Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa tätä yksinäisyyttä
06.10.2018 |
Aikaisempi keskusteluni eiliseltä poistettiin, en tiedä mitä siellä kirjoitettiin kun piti koko ketju poistaa.
En vaan jaksa olla jatkuvasti yksin. En löydä parisuhdetta yhtään mistään. Kai tällä palstalla saa edes yksinäisyydestä keskustella? Ahdistaa ja itkettää jatkuvasti ja itsetuhoiset ajatukset on vaikea saada pois päältä...
Kommentit (91)
Jos joku mies lähtisi tältä palstalta ajelemaan luoksesi nyt niin lopettaisit heti yhteydenpidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tältä natsipalstalta poistetaan vähintään puolet ihan asiallisistakin ketjuista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä motivaatio yhtään mihinkään? Mitä järkeä on yrittää elää ja kokea, kun ei voi mitään kokemuksiaan jakaa yhtään kenenkään kanssa?
Miksi tunnet tarvetta jakaa kokemuksiasi. Aloita blogi tai podcast. Jos kokemuksesi kiinnostavat, voit saada seuraajia ja keskustelua aikaiseksi. Voit aloittaa tutustumalla toisten ihmisten vastaaviin. Niistä saat osviittaa.
On täällä muitakin yksinäisiä. Sinä voit perustaa toisen keskustelun teille ei yksinäisille, jos aloitukseni niin kovin häiritsee. Pahoittelut nyt kuitenkin.
Ensin naristaan , että voi kun minä olen yksin nyyhnyyh voi surkeus ja kurjuus. Sitten ystävälliset ihmiset neuvovat, mitä voisi tehdä, jotta saa henkilökohtaista kontaktia muihin, niin mikään ei kelpaa. Ei pysty kykenemään kun on helpompi vain valittaa ja kietiskellä itsesäälissä.
Vierailija kirjoitti:
Tekee mitä tahansa, niin aina on vääränlainen.
Sinulle ja monelle muulle on sanottu sata kertaa, että se riittää, että on oma itsensä. Viihtyy nahoissaan ja on tasapainossa ja tyytyväinen elämäänsä. Se näkyy päällepäin ja on muistakin kiinnostavaa. Ei se auta, että yrittää olla jotain muuta kuin mitä on.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mitä kaikkia kauneusleikkauksia pitäisi käydä läpi, jotta voisin löytää miehen joka ei petä tai dumppaa toisen naisen vuoksi.
Laitat korvienvälisi palikat oikeaan järjestykseen niin se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ollut nähnyt ketään lähes kuukauteen paitsi tänään isäni pakotti mut lähtemään kauppaan kanssaan (osti mulle sitten ruokaa ja leffoja). Töissä toki käyn mutta mulla on oma työhuone joten työpäivän aikana saatan olla sanomatta sanaakaan. Ainoat sosiaaliset kontaktini ovat tämä palsta ja mitä nyt kaupassa tervehdin kassaa. Ensimmäisinä vuosina tää oli aivan kamalaa ja mietin vaan että miten mä pystyn ja kestän tätä yksinäisyyttä. Nyt kun tulee 10 vuotta täyteen, ei tunnu enää missään. Kaikkeen tottuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla lapsia?
Ei ole :(
Eikä varmaan tulekaan, kun parisuhteen saaminen on niin käsittämättömän vaikeaa. En jotenkin pysty näkemään itseäni yksinhuoltajana. [/quot]
Kyllä se luonnollinen kohtaaminen naisen kanssa on "paras", siinä ei oo silloin mitään rajoitteita kun kiinnostava nainen on lähellä.
Varmaan naisilla myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ollut nähnyt ketään lähes kuukauteen paitsi tänään isäni pakotti mut lähtemään kauppaan kanssaan (osti mulle sitten ruokaa ja leffoja). Töissä toki käyn mutta mulla on oma työhuone joten työpäivän aikana saatan olla sanomatta sanaakaan. Ainoat sosiaaliset kontaktini ovat tämä palsta ja mitä nyt kaupassa tervehdin kassaa. Ensimmäisinä vuosina tää oli aivan kamalaa ja mietin vaan että miten mä pystyn ja kestän tätä yksinäisyyttä. Nyt kun tulee 10 vuotta täyteen, ei tunnu enää missään. Kaikkeen tottuu.
Miksi elät noin? Sehän on täysin oma valintasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ollut nähnyt ketään lähes kuukauteen paitsi tänään isäni pakotti mut lähtemään kauppaan kanssaan (osti mulle sitten ruokaa ja leffoja). Töissä toki käyn mutta mulla on oma työhuone joten työpäivän aikana saatan olla sanomatta sanaakaan. Ainoat sosiaaliset kontaktini ovat tämä palsta ja mitä nyt kaupassa tervehdin kassaa. Ensimmäisinä vuosina tää oli aivan kamalaa ja mietin vaan että miten mä pystyn ja kestän tätä yksinäisyyttä. Nyt kun tulee 10 vuotta täyteen, ei tunnu enää missään. Kaikkeen tottuu.
Miksi elät noin? Sehän on täysin oma valintasi.
Millä tavalla oma valintani? Joks jokaikinen entinen "ystäväni" on muuttanut kotikaupungistamme kuka ties minne, yhteydenpito nyt vaan jää aika helposti kun ei enää nähdä koskaan. Olin Tinderissä kolme vuotta, kymmeniä treffejä, yksikään ei johtanut lähellekkään mitään seurustelun tapaista. En saanut edes ystäviä, kaikki miehet halusivat kanssani vain seksisuhteen, ei kiitos. Töistä vaikea saada kavereita kun tosiaan en juuri ketään näe, on mulla parityökaveria mutta ovat +20 v vanhempia kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseenalaista vähän järjellä tuota tunnettasi. Ensinnäkin jaoit juuri asioita tällä palstalla eli jaat asioita muiden kanssa. Olet ollut yhteydessä isääsi eli et kyllä ole totaalisesti yksin.
Jos kärsit siitä, että tietyllä tavalla jokainen ihminen on täällä yksin, niin se on asia joka vaivaa jokaista ihmistä eikä siitä pääse eroon, sen kanssa pitää vaan tulla toimeen.
Lemmikki kuulostaa hyvältä idealta.
Jos miestä kaipaat, niin suosittelen etsimään sitä jonkin harrastuksen tai kiinnostuksen mukaan eikä randomisti treffipalstoilta tai tinderistä, jos se reitti on jo kokeiltu eikä tuota tulosta. Jokin harrastus tai vastaava tuo jo jotain yhteistä. Tai sitten menee mukaan johonkin sellaiseen jossa on taatusti miehiä, jääkiekkokatsomoon, voimannostoon, autonrassauskurssille tms. Keksi itse lisää tällaisia ja joku mikä olisi itsellesikin siedettävää. Sano siellä vaikka suoraan, että haluat lähinnä seuraa ja kokeilet, sopisiko uusi juttu sinulle.
Älä mieti miten sinun pitäisi muuttaa itseäsi. Muuta vain toimintatapojasi tai ajattelumalleja. Yritä suhtautua myös tunteisiin niin, että ne tulevat ja menevät, mutta niiden ei tarvitse hallita sitä mitä teet. Tällainen lähestymistapa tunteisiin on nykyään varsin muodikasta, joten löydät siitä varmaan etsimällä lisää tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ollut nähnyt ketään lähes kuukauteen paitsi tänään isäni pakotti mut lähtemään kauppaan kanssaan (osti mulle sitten ruokaa ja leffoja). Töissä toki käyn mutta mulla on oma työhuone joten työpäivän aikana saatan olla sanomatta sanaakaan. Ainoat sosiaaliset kontaktini ovat tämä palsta ja mitä nyt kaupassa tervehdin kassaa. Ensimmäisinä vuosina tää oli aivan kamalaa ja mietin vaan että miten mä pystyn ja kestän tätä yksinäisyyttä. Nyt kun tulee 10 vuotta täyteen, ei tunnu enää missään. Kaikkeen tottuu.
Miksi elät noin? Sehän on täysin oma valintasi.
Millä tavalla oma valintani? Joks jokaikinen entinen "ystäväni" on muuttanut kotikaupungistamme kuka ties minne, yhteydenpito nyt vaan jää aika helposti kun ei enää nähdä koskaan. Olin Tinderissä kolme vuotta, kymmeniä treffejä, yksikään ei johtanut lähellekkään mitään seurustelun tapaista. En saanut edes ystäviä, kaikki miehet halusivat kanssani vain seksisuhteen, ei kiitos. Töistä vaikea saada kavereita kun tosiaan en juuri ketään näe, on mulla parityökaveria mutta ovat +20 v vanhempia kuin minä.
No mikset tee mitä täällä on moni sanonut elikkä harrasta jotain, jossa tapaa ihmisiä. Mene mukaan marttoihin, sprään, mummon kammariin tai vaikka eläinsuojeluyhdistykseen, mikä vaan tuntuu kiinnistavalta. Jos ikinä et missään käy niin et kai mistään mitään ystäviä saa. Monilla harrastuksilla on innokkaita ja toimivia nettiyhteisöjä niin facessa kuin muillakin alustoilla . Etsi sopiva yhteisö johon ryhdyt osallistumaan. Esim neulojilla on useita kotimaisia ja kansainvälisiä yhteisöjä, joissa keskustellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Monissa ryhmissä on myös kuukausittain tapaamisia ja muuta toimintaa ihan ir.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ollut nähnyt ketään lähes kuukauteen paitsi tänään isäni pakotti mut lähtemään kauppaan kanssaan (osti mulle sitten ruokaa ja leffoja). Töissä toki käyn mutta mulla on oma työhuone joten työpäivän aikana saatan olla sanomatta sanaakaan. Ainoat sosiaaliset kontaktini ovat tämä palsta ja mitä nyt kaupassa tervehdin kassaa. Ensimmäisinä vuosina tää oli aivan kamalaa ja mietin vaan että miten mä pystyn ja kestän tätä yksinäisyyttä. Nyt kun tulee 10 vuotta täyteen, ei tunnu enää missään. Kaikkeen tottuu.
Miksi elät noin? Sehän on täysin oma valintasi.
Millä tavalla oma valintani? Joks jokaikinen entinen "ystäväni" on muuttanut kotikaupungistamme kuka ties minne, yhteydenpito nyt vaan jää aika helposti kun ei enää nähdä koskaan. Olin Tinderissä kolme vuotta, kymmeniä treffejä, yksikään ei johtanut lähellekkään mitään seurustelun tapaista. En saanut edes ystäviä, kaikki miehet halusivat kanssani vain seksisuhteen, ei kiitos. Töistä vaikea saada kavereita kun tosiaan en juuri ketään näe, on mulla parityökaveria mutta ovat +20 v vanhempia kuin minä.
No mikset tee mitä täällä on moni sanonut elikkä harrasta jotain, jossa tapaa ihmisiä. Mene mukaan marttoihin, sprään, mummon kammariin tai vaikka eläinsuojeluyhdistykseen, mikä vaan tuntuu kiinnistavalta. Jos ikinä et missään käy niin et kai mistään mitään ystäviä saa. Monilla harrastuksilla on innokkaita ja toimivia nettiyhteisöjä niin facessa kuin muillakin alustoilla . Etsi sopiva yhteisö johon ryhdyt osallistumaan. Esim neulojilla on useita kotimaisia ja kansainvälisiä yhteisöjä, joissa keskustellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Monissa ryhmissä on myös kuukausittain tapaamisia ja muuta toimintaa ihan ir.
Tämä. Miksi herrajumala sentään linnoittaudut sinne kotiisi? Maailma on täynnä erilaista tekemistä. Jos tykkäät käsillä tekemisestä niin löytyy anarkistimartoista bujo-miitteihin ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta siltä väliltä. Jos olet kiinnostunut yhteiskunnallisista, luontoon liittyvistä, eläinsuojeluun liittyvistä tai mistä tahansa asioista, niin varmasti löytyy yhdistyksiä, joissa voit tavata samanhenkisiä ihmisiä. Jos tykkäät liikunnasta niin katso onko Suomen Ladulla kotikunnassasi toimintaa, jos ei sillä ole niin ihan varmasti on monia muita yhteisöllisiä vaihtoehtoja. Jos hengelliset asiat kiinnostavat niin taatusti löytyy yhteisöllisiä tapahtumia.
Miten ihmeessä sinä kuvittelet tutustuvasi ihmisiin, jos et edes poistu kotoasi? Ja tuota "ylpeilyä" sillä kuinka ei työpäivänä edes puhu kenenkään kanssa en myöskään ymmärrä. Etenkään silloin, jos samainen ihminen kertoo kärsivänsä yksinäisyydestä. Mitä sitten, vaikka ne ihmiset ovat sinua vanhempia? Minun lähin kollegani on lapseni ikäinen ja silti olemme myös ystäviä emmekä vain kollegoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ollut nähnyt ketään lähes kuukauteen paitsi tänään isäni pakotti mut lähtemään kauppaan kanssaan (osti mulle sitten ruokaa ja leffoja). Töissä toki käyn mutta mulla on oma työhuone joten työpäivän aikana saatan olla sanomatta sanaakaan. Ainoat sosiaaliset kontaktini ovat tämä palsta ja mitä nyt kaupassa tervehdin kassaa. Ensimmäisinä vuosina tää oli aivan kamalaa ja mietin vaan että miten mä pystyn ja kestän tätä yksinäisyyttä. Nyt kun tulee 10 vuotta täyteen, ei tunnu enää missään. Kaikkeen tottuu.
Miksi elät noin? Sehän on täysin oma valintasi.
Millä tavalla oma valintani? Joks jokaikinen entinen "ystäväni" on muuttanut kotikaupungistamme kuka ties minne, yhteydenpito nyt vaan jää aika helposti kun ei enää nähdä koskaan. Olin Tinderissä kolme vuotta, kymmeniä treffejä, yksikään ei johtanut lähellekkään mitään seurustelun tapaista. En saanut edes ystäviä, kaikki miehet halusivat kanssani vain seksisuhteen, ei kiitos. Töistä vaikea saada kavereita kun tosiaan en juuri ketään näe, on mulla parityökaveria mutta ovat +20 v vanhempia kuin minä.
No mikset tee mitä täällä on moni sanonut elikkä harrasta jotain, jossa tapaa ihmisiä. Mene mukaan marttoihin, sprään, mummon kammariin tai vaikka eläinsuojeluyhdistykseen, mikä vaan tuntuu kiinnistavalta. Jos ikinä et missään käy niin et kai mistään mitään ystäviä saa. Monilla harrastuksilla on innokkaita ja toimivia nettiyhteisöjä niin facessa kuin muillakin alustoilla . Etsi sopiva yhteisö johon ryhdyt osallistumaan. Esim neulojilla on useita kotimaisia ja kansainvälisiä yhteisöjä, joissa keskustellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Monissa ryhmissä on myös kuukausittain tapaamisia ja muuta toimintaa ihan ir.
Tämä. Miksi herrajumala sentään linnoittaudut sinne kotiisi? Maailma on täynnä erilaista tekemistä. Jos tykkäät käsillä tekemisestä niin löytyy anarkistimartoista bujo-miitteihin ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta siltä väliltä. Jos olet kiinnostunut yhteiskunnallisista, luontoon liittyvistä, eläinsuojeluun liittyvistä tai mistä tahansa asioista, niin varmasti löytyy yhdistyksiä, joissa voit tavata samanhenkisiä ihmisiä. Jos tykkäät liikunnasta niin katso onko Suomen Ladulla kotikunnassasi toimintaa, jos ei sillä ole niin ihan varmasti on monia muita yhteisöllisiä vaihtoehtoja. Jos hengelliset asiat kiinnostavat niin taatusti löytyy yhteisöllisiä tapahtumia.
Miten ihmeessä sinä kuvittelet tutustuvasi ihmisiin, jos et edes poistu kotoasi? Ja tuota "ylpeilyä" sillä kuinka ei työpäivänä edes puhu kenenkään kanssa en myöskään ymmärrä. Etenkään silloin, jos samainen ihminen kertoo kärsivänsä yksinäisyydestä. Mitä sitten, vaikka ne ihmiset ovat sinua vanhempia? Minun lähin kollegani on lapseni ikäinen ja silti olemme myös ystäviä emmekä vain kollegoita.
anteeksi mutta mitä vttua? Ylpeilen sillä että en puhu kenellekkään töissä? Mitä??? Enpä ole koskaan ajatellut että joku olisi ylpeä siitä ettei puhu kenenkään kanssa töissä ja toi on kyllä viimeinen asia joka mulla tulisi mieleen että olisin siitä jotenkin ylpeä etten kuukauteen puhu kenellekkään? On tää kyllä kiva palsta ei voi muuta sanoa kun ei täältä saa koskaan mitään muuta kun pahan mielen ja vedetään ihan naurettavia johtopäätöksiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ollut nähnyt ketään lähes kuukauteen paitsi tänään isäni pakotti mut lähtemään kauppaan kanssaan (osti mulle sitten ruokaa ja leffoja). Töissä toki käyn mutta mulla on oma työhuone joten työpäivän aikana saatan olla sanomatta sanaakaan. Ainoat sosiaaliset kontaktini ovat tämä palsta ja mitä nyt kaupassa tervehdin kassaa. Ensimmäisinä vuosina tää oli aivan kamalaa ja mietin vaan että miten mä pystyn ja kestän tätä yksinäisyyttä. Nyt kun tulee 10 vuotta täyteen, ei tunnu enää missään. Kaikkeen tottuu.
Miksi elät noin? Sehän on täysin oma valintasi.
Millä tavalla oma valintani? Joks jokaikinen entinen "ystäväni" on muuttanut kotikaupungistamme kuka ties minne, yhteydenpito nyt vaan jää aika helposti kun ei enää nähdä koskaan. Olin Tinderissä kolme vuotta, kymmeniä treffejä, yksikään ei johtanut lähellekkään mitään seurustelun tapaista. En saanut edes ystäviä, kaikki miehet halusivat kanssani vain seksisuhteen, ei kiitos. Töistä vaikea saada kavereita kun tosiaan en juuri ketään näe, on mulla parityökaveria mutta ovat +20 v vanhempia kuin minä.
No mikset tee mitä täällä on moni sanonut elikkä harrasta jotain, jossa tapaa ihmisiä. Mene mukaan marttoihin, sprään, mummon kammariin tai vaikka eläinsuojeluyhdistykseen, mikä vaan tuntuu kiinnistavalta. Jos ikinä et missään käy niin et kai mistään mitään ystäviä saa. Monilla harrastuksilla on innokkaita ja toimivia nettiyhteisöjä niin facessa kuin muillakin alustoilla . Etsi sopiva yhteisö johon ryhdyt osallistumaan. Esim neulojilla on useita kotimaisia ja kansainvälisiä yhteisöjä, joissa keskustellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Monissa ryhmissä on myös kuukausittain tapaamisia ja muuta toimintaa ihan ir.
Tämä. Miksi herrajumala sentään linnoittaudut sinne kotiisi? Maailma on täynnä erilaista tekemistä. Jos tykkäät käsillä tekemisestä niin löytyy anarkistimartoista bujo-miitteihin ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta siltä väliltä. Jos olet kiinnostunut yhteiskunnallisista, luontoon liittyvistä, eläinsuojeluun liittyvistä tai mistä tahansa asioista, niin varmasti löytyy yhdistyksiä, joissa voit tavata samanhenkisiä ihmisiä. Jos tykkäät liikunnasta niin katso onko Suomen Ladulla kotikunnassasi toimintaa, jos ei sillä ole niin ihan varmasti on monia muita yhteisöllisiä vaihtoehtoja. Jos hengelliset asiat kiinnostavat niin taatusti löytyy yhteisöllisiä tapahtumia.
Miten ihmeessä sinä kuvittelet tutustuvasi ihmisiin, jos et edes poistu kotoasi? Ja tuota "ylpeilyä" sillä kuinka ei työpäivänä edes puhu kenenkään kanssa en myöskään ymmärrä. Etenkään silloin, jos samainen ihminen kertoo kärsivänsä yksinäisyydestä. Mitä sitten, vaikka ne ihmiset ovat sinua vanhempia? Minun lähin kollegani on lapseni ikäinen ja silti olemme myös ystäviä emmekä vain kollegoita.
anteeksi mutta mitä vttua? Ylpeilen sillä että en puhu kenellekkään töissä? Mitä??? Enpä ole koskaan ajatellut että joku olisi ylpeä siitä ettei puhu kenenkään kanssa töissä ja toi on kyllä viimeinen asia joka mulla tulisi mieleen että olisin siitä jotenkin ylpeä etten kuukauteen puhu kenellekkään? On tää kyllä kiva palsta ei voi muuta sanoa kun ei täältä saa koskaan mitään muuta kun pahan mielen ja vedetään ihan naurettavia johtopäätöksiä!
Miksi et puhu työkavereidesi kanssa, eikö teillä ole ollenkaan kahvi- tai lounastaukoja?
Minulla ihan oikeasti pistää vihaksi kun terve aikuinen ihminen valittaa netissä yksinäisyyttä vaikka asuu maassa, missä hänellä on mahdollisuuksia vaikka mihin. Jos olet valinnut asua jossain peräkylällä, missä ei ole julkista liikennettä etkä aja/omista autoa, niin silloin on syytä pohtia niitä omia valintoja, mutta silloinkin varmasti löytyy keinoja mennä erilaisiin tapahtumiin. Ja jos asut taajamassa niin on täysin oma valintasi vetäytyä yksinäisyyteen. Asun itse 5000 asukkaan kunnassa ja täälläkin on niin nuorisoseura kuin monia eri liikunta-, naisten- ja käsityöryhmiä. Yhteiskunnallisista yhdistyksistä puhumattakaan.
Oma isäni on yksinäinen, koska liikunta- ja muukin toimintakyky on rajoittunut, ja se surettaa minua. Hänellä ihan oikeasti olisi syytä valittaa yksinäisyyttään. Mutta että terve nuori aikuinen roikkuu netissä itkemässä yksinäisyyttään, sitä en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ollut nähnyt ketään lähes kuukauteen paitsi tänään isäni pakotti mut lähtemään kauppaan kanssaan (osti mulle sitten ruokaa ja leffoja). Töissä toki käyn mutta mulla on oma työhuone joten työpäivän aikana saatan olla sanomatta sanaakaan. Ainoat sosiaaliset kontaktini ovat tämä palsta ja mitä nyt kaupassa tervehdin kassaa. Ensimmäisinä vuosina tää oli aivan kamalaa ja mietin vaan että miten mä pystyn ja kestän tätä yksinäisyyttä. Nyt kun tulee 10 vuotta täyteen, ei tunnu enää missään. Kaikkeen tottuu.
Miksi elät noin? Sehän on täysin oma valintasi.
Millä tavalla oma valintani? Joks jokaikinen entinen "ystäväni" on muuttanut kotikaupungistamme kuka ties minne, yhteydenpito nyt vaan jää aika helposti kun ei enää nähdä koskaan. Olin Tinderissä kolme vuotta, kymmeniä treffejä, yksikään ei johtanut lähellekkään mitään seurustelun tapaista. En saanut edes ystäviä, kaikki miehet halusivat kanssani vain seksisuhteen, ei kiitos. Töistä vaikea saada kavereita kun tosiaan en juuri ketään näe, on mulla parityökaveria mutta ovat +20 v vanhempia kuin minä.
No mikset tee mitä täällä on moni sanonut elikkä harrasta jotain, jossa tapaa ihmisiä. Mene mukaan marttoihin, sprään, mummon kammariin tai vaikka eläinsuojeluyhdistykseen, mikä vaan tuntuu kiinnistavalta. Jos ikinä et missään käy niin et kai mistään mitään ystäviä saa. Monilla harrastuksilla on innokkaita ja toimivia nettiyhteisöjä niin facessa kuin muillakin alustoilla . Etsi sopiva yhteisö johon ryhdyt osallistumaan. Esim neulojilla on useita kotimaisia ja kansainvälisiä yhteisöjä, joissa keskustellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Monissa ryhmissä on myös kuukausittain tapaamisia ja muuta toimintaa ihan ir.
Tämä. Miksi herrajumala sentään linnoittaudut sinne kotiisi? Maailma on täynnä erilaista tekemistä. Jos tykkäät käsillä tekemisestä niin löytyy anarkistimartoista bujo-miitteihin ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta siltä väliltä. Jos olet kiinnostunut yhteiskunnallisista, luontoon liittyvistä, eläinsuojeluun liittyvistä tai mistä tahansa asioista, niin varmasti löytyy yhdistyksiä, joissa voit tavata samanhenkisiä ihmisiä. Jos tykkäät liikunnasta niin katso onko Suomen Ladulla kotikunnassasi toimintaa, jos ei sillä ole niin ihan varmasti on monia muita yhteisöllisiä vaihtoehtoja. Jos hengelliset asiat kiinnostavat niin taatusti löytyy yhteisöllisiä tapahtumia.
Miten ihmeessä sinä kuvittelet tutustuvasi ihmisiin, jos et edes poistu kotoasi? Ja tuota "ylpeilyä" sillä kuinka ei työpäivänä edes puhu kenenkään kanssa en myöskään ymmärrä. Etenkään silloin, jos samainen ihminen kertoo kärsivänsä yksinäisyydestä. Mitä sitten, vaikka ne ihmiset ovat sinua vanhempia? Minun lähin kollegani on lapseni ikäinen ja silti olemme myös ystäviä emmekä vain kollegoita.
anteeksi mutta mitä vttua? Ylpeilen sillä että en puhu kenellekkään töissä? Mitä??? Enpä ole koskaan ajatellut että joku olisi ylpeä siitä ettei puhu kenenkään kanssa töissä ja toi on kyllä viimeinen asia joka mulla tulisi mieleen että olisin siitä jotenkin ylpeä etten kuukauteen puhu kenellekkään? On tää kyllä kiva palsta ei voi muuta sanoa kun ei täältä saa koskaan mitään muuta kun pahan mielen ja vedetään ihan naurettavia johtopäätöksiä!
Ai ei saa koskaan mitään muuta? Miksi sivuutat kaikki hyvät neuvot ja takerrut juuri tähän? Huomaatko itse, että kiinnität huomiota vain negatiiviseen. Yritä aktiivisesti muuttaa tätä. Ohita negatiivinen olankohautuksella ja kiinnitä enemmän huomiota positiiviseen: olet saanut huomiota, olet saanut neuvoja ja uusia suuntia, joita tutkailla. Tartutko niihin yhtä hanakasti kuin tähän sanotaan nyt vaikka väärinymmärrykseen? Tuskin senkään takana on pahantahtoisuutta, vaan halua auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ollut nähnyt ketään lähes kuukauteen paitsi tänään isäni pakotti mut lähtemään kauppaan kanssaan (osti mulle sitten ruokaa ja leffoja). Töissä toki käyn mutta mulla on oma työhuone joten työpäivän aikana saatan olla sanomatta sanaakaan. Ainoat sosiaaliset kontaktini ovat tämä palsta ja mitä nyt kaupassa tervehdin kassaa. Ensimmäisinä vuosina tää oli aivan kamalaa ja mietin vaan että miten mä pystyn ja kestän tätä yksinäisyyttä. Nyt kun tulee 10 vuotta täyteen, ei tunnu enää missään. Kaikkeen tottuu.
Miksi elät noin? Sehän on täysin oma valintasi.
Millä tavalla oma valintani? Joks jokaikinen entinen "ystäväni" on muuttanut kotikaupungistamme kuka ties minne, yhteydenpito nyt vaan jää aika helposti kun ei enää nähdä koskaan. Olin Tinderissä kolme vuotta, kymmeniä treffejä, yksikään ei johtanut lähellekkään mitään seurustelun tapaista. En saanut edes ystäviä, kaikki miehet halusivat kanssani vain seksisuhteen, ei kiitos. Töistä vaikea saada kavereita kun tosiaan en juuri ketään näe, on mulla parityökaveria mutta ovat +20 v vanhempia kuin minä.
"Nyyh, byääh, elämäni on hirveää ja yksinäistä, ei mitään kontaktia miehiin ja täydellinen läheisyyden puute, mitä nyt kymmenet miehet ovat halunneet läheisyyttä kanssani mistä voisi ajallaan ehkä kehittyä parisuhdekin mutta olen NIIN KUOLETTAVAN YKSIN BYYYYYÄÄÄÄH"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee mitä tahansa, niin aina on vääränlainen.
Sinulle ja monelle muulle on sanottu sata kertaa, että se riittää, että on oma itsensä. Viihtyy nahoissaan ja on tasapainossa ja tyytyväinen elämäänsä. Se näkyy päällepäin ja on muistakin kiinnostavaa. Ei se auta, että yrittää olla jotain muuta kuin mitä on.
Mitäs sitten, kun on ihan ok näkönen, kiva ja sosiaalinenkin, mutta silti yksinäinen?
En ymmärrä miksi aina oletetaan, että yksinäinen on vaan neljän seinän sisällä nyhjäävä myrtsinaama.
Pahinta yksinäisyyttä se kuulkaa on jos on ihmisten keskelläkin yksin. Ymmärrän ihan täysin niitä, jotka eivät halua harrastaa ja matkustaa yksin, koska harvinaista se on että sitä kautta ketään löytyisi. Puolisoa tai ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ollut nähnyt ketään lähes kuukauteen paitsi tänään isäni pakotti mut lähtemään kauppaan kanssaan (osti mulle sitten ruokaa ja leffoja). Töissä toki käyn mutta mulla on oma työhuone joten työpäivän aikana saatan olla sanomatta sanaakaan. Ainoat sosiaaliset kontaktini ovat tämä palsta ja mitä nyt kaupassa tervehdin kassaa. Ensimmäisinä vuosina tää oli aivan kamalaa ja mietin vaan että miten mä pystyn ja kestän tätä yksinäisyyttä. Nyt kun tulee 10 vuotta täyteen, ei tunnu enää missään. Kaikkeen tottuu.
Niin kai. Itse olen myös ollut jo 10 vuotta sinkku, sinä aikana en ole yhdellekään miehelle parisuhteeseen kelvannut. Olen kyllä tapaillut, treffaillut, yrittänyt suhtautua avoimin mielin uusiin ihmisiin jne. Mutta mikään määrä omaa aktiivisuutta ei riitä, jos et vaan ole miesten mielestä kiinnostava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekee mitä tahansa, niin aina on vääränlainen.
Sinulle ja monelle muulle on sanottu sata kertaa, että se riittää, että on oma itsensä. Viihtyy nahoissaan ja on tasapainossa ja tyytyväinen elämäänsä. Se näkyy päällepäin ja on muistakin kiinnostavaa. Ei se auta, että yrittää olla jotain muuta kuin mitä on.
Mutta kun se ei riitä! Jos tulet hyvästä perheestä, sinulla on hyvä koulutus ja vakiduuni, olet ulkonäöltäsi parhaimpaan kymmeneen prosenttiin kuuluva jne, niin varmasti silloin saa miehen tuosta vaan. Me muut jotka tulemme rikkonaisesta taustasta ja elämme pätkätöiden ja köyhyyden helvetissä emme kiinnosta yhtään ketään.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostat älykkäältä. Suosittelen keinohedelmöitystä ettei mene hyvät geenit hukkaan.