Lue keskustelun säännöt.
Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?
Muistelin deittailuaikojani ja tuli mieleen yksi mies joka puhui taukoamatta itsestään tai saavutuksistaan. Tuntui että hän halusi vain jonkun jolla on korvat. Myös kaikki sanomani piti jotenkin vääntää niin että hän pääsi pätemään jostain.
Mies: Hei ootkos seurannut tuota (joku ajankohtainen asia)
Minä: Joo olenhan mä aika paljonkin, kyllä minusta....
Mies alkaa selittää juurta jaksaen mistä koko ajankohtaisessa jutussa on kyse vaikka juuri sanoin että olen seurannut sitä :DDD
Kommentit (9682)
Vierailija kirjoitti:
Kertoi ex:nsä olevan raskaana. Olin epäillyt, että on käynyt panemassa häntä, ja silloin päätin vakaasti, että jos kuulen sanankin raskausuutisista osoitan ovea ja niin myös tein.
Mulle kävi samoin! Kertoi eksänsä olevan raskaana ja myönsi kyllä oitis, että lapsi on (mitä ilmeisimmin) hänen. Pahinta kuitenkin asiassa oikeastaan oli, että laittoi koko jutun eksänsä syyksi ja haukkui häntä tilanteesta todella rumin sanoin. Nämä haukut ja oman vastuun pakoilu olivat viimeinen niitti.
Toisella miehellä oli pakkomielle ottaa minusta valokuvia. Ei mitään alastonkuvia (ainakaan siinä vaiheessa) vaan ihan tavallisia. En kuitenkaan halunnut, että minulle käytännössä tuntematon mies kuvaa minua, kun ei koskaan voi tietää, mihin kuvat päätyvät. Ja en muutenkaan pidä kuvattavana olemisesta, joten kielsin kuvaamisen.
Tästä kehkeytyi käsittämättömät mittasuhteet saanut itkupotkuraivari.
Juu heippa, kuvaile keskenäsi vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija<br />
3. petti minua parhaan ystäväni kanssa (sekä paras ystävä että seurustelukumppani olivat miehiä, siihen asti seurustelukumppani oli vannonut olevansa henkeen ja vereen hetero)<br />
[/quote kirjoitti:Kuulostaa toimivalta suhteelta jos mies joutuu vannomaan heterouttaan.
Vierailija kirjoitti:
Mies oli netissä hauska ja puhelias, mutta livenä ei saanut juuri mitään sanottua. Valitti että hiljaisuus on kiusallista muttei kuitenkaan lähtenyt omiin keskustelunavauksiini kunnolla mukaan. Avautui entisistä treffikumppaneistaan ja kertoi mielenterveysongelmistaan (skitsofrenia ja toistuvat psykoosit). Jälkimmäisessä tapauksessa rehellisyys oli toki hyvä asia, mutta samalla viestitti itselle että tähän juttuun ei ehkä kannata lähteä mukaan. En sitten lähtenyt toisille treffeille vaikka vielä jonkin aikaa viestittelimmekin.
Tämän takia haluan tavata mahdollisimman nopeasti livenä, enkä viestitellä kuukausia. Viestejä voi miettiä pitkään ja pyyhkiä pois jos ei olekkaan sopiva, joten helppo olla "hauska ja puhelias", puhetta taas ei voi sensuroida. Joitain tietysti ahdistaa tämä "päällekäynti", mutta säästäähän se kummankin aikaa kun näkee miten toinen käyttäytyy livenä. Sitten voi aloittaa sen hitaan tutustumisen jos on edes vähääkään toivoa.
Itsenäisyyden puute on nuorilla (miksei vanhemmillakin) miehillä liiankin yleistä. Kyllä se vaan on iso turn off kun selviää että viedään äidille pyykkikasat kerran viikossa, äiti siivoo aina kun tulee käymään, pesee vessat aina, ruokaa ei lähes koskaan tehdä itse millään tasolla tai jos tehdään niin luokkaa makkaraperunat uunissa tai nuudelit ja nugetit.
Kaikkein surkuhupaisinta on se että minua pidetään lapsena ja kakarana kun asun vielä kotona käytännön syistä (olen 19v). Teen kuitenkin kotona ruokaa, pesen pyykit ja siivoan, hoidan omat asiani, käyn kaupassa, ostan kulutustuotteet pääosin itse alkaen hammastahnoista ja pesuaineista. Ostan jopa monet ruuat itse. Lisäksi maksan myös omat bensat autoon. Kaikki tämä pienistä tuloista (noin pari sataa kuussa). Iskä tulee sen verran vastaan että maksaa vakuutukset autoon jota tarvitsen.
Pointti tässä on se että se pieni vuokrayksiö ei ole itsenäisyyden merkki. Lapsellista menoa kyllä näiltä miehiltä jotka yllä mainitulla tavalla toimivat ja heitä on PALJON.
Kuinka monella kolmekymppisistä menestyvistä miehistä, joilla on törkyinen koti, on äiti jossain vaiheessa pistänyt ilmaiselle huoltopalvelulle stopin? Mies ei ole senkään jälkeen tajunnut, että asiat eivät kodissa tapahdu itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsenäisyyden puute on nuorilla (miksei vanhemmillakin) miehillä liiankin yleistä. Kyllä se vaan on iso turn off kun selviää että viedään äidille pyykkikasat kerran viikossa, äiti siivoo aina kun tulee käymään, pesee vessat aina, ruokaa ei lähes koskaan tehdä itse millään tasolla tai jos tehdään niin luokkaa makkaraperunat uunissa tai nuudelit ja nugetit.
Kaikkein surkuhupaisinta on se että minua pidetään lapsena ja kakarana kun asun vielä kotona käytännön syistä (olen 19v). Teen kuitenkin kotona ruokaa, pesen pyykit ja siivoan, hoidan omat asiani, käyn kaupassa, ostan kulutustuotteet pääosin itse alkaen hammastahnoista ja pesuaineista. Ostan jopa monet ruuat itse. Lisäksi maksan myös omat bensat autoon. Kaikki tämä pienistä tuloista (noin pari sataa kuussa). Iskä tulee sen verran vastaan että maksaa vakuutukset autoon jota tarvitsen.
Pointti tässä on se että se pieni vuokrayksiö ei ole itsenäisyyden merkki. Lapsellista menoa kyllä näiltä miehiltä jotka yllä mainitulla tavalla toimivat ja heitä on PALJON.
Komppaan tätä täysin. Asun tosin jo myös omillani mutta oikeasti moni kuvittelee sen oman asunnon olevan itsenäisyyden mittari. Vastenmielistä jos äiti pesee vielä 20 vuotiaan lapsen vaatteet ja vessat viikottain. Huoh.
Miehellä oli ärsyttävä pieni koiranrettu, joka "tunki" meidän väliin joka tilanteessa. Se rakki vaati huomiota jatkuvasti, halusi olla koko ajan keskipiste.
Mies myös pussaili tätä kullannuppuansa suulle, yäk!
Nostin kytkintä aika nopeasti.😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehellä oli ärsyttävä pieni koiranrettu, joka "tunki" meidän väliin joka tilanteessa. Se rakki vaati huomiota jatkuvasti, halusi olla koko ajan keskipiste.
Mies myös pussaili tätä kullannuppuansa suulle, yäk!
Nostin kytkintä aika nopeasti.😁
Itse olen lopettanut naisen tapailemisen samasta syystä. Kaikki aika ja energia koiralle. Seksin aikana koira toljottaa sängyn vieressä. Ei siinä tiennyt, että mitä seuraavaksi tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Itsenäisyyden puute on nuorilla (miksei vanhemmillakin) miehillä liiankin yleistä. Kyllä se vaan on iso turn off kun selviää että viedään äidille pyykkikasat kerran viikossa, äiti siivoo aina kun tulee käymään, pesee vessat aina, ruokaa ei lähes koskaan tehdä itse millään tasolla tai jos tehdään niin luokkaa makkaraperunat uunissa tai nuudelit ja nugetit.
Kaikkein surkuhupaisinta on se että minua pidetään lapsena ja kakarana kun asun vielä kotona käytännön syistä (olen 19v). Teen kuitenkin kotona ruokaa, pesen pyykit ja siivoan, hoidan omat asiani, käyn kaupassa, ostan kulutustuotteet pääosin itse alkaen hammastahnoista ja pesuaineista. Ostan jopa monet ruuat itse. Lisäksi maksan myös omat bensat autoon. Kaikki tämä pienistä tuloista (noin pari sataa kuussa). Iskä tulee sen verran vastaan että maksaa vakuutukset autoon jota tarvitsen.
Pointti tässä on se että se pieni vuokrayksiö ei ole itsenäisyyden merkki. Lapsellista menoa kyllä näiltä miehiltä jotka yllä mainitulla tavalla toimivat ja heitä on PALJON.
Jep. Tuttuni on 33, (kyllä, luit oikein) ja vie pyykit äidilleen edelleen koska kotona ei ole pesukonepaikkaa. Lainaa autoa jatkuvasti kun ei omaa voi ostaa (käy kyllä töissä). Pesulakin olisi 300m päässä mutta eihän sinne viedä kun se maksaa ja pitäisi vaivautua menemään sinne. Ihme kakara. En ikinä deittailisi tuollaista "aikuista".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ei useampien treffienkään jälkeen muistanut nimeäni ja kutsui mua kännissä väärällä nimellä.
Olin ulkomailla töissä, ja brittiläiset olivat antaneet Rodrigolle lempinimeksi Roy. En koskaan muistanut sitä, vaikka treffeilläkin käytiin... Aina oli mielessä vain Ray. :D Lopetin treffailun siihen kun hän käveli kadulla siksakia ja nosti minut "jalustalle", oli ihan rakastunut ja kehui maasta taivaisiin. Lisäksi hän asui kommuunissa ja hänen makkarinsa oli joku komero, johon mahtui vain sänky.
Jätin naisen kun Rahat ei riitä .En vastannut enää viesteihin ja puheluihin .Jos käyn treffeillä talous menee kuralle ja tulee ihan jäätävä stressi mistä rahat elatusmaksuihin jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme ihan eri maailmoista: mies kokematon, asui ilmaiseksi isänsä omistamassa talossa Helsingissä, opiskeli pari päivää viikossa, ei käynyt töissä, eleli vanhempiensa rahoilla ja tuhlasi surutta esim. yli 200 euroa sauvasekoittimeen. Itse olen aina tienannut rahani, vanhemmiltani tietysti sain pientä avustusta eli kun opiskelijana kävin pari kertaa vuodessa kotona (välimatkaa 700 km), sain yleensä 100 € avustukseksi. Suoritin puolet opinnoista työssäoppimalla, eli olin lähes 40 h/vko ruokapalkalla töissä, lisäksi kävin palkkatöissä muutaman kerran viikossa ja luin pääsykokeisiin, koska halusin pois silloisesta koulusta. Mies ei uskonut, että paloin loppuun, sanoi että eihän tuossa mitään, hänen siskonsa paloi oikeasti loppuun ylioppilaskirjoituksiin lukiessaan! Yritin soittaa yhtenä iltanahä hänelle, mutta hän halusi katsoa mieluummin tv:tä. Dumppasin hänet sitten tekstiviestillä.
Olin 19-20-vuotias kun kävin muutamilla treffeillä 6 vuotta vanhempien miesten kanssa (3 kpl). Jokainen näistä vauvakuumeili jo kovasti, eli kun näimme vauvoja tai pieniä lapsia, niin miehet alkoivat leperellä miten ihania ne ovat. Itselläni lapset aiheuttivat vain oksennusrefleksin, en voinut edes kuvitella itseäni äidiksi. Nyt muutama vuosi myöhemmin, 24-vuotiaana, olen avomieheni kanssa jutellut, että ehkä muutaman vuoden päästä voisi miettiä lapsia, mutta kumpikaan ei niistä ainakaan vielä kuumeile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen oli kaiken puolin täydellinen. Mukava, älykäs ja kaunis. En itseasiassa keksi hänestä mitään negatiivista sanottavaa.
Ongelma oli oikeasti hänen exänsä, johon hänellä oli yhä hyvät välit. Kun uteliaisuuttani tutkin (tämä on varmaan sitä stalkkaamisa?) exän profiilia, niin hän oli aikamoinen vastakohta minuun nähdän. Kaveri oli pitkä, komea ja hyväkroppainen. Itseasiassa SM-tason urheilija.
Ei minulla mitään suurempaa alemmuuskompleksia ole, mutta sen verran loogista päättelykykyä löytyy, etten minä olisi ollut tälle naiselle mikään lottovoitto. Mukava kokemus kuitenkin. Hyvällä muistelen :)
Et kai ole tosissasi?
Huippu-urheilijat ovat usein varsin fanaattisia, kapeakatseisia ja itsekkäitä. Pakko ollakin, jo meinaa menestyä.
Seurustelukumppanina voivat olla todella vaikeita ainakin sellaiselle, jolla on myös omia haaveita.
Tuskin se naisen ex on ollut myöskään mikään lottovoitto, hänhän oli ex.
Kävin muutamilla treffeillä yhden miehen kanssa, joka tuli aina myöhässä... Olimme toistemme luona yötäkin, mutta ei jostain syystä edes paljoa pussailtu.
Kolmansilla treffeillä olin hänen luonaan, eikä hänellä ollut mitään iltapalatarvikkeita, pikapuuroa taisin keitellä itselleni. Kehtasi valittaa, että miksi syön niin paljon, vaikka en tosiaan ollut moneen tuntiin syönyt yhtään mitään ja puuroakin oli pieni kulho, ja nälkä siitä jäi! Olen siis pienikokoinen, ja nykyiseen mieheen verrattuna syön 3 kertaa vähemmän kuin hän.
Neljänsillä treffeillä hän tuli luokseni monta tuntia myöhässä, koska satoi vettä eikä hän halunnut tulla, vaan meni mieluummin salille. :D Lisäksi kertoi, että käy salilla vain siksi, koska ei jaksa tehdä koskaan ruokaa, vaan tilaa pizzaa ja kebabia. Oli kyllä todella hyvässä kunnossa! Kertoi myös, ettei koskaan ole lukenut yhtäkään kirjaa loppuun, kun itse taas harrastan lukemista...
Koska olin nuori ja epätoivoinen, halusin nähdä häntä vielä. Viimeiset treffit menivät ihan ok, mutta niiden jälkeen hän kertoi, ettei hänestä ole nyt parisuhteeseen ja minäkin olin kyllästynyt häneen, joten ehkä siinä dumpattiin toisemme.
Muutama vuosi myöhemmin tuli fb-kaveripyyntö. Päätin ensin odottaa, tuleeko joku viesti, mutta ei tullut, joten kysyin että miksi laittoi kaveripyynnön, johon hän vastasi että oli miettinyt minua ja haluaisi nähdä. Vastasin, että minulle kuuluu hyvää ja olen juuri muuttanut poikaystäväni kanssa yhteen. Ei vastannut mitään. :D
Minun, 50+ nainen, treffikokemuksia kesältä:
- 3 tosi mukavaa ja fiksua miestä. Hyvät treffit, paljon juteltavaa. Toisia treffejä ei kuitenkaan koskaan tullut. Ilmeisesti en ollut heidän mieleen. Enpä kyllä itsekään laittanut enää viestiä.
- Tosi miellyttävä ja mukava, kaikin puolin kunnollinen. Mutta 'se jokin' vain puuttui :( Nähtiin useamman kerran ja yritin antaa mahdollisuuden, mutta kun ei vaan sytyttänyt yhtään, niin minkäs teet.
- Ekoilla treffeillä mies vaikutti hauskalta ja menestyvältä. Nähtiin toisenkin kerran. Kummallakaan kerralla ei tarjonnut mitään. Ei edes puhetta, että oltais käyty kahvilla tjms... No, annoin kuitenkin vielä mahdollisuuden: käytiin päiväristeilyllä Tallinnassa: juuri kun olin lähdössä satamaan, tuli viesti, että "muista syödä hyvä aamiainen", laivalla ei siis ostettu mitään, ei edes kahvia, perillä ajettiin pummilla bussilla, koko päivänä ei syöty mitään... Juu, en todellakaan kaipaa kalliita ravintoloita, mutta edes euron purilainen tai jotain... Menestyvä bisnesmies... Jep jep ...
- Pari "minä minä" -tyyppiä! Kehuivat, miten ovat niiiin hyviä kaikessa mitä tekevät. Ja rautaisessa kunnossa, vaikka ikää jo onkin. Naiselta vaaditaan myös siitä ja tätä... Ja minä nyt sit satuin täyttämään nämä ulkoiset kriteerit. Mutta joo, kun ekojen treffien päätteeksi työnnetään kieli kurkkuun, niin ei kiitos enää!
- 'En polta enkä juo' = olen ollut nyt kuukauden ilman viinaa ja tupakkaa...
- Yksi aivan papparainen, ei ollenkaan natsannut ulkonäöllisesti, vaikka en pinnallinen olekaan! Rahaakin olisi ollut ja matkoja maailmalle tarjolla, mutta kiitos, mutta ei kiitos!
Että ei se ole helppoa tässä(kään) iässä!
Mies oli hirveä pihistelijä. EI olisi saanut heittää edes ruuantähteitä omalta lautaselta roskiin, vaan hän olisi pannut ne muoviastiaan jääkaappiin. Ei saanut käyttää talouspaperia eikä heittää esim. sipulin kantaa roskiin vaan sekin piti pilkkoa ruokaan. Äijä oli 45v eikä koskaan ollut naimisissa, enkä ihmettele. Oli varakas ja menestynyt.
Tinderin aarteita <3
Pihtarit on pahimpia. Samoin kaikkien alojen erityisasiantuntijat elikä ovat ihmisroskaa.
Tapailit Rölli-peikkoa. :D