Miksi psykiatri ei anna sairaslomaa?
Olen aivan lopussa, en saa nukuttua, keskittymiskykyni on huono ja saan päivittäin paniikkikohtauksia. Opinnoista ei tule yhtään mitään. Silti psykiatri vain hokee toipumisen olevan mallillaan eikä anna sairaslomaa. Mitä voin tehdä?
Kommentit (115)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan lopussa, en saa nukuttua, keskittymiskykyni on huono ja saan päivittäin paniikkikohtauksia. Opinnoista ei tule yhtään mitään. Silti psykiatri vain hokee toipumisen olevan mallillaan eikä anna sairaslomaa. Mitä voin tehdä?
Nykyajan muoti-ilmiö tuntuu olevan se, että kun elämässä on jotain stressaavan niin ratkaisu pitäisi saada purkista, naps! Ja sitä saikkua reilusti kans, kiitos.
Joko psykiatri näkee tilanteesi hyvinkin ja tajuaa, että olet niissä rajoissa että ryhtiliike omaan elämään ja vastuun itse ottaminen auttaa. Medikalisaatiosta on enemmän haittaa kuin hyötyä -
Tai sitten et ole osannut tuoda tilannettasi oikein esiin, ja hän on tehnyt virhearvion.Paras ratkaisu ei aina ole curling-lääkäriys: saikkua tuosta vaan niin asiakas pääsee helpolla, eikä joudu pyrkimään ratkaisemaan ongelmiaan.
Mutta sinua tuntematta meidän on mahdotonta sanoa, mikä on sinun tilanteesi. Onko sinun nyt vaan syytä oppia elämänhallintaa ja selviytymistä stressistä - vai onko sinulla oikeasti joku mt-pulma. Joskus unettomuus ja jopa pienet paniikkikohtaukset ovat ihan tervettä reaktiota normaalielämään.Ehkä itse sinuna menisin vielä toiselle lääkärille, mutta on kyllä itse pidä kovin pätevänä lääkäriä, joka yhden tapaamisen perusteella toteaa, että ’masennus -saikkua 3kk’ . Minulle hän on vain lääkäri, joka haluaa päästä asiakkaasta eroon.
Roskaa. Ei mt-ongelmat tai unettomuus ole jotain sellaista mistä pääsee vain tahdonvoimalla eroon. Terve ihminen ei saa paniikkikohtauksia. Eikä varsinkaan päivittäin.
Pelkkä jatkuva unettomuuskin tekee hyvin vaikeaksi saada tarvittava määrä opintosuorituksia, tästä minulla on paljon kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan lopussa, en saa nukuttua, keskittymiskykyni on huono ja saan päivittäin paniikkikohtauksia. Opinnoista ei tule yhtään mitään. Silti psykiatri vain hokee toipumisen olevan mallillaan eikä anna sairaslomaa. Mitä voin tehdä?
Nykyajan muoti-ilmiö tuntuu olevan se, että kun elämässä on jotain stressaavan niin ratkaisu pitäisi saada purkista, naps! Ja sitä saikkua reilusti kans, kiitos.
Joko psykiatri näkee tilanteesi hyvinkin ja tajuaa, että olet niissä rajoissa että ryhtiliike omaan elämään ja vastuun itse ottaminen auttaa. Medikalisaatiosta on enemmän haittaa kuin hyötyä -
Tai sitten et ole osannut tuoda tilannettasi oikein esiin, ja hän on tehnyt virhearvion.Paras ratkaisu ei aina ole curling-lääkäriys: saikkua tuosta vaan niin asiakas pääsee helpolla, eikä joudu pyrkimään ratkaisemaan ongelmiaan.
Mutta sinua tuntematta meidän on mahdotonta sanoa, mikä on sinun tilanteesi. Onko sinun nyt vaan syytä oppia elämänhallintaa ja selviytymistä stressistä - vai onko sinulla oikeasti joku mt-pulma. Joskus unettomuus ja jopa pienet paniikkikohtaukset ovat ihan tervettä reaktiota normaalielämään.Ehkä itse sinuna menisin vielä toiselle lääkärille, mutta on kyllä itse pidä kovin pätevänä lääkäriä, joka yhden tapaamisen perusteella toteaa, että ’masennus -saikkua 3kk’ . Minulle hän on vain lääkäri, joka haluaa päästä asiakkaasta eroon.
Kyllä, minulla on mt-diagnooseja kaksi kappaletta. Olen ollut hoidon piirissä pitkään. Osaan aika hyvin arvioida omaa jaksamistani tältä pohjalta, kun se on vuosien aikana vaihdellut. Olen ollut aivan normaalisti työkykyinenkin pitkiä jaksoja.
Kannattaa varmaan mennä sille lääkärille, kenen kanssa sinulla on hoitosuhde ollut - siis joka tietää oikean mt-taustasi.
Varmaan ainakin YTHS-lääkärin tavallisin asiakas on sellainen, jolla opinnot ei ole edenneet ties mistä syystä ja sen takia mt-saikkua pliis ja kiitos (siis turhaan).
Tämä on se sama lääkäri, joka on minulle toisen noista diagnooseista antanut. Hän ei vain tunnu suhtautuvan opiskelijan tilanteeseen kovin vakavasti. Olen varma, että jos kävisin töissä, niin minut olisi jo samoilla oireilla määrätty sairaslomalle.
Vierailija kirjoitti:
Sinulle se saikku olisi lupa lorvailla sen sijaan, että oikeasti teet lopputyösi ja valmistut. Luulen, että lääkäri saattoi ajatella, että välttelet sitä. Laske rimaa lopputyön suhteen. Tee siitä sellainen, että saat sen läpi. Se riittää. Eihän sillä mitään muuta merkitystä ole kuin se, että saa valmiin paperit ulos.
Haista vittu. En ole ap. Muista lorvimiskommenttisi kun kyrvähdät joskus ja huomaat ettei siitä niin vain lähdetäkkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan lopussa, en saa nukuttua, keskittymiskykyni on huono ja saan päivittäin paniikkikohtauksia. Opinnoista ei tule yhtään mitään. Silti psykiatri vain hokee toipumisen olevan mallillaan eikä anna sairaslomaa. Mitä voin tehdä?
Nykyajan muoti-ilmiö tuntuu olevan se, että kun elämässä on jotain stressaavan niin ratkaisu pitäisi saada purkista, naps! Ja sitä saikkua reilusti kans, kiitos.
Joko psykiatri näkee tilanteesi hyvinkin ja tajuaa, että olet niissä rajoissa että ryhtiliike omaan elämään ja vastuun itse ottaminen auttaa. Medikalisaatiosta on enemmän haittaa kuin hyötyä -
Tai sitten et ole osannut tuoda tilannettasi oikein esiin, ja hän on tehnyt virhearvion.Paras ratkaisu ei aina ole curling-lääkäriys: saikkua tuosta vaan niin asiakas pääsee helpolla, eikä joudu pyrkimään ratkaisemaan ongelmiaan.
Mutta sinua tuntematta meidän on mahdotonta sanoa, mikä on sinun tilanteesi. Onko sinun nyt vaan syytä oppia elämänhallintaa ja selviytymistä stressistä - vai onko sinulla oikeasti joku mt-pulma. Joskus unettomuus ja jopa pienet paniikkikohtaukset ovat ihan tervettä reaktiota normaalielämään.Ehkä itse sinuna menisin vielä toiselle lääkärille, mutta on kyllä itse pidä kovin pätevänä lääkäriä, joka yhden tapaamisen perusteella toteaa, että ’masennus -saikkua 3kk’ . Minulle hän on vain lääkäri, joka haluaa päästä asiakkaasta eroon.
Toivotaan että saat itse burnoutin tjms ja saat juuri ja juuri kerättyä voimat mennä vastaanotolle. Lääkäri sanoo että otat itseäsi niskasta kiinni ja huomenna töihin. Lääkitys pahentaa ja ryhtiliike on nyt paikallaan.
Kerro sitten mikä fiilis kun karenssia paukkuu ja hirttoköysi houkuttelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kotona makaaminen ei korjaa ongelmiasi.
Joskus se on parempi vaihtoehto. Kuin vaikka mennä töihin tai kouluun kärsimään henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.
Ja miten se ratkaisee henkisen ja fyysisen väkivallan? Niihin asioihin täytyy puuttua, eikä se ettei kohtaa asioita johda minnekkään. Et vaan saa kouluasi käytyä. Työpaikallakin tuo on tyhmin mahdollinen teko väistellä ongelmaa sen sijaan, että asia käsiteltäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kotona makaaminen ei korjaa ongelmiasi.
Joskus se on parempi vaihtoehto. Kuin vaikka mennä töihin tai kouluun kärsimään henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.
No jos koulussa / töissä joutuu kokemaan fyysistä väkivaltaa niin oikea ratkaisu on kyllä joku ihan muu kuin sairasloma.
Eikä henkinen väkivalta toki sen hyväksyttävämpää ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huolissani mistään leimaantumisesta mt-ongelmien takia, vaan siitä, etten saa tilanteeseeni sopivaa hoitoa. Jälkikäteen on ikävä alkaa selvitellä asioita Kelan kanssa, jos mitään lääkärintodistuksia masennuksen vaikutuksista opintojen heikkoon etenemiseen ei ole.
Olen kokenut nuo samat asiat. Kaikki energia menee elämän ulkopuolisiin asioihin, kuten selvittelyihin ja todistelemiseen. Ei unettomuus kelvannut sairaslomiin. Keho tuntu kuin olisi ampiaispesä ja kävelevä onnettomuus. Vaatii tuuria, että saa oikean avun. Vähän liikaakin.Sitten kontrolloidaan ongelmilla ja syyllistetään. Jostain syystä ihminen vain jossain vaiheessa väsyy.
Aiemmin psykiatrit ovat ottaneet tosissaan sen, jos sanon, etten nyt jaksa. Tämä jostain syystä ei. Pitkään opintosuoritukset ovatkin olleet ainoastaan Kelan vaatimalla minimitasolla enkä enää pysty siihenkään. Hirveä tilanne, kun hoidosta vastaava taho ei suostu uskomaan, etten ole kunnossa (eikä edes teettämään mitään testejä jos kuvaukseni ei kuulosta vakuuttavalta).
Onko siulla hyvät ihmissuhteet? Itsellesi sopiva sosiaalinen elämä.
Psykiatriassa on tärkeintä palauttaa ihminen työhön lääkkeiden avulla. Tämän vuoksi sairauslomaa kartetaan, koska se pahentaisi tilastoja. Se on syy miksi et saa sairaUslomaa.
Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kotona makaaminen ei korjaa ongelmiasi.
Joskus se on parempi vaihtoehto. Kuin vaikka mennä töihin tai kouluun kärsimään henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.
Ja miten se ratkaisee henkisen ja fyysisen väkivallan? Niihin asioihin täytyy puuttua, eikä se ettei kohtaa asioita johda minnekkään. Et vaan saa kouluasi käytyä. Työpaikallakin tuo on tyhmin mahdollinen teko väistellä ongelmaa sen sijaan, että asia käsiteltäisiin.
Outo yhtälö: ratkaistaan kiusaaminen sillä että annetaan uhrille ’mt-paperit ja pitkä saikku’...
Vierailija kirjoitti:
Koska kotona makaaminen ei ratkaise ongelmiasi? Se vaan lykkää niitä.
Yritän tehdä lopputyötä kotona, mutta se ei paniikkikohtausten takia etene. Tilanne ei siis muuten eroa siitä olenko sairaslomalla vai en kuin siltä osin, että nykyisellään tulen olemaan Kelan kanssa jonkun päästä isoissa vaikeuksissa.
Vierailija kirjoitti:
Koska kotona makaaminen ei ratkaise ongelmiasi? Se vaan lykkää niitä.
Se vähän riippu mitä himassa tekee. Voihan sielläkin päivittää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle se saikku olisi lupa lorvailla sen sijaan, että oikeasti teet lopputyösi ja valmistut. Luulen, että lääkäri saattoi ajatella, että välttelet sitä. Laske rimaa lopputyön suhteen. Tee siitä sellainen, että saat sen läpi. Se riittää. Eihän sillä mitään muuta merkitystä ole kuin se, että saa valmiin paperit ulos.
Haista vittu. En ole ap. Muista lorvimiskommenttisi kun kyrvähdät joskus ja huomaat ettei siitä niin vain lähdetäkkään.
Taatusti jokaisella lopputyöntekijällä on uupumusta ja stressiä. Monet myös pelkää valmistumista ja sitä lykätään ja lykätään. Jos on ongelmia kestää painetta niin täytyy ymmärtää laskea sitä omaa vaatimustasoa. Itse olen lähipiirissä nähnyt ,miten tuo saikutus aina kun on tiukempi paikka saa ihmisen syrjäytymään kokonaan opiskelusta ja työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.
Mitä muuta se lääkäri sitten voisi tehdä? Pillerit eivät paranna, eli muutos lähtee kuitenkin potilaasta itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.
Olen itse pyörätuolipotilas ja yksi lääkäri oli sitä mieltä että pilates ja jooga on ratkaisu ongelmiini. Varmasti olisi jos jalat olisi siinä kunnossa että edes pääsisin tuolista ilman apua ylös, seisomisesta tai kävelemisestä puhumattakaan.
Haluat sairaslomaa vaikka koulu on itsenäistä tekemistä? Pidä pari kuukautta omaa lomaa ja jatka sitten työstämistä, lopputöissä harvemmin on mitään aikarajaa (kuin sen lukuvuoden loppuun mennessä, joskus menee senkin yli)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kotona makaaminen ei ratkaise ongelmiasi? Se vaan lykkää niitä.
Yritän tehdä lopputyötä kotona, mutta se ei paniikkikohtausten takia etene. Tilanne ei siis muuten eroa siitä olenko sairaslomalla vai en kuin siltä osin, että nykyisellään tulen olemaan Kelan kanssa jonkun päästä isoissa vaikeuksissa.
Tuo on todellinen ongelma. Avusta tulee kapula rattaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.
Mitä muuta se lääkäri sitten voisi tehdä? Pillerit eivät paranna, eli muutos lähtee kuitenkin potilaasta itsestään.
Vaikka ymmärtää potilasta ja määrätä sairaslomaa, jotta pääsee kunnolla keskittymään paranemiseen, kun rahkeita ei selvästi ole normaaliin elämään sairauden takia.
Sitä varten se saikku on, jotta voi keskittyä paranemiseen. Pahimmillaan ongelmat vaan kroonistuu eikä ap pääse ikinä paniikkioireistaan eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulle se saikku olisi lupa lorvailla sen sijaan, että oikeasti teet lopputyösi ja valmistut. Luulen, että lääkäri saattoi ajatella, että välttelet sitä. Laske rimaa lopputyön suhteen. Tee siitä sellainen, että saat sen läpi. Se riittää. Eihän sillä mitään muuta merkitystä ole kuin se, että saa valmiin paperit ulos.
Haista vittu. En ole ap. Muista lorvimiskommenttisi kun kyrvähdät joskus ja huomaat ettei siitä niin vain lähdetäkkään.
Taatusti jokaisella lopputyöntekijällä on uupumusta ja stressiä. Monet myös pelkää valmistumista ja sitä lykätään ja lykätään. Jos on ongelmia kestää painetta niin täytyy ymmärtää laskea sitä omaa vaatimustasoa. Itse olen lähipiirissä nähnyt ,miten tuo saikutus aina kun on tiukempi paikka saa ihmisen syrjäytymään kokonaan opiskelusta ja työelämästä.
Eihän siinä ole kyse vain omasta vaatimustasosta, vaan on täytettävä myös ne koulun opparille määrittelemät vaatimukset. Ihan millä tahansa ei pääse läpi. Jos opintotuki lakkaa tai tulee lisäksi vielä takaisinmaksua, niin se ainakin saa syrjäytymään opiskelusta ja työelämästä.
Koska kotona makaaminen ei ratkaise ongelmiasi? Se vaan lykkää niitä.