Perheessä 11 lasta ja lisää tulossa...
https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/4fb595ee-2342-4028-843e-6cbeb6fe9…
Keskustelua. Itse en ymmärrä.
Kommentit (414)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin kotiäitiydestä on tullut synonyymi syrjäytymiselle?
Ennen oli normaalia että nainen oli kotona ja hoiti perheen, lapsiakin sai siunaantua.
Nykyään sitä pidetään kummallisena, laiskuutena ja yhteiskunnan tukimuotojen hyväksikäyttönä.
On paljon normaalimpaa että hankitaan yksi lapsi, joka laitetaan mahdollisimman aikaisin päivähoitoon jotta äiti pääsee töihin ja harrastamaan.Luojan kiitos naisilla on nykypäivänä oikeudet.
Lisäksi maailma ei tarvitse enää yhtään uutta ihmistä.
Tarkoittavatko naisen oikeudet pelkästään yhtä lasta ja uraa? Miksei naisella ole enää oikeutta valita kotiäityttä, vaan sitä pidetään merkkinä syrjäytymisestä ja alistumisesta?
No mikä tuon synnytyskoneen tulevaisuus käytännössä on? Syrjäytynyt työelämästä ja eläke on minimaalinen. On lopouikänsä joko miehensä, lastensa tai yhteiskunnan taakkana.
Tässä oikein malliesimerkki siitä kun ei osata katsoa asioita kuin yhdestä, siitä omasta näkökulmasta. Pelkästään töissä käyminen viimeiseen hengenvetoon tuo elämään sisältöä ja ainut tapa elää? Miksi on sitten niin paljon masennusta? Miksi ihmiset palavat loppuun työelämän oravanpyörässä? Onko rahan haluaminen ainut arvo nykyihmisellä? Mitä jos se arvo on jollakin toisella ihan joku muu?
No esim siksi että jokaista työssäkäyvää kohti on yhä enemmän ja enemmän näitä loputtomia laiskoja elättejä.
Arvo saa olla ihan mikä vaan, mutta se pitää itse kustantaa.
Menepä edes yhdeksi päiväksi suurperheeseen hoitamaan sen äidin työt, ja tule toki sitten sanomaan kumpi teistä olikaan se laiska elätti. Oma äitisi taisi laiska olla kun unohti opettaa käytöstavat sinulle.
Kylläpä ne isoimmat lapset on ne, jotka sitä arkea pyörittää... Äiti on koko päivän kotona ja keskittyy lähinnä siihin uusimpaan vauvaan ja ohjeistaa vanhimpia lapsia hommiin; mirkkuli tyhjentää tiskikoneen, jannica tekee ruuan, janessa laittaa pyykit kuivurin ja uudet koneeseen, kerttuli vaihtaa pikku-jonnelin vaipan ja lähtee sitten sen kanssa ulos... etc. Parilapsisessa perheessä päästään neljältä töistä, kohti kotia, aletaan tehdä ruokaa, lapset auttaa tai tekee läksyjä, pyykinpesua, siivousta, pikaisesti lasten kanssa vielä ulkona/harrastusta/kauppareissua. Kumpi äiti loppupelissä pääsee helpommalla jos ei lasketa synnyttämisen "vaikeutta"?
Olen sanaton. Jos uskoit sanaakaan tästä kirjoittamastasi hömpästä, todellisuudentajusi on vakavasti heikentynyt. Terv. Se 9 lapsen äiti, jolle tämä keskustelu todellakin riittää nyt
Itse autistilapsen äitinä voin sanoa, että tuossa perheessä se niiden autistinen lapsi jää taatusti heitteille tai sitten suurin osa niistä sisaruksista jää heitteille sen autistin takia. Minulla on itsellä vain 3 lasta, joista siis yksi on autistinen ja jo tässä tilanteessa tuntuu aina, että nuo 2 muuta lasta eivät saa koskaan tarpeeksi huomiota koska on tuon autistin hoito ja vahtiminen niin rankkaa.
Olette te mammat uskomattomia, kun kaikesta te saatte riidan aikaan ja teki ihmiset niin tai näin, niin aina he tekevät jonkun mamman mielestä väärin päin ja siitä te sitten saatte riidan aikaiseksi :-DDDDDDDDDDD
Väkisinkin tulee mieleen joku krooninen vauvakuumeilija. Teinit osaa olla hankalia, mutta jotenkin harmitti ettei heillä itsellään ole aikaa saada lapsensa elämää raiteilleen, mut tehdä lisää lapsia kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mielummin 1 lapsi kuin 11.
Ihanaa, että 11 lasta... lapsilla seuraa ja vanhemmilla vanhoilla päivillä seuraa sekä apua.
Vierailija kirjoitti:
105 neliön asunnossa 13 henkilöä, mahtaa teineillä olla mukavaa
Pienet neliöt merkitsevät pienempiä asumiskustannuksia. Näin rahaa riittää siihen, että joskus voidaan tehdä jotain kivaa. Perheen isälle se kiva merkitsee reissua lätkän mm-kisoihin eri puolille maailmaa. :O
"– Pienet asumiskulut tekevät myös mahdolliseksi sen, että voimme joskus tehdä jotain kivaa.
Artolle kivaa on se, että hän käy joka vuosi katsomassa jääkiekon maailmanmestaruuskisoja, olivatpa ne missä päin maailmaa hyvänsä." kertoo Johanna-äiti https://www.vauva.fi/artikkeli/perhe/arki/kymmenen_lasta_90_neliota_min…
En ole kahlannut koko ketjua läpi mutta olisi mielenkiintoista tietää minkälaisista perheistä nämä vanhemmat itse ovat lähtöisin. Lastensuojelussa töitä tehneenä olen usein törmännyt äiteihin jotka ovat "koukussa" vauvojen saamiseen, sillä nimenomaan täytetään jotain tyhjyyttä että saat hoivata pientä, avutonta ja tarvitsevaa vauvaa. Ja kun vauva kasvaa isoksi niin seuraava pitäisi saada..
Vierailija kirjoitti:
En ole kahlannut koko ketjua läpi mutta olisi mielenkiintoista tietää minkälaisista perheistä nämä vanhemmat itse ovat lähtöisin. Lastensuojelussa töitä tehneenä olen usein törmännyt äiteihin jotka ovat "koukussa" vauvojen saamiseen, sillä nimenomaan täytetään jotain tyhjyyttä että saat hoivata pientä, avutonta ja tarvitsevaa vauvaa. Ja kun vauva kasvaa isoksi niin seuraava pitäisi saada..
Tämä tulee väkisin mieleen.
Meitä oli kuusi lasta ja aika pellossa ja itsekseen kasvettiin. Ei vanhemmilla ollut aikaa, kun tekivät töitä. Meillä vanhemmat sisarukset hoitivat pienempiä sisaruksia. Tuskin se isolapsisessa perheessä miksikään on muuttunut. Isolapsisessa perheessä vanhemmat ei taatusti tunne todella kaikkia lapsiaan, se on vain hengissä pitämistä.
Itselleni oli aikoinaan tosi iso kynnys yhteenkään lapseen, nyt on kaksi lasta. Kahdelle riittää arjen puristuksissa tasapuolisesti syliä, haleja ja aikaa ja tunnen lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tuosta, ei ne lapset sinun hoidettavina tule olemaan.
Paitsi että vanhin lintsaa jo koulusta ja syrjäytyy hyvää vauhtia...
Oli tosi syrjäytynyt. Kyllä. Fiksu ja hyväkäytöksinen nuorimies. Ja vanhemmat todellakin patisti käymään sitä koulua. Ongelma tuntui olevan se, että koulu oli liian helppoa.
Ei sitä mensan jäsenyydellä paljoa loppupeleissä tee, jos on peruskoulu käymättä.
Minä halusin vain kaksi lasta. Kasvoin nelilapsisessa perheessä eikä kaikille riittänyt huomiota.
Minusta tämä jakso ja perhe oli oikein ihana. Vanhemmilla tuntui olevan jalat maassa lasten kasvatuksen suhteen ja tuntui siltä, että perhe elää vaatimatonta, tasapainoista ja lämminhenkistä perhe-elämää. Moni täällä tuntuu ajattelevan, että jos perheessä on enemmän kuin kaksi lasta, lapset saavat mellestää itsekseen, eikä kenelläkään ole heille aikaa tai voimavaroja. Itse olin lapsena ainoa lapsi, ja vanhempani eivät koskaan tehneet kanssani yhtään mitään. Itselläni taas on kuusi lasta, ja en tajua väitteitä, että tämän kokoisessa perheessä ei olisi aikaa joka lapselle. Sehän on ihan vanhempien intresseistä kiinni. En ole koskaan kokenut aikaani lapsille riittämättömäksi, ja he ajattelevat varmasti samoin. Miksi ihmeessä aikaa ei olisi, jos olen töiden jälkeen ja viikonloppuisin lähes aina kotona.
Halutaankohan tänne Suomeen sittenkään lisää Suomalaisia lapsia. Kun joku niitä tulevia veronmaksajia tänne tekee on kamalaa kun yhteiskunta maksaa lapsilisät ym. Jokainen meistä voi täällä lisääntyä ja nauttia samoista eduista. Näiden valittajien lapsista tulee samanlaisia valittajia,ehkei kannata lisääntyäkkään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tämä jakso ja perhe oli oikein ihana. Vanhemmilla tuntui olevan jalat maassa lasten kasvatuksen suhteen ja tuntui siltä, että perhe elää vaatimatonta, tasapainoista ja lämminhenkistä perhe-elämää. Moni täällä tuntuu ajattelevan, että jos perheessä on enemmän kuin kaksi lasta, lapset saavat mellestää itsekseen, eikä kenelläkään ole heille aikaa tai voimavaroja. Itse olin lapsena ainoa lapsi, ja vanhempani eivät koskaan tehneet kanssani yhtään mitään. Itselläni taas on kuusi lasta, ja en tajua väitteitä, että tämän kokoisessa perheessä ei olisi aikaa joka lapselle. Sehän on ihan vanhempien intresseistä kiinni. En ole koskaan kokenut aikaani lapsille riittämättömäksi, ja he ajattelevat varmasti samoin. Miksi ihmeessä aikaa ei olisi, jos olen töiden jälkeen ja viikonloppuisin lähes aina kotona.
Ei se että on kotona vielä riitä.
Minulla särähti tuo että äiti lateli joka lapsen ominaisuudet. Jokaisella oli rooli.
Noin oli meilläkin. Äiti lou roolit lapsille. Niissä me on nyt keski-ikään sätkitty.
En vain tunnista itseäni ollenkaan sellaiseksi kuin lapsuudenkoti minut määritti. Kukaan ei koskaan ottanut selvää, kuka minä olen. Mitä ajattelen.
Tuosta perheedtä tulee vahvat fibat jonkin lapsuudentrauman täyttämisestä. Lapset ovat vanhempiensa jatkeita. Eivät omia persoonia.
Iltasanomien kuva perheestä näyttää lauman todella surullisen näköisiä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
hyi s aatana!!! Juuri puhuin tuosta ystäväni kanssa. Voin vaan kuvitella miten löysä torttu tolla äidillä on eikä varmaan virtsanpidätyskykykään ole mitään parasta luokkaa...
No miten luulet että raskaus on sitten saanut alkunsa, jos ”torttu” on niin löysä, ettei mies pysty laukeamaan? Muumimukillako ovat kaataneet spermaa sisään? Kyllä se alapää on voi olla ihan normaali tiukkuudeltaan, vaikka lapsia olisi synnytetty montakin. Alapää on luotu sitä varten. Satun asiasta jotain tietämään, sillä olen itsekin monta lasta synnyttänyt, enkä kärsi virtsankarlailusta ja seksiä pystyn harrastamaan ihan normaalisti. Sinä selvästikään et tiedä asiasta yhtään mitään. Mahtaako oma alapääsi olla kovinkin timmissä kunnossa, yläpää ei ainakaan kun kehtaat toisista ihmisistä kirjoitella mitä tahansa potaskaa.
Ihan fakta asia että synnyttämättömän naisen alapää on tiukempi kuin synnyttämättömän.
Lapset osasi käyttäytyä. Noista lapsista ei tule itsekkäitä.
Vierailija kirjoitti:
Olivat oikein onnellisen oloisia ihmisiä. Lapset hyvin hoidettuja ja käyttäytyivät hyvin. En näe syytä olla huolissaan tai päivitellä heidän elämäänsä.
Paitsi että yhteiskunta elättää noi lapset.
Sitä paitsi lapsilla on oikeus rauhaan ja yksityisyyteen kotonaan. Miten se onnistuu heillä?
Vierailija kirjoitti:
Varmasti on lapsia, joiden elämä on paljon huonommalla tolalla, vaikka olisivat ihan normikokoisesta perheestä. Se noissa JÄTTIperheissä kyllä mietityttää, että lapsen ei ole käytännössä mahdollista saada vanhemmalta jakamatonta huomiota kuin tyyliin minuutti kerrallaan. Jotkut lapset ovat luonteeltaan sellaisia, että haluavat keskustella rauhassa vanhempiensa kanssa sekä ongelmistaan että ylipäänsä "elämän kysymyksistä". Itsellänikin toinen lapsi on tällainen, ja joskus on tekemistä, että saan hänelle varattua rauhallista keskusteluaikaa, vaikkei tässä ole lisäksi kuin toinen lapsi ja normaalimäärä kotitöitä hoidettavana iltaisin. Toki lapsi kuin lapsi oppii tukkimaan turpansa ja käyttäytymään kauniisti, jos on pakko, mutta onko se sitten lopulta lapsen etu, että vanhemmat eivät syvällisemmin näe ja kuule häntä.
Hyvään vanhemmuuten kuuluu se että juttelee lapsen kanssa, antaa lapsen kertoa omista ajatuksistaan ja opettaa häntä myös käsittelemään ajatuksiaan ja tunteitaan.
Se että lapsi pakotetaan käyttäytymään joidenkin normien mukaan kurilla tekee vain pahaa lapselle.
Eipä siirry, kun ne kirjat on digitaalisia ja uusi painos vaaditaan vähintään kahden vuoden välein. Jos se kirja nyt edes kelpaa.
Eikä kaikki myöskään lue samoja aineita lukiossa.