Miksi psykiatri ei anna sairaslomaa?

Onko muuta vaihtoehtoa kuin varata aika jollekin yksityiselle lääkärille?

Mene toiselle lääkärille? Jos tilanne on todella tuo niin kyllä pitäisi saada.

Taisi olla katastrofi tuo psykiatri. Ja saat pysyvän leiman.

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla katastrofi tuo psykiatri. Ja saat pysyvän leiman.

Höpö höpö. Itselläni oli reilu vuoden ajan hoitosuhde, eikä millään tavalla ole vaikuttanut myöhempiin lääkärikäynteihin tai muuhunkaan tervehtymisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla katastrofi tuo psykiatri. Ja saat pysyvän leiman.

Psykiatri ei teetä minulla edes mitään arviointeja voinnista. Tuntuu hyvin oudolta, että hän pitää tilaani hyvänä, vaikka näistä oireista ja niiden vaikutuksesta jaksamiseeni olen kertonut. Olen oikeasti todella huolissani siitä, että joudun vielä Kelan kanssa vaikeuksiin opintojen heikon edistymisen takia ellei voinnissa tapahdu jotain merkittävää käännettä parempaan.

En ole huolissani mistään leimaantumisesta mt-ongelmien takia, vaan siitä, etten saa tilanteeseeni sopivaa hoitoa. Jälkikäteen on ikävä alkaa selvitellä asioita Kelan kanssa, jos mitään lääkärintodistuksia masennuksen vaikutuksista opintojen heikkoon etenemiseen ei ole.

Onko muilla kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Menittekö toiselle lääkärille?

Vierailija kirjoitti:

En ole huolissani mistään leimaantumisesta mt-ongelmien takia, vaan siitä, etten saa tilanteeseeni sopivaa hoitoa. Jälkikäteen on ikävä alkaa selvitellä asioita Kelan kanssa, jos mitään lääkärintodistuksia masennuksen vaikutuksista opintojen heikkoon etenemiseen ei ole.

Olen kokenut nuo samat asiat. Kaikki energia menee elämän ulkopuolisiin asioihin, kuten selvittelyihin ja todistelemiseen. Ei unettomuus kelvannut sairaslomiin. Keho tuntu kuin olisi ampiaispesä ja kävelevä onnettomuus. Vaatii tuuria, että saa oikean avun. Vähän liikaakin.Sitten kontrolloidaan ongelmilla ja syyllistetään. Jostain syystä ihminen vain jossain vaiheessa väsyy.

Onko teillä syyslomaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huolissani mistään leimaantumisesta mt-ongelmien takia, vaan siitä, etten saa tilanteeseeni sopivaa hoitoa. Jälkikäteen on ikävä alkaa selvitellä asioita Kelan kanssa, jos mitään lääkärintodistuksia masennuksen vaikutuksista opintojen heikkoon etenemiseen ei ole.

Olen kokenut nuo samat asiat. Kaikki energia menee elämän ulkopuolisiin asioihin, kuten selvittelyihin ja todistelemiseen. Ei unettomuus kelvannut sairaslomiin. Keho tuntu kuin olisi ampiaispesä ja kävelevä onnettomuus. Vaatii tuuria, että saa oikean avun. Vähän liikaakin.Sitten kontrolloidaan ongelmilla ja syyllistetään. Jostain syystä ihminen vain jossain vaiheessa väsyy.

Aiemmin psykiatrit ovat ottaneet tosissaan sen, jos sanon, etten nyt jaksa. Tämä jostain syystä ei. Pitkään opintosuoritukset ovatkin olleet ainoastaan Kelan vaatimalla minimitasolla enkä enää pysty siihenkään. Hirveä tilanne, kun hoidosta vastaava taho ei suostu uskomaan, etten ole kunnossa (eikä edes teettämään mitään testejä jos kuvaukseni ei kuulosta vakuuttavalta).

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä syyslomaa?

Teen itsenäisesti lopputyötä. Koulun lomilla ei ole opintoihini nyt siksi vaikutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla katastrofi tuo psykiatri. Ja saat pysyvän leiman.

Psykiatri ei teetä minulla edes mitään arviointeja voinnista. Tuntuu hyvin oudolta, että hän pitää tilaani hyvänä, vaikka näistä oireista ja niiden vaikutuksesta jaksamiseeni olen kertonut. Olen oikeasti todella huolissani siitä, että joudun vielä Kelan kanssa vaikeuksiin opintojen heikon edistymisen takia ellei voinnissa tapahdu jotain merkittävää käännettä parempaan.

Voisiko joku selittää miksi tätä on alapeukutettu? Tilanne on minusta hyvin tukala ja hämmentävä.

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan lopussa, en saa nukuttua, keskittymiskykyni on huono ja saan päivittäin paniikkikohtauksia. Opinnoista ei tule yhtään mitään. Silti psykiatri vain hokee toipumisen olevan mallillaan eikä anna sairaslomaa. Mitä voin tehdä?

Nykyajan muoti-ilmiö tuntuu olevan se, että kun elämässä on jotain stressaavan niin ratkaisu pitäisi saada purkista, naps! Ja sitä saikkua reilusti kans, kiitos.

Joko psykiatri näkee tilanteesi hyvinkin ja tajuaa, että olet niissä rajoissa että ryhtiliike omaan elämään ja vastuun itse ottaminen auttaa. Medikalisaatiosta on enemmän haittaa kuin hyötyä -

Tai sitten et ole osannut tuoda tilannettasi oikein esiin, ja hän on tehnyt virhearvion.

Paras ratkaisu ei aina ole curling-lääkäriys: saikkua tuosta vaan niin asiakas pääsee helpolla, eikä joudu pyrkimään ratkaisemaan ongelmiaan.

Mutta sinua tuntematta meidän on mahdotonta sanoa, mikä on sinun tilanteesi. Onko sinun nyt vaan syytä oppia elämänhallintaa ja selviytymistä stressistä - vai onko sinulla oikeasti joku mt-pulma. Joskus unettomuus ja jopa pienet paniikkikohtaukset ovat ihan tervettä reaktiota normaalielämään.

Ehkä itse sinuna menisin vielä toiselle lääkärille, mutta on kyllä itse pidä kovin pätevänä lääkäriä, joka yhden tapaamisen perusteella toteaa, että ’masennus -saikkua 3kk’ . Minulle hän on vain lääkäri, joka haluaa päästä asiakkaasta eroon.

Milloin pitää olla valmis se lopputyö ja paljonko olet nyt tehnyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan lopussa, en saa nukuttua, keskittymiskykyni on huono ja saan päivittäin paniikkikohtauksia. Opinnoista ei tule yhtään mitään. Silti psykiatri vain hokee toipumisen olevan mallillaan eikä anna sairaslomaa. Mitä voin tehdä?

Nykyajan muoti-ilmiö tuntuu olevan se, että kun elämässä on jotain stressaavan niin ratkaisu pitäisi saada purkista, naps! Ja sitä saikkua reilusti kans, kiitos.

Joko psykiatri näkee tilanteesi hyvinkin ja tajuaa, että olet niissä rajoissa että ryhtiliike omaan elämään ja vastuun itse ottaminen auttaa. Medikalisaatiosta on enemmän haittaa kuin hyötyä -

Tai sitten et ole osannut tuoda tilannettasi oikein esiin, ja hän on tehnyt virhearvion.

Paras ratkaisu ei aina ole curling-lääkäriys: saikkua tuosta vaan niin asiakas pääsee helpolla, eikä joudu pyrkimään ratkaisemaan ongelmiaan.

Mutta sinua tuntematta meidän on mahdotonta sanoa, mikä on sinun tilanteesi. Onko sinun nyt vaan syytä oppia elämänhallintaa ja selviytymistä stressistä - vai onko sinulla oikeasti joku mt-pulma. Joskus unettomuus ja jopa pienet paniikkikohtaukset ovat ihan tervettä reaktiota normaalielämään.

Ehkä itse sinuna menisin vielä toiselle lääkärille, mutta on kyllä itse pidä kovin pätevänä lääkäriä, joka yhden tapaamisen perusteella toteaa, että ’masennus -saikkua 3kk’ . Minulle hän on vain lääkäri, joka haluaa päästä asiakkaasta eroon.

Kyllä, minulla on mt-diagnooseja kaksi kappaletta. Olen ollut hoidon piirissä pitkään. Osaan aika hyvin arvioida omaa jaksamistani tältä pohjalta, kun se on vuosien aikana vaihdellut. Olen ollut aivan normaalisti työkykyinenkin pitkiä jaksoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huolissani mistään leimaantumisesta mt-ongelmien takia, vaan siitä, etten saa tilanteeseeni sopivaa hoitoa. Jälkikäteen on ikävä alkaa selvitellä asioita Kelan kanssa, jos mitään lääkärintodistuksia masennuksen vaikutuksista opintojen heikkoon etenemiseen ei ole.

Olen kokenut nuo samat asiat. Kaikki energia menee elämän ulkopuolisiin asioihin, kuten selvittelyihin ja todistelemiseen. Ei unettomuus kelvannut sairaslomiin. Keho tuntu kuin olisi ampiaispesä ja kävelevä onnettomuus. Vaatii tuuria, että saa oikean avun. Vähän liikaakin.Sitten kontrolloidaan ongelmilla ja syyllistetään. Jostain syystä ihminen vain jossain vaiheessa väsyy.

Painotan tässä, että avun saaminen ei saa olla lottoa. Ensimmäinen asia olisi ollut vp. Tilanteen rauhoittaminen ja ehkä psykiatri olisi voinut todeta ylitunnollisille puolikuolleelle suorittajalle nyt voit levätä. Siulla on lupa siihen, ei lisätä bensaa liekkeihin ja syyllistää. Ei ollut mitään todellisuuden tajua ja kykyä tukea. Olen törmännyt ihan vääriin ihmisiin sillä saralla. Jotkut on onnekkaampia.

Itse olisin huolissani lähinnä lääkityksen sopivuudesta, jos vointi on noin huono. Mikä lääkitys sinulla on, Ap? Jos psykiatrisi ei suostu vaihtamaan lääkitystäsi, mene toiselle lääkärille. 

Sairasloma ei aina ole ratkaisu. Tee se, mitä jaksat. Pieni aktiivisuus on ihan hyväksikin. Jos jäisit kotiin, et enää ehkä pääsisi opiskeluritiiniin kiinni. Älä vaadi itseltäsi liikoja, vaan tee se, minkä pystyt.

Sinulle se saikku olisi lupa lorvailla sen sijaan, että oikeasti teet lopputyösi ja valmistut. Luulen, että lääkäri saattoi ajatella, että välttelet sitä. Laske rimaa lopputyön suhteen. Tee siitä sellainen, että saat sen läpi. Se riittää. Eihän sillä mitään muuta merkitystä ole kuin se, että saa valmiin paperit ulos.

Vierailija kirjoitti:

Koska kotona makaaminen ei korjaa ongelmiasi.

Joskus se on parempi vaihtoehto. Kuin vaikka mennä töihin tai kouluun kärsimään henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan lopussa, en saa nukuttua, keskittymiskykyni on huono ja saan päivittäin paniikkikohtauksia. Opinnoista ei tule yhtään mitään. Silti psykiatri vain hokee toipumisen olevan mallillaan eikä anna sairaslomaa. Mitä voin tehdä?

Nykyajan muoti-ilmiö tuntuu olevan se, että kun elämässä on jotain stressaavan niin ratkaisu pitäisi saada purkista, naps! Ja sitä saikkua reilusti kans, kiitos.

Joko psykiatri näkee tilanteesi hyvinkin ja tajuaa, että olet niissä rajoissa että ryhtiliike omaan elämään ja vastuun itse ottaminen auttaa. Medikalisaatiosta on enemmän haittaa kuin hyötyä -

Tai sitten et ole osannut tuoda tilannettasi oikein esiin, ja hän on tehnyt virhearvion.

Paras ratkaisu ei aina ole curling-lääkäriys: saikkua tuosta vaan niin asiakas pääsee helpolla, eikä joudu pyrkimään ratkaisemaan ongelmiaan.

Mutta sinua tuntematta meidän on mahdotonta sanoa, mikä on sinun tilanteesi. Onko sinun nyt vaan syytä oppia elämänhallintaa ja selviytymistä stressistä - vai onko sinulla oikeasti joku mt-pulma. Joskus unettomuus ja jopa pienet paniikkikohtaukset ovat ihan tervettä reaktiota normaalielämään.

Ehkä itse sinuna menisin vielä toiselle lääkärille, mutta on kyllä itse pidä kovin pätevänä lääkäriä, joka yhden tapaamisen perusteella toteaa, että ’masennus -saikkua 3kk’ . Minulle hän on vain lääkäri, joka haluaa päästä asiakkaasta eroon.

Kyllä, minulla on mt-diagnooseja kaksi kappaletta. Olen ollut hoidon piirissä pitkään. Osaan aika hyvin arvioida omaa jaksamistani tältä pohjalta, kun se on vuosien aikana vaihdellut. Olen ollut aivan normaalisti työkykyinenkin pitkiä jaksoja.

Kannattaa varmaan mennä sille lääkärille, kenen kanssa sinulla on hoitosuhde ollut - siis joka tietää oikean mt-taustasi.

Varmaan ainakin YTHS-lääkärin tavallisin asiakas on sellainen, jolla opinnot ei ole edenneet ties mistä syystä ja sen takia mt-saikkua pliis ja kiitos (siis turhaan).