Onko täällä paljon ihmisiä jotka eivät peri vanhemmiltaan tai mistään muualtakaan käytännössä mitään?

Kyllä tulee perintöä jos ei ihmeitä satu. Mutta ei sitä odottelemaan kannata ruveta. Ihmiset on siinä vaiheessa jo itsekin eläkeiässä kun asia on ajankohtainen, jos hyvin käy.

Aika järkyttävää että ihmiset laskee paljonko on tulossa perintöä! Ei ole ikinä käynyt edes mielessä, tulee mitä tulee!

Perin ainoana lapsena n. 400k ja mieheni peri aiemmin n. 200k. Toiset vanhemmat kummallakin vielä elossa, ei haittaa vaikkemme perisi enää mitään.

En tule saamaan mitään. Eikä yhtään haittaa, olen saanut vanhemmiltani jo aivan valtavasti monella eri tavalla ja haluan vain, että heillä on mahdollisimman hyvin asiat.

Suvussa on ollut isoja omaisuuksia ja ovat aiheuttaneet petoksia, riitoja ja välirikkoja. Olen vain helpottunut, että mitään sellaista ei ole.

Olen aina suhtautunut niin, että olen omillani ja se on valtavan vapauttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika järkyttävää että ihmiset laskee paljonko on tulossa perintöä! Ei ole ikinä käynyt edes mielessä, tulee mitä tulee!

Täysin samaa mieltä.

Jos jotain perintöä on tulossa niin se tulee vasta sitten kun olen jo itse taloudellisesti turvautussa asemassa (toivottavasti), eli toivon että vanhempani elävät pitkään ja että saan omilla ansioillani oman talouteni mallilleen keski-ikään mennessä.

Ei oo tulossa perintöä, eikä haittaa yhtään. Ihmettelin taannoin kun suht samassa duunissa ja elämäntilanteessa olevat saivat pankista 300 000 lainoja kun meillä oli tiukka säästökuuri päällä. Kävi ilmi että lainan vakuuksina oli juurikin tulevaa perintöä. Väitän että makealta tuntuu kun on ns.omilla ansioilla kiipinyt kiinteistötikkaat, mutta olisi kiva jos olisi pottia tulossa. Heigh ho!

Täysin köyhiä ollaan, vaikka kukaan ei uskoisi! :-) Köyhiä ja onnellisia, rahaa on riittänyt, upeita kokemuksia ja ollaan nautittu elämästä!

Vanhempani ovat yrittäjiä ja maksaneet pienet yel-maksut joten heillä on sitten muuten sijoituksia eläkepäiviä varten ja yrityspääomat tietenkin näin eläkkeellä jo sijoitettuna. Miljoonaperintö siis minulle ja veljelleni tiedossa sekä lapsillemme, joita on yhteensä viisi, minulla kaksi ja veljellä kolme. En ole kuitenkaan jäänyt sen varaan että perin vaan omakin salkku+sinkkuyksiö on tullut hankittua ja nykyinen asuntommekin jo hyvän matkaa maksettu. Olen vähän alle keskituloinen ja mieheni todella hyvätuloinen, sijoittanut tulojaan ja lisäksi perijäsukua. Veljelläni on vähemmän sijoituksia mutta on kuitenkin, samoin hänen vaimollaan. Hänen vaimonsa ei tule perimään kuin puolet omakotitalosta ja vähän arvopapereita. Lisäksi vanhempamme erittäin hyväkuntoisia seitsemänkymppisiä joten ei ainakaan kymmeneen seuraavaan vuoteen vielä ajankohtaista. Lisäksi onhan meidän varauduttava siihen että sijoitusten tuotoilla maksetaan viimeisinä vuosina hyvä elämä vanhuksille. Voi olla että perintö menee minulta sivusuun koska olemme mieheni kanssa niin paljon varakkaampia kuin veljen perhe. 

Sitähän ei voi nelikymppisenä mitenkään tietää, mitä on tulossa perintönä. Vaikka tuolloin kuusi- tai seitsenkymppiset vanhemmat olisivat hyvinkin vakavaraisia, voivat he kuitenkin joutua maksamaan ikääntyessään palveluistaan, luopumaan omaisuudestaan tai vain huvikseen tuhlata sen verran, että heidän kuoltuaan omaisuutta ei niin järin ole jaettavaksi.

Harvaa perillistä erityisesti kiinnostaa rakastavasti ryhtyä hoitamaan ikääntyviä vanhempiaan. Kun "yhteiskunta hoitaa". No ei hoida. Tai mitä hoitaa, sen veloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika järkyttävää että ihmiset laskee paljonko on tulossa perintöä! Ei ole ikinä käynyt edes mielessä, tulee mitä tulee!

Täysin samaa mieltä.

Vanhempien vanhuutta pitää suunnitella samoin perintösuunnittelu on ihan normaalia. Ensin tietenkin maksetaan hyvä vanhuus tuleville perinnönjättäjille. Meillä ainakin on myyty joko sukuun tai ulkopuolisille liian isot asunnot, mökit ja autot ja sijoitettu varat osakkeisiin ja ehkä pienempään ja vanhenevalle sopivampaan asuntoon. Osinko- ja vuokratuotoilla maksaa aika pitkän pätkän hoivapalveluja ja palvelukotimaksuja etenkin jos edes jonkin kokoiset eläkkeet ja leskeneläkkeet. 

Omat rahat kirjoitti:

Aika kauhiaa kun jengi täällä suu messingillä jo laskeskelee kuinka paljon on perintöä tulossa, samalla jeesustellen että ”ei välii tuleeko yhtään vai ei”..

Vastenmielistä.

Ainoastaan sellaisen mielestä, joka ei itse ole saamassa mittään.

En tule perimään muuta kuin vanhempieni arvottomat tavarat. Heillä ei ole omaisuutta, ei kyllä velkaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Sitähän ei voi nelikymppisenä mitenkään tietää, mitä on tulossa perintönä. Vaikka tuolloin kuusi- tai seitsenkymppiset vanhemmat olisivat hyvinkin vakavaraisia, voivat he kuitenkin joutua maksamaan ikääntyessään palveluistaan, luopumaan omaisuudestaan tai vain huvikseen tuhlata sen verran, että heidän kuoltuaan omaisuutta ei niin järin ole jaettavaksi.

Harvaa perillistä erityisesti kiinnostaa rakastavasti ryhtyä hoitamaan ikääntyviä vanhempiaan. Kun "yhteiskunta hoitaa". No ei hoida. Tai mitä hoitaa, sen veloittaa.

Sen lisäksi että ihmisillä on taipumus vanhemmiten sairastua muistisairauksiin ja ensimmäiset typerät temput moni tekee juuri raha-asioissa. Ei siis kannata tuudittautua sen varaan että perintöä on joskus tulossa. 

Olen ainut lapsi ja vanhemmillani on omaisuutta paljon. Aivan sylettää se perintöveron määrä mikä tulee. Toki ollaan jo suunniteltu kuinka sitä sais mahdollisimman halvalla siirrettyä sitä perintöä jo nyt minulle. Mieheni vanhemmat ovat kuolleet ja heiltä yhteensä jäi n.1500 euroa perintöä.

Kyllä sieltä seitsennumeroinen summa on tulossa, elleivät vanhemmat pikapuoliin ryhdy hassaamaan.

Vierailija kirjoitti:

En tule perimään käytännössä mitään enkä tule myöskään todennäköisesti onnistumaan keräämään omaisuutta elinaikanani. Olen nelikymppinen keskituloista paremmin tienaava sinkku mutta ei tästä vain tule jäämään mitään koskaan säästöön koska asun pääkaupunkiseudulla ja maksan korkeaa vuokraa eikä tässä iässä enää tule onnistumaan edes asunnon käsirahan säästäminen, lainaa ei tällä hetkellä ilman vakuuksia saa. Ottaa ihan saakelisti päähän. Paljon olen töitä elämässäni tehnyt, tosin nuorempana ehkä muutaman "typerän" taloudellisen päätöksen tehnyt (käynyt kalliissa terapiassa, tehnyt töitä pienellä palkalla).

Uskomatonta tämä köyhyyden periytyminen. Olisin eri asemassa jos niitä vakuuksia olisi olemassa.

Tämä oli kuin minun kirjoittamani. Elättelen kyllä vielä toivetta omistusasunnon hankkimisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tule perimään käytännössä mitään enkä tule myöskään todennäköisesti onnistumaan keräämään omaisuutta elinaikanani. Olen nelikymppinen keskituloista paremmin tienaava sinkku mutta ei tästä vain tule jäämään mitään koskaan säästöön koska asun pääkaupunkiseudulla ja maksan korkeaa vuokraa eikä tässä iässä enää tule onnistumaan edes asunnon käsirahan säästäminen, lainaa ei tällä hetkellä ilman vakuuksia saa. Ottaa ihan saakelisti päähän. Paljon olen töitä elämässäni tehnyt, tosin nuorempana ehkä muutaman "typerän" taloudellisen päätöksen tehnyt (käynyt kalliissa terapiassa, tehnyt töitä pienellä palkalla).

Uskomatonta tämä köyhyyden periytyminen. Olisin eri asemassa jos niitä vakuuksia olisi olemassa.

Tämä oli kuin minun kirjoittamani. Elättelen kyllä vielä toivetta omistusasunnon hankkimisesta.

<3 meille

Ihmeellistä tämä elämä kun tavallaan ei puutu mitään ja on hyviä vaatteita ja sellaista mutta samalla pelko p*rseessä vanhuuden suhteen (toki olen huimasti etuoikeutetumpi kuin ne jotka laskeskelevat senttejä ruokaan, ymmärrän sen kyllä, mutta että näillä keskitulo+:Illakaan ei pääse omistavaan luokkaan?!?). Yritän nyt kyllä säästää, mitä nyt parisataa kuussa pystyn. Jos niillä kymmenessä vuodessa saisi kasaan vaadittavan osuuden keravalaisesta sijoitusyksiöstä, joka sitten olisi vanhuudenturvana. Tai ehkä kannattaisi sijoittaa osakkeisiin, en tiedä, täytyy pohtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tule perimään käytännössä mitään enkä tule myöskään todennäköisesti onnistumaan keräämään omaisuutta elinaikanani. Olen nelikymppinen keskituloista paremmin tienaava sinkku mutta ei tästä vain tule jäämään mitään koskaan säästöön koska asun pääkaupunkiseudulla ja maksan korkeaa vuokraa eikä tässä iässä enää tule onnistumaan edes asunnon käsirahan säästäminen, lainaa ei tällä hetkellä ilman vakuuksia saa. Ottaa ihan saakelisti päähän. Paljon olen töitä elämässäni tehnyt, tosin nuorempana ehkä muutaman "typerän" taloudellisen päätöksen tehnyt (käynyt kalliissa terapiassa, tehnyt töitä pienellä palkalla).

Uskomatonta tämä köyhyyden periytyminen. Olisin eri asemassa jos niitä vakuuksia olisi olemassa.

Tämä oli kuin minun kirjoittamani. Elättelen kyllä vielä toivetta omistusasunnon hankkimisesta.

<3 meille

Ihmeellistä tämä elämä kun tavallaan ei puutu mitään ja on hyviä vaatteita ja sellaista mutta samalla pelko p*rseessä vanhuuden suhteen (toki olen huimasti etuoikeutetumpi kuin ne jotka laskeskelevat senttejä ruokaan, ymmärrän sen kyllä, mutta että näillä keskitulo+:Illakaan ei pääse omistavaan luokkaan?!?). Yritän nyt kyllä säästää, mitä nyt parisataa kuussa pystyn. Jos niillä kymmenessä vuodessa saisi kasaan vaadittavan osuuden keravalaisesta sijoitusyksiöstä, joka sitten olisi vanhuudenturvana. Tai ehkä kannattaisi sijoittaa osakkeisiin, en tiedä, täytyy pohtia.

Ja ihan sairaan paljon helpompaa olisi jos voisi nämä 850 euron asumiskulut jakaa jonkun kanssa, ei ihme että pariskunnat saavat helposti säästettyä rahaa (lapsiin sitä toki menee). Sisarukseni ja hänen puolisonsa maksavat käsittääkseni saman verran kuin minä asuntolainaansa kuussa. Sisaruksella se onni että puolison vanhemmat takasivat velat.

Tasan eivät käy onnen lahjat.

En tule perimään mitään.vain täyteen tupattu vuokra-asunnon tyhjentäminen jää mulle. Sisaruksia ei ole.