Luetelkaa syitä miksi nainen jää sinkuksi

Minä en ainakaan lähtisi määrittelemään omaa ihmisarvoani, tai sitä, olenko onnistunut, vai epäonnistunut elämässäni sen perusteella, olenko ilman parisuhdetta, vai en.

Yksinoloon on olemassa monia taustalla olevia syitä. Joko ympäristön, elämässä päällä olevien tilanteiden, ja niiden kuvioiden takia, itse valittuja, tai ympäristön aikaansaamia.

Sinkkuutta aiheuttaa niin moni asia. Että ei edes yksi palsta siihen vaikuttavia syitä siihen riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen 45v sinkkunaisen joka ei ole koskaan ollut parisuhteessa. Ainoa syy on ujous ja hiljaisuus.

Noita ujoja miehiäkin on tosi paljon. Viihtyisiköhän ujo nainen ja ujo mies yhdessä? Niiden yhteensaaminen voisi olla kyllä aika hankalaa.

Tuntemiani ikisinkkuja:

- perusnätti poikatyttö. Älykäs, urheilullinen, menestynyt. Haluaisi kuitenkin suhteessa "katsoa miestä ylöspäin" ja siksi vain todellinen eliittimies kelpaisi. Sellainen taas ei halua 36-vuotiasta luonteeltaan miesmäistä suorittajaa vaan enemmänkin oman feminiinisen vastineensa

- ylipainoinen, huippuälykäs, tylsä ja totinen, sosiaalisesti kömpelö. 40+ Uskoakseni masentunut. Ei käy missään paitsi korkeintaan älykkötapahtumissa

- perusnätti, sellaisen näköinen että naisten silmissä upea...mutta ei niinkään miesten. 40+. Todella huoliteltu ja tyylikäs, hyvässä asemassa. Konservatiivinen, joitain hyvin outoja ja ehdottomia mielipiteitä. Jokin katseessa laittaa hälytyskellot soimaan. Vaatii mieheltä samaa kuin itsekin on, eli pitää olla pitkä, älykäs, menestynyt, sosiaalisesti taitava (nainen itse kuvittelee olevansa tätä), hauska (kts. edellinen), jne

- ylipainoinen, ujo, yksinäinen, vakavia terveydellisiä ongelmia, kiva ja sympaattinen. 25+. Ihastunut melko suosittuun mieheen jota ei voi saada, jäänyt kiinni teiniunelmiin

- ylipainoinen, mukava, sellainen pullantuoksuinen tapaus. Seurustellut monta kertaa mutta ihastunut röyhkeästi käyttäytyviin vanhempiin miehiin joille alko maittaa. Nyt alkanut katselemaan mukavampiakin miehiä, mutta tarjonta pikkukylässä on olematonta ja nainen on fakkiutunut elämään kissojen kanssa. Pian 30

 

Siihen on monta syytä, eikä se tarkoita että ihmisessä itsessään olisi jotain vikaa. Tarpeeksi kauan ku elää yksin, on hankala luopua omista tavoistaan jota on tottunut tekemään yksin. Sopivaa seurustelukumppia on vaikea löytää, jonka kanssa asiat tuntuu helpota ja vaivattomalta. Mutta kyllä niitäkin on :) ja aivan varmasti eteentulee jossain kohtaa elämää. 

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut ihan kaikkia aiempia kommentteja lukea, mutta tässä oma kaksisenttiseni.

1. Tämä on jo kulunut, mutta pitää edelleen paikkansa: nirsoilu, etenkin silloin, kun kriteerit ovat järjettömiä tai todella pinnallisia. Jos ei halua ketään tarjolla olevista, niin se on ihan ok, mutta on typerää väittää, että ketään ei mukamas vaan saa, jos oikeasti niitä vaihtoehtoja on useampiakin.

2. Ei pidä itsestään huolta. En tarkoita pelkästään ylipainoa, vaan muutenkin huolittelematonta olemusta. Vaatteet on jotain pesuissa vuosien mittaan venynyttä ja kulahtanutta Tokmannin mallistoa, hiukset on pelkkä epämääräinen pehko ja jalassa on kuraiset lenkkitossut. Mies ei kiinnostu sellaisesta, ellei rima ole TODELLA alhaalla.

3. Veemäinen ja tylsä luonne. Kukaan ei pidä viehättävänä naista, jonka ajatustoiminta koostuu 99-prosenttisesti toisten naisten kadehtimisesta, siitä, mikä kaikki on milloinkin päin persettä, yleisestä pessimistisyydestä ja kaikinpuolisesta tympeydestä.

Seurustelevat naisetko ovat itse täydellisyyksiä? Salli minun nauraa. Tunnen henkilökohtaisesti naisia, joilla on vaikka kaikki nuo ominaisuudet, eikä heillä miehiä puutu elämästään. Ihmeellistä negatiivista ja valheellista paskaa ihmiset kehtaavatkin suoltaa suustaan ulos. Nuo listaamasi asiat ovat lähinnä omia ajatuksiasi sinkkunaisista, ei mitään päteviä havaintoja.

Vierailija kirjoitti:

Nainen, joka ei halua alistua. Jokaisessa parisuhteessa nainen on väistämättä huonommassa asemassa TAVALLA TAI TOISELLA. 

Mä olen ehkä jotenkin naiivi tai yksinkertainen, mutta en kyllä pysty keksimään, miten nainen ihan VÄISTÄMÄTTÄ olisi huonommassa asemassa JOKAISESSA parisuhteessa. Itse en ainakaan koe olleeni. Valistakaa ihmeessä minua!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntemani sinkuksi jääneet naiset eivät ole suostuneet pariutumaan "alaspäin" ja samalla tasolla opinnoissa sekä työelämässä olevia miehiä ei ole heille riittänyt tai ne miehet eivät ole heitä kelpuuttaneet. Insinöörimies voi pariutua sujuvasti tarhatädin tai kaupan kassan kanssa, mutta vähänkin opiskelleelle naiselle on edelleen suuri kauhistus pariutua duunarin kanssa. 

Tutkimus on kanssasi eri mieltä.

1. Suomessa pariudutaan tosi uskollisesti saman sosiaaliluokan sisällä.

2. Nimenomaan naiset tekevät kompromisseja koulutuksen suhteen, eivät miehet.

”Samalla tuore tutkimus vesittää entisestään myyttiä korkeasti koulutetusta sinkkunaisesta, joka on niin nirso, ettei hän kelpuuta ketään.

Jo aiemmin on tutkittu, että kaikkein todennäköisimmin liittojen ulkopuolelle jäävät matalasti koulutetut miehet ja naiset.

– Näyttää siltä, etteivät korkeasti koulutetut naiset jää liittojen ulkopuolelle, vaan he ottavat itseään matalammin koulutetun miehen, Mäenpää toteaa.

Tutkimuksesta selvisi, että ylemmän korkea-asteen suorittaneilla naisilla joka toisella on myös ylemmän korkea-asteen suorittanut puoliso. Lisäksi sellaisissa tapauksissa, joissa puolisot ovat eri koulutustasolta, yleensä naisella (35 % pareista) on korkeampi koulutus. Tutkituista pareista vain joka viidennen kohdalla miehellä on parempi koulutus.”

https://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/nyt-se-on-tutkittu-koulutus-nakyy…

Nyt puhutaan sinkuista, ei pariutuneista. Sitä paitsi, tuo tutkimus vahvistaa sen, että sinkut ovat nirsompia koska jakauma ei vastaa valtakunnallista tasoa. Toisin sanottuna, korkeakoulutetut miehet eivät pariudu, ja miksi pariutuisivat, kun voi pyörittää montaa naista sitoutumatta.

eri

Juu, ja artikkelinkin lopussa mainittu sosiaalinen verkosto näyttelee varmasti merkittävää osaa kumppanin löytymisessä. Korkeakoulujen kautta kulkevien ihmisten verkostot ovat monesti maanlaajuisia, jopa kansainvälisiä verrattuna duunareiden verkostoihin, jotka pienimmillään koostuvat parista työkaverista, Penasta ja Antista. Maailma ja ympärillä pyörivä potentiaalisten kumppaneiden määrä ovat kovin erikokoisia.

Vierailija kirjoitti:

Pääsyy: parisuhde missään muodossa ei kiinnosta.

Olen itsenäinen ekstrovertti (jep, synnyin väärään maahan ja tunnen olevani kolmiopalikka pallojen täyttämässä Suomessa :p), mä en tarvitse paria vaan lauman kuten sudet tai norsut tai parven kuten piraijat tai silakat. Se tuntuu minusta kaikkein luonnollisimmalta: on se oma porukka, josta kuitenkin saa taukoa tarvitessa. Mulla on todella iso ja laaja ystävä-tuttava-kaveripiiri, joka toimii mun laajennettuna perheenäni. Olen ainoa lapsi, joten kaverit toimivat korvikesiskoina ja -veljinä mulle.

Tykkään matkustaa ja mennä ystävien kanssa vaikka ulkomaille, mutta toisaalta taas esim. leffassa käyminen on parasta yksin. Tai, no, jos saa ison lössin, niin sitten se toimii (varsinkin jos mennään jälkipuinnille johonkin pubiin tuoppien äärelle). Kaksistaan jonkun "sydänkäpysen" kanssa meneminen tuntuu jotenkin vaivaannuttavalta ja kummalliselta. Ja ahdistavalta.

Joitakin minusta parisuhdemielessä kiinnostuneita miehiä on kyllä sattunut eteen, mutta ei. En halua. Seksiäkin on saanut ihan kohtalaisen hyvin näin sinkkunakin.

Niin, ja olen vela eli koskaan ei ole ollut mitään myyttistä "biologista kelloa" tikittelemässä. (Vauvat haisevat mielestäni lähinnä happamalle maidolle, joskus ehkä kakalle, eivät koskaan hyvälle eli haisteleminen ei ole laukaissut mitään suurta kaipausta kohdussani.)

N41

Tästä tekstistä paistaa läpi, että ehkä sinulla on jonkinlaisia ongelmia henkisen intimiteetin kanssa? Onko sitten jotain traumaa taustalla tai mistä lie johtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei pariudu silloin kun siihen on parhaat mahdollisuudet (opiskelijaelämä). Miehillä ei vielä silloin ole status lähelläkään huippua, joten todella helmiä voi ihan tavisnainenkin (jos nuori nainen nyt koskaan on parisuhdepelin tavis) saada. Kymmenen vuoden kuluttua, kun uraa on jo takana, miesten status nousee kuin raketti ja naisten tippuu kuin kivi.

Tässä on tietty perä, mutta nämä tavisnaiset ja miehen statukset sekä parisuhdepeli hourailut vievät kommentin lassukkateorioihin. Tosiasia on, että nuorena ja kokemattomana tekee tyhmiä päätöksiä. Tämä johtuu ihan aivojen rakenteesta. Parikymppisenä aivotoiminnat ovat nopeita ja aivojen kehittymättömyyden takia kaikki elämykset, niin ilot kuin surutkin koetaan voimakkaampana. Näin käy myös rakastumisen tunteen kanssa. Jos silloin tapaa vähänkin miellyttävän miehen, helposti jää nalkkiin. Näin kävi itsellekkin. Myöhemmällä iällä se tunnepuoli on tasaisempaa, joten ilmeisesti tulee ristiriitaa deittailuvaiheessa kun sillä tunnepuolella ei tule sitä huuman tunnetta ja kukaan ei tunnu oikein miltään.

Tunteiden tasaisuus ja se ettei usko mihinkään uskomattomaan rakkauteen tuntuu olevan iso haittatekijä myös parikymppisenä. Olen 23-vuotias, ei parisuhteita takana. Muutama pitkään, jopa yli vuoden kestänyt tapailu takana, mutta ei parisuhdetta. Minulla on oma elämä töineen ja opiskeluineen, mutta siihen kyllä mahtuu toinen ihminen joka haluaa vastaavaa. Pärjään ja viihdyn yksin, mutta joku jakamassa arkea ei ole miinus tai rajoite vapaudelle. Samalla kun minä haluan tavallista, tasaista elämää haluavat monet tuttavani (20–40-v.) juuri sitä uskomatonta, kiihkeää rakkautta, joka peittoaa alleen kaiken muun. Heillä on takana monta parisuhdetta, ylä- ja alamäkiä ihmissuhderintamalla, paljon kaikenlaista. Itketään ja halutaan kuolla kun parin kuukauden suhde kariutuu, sitten löydetään jotain uskomatonta ja ainutkertaista ja suunnitellaan häitä, erotaan myrskyisästi ja huudetaan, löydetään Oikea Mies, sitten mennään taas. Elämä on jännittävää, ennakoimatonta ja tunteet suuria.

Olen miettinyt, että ehkä en vain ole sellaista ihmistyyppiä johon rakastutaan. Olen tavannut paljon ihania, miellyttäviä, mukavia ihmisiä, jotka ovat olleet minusta samaa mieltä. Tavataan usein, suunnitellaan milloin taas tavataan, molemmilla on hauskaa, soitellaan usein, sitten jonkin ajan päästä toinen ei löydä aikaa tavata, sitten yhteydenpito vähenee, vähenee lisää, lopulta ei kuulu mitään, lopulta tavataan ja toinen sanoo, että minun kanssa on hyvä olla ja olen ihana ystävä. Ei näitä toki mitenkään hurjan paljon ole, lähinnä työn, opiskelun ja harrastusten kautta tapaa paljon ihmisiä, joidenkin kanssa kemiat kohtaa ja tulee oltua paljon tekemisissä.

En tiedä mikä lopputulos olisi, jos epätoivoisesti etsisin parisuhdetta, lataisin Tinderin ja liittyisin sinkkuryhmiin. En ole kuitenkaan kokenut siihen tarvetta, kun tämä tasainen ja tavallinen arki on hyvää näinkin. Joskus olen kyllä miettinyt, että mikä oikein mättää.

Eli olet siis antanut miesten nussia sinua, vaatimatta parisuhdetta ja sitoutumista. Ihan oma syy. Jatka vaan tuolla linjalla, niin olet kolmekymppisenä sellainen kehäraakki ettet saa enää ketään täysjärkistä miestä.

Sitkeästi vain vielä länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassakin elää tämä uskomus, että naisen arvokkuus perustuu siihen, että piilottaa omat halunsa ja säästelee itseään kärsivällisesti sille unelmien prinssille. Ja mitä tämä unelmien prinssi tekee? Tietenkin polkee naisia minkä ehtii ja valitsee parhaan ilman, että se mitenkään vaikuttaa negatiivisesti hänen maineeseensa.

Sori vain, mutta a) minä en omista seksuaalisuuttani ja halujani kenellekään, eikä b) minusta tee vähemmän arvokasta se, että pidän seksistä. 

Ei se ole uskomus vaan vallitseva ideaali, jonka määrittelevät sukupuolet itse. Naisille miehen seksihistorialla on vöhemmän merkitystä, koska haluavat kaikki sitä samaa mies-tyyppiä ja heillä on väkisinkin hirveästi eri seksikumppaneitä kysynnän vuoksi. Miehet taas toivovat toisenlaista seksihistoriaa naiselta, erilaisista syistä. Ei siihen hyvinvointivaltio kuulu , muuten kuin, että se toki mahdollistaa naisten seksihurjastelun jossain määrin.

Minua on aina viehättäneet miehet, joilla ei ole irtoseksikokemuksia. Pidän sitä hyvinkin turn offina ja osoituksena kyvyttömyydestä sitoutua.

Entäs jos ne ovatkin olleet ne naiset, jotka eivät ole halunneet sitoutua ja siksi miehelle on kertynyt "irtoseksikokemuksia"? Outo sana kyllä muutenkin tuo irtoseksi, ikään kuin seksiin pitäisi automaattisesti liittää aina sitoutuminen, tai se on jotenkin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei pariudu silloin kun siihen on parhaat mahdollisuudet (opiskelijaelämä). Miehillä ei vielä silloin ole status lähelläkään huippua, joten todella helmiä voi ihan tavisnainenkin (jos nuori nainen nyt koskaan on parisuhdepelin tavis) saada. Kymmenen vuoden kuluttua, kun uraa on jo takana, miesten status nousee kuin raketti ja naisten tippuu kuin kivi.

Tässä on tietty perä, mutta nämä tavisnaiset ja miehen statukset sekä parisuhdepeli hourailut vievät kommentin lassukkateorioihin. Tosiasia on, että nuorena ja kokemattomana tekee tyhmiä päätöksiä. Tämä johtuu ihan aivojen rakenteesta. Parikymppisenä aivotoiminnat ovat nopeita ja aivojen kehittymättömyyden takia kaikki elämykset, niin ilot kuin surutkin koetaan voimakkaampana. Näin käy myös rakastumisen tunteen kanssa. Jos silloin tapaa vähänkin miellyttävän miehen, helposti jää nalkkiin. Näin kävi itsellekkin. Myöhemmällä iällä se tunnepuoli on tasaisempaa, joten ilmeisesti tulee ristiriitaa deittailuvaiheessa kun sillä tunnepuolella ei tule sitä huuman tunnetta ja kukaan ei tunnu oikein miltään.

Tunteiden tasaisuus ja se ettei usko mihinkään uskomattomaan rakkauteen tuntuu olevan iso haittatekijä myös parikymppisenä. Olen 23-vuotias, ei parisuhteita takana. Muutama pitkään, jopa yli vuoden kestänyt tapailu takana, mutta ei parisuhdetta. Minulla on oma elämä töineen ja opiskeluineen, mutta siihen kyllä mahtuu toinen ihminen joka haluaa vastaavaa. Pärjään ja viihdyn yksin, mutta joku jakamassa arkea ei ole miinus tai rajoite vapaudelle. Samalla kun minä haluan tavallista, tasaista elämää haluavat monet tuttavani (20–40-v.) juuri sitä uskomatonta, kiihkeää rakkautta, joka peittoaa alleen kaiken muun. Heillä on takana monta parisuhdetta, ylä- ja alamäkiä ihmissuhderintamalla, paljon kaikenlaista. Itketään ja halutaan kuolla kun parin kuukauden suhde kariutuu, sitten löydetään jotain uskomatonta ja ainutkertaista ja suunnitellaan häitä, erotaan myrskyisästi ja huudetaan, löydetään Oikea Mies, sitten mennään taas. Elämä on jännittävää, ennakoimatonta ja tunteet suuria.

Olen miettinyt, että ehkä en vain ole sellaista ihmistyyppiä johon rakastutaan. Olen tavannut paljon ihania, miellyttäviä, mukavia ihmisiä, jotka ovat olleet minusta samaa mieltä. Tavataan usein, suunnitellaan milloin taas tavataan, molemmilla on hauskaa, soitellaan usein, sitten jonkin ajan päästä toinen ei löydä aikaa tavata, sitten yhteydenpito vähenee, vähenee lisää, lopulta ei kuulu mitään, lopulta tavataan ja toinen sanoo, että minun kanssa on hyvä olla ja olen ihana ystävä. Ei näitä toki mitenkään hurjan paljon ole, lähinnä työn, opiskelun ja harrastusten kautta tapaa paljon ihmisiä, joidenkin kanssa kemiat kohtaa ja tulee oltua paljon tekemisissä.

En tiedä mikä lopputulos olisi, jos epätoivoisesti etsisin parisuhdetta, lataisin Tinderin ja liittyisin sinkkuryhmiin. En ole kuitenkaan kokenut siihen tarvetta, kun tämä tasainen ja tavallinen arki on hyvää näinkin. Joskus olen kyllä miettinyt, että mikä oikein mättää.

Eli olet siis antanut miesten nussia sinua, vaatimatta parisuhdetta ja sitoutumista. Ihan oma syy. Jatka vaan tuolla linjalla, niin olet kolmekymppisenä sellainen kehäraakki ettet saa enää ketään täysjärkistä miestä.

Sitkeästi vain vielä länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassakin elää tämä uskomus, että naisen arvokkuus perustuu siihen, että piilottaa omat halunsa ja säästelee itseään kärsivällisesti sille unelmien prinssille. Ja mitä tämä unelmien prinssi tekee? Tietenkin polkee naisia minkä ehtii ja valitsee parhaan ilman, että se mitenkään vaikuttaa negatiivisesti hänen maineeseensa.

Sori vain, mutta a) minä en omista seksuaalisuuttani ja halujani kenellekään, eikä b) minusta tee vähemmän arvokasta se, että pidän seksistä. 

Ei se ole uskomus vaan vallitseva ideaali, jonka määrittelevät sukupuolet itse. Naisille miehen seksihistorialla on vöhemmän merkitystä, koska haluavat kaikki sitä samaa mies-tyyppiä ja heillä on väkisinkin hirveästi eri seksikumppaneitä kysynnän vuoksi. Miehet taas toivovat toisenlaista seksihistoriaa naiselta, erilaisista syistä. Ei siihen hyvinvointivaltio kuulu , muuten kuin, että se toki mahdollistaa naisten seksihurjastelun jossain määrin.

Minua on aina viehättäneet miehet, joilla ei ole irtoseksikokemuksia. Pidän sitä hyvinkin turn offina ja osoituksena kyvyttömyydestä sitoutua.

Itsellesi kuitenkin sallit sen satakunta partneria?

Muutama noin 40v naisystäväni on paneskellut ja hengaillut viitisenkymmenen miehen kanssa Suomessa ja ympäri maailmaa. On sanottava, että heillä on ongelmia luoda nykyisin normaalia pysyvää parisuhdetta. Eikä heillä muuten ole lapsia ja on se jo liian myöhäistäkin.

Eiköhän se kuitenkin ole niin, että jos ei tahdo löytää mielestään sopivaa kumppania, niin se johtaa sitten väistämättä paneskeluun ja hengailuun, eikä toisinpäin. Tietysti siitä voi tulla sitten joillekin sellaisille ongelma, joilla on tarvetta laskeskella menneisyyden seksikertoja.

koska mulla on munat

Miltä näytät?

Oma valinta. Naisilla ei ole muuta syytä.

Ja omaan valintaan lasketaan se, ettei kelpuuta kuin Johnny Deppin kumppanikseen.