Lue keskustelun säännöt.
Luetelkaa syitä miksi nainen jää sinkuksi
04.10.2018 |
Olen kerran seurustellut. Sen jälkeen en ole löytänyt miestä enkä tiedä missä mättää. Olen jo 30 ja kaikilla tuntemillani naisilla (pois lukien mielenterveysongelmaiset) on mies ja perhe.
Laittakaa tähän syitä miksi nainen jää sinkuksi niin mietin johtuuko oma yksin jäämisen jostain mille voisin oikeasti tehdä jotain, kiitos!
Kommentit (313)
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan 11v avoliiton jälkeen mietin, että olen tässä nyt hetken aikaa yksin. Suhde oli sen verran koetteleva, että en halunnut heti uuteen suhteeseen.
Siinä kävi sitten niin, että yksin oleminen oli vapaampaa ja helpompaa eikä sitten katsellut kovinkaan aktiivisesti uutta miestä.
Ja yhtäkkiä olikin kulunut yli 10 vuotta. Ihan kuin huomaamatta. Sitten olikin jo vaikea löytää ketään, kun toinen puoli itsestä ei enää halunnutkaan luopua siitä itsenäisyydestä ja vapaudesta.
Miksi parisuhteessa pitäisi luopua itsenäisyydestä ja vapaudesta? Miksi ei voisi olla itsenäinen jos parisuhde on terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa ystäväpiirissäni on maailman ihanin nainen joka ei oikein löydä itselleen kumppania. Hän on kaunis, viehättävä ja hauska, mutta ei käy paikoissa missä voisi edes törmätä kehenkään. Vähän ehkä kotihiiri-tyyppiä.
Uskoisin että tämä on sekä miesten että naisten ongelma: liikutaan täysin eri piireissä. Tietokonealalla on esimerkiksi todella paljon hauskoja ja kivannäköisiä miehiä, mutta he eivät koskaan kohtaa naisia töissään tai harrastuksissaan (elleivät harrasta esim. paritanssia tai huonekalujen entisöintiä)
Sama juttu esim hoitoalalla tai käsityöammateissa: miehiä on todella vähän ympärillä (ellet sitten satu olemaan esim. ensihoidossa jossa miehiäkin taitaa olla muutamia)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys, itsensä lapsen tasolle typistäminen, uhriutuminen, heikko itsetunto, epävarmuus.
Tämä. Tuntemani sinkku on listan lisäksi vielä tylsä (ei harrasta mitään, ei ole mitään omaa juttua elämässä=käy tyyliin vain shoppailemassa)
Ei kaikki jaksa harrastaa työn jälkeen. Kotona on paras olla ja lukea, lenkillä toki käyden. Ei se tee minusta tylsää, ajatuksia on paljon, ja kykyä niistä keskustella.
Ohhoh, päivän miesvihaketjun titteli taitaa mennä tänne, onnittelut kaikille osallisille!
Vierailija kirjoitti:
Eräs tuttuni on 50 v ja sinkku. Tehnyt nuoresta asti töitä ns. matalapalkka-alalla ja käyttänyt kaikki tulonsa elämästä nauttimiseen. Hänellä ei ollut aikaa sitoutua. Sama tahti jatkuu edelleen ja elämä on ihanaa. Eli hän rakastaa matkustelua enemmän kuin mitään muuta ja elää seuraavaa lomaa varten.
Tuo ei mitenkään sulje pois kumppania, paitsi, jos haluaa selittää asian niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys, itsensä lapsen tasolle typistäminen, uhriutuminen, heikko itsetunto, epävarmuus.
Tämä. Tuntemani sinkku on listan lisäksi vielä tylsä (ei harrasta mitään, ei ole mitään omaa juttua elämässä=käy tyyliin vain shoppailemassa)
Ei kaikki jaksa harrastaa työn jälkeen. Kotona on paras olla ja lukea, lenkillä toki käyden. Ei se tee minusta tylsää, ajatuksia on paljon, ja kykyä niistä keskustella.
Ohi, mutta en minäkään jaksa harrastaa töiden jälkeen, harrastan kuitenkin montaa eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani sinkuksi jääneet naiset eivät ole suostuneet pariutumaan "alaspäin" ja samalla tasolla opinnoissa sekä työelämässä olevia miehiä ei ole heille riittänyt tai ne miehet eivät ole heitä kelpuuttaneet. Insinöörimies voi pariutua sujuvasti tarhatädin tai kaupan kassan kanssa, mutta vähänkin opiskelleelle naiselle on edelleen suuri kauhistus pariutua duunarin kanssa.
Ei mulle ainakaan. Teen sitä paitsi duunarin hommia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole lihaviaa eivätkä passaa miestä.
Tuo painojuttu on alkanut minuakin mietityttää, mitä lihavampi nainen sitä varmemmin on kihlat sormessa. Pelkkää alapeukkua tulee kun tämän sanon mutta niin se on.
T: ikisinkku nainen 30v, 50kg
Mullakin on yksi todella tukeva kaveri, joka on jatkuvasti suhteessa. Käväisipä kerran pari vuotta avioliitossakin asti. Netistä hän ne miehet etsii, määrätietoisesti seulomalla ja tapaamalla ja ottamalla sen, joka tuntuu parhaimmalta valinnalta - ei siis ihastu tai rakastu, vaan valitsee aina järjellä. Kukaan mies ei kuitenkaan kykene täyttämään kaverini odotuksia ja vaatimuksia suhteessa, joten viimeistään siinä kolmen vuoden kieppeillä lähtee mies vaihtoon. Ja aina löytyy uusi.
Ja nyt tarkoitan tukevalla oikeasti isoa. Siis sellaista, jolle lääkäritkin sanoo, että ”laihduta”. Tosin on pakko sanoa, ettei ne miehetkään mitään helmiä ole - tosi tavallisia duunareita.
En silti vaihtaisi osia.
Niinkun minä ulkonäöltä, paitsi etten kattele miehiä netistä tai muualta. Tavallinen duunarimies on ok. Ei toki sovinisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtoverilla kihlaus purkutui siihen, ettei antanut ennen häitä. Mies vaan heitti sormuksen pois, ja sanoi jotain: ei sikaa säkissä , tyyliin. Tämä nainen itki varmaan pari kuukautta, kun hänkin olisi halunnut perheen,kuten hänen sisaruksillaankin oli. Ei sitten koskaan ollut merkittävää miesystävää. Sam iloinen a nainen vältteli kaikkea naisellista, vaatteita, kampausta, meikkiä, ja työssä hyvin komenteleva vakka oli se ainoa kouluttamaton joukossa. Asui mummon kanssa yksiössä lähiössä, vaikka oli muuten normaali.
Luulis, että juuri nainen olis se, joka ei uskaltais mennä naimisiin ennen seksiä. Naiset on aika samanlaisia, mieheltä voi löytyä mikropenis tai impotenssi, vaikka toki jotkut senkin hyväksyy. Mutta näin päin se riski on
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan 11v avoliiton jälkeen mietin, että olen tässä nyt hetken aikaa yksin. Suhde oli sen verran koetteleva, että en halunnut heti uuteen suhteeseen.
Siinä kävi sitten niin, että yksin oleminen oli vapaampaa ja helpompaa eikä sitten katsellut kovinkaan aktiivisesti uutta miestä.
Ja yhtäkkiä olikin kulunut yli 10 vuotta. Ihan kuin huomaamatta. Sitten olikin jo vaikea löytää ketään, kun toinen puoli itsestä ei enää halunnutkaan luopua siitä itsenäisyydestä ja vapaudesta.
Maailmakin oli muuttunut. Oli tullut nettideitit ja muut ja niitä selaillessa vain vahvistui sinkkuelämän hyvät puolet.
Ja oikeastaan sama fiilis on edelleen. Silloin tällöin katselen nettideittejä, mutta kyllä siellä se tarjonta on sellaista, ettei huvita lähteä edes kokeilemaan: aika paljon varattuja, alkoholiongelmaisia ja vastaavia.
Minulla sama. Olin 10 vuotta liitossa ja rupesin ajattelemaan ettei tämä ole minua varten. Pelkkää syyttelyä ja venymistä. Otin eron ja aluksi oli outoa olla yksin omassa uudessa kodissa. Mutta se vapaus. Ei tarvinut laittaa ruokaa valmiiksi toista varten, ei tarvi pestä pyykkiä koko aika, saa lukea ilman häiriötä, ei kytätä mihin menen ja miksi menen ja lista jatkuisi loputtomasti. 6 vuotta olin täysin sinkku ja aloin ajatella, että kaipaan kyllä jonkun vierelleni, mutta en ota ihan ketä tahansa.
Siitä meni meni vielä noin vuosi, kun tapasin hienon miehen, jolla on samanlaiset arvot. Sovittiin, että eletään myös omaa elämää mutta nautitaan myös toisistamme. Näemme pari kolme kertaa viikossa vain. Molemmat saimme sellaisen suhteen, että tosissaan ollaan yhdessä mutta ei tehdä siitä hirveätä numeroa. Olemme eläneet näin nyt noin 4 vuotta ja tämä tuntuu edelleen tuoreelta suhteelta. Se syy siihen on, että emme näe koko aika ja emme vietä 24h yhdessä tauotta. Juteltiin meidän liitoistamme mikä siinä alkoi painaa, niin se oli kun 24h yhdessä ja se toinen alkaa todella käymään raskaaksi syyttelyineen kaikkineen.
Suosittelen tällaista suhdetta myös muille, jotka miettii miten saisi järkevän suhteen.
En kaipaa parisuhdetta ja olen ollut yli 10 vuotta sinkku. Sinkkuudessa on miljoona kertaa enemmän hyviä puolia , ja säästyy parisuhteen huonoilta puolilta, joita minun kokemukseni mukaan on PALJON. Olen ollut kolmesti kihloissa mutta säästynyt onneksi avioliitolta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ei uskalla tai halua tehdä aloitetta itse
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen tuntemani ikisinkku nainen on jyrämäinen luonteeltaan ja todella huono tekemään kompromisseja. Usein vielä itse kokevat olevansa kilttejä - jopa liian kilttejä. Jotkut ehkä ovatkin, mutta vain naisten kanssa. Miesten kanssa korostuu tarve tinkimättömästi ja ehdottomasti puolustaa omia oikeuksia, ihan pikkuasioissakin.
Lisämausteena kumma havainto, että hankala isäsuhde tai isän puuttuminen on tosi yleistä ikisinkkunaisille.
No jaa...minä olen liian kiltti naisten kanssa etenkin. Isäsuhde oli hyvä ja läheinen. Miesten kanssa pidän puoleni, mutta osaan joustaa kyllä. Puoleni pitäminen ei tarkoita halua komennella miestä, en ole jyrä. Lähinnä se tarkoittaa, että pidän kiinni itsenäisyydestäni ja toivon miehenkin pitävän kiinni omastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Nirsous
- totta
- haluan fiksun, raittiin, tupakoimattoman ja uskollisen miehen, jonka puheet ja ulkonäkö kiinnostavat
2. Ei ymmärrä miesten maailmaa tai ole tottunut viettämään miesten kanssa aikaa esim. kaverimielessäkään
- todella paljon miehiä kavereina ihan nuoresta lähtien
3. Vähän sama kuin 1. mutta liian korkeat vaatimukset
- miten sen nyt ottaa? Olen fiksu, raitis, tupakoimaton ja uskollinen.
4. Haluaa aina sitä mitä ei voi saada
- miksi tyytyisin keneenlie? Uskon rakkauteen ja pysyvään parisuhteeseen.
5. On jotenkin hankala ihminen
- tämä pitää varmasti paikkansa, koska edellytän mm. uskollisuutta, joka tuntuu vaikealta monista miehistä
6. Ne mainitsemasi mielenterveysongelmat
- tutkitusti terve eikä mitään tarvetta väkivaltaisuuteen, jota turhan monet suosivat
7. Ei halua perustaa perhettä, keskittää kaiken energiansa uraan
- olisin halunnut parisuhteen ja perheen, mutta en löytänyt sopivaa miestä
- työ on minulle tärkeää, mutta uraa en ole koskaan luonut
En ole vielä löytänyt haluamaani miestä, joten elän yksin.
Nämä nyt tuli ainakin ensimmäisenä mieleen. Joskus sinkkuus on myös valinta, mikä kannattaa muistaa.
Mikä sinulle on ehdotonta uskollisuutta? Miehen on kuitenkin hyvä voida olla rennosti sen oman puolison kanssa, koska ei ihminen ole luonnostaan yksiaivoinen. Voit toki odottaa, ettei mies mene sänkyyn toisen kanssa (vaikka n. 30-50% menee kuitenkin), mutta ettet oleta, ettei mies saa edes katsoa muita.
Meillä vitsaillaan ihan säännöllisesti muista naisista tai jos joku on ollut kiinnostava. Hieronnassa hieroja oli hieronut haarojen läheltä, mikä meinasi kuulemma saada miehellä seisomaan. Nauroimme asialle ja miestä halutti erityisen paljon tämän hieronnan jälkeen. Puhumme muutenkin siitä, että joku on kiihottava, kiinnostava tai hyvä perse jne. Porno on myös normaalia. Seksuaalisuutta ei saa tukahduttaa, eikä tehdä siitä likaista tai hävettävää tai liitetä rakkauteen ja kiristetä sillä. Rakkaus ei vaan muuta ihmisen biologiaa tai fysiologiaa.
Siinäpä taas täyttä puppua. Ihmisellä on vapaa tahto toimia oikein. Mikään biologia tai fysiologia ei esim määrää miestä pettämään, vaikka tilaisuus olisikin. Aina on kyse siitä haluaako hillitä itsensä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen tuntemani ikisinkku nainen on jyrämäinen luonteeltaan ja todella huono tekemään kompromisseja. Usein vielä itse kokevat olevansa kilttejä - jopa liian kilttejä. Jotkut ehkä ovatkin, mutta vain naisten kanssa. Miesten kanssa korostuu tarve tinkimättömästi ja ehdottomasti puolustaa omia oikeuksia, ihan pikkuasioissakin.
Lisämausteena kumma havainto, että hankala isäsuhde tai isän puuttuminen on tosi yleistä ikisinkkunaisille.
Tuli tästä kommentista mieleen, että joillakin miehillä tuntuu olevan vaikeaa sen kanssa, että nainen haluaa olla sinkku, ei kelpuuta ketä vaan, asettaa uran ja omat tavoitteet kotileikkien edelle, eikä pidä meriittinä sitä, että on "saanut" miehen.
Eli jos nainen on sinkku, hänessä on pakko olla jotain vikaa. Sinkuksi jääneitä miehiä sen sijaan lähinnä säälitään, ei heistä yleensä ajatella, että olisivat jotenkin pahoja ihmisiä. Tulipahan vaan mieleen, kun luin näitä kommentteja.
No kerro sinä, miksi miehen tulisi pariutua tuollaisen naisen kanssa? Ihan kuin miehillä olisi jokin velvollisuus haluta naista, jolle ura menee "kotileikkien" edelle. Eiköhän teidänkin olisi aika lakata valittamasta ja hyväksyä se tosiasia, että miehillä on omat mieltymykset, jotka eivät ole teidän saneltavissa. Joillakin naisilla tuntuu olevan vaikeuksia hyväksyä tämä, ihan kuin miehessä olisi jotain vikaa, ettei kelpuuta ketä vaan - kuulostaako tutulle?
Ei miehen tarvitse pariutua naisen kanssa jota ei halua. Tietenkään.
Pienet piirit - ei käy missään, jossa tavata seurustelulumppani
Nirsous
Sattuma
Ujous tehdä aloite - pätenee molempiin osapuoliin
Ei kiinnitä vastakkaisen sukupuolen huomiota (miehet esim visuaalisia), ei osoite eleillään, että on mahdollisuus lähestyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkyys, itsensä lapsen tasolle typistäminen, uhriutuminen, heikko itsetunto, epävarmuus.
Tämä. Tuntemani sinkku on listan lisäksi vielä tylsä (ei harrasta mitään, ei ole mitään omaa juttua elämässä=käy tyyliin vain shoppailemassa)
Ei kaikki jaksa harrastaa työn jälkeen. Kotona on paras olla ja lukea, lenkillä toki käyden. Ei se tee minusta tylsää, ajatuksia on paljon, ja kykyä niistä keskustella.
Ei tuota ymmärrä ihminen, jonka identiteetti perustuu täysin ulkoiseen habitukseen, kuten vaikkapa harrastukset ja työ.
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh, päivän miesvihaketjun titteli taitaa mennä tänne, onnittelut kaikille osallisille!
Miten ihmeessä saat tästä miesvihaketjun, kerta suurin osa kertoo suorasti tai epäsuorasti syyksi, ettei sopivaa ole löytynyt? 🤪
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka ikinen tuntemani ikisinkku nainen on jyrämäinen luonteeltaan ja todella huono tekemään kompromisseja. Usein vielä itse kokevat olevansa kilttejä - jopa liian kilttejä. Jotkut ehkä ovatkin, mutta vain naisten kanssa. Miesten kanssa korostuu tarve tinkimättömästi ja ehdottomasti puolustaa omia oikeuksia, ihan pikkuasioissakin.
Lisämausteena kumma havainto, että hankala isäsuhde tai isän puuttuminen on tosi yleistä ikisinkkunaisille.
Lisäksi jos nainen on joutunut lapsuudesta saakka pärjäämään ilman miehiä tai kokenut miesten tuovan vain tuskaa niin naisesta on saattanut tulla liiankin itsenäinen kaivatakseen toista ihmistä.
Liian itsenäinen? Olen itsenäinen, mutta kaipaan kyllä toista. Seksiin, ystävyyteen ja rakkauteen. En auton korjaukseen tai halonhakkuuseen.
Ai ei ole normaali jos asuu mummon kanssa? Yksiö tosin liian pieni kahdelle. Komentelu työssä on ärsyttävää, kuten muuallakin. En minäkään meikkaa eikä ole naisellista kampausta eikä vaatteita, silti oli miehiä etenkin nuorempana.