Asuntolaina ja toisen puolison saama perintö

Vierailija kirjoitti:

Miten olette menetelleet jos toinen puoliso on saanut perintöä mutta teillä on vielä jäljellä yhteistä asuntolainaa ja omistusosuudet 50/50? Onko perinnöllä lyhennetty yhteistä lainaa ja tehty keskinäisiä kauppakirjoja tms. vai onko perinyt osapuoli sijoittanut perinnön johonkin muuhun? Vai onko perijä käyttänyt perintönsä lainanlyhennykseen mutta omistusosuudet on pidetty ennallaan? Varsinkin tilanteessa jossa perintö ei kata koko lainamäärää eli sitä joka tapauksessa jää jäljelle.

Avio- vai avopuoliso? Melko olellinen tieto tässä tapauksessa. Aviopuolisoiden välillä ei ole niin väliä mihin rahat nimellisesti käytetään, kun kaikki on loppupeleissä yhteistä, ellei asiaa ole hämmennetty avioehdolla tai testamentin ehdoilla.

Keskinäiset kauppakirjat eivät ole kovin fiksuja, sillä kaupasta tulee kuluja.

Jos asuntolaina ei ole tuloihin nähden ylisuuri ja vaikeuksia sen lyhennysten kanssa, niin pääsääntöisesti se on viimeinen mitä kannattaa alkaa maksamaan pois ja ylimääräinen raha kannattaa sijoittaa johonkin tuottavaan kohteeseen. Tai sitten teillä voi olla jotein muita hankintoja joihin haluattee käyttää rahaa, hankala tässä on ulkopuolisen sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jos perintöä ei käytä lainan maksuun ja sattuisi tulemaan avioero; eikö perintö katsottaisi kuitenkin osaksi yhteisiksi varoja, joista suoritetaan ositus? Eli käytti lainanmaksuun tai ei; kyllä se perintökin on yhteistä rahaa.  Jos ei ole testamenttia niin voiko perinnön mitenkään suojata avioehdon ulkopuolelle? 

No siis pitäisi nimenomaan tehdä se avioehto, jolla perintö suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.

Jos sitää perintörahaa käyttää esim asunnon maksuun, niin siitä voi tehdä paperin että tämä omaisuus on nyt niin ja niin suurelta osalta perinnön sijaan tullutta omaisuutta joka on osituksen ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.

Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.

Isäsi oli kaukaa viisas.

Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.

Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.

Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.

Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.

Isäsi oli kaukaa viisas.

Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.

Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.

Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.

Kyllä se avioero tulee varmemmin, jos jemmarahoilla pidetään eri elintasoa samassa perheessä eläen.

Vierailija kirjoitti:

Avoliitossa. En maksanut yhteistä asuntolainaa, eikä mies olisi pystynyt kk-erää jatkossa maksamaan yksin.

Ostin vapaa-ajan asunnon miehen kotiseudulta, sen omistussuhteet sijoitetun pääoman mukaan, eli miehellä on pieni osuus.

Erossa kumpikin pitää omansa, kuolemantapauksessa alaikäiselle (yhteinen) lakiosuus ja miehelle toinen puolikas. Tarkoituksena turvata miehen mahdollisuudet pitää koti ja elattaa lapsi.

Avoliitossa ei tietenkään kannata alkaa maksamaan toisen puolesta velkoja, ellei nyt ihan väkisin itse halua, mutta mitään järkeä siinä ei oikein ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.

Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.

Isäsi oli kaukaa viisas.

Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.

Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.

Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.

Kyllä se avioero tulee varmemmin, jos jemmarahoilla pidetään eri elintasoa samassa perheessä eläen.

Tämä kommentti on taattua av-laatua! =D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asuntolainaa ei kannata maksaa ennakkoon pois jollei sitä sitten ole tosi paljon. Perinnöt kannattaa sijoittaa osakkeisiin tai sijoitusasuntoon. Molemmilla kannattaisi olla oma salkku pienituloisia ja suurimenoisia elämänvaiheita varten. Meillä perustettiin isovanhempien antamilla ennakkoperinnöillä lapsille parinkymmenentuhannen euron salkut kummallekin ja siitä keväisin tulevat muutaman tonnin osingot menevät nyt lasten tilille, josta sitten maksetaan heidän kulujaan. Sinne menee myös lapsilisät ja tilillä oli ennestään reilu kymppitonni. Saa nähdä joko näillä mennään opiskeluaikoihin asti vai pitääkö meidän vielä kaivella kuvettamme. 

Jos on kahdenkymmenentuhannen salkku, niin siitä ei kyllä millään ilveellä saa tuhansien osinkoja.

Kyllä tällä palstalla saa, täällä on kaikilla mielikuvitussalkkuja ja sijoitusasuntoja mikämikämaassa. Naurattaa aina nämä ketjut.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin perintöä, maksaisin oman osuuteni velasta pois. Sitten minulle jäisi enemmän käyttörahaa, mikä toki hyödyttäisi myös muuta perhettä. Mieheni luultavasti sijoittaisi ainakin osan perintörahoista.

Minä en nyt oikein ymmärtänyt tätä kysymystä lainkaan sillä meillä menee näin:

-Yhteinen asuntolaina, eli omistetaan talo puoliksi

-kaksi autoa, joista toinen toisen nimissä (näitä lyhennetään myös kuukausittain)

-kaksi yhteistä lasta

-asutaan avoliitossa

Meillä molemmilla on omat tilit jonne palkat menee, mutta menot meillä on yhteisiä, eli emme laske, että esim. kumpikin lyhentää omaa autoaan tai taloa puoliksi. Olemme käytännössä tehneet niin, että mieheni huolehtii kaikki autoihin liittyvät maksut ja minä lyhennän talolainaa (on aika vähän kuukaudessa).

Muut laskut maksetaan sen mukaan, että kumpi ehtii tai kummalla on enemmän rahaa jäljellä. Mikäli jompi kumpi saisi perinnön niin sillä maksettaisiin joko autot tai talon loppuvelka pois, ei sitä pidettäisi jemmassa vain itseä varten tai maksettaisi jotakin omaa puoliskoa lainasta ja toinen jäisi maksamaan omaansa?!?

Vierailija kirjoitti:

Toinen puoliso? 

Kolmen kimppa ilmeisesti. Niissä asiat on varmasti kertaluokkaa monimutkaisempia kuin parisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.

Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.

Isäsi oli kaukaa viisas.

Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.

Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.

Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.

Kyllä se avioero tulee varmemmin, jos jemmarahoilla pidetään eri elintasoa samassa perheessä eläen.

Tämä kommentti on taattua av-laatua! =D

No tottahan se on. Eri elintason liitot ei kestä jos sillä toisella on mitään mahdollisuutta lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.

Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.

Isäsi oli kaukaa viisas.

Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.

Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.

Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.

Kyllä se avioero tulee varmemmin, jos jemmarahoilla pidetään eri elintasoa samassa perheessä eläen.

Tämä kommentti on taattua av-laatua! =D

No tottahan se on. Eri elintason liitot ei kestä jos sillä toisella on mitään mahdollisuutta lähteä.

Eihän esim oma sijoitusasunto tarkoita eri elintasoa arjessa, se on vain turvana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.

Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.

Isäsi oli kaukaa viisas.

Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.

Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.

Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.

Kyllä se avioero tulee varmemmin, jos jemmarahoilla pidetään eri elintasoa samassa perheessä eläen.

Tämä kommentti on taattua av-laatua! =D

No tottahan se on. Eri elintason liitot ei kestä jos sillä toisella on mitään mahdollisuutta lähteä.

Eihän esim oma sijoitusasunto tarkoita eri elintasoa arjessa, se on vain turvana.

Nimenomaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.

Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.

Isäsi oli kaukaa viisas.

Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.

Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.

Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.

Kyllä se avioero tulee varmemmin, jos jemmarahoilla pidetään eri elintasoa samassa perheessä eläen.

Tämä kommentti on taattua av-laatua! =D

No tottahan se on. Eri elintason liitot ei kestä jos sillä toisella on mitään mahdollisuutta lähteä.

Eihän esim oma sijoitusasunto tarkoita eri elintasoa arjessa, se on vain turvana.

Tarkoittaapa. Toinen saa siitä koko ajan tuloa, jonka käyttää itseensä tai omiin tarkoituksiinsa. Eli eri elintasot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.

Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.

Isäsi oli kaukaa viisas.

Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.

Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.

Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.

Kyllä se avioero tulee varmemmin, jos jemmarahoilla pidetään eri elintasoa samassa perheessä eläen.

Tämä kommentti on taattua av-laatua! =D

No tottahan se on. Eri elintason liitot ei kestä jos sillä toisella on mitään mahdollisuutta lähteä.

Eihän esim oma sijoitusasunto tarkoita eri elintasoa arjessa, se on vain turvana.

Tarkoittaapa. Toinen saa siitä koko ajan tuloa, jonka käyttää itseensä tai omiin tarkoituksiinsa. Eli eri elintasot.

Ei meillä ainakaan ole eri elintasot. Ei se, että tililläni tai sijoituksissani on vaikkapa 100 000 e vaikuta mitenkään elintasooni tai mieheni elintasoon. On hänelläkin omat tilinsä ja sijoituksensa.

Myös minun saamassani perinnössä on puoliso rajattu ulkopuolelle.

Minä sain perinnön. Meillä on miehen kanssa puoliksi asunto ja sen laina sekä muutenkin "yhteiset" rahat. Eli vaikka kummallekin tulee omalle tilille palkka niin se maksaa jolla on rahaa.

Perinnön tultua siitä siirrettiin osa tilille mistä lainanlyhennykset menevät kuukausittain. Eli periaatteessa minä lyhensin noilla rahoilla lainaa yksin vaikka omistus onkin yhteistä. Lisäksi ostettiin auto ja matkusteltiin koko perheen kanssa. Siirsin myös miehelle summan jonka on omalla tahollaan sijoittanut.

Meillä ei ole avioehtoa joten eron tullessa kaikki menee puoliksi. Tosin minun omat säästöt ei, sillä ne  on perintörahoilla hankitut ja testamentissä oli juurikin tuo perijöiden puolisot poissulkeva lauseke. Missään ei kielletty käyttämästä perintöä puolison hyväksi mutta puoliso ei voi osaansa perinnöstä vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkässä liitossa, kun puhutaan kymmenistä vuosista, nämä jutut menevät aikanaan tasan. Välillä toinen on töissä, toinen opiskelee, välillä toinen lasten kanssa kotona. Ja kummallekin tulee perintöjä. Joten aika huoletta voi ajatella, että yhteiseksi hyväksi kaikki menee. En voisi ajattella, että meillä olisi jotenkin hyvin erilainen taloudellinen tilanne, kun kuitenkin yhteen hiileen on 25 v puhallettu.

Tavallaan hurmaavaa ja ilahduttavaa, että uskot ja luotat parisuhteesi kestävän nyt ja aina. Mutta luulempa kun en tietääkään voi, että puhut enempi jälkiviisaana e. sinulla on jo takana pitkäparisuhde. - Harva suunnittlee, saati ajattelee parisuheen alkutaipaleella eroavansa n.n päivänä tai hetkenä. Mutta niin vain käy ja tapahtuu, jolloin voi olla ikävää, jos on luottanut vain siihen, että toinen kyllä maksaa osansa.

Olethan laatinut testamenttisi jossa lastesi puolisot rajataan perinnön ulkopuolelle. 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.

Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.

Isäsi oli kaukaa viisas.

Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.

Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.

Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.

Kyllä se avioero tulee varmemmin, jos jemmarahoilla pidetään eri elintasoa samassa perheessä eläen.

Tämä kommentti on taattua av-laatua! =D

No tottahan se on. Eri elintason liitot ei kestä jos sillä toisella on mitään mahdollisuutta lähteä.

Eihän esim oma sijoitusasunto tarkoita eri elintasoa arjessa, se on vain turvana.

Tarkoittaapa. Toinen saa siitä koko ajan tuloa, jonka käyttää itseensä tai omiin tarkoituksiinsa. Eli eri elintasot.

Ei meillä ainakaan ole eri elintasot. Ei se, että tililläni tai sijoituksissani on vaikkapa 100 000 e vaikuta mitenkään elintasooni tai mieheni elintasoon. On hänelläkin omat tilinsä ja sijoituksensa.

Myös minun saamassani perinnössä on puoliso rajattu ulkopuolelle.

Miten satatuhatta euroa EI vaikuttaisi elintasoon? Siinähän voisi vaikka lopettaa työt, matkustella ja juoda skumppaa.

Tai ehkä se olematon av-perintö ei tunnu missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.

Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.

Isäsi oli kaukaa viisas.

Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.

Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.

Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.

Kyllä se avioero tulee varmemmin, jos jemmarahoilla pidetään eri elintasoa samassa perheessä eläen.

Tämä kommentti on taattua av-laatua! =D

No tottahan se on. Eri elintason liitot ei kestä jos sillä toisella on mitään mahdollisuutta lähteä.

Eihän esim oma sijoitusasunto tarkoita eri elintasoa arjessa, se on vain turvana.

Tarkoittaapa. Toinen saa siitä koko ajan tuloa, jonka käyttää itseensä tai omiin tarkoituksiinsa. Eli eri elintasot.

Eikä tarkoita. Meillä kumpikin maksaa yhteisistä puolet ja loput käyttää kuten haluaa.

Ei ole miehen elitasosta pois että mä ostin "liian" kalliin läppärin ja puhelimen ja pohdin nyt auton ostoa. Miehellä on sellainen auto kuin hän on halunnut ja jos mun auto sopii johonkin tarkoitukseen paremmin, sitä voi kysyä ja saada lainaan. Läppäreitä hän saa kaupasta niin monta kuin haluaa, mutta on halunnut ulkoistaa kodin nettihommat mulle.

Miehen kallis moottorisaha ei vaikuta mun elämään. Jos mä haluan kaataa puun, pyydän joko miestä hommiin tai palkkaan työntekijän. Toki mies tuo kaatamansa puut klapeina kotiin ja minäkin saan nauttia pienemmästä sähkölaskusta ja lämmöstä.

Mulla on peräkärry ja miehen autossa koukku. Jos meillä jommalla kummalla on tarvetta tavaran siirtelyyn kärryllä, niin yhdessähän se hoituu, sitähän se perhe merkitsee.

Mutta jos jostain syystä tulee ero, niin arvokkaat sijoitukset (talot, rahastot) jaetaan juurikin sen mukaan kenen nimi on paperissa, lusikoista voi sitten riidellä tai laittaa puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olette menetelleet jos toinen puoliso on saanut perintöä mutta teillä on vielä jäljellä yhteistä asuntolainaa ja omistusosuudet 50/50? Onko perinnöllä lyhennetty yhteistä lainaa ja tehty keskinäisiä kauppakirjoja tms. vai onko perinyt osapuoli sijoittanut perinnön johonkin muuhun? Vai onko perijä käyttänyt perintönsä lainanlyhennykseen mutta omistusosuudet on pidetty ennallaan? Varsinkin tilanteessa jossa perintö ei kata koko lainamäärää eli sitä joka tapauksessa jää jäljelle.

Tsiisus. Ei sitä perintöä käytetä yhteisiin menoihin vaan se on perinnönsaajan omaisuutta. Perijällä on oikeus tehdä sillä rahalla ihan mitä haluaa ja se kannattaa mieluummin sijoittaa johonkin ihan muuhun kuin perheen yhteiseen asuntoon - varsinkin jos perinnönjättäjä on ollut tarpeeksi fiksu sulkeakseen perillisten puolisot ulos perinnöstä.

Minä käytin koko peritöni asuntolainanme lyhennykseen. Nyt meille jää enemmän rahaa elämiseen. En voi kuvitella, että avioliitossa eläisi kaksi ihmistä, ilman halua helpottaa toistensa elämää jos siihen tulee tilaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faija laittoi testamenttiinsa ehdon, ettei koske puolisoa. Kuoli 61-vuotiaana, olin silloin 32. Mies olisi haluunut että maksan lainamme, jota oli n.90000. En suostunut ja vetosin faijan tahtoon. Ostin sijoitusasunnon, ja myöhemmin tuotoilla toisen.

Ehto oli hyvä, ero tuli sittemmin toisen naisen takia. Avioehtoa ei ollut. Olen itse tehnyt vastaavanlaisen testamentin.

Isäsi oli kaukaa viisas.

Tässä ketjussa joku kommentoi, että perheenjäsenillä ei kuulu olla omaa jemmarahaa. Ilman muuta perintö on omaa, ei yhteistä. Muutoinkin suosittelen omien rahojen turvaamista ja avioehtoa ihan kaikille. Kymmenien vuosien suhteessa voi tapahtua ihan mitä vaan, jota suhteen alussa ei pysty ennakoimaan. Toinen voi pettää, sairastua psyykkisesti, kehittää itselleen peli- tai alkoholiongelman tai muuttua ihan toiseksi ihmiseksi muulla tavalla.

Itselleni kävi niin, että tuli ero 20 vuoden yhdessä olon jälkeen. Avioehto laadittiin samoihin aikoihin kun menimme naimisiin. Asuntolainat olivat erilliset. Sain tuntuvan perinnön muutamia vuosia ennen eroa. Sillä rahalla pystyin ostamaan puolisoni pois asunnosta. Ilman perintöä olisin joutunut vuokralle kauemmas keskustasta pienempään asuntoon.

Turvatkaa selustanne kaiken varalta, naiset! Jos kaikki meneekin hyvin, niin hyvä juttu. Voitte käyttää perintörahoja perheen hyväksi, kuten tässäkin ketjussa vinkattiin. Jos ei mene, mikä lienee nykymaailmassa todennäköisempää, pärjäätte kyllä.

Kyllä se avioero tulee varmemmin, jos jemmarahoilla pidetään eri elintasoa samassa perheessä eläen.

Tämä kommentti on taattua av-laatua! =D

No tottahan se on. Eri elintason liitot ei kestä jos sillä toisella on mitään mahdollisuutta lähteä.

Eihän esim oma sijoitusasunto tarkoita eri elintasoa arjessa, se on vain turvana.

Tarkoittaapa. Toinen saa siitä koko ajan tuloa, jonka käyttää itseensä tai omiin tarkoituksiinsa. Eli eri elintasot.

Eikä tarkoita. Meillä kumpikin maksaa yhteisistä puolet ja loput käyttää kuten haluaa.

Ei ole miehen elitasosta pois että mä ostin "liian" kalliin läppärin ja puhelimen ja pohdin nyt auton ostoa. Miehellä on sellainen auto kuin hän on halunnut ja jos mun auto sopii johonkin tarkoitukseen paremmin, sitä voi kysyä ja saada lainaan. Läppäreitä hän saa kaupasta niin monta kuin haluaa, mutta on halunnut ulkoistaa kodin nettihommat mulle.

Miehen kallis moottorisaha ei vaikuta mun elämään. Jos mä haluan kaataa puun, pyydän joko miestä hommiin tai palkkaan työntekijän. Toki mies tuo kaatamansa puut klapeina kotiin ja minäkin saan nauttia pienemmästä sähkölaskusta ja lämmöstä.

Mulla on peräkärry ja miehen autossa koukku. Jos meillä jommalla kummalla on tarvetta tavaran siirtelyyn kärryllä, niin yhdessähän se hoituu, sitähän se perhe merkitsee.

Mutta jos jostain syystä tulee ero, niin arvokkaat sijoitukset (talot, rahastot) jaetaan juurikin sen mukaan kenen nimi on paperissa, lusikoista voi sitten riidellä tai laittaa puoliksi.

Kuvaamasi on nappikauppaa eikä eri elintasoa.