HS: Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään

Vierailija kirjoitti:

Sanoisivat edes että potilailta tulee paljon valituksia vierotusoireista ja sivuvaikutuksista mutta tutkimustietoa on vähän. Eipä tietenkään sanota niin, vaan väitetään että potilaat keksii, kuvittelee ja erehtyy omien tuntemuksiensa kanssa.

Mulle tarjottiin luulotautia, kun kyselin sivuvaikutuksista ja miten lääkkeet toimii lekurilta noin 15v sitten. Parantaako sairautta vai poistaako vain oiretta jne. Perusteltaja kysymyksiä mielestäni.

Kuvittelen kuulema haitat.

Entäs jos olenkin paranoidi ja todellisetkin oireet laitetaan sairauden piikkiin. Olisi aika paha vahinko. Mitä se mielelle tekee? Lääkkeet sairauteeni ei auta, joten ne oli muutenkin virhe. Enkä ole paranoidi.

Lääkäri ei voinut sanoa ettei tiedä. Kiemurteli vaan.

Lääkärinä tämä oli muuten aika arvostettu ja hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen näitä artikkeleita niille kellä on ollut ongelmia lopettaa masennuslääkkeet ja ovat käyttäneet niitä pitkän aikaa:

New York Timesin artikkeli huhtikuulta tältä vuodelta:

Kuvaa masislääkkeiden pitkäaikaiskäytön lisääntymistä Yhdysvalloissa, ihmisten kokemia ongelmia lopetuksessa,tutkimustietoa aiheesta ja tärkeän tutkimustiedon vaillinaisuuksia:

https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-pr… (mukana myös eräs lääkäri kuvaamassa kokemuksiaan vieroituksesta mitkä osoittautui vaikeammaksi kuin hän luuli)

Yksi kohta artikkelissa puhutteli minua pitkäaikaisena käyttäjänä - tämä on se perusta mille pohjalle on rakennettu perusteet millä pitää ihmisiä pitkäaikaisesti masennuslääkityksillä:

"Later studies suggested that “maintenance therapy” — longer-term and often open-ended use — could prevent a return of depression in some patients, but those trials very rarely lasted more than two years.

Once a drug is approved, physicians in the United States have wide latitude to prescribe it as they see fit. The lack of long-term data did not prevent doctors from placing tens of millions of Americans on antidepressants indefinitely."

Toinen puhuttava artikkeli on Psychiatric Times lehden kirjoitus vieroituspalstoista, missä ihmiset hakevat tukea toisistaan, neuvoja mm. masennuslääkevieroituksessa. Usein tilanteessa, jossa he kokevat, että lääkäreillä ei ole ymmärrystä tai heillä ei ole riittävästi informaatiota tai tukea.

http://www.psychiatrictimes.com/addiction/online-communities-drug-withd…

Juttu on mielestäni hyvä, koska se painottaa potilaskokemusten tärkeyttä ja sieltä on havaittavissa, että ongelmia vieroituksessa oikessti on joillekin ja ne pitäisi ottaa vakavasti.artikkeli on julkaistu tänä vuonna.

Kiitos todella paljon näiden jakamisesta. Vakavia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisivat edes että potilailta tulee paljon valituksia vierotusoireista ja sivuvaikutuksista mutta tutkimustietoa on vähän. Eipä tietenkään sanota niin, vaan väitetään että potilaat keksii, kuvittelee ja erehtyy omien tuntemuksiensa kanssa.

Mulle tarjottiin luulotautia, kun kyselin sivuvaikutuksista ja miten lääkkeet toimii lekurilta noin 15v sitten. Parantaako sairautta vai poistaako vain oiretta jne. Perusteltaja kysymyksiä mielestäni.

Kuvittelen kuulema haitat.

Entäs jos olenkin paranoidi ja todellisetkin oireet laitetaan sairauden piikkiin. Olisi aika paha vahinko. Mitä se mielelle tekee? Lääkkeet sairauteeni ei auta, joten ne oli muutenkin virhe. Enkä ole paranoidi.

Lääkäri ei voinut sanoa ettei tiedä. Kiemurteli vaan.

Lääkärinä tämä oli muuten aika arvostettu ja hyvä.

Niin, kyllä siinä pyritään aika vakavaa vahinkoa ihmiselle tekemään kun leimataan tarpeettomasti sairaaksi kun ihmettelee lääkkeiden aiheuttamia fyysisiä haittoja. Rankkaa leimaamista. Ja näiden diagnoosien heittelyllä aiheutetaan myös erittäin raskaita käytännön ongelmia ihmisille, esimerkiksi vakuutusten ja työpaikkojen suhteen.

Onko kukaan ottanut selvää onko masennuslääkkeiden uhrien mahdollista nostaa joukkokannetta lääketehtaita vastaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

H*lvetti mikä valehtelija tuo Isometsä on!

Ei se välttämättä valehtele, vaan se ei oikeasti tajua. Eikä tuo lopu koskaan, kun sillä ei ole aivoissa jotain mitä siihen tarvitaan. Pitäisi olla terve tunneelämä ja sitten äly ja järki.

Psykiatrit on usein niin latistuneita etteivät erota normaalia tunneelämää sairudesta. Ehkä he juuri siksi ovat psykiatreja. Ei se varmaan pahaa tarkoita isometsäkään.

Mutta miten voi suhtautua noin halveksivasti ihmisiin? Miten voi olla niin kova ihmisten kärsimyksille? Miten voi täysin olla välittämättä lukemattomien ihmisten kokemuksista ja väittää niitä kuvitteluksi? Miten voi asettaa itsensä yli-ihmiseksi ja kuvitella tietävänsä paremmin kuin lukemattomat asioita itse kokeneet ihmiset?

Ihan jo tuo hänen väite, että on urbaani legenda että masennuslääkkeitä määrättäisiin lyhyen tapaamiseen jälkeen on yksinkertainen valhe. Koska se ei todellakaan ole legendaa vaan täysin totta.

Juuri sen takia, että inhimillinen ymmärrys ja empatia puuttuu. Psykiatrit on usein todella mustavalkoisia, lietsovat vihaa ja ongelmia. Tämä tuhoaa myös heidän onnistunutta työtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Yhdeksi legendaksi Isometsä mainitsee esimerkiksi sen, että lääkäri tapaisi asiakastaan vain tovin ja määräisi sen jälkeen masennuslääkkeet."

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/palkittu-professori-erk…

Mutta juuri näin tapahtuu! Eli täysi valhe Isometsältä. Yksi 5-10 minuutin tapaaminen ja resepti lätkäistään kouraan.

Toi vaikuttaa aikamoiselta huijarilta koko tyyppi. Mä luulin, että lääkäreillä olisi vahva etiikka.

Voi kuinka naivi olin.

Usko hyvällä, kun ei pahallakaan tarvitse. Aivan varmasti, ehkä suurimmalla osallakin lääkäreistä on hyvä etiikka ainakin uran alkupuolella. Ne varmaan kärsivät asioista lopulta yhtä paljon, kuin potilaatkin. Harmi jos niiden mahdollisuudet harjoittaa ammattiaan menee paskajuttujen takia. Koska juuri niitä tarvitan, jotka jaksaa etsi todellista apua.

Miksi lääkärikunta tämä hyväksyy sen että muutama mätä omena pilaa ammattikunnan maineen? Eikö mädät osat pitäisi poistaa ennen kuin ne saastuttavat muut?

Se on vaikeaa, koska he ovat usein korkeissa asemissa. Kuten Isometsän häpeäsekoiluista voi päätellä, oma tilanne voi olla aika tukala sen jälkeen. Saa varmaan olla aika iso ryhmä, ettei kaadu. On siellä vastassakin.

Kirjoitanpa vielä kokemustani ssri:n lopettamisesta vähän toiselta kantilta kuin aiemmin (kirjoitin viestin nro 51), siinä kun kerroin kuinka vakavia lopetusoireet olivat. Haluaisin kuitenkin rohkaista ihmisiä lopettamaan ja kerron nyt myös hyvistä puolista: vaikeasti hallittavien kiukun, vihan ja masennuksen hetkien lisäksi sain takaisin ilon ja tyydytyksen! Kuunnellessani sitä samaa musiikkia jota olin ssri:tä käyttäessä kuunnellut, liikutuin usein kyyneliin asti. Nauroin katketakseni kun minulla oli hauskaa. Kun aloin taas tekemään pieniä nikkarointihommia, nautin niistä jotenkin uskomattoman syvällä tavalla. Tunteet siis pääsivät pois "peiton alta" sekä pahassa että hyvässä. Olo alkoi tosiaan tasoittua parin viikon sisällä (minulla oli käytössä escitalopram 20mg n. 3 vuoden ajan) ja nyt puolitoista vuotta lopettamisen jälkeen sanoisin että mitään pysyvää haittaa en pysty itse havaitsemaan. Kun tunteet alkoivat taas toimia, motivoiduin mm. terapiaan jota oli jo lääkkeiden syömisen yhteydessä suositeltu mutta ei yksinkertaisesti tuntunut siltä(kään). Ymmärrän toki että annos ja käyttöaika eivät tapauksessani olleet mitenkään tavattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ylivuosikymmenenSSRItä-osa1 kirjoitti:

En usko omien kokemukseni perusteella ja muutenkaan, että masennuslääkkeiden vieroitusoireiden hankaluudesta ja masennuslääkkeiden haitoista ymmärretään lääkärikunnassa kunnolla, sanoi tuo Isometsä mitä sanoi. Oma lääkäri sanoi että masennuslääkkeiden vieroitusoireista nyt ei ole mitenkään hirveästi tutkimusta. Olin että onpas kiva kuulla. Ajattelin että minun elämälläni on pelattu venäläistä rulettia näitä määrätessä ja ei ole edes täysin ymmärretty mitä seurauksia pitemmällä tähtäimellä niistä on. Sitä ei vaan koskaan minulle sanottu, ja kuva lääkkeistä "maalattiin ruusunpunaiseksi". En koskaan koe kuulleeni riittävää informaatiota tehdäkseni kunnollisen päätöksen niiden käytöstä.

Minulle ei koskaan määräämishetkellä kerrottu asioita mitä olisin masennuslääkkeistä halunnut tietää. Ne tulivat vasta jälkikäteen selväksi. Niitä oli mm. nämä:

- järkyttävä päiväväsymys lääkettä käyttäessä

- tunnetason leikkautuminen, apatian ja välinpitämättömyyden lisääntyminen mikä paheni mitä isompi lääkeannos

- seksuaalisen toimintakyvyn ongelmat. Seksi ei tuntunut millekään. Ne on jatkuneet pitkään lopetuksen jälkeen ja olen ollut kolme vuotta harrastamatta seksiä koska minulle ei koskaan tule sellaista tunnetta ja seksi on niin laimea kokemus (ennen lääkettä ei ollut)

- yhden päivän annoksen ottamatta jättämisestä tuli sähköiskuja päähän katseen liikuttelusta ja toimintakyvyn laskua ja pökkyräisyyttä. Tunsin olevani riippuvainen lääkkeen ottamisesta, koska muutoin olo oli karmea. Lääke oli saatava joka päivä.

- vieroitusoireet jotka oli vaikeita. En kuvitellut niitä, sillä ensimmäisellä kerralla kun yritin vieroittautua en rehellisesti sanottuna tiennyt mistään vieroitusoireista. Ihmettelin vaan sitä karmeaa oloa.

- mahdolliset ongelmat raskausaikana ja ongelmat lapselle. (minulle määrättiin niitä nuorena aikuisena mainitsematta näistä mitään)

- se että lääke tekee ongelmien päälle omat ongelmansa ja niistä vieroittautuminen on oma ongelmansa

Suun kuivumisesta sentään sanottiin, vaan senkin merkitys selveni vähän paremmin jatkuvan reikiintymisen takia lääkkeenkäytön aikana mikä johti hammaslääkärissä ramppaamiseen. Sitä painotettiin, että lääkket voi lopettaa milloin vaan helposti. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Ei todellakaan onnistunut helposti ja milloin vaan ei varsinkaan. Työelämässä olo ja vieroitus oli mahdoton yhdistelmä kun olin ollut lääkkeillä jo vuosia.

Täsmälleen samat kokemukset.

Tietoa ei todellakaan missään vaiheessa annettu. Päinvastoin, kaikesta väitettiin että ei voi olla totta.

Sitten kun tutkimustieto alkoi karttua ja itse otin siitä selvää, niin sitten vasta myönnettiin.

Tuo jatkuva aktiivinen valehteleminen, tiedon salaaminen ja varsinkin tietämättömyyden salaaminen (eli asioita ei ollut tutkittu eikä niistä tiedetty, mutta lääkärit väittivät toisin) oli pöyristyttävää. Ja kun piti myöntää, että olivat olleet väärässä, niin täysi vastuuttomuus ja välinpitämättömyys.

Ja ajatus siitä, että tavallisia tunnetiloja edes pitäisi jotenkin lääkitä on absurdi. Itse opiskelin ja kävin töissä koko ajan, mitään merkittävää ei ollut pielessä syynä lääkkeiden aloitukseen. Pelkkä tavallinen työstressi ja tavallisten vaistoinkäymisten aiheuttamat tunteet. Mutta ne varsinaiset ongelmat tulivat sitten niistä lääkkeistä ja niiden aiheuttamista oireista ja riippuvaisuudesta.

Psykiatrit ovat alinta pohjasakkaa.

Viimeisen lauseen kanssa en voisi olla enempää samaa mieltä, he tekevät tätä varsin tahallaan ihmisille ja luulenpa että valtaosa heistä on todella tietoisia näiden lääkkeiden haitoista, jotka useissa tapauksissa jää pysyviksi. Näin kävi myös minulle. Elämäni pilattiin ihan täysin ja tiedän tasan tarkkaan, etten tule koskaan saamaan näistä kärsimyksistä minkäänlaisia korvauksia ja vaikka saisinkin, ei se toisi tunnepuoltani, seksuaalisuuttani, fyysistä sekä henkistä toimintakykyä eikä terveyttäni takaisin. En edes jaksa alkaa luettelemaan niitä haittoja, joita näistä lääkkeistä jäi. Olen näiden haittojen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä, ja olen vasta 25-vuotias. Mitä olen psykiatrian historiaa lukenut, niin koko touhuhan alunperin perustettiin eugeniikalle. Sama meno jatkuu nykyiselläänkin; ihmiset rampautetaan, vammautetaan, kemiallisesti kastroidaan ja heitä kuolee näiden lääkkeiden seurauksena. Minusta kyseessä on populaation kontrolli. Antaa salaliittoteoria-kommenttien viuhua, ihan sama. Vaikea uskoa että jonkun näinkin kontrolloidun ja organisoidun toiminnan taustalla ei olisi tarkoituksellisuutta.

Joo nämä pouskarit pitäisi tuomita pahoinpitelystä.

Uskon että joissain tapauksissa on mahdollista toipua pahoista haitoista ihan hyvään jamaan eli kaikkea toivoa en heittäisi.

Tosin ihminen jätetään tyypillisesti yksin kun hän yrittää päästä haitoista eroon. Yritä nyt siinä luovia kun et enää tiedä keneen sitä voi enää luottaa. Lääkäreistä tuskin on tässä apua. Toki joitain harvoja poikkeuksia voi esiintyä.

Pouskari voisikin olla hyvä nimi laillistetuille puoskareille.

Suomesta puuttuu pouskarilaki.

Yksi pahimmista asioita näissä lääkkeissä on se, että ne aiheuttavat monelle masennusta ja itsetuhoisuutta.

Varsinaisia masennuslääkkeitä 🙄

Moni on saanut niitä ihan tavallisen työstressin hoitoon, mutta ovatko sitten päätyneet pahimmillaan sairaalaan masennuksen takia. Osa on yrittänyt itsemurhaakin.

Tämä on oikeasti järkyttävää.

Kuka tietää kuinka moni on menettänyt työkykynsä noiden lääkkeiden takia.

Ehkä olisi ollut viisaampaa vaikka vaan kertaalleen vetää pää täyteen sen työstressin takia, ja unohtaa sitten koko juttu. (Mutta eihän niin voi tehdä, koska alkoholismi. Kannattaa ennemmin hakeutua asianmukaiseen hoitoon)

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitanpa vielä kokemustani ssri:n lopettamisesta vähän toiselta kantilta kuin aiemmin (kirjoitin viestin nro 51), siinä kun kerroin kuinka vakavia lopetusoireet olivat. Haluaisin kuitenkin rohkaista ihmisiä lopettamaan ja kerron nyt myös hyvistä puolista: vaikeasti hallittavien kiukun, vihan ja masennuksen hetkien lisäksi sain takaisin ilon ja tyydytyksen! Kuunnellessani sitä samaa musiikkia jota olin ssri:tä käyttäessä kuunnellut, liikutuin usein kyyneliin asti. Nauroin katketakseni kun minulla oli hauskaa. Kun aloin taas tekemään pieniä nikkarointihommia, nautin niistä jotenkin uskomattoman syvällä tavalla. Tunteet siis pääsivät pois "peiton alta" sekä pahassa että hyvässä. Olo alkoi tosiaan tasoittua parin viikon sisällä (minulla oli käytössä escitalopram 20mg n. 3 vuoden ajan) ja nyt puolitoista vuotta lopettamisen jälkeen sanoisin että mitään pysyvää haittaa en pysty itse havaitsemaan. Kun tunteet alkoivat taas toimia, motivoiduin mm. terapiaan jota oli jo lääkkeiden syömisen yhteydessä suositeltu mutta ei yksinkertaisesti tuntunut siltä(kään). Ymmärrän toki että annos ja käyttöaika eivät tapauksessani olleet mitenkään tavattomia.

Oi, minäkin muistan miltä tuntui pystyä itkemään Seronilin käytön lopettamisen jälkeen. Kuuntelin musiikkia ja yksi herkempi kappale avasi kyynelkanavat pitkän tauon jälkeen. Itkeminen tuntui oudolla tavalla hyvältä, jotenkin puhdistavalta ja helpottavalta.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan ottanut selvää onko masennuslääkkeiden uhrien mahdollista nostaa joukkokannetta lääketehtaita vastaan?

EU:ssa vaikuttaa olevan mahdotonta, mutta jenkeissä näitä on koko ajan. Tässä esimerkiksi Zoloft https://www.baumhedlundlaw.com/consumer-class-actions/zoloft-class-acti…

Mielenkiintoinen näkökulma on se, että EU:ssa ei haluta joukkokanteita, koska pelätään lääkekehityksen loppuvan, mutta jos katsoo missä näitä tämän alueen lääkkeitä eniten on tutkittu ja kehitelty, tulevat ne Yhdysvalloista, jossa taas joukkokanteet ovat arkipäivää.

Bayerin ostettua Monsanton oli myös jännä episodi siinä, että Monsanto (ja jotenkin EU lobbarit) sai tuotettua tieteellisesti päteviä todisteita siitä, ettei RoundUp aiheuta syöpää, mutta nyt onkin ilmennyt, että nämä laadukkaat tutkimukset olivatkin Monsanton rahoittamia, eikä tätä tietysti tuotu esille https://www.mahanyertl.com/2018/monsanto-roundup-science-journal-expose…

... ja valitettavasti luottamus tieteelliseen tutkimukseen alkaa karista, jos taustalla on busines ja tutkijoita painostetaan tuottamaan rahoittajaa miellyttäviä tuloksia. Tieteen pitäisi korjata itse itseään, mutta vaikea sitä on korjata, jos rahalla saa ostettua tutkimustulokset.

Olen niin onnellinen siitä, että olin lääkevastainen jo nuorena. 16 vuotiaana tuputettiin ties mitä pillereitä, mutta pidin pääni ja pyristelin masennuksesta itse eroon ajan kanssa. Mielenkiintoinen keskustelu, toivottavasti tätä ei poisteta...

N21

Nykyaikana vaikuttaa, että jos potilaat haluavat saada jonkun ongelman tiedostetuksi paremmin lääketieteessä, heidän tulee kamppailla ja organisoitua sen eteen. Euroopassa kun ei ole joukkokanneoikeusjuttuja. Vaikuttaa, että lääketieteessä on sokeita pisteitä joidenkin ongelmien suhteen ja hoitokeinoja halutaan tuoda nopean kehityksen pohjalta nopeasti saataviksi, tietämättä kaikkia niiden puolia, mutta potilaita ei kuitenkaan informoida tästä. Osa haitoista voi olla tietyllä tavalla piilossa, ei nähtävillä eikä varsinkaan helposti mitattavissa eikä päällepäin nähtävissä, mutta potilas voi kokea niistä elämänlaadulleen suurta haittaa. Tässä voidaan päästä myös tilanteeseen, missä potilas valittaa lääkärille haitoista, ja lääkäri pyörittelee silmiä, "ei kai näistä tämmöstä tule" ja on uskomatta potilasta, tai pistää vaikka masennuksen piikkiin.

Mieleeni tulee esimerkiksi sterilisaatioväline Essuresta ongelmia saaneet, masennuslääkkeistä merkittävänä pidettäviä haittoja tai vieroitusoireita saaneet ( #prescribedharm, #morethan2weeks), (erityisesti vaginaalisista) " mesh " eli tyräverkoista rankkoja ongelmia ja kiputiloja saaneet, ECT - hoidoista pitempiaikaisia muistiongelmia saaneet kuin mitä väitetään tulevan (Maudsley Debatessa esimerkki tällaisesta kokemuksesta – löytyy Youtubsta), rokotteista yllättäviä samankaltaisia ongelmia saaneet ryhmät (narkolepsia jne), epilepsialääke Valproaatista lapsilleen syntymävikoja saaneet jne.  Kaikki nämä ryhmät ovat saattaneet saada suuria haittoja hoitotoimenpiteistä, joilla on voinut olla seurauksena suurta kärsimystä potilaalle ja hänen elämänlaadulleen. Yhteisenä tekijänä on se, että potilas on usein luottanut lääkäriin ja jälkikäteen on ilmennyt suuria ongelmia, mitä ei olisi pitänyt ilmetä, mistä ei ole potilasta välttämättä etukäteen varoitettu. Loppupeleissä hoitotoimenpide saattaa käydä jopa raskaammaksi kuin mihin vaivaan se on määrätty ja tehdä potilaan voinnin huonommaksi ja tehdä uusia ongelmia. Potilas voi katua hoitotoimenpiteen ottamista. Potilas ei ole tullut informoiduksi hoitotoimenpiteiden todellisesta haittapotentiaalista,  ja mahdollisesta tutkimuksen puutteesta haittoihin liittyen ja haitat voidaan kiistää. Haitat voivat olla todella suuria, ja potilaat voivat kuvata niiden pilanneen elämänsä. Potilaat saattavat löytää toisiaan sosiaalisen median kautta (esim. Twitter) ja alkaa organisoitumaan, kamppailemaan asian puolesta saadakseen oikeutta ja tunnustusta kokemilleen ongelmille.

Pitäisi ehkä huomioida, että etenkin nykypäivänä yhä korostuneen medikalisaation aikana suuri riski voi olla mennä lääkärille ja hyväksyä joku hoitokeino, koska ei voi täysin aina ymmärtää mitä siihen liittyy, etenkin jos se on uusi. Lääkäreitä pidetään arvossa ja heidän ymmärtämystään, mutta ihmisiä hekin ovat, he eivät voi tietää kaikkia merkityksellisiäkin asioita, lääkkeiden puolia ja yksityiskohtia, koska heidän toimintakenttänsä on niin laaja, ja mukana on vielä se elementti, että hoitojärjestelmässä on puutteita . Esimerkiksi seurantojen osalta. Tämä voi johtaa vaikka huomaamatta potilaan oloon turhankin pitkiä aikoja lääkkeillä ilman kunnon seurantaa (sillä voi olla suuria negatiivisia seurauksia) tai pikaisten aikojen takia tapahtuvaa haittojen mainitsemattomuutta ynnä muuhun vastaavaan. Se mitä pidetään lääkärien välinpitämättömyyttä, voi todellisuudessa olla enemmän kyse järjestelmän puutteista ja lisäksi tieteen puutteista ja riskeistä. Kyse on kumminkin ihmisten toiminnasta, loppupeleissä, jossa on virheitä, jossa ihmiset  puuhailevat jotain, omassa kentässään ja luottavat hoitosuositusten paikkaansa pitävyyteen ja autuaakisi tekevyyteen, samaten kuten potilaat luottavat lääkäreihinsä, ehkä liioinkin turvallisuusodotuksin ja tulosodotuksin. Tässä hoitosuositusten pitäisi  olla erityisen ajantasalla haittojen suhteen ja toisaalta pitäisi olla enemmän tahtotilaa ei vain tuoda hoitokeinoja saataville, vaan selvittää perinpohjin niiden ongelmat. Mutta usein tarve kehittää niitä nopeaa markkinoille ajaa ohi, eli lääketiedettä halutaan kehittää, vaan millä hinnalla potilaille? Se mitä alussa pidetään turvallisena, uutena ja mullistavana voikin tulevaisuudessa ollakin ongelmallinen ja täynnä riskejä, mitä ei alussa ymmärretty. Ja taas tulee  uusia -muka- turvallisempia hoitokeinoja. Mielestäni hyvin näistä ongelmista psykiatrian puolella on kirjoittanut mm . Allen Frances Twitter-kanavallaan.

Tärkeä pohdinnan aihe on, mikä on johtanut siihen, että potilas saa harmeja mistä hänelle ei ole mainittu ja ne tulevat yllätyksenä?  Olisiko ne voitu estää jotenkin?

Itse olen kantapään kautta pariinkin otteeseen joutunut ongelmiin hoitokeinon kanssa, joista toinen oli pitkäaikainen masennuslääke jonka kanssa jouduin ongelmiin, sain haittoja ja pitkäkestoisia vaikeita vieroitusoireita, jotka tuli yllätyksenä. Lääkkeenkäytön haitallinen merkitys elämässäni on ollut mielestäni huomattava, mutten ole saanut näistä ymmärrystä lääkäriltä. Olen joutunut monta kertaa kysymään itseltäni, miksi minulle kävi näin? Osasyyksi aina näen sen, että olin ehkä liian sinisilmäinen ja luotin lääkäreihin liikaa nuorempana.

Olen oppinut tietynlaista pelkoa ja varauksellisuutta lääkkeitä kohtaan enemmän haitallisten kokemuksieni jälkeen. Ehkä liikaakin pelkoa. Mutta sitä oppii kantapään kautta. Näen vaaroja nykyään, mitä ennen en nähnyt. Ajattelin, että eivät ne haitat minua koske, ja näin usein lääkäritkin ajattelevat potilaiden kohdalla, mutta pidemmässä käytössä aloin saada ongelmia, mitä en aluksi saanut. Lisäksi en enää koe, että ottaisin hoitokeinoksi masennuslääkkeet masennukseen, jos saisin elää elämäni uudestaan. Minusta ne ovat aivan liian korostunut ja ylimäärätty ratkaisu olleet nykypäivänä, eikä niiden ongelmia ymmärretä täysin. Voiko lääkäreihin ja hoitosuosituksiin aina luottaa? Voiko lääketieteeseenkään ja sen tekemistapaan nykypäivänä luottaa, missä lääketeollisuus on suuressa asemassa ja potilas mahdollisesti heikossa asemassa haittoja saatuaan?

Ihmiset elävät ajanjaksoa, jolloin milloinkaan ennen ei ole ollut samanlaista psykofarmasian eli psyykenlääkkeiden käyttöä näin suuressa ja laajassa mittakaavassa. Tietyllä tavalla tämä on jonkinlainen ”ihmiskoe”. Psyykenpillerien popsinnasta ja niistä ratkaisuna on tullut arkipäivää, ja yleinen ratkaisukeino. Ihmiset eivät enää suhtaudu lääkkeisiin varauksellisesti, kuten ehkä ennen enemmän tehtiin. Pitää kuitenkin muistaa, että lääkkeet, vaikka niistä jotain positiivista voi saada, sisältävät aina jonkinlaisen haittavaikutusluettelon ja ongelmia, mistä osa voi aktivoitua ennemmin ja osa myöhemmin. Tietynlainen varauksellisuus, kriittisyys ja myös asioista selvän ottaminen eri lähteistä lääkärin lisäksi, voi ehkäistä mahdollisten haittojen saamista.

Vastikään Suomessa oli Too much medicine – konferenssi, josta kirjoitettiin lehtiin. Siellä puhuttiin mm. ylidiagnosoimisesta ja "ylihoidosta”.Siellä vieraili mm lääkepolitiikan tutkija Alan Cassels. Hän sanoi näin ” Casselsin mielestä potilaiden kannattaisi esittää lääkäreilleen enemmän kysymyksiä tutkimuksista ja hoidoista.

– Kysymysten esittäminen lääkärille on ehkä tärkeintä, mitä potilas voi itse tehdä. Lääkärin pitäisi käyttää aikaa vastaamiseen ja arvioimiseen.

Tärkeitä kysymyksiä ovat, mitä oikeastaan hoidetaan, hyödynkö lääkkeen syömisestä ja onko siitä mahdollisesti haittaa. Cassels kehottaa myös kysymään, onko hoidoille vaihtoehtoja. Mitä seuraa, jos en tee mitään? ” https://yle.fi/uutiset/3-10358376

Tietenkin osa lääkäreistä näkee masennuslääkkeet lähes välttämättöminä, joten potilaalle voi tulla vaihtoehdoton olo käydessään lääkärissä muiden hoitomahdollisuuksien suhteen eikä aina tarjollakaan ole oikein mitään.

Varmaan täysin ei kriittisyydelläkään voi ehkäistä saamiaan haittoja, mutta kyllä sillä paljon voi ehkäistä. Ja ihan sillä lähtökohdalla, että elintapakeinot ensisijaisina ja tärkeinä keinoina, ja lääkkeettömät keinot vahvassa asemassa hoidossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan ottanut selvää onko masennuslääkkeiden uhrien mahdollista nostaa joukkokannetta lääketehtaita vastaan?

EU:ssa vaikuttaa olevan mahdotonta, mutta jenkeissä näitä on koko ajan. Tässä esimerkiksi Zoloft https://www.baumhedlundlaw.com/consumer-class-actions/zoloft-class-acti…

Mielenkiintoinen näkökulma on se, että EU:ssa ei haluta joukkokanteita, koska pelätään lääkekehityksen loppuvan, mutta jos katsoo missä näitä tämän alueen lääkkeitä eniten on tutkittu ja kehitelty, tulevat ne Yhdysvalloista, jossa taas joukkokanteet ovat arkipäivää.

Bayerin ostettua Monsanton oli myös jännä episodi siinä, että Monsanto (ja jotenkin EU lobbarit) sai tuotettua tieteellisesti päteviä todisteita siitä, ettei RoundUp aiheuta syöpää, mutta nyt onkin ilmennyt, että nämä laadukkaat tutkimukset olivatkin Monsanton rahoittamia, eikä tätä tietysti tuotu esille https://www.mahanyertl.com/2018/monsanto-roundup-science-journal-expose…

... ja valitettavasti luottamus tieteelliseen tutkimukseen alkaa karista, jos taustalla on busines ja tutkijoita painostetaan tuottamaan rahoittajaa miellyttäviä tuloksia. Tieteen pitäisi korjata itse itseään, mutta vaikea sitä on korjata, jos rahalla saa ostettua tutkimustulokset.

En nyt jaksanut lukea ekaa artikkelia Zoloftista kokonaan. Kuitenkin siinä väitettiin ettei lääkkeellä ole muuta kuin lumevaikutus. Zoloftia käyttäneenä voin omasta kokemuksesta vaan sanoa, että siinä tehoaine jos haluat muuttua täysin zombieksi. Elämä on kovin raskasta, olet tunnoton, välinpitämätön sivustaseuraaja omassa elämässäsi kun mikään ei tunnu missään - ei hyvässä eikä pahassa. Siksi on väärin sanoa, että ko täysin ilman vaikutuksia oleva lumelääke. Zoloft on vaikutuksiltaan ihmisen toimintakyvyn ja elämän ilon lamaava myrkky.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan ottanut selvää onko masennuslääkkeiden uhrien mahdollista nostaa joukkokannetta lääketehtaita vastaan?

EU:ssa vaikuttaa olevan mahdotonta, mutta jenkeissä näitä on koko ajan. Tässä esimerkiksi Zoloft https://www.baumhedlundlaw.com/consumer-class-actions/zoloft-class-acti…

Mielenkiintoinen näkökulma on se, että EU:ssa ei haluta joukkokanteita, koska pelätään lääkekehityksen loppuvan, mutta jos katsoo missä näitä tämän alueen lääkkeitä eniten on tutkittu ja kehitelty, tulevat ne Yhdysvalloista, jossa taas joukkokanteet ovat arkipäivää.

Bayerin ostettua Monsanton oli myös jännä episodi siinä, että Monsanto (ja jotenkin EU lobbarit) sai tuotettua tieteellisesti päteviä todisteita siitä, ettei RoundUp aiheuta syöpää, mutta nyt onkin ilmennyt, että nämä laadukkaat tutkimukset olivatkin Monsanton rahoittamia, eikä tätä tietysti tuotu esille https://www.mahanyertl.com/2018/monsanto-roundup-science-journal-expose…

... ja valitettavasti luottamus tieteelliseen tutkimukseen alkaa karista, jos taustalla on busines ja tutkijoita painostetaan tuottamaan rahoittajaa miellyttäviä tuloksia. Tieteen pitäisi korjata itse itseään, mutta vaikea sitä on korjata, jos rahalla saa ostettua tutkimustulokset.

En nyt jaksanut lukea ekaa artikkelia Zoloftista kokonaan. Kuitenkin siinä väitettiin ettei lääkkeellä ole muuta kuin lumevaikutus. Zoloftia käyttäneenä voin omasta kokemuksesta vaan sanoa, että siinä tehoaine jos haluat muuttua täysin zombieksi. Elämä on kovin raskasta, olet tunnoton, välinpitämätön sivustaseuraaja omassa elämässäsi kun mikään ei tunnu missään - ei hyvässä eikä pahassa. Siksi on väärin sanoa, että ko täysin ilman vaikutuksia oleva lumelääke. Zoloft on vaikutuksiltaan ihmisen toimintakyvyn ja elämän ilon lamaava myrkky.

Artikkelissa painotettiin masennusta. Zoloftin teho masennuksen suhteen on sama kuin lumeen. Sinun kokemasi on lääkkkeen haittavaikutuksia, joita ei välttämättä ole edes dokumentoitu.

Eli on vaikutuksia kuten sinulla, mutta masennuksen suhteen ei ole verrattuna lumeeseen.

Kuinka paljon vaikeita haittoja ja viekkareita saaneiden kokemus painaa vaakakupissa määrättäessä lääkkeitä ja tehdessä hoitosuosituksia?

"Uhrataanko" heidät yleisen edun nimissä? Koska suurin osa ei saa suuria ongelmia, niin voidaan hyväksyä, että joku saa?.

Hyväksytäänkö, että joillekin vain tulee isompia ongelmia?

Tämä "masennuslääkemylly" voi jatkaa pyörimistä, kun ajatellaan, ettei ongelmia ole olemassa. Ongelmat on pääosin psykologisia. Joitakin ei voida auttaa ja lääkkeissä on haittoja. Haittoja josta osalle ei ole mainittu, mutta shit happens. Ei voida todistaa, et ne on ne lääkkeet Masennus aiheuttaa kaikenlaista itsesäänkin. Kun hoetaan, että lääkkeet on tehokkaita, ongelmat katoaa. Retoriikalla kikkailu auttaa. Näin ongelmat saadaan katoamaan. Selvittääkään ei niin tarvi, kun voidaan vain todeta, että "yleisessä potilaskokemuksessa" yleensä ongelmat on harvinaisia.

Vierailija kirjoitti:

Rohkeat uskaltaa kertoa psykiatrille jos lääkkeessä joku mättää, mutta paljon on myös niitä jotka asioi mielenterveysongelmien kanssa vaan arvauskeskuslääkärillä ja on muutenkin luonteeltaan arkoja.

Eipä tuntunut itsellä lääkärit tai psykiatrit olevan kiinnostuneita sivuoiresta, vaan siitä että onko yleisesti ok olo että voisi palata töihin. Hyvin siis kuunteli niitä sivuoireita kun osa niistä jo esti työhönmenon.

Itse reissussa unohdin kerran ottaa lääkkeet ja en edes sitä tajunnut. Seuraavana päivänä mietin mikä kumma on kun aivoissa tuntui sähköiskun tapaisia jne ja tajusin vasta myöhemmin että oli jäänyt yksi päivä välistä. En siis voinut kuvitella ja itse luoda vieroitusoireita koska en edes tiennyt silloin että oli jäänyt ottamatta. Saa nähdä mitä käy kun tarkoitus olisi pikkuhiljaa lopettaa. Tämä ”kuuluisa” venlaflax mikälie juurikin kyseessä.