Luetelkaa syitä miksi nainen jää sinkuksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka ikinen tuntemani ikisinkku nainen on jyrämäinen luonteeltaan ja todella huono tekemään kompromisseja. Usein vielä itse kokevat olevansa kilttejä - jopa liian kilttejä. Jotkut ehkä ovatkin, mutta vain naisten kanssa. Miesten kanssa korostuu tarve tinkimättömästi ja ehdottomasti puolustaa omia oikeuksia, ihan pikkuasioissakin.

Lisämausteena kumma havainto, että hankala isäsuhde tai isän puuttuminen on tosi yleistä ikisinkkunaisille.

Itse olisin huolissani, jos jonkun ihmisen seurassa joutuisin puolustelemaan omia oikeuksiani, eikö se lähtökohtaisestikin olisi jo aika huono ennuste toimivalle suhteelle? Aika tunneköyhä saa mies olla, jos ei osaa ottaa huomioon toisen ihmisen perusoikeuksia.

Ei ne naisetkaan sen parempia ole, mutta kyse ei ole nyt tästä. Etkö osaa pysyä asiassa, vai onko ymmärryksessäsi vikaa?

Lue tarkemmin. Hän vastasi ihan asiasta, tähän:

”Miesten kanssa korostuu tarve tinkimättömästi ja ehdottomasti puolustaa omia oikeuksia, ihan pikkuasioissakin.”

Todellakin omia oikeuksia saa ja kuuluu puolustaa. Molemmin puolin. En ymmärrä, miten kukaan voisi olla eri mieltä?

Ja miten naisten tekeminen nyt liittyy? Ettekö ikinä osaa keskustella asioista ilman whataboutismia ja vastakkaisasettelua?

Tuossa tinkimättömässä omien oikeuksien puolustamisessa tarkoitin sellaista överiksi menevää. Joka ei koske mitään oikeita ihmisoikeusloukkauksia vaan arkielämän ärtymystä ja ajattelemattomuutta. Ns. inhimillistä erehtymistä.

Esim. naisystävä jos tiuskii joskus niin suhtaudutaan ymmärryksellä tyyliin että sillä nyt oli sitä ja sitä murhetta/stressiä. Eikä jäädä kiinni siihen. Miesten kanssa taas ei tuumaakaan jousteta tai edes yritetä ymmärtää kiireitä tai stressiä. Vaan ollaan jo valmiiksi puolustusasemissa, että jos pienikin tiuskaisu tai välinpitämätön kommentti mieheltä, niin heti ollaan barrikadeilla kun mua nyt niin loukattiin.

Tällaisia siis on oman tuttavapiirini ikisinkkunaiset. Ja heistä jokainen kyllä tahtoisi parisuhteen.

Tiuskivat ihmiset ovat mielestäni pelottavia, joten en kuuntelisi tiuskimista mieheltä tai ystävinä pitämiltäni naisilta. Arvostan ihmisiä, jotka osaavat käyttäytyä.

N

Samaa mieltä, vaikka en koekkaan tiuskimista pelottavana, on se silti agressiivistä epäasiallista käytöstä, jolloin siitä kuuluukin sanoa, varsinkin mikäli toinen ei itse käytöstään huomaa.

Ihmetyttää miten tiuskiminen ja epäasiallinen käytös on muka stressaavassa tilanteessa ok. Eikö muita pitäisi kunnioittaa sen verran, ettei omaa stressiään ja pahaa oloaan muihin pura tai edes yrittää olla purkamatta ja mikäli purkaa, osaa olla siitä pahoillaan ja ymmärtää miksi se voi muita loukata.

Ei pahamieli tai stressi oikeuta huonoa käytöstä muita kohtaan, toki sitä tapahtuu mutta, jos ei omassa käytöksessään näe silloin vikaa vaan oikeuttaa huonon käytöksensä stressillä, on jotakin pielessä, ehkäpä juuri siinä tunneälyssä sitten joka on jäänyt pienen lapsen tasolle.

Mitä tulee tuohon ymmärtämisen eroon kumppanin ja kavereiden käytöksen välillä, niin on ihan ymmärrettävää, että vaatimukset kumppanille on kovemmat kuin kavereille, koska oletus on että kumppanin kanssa viettää kuitenkin enemmän aikaa, varsinkin jos on tarkoitus joskus asua yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkyys, itsensä lapsen tasolle typistäminen, uhriutuminen, heikko itsetunto, epävarmuus.

Tämä. Tuntemani sinkku on listan lisäksi vielä tylsä (ei harrasta mitään, ei ole mitään omaa juttua elämässä=käy tyyliin vain shoppailemassa)

Ei kaikki jaksa harrastaa työn jälkeen. Kotona on paras olla ja lukea, lenkillä toki käyden. Ei se tee minusta tylsää, ajatuksia on paljon, ja kykyä niistä keskustella.

Ei tuota ymmärrä ihminen, jonka identiteetti perustuu täysin ulkoiseen habitukseen, kuten vaikkapa harrastukset ja työ.

Esim. minä harrastan paljon, mutta kotona ja metsässä. Soitan pianoa, maalaan, luen ja laulan kotona. Metsässä juoksen ja pihalla harrastan kahvakuulaa. Vaikea on harrastusten parista löytää ketään ellei sitten juoksulenkillä törmää johonkin. 

Suomessa esiintyy vain ja ainoastaan kolme syytä miksi nainen ei(halutessaan) löydä miestä:

1.) Hän on toivottoman lihava

2.) Hän on toivottoman lihava.

3) Hän asuu Helsingin keskustassa.

Kaikissa muissa tapauksissa mukava mies löytyy naiselle noin max puolessa tunnissa.

( Helsingin keskusta on ainut paikka Suomessa missä naisia on miehiä enemmän, kaikissa muissa kaupungeissa, myös Tampere, Turku ja Oulu esimerkiksi, miehiä (alle 60v) on noin 20% enemmän kuin naisia, ja siksi miehet hyväksyy kenet tahansa naisen jos hän ei ole toivottoman lihava.

Kts. lukuja:   https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000973325.html )

Ihan omasta tahdosta. Kyllä niitä miehiä löytää, jos vain haluaa.

Laitettuani deittiprofiilin sain satoja vastauksia. Joukossa oli ihan mukavia miehiä. Kävin muutaman kerran treffeillä, mutta ei se vakavampi seurustelu sitten innostanut. Minulle sopii paremmin tapailusuhde eli tavataan vain silloin tällöin seksin merkeissä. En edes tykkää nukkua toisen vieressä. 

- Jos kuka tahansa ei kelpaa kumppaniksi.

- Jos kuka tahansa kelpaakin, mutta nainen ei käy ihmisten ilmoilla eikä paikoissa, joissa voisi tutustua uusiin ihmisiin.

Jos ehtii tavata ja kyllästyä typeriin miehiin ja lopettaa koko touhun ennen sopivan fiksun tapaamista. Niitä typeriä ja luonteeltaan ikäviä kun löytyy paljon enemmän ja helpommin.

Veemäinen ja itsekäs luonne. Paha haju. Laiskuus ja sottaisuus. Asperger.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niskojen nakkelu, ultimaattumien heittely, vessankannen asennosta rähjäys, siivouspakkomielle, kissahulluus, nuoren miljonäärihughgrantin vaatiminen.

Tämä vaan kertoo sen miesaineksen heikkoudesta. Siisteys ja lemmikeistä pitäminen on normaalia elämää. Enkä kyllä tajua, miksi on niin vaikeaa miestenkin pissiä istualtaan.

Miehen virtsarakko ei tyhjene kunnolla jos istualtaan pissii, huomasin tämän itsestäni kun oli pahat selkäkivut, prolapsia löytyi silloin selästä.

pop98 kirjoitti:

Suomessa esiintyy vain ja ainoastaan kolme syytä miksi nainen ei(halutessaan) löydä miestä:

1.) Hän on toivottoman lihava

2.) Hän on toivottoman lihava.

3) Hän asuu Helsingin keskustassa.

Kaikissa muissa tapauksissa mukava mies löytyy naiselle noin max puolessa tunnissa.

( Helsingin keskusta on ainut paikka Suomessa missä naisia on miehiä enemmän, kaikissa muissa kaupungeissa, myös Tampere, Turku ja Oulu esimerkiksi, miehiä (alle 60v) on noin 20% enemmän kuin naisia, ja siksi miehet hyväksyy kenet tahansa naisen jos hän ei ole toivottoman lihava.

Kts. lukuja:   https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000000973325.html )

Jaa, minä olen hoikka, vyötärönympärys reilu 60 cm Sen lisäksi asun pienessä kylässä pk-seudun ulkopuolella. Sinkku olen ollut jo vuosia, omassa kotikunnassani ei ole sinkkumiehiä muutamaa täysin alkoholisoitunutta lukuunottamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ettei pariudu silloin kun siihen on parhaat mahdollisuudet (opiskelijaelämä). Miehillä ei vielä silloin ole status lähelläkään huippua, joten todella helmiä voi ihan tavisnainenkin (jos nuori nainen nyt koskaan on parisuhdepelin tavis) saada. Kymmenen vuoden kuluttua, kun uraa on jo takana, miesten status nousee kuin raketti ja naisten tippuu kuin kivi.

Tässä on tietty perä, mutta nämä tavisnaiset ja miehen statukset sekä parisuhdepeli hourailut vievät kommentin lassukkateorioihin. Tosiasia on, että nuorena ja kokemattomana tekee tyhmiä päätöksiä. Tämä johtuu ihan aivojen rakenteesta. Parikymppisenä aivotoiminnat ovat nopeita ja aivojen kehittymättömyyden takia kaikki elämykset, niin ilot kuin surutkin koetaan voimakkaampana. Näin käy myös rakastumisen tunteen kanssa. Jos silloin tapaa vähänkin miellyttävän miehen, helposti jää nalkkiin. Näin kävi itsellekkin. Myöhemmällä iällä se tunnepuoli on tasaisempaa, joten ilmeisesti tulee ristiriitaa deittailuvaiheessa kun sillä tunnepuolella ei tule sitä huuman tunnetta ja kukaan ei tunnu oikein miltään.

Tunteiden tasaisuus ja se ettei usko mihinkään uskomattomaan rakkauteen tuntuu olevan iso haittatekijä myös parikymppisenä. Olen 23-vuotias, ei parisuhteita takana. Muutama pitkään, jopa yli vuoden kestänyt tapailu takana, mutta ei parisuhdetta. Minulla on oma elämä töineen ja opiskeluineen, mutta siihen kyllä mahtuu toinen ihminen joka haluaa vastaavaa. Pärjään ja viihdyn yksin, mutta joku jakamassa arkea ei ole miinus tai rajoite vapaudelle. Samalla kun minä haluan tavallista, tasaista elämää haluavat monet tuttavani (20–40-v.) juuri sitä uskomatonta, kiihkeää rakkautta, joka peittoaa alleen kaiken muun. Heillä on takana monta parisuhdetta, ylä- ja alamäkiä ihmissuhderintamalla, paljon kaikenlaista. Itketään ja halutaan kuolla kun parin kuukauden suhde kariutuu, sitten löydetään jotain uskomatonta ja ainutkertaista ja suunnitellaan häitä, erotaan myrskyisästi ja huudetaan, löydetään Oikea Mies, sitten mennään taas. Elämä on jännittävää, ennakoimatonta ja tunteet suuria.

Olen miettinyt, että ehkä en vain ole sellaista ihmistyyppiä johon rakastutaan. Olen tavannut paljon ihania, miellyttäviä, mukavia ihmisiä, jotka ovat olleet minusta samaa mieltä. Tavataan usein, suunnitellaan milloin taas tavataan, molemmilla on hauskaa, soitellaan usein, sitten jonkin ajan päästä toinen ei löydä aikaa tavata, sitten yhteydenpito vähenee, vähenee lisää, lopulta ei kuulu mitään, lopulta tavataan ja toinen sanoo, että minun kanssa on hyvä olla ja olen ihana ystävä. Ei näitä toki mitenkään hurjan paljon ole, lähinnä työn, opiskelun ja harrastusten kautta tapaa paljon ihmisiä, joidenkin kanssa kemiat kohtaa ja tulee oltua paljon tekemisissä.

En tiedä mikä lopputulos olisi, jos epätoivoisesti etsisin parisuhdetta, lataisin Tinderin ja liittyisin sinkkuryhmiin. En ole kuitenkaan kokenut siihen tarvetta, kun tämä tasainen ja tavallinen arki on hyvää näinkin. Joskus olen kyllä miettinyt, että mikä oikein mättää.

Eli olet siis antanut miesten nussia sinua, vaatimatta parisuhdetta ja sitoutumista. Ihan oma syy. Jatka vaan tuolla linjalla, niin olet kolmekymppisenä sellainen kehäraakki ettet saa enää ketään täysjärkistä miestä.

Sitkeästi vain vielä länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassakin elää tämä uskomus, että naisen arvokkuus perustuu siihen, että piilottaa omat halunsa ja säästelee itseään kärsivällisesti sille unelmien prinssille. Ja mitä tämä unelmien prinssi tekee? Tietenkin polkee naisia minkä ehtii ja valitsee parhaan ilman, että se mitenkään vaikuttaa negatiivisesti hänen maineeseensa.

Sori vain, mutta a) minä en omista seksuaalisuuttani ja halujani kenellekään, eikä b) minusta tee vähemmän arvokasta se, että pidän seksistä. 

Se mikä tekee sinusta "arvokkaan" parisuhdemarkkinoilla ei ole sinun päätettävissäsi. 

Jos niiltä markkinoilta saa mitä haluaa, niin mikä on ongelma? Ei kaikkia peräkamarinpoikia tarvitsekkaan miellyttää.-ohis

Vierailija kirjoitti:

Veemäinen ja itsekäs luonne. Paha haju. Laiskuus ja sottaisuus. Asperger.

Kaikki ominaisuudet paitsi asperger löytyy. Paha haju kyllä on ajoittaista, mutta vmäisyys taiteen tasolla. Miehen saannissa ei ollut ongelmia.

Matkustaja554 kirjoitti:

Itse hain morsiamen ulkomailta, on varaa valita. Eikä petä, kiukuttelee kyllä ja ei saa mennä neuvomaan. Hyvin yrittää itse kaikkea ja opettelee suomen tavoille. Ei oikein suomalaiset naiset katso hyvällä häntä mutta on kaunis iloinen ja reipas. Haen usein kukkia ja aamupalaa tehdään vuorotellen :) on suomalainen mies kuumaa tavaraa ulkomaan markkinoilla. Brasiliasta on tämä minun ensin mietin venäläistä mutta nämä vei voiton :D

Ihmettelen kyllä, miksi nämä tyytymättömät ja katkerat narisijat eivät tee samoin. Itse tunnen monia thaikkuvaimoja ja ovat tosiaan ahkeria ja mukavia. Bonuksena vielä lapset ovat hyvin hoidettuja ja kasvatettuja.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksistanne. Luin melkein kaikki. Muotoilin aloituksen huolimattomasti kun moni sinkkuuteen tyytyväinen kertoi miksi ei ole suhteessa. Mielenkiintoisia ajatuksia kyllä ja toivoisin etten itsekään kaipaisi miestä. Pitkään ajattelinkin että pärjään hyvin itsekseni. Nyt se yksin oleminen on alkanut tympiä kun kaverit menevät naimisiin, joka puolella tuntuu ettö olen friikki. Että minussa on jotain vikaa kun en pariudu. Tunnistan kyllä pienen sitoutumiskammon itsessäni.

Tunnistin myös kommenteista tuon että minulta puuttuu aktiivisuutta! Se juttu on minulle todella hankalaa. En tiedä kuinka usein on sopivaa ottaa yhteyttä kun tapaa kiinnostavan miehen. Haluaisin melkein joka päivä, mutta aiemmin se on johtanut miehen mielenkiinnon loppumiseen. Sitten kun alkaa pelailla että annan miehen ottaa yhteyttä niin sama juttu. Tai sitten mies ei otakaan yhteyttä viikkoon ja tulee tosi epävarma olo, mikä purkautuu miehelle tylynä käytöksenä tai alan itsekin välttämään yhteydenpitoa. Ehkä tarvitsen vielä paljon itsetunnon kohotusta.

Pakko antaa tässä kohtaa tärkein oppimani neuvo; ole oma itsesi äläkä pelaa mitään pelejä. Kun sattuu kohdalle sellainen ihminen, joka ymmärtää sinua, niin aktiivisuutesi/passiivisuutesi ymmärretään. Kannattaa avoimesti puhua näistäkin asioista mielenkiintoisen ihmisen kanssa, että mitä se toinen odottaa ja mitkä odotukset itsellä on. Jotkut miehet ovat tosi aktiivisia ottamaan yhteyttä, mutta useimmat tapaamani ovat kuitenkin vähemmän aktiivisia. Näkevät kyllä mielellään ja juttelevat kasvotusten paljonkin, mutta viestittely saattaa olla hidasta ja harvaa.

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa muitten syistä mutta omani on se, että näin haluan elää.

Olen jo hyvinkin aikuinen nainen ja jo lapsena tiesin etten koskaan halua miestä enkä perhettä.

Minun syyni olla sinkku on vapauden tärkeys.

Aamen.

Naista tosin haluan seksuaalisesti silloin tällöin. Sekin on rauhoittumaan päin. Kerta kuussa tuttu/puolituttu riittää.

M44

Suurin osa miehistä on urpoja, jos ei halua katsoa urpoa, vaan haluaa upean ihmisen, joutuu hiukan penkomaan ja deittaamaan sikoja ennen kuin löytää sen helmen. Ja koska niitä ei ole jokapaikassa menee aikaa ja resursseja oikean löytymiseen. 

Ehkä osa ongelmaa on ettei naiset ja miehet kohtaa? Ja voi olla ettei työelämässä paljoa muuta puhuta kuin töistä jolloin homma jää vapaa-ajalle? Ainakin opiskelu-alalla on väliä, osassa on tosi vähän vastakkaista sukupuolta

M25

Valkku,nirso,vaativa,rahan perässä.Pitää olla sitä ja tätä ja itsellä ei välttämättä mitään.Eli venkula ja luonnehäiriöinen narsisti.Tunne elämän pahoja ongelmia,näkee pahaa hyvissä miehissä ja pelkää ja vihaa yhtä aikaa.

En jaksanut ihan kaikkia aiempia kommentteja lukea, mutta tässä oma kaksisenttiseni.

1. Tämä on jo kulunut, mutta pitää edelleen paikkansa: nirsoilu, etenkin silloin, kun kriteerit ovat järjettömiä tai todella pinnallisia. Jos ei halua ketään tarjolla olevista, niin se on ihan ok, mutta on typerää väittää, että ketään ei mukamas vaan saa, jos oikeasti niitä vaihtoehtoja on useampiakin.

2. Ei pidä itsestään huolta. En tarkoita pelkästään ylipainoa, vaan muutenkin huolittelematonta olemusta. Vaatteet on jotain pesuissa vuosien mittaan venynyttä ja kulahtanutta Tokmannin mallistoa, hiukset on pelkkä epämääräinen pehko ja jalassa on kuraiset lenkkitossut. Mies ei kiinnostu sellaisesta, ellei rima ole TODELLA alhaalla.

3. Veemäinen ja tylsä luonne. Kukaan ei pidä viehättävänä naista, jonka ajatustoiminta koostuu 99-prosenttisesti toisten naisten kadehtimisesta, siitä, mikä kaikki on milloinkin päin persettä, yleisestä pessimistisyydestä ja kaikinpuolisesta tympeydestä.

Luonto ei kestä. Raskaaksi tulemisen riski.

Miehet näyttelevät suhteen alussa parempaa kuin ovatkaan.

Kohta sitten arki rysähtää ja kaikki huonot puolet paljastuvat.

Miksi turhaan käyttää aikaa ja vaivaa.