HS: Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitanpa vielä kokemustani ssri:n lopettamisesta vähän toiselta kantilta kuin aiemmin (kirjoitin viestin nro 51), siinä kun kerroin kuinka vakavia lopetusoireet olivat. Haluaisin kuitenkin rohkaista ihmisiä lopettamaan ja kerron nyt myös hyvistä puolista: vaikeasti hallittavien kiukun, vihan ja masennuksen hetkien lisäksi sain takaisin ilon ja tyydytyksen! Kuunnellessani sitä samaa musiikkia jota olin ssri:tä käyttäessä kuunnellut, liikutuin usein kyyneliin asti. Nauroin katketakseni kun minulla oli hauskaa. Kun aloin taas tekemään pieniä nikkarointihommia, nautin niistä jotenkin uskomattoman syvällä tavalla. Tunteet siis pääsivät pois "peiton alta" sekä pahassa että hyvässä. Olo alkoi tosiaan tasoittua parin viikon sisällä (minulla oli käytössä escitalopram 20mg n. 3 vuoden ajan) ja nyt puolitoista vuotta lopettamisen jälkeen sanoisin että mitään pysyvää haittaa en pysty itse havaitsemaan. Kun tunteet alkoivat taas toimia, motivoiduin mm. terapiaan jota oli jo lääkkeiden syömisen yhteydessä suositeltu mutta ei yksinkertaisesti tuntunut siltä(kään). Ymmärrän toki että annos ja käyttöaika eivät tapauksessani olleet mitenkään tavattomia.

Hienoa kuulla!

up

Onko teillä ollenkaan omaa tahtoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ylivuosikymmenenSSRItä-osa1 kirjoitti:

En usko omien kokemukseni perusteella ja muutenkaan, että masennuslääkkeiden vieroitusoireiden hankaluudesta ja masennuslääkkeiden haitoista ymmärretään lääkärikunnassa kunnolla, sanoi tuo Isometsä mitä sanoi. Oma lääkäri sanoi että masennuslääkkeiden vieroitusoireista nyt ei ole mitenkään hirveästi tutkimusta. Olin että onpas kiva kuulla. Ajattelin että minun elämälläni on pelattu venäläistä rulettia näitä määrätessä ja ei ole edes täysin ymmärretty mitä seurauksia pitemmällä tähtäimellä niistä on. Sitä ei vaan koskaan minulle sanottu, ja kuva lääkkeistä "maalattiin ruusunpunaiseksi". En koskaan koe kuulleeni riittävää informaatiota tehdäkseni kunnollisen päätöksen niiden käytöstä.

Minulle ei koskaan määräämishetkellä kerrottu asioita mitä olisin masennuslääkkeistä halunnut tietää. Ne tulivat vasta jälkikäteen selväksi. Niitä oli mm. nämä:

- järkyttävä päiväväsymys lääkettä käyttäessä

- tunnetason leikkautuminen, apatian ja välinpitämättömyyden lisääntyminen mikä paheni mitä isompi lääkeannos

- seksuaalisen toimintakyvyn ongelmat. Seksi ei tuntunut millekään. Ne on jatkuneet pitkään lopetuksen jälkeen ja olen ollut kolme vuotta harrastamatta seksiä koska minulle ei koskaan tule sellaista tunnetta ja seksi on niin laimea kokemus (ennen lääkettä ei ollut)

- yhden päivän annoksen ottamatta jättämisestä tuli sähköiskuja päähän katseen liikuttelusta ja toimintakyvyn laskua ja pökkyräisyyttä. Tunsin olevani riippuvainen lääkkeen ottamisesta, koska muutoin olo oli karmea. Lääke oli saatava joka päivä.

- vieroitusoireet jotka oli vaikeita. En kuvitellut niitä, sillä ensimmäisellä kerralla kun yritin vieroittautua en rehellisesti sanottuna tiennyt mistään vieroitusoireista. Ihmettelin vaan sitä karmeaa oloa.

- mahdolliset ongelmat raskausaikana ja ongelmat lapselle. (minulle määrättiin niitä nuorena aikuisena mainitsematta näistä mitään)

- se että lääke tekee ongelmien päälle omat ongelmansa ja niistä vieroittautuminen on oma ongelmansa

Suun kuivumisesta sentään sanottiin, vaan senkin merkitys selveni vähän paremmin jatkuvan reikiintymisen takia lääkkeenkäytön aikana mikä johti hammaslääkärissä ramppaamiseen. Sitä painotettiin, että lääkket voi lopettaa milloin vaan helposti. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Ei todellakaan onnistunut helposti ja milloin vaan ei varsinkaan. Työelämässä olo ja vieroitus oli mahdoton yhdistelmä kun olin ollut lääkkeillä jo vuosia.

Täsmälleen samat kokemukset.

Tietoa ei todellakaan missään vaiheessa annettu. Päinvastoin, kaikesta väitettiin että ei voi olla totta.

Sitten kun tutkimustieto alkoi karttua ja itse otin siitä selvää, niin sitten vasta myönnettiin.

Tuo jatkuva aktiivinen valehteleminen, tiedon salaaminen ja varsinkin tietämättömyyden salaaminen (eli asioita ei ollut tutkittu eikä niistä tiedetty, mutta lääkärit väittivät toisin) oli pöyristyttävää. Ja kun piti myöntää, että olivat olleet väärässä, niin täysi vastuuttomuus ja välinpitämättömyys.

Ja ajatus siitä, että tavallisia tunnetiloja edes pitäisi jotenkin lääkitä on absurdi. Itse opiskelin ja kävin töissä koko ajan, mitään merkittävää ei ollut pielessä syynä lääkkeiden aloitukseen. Pelkkä tavallinen työstressi ja tavallisten vaistoinkäymisten aiheuttamat tunteet. Mutta ne varsinaiset ongelmat tulivat sitten niistä lääkkeistä ja niiden aiheuttamista oireista ja riippuvaisuudesta.

Psykiatrit ovat alinta pohjasakkaa.

Viimeisen lauseen kanssa en voisi olla enempää samaa mieltä, he tekevät tätä varsin tahallaan ihmisille ja luulenpa että valtaosa heistä on todella tietoisia näiden lääkkeiden haitoista, jotka useissa tapauksissa jää pysyviksi. Näin kävi myös minulle. Elämäni pilattiin ihan täysin ja tiedän tasan tarkkaan, etten tule koskaan saamaan näistä kärsimyksistä minkäänlaisia korvauksia ja vaikka saisinkin, ei se toisi tunnepuoltani, seksuaalisuuttani, fyysistä sekä henkistä toimintakykyä eikä terveyttäni takaisin. En edes jaksa alkaa luettelemaan niitä haittoja, joita näistä lääkkeistä jäi. Olen näiden haittojen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä, ja olen vasta 25-vuotias. Mitä olen psykiatrian historiaa lukenut, niin koko touhuhan alunperin perustettiin eugeniikalle. Sama meno jatkuu nykyiselläänkin; ihmiset rampautetaan, vammautetaan, kemiallisesti kastroidaan ja heitä kuolee näiden lääkkeiden seurauksena. Minusta kyseessä on populaation kontrolli. Antaa salaliittoteoria-kommenttien viuhua, ihan sama. Vaikea uskoa että jonkun näinkin kontrolloidun ja organisoidun toiminnan taustalla ei olisi tarkoituksellisuutta.

Joo nämä pouskarit pitäisi tuomita pahoinpitelystä.

Uskon että joissain tapauksissa on mahdollista toipua pahoista haitoista ihan hyvään jamaan eli kaikkea toivoa en heittäisi.

Tosin ihminen jätetään tyypillisesti yksin kun hän yrittää päästä haitoista eroon. Yritä nyt siinä luovia kun et enää tiedä keneen sitä voi enää luottaa. Lääkäreistä tuskin on tässä apua. Toki joitain harvoja poikkeuksia voi esiintyä.

Pouskari voisikin olla hyvä nimi laillistetuille puoskareille.

Suomesta puuttuu pouskarilaki.

Sammal ja kynttiläkorvia vaan jahdataan. Sammalesta saattaa sentään saada vastustuskykyä parantavaa microbi ja bakteeri kantaa. Saattaahan se naurattaa, kun näistä jaksetaan höpöttää, ja parantaa se joskus naurukin. Huomio pois psykiatrian ongelmista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ylivuosikymmenenSSRItä-osa1 kirjoitti:

En usko omien kokemukseni perusteella ja muutenkaan, että masennuslääkkeiden vieroitusoireiden hankaluudesta ja masennuslääkkeiden haitoista ymmärretään lääkärikunnassa kunnolla, sanoi tuo Isometsä mitä sanoi. Oma lääkäri sanoi että masennuslääkkeiden vieroitusoireista nyt ei ole mitenkään hirveästi tutkimusta. Olin että onpas kiva kuulla. Ajattelin että minun elämälläni on pelattu venäläistä rulettia näitä määrätessä ja ei ole edes täysin ymmärretty mitä seurauksia pitemmällä tähtäimellä niistä on. Sitä ei vaan koskaan minulle sanottu, ja kuva lääkkeistä "maalattiin ruusunpunaiseksi". En koskaan koe kuulleeni riittävää informaatiota tehdäkseni kunnollisen päätöksen niiden käytöstä.

Minulle ei koskaan määräämishetkellä kerrottu asioita mitä olisin masennuslääkkeistä halunnut tietää. Ne tulivat vasta jälkikäteen selväksi. Niitä oli mm. nämä:

- järkyttävä päiväväsymys lääkettä käyttäessä

- tunnetason leikkautuminen, apatian ja välinpitämättömyyden lisääntyminen mikä paheni mitä isompi lääkeannos

- seksuaalisen toimintakyvyn ongelmat. Seksi ei tuntunut millekään. Ne on jatkuneet pitkään lopetuksen jälkeen ja olen ollut kolme vuotta harrastamatta seksiä koska minulle ei koskaan tule sellaista tunnetta ja seksi on niin laimea kokemus (ennen lääkettä ei ollut)

- yhden päivän annoksen ottamatta jättämisestä tuli sähköiskuja päähän katseen liikuttelusta ja toimintakyvyn laskua ja pökkyräisyyttä. Tunsin olevani riippuvainen lääkkeen ottamisesta, koska muutoin olo oli karmea. Lääke oli saatava joka päivä.

- vieroitusoireet jotka oli vaikeita. En kuvitellut niitä, sillä ensimmäisellä kerralla kun yritin vieroittautua en rehellisesti sanottuna tiennyt mistään vieroitusoireista. Ihmettelin vaan sitä karmeaa oloa.

- mahdolliset ongelmat raskausaikana ja ongelmat lapselle. (minulle määrättiin niitä nuorena aikuisena mainitsematta näistä mitään)

- se että lääke tekee ongelmien päälle omat ongelmansa ja niistä vieroittautuminen on oma ongelmansa

Suun kuivumisesta sentään sanottiin, vaan senkin merkitys selveni vähän paremmin jatkuvan reikiintymisen takia lääkkeenkäytön aikana mikä johti hammaslääkärissä ramppaamiseen. Sitä painotettiin, että lääkket voi lopettaa milloin vaan helposti. Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Ei todellakaan onnistunut helposti ja milloin vaan ei varsinkaan. Työelämässä olo ja vieroitus oli mahdoton yhdistelmä kun olin ollut lääkkeillä jo vuosia.

Täsmälleen samat kokemukset.

Tietoa ei todellakaan missään vaiheessa annettu. Päinvastoin, kaikesta väitettiin että ei voi olla totta.

Sitten kun tutkimustieto alkoi karttua ja itse otin siitä selvää, niin sitten vasta myönnettiin.

Tuo jatkuva aktiivinen valehteleminen, tiedon salaaminen ja varsinkin tietämättömyyden salaaminen (eli asioita ei ollut tutkittu eikä niistä tiedetty, mutta lääkärit väittivät toisin) oli pöyristyttävää. Ja kun piti myöntää, että olivat olleet väärässä, niin täysi vastuuttomuus ja välinpitämättömyys.

Ja ajatus siitä, että tavallisia tunnetiloja edes pitäisi jotenkin lääkitä on absurdi. Itse opiskelin ja kävin töissä koko ajan, mitään merkittävää ei ollut pielessä syynä lääkkeiden aloitukseen. Pelkkä tavallinen työstressi ja tavallisten vaistoinkäymisten aiheuttamat tunteet. Mutta ne varsinaiset ongelmat tulivat sitten niistä lääkkeistä ja niiden aiheuttamista oireista ja riippuvaisuudesta.

Psykiatrit ovat alinta pohjasakkaa.

Viimeisen lauseen kanssa en voisi olla enempää samaa mieltä, he tekevät tätä varsin tahallaan ihmisille ja luulenpa että valtaosa heistä on todella tietoisia näiden lääkkeiden haitoista, jotka useissa tapauksissa jää pysyviksi. Näin kävi myös minulle. Elämäni pilattiin ihan täysin ja tiedän tasan tarkkaan, etten tule koskaan saamaan näistä kärsimyksistä minkäänlaisia korvauksia ja vaikka saisinkin, ei se toisi tunnepuoltani, seksuaalisuuttani, fyysistä sekä henkistä toimintakykyä eikä terveyttäni takaisin. En edes jaksa alkaa luettelemaan niitä haittoja, joita näistä lääkkeistä jäi. Olen näiden haittojen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä, ja olen vasta 25-vuotias. Mitä olen psykiatrian historiaa lukenut, niin koko touhuhan alunperin perustettiin eugeniikalle. Sama meno jatkuu nykyiselläänkin; ihmiset rampautetaan, vammautetaan, kemiallisesti kastroidaan ja heitä kuolee näiden lääkkeiden seurauksena. Minusta kyseessä on populaation kontrolli. Antaa salaliittoteoria-kommenttien viuhua, ihan sama. Vaikea uskoa että jonkun näinkin kontrolloidun ja organisoidun toiminnan taustalla ei olisi tarkoituksellisuutta.

Joo nämä pouskarit pitäisi tuomita pahoinpitelystä.

Uskon että joissain tapauksissa on mahdollista toipua pahoista haitoista ihan hyvään jamaan eli kaikkea toivoa en heittäisi.

Tosin ihminen jätetään tyypillisesti yksin kun hän yrittää päästä haitoista eroon. Yritä nyt siinä luovia kun et enää tiedä keneen sitä voi enää luottaa. Lääkäreistä tuskin on tässä apua. Toki joitain harvoja poikkeuksia voi esiintyä.

Pouskari voisikin olla hyvä nimi laillistetuille puoskareille.

Suomesta puuttuu pouskarilaki.

Sammal ja kynttiläkorvia vaan jahdataan. Sammalesta saattaa sentään saada vastustuskykyä parantavaa microbi ja bakteeri kantaa. Saattaahan se naurattaa, kun näistä jaksetaan höpöttää, ja parantaa se joskus naurukin. Huomio pois psykiatrian ongelmista.

Täh?

Vierailija kirjoitti:

Yks tuttu lopetti lääkkeet seinään, ei vähitellen.

Varoittelin, ei uskonut.

Siitä tuli kaamea raivopää, hankkiutui hankaluuksiin, menetti perseilyllään ystäviä, mutkin, ja yritti kuulemma itsesurmaa, tai en tiedänoliko se totta.

Voi tietty olla, että tää oli sen todellinen luonto. Oli syönyt lääk. koko sen ajan kun oli tunnettu.

On väärin mielestäni sanoa, että todellinen luonto. Ikään kuin ne hyvät luonteen piirteet ja ominaisuudet eivät olisi voineet olla totta. Kuulostaa kuin olisi perustaltaan paha. Miksi se ei sitten voisi olla niinkin , että oli pohjimmiltaan hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yks tuttu lopetti lääkkeet seinään, ei vähitellen.

Varoittelin, ei uskonut.

Siitä tuli kaamea raivopää, hankkiutui hankaluuksiin, menetti perseilyllään ystäviä, mutkin, ja yritti kuulemma itsesurmaa, tai en tiedänoliko se totta.

Voi tietty olla, että tää oli sen todellinen luonto. Oli syönyt lääk. koko sen ajan kun oli tunnettu.

On väärin mielestäni sanoa, että todellinen luonto. Ikään kuin ne hyvät luonteen piirteet ja ominaisuudet eivät olisi voineet olla totta. Kuulostaa kuin olisi perustaltaan paha. Miksi se ei sitten voisi olla niinkin , että oli pohjimmiltaan hyvä.

Kuulostaa ssri lääkkeen vaikutukselta. Joillekkin tuo oireisto tulee, kun alkaa syömään niitä.

Vierailija kirjoitti:

mulla kesti 10 vuotta ssri lääkkeen lopettamisen jälkeen, että edes aloin yhtään kiinnostua seksistä. se oli siis täysi kastraatio - ei mitään seksuaalisia tuntemuksia. Eli te muut kemialliset kastraatit, koittakaa jaksaa, muutostakin voi tapahtua mutta AJAN KANSSA.

Rukoilen, että näin todella käy ajan kanssa. En tunne olevani edes ihminen ilman seksuaalisia tuntemuksia, henkisistä nyt puhumattakaan. Olen kuin tyhjä ja ontto kuori, robottimainen. En tunne mielihyvää yhtään mistään. Ei tällainen ole lainkaan normaalia. En voi kuvitellakaan eläväni näin koko loppuelämääni.

Tahdottomia koekaniineja joita lääketeollisuuus hyödyntää ja nettoaa rahaa.

Tän ketjun on kirjoittanut lähestulkoon yksi ja sama ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Tän ketjun on kirjoittanut lähestulkoon yksi ja sama ihminen?

No ei tasan ole! Ihan idioottimaista edes väittää mitään tuollaista. Näiden myrkkyjen vieroitusoireista ei lääkärit potilailleen kerro, vaan pimittävät heiltä elintärkeää tietoa, joka tietenkin vaikuttaisi heidän päätökseensä edes aloittaa joku lääke alun alkaenkaan. Maailmassa on kirjaimellisesti satoja tuhansia ihmisiä, joille tulee pysyviä haittoja psykiatristen lääkkeiden takia. Kyseessä on puhtaasti rahanahneus ja korruptio, jossa taloudelliset voitot pyritään maksimoimaan ihmisten terveyden ja hengen kustannuksella. Big PHARMa on kriminaalimafia.

Miten kauan tämän touhun sallitaan jatkuvan? Miksi ihmisten kärsimyksistä ei välitetä?

up

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä ollenkaan omaa tahtoa?

Tämä ei ole mikään tahtokysymys, vaan kyse on siitä, että ihmiset saadaan vilpillisin ja epärehellisin keinoin käyttämään näitä lääkkeitä. Jos ihmisille kerrottaisiin ihan suoraan näiden lääkkeiden mahdollisista ja ikävistä vieroitusoireista sekä pysyvistä haitoista, he pystyisivät tekemään tietoisen päätöksen niiden käyttämisestä. Moni ehdottomasti kieltäytyisi ottamasta niitä. Jos olet psykiatrisessa sairaalassa, sinut pakotetaan ottamaan ne joko tabletti muodossa tai injektiona. Kieltäytymisen mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstaa lukee varmasti myös lääkäreitä, olisi kiva kuulla miltä keskustelu vaikuttaa heidän mielestään.

Eivät välitä.

Ovatko lääkärit koskaan välittäneet hoitovirheistään? Ei. "Ups, tapoinpa ihmisen, ups, pilasinpa elämän joukolta ihmisiä, mitä väliä kunhan fyrkka juoksee".

Ei kannata tyrmätä kaikkia. Se on saatanallisen väärin niitä kohtaan, jotka antavat kaikkensa ja tekevät työnsä parhaan kykynsä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palstaa lukee varmasti myös lääkäreitä, olisi kiva kuulla miltä keskustelu vaikuttaa heidän mielestään.

Eivät välitä.

Ovatko lääkärit koskaan välittäneet hoitovirheistään? Ei. "Ups, tapoinpa ihmisen, ups, pilasinpa elämän joukolta ihmisiä, mitä väliä kunhan fyrkka juoksee".

Ei kannata tyrmätä kaikkia. Se on saatanallisen väärin niitä kohtaan, jotka antavat kaikkensa ja tekevät työnsä parhaan kykynsä mukaan.

Suurin osa psykiatreista on totaalisen välinpitämättömiä potilaiden kamppailua ja vaikeuksia kohtaan. Jos valitat heille kärsiväsi heidän määräämiensä lääkkeiden ikävistä sivuoireista, he joko jättävät nämä potilaskertomukset täysin huomiotta tai he vähättelevät niiden vakavia haittoja. Onpa osa potilaista kohdannut suoranaista halveksuntaa ja vihaa kertoessaan lääkkeiden haitoista lääkärilleen. Tällainen kohtelu yhdistettynä siihen valtavaan kamppailuun lääkkeistä irroittautumisen ja vieroistusoireiden yksin käsittelyn kanssa, ovat todella masentavia ja potilaan elämänlaatua heikentäviä. Osa potilaista saattaa jopa päätyä itsemurhaan tajutessaan, etteivät he saa mistään apua ja tukea.

Vierailija kirjoitti:

mulla kesti 10 vuotta ssri lääkkeen lopettamisen jälkeen, että edes aloin yhtään kiinnostua seksistä. se oli siis täysi kastraatio - ei mitään seksuaalisia tuntemuksia. Eli te muut kemialliset kastraatit, koittakaa jaksaa, muutostakin voi tapahtua mutta AJAN KANSSA.

Noin pitkään kesti sulla saada seksuaaliset halut ja kyky takaisin??!! Ei herranjumala :(( Oon lukenut tapauksista, joissa se ei ole tullut koskaan takaisin. En helvetti voi alkaa odottamaan vuosikausia, että josko mun seksuaalisuus palautuisi ennalleen. Mun pitäis elää elämäni parasta aikaa seksin suhteen, en mä voi näitä mun huippuvuosia viettää ilman seksiä ja parisuhdetta. Tää on jotain niin epäinhimillistä ja julmaa, etten mä voi tätä edes sanoiksi pukea.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä niistä ollaan tietoisia, mutta lääkefirmojen lobbauksella asiasta vaietaan ja hyssytellään se kuoliaaksi.

Totta. Näin se vaan on.

Kerron lyhyesti omia kokemuksiani tähän aiheeseen liittyen. Valittelin aikoinaan tk: ssa vuosina 2000-2009  vetämätöntä oloa, väsymystä ja jaksamattomuutta. Olen sairastanut kilpirauhasen vajaatoimintaa jo vuodesta 2001 asti. 

Lähes aina tällä P-Savon sairaanhoitopiirin alueella, Siilinjärvellä passitettiin tk: n omalääkärin toimesta psykalle. Arvatkaa vaan, mitä siitä sitten seurasi? Pahimmillaan sairaalajaksot pakkohoidossa kestivät lähes neljä kuukautta. Lääkkeinä Leponexia ja juuri niitä SSRI-lääkkeitä.

Käytin jonkin aikaa SSRI-lääkkeitä, mutta heitin ne narikkaan, koska niistä ei ollut minulle yhtään mitään apua. Päinvastoin, masennusoireet ja ennen kaikkea sivuoireet vain pahenivat. 

Vasta myöhemmin otin itse selvää netistä. Ja sain selville, että itselläni eivät nämä ns. synteettiset thyroxiinivalmisteet tehoakaan oireisiini. - Ja että minulla on myöskin sen kaiken lisäksi krooninen väsymysoireyhtymä.

Itse asiassa, mitenkähän monta ns. todellista oikeusmurhaa ja ihmisoikeuksien rikkomista on maassamme tapahtunut sen koko kaiken potilashistorian ajan? Tuli vain mieleen.

Olisi ollut omallakin kohdalla ollut kaikki syyt ja oikeudet nostaa syyte kyseisiä paikkakunnallamme toiminutta instanssia, sen lääkäriä ja alueellamme toimineita sairaaloita vastaan.

https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005865230.html

Uusi artikkeli aiheeseen liittyen, missä haastatellaan lopettajia joilla on ollut vaikeuksia lopettaa lääkkeet.