Lue keskustelun säännöt.
Luetelkaa syitä miksi nainen jää sinkuksi
04.10.2018 |
Olen kerran seurustellut. Sen jälkeen en ole löytänyt miestä enkä tiedä missä mättää. Olen jo 30 ja kaikilla tuntemillani naisilla (pois lukien mielenterveysongelmaiset) on mies ja perhe.
Laittakaa tähän syitä miksi nainen jää sinkuksi niin mietin johtuuko oma yksin jäämisen jostain mille voisin oikeasti tehdä jotain, kiitos!
Kommentit (313)
En tiedä uskallanko enää luottaa keneenkään, tai jaksanko uskoa että löydän sen oikean.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse toivon vain löytäväni hyväsydämisen ja viisaan miehen, jonka kanssa käydä syvällisempiäkin keskusteluja ja jonka kanssa arvot menisi jotenkin yhteen . Miehen ei tarvitse olla pitkä, bodari eikä ulkonäöltään normaalista poikkeava. Ei ole vielä osunut kohdalle miestä jolta löytyisi älyä ja hyvä sydän. Aina toinen puuttunut. Miehen ei tarvitse olla korkeakoulutettu, eikä hyvin tienaava.
(Itse olen hoikka, usein kauniiksi kehuttu ja opiskelen yliopistossa alalla jossa hyvät työllisyysnäkymät. Sinkkuna ollut kahdeksan vuotta.)
N23
Miksi alapeukut?
Nuorempana tunteet leimahtivat helposti ja olin sarjaseurustelija. Nyt vanhemmalla iällä monikaan ei herätä muuta kuin äidillisiä tunteita. Kumppaniksi kelpaisi joku itsenäinen, harrastunut ja empaattinen ihminen ja voisin kuvitella, että seksihalutkin heräisivät, kun pystyisi suhtautumaan tyyppiin enemmän puolisona kuin lapsena. En tiedä sitten kasvatko miehet "aikuisiksi" muuten kuin pakon edessä, lasten kasvattamina. Tarjonta tuntuu koostuvan epävarmoista tai elämäänsä tyytymättömistä ylisuorittajista, jotka eivät pidä huolta itsestään tai osaa nauttia yksinkertaisesta elämästä. Sekä sitoutumista, että itse omista tunteistaan vastuun kantamista pelätään, lapsista puhumattakaan. Kai se pitää ensin ottaa mies kasvatettavaksi ja haaveilla vasta sitten lapsista :D
Vierailija kirjoitti:
Se että osa miehistä on sellaisia kun tällä palstalla.
Tämä on yksi syistä, miksi itse en enää uskalla tapailla miehiä ja poistin tinderinkin kokonaan. En missään nimessä huoli lähelleni ketään, joka ihailee jotakin maksullisissa käymistä, miettii jotakin vtun ”evoluutiopsykologiaa”, kyttäilee muiden miesten leukakulmia, valehtelee ja tyytyy.
Saa olla melkoinen tapaus, että vakuuttaa mut olevansa jotakin muuta kuin palstan ”miehet”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toivon vain löytäväni hyväsydämisen ja viisaan miehen, jonka kanssa käydä syvällisempiäkin keskusteluja ja jonka kanssa arvot menisi jotenkin yhteen . Miehen ei tarvitse olla pitkä, bodari eikä ulkonäöltään normaalista poikkeava. Ei ole vielä osunut kohdalle miestä jolta löytyisi älyä ja hyvä sydän. Aina toinen puuttunut. Miehen ei tarvitse olla korkeakoulutettu, eikä hyvin tienaava.
(Itse olen hoikka, usein kauniiksi kehuttu ja opiskelen yliopistossa alalla jossa hyvät työllisyysnäkymät. Sinkkuna ollut kahdeksan vuotta.)
N23
No eiköhän sinulle vielä joku löydy. Varmasti löytyy sellainenkin, joka ylittää reippaasti vaatimuksesi. Olet vielä nuori. Lykkyä tykö!
Mulla oli aikanaan samat kriteerit, ja niillä löytyi mies, jonka kanssa saatiin aikaiseksi onnellinen avioliitto. :) Tuolla se yksisarvinen heiluttelee aamu-unisena varpaitaan, kyllä niitä on, vaikka palstan perusteella voisi luulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toivon vain löytäväni hyväsydämisen ja viisaan miehen, jonka kanssa käydä syvällisempiäkin keskusteluja ja jonka kanssa arvot menisi jotenkin yhteen . Miehen ei tarvitse olla pitkä, bodari eikä ulkonäöltään normaalista poikkeava. Ei ole vielä osunut kohdalle miestä jolta löytyisi älyä ja hyvä sydän. Aina toinen puuttunut. Miehen ei tarvitse olla korkeakoulutettu, eikä hyvin tienaava.
(Itse olen hoikka, usein kauniiksi kehuttu ja opiskelen yliopistossa alalla jossa hyvät työllisyysnäkymät. Sinkkuna ollut kahdeksan vuotta.)
N23
Miksi alapeukut?
Rikkoo palstan miehien illuusiota sinkkunaisista. :D
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani sinkuksi jääneet naiset eivät ole suostuneet pariutumaan "alaspäin" ja samalla tasolla opinnoissa sekä työelämässä olevia miehiä ei ole heille riittänyt tai ne miehet eivät ole heitä kelpuuttaneet. Insinöörimies voi pariutua sujuvasti tarhatädin tai kaupan kassan kanssa, mutta vähänkin opiskelleelle naiselle on edelleen suuri kauhistus pariutua duunarin kanssa.
"eivät ole suostuneet"
Minkä ihmeen takia pitäisi suostua? Jos ei viehäty, niin sitten ei, oli syy mikä tahansa. Mikäli ovat tyytyväisiä tilanteeseensa sinkkuna, niin ongelmaa ei heillä asian suhteen luultavasti ole. Ainoat kellä ongelma on, niin teillä tasoteoriakatkeroilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niskojen nakkelu, ultimaattumien heittely, vessankannen asennosta rähjäys, siivouspakkomielle, kissahulluus, nuoren miljonäärihughgrantin vaatiminen.
Tunnetko oikeasti tällaisia naisia? En itse tiedä ketään, joka pitäisi Hugh Grantia hyvännäköisenä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani sinkuksi jääneet naiset eivät ole suostuneet pariutumaan "alaspäin" ja samalla tasolla opinnoissa sekä työelämässä olevia miehiä ei ole heille riittänyt tai ne miehet eivät ole heitä kelpuuttaneet. Insinöörimies voi pariutua sujuvasti tarhatädin tai kaupan kassan kanssa, mutta vähänkin opiskelleelle naiselle on edelleen suuri kauhistus pariutua duunarin kanssa.
Minusta on aivan puppua, että tarhatäti tai kaupan kassa olisi "alempana" insinöörimiestä. Palkkatasoltaan kyllä, mutta esimerkiksi tarhatädin empatiakyky ja sosiaaliset taidot saattavat olla viisinkertaisesti sen, mitä loogismatemaattisesti orientoituneella insinöörimiehellä. Esimerkiksi perhettä perustaessa ja yleisesti ihmisten kanssa toimiessa niistä on ihan lailla hyötyä, kuin lihavasta lompakosta. Toivon, ettei kukaan matalapalkka-alan ihminen kuvittele olevansa oikeasti alempana tai arvottomampi kuin se, kenellä on iso liksa. Eikä varsinkaan pariudu tällaisen alentajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse toivon vain löytäväni hyväsydämisen ja viisaan miehen, jonka kanssa käydä syvällisempiäkin keskusteluja ja jonka kanssa arvot menisi jotenkin yhteen . Miehen ei tarvitse olla pitkä, bodari eikä ulkonäöltään normaalista poikkeava. Ei ole vielä osunut kohdalle miestä jolta löytyisi älyä ja hyvä sydän. Aina toinen puuttunut. Miehen ei tarvitse olla korkeakoulutettu, eikä hyvin tienaava.
(Itse olen hoikka, usein kauniiksi kehuttu ja opiskelen yliopistossa alalla jossa hyvät työllisyysnäkymät. Sinkkuna ollut kahdeksan vuotta.)
N23
En juuri tunne tällaisia miehiä, ehkä kourallisen...
t. nelikymppinen nainen
A)/Nainen ei Halua miestä vaivoikseen! Kyse ei ole sinkkuudeksi jäämisestä vaan valinnasta.. Peräkammaripojat toki Jää peräkammariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse toivon vain löytäväni hyväsydämisen ja viisaan miehen, jonka kanssa käydä syvällisempiäkin keskusteluja ja jonka kanssa arvot menisi jotenkin yhteen . Miehen ei tarvitse olla pitkä, bodari eikä ulkonäöltään normaalista poikkeava. Ei ole vielä osunut kohdalle miestä jolta löytyisi älyä ja hyvä sydän. Aina toinen puuttunut. Miehen ei tarvitse olla korkeakoulutettu, eikä hyvin tienaava.
(Itse olen hoikka, usein kauniiksi kehuttu ja opiskelen yliopistossa alalla jossa hyvät työllisyysnäkymät. Sinkkuna ollut kahdeksan vuotta.)
N23
En juuri tunne tällaisia miehiä, ehkä kourallisen...
t. nelikymppinen nainen
Hyväsydämisyys ja älykkyys kulkee harvoin samassa paketissa. Ei ole silti liikaa vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole "jäänyt" sinkuksi. Olen sinkku. Syy on lähinnä henkilökohtaisista valinnoista ja luonteesta, koska ulkonäöltäni olen juuri sellainen jonka olisi pitänyt ensimmäiseksi pariutua:). Pieni, vaalea, naisellinen. Olen aina viihtynyt yksin, ahdistava nuoruussuhde, seksittömyyteen tottuu jne. Ja nyt on jo normaali elämäntapa olla yksin. Voisin kyllä seurustella, mutta en jaksa tehdä asian eteen mitään.
Hieman sama tilanne. Ongelmana jossain määrin ovat ukkomiehet jotka etsivät piristystä elämäänsä enkä halua harrastaa sellaista hyväntekeväisyyttä. Olisi helpompi seurustella, mutta en kiinnostu käytännössä kenestäkään ja nykyisin en vaivaudu edes etsimään koska rima on sitä korkeammalla mitä vanhemmaksi tulen.
Tämä! Siis parikymppisenähän sitä otti vaan jonkun, kenet vaan, kunhan sai sen parisuhteessa olevan statuksen. Sosiaalinen paine oli silloin sellainen. Nyt, mitä vanhemmaksi tulee, sitä nirsommaksi sitä tulee. Mä en todellakaan huoli viereen ketään, joka ei oikeasti sytytä mua ja osaa keskustella mun kanssa oikeista asioista tai saa mua nauramaan aidosti! Ja miksi ihmeessä ottaisin? Just nimenomaan hyväntekeväisyydestäkö?
Mulla on koko elämä mallillaan, en tarvitse ketään, ei ole enää pariutumisen painetta enkä halua tehdä tässä asiassa kompromisseja. Se on joko just eikä melkein tai ei yhtään mitään - enkä kummassakaan tapauksessa ainakaan häviä.
Mulla olisi ottajia kyllä. Siksi vastustan sanaa ”jäädä” koskien sinkkuuttani, tämä on ihan oma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Mieluummin yksin, kun "huonon" miehen kanssa
-Hitaasti lämpenevä luonne
-Hiljainen ja ujo
-Nykyinen deittailukulttuuri vähän tökkii. Siis sellainen, että tapaillaan monia yhtäaikaa ja kaikki on sallittua ennen kuin on sovittu että nyt seurustellaan. Tulee sellainen olo että en nyt mitenkään kovin tärkeä voi olla, jos haluaa muita samaan aikaan.
-En käy baareissa yms.
Tuossa ainakin osa syistä miksi olen sinkku varmaan jatkossakin
Olin vauhdilla menossa kohti ikisinkkuutta, koska olin miesten suhteen todella arka ja pelokas. En ollut teinivuosina mennyt mukaan muiden bilettämiseen, kun jotenkin älyllisemmät asiat silloin kiinnostivat. Jäi oppimatta ne taidot, joilla keskustelu olisi avattu ja tutustuttu. Olin perusnätti, liikunnallinen, muuten sujuva suustani - paitsi miesten kanssa - ja valmistumassa hyvin palkattuun akateemiseen ammattiin. Kuuluisa kello tikitti taustalla ja sai minutkin liikkeelle ravintoloihin yms. Sitten mies, joka oli iskutaidoissaan kaltaiseni kömpelö, kiinnitti minuun huomiota ja haki tanssimaan. Mies oli älykäs, pitkä ja kiinnostuksessaan vilpitön. Jokin vain klikkasi seuraavina viikkoina, ja niin kohtalokseni tuli jämähtää tähän ainoaan, jonka kiinnostuksen noteerasin. Nuo taidot saada toisen kiinnostus heräämään ja toisaalta huomata toisen kiinnostus, niistä se on paljolti kiinni.
Mies 37v kirjoitti:
Naiset ovat miesten suhteen aivan liian vaativia. Miehen pitäisi olla joka suhteessa täydellinen kelvatakseen naiselle ja täydellisiä miehiä ei ole olemassa kuten ei ole täydellisiä naisiakaan.
Höpsis. Olen itsekin tavannut MULLE täydellisen miehen ja seurustellut sen kanssa. Missään nimessä ikinä ei voi olla liian nirso, parisuhde on elämän tärkein suhde eikä siinä saa tyytyä yhtään täydellistä vähempään.
Mutta mun täydellinen on tietty eri täydellinen, mitä sä tässä tarkoitit. Meillä ei katsota pituutta tai leukoja.
Oikeat naiset ja miehet eivät kohtaa, koska ovat niin erilaisia. Koulutettu, siisti virkanainen ja kouluja käymätön juoppo peräkammaripoika.
Kaffepulla kirjoitti:
M2018AV kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi sinkkukaveriani ovat erittäin kauniita ja näyttäviä, fiksuja, mukavia ja ovat hyväpalkkaisessa työssä. He eivät käy baareissa eivätkä juuri selaile deittisivuja. Ei ole kuulemma vielä se elämän mies kävellyt vastaan.
Eikä tule noin passiivisella asenteella kävelemäänkään.
En ole samaa mieltä.
Itse asiassa tasokkaimmat naiset saattavat pysyä sinkkuna pitkään. Esim. nuorena tunsin erään kaverini kautta paljon lääkisopiskelijoita, joukossa todella hyvän näköisiä, urheilullisia, ns. hyvästä perheestä olevia tyttöjä. Kyllä nämä tytöt tietävät arvonsa, ei tarvitse jokainen ekana vastaantulevan Jarin tai Karin matkaan lähteä. Hyvää kannattaa odottaa ja koulutukseen ja uraan satsata. Yleensä he löytävät sitten aikanaan tasokkaan puolison samoista piireistä, ei todellakaan mistään baareista.
Kyllä ne ovat useammin näitä wt-Janicoita, joilla on jo parikymppisenä ollut monta poikaystävää ja pahimmassa tapauksessa jo liuta lapsiakin tehtynä.
Tämä!!!
Mun tuttavapiirissä on naisia, jotka on aina olleet suhteessa sen pari vuotta kerrallaan ja sitten vaihtaneet miestä. Sitten on muutama meitä, jotka oltiin sinkkuina päälle kolmekymppisiksi (osa lähemmäs nelikymppisiksikin), koska ei huolittu mitä tahansa ja ihan oikeasti vaadittiinkin jotain ominaisuuksia vastapuolelta. Kun vihdoin löytyi sopiva, ihana, ihastuttava mies, sen kanssa sitten pariuduttiin pysyvästi. Siinä missä ensimmänen ryhmä jatkaa edelleen miesten vaihtelua, me jälkimmäiset ollaan nyt näiden täydellistemme kanssa tyytyväisinä ties kuinka monetta vuotta.
Ei pidä tyytyä huonoon.
(Ja toisin kuin lassukat luulee, myös seksikumppaneiden määrä on meidän pitkään sinkkuina olleiden ryhmässä huomattavasti pienempi.)
Musta tällä hetkellä tuntuu siltä, että on tosi vaikea löytää yhteensopivaa, viehättävää ja samanhenkistä miestä (palstalla tämä tunnetaan ns. nirsoiluna). Olen työelämässä ja sitä kautta ei ainakaan tunnu juuri tutustuvan uusiin ihmisiin. Ystäväpiirini on aika pieni. En käy baareissa ja inhoan suuria ihmisjoukkoja.
Harrastusten kautta voisi periaatteessa tutustua uusiin miehiin, viimeinen löytyi niin.
Toisaalta elämä on valintoja. Elämäni on kivaa yksinkin. Mulla on kokemusta huonosta avioliitosta, joten ei kiinnosta olla parisuhteessa vain siksi, että olisi joku, vaan sen täytyy olla oikea ihminen puolin ja toisin.
Sinkkuus on siis valinta tässä mielessä. En koe "jääneeni" mihinkään. N45
Jää? Eiköhän se ole lähes aina oma valinta jostain syystä. Minä olin sinkku kolmekymppisenä ja olen sitä edelleen viisikymppisenä, toki miehiä on jonkin aikaa ollut elämässäni tuossakin välissä mm. matkaseurana ja kesämiehenä mutta syy siihen että en ole pariutunut löytyy nuoruuden lyhyestä avioliitostani, josta minulla on lapsi. Mies oli niin narsistinen ja väkivaltainen, ulkokultainen ja osoittautui sovinistiksi että vei vuosia toipua ja lisäksi oli se lapsi.