Luetelkaa syitä miksi nainen jää sinkuksi

Vierailija kirjoitti:

Työtoverilla kihlaus purkutui siihen, ettei antanut ennen häitä.  Mies vaan heitti sormuksen pois, ja sanoi jotain:  ei sikaa säkissä , tyyliin. Tämä nainen itki varmaan pari kuukautta, kun hänkin olisi halunnut perheen,kuten hänen sisaruksillaankin oli. Ei sitten koskaan ollut merkittävää miesystävää. Sam iloinen a nainen vältteli kaikkea naisellista, vaatteita, kampausta, meikkiä, ja työssä hyvin komenteleva vakka oli se ainoa kouluttamaton joukossa. Asui mummon kanssa yksiössä lähiössä, vaikka oli muuten normaali.

Ihme tarina. Luulisi kyllä, että jos joku on noin seksin perään, seurustelu olisi tyssännyt jo ennen kihloja. Eipä ollut mikään menetys naiselle, pikemminkin täpärä pelastus.

Kokemus. Toivoisin pääseväni takaisin aikaan ennenkuin aloin haaveilla parisuhteesta ja skipata koko vaiheen. Yksin olisi ollut parempi. 

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttuni oli nuorena oikein hyvännäköinen. Tosin hän on aina ollut tosikko eikä hymyile tai naura oikeastaan koskaan. Itse olen selvästi rumempi, mutta olen iloinen ja helposti lähestyttävä. Ehkä tämä luonteenpiirre on auttanut minua tutustumaan miehiin ja saamaan seuraa. Kaunis tuttavani on vuosien jälkeen vielä sinkku.

No minkä sillekään sitten tekee? Jos ei pidä juttuja hauskoina tai ei jaksa tai halua teeskennellä pitävänsä? Mä olen sellainen etten naura helposti ja liian hiljainen ja vaikeasti lähestyttävä mutta tätä on aika vaikea muuttaa vaikka tiedän kyllä että olen vääränlainen tällaisena. Suhtaudun (tai yritän suhtautua) ihmisiin ystävällisesti, hymyillä ja on kai mulla jonkinlainen huumorintaju myös, mutta en vaan ole iloinen ja nauravainen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Työtoverilla kihlaus purkutui siihen, ettei antanut ennen häitä.  Mies vaan heitti sormuksen pois, ja sanoi jotain:  ei sikaa säkissä , tyyliin. Tämä nainen itki varmaan pari kuukautta, kun hänkin olisi halunnut perheen,kuten hänen sisaruksillaankin oli. Ei sitten koskaan ollut merkittävää miesystävää. Sam iloinen a nainen vältteli kaikkea naisellista, vaatteita, kampausta, meikkiä, ja työssä hyvin komenteleva vakka oli se ainoa kouluttamaton joukossa. Asui mummon kanssa yksiössä lähiössä, vaikka oli muuten normaali.

Paskapuhetta mutta uskon.

Miksi kukaan menisi panematta kihloihin jos ei ole menossa panematta avioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttuni oli nuorena oikein hyvännäköinen. Tosin hän on aina ollut tosikko eikä hymyile tai naura oikeastaan koskaan. Itse olen selvästi rumempi, mutta olen iloinen ja helposti lähestyttävä. Ehkä tämä luonteenpiirre on auttanut minua tutustumaan miehiin ja saamaan seuraa. Kaunis tuttavani on vuosien jälkeen vielä sinkku.

No minkä sillekään sitten tekee? Jos ei pidä juttuja hauskoina tai ei jaksa tai halua teeskennellä pitävänsä? Mä olen sellainen etten naura helposti ja liian hiljainen ja vaikeasti lähestyttävä mutta tätä on aika vaikea muuttaa vaikka tiedän kyllä että olen vääränlainen tällaisena. Suhtaudun (tai yritän suhtautua) ihmisiin ystävällisesti, hymyillä ja on kai mulla jonkinlainen huumorintaju myös, mutta en vaan ole iloinen ja nauravainen ihminen.

Ei sille mitään tarvitse tehdä, ei tämä syyttelyketju ole. Fakta on, että iloiset naiset vetovat miehiin. Mutta todennäköisesti sinä et edes haluaisi niitä miehiä.

Eri

Naiset eivät uskalla paritua matalapalkkaisen tai työttömän miehen kanssa. He pelkäävät lapsiperheköyhyyttä, joka saattaa seurata vaikka siitä että saa pienet kaksoset, joita pitää sitten äitinä hoitaa ilman rahaa  yötä päivää. Eivät siis uskalla alkaa parisuhteesseen. Tiedän myös naisia, jotka välttelevät duunareita, heillä on juopon väkivaltaisen maine noin yleensä. Siis pelkäävät jotuvansa liian koville kotitöineen ja ansiotöineen. Haaveilevat loppujen lopuksi kotirouvan elämästä, mutta eivät vain tunnusta.

Valittaminen kaikesta. Muiden syyttely omista asioista. Laiskuus, onhan näitä. Fyysisiä ei varmaankaan ole kuin sairaalloinen ylipaino.

Sukupuolet ei tarvitse enää toisiaan tullakseen toimeen ja se on avanut ihan uudenlaisen parisuhdemarkkinan eli kertakäyttökultuuriin, jossa lähinnä tapaillaan ajankuluksi. Avioliitto ja perhe ei ole enää mikään ihanne ja normi vaan parisuhteet voi olla mitä monimuotoisempia. Häviäjiä on ne jotka sen perinteisen parisuhteen vielä haluaisi.

Miehistä ja naisista yleiset näkemykset ei myöskään imartele kumpaakaan sukupuolta. Miehet on sikoja ja naiset kiukuttelevat kuin pikkulapset.

Vierailija kirjoitti:

Persoonallisuustestien suhteen voi olla (perustellusti) kriittinen, mutta ajattelen silti, että oma persoonallisuustyyppini INTJ on osasyy sinkkuuteeni.

Se on yksi harvinaisimmista tyypeistä ja "erityisen harva heistä on nainen", kuulemma. Miehet kavahtavat minua kun vähänkin oppivat tuntemaan. Olen niin "epätyypillinen" nainen, että ikäänkuin pelotan miehet pois.

Sama. Tuntuu, että miehet eivät oikein osaa asemoida minua ja itseään. Nuoresta nykypäivään miehet kyllä lähestyvät, mutta syvempää yhteyttä ei synny. En itse kaipaakaan suhdetta, ellei henkistä, fyysistä ja emotionaalista yhteyttä ole.

Persoonallisuus on se syy miksi miehet kavahtaa. Eikö naiset tee samoin.

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran seurustellut. Sen jälkeen en ole löytänyt miestä enkä tiedä missä mättää. Olen jo 30 ja kaikilla tuntemillani naisilla (pois lukien mielenterveysongelmaiset) on mies ja perhe.

Laittakaa tähän syitä miksi nainen jää sinkuksi niin mietin johtuuko oma yksin jäämisen jostain mille voisin oikeasti tehdä jotain, kiitos!

  Mielestäni olisit voinut asetella kysymyksesi fiksummin, miksi hylkäät mielenterveysongelmaiset? Itse kärsin ajoittain masennuksesta ja minulla on ahdistuneisuushäiriö, johon tarvitsen lääkityksen. Silti minulla on perhe lapsineen kaikkineen, ja elän suhteellisen "normaalia" elämää.

Ehkä et sitä miestä ole löytänyt kapean ajatusmaailmasi takia.

Kaksi sinkkukaveriani ovat erittäin kauniita ja näyttäviä, fiksuja, mukavia ja ovat hyväpalkkaisessa työssä. He eivät käy baareissa eivätkä juuri selaile deittisivuja. Ei ole kuulemma vielä se elämän mies kävellyt vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys, itsensä lapsen tasolle typistäminen, uhriutuminen, heikko itsetunto, epävarmuus.

Tämä. Tuntemani sinkku on listan lisäksi vielä tylsä (ei harrasta mitään, ei ole mitään omaa juttua elämässä=käy tyyliin vain shoppailemassa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työtoverilla kihlaus purkutui siihen, ettei antanut ennen häitä.  Mies vaan heitti sormuksen pois, ja sanoi jotain:  ei sikaa säkissä , tyyliin. Tämä nainen itki varmaan pari kuukautta, kun hänkin olisi halunnut perheen,kuten hänen sisaruksillaankin oli. Ei sitten koskaan ollut merkittävää miesystävää. Sam iloinen a nainen vältteli kaikkea naisellista, vaatteita, kampausta, meikkiä, ja työssä hyvin komenteleva vakka oli se ainoa kouluttamaton joukossa. Asui mummon kanssa yksiössä lähiössä, vaikka oli muuten normaali.

Ihme tarina. Luulisi kyllä, että jos joku on noin seksin perään, seurustelu olisi tyssännyt jo ennen kihloja. Eipä ollut mikään menetys naiselle, pikemminkin täpärä pelastus.

Miehenä näkisin, etten haluaisi kumppaniksi ketään joka kokee tarvetta pelata mitään tuollaisia ihmeellisiä valtapelejä. Ennen avioliittoa haluan olla rakastunut ja sen tunteen pitää olla molemminpuolista. Siinä tilanteessa jos toinen alkaa seksin tai jonkun muun asian kanssa rakentamaan jotain omia ehdottomia sääntöjä niin mitä muuta sellainen ihminen sitten vielä tulevaisuudessa mahtaa keksiä? Kysymys ei ole siitä, että seksiä on ehdottomasti oltava vaan siitä miten toinen osapuoli asettaa rajoja ja vaatimuksia yksipuolisesti. Sellainen ei kuulu rakkauteen.

Niskojen nakkelu, ultimaattumien heittely, vessankannen asennosta rähjäys, siivouspakkomielle, kissahulluus, nuoren miljonäärihughgrantin vaatiminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys, itsensä lapsen tasolle typistäminen, uhriutuminen, heikko itsetunto, epävarmuus.

Tämä. Tuntemani sinkku on listan lisäksi vielä tylsä (ei harrasta mitään, ei ole mitään omaa juttua elämässä=käy tyyliin vain shoppailemassa)

Ja ne keskenkasvuiset jutut. :D Seksi sitä ja seksi tätä. Kuinka montaa tuli pantua yhden viikonlopun aika. Kaija Koon voimalaulut karaokessa. Villi ja vapaa.

Ei pidä alastomuudesta, seksistä ja läheisyydestä.

Syitä sinkuksi jäämiselle on varmaan yhtä monta kuin on sinkkuja. Ehkä ei vaan löydy ketään, johon kiinnostaisi tutustua seurustelumielessä?

Eikä sitten halua seurustella kenenkään kanssa vain siksi että olisi joku.

Ehkä osalla on myös epärealistiset odotukset seurustelukumppanille. Halutaan se urheilullinen, rikas, fiksu, kultturelli miesmallin näköinen tärkeää työtä tekevä prinssi jonka pitäisi vielä tulla neito vartavasten kotoa hakemaan. Vaikka itse urheilusi lähinnä terveydellään roskaruokaa syömällä ja viiniä lipittämällä ja kulttuuriharrastus tarkottaisi lähinnä sinkkuelämää -maratonia Ben&Jerry purkki kourassa?

Omasta kokemuksesta voin sanoa että jos kumppani on liian kiinni vanhemmissaan, eli ei ikinä ole napanuoraansa katkaissut, eikä kykene katkaisemaan, niin on todellinen turn-off.

Yksi pidempi suhde, jossa en tiennyt olenko parisuhteessa kumppaniin vai heidän vanheempiinsa saa riittää. Oli sitten mies tai nainen.

Minä en ole "jäänyt" sinkuksi. Olen sinkku. Syy on lähinnä henkilökohtaisista valinnoista ja luonteesta, koska ulkonäöltäni olen juuri sellainen jonka olisi pitänyt ensimmäiseksi pariutua:). Pieni, vaalea, naisellinen. Olen aina viihtynyt yksin, ahdistava nuoruussuhde, seksittömyyteen tottuu jne. Ja nyt on jo normaali elämäntapa olla yksin. Voisin kyllä seurustella, mutta en jaksa tehdä asian eteen mitään.