ja hänellä on tilillä erotessa 60 000, mutta nämä ovat muita kuin niitä nimenomaisia perintörahoja, niin lapsihan voi väittää että ne ovat pernitörahoja, joihin ei sillä erotulla puolisolla ole sitten oikeutta tasinkona?
Mies saa ostaa rahoillaan mitä haluaa, eikä testamentti pysty estämään yhteisen mökin ostoa. Se puolison poissulkeminen ei estä rahojen omistajaa tekemästä niillä mitä haluaa. Periaatteessa vaikka ostamaan kaiken puolison nimiin sillä.
Eli sovitte yhdessä, miten omistukset menee. Jälkikäteen tuolla testamentin ehdolla ei ole uusien omistusten suhteen mitään merkitystä.
Jos esim sinun palkallasi on ostettu ruuat, voit silti olla puolikas omistaja yhteisestä omaisuudesta.