Johanna imettää Elliä. Muut lapset vasemmalt Miro, Elsa ja Saara. Kuvat: Panu Pälviä
Johanna imettää Elliä. Muut lapset vasemmalt Miro, Elsa ja Saara. Kuvat: Panu Pälviä

Johanna ja Arto Koivisto laittavat joka ilta nukkumaan kymmenen lasta. Arki on sotkua, sylittelyä ja tarkkoja aikatauluja.

Olohuoneessa on pinnasänky ja sitteri, vessassa potta, keittiössä syöttötuoli. Eteisessä on rattaat. Kaikkea on yksi.

Mutta lapsia Koivistoilla on kymmenen. Perheen vanhin lapsi on neljätoista, nuorin kahdeksan viikkoa. Artolla on ollut vuosia vauvakuume. Eikä Johannalla ole ollut mitään perheen kasvamista vastaan.

– Tähän asti minulla on aina ollut tunne, että yksi mahtuu vielä.

Millaista on vauva-arki, kun kuopuksella on yhdeksän isosisarusta – ja äitiysloma, kun äidillä joka arkipäivä kotona viisi alle kouluikäistä lasta?

 

Perheen olohuone on pieni, kuten on koko asunto.

– Me ollaan yhdessä läjässä täällä, Johanna nauraa.

Tilastot kertovat: yli seitsemän hengen perheillä on keskimäärin seitsemäntoista neliömetriä asukasta kohden. Koivistot asuvat neljän huoneen kodissa, jossa on yhteensä 90 neliötä.

Silti tunnelma on aika seesteinen. Olohuoneessa touhuaa viisi alle kouluikäistä lasta, jokainen omiaan. Saara leikkii korjaavansa hyllyä, Miro katselee tablet-konetta vanhempiensa sängyllä ja Lemmy ja Elsa taapertavat edestakaisin höpisten. Johanna imettää perheen nuorimmaista, Elliä.

Suurempaa asuntoa perhe ei kaipaa. Vanhemmat, Elli ja seitsemänvuotias Iiris nukkuvat olohuoneessa. Iiriksen omat tavarat on mahdutettu yläkertaan johtavien portaiden alle. Yläkerran kolme makuuhuonetta ovat lastenhuoneita.

– Jos tilaa olisi enemmän, lapset varmasti helpommin sulkeutuisivat omiin huoneisiinsa, Johanna sanoo.

– Pienet asumiskulut tekevät myös mahdolliseksi sen, että voimme joskus tehdä jotain kivaa.

Artolle kivaa on se, että hän käy joka vuosi katsomassa jääkiekon maailmanmestaruuskisoja, olivatpa ne missä päin maailmaa hyvänsä.

– Arto kaipaa omaa tilaa enemmän kuin minä. Minä en sitä niinkään tarvitse, mutta aina olen saanut, jos siltä on tuntunut, Johanna sanoo.

Muuten niin sanottua omaa aikaa vanhemmilla ei ole – paitsi iltaisin, kun lapset ovat menneet nukkumaan.

– Olemme aika hyviä ottamaan omat hetkemme.

 

Joka ilta on saunailta. Sauna tarkoittaa,
että on aika rauhoittua.

Joka ilta Johanna ja Arto laittavat nukkumaan kymmenen lasta. Siksi joka ilta on saunailta. Sauna kertoo lapsille, että nyt on aika rauhoittua.

Pesujen jälkeen isä antaa pienemmille iltapalan keittiössä. Äiti ottaa lapsia vastaan yläkerrassa, juttelee heidän kanssaan ja toivottaa hyvät yöt.

Kun pienimmät nukkuvat, isoimmat lapset eli perheen esikoinen Asser, 14, ja Leevi, 12, menevät yleensä alakertaan ja syövät iltapalan itsekseen.

Elli nukkuu yönsä Johannan vieressä, rinnalla. Se on Johannasta helpointa, sillä imettäessä voi itsekin nukkua.

– Nukun hyvin. Koen, että en väsy kovin helposti. Joskus kun lapset ovat kipeinä,sitä joutuu tietysti valvomaan, mutta aina sitä ne hetket jaksaa.

Näin oli esimerkiksi silloin, kun perheessä velloi vatsatauti. Nyt se jo naurattaa.

Välillä Johanna, tietenkin, tuntee riittämättömyyttä. 

– Tunne tulee erityisesti pienten koululaisten kanssa, kun uusien asioiden opettelu on hankalaa ja aikaa vievää.

Elliin Johanna kokee voivansa keskittyä riittävästi.

– Hän on helppo vauva. Imetys tietysti vie aikaa, mutta olen onnellinen siitä, että se onnistuu.

 

Se on kuitenkin vain pyykkiä. Se ei katoa mihinkään.

It's a mess. So what? Siis täällä on sotkuista, mitä siitä? Pieni taulu eteisessä, hyllyn päällä, on Johannan ostama.

– Haluan, että se on näkyvällä paikalla. Täällä on jatkuvasti sotkua, ja sitä on pakko sietää. Päivisin olen mieluummin lasten kanssa kuin puunaan kotia. Ja öisin nukun, Johanna sanoo.

Hän on opetellut, ettei kotitöistä voi stressata. Ei ainakaan kymmenen lapsen äiti.

– Olen tyytyväinen, jos ehdin pestä yhden koneellisen pyykkiä päivässä.

– Se on kuitenkin vain pyykkiä. Se ei katoa mihinkään. Sitä paitsi, neuvolassa minulle sanottiin, että jos perheessä on sylivauva, siellä ei siivota.

Ruokaa Johanna laittaa joka päivä. Kymmentä lasta ei voi ruokkia valmisruoalla taloudellisistakaan syistä. Ruoka-ajat ovat tarkat. Nyt Johanna kattaa lapsille välipalan. Tarjolla on viinirypäleitä ja voileipäkeksejä.

Elli on välipalahetkessä mukana turvakaukalossa. Kahvi sentään on pikakahvia.

– Kahvinkeittoon minulla ei ole aikaa.


Minä olen kerholainen, Miro sanoo ylpeänä. Miro ja Saara käyvät viikoittain seurakunnan kerhossa. Lapset eivät ole päivähoidossa.

Joka toinen viikko päivät kuluvat kotona ja ulkoillen, joka toisella viikolla perheellä on tarkat aikataulut. Silloin lapsilla on neuvolat, puheterapiat, lääkärit ja muut vastaavat menot, joita kymmenen lapsen kanssa riittää.

Kerran Johanna oli lasten kanssa neuvolassa viisi tuntia.

Jo tapaamisiin pääseminen on oma urakkansa, sillä perheessä ei ole autoa. Eiväthän he autoon mahtuisikaan.

– Mutta bussiin mahtuu isokin porukka. Lisäksi anoppi auttaa usein lasten kuskaamisessa.

Saaralla oli vauvana venekallo, jossa päälaella oleva pitkittäinen sauma luutuu kiinni liian aikaisin, ja pään kasvu leveyssuunnassa pysähtyy. Tämän vuoksi Saara kävi läpi leikkauksen.

Nyt perheen pienimällä, Ellillä, epäillään myös kallon luutumishäiriötä. Vauva on saanut lähetteen sairaalaan, jossa myös Saara vauvana leikattiin.

Muuten Koivistoilla on vältytty vakavimmilta sairauksilta, joita kahdentoista hengen perheeseen voisi mahtua. Kaikki lapset tosin ovat syntyneet muutaman viikon ennenaikaisina.

 

Mitäs olet niin monta hankkinut. Hoida itse, kun noin monta teet!

Kaikkien ajatukset suurperheestä eivät ole kauniita.

Mitäs olet niin monta hankkinut. Hoida itse, kun noin monta teet.

Näin moni ihminen suurperheestä ajattelee. Tai ainakin Johannasta siltä tuntuu: Että häntä kohtaan tunnetaan sääliä tai jopa suuttumusta. Jos hankkii suuren perheen, ei saisi koskaan sanoa että raskasta se on.

Onneksi ovat ystävät. Kotipalvelun perhetyö käy apuna kolme tuntia viikossa.

Näin iso perhe on harvinainen, kyllä. Enemmän kuin neljä lasta on Suomessa harvemmalla kuin yhdellä perheellä kymmenestä. Iso perhe on ihmetys, ja ihmisillä siitä kysymyksiä.

Tottuuko synnytyskipuun? Ei, ei totu. Itse asiassa, uudelleensynnyttäminen ei välttämättä ole helppoa, kun kivun määrän todella tietää. Onko syy suureen perheeseen uskonnossa, joka kieltää ehkäisyn? Ei, ei ole. Eikö raskaana olemiseen väsy? Ei, jos raskaudet ovat helppoja ja palautuminen nopeaa.

– Jos ne olisivat olleet hankalia, lapsia tuskin olisi näin monta, Johanna sanoo.

 

Ennen lapsia Johanna aloitti pukuompelijan opinnot. Ne jäivät kuitenkin kesken. Töihin hän ei kaipaa.

– Saa nähdä kauanko Arto antaa minun olla kotona, hän sanoo ja nauraa.

”Miten arki sujuisi, jos molemmat vanhemmat olisivat töissä?”

Kun vanhempainvapaa Ellin kanssa loppuu, Johanna haluaisi jäädä kotiäidiksi. Se ei ole muodikas valinta, mutta Johanna nauttii lasten kanssa olemisesta. Kotiäitiys on hänestä kivaa, iloineen ja rankkoine hetkineen.

Johanna ei tunne juurikaan haluavansa omaa aikaa, jos se on aikaa ilman lapsia.

– Tämä on työni ja harrastukseni, enkä oikein kaipaa muuta. Olen olemassa näitä lapsia varten.

– On vaikea nähdä, miten arki tällaisessa suurperheessä sujuisi, jos molemmat vanhemmat olisivat töissä.

 

Johanna on ylpeä lapsistaan. Jokainen heistä on omanlaisensa, upea tyyppi, jonka saa oppia tuntemaan. Siihenkin tarvitaan aikaa ja läsnäoloa.

Kas näin: Asser on herkkä, rauhallinen ja tunnollinen. Hän muistuttaa äitiään. Leevi on kiltti ja empaattinen. Venny on saanut nimensä taiteilija Venny Soldanin mukaan, ja hän onkin taiteellinen.

Aino on lapsista herkin, äidin tyttö. Iiris on kilpailuhenkinen, määrätietoinen ja räiskyvä. Miro on täynnä mielikuvitusta ja joskus äkkipikainen.

Saara on sosiaalinen, iloinen ja kova puhumaan. Elsa on hyvin itsevarma ja hoitaisi mielellään Elliä. Lemmy on suloinen taapero, joka kiipeää joka paikkaan ja rakastaa palloja. Ja Elli on suloinen jokeltelija, jonka hymy sulattaa sydämet.

Mutta entäpä rankat hetket? Mitä Johanna tekee kun lapset itkevät, törttöilevät ja huutavat?

– Silloin me yleensä mennään tuohon lattialle sylikkäin ja yritetään rauhoittua.

Vauva 6–7/2015

Perhe

Johanna, 37, ja Arto Koivisto, 42. Perheessä on kymmenen lasta: Asser, 14, Leevi, 12, Venny, 10, Aino, 8, Iiris, 7, Miro, 5, Saara, 4, Elsa, 2, Lemmy, 1 ja Elli, 8 viikkoa.