Lue keskustelun säännöt.
Luetelkaa syitä miksi nainen jää sinkuksi
04.10.2018 |
Olen kerran seurustellut. Sen jälkeen en ole löytänyt miestä enkä tiedä missä mättää. Olen jo 30 ja kaikilla tuntemillani naisilla (pois lukien mielenterveysongelmaiset) on mies ja perhe.
Laittakaa tähän syitä miksi nainen jää sinkuksi niin mietin johtuuko oma yksin jäämisen jostain mille voisin oikeasti tehdä jotain, kiitos!
Kommentit (313)
Suomessa 1/5 miehistä syrjäytyy eli ei ole mukana työelämässä eikä sosiaalisessa elämässä. He elävät täysin yhteiskunnan ulkopuolella. Suomessa jostain syystä pojat "tippuvat" yhteiskunnan kärryiltä jo hyvin nuorena, vaikka meillä pitäisi olla hyvinvointivaltio. Kun näin käy, ei todellakaan voida mitätöidä kasvatuksen merkitystä - jokin kasvatuksessa menee poikien osalta pahasti pieleen. Luulen, että kun tyttöjä kasvatetaan, heille tehdään ainakin jollain tasolla "selväksi", että miten heidän tulisi elämä elää ja mitä heiltä odotetaan: koulumenestys, tutkinto, työpaikka, aviomiehen etsinä ja perheenperustaminen. Jo hyvin nuoret tytöt näkevät tämän jatkuton elämälleen ja "tietävät", että näin sen kuuluu mennä. Tietenkään iso osa tytöistä ei näin tee vaan päätyvät omiin ratkaisuihin, mutta ainakin heillä on ollut jokin suunta elämässä jo hyvin nuorena.
Pojilla taas ei ole odotuksia eikä ole oikein tiedossa mitään tavoitteita eikä suuntaa. Heiltä ei odoteta koulumenestystä, sitä toivotaan ja katsotaan, että miten se poika mahdollisesti pärjää, mutta se ei ole odotus. Koulutus voi jäädä hankkimatta, koska elämällä ei vaan ole suuntaa eikä tulevaisuudessa näy mitään tavoiteltavaa. Ylipäätään "perheen perustaminen" tuntuu erittäin kaukeiselta ajatukselta eikä se tunnu mitenkään omalta siinä iässä, kun näitä päätöksiä tehdään. Pojat ovat vain elossa ja hengittävät, mutta heidän olemassaolollaan ei ole mitään tarkoitusta, suuntaa eikä syytä.
Suomessa äidit kasvattavat lapset, isällä ei ole yleensä päätäntävaltaa. Heidän mielipiteensä kuullaan, joskus toteutetaan, mutta viimeinen valta on äidillä, koska äidit viettävät sen ajan lasen kanssa. Suomessa isä on etäinen, kodin ja äidin assistentti, jonka tehtävä on tuoda rahaa taloon. Isä ei ole kotona missään "johtoasemassa" , isä ei ole se joka tietää lasten nuevola-ajat, koulun liikuntapäivät, ja johda sitä arjen toimintaa. Tämä johtaa väistämättä siihen, että isän passiivinen rooli periytyy.
Äidit myös ehkä samaistuvat tyttäriin enemmän. Poika menee siinä sivussa, toivotaan, että sillä menisi hyvin, mutta ei aseteta samanlaisia tavoitteita ja odotuksia kuin tytöille. Kun nämä sitten kasvavat aikuiseksi ja pitäisi periutua, on vaikea löytää tarpeeksi niitä "hyviä miehiä", jotka ovat aktiivisia, aikuismaisia, tavoitteellisia, muuntautumiskykyisiä (surullista, mutta totta, maaseudulla asusteleva yksinkertaista elämää viettävä Pentti ei kiinnosta koulutettua kaupinkilaistuvaa naista) ja vastuuntuntoisia. Nainen kuitenkin haluaa nykyään rinnalleen tasa-arvoisen kumppanin, joka kantaa vastuuta ja on yhtä tavoitteellinen kuin se nainenkin. Vaikka toki osa naisista haluaakin pitää sen parisuhteen ja perheen vallan itsellään.
Tuli pitkä teskti, mutta ongelmakin on monipuolinen ja vaikea ratkaista. Passiivisuus periytyy isältä pojalle. Ja pojan ja miehen rooli meidän yhteyskunnassa on melko yksipuolinen ja epäkiinnostava monelle miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestiin 129: nainen voi elää hyvää elämää yksin, joten nainen ei luonnollisestikaan halua tai aio laskea elämänlaatuaan passiivisen miehen kanssa. Kuka haluaa vetää kivirekeä, kun nykyään ei ole pakko..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nirsous.
Ei vaan tarjonnan huono laatu.
Naisten laatu? Ehkä kuitenkin molemmat; naiset ovat nirsompia ja entistä vähemmän parisuhdemateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei pariudu silloin kun siihen on parhaat mahdollisuudet (opiskelijaelämä). Miehillä ei vielä silloin ole status lähelläkään huippua, joten todella helmiä voi ihan tavisnainenkin (jos nuori nainen nyt koskaan on parisuhdepelin tavis) saada. Kymmenen vuoden kuluttua, kun uraa on jo takana, miesten status nousee kuin raketti ja naisten tippuu kuin kivi.
Tällä oli 30 yläpeukkua ja 76 ala vaikka tämä on totta!
On totta. Näitä epäsuhtaisia pareja näkee välillä. Komea menestynyt mies, jolla arkinen vaimo. Tavanneet nuorina. Mies pysyy suhteessa lasten takia monta vuotta, mutta lopulta yleensä eroaa ja ottaa joko tosi kauniin, hyvinsäilyneen ikäisensä naisen tai jonkun selvästi nuoremman.
Onpas omituista kun katukuvassa ei kuitenkaan useinkaan näe näitä keski-ikäisiä miehiä hyvin kauniiden ja/tai nuorien naisten kanssa, kummallista. Menevätkö sitten erämaahan asumaan katseilta piiloon vai missä lie?
Vierailija kirjoitti:
Viestiin 129: nainen voi elää hyvää elämää yksin, joten nainen ei luonnollisestikaan halua tai aio laskea elämänlaatuaan passiivisen miehen kanssa. Kuka haluaa vetää kivirekeä, kun nykyään ei ole pakko..?
Eiköhän se ole itsestäänselvää, että nainen voi elää yksin. Eikö tämän keskustelu ole naisista, jotka haluavat kumppanin, mutta jäävät sinkuiksi? sehän nyt on itsestäänselvää, ettei kaikki halua. niitä hyviä, aktiivia ja tavoitteellisia miehiä kun ei vaan riitä kaikille vastaaville naisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys, itsensä lapsen tasolle typistäminen, uhriutuminen, heikko itsetunto, epävarmuus.
Peukuista päätelleen noin 80% palstalaisista ei pidä näitä piirteitä negatiivisina. Ei ihme, jos ei onnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei pariudu silloin kun siihen on parhaat mahdollisuudet (opiskelijaelämä). Miehillä ei vielä silloin ole status lähelläkään huippua, joten todella helmiä voi ihan tavisnainenkin (jos nuori nainen nyt koskaan on parisuhdepelin tavis) saada. Kymmenen vuoden kuluttua, kun uraa on jo takana, miesten status nousee kuin raketti ja naisten tippuu kuin kivi.
Tässä on tietty perä, mutta nämä tavisnaiset ja miehen statukset sekä parisuhdepeli hourailut vievät kommentin lassukkateorioihin. Tosiasia on, että nuorena ja kokemattomana tekee tyhmiä päätöksiä. Tämä johtuu ihan aivojen rakenteesta. Parikymppisenä aivotoiminnat ovat nopeita ja aivojen kehittymättömyyden takia kaikki elämykset, niin ilot kuin surutkin koetaan voimakkaampana. Näin käy myös rakastumisen tunteen kanssa. Jos silloin tapaa vähänkin miellyttävän miehen, helposti jää nalkkiin. Näin kävi itsellekkin. Myöhemmällä iällä se tunnepuoli on tasaisempaa, joten ilmeisesti tulee ristiriitaa deittailuvaiheessa kun sillä tunnepuolella ei tule sitä huuman tunnetta ja kukaan ei tunnu oikein miltään.
Tunteiden tasaisuus ja se ettei usko mihinkään uskomattomaan rakkauteen tuntuu olevan iso haittatekijä myös parikymppisenä. Olen 23-vuotias, ei parisuhteita takana. Muutama pitkään, jopa yli vuoden kestänyt tapailu takana, mutta ei parisuhdetta. Minulla on oma elämä töineen ja opiskeluineen, mutta siihen kyllä mahtuu toinen ihminen joka haluaa vastaavaa. Pärjään ja viihdyn yksin, mutta joku jakamassa arkea ei ole miinus tai rajoite vapaudelle. Samalla kun minä haluan tavallista, tasaista elämää haluavat monet tuttavani (20–40-v.) juuri sitä uskomatonta, kiihkeää rakkautta, joka peittoaa alleen kaiken muun. Heillä on takana monta parisuhdetta, ylä- ja alamäkiä ihmissuhderintamalla, paljon kaikenlaista. Itketään ja halutaan kuolla kun parin kuukauden suhde kariutuu, sitten löydetään jotain uskomatonta ja ainutkertaista ja suunnitellaan häitä, erotaan myrskyisästi ja huudetaan, löydetään Oikea Mies, sitten mennään taas. Elämä on jännittävää, ennakoimatonta ja tunteet suuria.
Olen miettinyt, että ehkä en vain ole sellaista ihmistyyppiä johon rakastutaan. Olen tavannut paljon ihania, miellyttäviä, mukavia ihmisiä, jotka ovat olleet minusta samaa mieltä. Tavataan usein, suunnitellaan milloin taas tavataan, molemmilla on hauskaa, soitellaan usein, sitten jonkin ajan päästä toinen ei löydä aikaa tavata, sitten yhteydenpito vähenee, vähenee lisää, lopulta ei kuulu mitään, lopulta tavataan ja toinen sanoo, että minun kanssa on hyvä olla ja olen ihana ystävä. Ei näitä toki mitenkään hurjan paljon ole, lähinnä työn, opiskelun ja harrastusten kautta tapaa paljon ihmisiä, joidenkin kanssa kemiat kohtaa ja tulee oltua paljon tekemisissä.
En tiedä mikä lopputulos olisi, jos epätoivoisesti etsisin parisuhdetta, lataisin Tinderin ja liittyisin sinkkuryhmiin. En ole kuitenkaan kokenut siihen tarvetta, kun tämä tasainen ja tavallinen arki on hyvää näinkin. Joskus olen kyllä miettinyt, että mikä oikein mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viestiin 129: nainen voi elää hyvää elämää yksin, joten nainen ei luonnollisestikaan halua tai aio laskea elämänlaatuaan passiivisen miehen kanssa. Kuka haluaa vetää kivirekeä, kun nykyään ei ole pakko..?
Eiköhän se ole itsestäänselvää, että nainen voi elää yksin. Eikö tämän keskustelu ole naisista, jotka haluavat kumppanin, mutta jäävät sinkuiksi? sehän nyt on itsestäänselvää, ettei kaikki halua. niitä hyviä, aktiivia ja tavoitteellisia miehiä kun ei vaan riitä kaikille vastaaville naisille.
Siinäpä se. Vastaava nainen, joka ei saa hyvää kumppania, on mieluummin yksin kuin huonon kumppanin kanssa, eli jää sinkuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toivon vain löytäväni hyväsydämisen ja viisaan miehen, jonka kanssa käydä syvällisempiäkin keskusteluja ja jonka kanssa arvot menisi jotenkin yhteen . Miehen ei tarvitse olla pitkä, bodari eikä ulkonäöltään normaalista poikkeava. Ei ole vielä osunut kohdalle miestä jolta löytyisi älyä ja hyvä sydän. Aina toinen puuttunut. Miehen ei tarvitse olla korkeakoulutettu, eikä hyvin tienaava.
(Itse olen hoikka, usein kauniiksi kehuttu ja opiskelen yliopistossa alalla jossa hyvät työllisyysnäkymät. Sinkkuna ollut kahdeksan vuotta.)
N23
En juuri tunne tällaisia miehiä, ehkä kourallisen...
t. nelikymppinen nainen
Hyväsydämisyys ja älykkyys kulkee harvoin samassa paketissa. Ei ole silti liikaa vaadittu.
Tämä pätee enemmän naisten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä miten joku voi haluta olla sinkku nelikymppisenä. Ihanaa kun on oma perhe ja kiva puoliso. Lapset isoja, elämää on ihanaa just nyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että osa miehistä on sellaisia kun tällä palstalla.
Tämä on yksi syistä, miksi itse en enää uskalla tapailla miehiä ja poistin tinderinkin kokonaan. En missään nimessä huoli lähelleni ketään, joka ihailee jotakin maksullisissa käymistä, miettii jotakin vtun ”evoluutiopsykologiaa”, kyttäilee muiden miesten leukakulmia, valehtelee ja tyytyy.
Saa olla melkoinen tapaus, että vakuuttaa mut olevansa jotakin muuta kuin palstan ”miehet”.
Huoli pois, kyllä se on se yksi ja sama tasoteoreetikko, joka täällä jankkaa näistä tyytymisistään. Ei suurin osa miehistä ajattele noin.
Pk-seudulla asuville naisille sanoisin vinkiksi, että katselkaa sinne Kehä III:n ulkopuolelle. Helsingissä on aivan liikaa koulutettuja naisia ikäluokassa 40-50. Miehistä taas iso osa on jotain alkoholisteja, ei parisuhdepotentiaalia.
Muualla Suomessa se suhde voikin olla ihan päinvastainen. Oma mieheni löytyi sattumalta, kun hän oli Helsingissä käymässä. Aivan uskomattoman ihana pakkaus, aivan huippu. Olen sanonut monta kertaa, että Helsingissä hänet olisi revitty käsistä. Onneksi ehdin ensin...
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalta osaltani syynä on liika kranttuus. Kun kaikissa tahtoo olla jtn vikaa. Ja kun itselläni se vika löytyy korvien välistä, eli pienistä vioista tulee ylitsepääsemättömiä, niin yksinhän tässä varmaan joutuu loppuikänsä olemaan. Ja ne häiritsevät viat ovat osastoa ”rumat farkut” tai ”liian terävä nenä”. Eli ulkoisia juttuja, joilla ei kai pitäisi olla hirveästi väliä.
Joka ikinen tuntemani ikisinkku nainen on jyrämäinen luonteeltaan ja todella huono tekemään kompromisseja. Usein vielä itse kokevat olevansa kilttejä - jopa liian kilttejä. Jotkut ehkä ovatkin, mutta vain naisten kanssa. Miesten kanssa korostuu tarve tinkimättömästi ja ehdottomasti puolustaa omia oikeuksia, ihan pikkuasioissakin.
Lisämausteena kumma havainto, että hankala isäsuhde tai isän puuttuminen on tosi yleistä ikisinkkunaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani sinkuksi jääneet naiset eivät ole suostuneet pariutumaan "alaspäin" ja samalla tasolla opinnoissa sekä työelämässä olevia miehiä ei ole heille riittänyt tai ne miehet eivät ole heitä kelpuuttaneet. Insinöörimies voi pariutua sujuvasti tarhatädin tai kaupan kassan kanssa, mutta vähänkin opiskelleelle naiselle on edelleen suuri kauhistus pariutua duunarin kanssa.
Tutkimus on kanssasi eri mieltä.
1. Suomessa pariudutaan tosi uskollisesti saman sosiaaliluokan sisällä.
2. Nimenomaan naiset tekevät kompromisseja koulutuksen suhteen, eivät miehet.
”Samalla tuore tutkimus vesittää entisestään myyttiä korkeasti koulutetusta sinkkunaisesta, joka on niin nirso, ettei hän kelpuuta ketään.
Jo aiemmin on tutkittu, että kaikkein todennäköisimmin liittojen ulkopuolelle jäävät matalasti koulutetut miehet ja naiset.
– Näyttää siltä, etteivät korkeasti koulutetut naiset jää liittojen ulkopuolelle, vaan he ottavat itseään matalammin koulutetun miehen, Mäenpää toteaa.Tutkimuksesta selvisi, että ylemmän korkea-asteen suorittaneilla naisilla joka toisella on myös ylemmän korkea-asteen suorittanut puoliso. Lisäksi sellaisissa tapauksissa, joissa puolisot ovat eri koulutustasolta, yleensä naisella (35 % pareista) on korkeampi koulutus. Tutkituista pareista vain joka viidennen kohdalla miehellä on parempi koulutus.”
https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/nyt-se-on-tutkittu-koulutus-nakyy…
Nyt puhutaan sinkuista, ei pariutuneista. Sitä paitsi, tuo tutkimus vahvistaa sen, että sinkut ovat nirsompia koska jakauma ei vastaa valtakunnallista tasoa. Toisin sanottuna, korkeakoulutetut miehet eivät pariudu, ja miksi pariutuisivat, kun voi pyörittää montaa naista sitoutumatta.
eri
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen tuntemani ikisinkku nainen on jyrämäinen luonteeltaan ja todella huono tekemään kompromisseja. Usein vielä itse kokevat olevansa kilttejä - jopa liian kilttejä. Jotkut ehkä ovatkin, mutta vain naisten kanssa. Miesten kanssa korostuu tarve tinkimättömästi ja ehdottomasti puolustaa omia oikeuksia, ihan pikkuasioissakin.
Lisämausteena kumma havainto, että hankala isäsuhde tai isän puuttuminen on tosi yleistä ikisinkkunaisille.
Totta kai huono tai puuttuva isäsuhde vaikuttaa.
Kiltti en todellakaan väitä olevani, koska en ole palstamies.
N
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ettei pariudu silloin kun siihen on parhaat mahdollisuudet (opiskelijaelämä). Miehillä ei vielä silloin ole status lähelläkään huippua, joten todella helmiä voi ihan tavisnainenkin (jos nuori nainen nyt koskaan on parisuhdepelin tavis) saada. Kymmenen vuoden kuluttua, kun uraa on jo takana, miesten status nousee kuin raketti ja naisten tippuu kuin kivi.
Tällä oli 30 yläpeukkua ja 76 ala vaikka tämä on totta!
Niin, sinun kilttimiesmaailmassasi, joka huvittaa valtaosaa naisista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys, itsensä lapsen tasolle typistäminen, uhriutuminen, heikko itsetunto, epävarmuus.
Peukuista päätelleen noin 80% palstalaisista ei pidä näitä piirteitä negatiivisina. Ei ihme, jos ei onnista.
Pidän ystävällisenä sitä, että noin moni nainen puolusti miehiä. Ettehän te välttämättä voi sille mitään, että olette itsekkäitä, lapsen tasolla, uhriutujia (LOPUTTOMIA uhriutujia) heikkoitsetuntoisia ja epävarmoja.
Miksi pitää arvostella jos joku ei pariudu? Eikö se ole vaan rehellistä jos mielummin on single.
Mä olen sikäli hankala tapaus että jossain mielessä mä vaadin mieheltä luonteen puolesta aika paljon. Just mietiskelin tässä yhden kaverin miestä, joka on ihan kunnollinen, työssäkäyvä, hyvin pärjäävä ja pinnallisella tasolla varsin mukava heppu. On kuitenkin sen pinnan alla rutkasti todella tympeää luonnetta, kun tietää miten käyttäytyy huonolla tuulella ollessaan, vaikuttaa halveksivan naisia, on itsekäs yms. En haluaisi sellaisenkaan kanssa joutua perhe-elämään nalkkiin.
Ei kai naisiakaan kiinnosta välttämättä kaiken maailman autonrassaukset, mutta jos se on jotain mikä kumppania kiinnostaa niin voi yrittää asiasta jutella vaikkei ymmärräkään. Jos ei kertakaikkiaan jutut ja kiinnostuksenkohteet kohtaa niin sitten voi etsiä itselleen paremmin sopivaa kumppania.