Miksi psykiatri ei anna sairaslomaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan lopussa, en saa nukuttua, keskittymiskykyni on huono ja saan päivittäin paniikkikohtauksia. Opinnoista ei tule yhtään mitään. Silti psykiatri vain hokee toipumisen olevan mallillaan eikä anna sairaslomaa. Mitä voin tehdä?

Nykyajan muoti-ilmiö tuntuu olevan se, että kun elämässä on jotain stressaavan niin ratkaisu pitäisi saada purkista, naps! Ja sitä saikkua reilusti kans, kiitos.

Joko psykiatri näkee tilanteesi hyvinkin ja tajuaa, että olet niissä rajoissa että ryhtiliike omaan elämään ja vastuun itse ottaminen auttaa. Medikalisaatiosta on enemmän haittaa kuin hyötyä -

Tai sitten et ole osannut tuoda tilannettasi oikein esiin, ja hän on tehnyt virhearvion.

Paras ratkaisu ei aina ole curling-lääkäriys: saikkua tuosta vaan niin asiakas pääsee helpolla, eikä joudu pyrkimään ratkaisemaan ongelmiaan.

Mutta sinua tuntematta meidän on mahdotonta sanoa, mikä on sinun tilanteesi. Onko sinun nyt vaan syytä oppia elämänhallintaa ja selviytymistä stressistä - vai onko sinulla oikeasti joku mt-pulma. Joskus unettomuus ja jopa pienet paniikkikohtaukset ovat ihan tervettä reaktiota normaalielämään.

Ehkä itse sinuna menisin vielä toiselle lääkärille, mutta on kyllä itse pidä kovin pätevänä lääkäriä, joka yhden tapaamisen perusteella toteaa, että ’masennus -saikkua 3kk’ . Minulle hän on vain lääkäri, joka haluaa päästä asiakkaasta eroon.

Vähättelevä suhtautuminen kanssaihmiseen, jolla on ongelmia, on todella vastenmielistä.

Ap:lle, jos suinkin voit, vaihda lääkäriä. Täytyyhän oireet ja toimintakyky kartoittaa kunnolla, ennenkuin voi tilannetta arvioida. Psyykkiset ongelmat vaikuttavat etenkin opiskeluvaiheessa, kun täytyisi omaksua paljon uutta ja olla hyvin itseohjautuva. Toivon, että olet psykoterapian piirissä ollutkin jo.

T. Työterveyslääkäri

Se ei ole vähättelevää suhtautumista, että katsotaan tilannetta realistisesti. Saikuttaminen ei todellakaan ole hyvä ratkaisu mielenterveysongelmiin. Minulle on psykiatri sanonut, että vasta siinä vaiheessa kannattaa jäädä pois omasta normaalista arjesta, kun ei ole muuta vaihtoehtoa, koska siihen palaaminen on niin vaikeaa. Usein järkevämpää on muuttaa arkea sellaiseksi, että siitä tulee itselle toimivaa. Toinen vaihtoehto on muuttaa omaa suhtautumista esim. stressiin. Tästä on minullakin omakohtaista kokemusta. Kun hyväksyin sen, että nyt en vain saa nukuttua, niin paniikki asian suhteen väistyi sivuun ja lopulta nukkuminenkin helpottui. Saikuttaminen saattaa toki antaa lisäaikaa päätösten tekemiseen, kun on tekemässä elämää koskevia päätöksiä, mutta se ei ratkaise perusongelmaa.

Perusongelma on se, että jouduttuani hiljattain onnettomuuteen kaikki aiempi posttraumaattinen vuosien takaa palasi. Työkyky ei siis ole samalla tasolla kuin ennen onnettomuutta, mitä lääkäri ei ilmeisesti ymmärrä.

- posttraumaattinen oireilu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.

Mitä muuta se lääkäri sitten voisi tehdä? Pillerit eivät paranna, eli muutos lähtee kuitenkin potilaasta itsestään.

Vaikka ymmärtää potilasta ja määrätä sairaslomaa, jotta pääsee kunnolla keskittymään paranemiseen, kun rahkeita ei selvästi ole normaaliin elämään sairauden takia.

Sitä varten se saikku on, jotta voi keskittyä paranemiseen. Pahimmillaan ongelmat vaan kroonistuu eikä ap pääse ikinä paniikkioireistaan eroon.

Suurimmalla osalla lopputyön tekijöistä paraneminen paniikkikohtauksen tapahtuu siinä vaiheessa, kun työn palauttaa ohjaajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan lopussa, en saa nukuttua, keskittymiskykyni on huono ja saan päivittäin paniikkikohtauksia. Opinnoista ei tule yhtään mitään. Silti psykiatri vain hokee toipumisen olevan mallillaan eikä anna sairaslomaa. Mitä voin tehdä?

Nykyajan muoti-ilmiö tuntuu olevan se, että kun elämässä on jotain stressaavan niin ratkaisu pitäisi saada purkista, naps! Ja sitä saikkua reilusti kans, kiitos.

Joko psykiatri näkee tilanteesi hyvinkin ja tajuaa, että olet niissä rajoissa että ryhtiliike omaan elämään ja vastuun itse ottaminen auttaa. Medikalisaatiosta on enemmän haittaa kuin hyötyä -

Tai sitten et ole osannut tuoda tilannettasi oikein esiin, ja hän on tehnyt virhearvion.

Paras ratkaisu ei aina ole curling-lääkäriys: saikkua tuosta vaan niin asiakas pääsee helpolla, eikä joudu pyrkimään ratkaisemaan ongelmiaan.

Mutta sinua tuntematta meidän on mahdotonta sanoa, mikä on sinun tilanteesi. Onko sinun nyt vaan syytä oppia elämänhallintaa ja selviytymistä stressistä - vai onko sinulla oikeasti joku mt-pulma. Joskus unettomuus ja jopa pienet paniikkikohtaukset ovat ihan tervettä reaktiota normaalielämään.

Ehkä itse sinuna menisin vielä toiselle lääkärille, mutta on kyllä itse pidä kovin pätevänä lääkäriä, joka yhden tapaamisen perusteella toteaa, että ’masennus -saikkua 3kk’ . Minulle hän on vain lääkäri, joka haluaa päästä asiakkaasta eroon.

Vähättelevä suhtautuminen kanssaihmiseen, jolla on ongelmia, on todella vastenmielistä.

Ap:lle, jos suinkin voit, vaihda lääkäriä. Täytyyhän oireet ja toimintakyky kartoittaa kunnolla, ennenkuin voi tilannetta arvioida. Psyykkiset ongelmat vaikuttavat etenkin opiskeluvaiheessa, kun täytyisi omaksua paljon uutta ja olla hyvin itseohjautuva. Toivon, että olet psykoterapian piirissä ollutkin jo.

T. Työterveyslääkäri

Se ei ole vähättelevää suhtautumista, että katsotaan tilannetta realistisesti. Saikuttaminen ei todellakaan ole hyvä ratkaisu mielenterveysongelmiin. Minulle on psykiatri sanonut, että vasta siinä vaiheessa kannattaa jäädä pois omasta normaalista arjesta, kun ei ole muuta vaihtoehtoa, koska siihen palaaminen on niin vaikeaa. Usein järkevämpää on muuttaa arkea sellaiseksi, että siitä tulee itselle toimivaa. Toinen vaihtoehto on muuttaa omaa suhtautumista esim. stressiin. Tästä on minullakin omakohtaista kokemusta. Kun hyväksyin sen, että nyt en vain saa nukuttua, niin paniikki asian suhteen väistyi sivuun ja lopulta nukkuminenkin helpottui. Saikuttaminen saattaa toki antaa lisäaikaa päätösten tekemiseen, kun on tekemässä elämää koskevia päätöksiä, mutta se ei ratkaise perusongelmaa.

Perusongelma on se, että jouduttuani hiljattain onnettomuuteen kaikki aiempi posttraumaattinen vuosien takaa palasi. Työkyky ei siis ole samalla tasolla kuin ennen onnettomuutta, mitä lääkäri ei ilmeisesti ymmärrä.

Mikä postraumaattinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.

Mitä muuta se lääkäri sitten voisi tehdä? Pillerit eivät paranna, eli muutos lähtee kuitenkin potilaasta itsestään.

Vaikka ymmärtää potilasta ja määrätä sairaslomaa, jotta pääsee kunnolla keskittymään paranemiseen, kun rahkeita ei selvästi ole normaaliin elämään sairauden takia.

Sitä varten se saikku on, jotta voi keskittyä paranemiseen. Pahimmillaan ongelmat vaan kroonistuu eikä ap pääse ikinä paniikkioireistaan eroon.

Suurimmalla osalla lopputyön tekijöistä paraneminen paniikkikohtauksen tapahtuu siinä vaiheessa, kun työn palauttaa ohjaajalle.

Todella loukkaavaa verratta posttraumaattista stressireaktiota normaaliin opiskelustressiin. Näitkö sinä opiskelujen loppuvaiheessa kuolleita ihmisiä joka paikassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.

Mitä muuta se lääkäri sitten voisi tehdä? Pillerit eivät paranna, eli muutos lähtee kuitenkin potilaasta itsestään.

Vaikka ymmärtää potilasta ja määrätä sairaslomaa, jotta pääsee kunnolla keskittymään paranemiseen, kun rahkeita ei selvästi ole normaaliin elämään sairauden takia.

Sitä varten se saikku on, jotta voi keskittyä paranemiseen. Pahimmillaan ongelmat vaan kroonistuu eikä ap pääse ikinä paniikkioireistaan eroon.

Suurimmalla osalla lopputyön tekijöistä paraneminen paniikkikohtauksen tapahtuu siinä vaiheessa, kun työn palauttaa ohjaajalle.

Todella loukkaavaa verratta posttraumaattista stressireaktiota normaaliin opiskelustressiin. Näitkö sinä opiskelujen loppuvaiheessa kuolleita ihmisiä joka paikassa?

Tarkoitatko harhoja? En ole ollut psykoosissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.

Mitä muuta se lääkäri sitten voisi tehdä? Pillerit eivät paranna, eli muutos lähtee kuitenkin potilaasta itsestään.

Vaikka ymmärtää potilasta ja määrätä sairaslomaa, jotta pääsee kunnolla keskittymään paranemiseen, kun rahkeita ei selvästi ole normaaliin elämään sairauden takia.

Sitä varten se saikku on, jotta voi keskittyä paranemiseen. Pahimmillaan ongelmat vaan kroonistuu eikä ap pääse ikinä paniikkioireistaan eroon.

Suurimmalla osalla lopputyön tekijöistä paraneminen paniikkikohtauksen tapahtuu siinä vaiheessa, kun työn palauttaa ohjaajalle.

Todella loukkaavaa verratta posttraumaattista stressireaktiota normaaliin opiskelustressiin. Näitkö sinä opiskelujen loppuvaiheessa kuolleita ihmisiä joka paikassa?

Tarkoitatko harhoja? En ole ollut psykoosissa.

Minäkään en ole psykoosissa, koska tajuan ettei näkemäni ole totta. Se ei silti poista ahdistuneisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.

Mitä muuta se lääkäri sitten voisi tehdä? Pillerit eivät paranna, eli muutos lähtee kuitenkin potilaasta itsestään.

Vaikka ymmärtää potilasta ja määrätä sairaslomaa, jotta pääsee kunnolla keskittymään paranemiseen, kun rahkeita ei selvästi ole normaaliin elämään sairauden takia.

Sitä varten se saikku on, jotta voi keskittyä paranemiseen. Pahimmillaan ongelmat vaan kroonistuu eikä ap pääse ikinä paniikkioireistaan eroon.

Suurimmalla osalla lopputyön tekijöistä paraneminen paniikkikohtauksen tapahtuu siinä vaiheessa, kun työn palauttaa ohjaajalle.

Todella loukkaavaa verratta posttraumaattista stressireaktiota normaaliin opiskelustressiin. Näitkö sinä opiskelujen loppuvaiheessa kuolleita ihmisiä joka paikassa?

Jos sinulla on hallusinaatioita, niin puhu lääkärille siitä, älä unettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.

Mitä muuta se lääkäri sitten voisi tehdä? Pillerit eivät paranna, eli muutos lähtee kuitenkin potilaasta itsestään.

Vaikka ymmärtää potilasta ja määrätä sairaslomaa, jotta pääsee kunnolla keskittymään paranemiseen, kun rahkeita ei selvästi ole normaaliin elämään sairauden takia.

Sitä varten se saikku on, jotta voi keskittyä paranemiseen. Pahimmillaan ongelmat vaan kroonistuu eikä ap pääse ikinä paniikkioireistaan eroon.

Suurimmalla osalla lopputyön tekijöistä paraneminen paniikkikohtauksen tapahtuu siinä vaiheessa, kun työn palauttaa ohjaajalle.

Todella loukkaavaa verratta posttraumaattista stressireaktiota normaaliin opiskelustressiin. Näitkö sinä opiskelujen loppuvaiheessa kuolleita ihmisiä joka paikassa?

Tarkoitatko harhoja? En ole ollut psykoosissa.

Minäkään en ole psykoosissa, koska tajuan ettei näkemäni ole totta. Se ei silti poista ahdistuneisuutta.

Harhoja silti, jos näet jotain, mitä ei ole. Kai tuohon on lääkitys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.

Mitä muuta se lääkäri sitten voisi tehdä? Pillerit eivät paranna, eli muutos lähtee kuitenkin potilaasta itsestään.

Vaikka ymmärtää potilasta ja määrätä sairaslomaa, jotta pääsee kunnolla keskittymään paranemiseen, kun rahkeita ei selvästi ole normaaliin elämään sairauden takia.

Sitä varten se saikku on, jotta voi keskittyä paranemiseen. Pahimmillaan ongelmat vaan kroonistuu eikä ap pääse ikinä paniikkioireistaan eroon.

Suurimmalla osalla lopputyön tekijöistä paraneminen paniikkikohtauksen tapahtuu siinä vaiheessa, kun työn palauttaa ohjaajalle.

Todella loukkaavaa verratta posttraumaattista stressireaktiota normaaliin opiskelustressiin. Näitkö sinä opiskelujen loppuvaiheessa kuolleita ihmisiä joka paikassa?

Tarkoitatko harhoja? En ole ollut psykoosissa.

Minäkään en ole psykoosissa, koska tajuan ettei näkemäni ole totta. Se ei silti poista ahdistuneisuutta.

Harhoja silti, jos näet jotain, mitä ei ole. Kai tuohon on lääkitys?

On ollut. Kyse on takaumista. Muistoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.

Mitä muuta se lääkäri sitten voisi tehdä? Pillerit eivät paranna, eli muutos lähtee kuitenkin potilaasta itsestään.

Vaikka ymmärtää potilasta ja määrätä sairaslomaa, jotta pääsee kunnolla keskittymään paranemiseen, kun rahkeita ei selvästi ole normaaliin elämään sairauden takia.

Sitä varten se saikku on, jotta voi keskittyä paranemiseen. Pahimmillaan ongelmat vaan kroonistuu eikä ap pääse ikinä paniikkioireistaan eroon.

Suurimmalla osalla lopputyön tekijöistä paraneminen paniikkikohtauksen tapahtuu siinä vaiheessa, kun työn palauttaa ohjaajalle.

Todella loukkaavaa verratta posttraumaattista stressireaktiota normaaliin opiskelustressiin. Näitkö sinä opiskelujen loppuvaiheessa kuolleita ihmisiä joka paikassa?

Tarkoitatko harhoja? En ole ollut psykoosissa.

Minäkään en ole psykoosissa, koska tajuan ettei näkemäni ole totta. Se ei silti poista ahdistuneisuutta.

Harhoja silti, jos näet jotain, mitä ei ole. Kai tuohon on lääkitys?

On ollut. Kyse on takaumista. Muistoista.

Mutta nyt et sitten ota lääkkeitä, koska...? Terapiassa ilmeisesti käsittelet sitä traumaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.

Mitä muuta se lääkäri sitten voisi tehdä? Pillerit eivät paranna, eli muutos lähtee kuitenkin potilaasta itsestään.

Vaikka ymmärtää potilasta ja määrätä sairaslomaa, jotta pääsee kunnolla keskittymään paranemiseen, kun rahkeita ei selvästi ole normaaliin elämään sairauden takia.

Sitä varten se saikku on, jotta voi keskittyä paranemiseen. Pahimmillaan ongelmat vaan kroonistuu eikä ap pääse ikinä paniikkioireistaan eroon.

Suurimmalla osalla lopputyön tekijöistä paraneminen paniikkikohtauksen tapahtuu siinä vaiheessa, kun työn palauttaa ohjaajalle.

Todella loukkaavaa verratta posttraumaattista stressireaktiota normaaliin opiskelustressiin. Näitkö sinä opiskelujen loppuvaiheessa kuolleita ihmisiä joka paikassa?

Tarkoitatko harhoja? En ole ollut psykoosissa.

Minäkään en ole psykoosissa, koska tajuan ettei näkemäni ole totta. Se ei silti poista ahdistuneisuutta.

Harhoja silti, jos näet jotain, mitä ei ole. Kai tuohon on lääkitys?

On ollut. Kyse on takaumista. Muistoista.

Mutta nyt et sitten ota lääkkeitä, koska...? Terapiassa ilmeisesti käsittelet sitä traumaa.

Käytän kyllä lääkitystä. Se ei silti poista oireilua täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.

Mitä muuta se lääkäri sitten voisi tehdä? Pillerit eivät paranna, eli muutos lähtee kuitenkin potilaasta itsestään.

Vaikka ymmärtää potilasta ja määrätä sairaslomaa, jotta pääsee kunnolla keskittymään paranemiseen, kun rahkeita ei selvästi ole normaaliin elämään sairauden takia.

Sitä varten se saikku on, jotta voi keskittyä paranemiseen. Pahimmillaan ongelmat vaan kroonistuu eikä ap pääse ikinä paniikkioireistaan eroon.

Suurimmalla osalla lopputyön tekijöistä paraneminen paniikkikohtauksen tapahtuu siinä vaiheessa, kun työn palauttaa ohjaajalle.

Todella loukkaavaa verratta posttraumaattista stressireaktiota normaaliin opiskelustressiin. Näitkö sinä opiskelujen loppuvaiheessa kuolleita ihmisiä joka paikassa?

Tarkoitatko harhoja? En ole ollut psykoosissa.

Minäkään en ole psykoosissa, koska tajuan ettei näkemäni ole totta. Se ei silti poista ahdistuneisuutta.

Harhoja silti, jos näet jotain, mitä ei ole. Kai tuohon on lääkitys?

On ollut. Kyse on takaumista. Muistoista.

Mutta nyt et sitten ota lääkkeitä, koska...? Terapiassa ilmeisesti käsittelet sitä traumaa.

Käytän kyllä lääkitystä. Se ei silti poista oireilua täysin.

Jos näet kuolleita ympäriinsä ja itket jatkuvasti päivisin, niin sanoisin, että aika kaukana lääkitys on vielä tehokkaasta.

Ap taitaa tarkoittaa traumamuistojen hallitsematonta mieleenpalautumista (ns.flash back), mikä on traumaperäinen oire (esim.ptsd) tuolla näkemisellään, traumamuistot voivat siis palautua muistiin sirpaleisina (esim.muistaa vain mitä näki tai muistaa vain mitä tunsi, muiston osien ollessa erillään esim muistosta puuttuu täysin tunnesisältö tai äänet ja muistaa vain näköhavainnon), eikä varsinaista näköharhaa, eli Ap todennäköisesti yhtäkkiä muistaa sirpaleen (näköhavainto, muistikuva) jostakin muistosta ja kutsuu tätä näkemiseksi, eikä tarkoita että näkisi hallusinaation.

Vakavalta kuulostaa tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa tarkoittaa traumamuistojen hallitsematonta mieleenpalautumista (ns.flash back), mikä on traumaperäinen oire (esim.ptsd) tuolla näkemisellään, traumamuistot voivat siis palautua muistiin sirpaleisina (esim.muistaa vain mitä näki tai muistaa vain mitä tunsi, muiston osien ollessa erillään esim muistosta puuttuu täysin tunnesisältö tai äänet ja muistaa vain näköhavainnon), eikä varsinaista näköharhaa, eli Ap todennäköisesti yhtäkkiä muistaa sirpaleen (näköhavainto, muistikuva) jostakin muistosta ja kutsuu tätä näkemiseksi, eikä tarkoita että näkisi hallusinaation.

Tätä juuri tarkoitin. Kotona sekä ihmisten ilmoilla oleminen on nyt aika raskasta, kun flashbackeja nousee usein mieleen. Vaikea keskittyä kunnolla asioihin.

Miten niistä pääsee eroon? Siis flashbackeistä?

Eikö flashbackit johdu siitä, että vanha trauma on käsittelemättä? Ja eikö lääkkeillä koiteta hillitä sitä mieleen palautumista, koska se vahvistaa tunnemuistoa (aivojen traumaa liittyviä hermoratoja)?

Vierailija kirjoitti:

Miten niistä pääsee eroon? Siis flashbackeistä?

Moni traumatisoitunut ihminen saattaa kärsiä käsittääkseni koko loppuelämänsä ajan flashbackeista jossain määrin, koska muistot voivat aina aktivoitua uusien elämäntapahtumien myötä, vaikka niitä olisi käsitellytkin.

Varmasti tosi rankkaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kotona makaaminen ei korjaa ongelmiasi.

Joskus se on parempi vaihtoehto. Kuin vaikka mennä töihin tai kouluun kärsimään henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.

Ja miten se ratkaisee henkisen ja fyysisen väkivallan? Niihin asioihin täytyy puuttua, eikä se ettei kohtaa asioita johda minnekkään. Et vaan saa kouluasi käytyä. Työpaikallakin tuo on tyhmin mahdollinen teko väistellä ongelmaa sen sijaan, että asia käsiteltäisiin.

Jos tietäisit mihin, kommetti pohjaa olisit hiljaa. Sinä apua ei joskus löydy mistään.