Miksi psykiatri ei anna sairaslomaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle se saikku olisi lupa lorvailla sen sijaan, että oikeasti teet lopputyösi ja valmistut. Luulen, että lääkäri saattoi ajatella, että välttelet sitä. Laske rimaa lopputyön suhteen. Tee siitä sellainen, että saat sen läpi. Se riittää. Eihän sillä mitään muuta merkitystä ole kuin se, että saa valmiin paperit ulos.

Haista vittu. En ole ap. Muista lorvimiskommenttisi kun kyrvähdät joskus ja huomaat ettei siitä niin vain lähdetäkkään.

Taatusti jokaisella lopputyöntekijällä on uupumusta ja stressiä. Monet myös pelkää valmistumista ja sitä lykätään ja lykätään. Jos on ongelmia kestää painetta niin täytyy ymmärtää laskea sitä omaa vaatimustasoa. Itse olen lähipiirissä nähnyt ,miten tuo saikutus aina kun on tiukempi paikka saa ihmisen syrjäytymään kokonaan opiskelusta ja työelämästä.

Paniikkikohtaukset johtuvat traumoista. Saan pahoja flashbackeja pitkin päivää. Itken paljon, myös ulkona ihmisten ilmoilla.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.

No viime kädessä jokaisen täytyy itse opetella näiden asioiden kanssa selviytymään. Tässäkin tapauksessa se vaatimustason laskeminen ja säännöllinen päivärytmi saattaisi helpottaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Haluat sairaslomaa vaikka koulu on itsenäistä tekemistä? Pidä pari kuukautta omaa lomaa ja jatka sitten työstämistä, lopputöissä harvemmin on mitään aikarajaa (kuin sen lukuvuoden loppuun mennessä, joskus menee senkin yli)

Kela on ongelma tässä. En pysty maksamaan opintotukea takaisin, jos sitä aletaan periä kun suorituksia ei tule riittävästi (lopputyö ei valmistu).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aivan lopussa, en saa nukuttua, keskittymiskykyni on huono ja saan päivittäin paniikkikohtauksia. Opinnoista ei tule yhtään mitään. Silti psykiatri vain hokee toipumisen olevan mallillaan eikä anna sairaslomaa. Mitä voin tehdä?

Nykyajan muoti-ilmiö tuntuu olevan se, että kun elämässä on jotain stressaavan niin ratkaisu pitäisi saada purkista, naps! Ja sitä saikkua reilusti kans, kiitos.

Joko psykiatri näkee tilanteesi hyvinkin ja tajuaa, että olet niissä rajoissa että ryhtiliike omaan elämään ja vastuun itse ottaminen auttaa. Medikalisaatiosta on enemmän haittaa kuin hyötyä -

Tai sitten et ole osannut tuoda tilannettasi oikein esiin, ja hän on tehnyt virhearvion.

Paras ratkaisu ei aina ole curling-lääkäriys: saikkua tuosta vaan niin asiakas pääsee helpolla, eikä joudu pyrkimään ratkaisemaan ongelmiaan.

Mutta sinua tuntematta meidän on mahdotonta sanoa, mikä on sinun tilanteesi. Onko sinun nyt vaan syytä oppia elämänhallintaa ja selviytymistä stressistä - vai onko sinulla oikeasti joku mt-pulma. Joskus unettomuus ja jopa pienet paniikkikohtaukset ovat ihan tervettä reaktiota normaalielämään.

Ehkä itse sinuna menisin vielä toiselle lääkärille, mutta on kyllä itse pidä kovin pätevänä lääkäriä, joka yhden tapaamisen perusteella toteaa, että ’masennus -saikkua 3kk’ . Minulle hän on vain lääkäri, joka haluaa päästä asiakkaasta eroon.

Kyllä, minulla on mt-diagnooseja kaksi kappaletta. Olen ollut hoidon piirissä pitkään. Osaan aika hyvin arvioida omaa jaksamistani tältä pohjalta, kun se on vuosien aikana vaihdellut. Olen ollut aivan normaalisti työkykyinenkin pitkiä jaksoja.

Kannattaa varmaan mennä sille lääkärille, kenen kanssa sinulla on hoitosuhde ollut - siis joka tietää oikean mt-taustasi.

Varmaan ainakin YTHS-lääkärin tavallisin asiakas on sellainen, jolla opinnot ei ole edenneet ties mistä syystä ja sen takia mt-saikkua pliis ja kiitos (siis turhaan).

Tämä on se sama lääkäri, joka on minulle toisen noista diagnooseista antanut. Hän ei vain tunnu suhtautuvan opiskelijan tilanteeseen kovin vakavasti. Olen varma, että jos kävisin töissä, niin minut olisi jo samoilla oireilla määrätty sairaslomalle.

Lääkäri varmaan näkee asian kokonaisjatkumona. Verrattuna aiempaan olotilaasi jne niin tilanne on nyt ’ihan hallinnassa ’ (tai mitä kerroitkaan hänen olleen mieltä). Jantåmähån on sulle tosi hyvä ja positiivinen juttu. Kokonaisuudessaan olet mt:si ’niskan päällä’.

Ja yhäti unettomuus ei suoranaisesti ole mt-ongelma (onko sulla jotain nukahtamislääkettä käytössä, ne on aika hyviä?)

Ongelmahan sulla on nyt tuo Kela-stressi. Lääkärisi ei näe sinua nyt akuutin sairasloman tarpeessa olevana - mutta silti sinulla on yksi iso stressin aihe, johon oikeasti pitää löytyä sinulle inhimillinen ratkaisu, ettei se murra mielenterveyttäsi.

Joku jo kysyikin: miten pitkällä lopputyösi on? Tai miten pitkä matka on maaliin?

Entä jos unohdat kaikki omat laatuvaatimuksesi ja vain teet vuosikymmenen kehnoimman lopputyön - paljonko matka lyhenee?

Oikeasti - josnet ryhdy tutkijaksi, lopputulos arvosanalla EI ole mitään merkitystä. Ole itsellesi suoritustesi laadun kanssa armollinen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle se saikku olisi lupa lorvailla sen sijaan, että oikeasti teet lopputyösi ja valmistut. Luulen, että lääkäri saattoi ajatella, että välttelet sitä. Laske rimaa lopputyön suhteen. Tee siitä sellainen, että saat sen läpi. Se riittää. Eihän sillä mitään muuta merkitystä ole kuin se, että saa valmiin paperit ulos.

Haista vittu. En ole ap. Muista lorvimiskommenttisi kun kyrvähdät joskus ja huomaat ettei siitä niin vain lähdetäkkään.

Taatusti jokaisella lopputyöntekijällä on uupumusta ja stressiä. Monet myös pelkää valmistumista ja sitä lykätään ja lykätään. Jos on ongelmia kestää painetta niin täytyy ymmärtää laskea sitä omaa vaatimustasoa. Itse olen lähipiirissä nähnyt ,miten tuo saikutus aina kun on tiukempi paikka saa ihmisen syrjäytymään kokonaan opiskelusta ja työelämästä.

Paniikkikohtaukset johtuvat traumoista. Saan pahoja flashbackeja pitkin päivää. Itken paljon, myös ulkona ihmisten ilmoilla.

Eikö sinun silloin pitäisi hankkiutua johonkin traumaterapiaan, jossa niitä voitaisiin käsitellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kotona makaaminen ei korjaa ongelmiasi.

Joskus se on parempi vaihtoehto. Kuin vaikka mennä töihin tai kouluun kärsimään henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.

Ja miten se ratkaisee henkisen ja fyysisen väkivallan? Niihin asioihin täytyy puuttua, eikä se ettei kohtaa asioita johda minnekkään. Et vaan saa kouluasi käytyä. Työpaikallakin tuo on tyhmin mahdollinen teko väistellä ongelmaa sen sijaan, että asia käsiteltäisiin.

Joskus ongelma on liian suuri käsiteltäväksi. Jos yrität olet itsekkin liiskattuna. Ylivoima on aina ylivoima.

Aika ymmärtämätöntä porukkaa täällä, ei selvästikään tajuta että unettomuus ja paniikkikohtaukset voivat vaikuttaa jaksamiseen TODELLA paljon ja tuhota kokonaan työ/opiskelukyvyn! Yrittääkääpä itse valvoa pari vuorokautta putkeen (aina eivät edes lääkkeet auta) saaden kohtauksia jolloin oikeasti uskoo kuolevansa ja tulkaa sitten aukomaan siitä miten "sairasloma ei ratkaise ongelmia." 

Eli olet siis opiskelija ja teet tällä hetkellä lopputyötäsi? Ja tarvitsisit siis virallisesti sairauslomaa lopputyön tekemisestä, jotta voisit saada opintotukea, vaikket saa opintosuorituksia riittävästi (eli ollenkaan) ollaksesi oikeutettu tukeen? Käsitinkö nyt tilanteesi oikein?

Kauanko olet nyt tuota lopputyötä vääntänyt? Ja kauanko sinulla on käytännössä aikaa saada se valmiiksi, ennen kuin olet tilanteessa että opintotukioikeutesi loppuu? Et ole kuitenkaan ensimmäinen opiskelija, jota ahdistaa lopputyön tekemine, joten ehkä lääkärin suhtautuminen johtuu nyt vähän tästäkin. Eli on sitä mieltä, että kyllä sinä sen työn saat tehtyä, kunhan vaan jaksotat tekemisen järkevästi. Eihän sinun tarvitse sitä 10 tuntia päivässä joka päivä tehdä, vaan voit tehdä vaikka pari tuntia päivässä ja saada homman etenemään, kun sitten muun ajan nukut ja lepäät. Ehkä psykiatri jopa on sitä mieltä, että tilanteesi kannalta on parempi, että teet edes vähän jotain kuin että jäät kokonaan "kotiin makaamaan". Riski on nimittäin aika suuri, ette koskaan saa lopputyötäsi tehtyä, kun aina alkaa kummasti ahdistaa, kun yrität.

Vierailija kirjoitti:

Eli olet siis opiskelija ja teet tällä hetkellä lopputyötäsi? Ja tarvitsisit siis virallisesti sairauslomaa lopputyön tekemisestä, jotta voisit saada opintotukea, vaikket saa opintosuorituksia riittävästi (eli ollenkaan) ollaksesi oikeutettu tukeen? Käsitinkö nyt tilanteesi oikein?

Kauanko olet nyt tuota lopputyötä vääntänyt? Ja kauanko sinulla on käytännössä aikaa saada se valmiiksi, ennen kuin olet tilanteessa että opintotukioikeutesi loppuu? Et ole kuitenkaan ensimmäinen opiskelija, jota ahdistaa lopputyön tekemine, joten ehkä lääkärin suhtautuminen johtuu nyt vähän tästäkin. Eli on sitä mieltä, että kyllä sinä sen työn saat tehtyä, kunhan vaan jaksotat tekemisen järkevästi. Eihän sinun tarvitse sitä 10 tuntia päivässä joka päivä tehdä, vaan voit tehdä vaikka pari tuntia päivässä ja saada homman etenemään, kun sitten muun ajan nukut ja lepäät. Ehkä psykiatri jopa on sitä mieltä, että tilanteesi kannalta on parempi, että teet edes vähän jotain kuin että jäät kokonaan "kotiin makaamaan". Riski on nimittäin aika suuri, ette koskaan saa lopputyötäsi tehtyä, kun aina alkaa kummasti ahdistaa, kun yrität.

Melko alentuva kommentti ap:n tilanteeseen. Tuntuiko tuon kirjoittaminen sinusta hyvältä?

Voit soittaa Kelaan ja kysyä mitä voit tehdä kun opinnot eivät etene uupumuksen takia, etkä saa sairaslomaa hoitavalta psykiatrilta. Yritä puhua uudelleen psykiatrille, kerro kaikki oireet mitä on ja että opinnot eivät etene ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska kotona makaaminen ei korjaa ongelmiasi.

Joskus se on parempi vaihtoehto. Kuin vaikka mennä töihin tai kouluun kärsimään henkisestä ja fyysisestä väkivallasta.

Ja miten se ratkaisee henkisen ja fyysisen väkivallan? Niihin asioihin täytyy puuttua, eikä se ettei kohtaa asioita johda minnekkään. Et vaan saa kouluasi käytyä. Työpaikallakin tuo on tyhmin mahdollinen teko väistellä ongelmaa sen sijaan, että asia käsiteltäisiin.

Joskus ongelma on liian suuri käsiteltäväksi. Jos yrität olet itsekkin liiskattuna. Ylivoima on aina ylivoima.

Mitä nuo alapeukut meinaa? Jotkut joutuu tekemään satojen kilometrien muuttoja, muita täysin kohtuuttomia toimenpiteitä päästäkseen kaltoinkohtelikoistaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika ymmärtämätöntä porukkaa täällä, ei selvästikään tajuta että unettomuus ja paniikkikohtaukset voivat vaikuttaa jaksamiseen TODELLA paljon ja tuhota kokonaan työ/opiskelukyvyn! Yrittääkääpä itse valvoa pari vuorokautta putkeen (aina eivät edes lääkkeet auta) saaden kohtauksia jolloin oikeasti uskoo kuolevansa ja tulkaa sitten aukomaan siitä miten "sairasloma ei ratkaise ongelmia." 

Itselläni ainakin paniikkikohtauksissa on auttanut se kun tietää ja ajattelee, että tämä on paniikkikohtaus, en kuole tähän. Tämä menee ohi kun hengittelee rauhassa. Se kestää aikansa ja sitten kaikki on ok. Kvg miten voi kesyttää paniikkikohtauksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka hölmöä porukkaa tällä palstalla on. Kuvitelkaa itse että kärsitte unettomuudesta paniikkioireista ym ja lääkäri kehottaa tekemään ryhtiliikkeen.

No viime kädessä jokaisen täytyy itse opetella näiden asioiden kanssa selviytymään. Tässäkin tapauksessa se vaatimustason laskeminen ja säännöllinen päivärytmi saattaisi helpottaa oloa.

Vai vaatimustason lasku ja säännöllinen päivärytmi parantaa paniikkihäiriöstä. Itsellä säännöllinen päivärytmi ja ei oikeastaan mitään vaatimuksia.

Silti paniikkihäiriö. Onneksi saan hoitoa. Ihan niin kuin sairaus olisi sairastuneen vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika ymmärtämätöntä porukkaa täällä, ei selvästikään tajuta että unettomuus ja paniikkikohtaukset voivat vaikuttaa jaksamiseen TODELLA paljon ja tuhota kokonaan työ/opiskelukyvyn! Yrittääkääpä itse valvoa pari vuorokautta putkeen (aina eivät edes lääkkeet auta) saaden kohtauksia jolloin oikeasti uskoo kuolevansa ja tulkaa sitten aukomaan siitä miten "sairasloma ei ratkaise ongelmia." 

Itselläni ainakin paniikkikohtauksissa on auttanut se kun tietää ja ajattelee, että tämä on paniikkikohtaus, en kuole tähän. Tämä menee ohi kun hengittelee rauhassa. Se kestää aikansa ja sitten kaikki on ok. Kvg miten voi kesyttää paniikkikohtauksen.

Sitten varmaan tiedät että elämään ei pysty keskittymään kunnolla kun kärsii paniikkikohtauksista. Mulla ne kestää monta minuuttia enkä pysty mihinkään muuhun samalla. Välillä tulee monta peräkkäin.

Hengittely auttaa, mutta kerropa miten koulussa tai työelämässä hoidat asian ilman että se aiheuttaa ongelmia?

Itsellä ainakin nuo paniikkikohtaukset yhtä helvettiä ja täällä porukka selittää kilpaa kuinka kaikki parantuu kun vain niin päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle se saikku olisi lupa lorvailla sen sijaan, että oikeasti teet lopputyösi ja valmistut. Luulen, että lääkäri saattoi ajatella, että välttelet sitä. Laske rimaa lopputyön suhteen. Tee siitä sellainen, että saat sen läpi. Se riittää. Eihän sillä mitään muuta merkitystä ole kuin se, että saa valmiin paperit ulos.

Haista vittu. En ole ap. Muista lorvimiskommenttisi kun kyrvähdät joskus ja huomaat ettei siitä niin vain lähdetäkkään.

Taatusti jokaisella lopputyöntekijällä on uupumusta ja stressiä. Monet myös pelkää valmistumista ja sitä lykätään ja lykätään. Jos on ongelmia kestää painetta niin täytyy ymmärtää laskea sitä omaa vaatimustasoa. Itse olen lähipiirissä nähnyt ,miten tuo saikutus aina kun on tiukempi paikka saa ihmisen syrjäytymään kokonaan opiskelusta ja työelämästä.

Paniikkikohtaukset johtuvat traumoista. Saan pahoja flashbackeja pitkin päivää. Itken paljon, myös ulkona ihmisten ilmoilla.

Oletko saanut terapiaa tähän? Eihän tuosta parane ikinä, jos sitä ei kunnolla hoida. Ja vain kotona olo ei varmasti paranna asiaa. Sun olisi nyt päästävä kunnon terapiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle se saikku olisi lupa lorvailla sen sijaan, että oikeasti teet lopputyösi ja valmistut. Luulen, että lääkäri saattoi ajatella, että välttelet sitä. Laske rimaa lopputyön suhteen. Tee siitä sellainen, että saat sen läpi. Se riittää. Eihän sillä mitään muuta merkitystä ole kuin se, että saa valmiin paperit ulos.

Haista vittu. En ole ap. Muista lorvimiskommenttisi kun kyrvähdät joskus ja huomaat ettei siitä niin vain lähdetäkkään.

Taatusti jokaisella lopputyöntekijällä on uupumusta ja stressiä. Monet myös pelkää valmistumista ja sitä lykätään ja lykätään. Jos on ongelmia kestää painetta niin täytyy ymmärtää laskea sitä omaa vaatimustasoa. Itse olen lähipiirissä nähnyt ,miten tuo saikutus aina kun on tiukempi paikka saa ihmisen syrjäytymään kokonaan opiskelusta ja työelämästä.

Paniikkikohtaukset johtuvat traumoista. Saan pahoja flashbackeja pitkin päivää. Itken paljon, myös ulkona ihmisten ilmoilla.

Oletko saanut terapiaa tähän? Eihän tuosta parane ikinä, jos sitä ei kunnolla hoida. Ja vain kotona olo ei varmasti paranna asiaa. Sun olisi nyt päästävä kunnon terapiaan. 

Olen terapiassa. Silti oireilu on voimakasta.

Ap:n psykiatri kuulostaa epäpätevältä. Ilmeisesti hän ei keskity kuuntelemaan potilasta, vaan yrittää saada hänet "parantuneena" kirjattua pois palvelujen piiristä.

....

Eipä tästä oikein voi päätellä muuta kuin sen, että ap:n psykiatri ei pidä sairaslomaa tarpeellisena tai hyödyllisenä ap:n tapauksessa. Se voi olla oikea ja asiallinen ratkaisu tai sitten ihan virheellinen. Ei varmaan kukaan pysty nettitietojen perusteella sanomaan, kummasta on kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Aika ymmärtämätöntä porukkaa täällä, ei selvästikään tajuta että unettomuus ja paniikkikohtaukset voivat vaikuttaa jaksamiseen TODELLA paljon ja tuhota kokonaan työ/opiskelukyvyn! Yrittääkääpä itse valvoa pari vuorokautta putkeen (aina eivät edes lääkkeet auta) saaden kohtauksia jolloin oikeasti uskoo kuolevansa ja tulkaa sitten aukomaan siitä miten "sairasloma ei ratkaise ongelmia." 

Fakta on se, että se kohtaukset ajan kanssa tappaakin. Joittenkin rajojen jälkeen ei pääse takaisin.

T:postraumaatikko.