Lue keskustelun säännöt.
Luetelkaa syitä miksi nainen jää sinkuksi
04.10.2018 |
Olen kerran seurustellut. Sen jälkeen en ole löytänyt miestä enkä tiedä missä mättää. Olen jo 30 ja kaikilla tuntemillani naisilla (pois lukien mielenterveysongelmaiset) on mies ja perhe.
Laittakaa tähän syitä miksi nainen jää sinkuksi niin mietin johtuuko oma yksin jäämisen jostain mille voisin oikeasti tehdä jotain, kiitos!
Kommentit (313)
Naiset ovat miesten suhteen aivan liian vaativia. Miehen pitäisi olla joka suhteessa täydellinen kelvatakseen naiselle ja täydellisiä miehiä ei ole olemassa kuten ei ole täydellisiä naisiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaksi sinkkukaveriani ovat erittäin kauniita ja näyttäviä, fiksuja, mukavia ja ovat hyväpalkkaisessa työssä. He eivät käy baareissa eivätkä juuri selaile deittisivuja. Ei ole kuulemma vielä se elämän mies kävellyt vastaan.
Eikä tule noin passiivisella asenteella kävelemäänkään.
Vierailija kirjoitti:
Niskojen nakkelu, ultimaattumien heittely, vessankannen asennosta rähjäys, siivouspakkomielle, kissahulluus, nuoren miljonäärihughgrantin vaatiminen.
Paradoksaalisesti monilla tuollaisilla naisilla on ollut poikaystäviä yläasteelta lähtien, ja sinkkuina eivät ole olleet muutamaa kuukautta pidempään.
Minä olin sinkku nelikymppiseksi asti, koska olen aika läheisyys- ja sitoutumiskammoinen. En ole koskaan haaveillut perheestä tai naimisiinmenosta. Biletin kyllä ja oli yhdenyönsuhteita. Olen myös todella nirso enkä voi kuvitella seksiä useimpien miesten kanssa, ja parisuhteessahan sitä pitäisi harrastaa. Lopulta aloin seurustella ja menin ihme kyllä naimisiinkin keski-ikäisenä, kun tuli vastaan ns vuosisadan rakkaustarina, kertakaikkiaan täydellinen mies, ettei sitä voinut päästää menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys, itsensä lapsen tasolle typistäminen, uhriutuminen, heikko itsetunto, epävarmuus.
Kuvailit juuri naisen joka ei hetkeäkään osaa olla ilman parisuhdetta. Sama se millainen äijänkuvatus, kunhan on MIES.
Itse olin sinkku todella pitkään, noin kolmevitoseksi. Siis ilman ainuttakaan vakavasti otettavaa seurustelusuhdetta. Syitä oli useita:
-Ajan puute. Opiskelut ja työ menivät hauskanpidon edelle. Baareissa kävin joskus, mutta parisuhdeasiat eivät koskaan olleet prioriteetti.
-Introverttius. Viihdyin itsekseni, minulla oli lisäksi todella hyviä ystäviä ja ihana lapsuudenperhe. En siis ikinä kokenut minkäänlaista yksinäisyyttä, jota olisi ollut tarve paikata parisuhteella.
-Velaus. En halunnut lapsia, siksikään miehen löytäminen ei ollut relevanttia. Jos tapailin jotain miestä ja tämä alkoi puhua perheen perustamisesta, se oli minulle aivan täydellinen turn off.
-Miesmaku. Miesystäväni olivat enimmäkseen muusikkoja. En ollut kiinnostunut akateemisista miehistä. Musamiehet harvemmin haluavat mitään vakavaa...
-Seksin saamisen helppous. Kauniilla nuorella sinkulla riitti vientiä, ei ollut tarvetta sitoutua siksi, että saisi huomiota edes joltain. Baarissa oli kiva paistatella misten katseiden ristitulessa, ja jonkun voi sitten vielä kotiin, jos haluaa. Yleensä en edes halunnut.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joskus ajatellut että jos ero tämän nykyisen miehen kanssa tulisi niin uuteen suhteeseen en enää alkaisi. Ne kompromissit, sopeutuminen, kaikki keskustelu ja yhdessä kasvaminen on niin hemmetin rankkaa työtä varsinkin siinä vaiheessa, kun näitä asioita tehdään jo omien lasten kasvatuksen parissa. Nyt olen hyvässä suhteessa mutta vain siksi että töitä on tehty 10+ vuotta. Tämä mies jää kyllä ensimmäiseksi ja viimeiseksi, riippumatta siitä ollaanko yhdessä hautaan asti vai ei.
En pidä sinkkuja yhtään reppanoina, nauttikaa vaan vapaudestanne! Kaikessa on puolensa eikä ole mikään pakko pariutua :)
M2018AV kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi sinkkukaveriani ovat erittäin kauniita ja näyttäviä, fiksuja, mukavia ja ovat hyväpalkkaisessa työssä. He eivät käy baareissa eivätkä juuri selaile deittisivuja. Ei ole kuulemma vielä se elämän mies kävellyt vastaan.
Eikä tule noin passiivisella asenteella kävelemäänkään.
En ole samaa mieltä.
Itse asiassa tasokkaimmat naiset saattavat pysyä sinkkuna pitkään. Esim. nuorena tunsin erään kaverini kautta paljon lääkisopiskelijoita, joukossa todella hyvän näköisiä, urheilullisia, ns. hyvästä perheestä olevia tyttöjä. Kyllä nämä tytöt tietävät arvonsa, ei tarvitse jokainen ekana vastaantulevan Jarin tai Karin matkaan lähteä. Hyvää kannattaa odottaa ja koulutukseen ja uraan satsata. Yleensä he löytävät sitten aikanaan tasokkaan puolison samoista piireistä, ei todellakaan mistään baareista.
Kyllä ne ovat useammin näitä wt-Janicoita, joilla on jo parikymppisenä ollut monta poikaystävää ja pahimmassa tapauksessa jo liuta lapsiakin tehtynä.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M2018AV kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi sinkkukaveriani ovat erittäin kauniita ja näyttäviä, fiksuja, mukavia ja ovat hyväpalkkaisessa työssä. He eivät käy baareissa eivätkä juuri selaile deittisivuja. Ei ole kuulemma vielä se elämän mies kävellyt vastaan.
Eikä tule noin passiivisella asenteella kävelemäänkään.
Mutta se ei taas heitä haittaa. Tulee vastaan, jos on tullakseen. Eihän sitä tiedä jos työpaikalta tai harrastuksista löytyy sen kummemin etsimättä. Minä löysin mieheni kahvilasta. Tuli samaan pöytään istumaan, kun muualla oli täyttä. Siinä alettiin juttelemaan ja sovittiin sitten treffit seuraavalle viikolle.
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
... Ehkä osalla on myös epärealistiset odotukset seurustelukumppanille...
Niinpä. Unohdetaan tai ei tiedosteta sitä seikkaa että seukkailu on yks hitonmoinen kompromissi kahden ihmisen välillä.
Aatellaan vaan minä, minä, minä!
Siis ei pelkästään naisilla ole tätä vaan tieteski myös miehillä. Parisuhdehan pitäisi olla me. Me siten että molemmilla on hyvä olla. Pitää osata antaa ja ottaa, molempien osapuolten on kyettävä tekemään kompromisseja siten että se tukee suhdetta.
tai sitten nimenomaan tiedostetaan parisuhteen kompromissit ja sen takia ollaankin niin tarkkoja siitä, että millaisen hekilön kanssa ollaan pariutumassa ja millaisia kompromisseja ollaan valmiita tekemään, onko tämä juuri se henkilö, jonka viat hyväksyn ja hyväksyykö hän minun.
Niin, kieltämättä tuohon kompromissi-jutskaan liittyy proplematiikkaa. Parisuhteenhan pitäs perustua molemminpuoliseen kunnioitukseen. Jos tätä ei ole niin helposti homma lipsahtaa siihen että vähemmän kunnioittava rupeaa väärinkäyttämään toisen luottamusta.
Juurikin näin ja kompromissin sijasta toinen yritetään muuttaa itselleen sopivaksi, jolloin toinen joko alistuu tai sitten lähtee mukaan, yrittämällä muutta se toinen taas itselleen sopivaksi, jolloin syntyy valtataistelu eikä tasapainoisesta suhteesta ole tietoakaan. Tuonlaisia suhteita näkee paljon, koska meneehän nyt parisuhteessa oleminen ihmisen hyvinvoinnin edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa miesten taso on todella alhainen. Ulkomailla matkatessa huomaa että hyvinkin tavallisella naisella saattaa olla hyvinkin tasokas mies. Suomi on täynnä korkeakoulutettuja sinkkunaisia. Tunnen monia hyvännäköisiä nuoria sinkkunaisia, joiden vaatimukset ovat täysin realistiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mielenterveysongelmainen, mutta en ole ikinä seurustellut. En ole kauheasti kyllä yrittänytkään löytää kumppania. Jos kukaan ei kiinnosta tarpeeksi niin miksi pakolla...
Kaffepulla kirjoitti:
M2018AV kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi sinkkukaveriani ovat erittäin kauniita ja näyttäviä, fiksuja, mukavia ja ovat hyväpalkkaisessa työssä. He eivät käy baareissa eivätkä juuri selaile deittisivuja. Ei ole kuulemma vielä se elämän mies kävellyt vastaan.
Eikä tule noin passiivisella asenteella kävelemäänkään.
En ole samaa mieltä.
Itse asiassa tasokkaimmat naiset saattavat pysyä sinkkuna pitkään. Esim. nuorena tunsin erään kaverini kautta paljon lääkisopiskelijoita, joukossa todella hyvän näköisiä, urheilullisia, ns. hyvästä perheestä olevia tyttöjä. Kyllä nämä tytöt tietävät arvonsa, ei tarvitse jokainen ekana vastaantulevan Jarin tai Karin matkaan lähteä. Hyvää kannattaa odottaa ja koulutukseen ja uraan satsata. Yleensä he löytävät sitten aikanaan tasokkaan puolison samoista piireistä, ei todellakaan mistään baareista.
Kyllä ne ovat useammin näitä wt-Janicoita, joilla on jo parikymppisenä ollut monta poikaystävää ja pahimmassa tapauksessa jo liuta lapsiakin tehtynä.
Näinhän se on ja olen lukenut jostain tutkimuksiakin asiasta.
Aloitus kuulostaa lähinnä surullisesti siltä, että joku, jolla ei ole mitään muuta ylpeiltävää itsessään, yrittää päteä edes parisuhteellaan.
Tuntemani sinkuksi jääneet naiset eivät ole suostuneet pariutumaan "alaspäin" ja samalla tasolla opinnoissa sekä työelämässä olevia miehiä ei ole heille riittänyt tai ne miehet eivät ole heitä kelpuuttaneet. Insinöörimies voi pariutua sujuvasti tarhatädin tai kaupan kassan kanssa, mutta vähänkin opiskelleelle naiselle on edelleen suuri kauhistus pariutua duunarin kanssa.
Itse toivon vain löytäväni hyväsydämisen ja viisaan miehen, jonka kanssa käydä syvällisempiäkin keskusteluja ja jonka kanssa arvot menisi jotenkin yhteen . Miehen ei tarvitse olla pitkä, bodari eikä ulkonäöltään normaalista poikkeava. Ei ole vielä osunut kohdalle miestä jolta löytyisi älyä ja hyvä sydän. Aina toinen puuttunut. Miehen ei tarvitse olla korkeakoulutettu, eikä hyvin tienaava.
(Itse olen hoikka, usein kauniiksi kehuttu ja opiskelen yliopistossa alalla jossa hyvät työllisyysnäkymät. Sinkkuna ollut kahdeksan vuotta.)
N23
Vierailija kirjoitti:
Itse toivon vain löytäväni hyväsydämisen ja viisaan miehen, jonka kanssa käydä syvällisempiäkin keskusteluja ja jonka kanssa arvot menisi jotenkin yhteen . Miehen ei tarvitse olla pitkä, bodari eikä ulkonäöltään normaalista poikkeava. Ei ole vielä osunut kohdalle miestä jolta löytyisi älyä ja hyvä sydän. Aina toinen puuttunut. Miehen ei tarvitse olla korkeakoulutettu, eikä hyvin tienaava.
(Itse olen hoikka, usein kauniiksi kehuttu ja opiskelen yliopistossa alalla jossa hyvät työllisyysnäkymät. Sinkkuna ollut kahdeksan vuotta.)
N23
No eiköhän sinulle vielä joku löydy. Varmasti löytyy sellainenkin, joka ylittää reippaasti vaatimuksesi. Olet vielä nuori. Lykkyä tykö!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole lihaviaa eivätkä passaa miestä.
Tuo painojuttu on alkanut minuakin mietityttää, mitä lihavampi nainen sitä varmemmin on kihlat sormessa. Pelkkää alapeukkua tulee kun tämän sanon mutta niin se on.
T: ikisinkku nainen 30v, 50kg
Mullakin on yksi todella tukeva kaveri, joka on jatkuvasti suhteessa. Käväisipä kerran pari vuotta avioliitossakin asti. Netistä hän ne miehet etsii, määrätietoisesti seulomalla ja tapaamalla ja ottamalla sen, joka tuntuu parhaimmalta valinnalta - ei siis ihastu tai rakastu, vaan valitsee aina järjellä. Kukaan mies ei kuitenkaan kykene täyttämään kaverini odotuksia ja vaatimuksia suhteessa, joten viimeistään siinä kolmen vuoden kieppeillä lähtee mies vaihtoon. Ja aina löytyy uusi.
Ja nyt tarkoitan tukevalla oikeasti isoa. Siis sellaista, jolle lääkäritkin sanoo, että ”laihduta”. Tosin on pakko sanoa, ettei ne miehetkään mitään helmiä ole - tosi tavallisia duunareita.
En silti vaihtaisi osia.
Oma passiivisuus. Ne jotka ovat yksin kyllä tajuavat tämän ja ovat sen itselleen hyväksyneet.