Lue keskustelun säännöt.
Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?
Muistelin deittailuaikojani ja tuli mieleen yksi mies joka puhui taukoamatta itsestään tai saavutuksistaan. Tuntui että hän halusi vain jonkun jolla on korvat. Myös kaikki sanomani piti jotenkin vääntää niin että hän pääsi pätemään jostain.
Mies: Hei ootkos seurannut tuota (joku ajankohtainen asia)
Minä: Joo olenhan mä aika paljonkin, kyllä minusta....
Mies alkaa selittää juurta jaksaen mistä koko ajankohtaisessa jutussa on kyse vaikka juuri sanoin että olen seurannut sitä :DDD
Kommentit (9886)
Sai raivokohtauksia, joita vähätteli ja piti normaalina. Ei ymmärtänyt että mistä tahansa yhtäkkiä kilahtaminen saa toisen varpailleen ja se on ahdistavaa. Hänellä, maailman navalla, kun oli aina hyvä syy raivota tai vähintään käyttäytyä aggressiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No pakkohan se oli lopettaa kun se petti ja jätti vaikken kyllä edelleenkään tänä päivänäkään ymmärrä et millä hiton rahkeilla se matalalipidoinen piht..ari petti mua, kun kotona ois saanu vaik aamua iltaa. Hän oli itse niissä puuhissa hyvin vaatimaton osaamiseltaan, rohkeudeltaan, viitseliäisyydeltään ja jostain ihmeellisestä syystä häntä ärsytti se että hänen nuori kaunis terve hyväkroppainen tyttöystävä haluaa häntä ja tekee aloitteen. Sitten hän kuitenkin halusi antaa itsestään muille sellasen naistenkaataja, kylän komein hurmuri kuvan, jonka perässä naiset juoksee. Aivan käsittämätöntä. Saat..nan naistennaurattaja.
Tämä. Mietin hetken et oonks itte kirjottanu tämän, mut en oo.
Mulla ihan samankaltanen kokemus vuosikymmen sitten. Oltiin 26-30 ikävuosilla, ihastuin siihen naistennaurattajatyyppiin joka anto ymmärtää että on tässä ehtiny naisia kaatamaan ja esitti jotain kulmakunnan tavoitelluinta poikamiestä jolla ois jono daameja ulos asti. Oltiin molemmat terveitä, nuoria, liikunnallisia, ihan ok näköisiä itsestään huolta pitäviä jne eli voisi kuvitella et mikään ei estä etteikö petipuuhat maistuis.
Aluksi meni ihan ok vaikkakin aina samalla sapluunalla melko pikaseen ja se siitä sitte. Hyvin nopeasti, siis muutamien kk jälkeen hän ei tehnyt itse enää juurikaan fyysisiä aloitteita, muutaman viinilasin jälkeen 1-2 kuukaudessa ehkä joo vaivautui hätäseen hyvin perussettiin, lähinnä tyydytti omat tarpeet ja luuli että oon tyytyväinen. Ei koskaan kysynyt mitä minä haluaisin tai onko kaikki hyvin ja jos yritin ottaa puheeksi et mieli tekis vähän useemminkin niin hän kiusaantui ja alko selittää jotain raskaasta työstä ja et häntä ärsyttää kun kinuan kokoajan. Kiusaantui kun huomas et yritän lähestyä, torjui minut useasti ennenkuin en sitten uskaltanut enää tehdä aloitetta koska se tuntui aivan hirveälle kun itse olisin kaivannut kamalasti hellyyttä, hellittelyä, fyysistä läheisyyttä joka lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja kropa huuti tyydytystä. Tuntui et halkean raivosta kun hänellä ei ilmekään värähdä, tiuskii vaan et selkä on kipee, päähän koskee ei jaksa nyt aikanen herätys...
Kuitenkin oli ihan sitä mieltä et vuoden seurustelun jälkeen mentäs kohta naimisiin ja halusi perheen jne.
Tuntui kun olisin tullut huijatuksi ja tunnen vieläkin ihan epäuskoa kun muistelen sitä ristiriitaa minkä kuvan antoi itsestään kaikille muille ja mikä hän sitten loppupelissä oli. Suhde hiipui ja jatkuva emotionaalinen ja fyysinen puutostila johti kiukkuun ja ärtyisyyteen, hän petti minua, jäi kiinni heti ja erosimme.
Ei huonon selkänsä takia saanut leikattua varpaankynsiään,oli pitkät ja terävät kuin petolinnulla. Pillussa koko ajan joku ongelma,kusitulehdus tai hiivatulehdus,ei paljon pantu mutta suihin kyllä otti innokkaasti miksi varmaan niin kauan kestinkin.
Hengitys haisi mädille hampaille 🤮
Vierailija kirjoitti:
Ei sytyttänyt vaikka järkiratkaisu olisi ollut jatkaminen.
Jos ei sytytä, niin kyllä lopettaminen on järkevin ratkaisu.
Useammankin suhteen joutunu lopettaan, kun nainen olikin pettymys
-bmi nousi puolessa vuodessa yli 20
-salatupakoitsija
-kyylät vanhemmat
-välimatka
-lahnahtava
-lapsiaddikti