Anoppi hoitaa joka päivä tyttären lapsia. Pojan lapsista toisen nähnyt kerran ja toista ei koskaan.

Meillä tuttu hyysää 45-vuotiasta tytärtä. Tytär asuu vanhempiensa omistamassa asunnossa ja vanhemmat ostivat tyttärelle juuri auton, jotta tytär pääsee osa-aikatyöhön. Tosin tämä tuttava on sanonut, että jotain on tytöllä pielessä...

En tosiaankaan itse edes haluaisi lapsia hoitoon tai kyläilemään ihmiselle, joka ei ole heistä lainkaan kiinnostunut. Surku juttu, mutta lapsillekin pitää opettaa tervettä omanarvontuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksesta! Ja istä saatoit arvata tuon viimeisen lauseen, sisko on todellakin ilmoittanut jo aikaisemmn veljilleen että ei aio alkaa äitinsä ”palvelijaksi” kun äiti ikääntyy vaan se jää veljien hommaksi. Hän kun on hoitanut jo oman osansa ”pitämällä seuraa kaikki nämä vuodet”.

Ei kai muu auta kuin surra asia, olen joskus yrityänyt laittaa lasten askarteluja tms mutta ei ole tullut ikinä kiitosta tai kommenttia eli päättelin ettei kiinnosta.

Mun sydän särkyy pelkästä ajatuksesta jos toimisin omen kohdalla samoin! Siis että hylkäisin poikani ja viis veisaisin miten lapsi pätjää tai mitä sille kuuluu. Ja samaan aikaan lellisin ja hyysäisin tytärtä. Miten joku voi olla törkeän epäreilu? Ap

Taitaa anopilla olla edessä yksinäinen vanhuus. Sellaista se karma on, oikein toimiessaan. 

Tuskin on sen yksinäisempi kuin jos olisi ollut pojillaan piikana. Anopeillakin on oikeus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat valintansa, vaikka miniä samalla menettäisi tuntitolkulla omaa aikaa. Yksinäisimpiä ovat ne vanhukset, jotka ovat tasapuolisesti eläneet lapsilleen ja joutuneet unohtamaan itsensä.

Hienoa, että ap:n anopilla on nyt sellaista elämää ympärillään, josta hän nauttii ja jollaisesta hän pitää.

Joo snoppi saa tehdä mitä haluaa, en ole vastinut mitään. Mutta plen esittänyt toivomuksen että voisi olla vähän reilumpi. Anoppi kiistää kaiken.

Sua ei vissiin yhtään loukkaa että isovanhempi ei olisi vaivautunut koskaan tapamaan lastasi? Tai jätyänyt tulematta ristiäisiin? Sun mielstä normaalia että mummolla onb2v lapsenlapsi mitä ei ole ikinä edes nähnyt? Jos tää kaikki on susta normaalia ja ok niin onneksi en tunne sua, tuollaista ihmistä en elämääni halua. Ap

Tuollaisen anopin kuitenkin elämääsi haluaisit ihan väen vängällä kun täällä siitä vänkäät. T: Ohis.

Voi jospa saisin sinunkaltaisen anopin ja mummon! Mitä mieltä olet anopistani jolla on 2v lapsenlapsi jota ei ole ikinä nähnyt? Ja toista nähnyt ristiäisten jälkeen vain kerran? Olisi kiva kuulla vanhemman ihmisen näkemystä asiaan.

Ap[/quote]

En voi kyllä ollenkaan ymmärtää tuollaista anoppia. Aina ( 2 kertaa ) ollaan menty innolla sairaalaan katsomaan uutta tulokasta. Molemmat ristiäiset on pidetty meidän kotona, kun on ollut enemmän tilaa. Miniällä on myös läheiset välit omiin sukulaisiinsa. Itselläni on edelleen elossa oleva (  88 v ) anoppi, joka oli vähän sinun anoppisi kaltainen ja päätin jo nuorena, etten ainakaan itse ole samanlainen. Kyllä se on nimenomaan isovanhemman tehtävä luoda hyvät välit lapsenlapseen.

"Niin tuttua mulle! Anoppi hoiti tyttärensä lapsia, kun asuivat samassa talossa. Kun käytiin kylässä, mulle aina kettuili ja vertasi lähes samanikäisiä serkkuja toisiinsa. Mun poika oli tietenkin aina se "huonompi" kaikessa. Kun poikani oli vain kaksivuotias, aattelin että kyllä se vielä joskus anopille näyttää. Nyt on vuodet kuluneet, mun poika kallispalkkainen maisteri ja hyvässä virassa, komea ja esiintymistaitoinen mies, josta oon ylpeä. Anopin kullanmurut on pärjänneet paljon huonommin elämässä. Eikä vertaile anoppi enää.

Mun lapset (3) ei halua ikinä käydä anopilla kylässä, vaikka yritetään patistaa, käykää nyt edes kerran vuodessa mammaa katsomassa, eivät vaan mene. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan."

Kuule ei ne lapsenlapset aina isovanhempiaan muista isona vaikka olisivat olleet isovanhemmilla hoidossa ja saaneet paljon huomiota sekä rakkautta! 

Kokeilitko ap jo Facebookissa julkaista teidän perheen tekemiset ja olemiset koko suvulle, mukaan lukien anoppi ja miehen sisko?

Googleta varamummo tai valitse joku sopiva henkilö, kaverisi äiti tms. joka voisi auttaa ihkujen kuvien sommittelussa. Meidän lapset rakastaa Irmeli-mummoa, Irmeli-mummo on paras mummo ja meille niin rakas. Vielä parempi jos saatte kivoja kuvia missä on myös miehesi. Koko suku ihmettelemään kuka vatun Irmeli. Ympäristön paine on paras tapa kurmottaa ikäviä ihmisiä. Jos ei se ole mitenkään rakentavaa niin ainakin vatuttaa mummoa ja miehen sisarta.

Tiedätkö, ap, mikä on hyvin todennäköinen skenaario sitten, kun anoppisi tarvitsee tukea ikääntyessään? Poikansa auttavat häntä todennäköisesti velvollisuudentunnosta, mutta anoppi vuorostaan janoaa, että saisi kaiken sen seuran ja tuen tyttäreltään... joka vuorostaan ei laita tikkua ristiin, vaan kuppaa edelleen kaiken, mitä kupattavissa on, halveksii äitiään ja elää omaa elämäänsä. Ja todennäköisesti siirtää tämän suosimisperinnön omille lapsilleen. 

Omassa suvussani on nimittäin vastaava tapaus. Toinen lapsi perheineen saa aivan määrättömästi tukea niin taloudellisesti, lastenhoitoapuna kuin aivan uskomattominakin järjestelyinä, joita vanhemmat tekevät täysin omalla kustannuksellaan tämän lellikkilapsen hyväksi. Se toinen lapsi taas saa nostokoiran roolin, ja tuskin hänen olemassaoloaan edes muistetaan muutoin kuin silloin, kun apua pitäisi saada (jota siis lellikkilapsi ei vanhemmille suurin surminkaan anna). Ja tätä kuviota on todella surullista seurata, koska lellikkilapsi avoimesti halveksii sekä sisarustaan että vanhempiaan, vanhemmat taas ostavat hyväksyntää auttamalla entistä enemmän, uupuvat, ja toinen lapsi rientää hätiin sekä velvollisuudentunteesta että yrittäen ostaa vanhemmiltaan hyväksyntää, jota ei ole saanut, eikä todennäköisesti myöskään tule saamaan. Jos tähän kuvioon yrittää puuttua ulkopuolelta, vanhemmilla nousee pintaan kunnon piikkipuolustus: "Mikä sinulla on minun (lellikkilapsen nimi):a vastaan!"

Vierailija kirjoitti:

Kokeilitko ap jo Facebookissa julkaista teidän perheen tekemiset ja olemiset koko suvulle, mukaan lukien anoppi ja miehen sisko?

Googleta varamummo tai valitse joku sopiva henkilö, kaverisi äiti tms. joka voisi auttaa ihkujen kuvien sommittelussa. Meidän lapset rakastaa Irmeli-mummoa, Irmeli-mummo on paras mummo ja meille niin rakas. Vielä parempi jos saatte kivoja kuvia missä on myös miehesi. Koko suku ihmettelemään kuka vatun Irmeli. Ympäristön paine on paras tapa kurmottaa ikäviä ihmisiä. Jos ei se ole mitenkään rakentavaa niin ainakin vatuttaa mummoa ja miehen sisarta.

Toimiiko tää oikeesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksesta! Ja istä saatoit arvata tuon viimeisen lauseen, sisko on todellakin ilmoittanut jo aikaisemmn veljilleen että ei aio alkaa äitinsä ”palvelijaksi” kun äiti ikääntyy vaan se jää veljien hommaksi. Hän kun on hoitanut jo oman osansa ”pitämällä seuraa kaikki nämä vuodet”.

Ei kai muu auta kuin surra asia, olen joskus yrityänyt laittaa lasten askarteluja tms mutta ei ole tullut ikinä kiitosta tai kommenttia eli päättelin ettei kiinnosta.

Mun sydän särkyy pelkästä ajatuksesta jos toimisin omen kohdalla samoin! Siis että hylkäisin poikani ja viis veisaisin miten lapsi pätjää tai mitä sille kuuluu. Ja samaan aikaan lellisin ja hyysäisin tytärtä. Miten joku voi olla törkeän epäreilu? Ap

Taitaa anopilla olla edessä yksinäinen vanhuus. Sellaista se karma on, oikein toimiessaan. 

Tuskin on sen yksinäisempi kuin jos olisi ollut pojillaan piikana. Anopeillakin on oikeus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat valintansa, vaikka miniä samalla menettäisi tuntitolkulla omaa aikaa. Yksinäisimpiä ovat ne vanhukset, jotka ovat tasapuolisesti eläneet lapsilleen ja joutuneet unohtamaan itsensä.

Hienoa, että ap:n anopilla on nyt sellaista elämää ympärillään, josta hän nauttii ja jollaisesta hän pitää.

Joo snoppi saa tehdä mitä haluaa, en ole vastinut mitään. Mutta plen esittänyt toivomuksen että voisi olla vähän reilumpi. Anoppi kiistää kaiken.

Sua ei vissiin yhtään loukkaa että isovanhempi ei olisi vaivautunut koskaan tapamaan lastasi? Tai jätyänyt tulematta ristiäisiin? Sun mielstä normaalia että mummolla onb2v lapsenlapsi mitä ei ole ikinä edes nähnyt? Jos tää kaikki on susta normaalia ja ok niin onneksi en tunne sua, tuollaista ihmistä en elämääni halua. Ap

Ihan mielenkiinnosta: mikä sinä olet esittämään anopille toivomuksia siitä, että hänen pitää uhrata oma elämänsä? On ihan normaalia jättää ristiäiset väliin, jos siellä on lapsen äitinä joku kaltaisesi. Riidanhaastajan kanssa ei kukaan halua olla tekemisissä.

Riidanhaastaja olet sinä. Ap

Mutta mietipä kahdesti: minulla on lapsilleni koska tahansa seuraksi isoäiti tai isoisä, jotka haluavat olla sekä minun että lasten kanssa. Heitä ei siis ole inhottanut saapua ristiäisiin enkä ole koskaan valittanut, miten he tekevät asioita, jotka saavat minut katkeraksi. Kumpi meistä onkaan saanut paremman elämän itselleen ja lapsilleen? Sinäkö, joka valitat täällä, että anoppi ei tottele vain minä, jolla ei ole ongelmia lasten isovanhempien kanssa.

Vittu mikä idiootti oot. Ihminen sattuu syntymään perheeseen, joko rakastaville vanhemmille tai kylmille tylyille vanhemmille. Jotkut jopa insestivanhemmille. Sun välis ei ole sun ansiota vaan TUURIA. Miten tyhmä ihminen voi olla, älykkyysosamääräs varmaan negatiivinen?

T. Narsistin lapsi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksesta! Ja istä saatoit arvata tuon viimeisen lauseen, sisko on todellakin ilmoittanut jo aikaisemmn veljilleen että ei aio alkaa äitinsä ”palvelijaksi” kun äiti ikääntyy vaan se jää veljien hommaksi. Hän kun on hoitanut jo oman osansa ”pitämällä seuraa kaikki nämä vuodet”.

Ei kai muu auta kuin surra asia, olen joskus yrityänyt laittaa lasten askarteluja tms mutta ei ole tullut ikinä kiitosta tai kommenttia eli päättelin ettei kiinnosta.

Mun sydän särkyy pelkästä ajatuksesta jos toimisin omen kohdalla samoin! Siis että hylkäisin poikani ja viis veisaisin miten lapsi pätjää tai mitä sille kuuluu. Ja samaan aikaan lellisin ja hyysäisin tytärtä. Miten joku voi olla törkeän epäreilu? Ap

Taitaa anopilla olla edessä yksinäinen vanhuus. Sellaista se karma on, oikein toimiessaan. 

Tuskin on sen yksinäisempi kuin jos olisi ollut pojillaan piikana. Anopeillakin on oikeus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat valintansa, vaikka miniä samalla menettäisi tuntitolkulla omaa aikaa. Yksinäisimpiä ovat ne vanhukset, jotka ovat tasapuolisesti eläneet lapsilleen ja joutuneet unohtamaan itsensä.

Hienoa, että ap:n anopilla on nyt sellaista elämää ympärillään, josta hän nauttii ja jollaisesta hän pitää.

Joo snoppi saa tehdä mitä haluaa, en ole vastinut mitään. Mutta plen esittänyt toivomuksen että voisi olla vähän reilumpi. Anoppi kiistää kaiken.

Sua ei vissiin yhtään loukkaa että isovanhempi ei olisi vaivautunut koskaan tapamaan lastasi? Tai jätyänyt tulematta ristiäisiin? Sun mielstä normaalia että mummolla onb2v lapsenlapsi mitä ei ole ikinä edes nähnyt? Jos tää kaikki on susta normaalia ja ok niin onneksi en tunne sua, tuollaista ihmistä en elämääni halua. Ap

Ihan mielenkiinnosta: mikä sinä olet esittämään anopille toivomuksia siitä, että hänen pitää uhrata oma elämänsä? On ihan normaalia jättää ristiäiset väliin, jos siellä on lapsen äitinä joku kaltaisesi. Riidanhaastajan kanssa ei kukaan halua olla tekemisissä.

Hah hah tunnistan tän ilkeän jankkaajan. Tulee jokaiseen isovanhempiketjuun ilkkumaan niille joilla ei isovanhempia ole ja mainostaa itseään miten hänellä on niiiin hyvät välit koko maailmaan. Uskokoon ken tahtoo.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, ap, mikä on hyvin todennäköinen skenaario sitten, kun anoppisi tarvitsee tukea ikääntyessään? Poikansa auttavat häntä todennäköisesti velvollisuudentunnosta, mutta anoppi vuorostaan janoaa, että saisi kaiken sen seuran ja tuen tyttäreltään... joka vuorostaan ei laita tikkua ristiin, vaan kuppaa edelleen kaiken, mitä kupattavissa on, halveksii äitiään ja elää omaa elämäänsä. Ja todennäköisesti siirtää tämän suosimisperinnön omille lapsilleen. 

Omassa suvussani on nimittäin vastaava tapaus. Toinen lapsi perheineen saa aivan määrättömästi tukea niin taloudellisesti, lastenhoitoapuna kuin aivan uskomattominakin järjestelyinä, joita vanhemmat tekevät täysin omalla kustannuksellaan tämän lellikkilapsen hyväksi. Se toinen lapsi taas saa nostokoiran roolin, ja tuskin hänen olemassaoloaan edes muistetaan muutoin kuin silloin, kun apua pitäisi saada (jota siis lellikkilapsi ei vanhemmille suurin surminkaan anna). Ja tätä kuviota on todella surullista seurata, koska lellikkilapsi avoimesti halveksii sekä sisarustaan että vanhempiaan, vanhemmat taas ostavat hyväksyntää auttamalla entistä enemmän, uupuvat, ja toinen lapsi rientää hätiin sekä velvollisuudentunteesta että yrittäen ostaa vanhemmiltaan hyväksyntää, jota ei ole saanut, eikä todennäköisesti myöskään tule saamaan. Jos tähän kuvioon yrittää puuttua ulkopuolelta, vanhemmilla nousee pintaan kunnon piikkipuolustus: "Mikä sinulla on minun (lellikkilapsen nimi):a vastaan!"

Aamen tälle! Lellikersa ei koskaan itsenäisty eikä kasva aikuiseksi,koska ei tarvitse. Isä ja äiti pelastaa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö, ap, mikä on hyvin todennäköinen skenaario sitten, kun anoppisi tarvitsee tukea ikääntyessään? Poikansa auttavat häntä todennäköisesti velvollisuudentunnosta, mutta anoppi vuorostaan janoaa, että saisi kaiken sen seuran ja tuen tyttäreltään... joka vuorostaan ei laita tikkua ristiin, vaan kuppaa edelleen kaiken, mitä kupattavissa on, halveksii äitiään ja elää omaa elämäänsä. Ja todennäköisesti siirtää tämän suosimisperinnön omille lapsilleen. 

Omassa suvussani on nimittäin vastaava tapaus. Toinen lapsi perheineen saa aivan määrättömästi tukea niin taloudellisesti, lastenhoitoapuna kuin aivan uskomattominakin järjestelyinä, joita vanhemmat tekevät täysin omalla kustannuksellaan tämän lellikkilapsen hyväksi. Se toinen lapsi taas saa nostokoiran roolin, ja tuskin hänen olemassaoloaan edes muistetaan muutoin kuin silloin, kun apua pitäisi saada (jota siis lellikkilapsi ei vanhemmille suurin surminkaan anna). Ja tätä kuviota on todella surullista seurata, koska lellikkilapsi avoimesti halveksii sekä sisarustaan että vanhempiaan, vanhemmat taas ostavat hyväksyntää auttamalla entistä enemmän, uupuvat, ja toinen lapsi rientää hätiin sekä velvollisuudentunteesta että yrittäen ostaa vanhemmiltaan hyväksyntää, jota ei ole saanut, eikä todennäköisesti myöskään tule saamaan. Jos tähän kuvioon yrittää puuttua ulkopuolelta, vanhemmilla nousee pintaan kunnon piikkipuolustus: "Mikä sinulla on minun (lellikkilapsen nimi):a vastaan!"

Aamen tälle! Lellikersa ei koskaan itsenäisty eikä kasva aikuiseksi,koska ei tarvitse. Isä ja äiti pelastaa aina.

Näin on. Mun vanhemmat ei koskaan auttanut mua mitenkään, en saanut opiskeluihin mitään tukea, en apua konkreettista enkä henkistä, en lahjoja koskaan (en edes häälahjaa) ja mun lapsia ei ole hoidettu ikinä.

Mun sisko saa yhä 35vuotiaaana kuukausirahaa, sille on ostettu vanhempien rahoin auto (uusi) ja rivitaloasunto (kallis). Perintö on ohjattu siskolle, siskon lapsia hoidetaan ja perettä autetaan kaikin tavoin. Oon tästä joskus täällä kirjoittanutkin.

Kuvio oli sama lapsena jo, narsistivanhempi aina roolittaa lapset kultalapseksi ja syntipukiksi. Jatkuu loppuun asti, en ole kuviota saanut muuttumaan.

Tää nyt lähinnä sille joka kehui että on omaa ansiota että on rakastavat isovanhemmat. Ei ole. Asia ei pidä lainkaan paikkaansa. Meistä sisaruksista minä olen paljon kiltimpi, kohteliaampi ja avuliaampi, olin lapsenakin kiltti ja miellyttämishaluinen. Silti minä sain paskat kohtelut ja huonommin käyttäytyvä sisarus palvontaa ja lahjoja.

Todella monella on oudot ja vinksahtaneet, lähes sairaat perhekuviot ja -dynamiikka. Siinä ei kiltein ja ihaninkasn ihminen saa välttämättä normaalia kohtelua osakseen. Ja häijyin ja ilkein taas saattaakin saada rakkautta eniten.

Ja yleensä oudot, vinksahtaneet ja kieroutuneet sukusalaisuudet piilotellaan, valehdellaan, peitetään. Kunhan ulospäin kulissit kiiltää!

Ymmärrän kyllä aloittajan harmituksen mutta en usko, että asiaan voi hirveästi "puuttua". Äidit ja tyttäret voivat olla aikuisena läheisiä mutta molemmat aikuisia (toki jotkut naiset haluavat olla aina pikkutyttöjä), sen sijaan en tiedä yhtään aikuista miestä joka olisi läheinen äitinsä kanssa olematta passattava nahjus. Vaikea ajatella, suhde miniään olisi läheinen jos poikakin elelee omaa elämäänsä. Tai että lasten elämän seuraaminen kiinnostaisi, jos miniäkin on vieras ja/tai vaikea.

Ehkä anoppi haluaa ylläpitää hyviä suhteita pitämällä etäisyyttä, ainakaan hän ei puutu liikaa ja tuppaudu. Tai ajattelee, että miniällä on omat menonsa jo oman äitinsä kanssa. Kenties hänen lapsenhoitokiintiö on jo täynnä.

En usko, että asia sillä paranee että miniä rähisee ilmaisen lastenhoitoavun puutteesta, anopin näkökulmasta hän on vähiten tärkeä "palanen" jotka näin avioerojen aikana usein vaihtuvatkin.

Jos anoppia ei kiinnosta, niin etsisin varamummon tai muun apulaisen vaikka mll:ltä, olettaen että ap:n oma äiti ei ole lapsista kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Minä katkaisisin kaikki välit anoppiin ja miehen siskoon.

Heitä ei yksinkertaisesti olisi olemassa elämässäni.

Juuri näin. Ihan yleisohjeena ap:lle, että kylmäsieluisista luonnehäiriöisistä ihmisistä kannattaa pysytellä aina kaukana. Olivatpa lähisukua tai keitä tahansa. Eivät ikinä muutu ja mikään puhe ei auta.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin anoppi selvästi suosii enemmän tyttären lapsia. Kyllä sen näkee, että tytön lapset on rakkaampia, kun meidän lapset. Esimerkiksi pussailee niitä, halailee ja näkee enemmän heitä. Meidän lapsilta ei edes kysy haluaisiko tulla syliin ja välillä on hieman tiuskimista. Olen välillä pohtinut, ettei tapaisi koko ihmistä ollenkaan. En halua lasteni huomaavan tuota eriarvoista kohtelua serkuksien välillä. Onneksi lapsilla on ihana ukki ja hänen vaimonsa, sekä minun äiti ja isäni, jotka ovat kiinnostuneita lapsista tasapuolisesti.❤

Näinhän se menee. Sinun vanhemmat on kiinnostuneita sinun lapsista, ja miehesi vanhemmat tytön lapsista. Todennäköisesti sinun vanhempasi eivät ole niin kiinnostuneita veljesi lapsista, vaan veljesi lapsista on kiinnostuneet hänen vaimonsa vanhemmat

Vierailija kirjoitti:

Kokeilitko ap jo Facebookissa julkaista teidän perheen tekemiset ja olemiset koko suvulle, mukaan lukien anoppi ja miehen sisko?

Googleta varamummo tai valitse joku sopiva henkilö, kaverisi äiti tms. joka voisi auttaa ihkujen kuvien sommittelussa. Meidän lapset rakastaa Irmeli-mummoa, Irmeli-mummo on paras mummo ja meille niin rakas. Vielä parempi jos saatte kivoja kuvia missä on myös miehesi. Koko suku ihmettelemään kuka vatun Irmeli. Ympäristön paine on paras tapa kurmottaa ikäviä ihmisiä. Jos ei se ole mitenkään rakentavaa niin ainakin vatuttaa mummoa ja miehen sisarta.

Häh? Eiköhän ne ole pelkästään helpottuneita, että miniällä on joku Irmeli siellä komenneltavana. Miksi suku olisi ihmeissään siitä, että ap:n elämässä on muitakin kuin miehen suku? Ympäristön paine olisi tuolla se, että ap:n kaverit, joita asia ei todellakaan kiinnosta, näkisi kuvia jostain mummosta. Anoppi ja tyttärensä ei edes noteeraisi moisia otoksia.

En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä).  Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin  kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.

Tälle suosikkiasemalle et voi mitään. Kaikilla (myös anopilla) on oikeus valita ketä tapaa ja mihin käyttää rahansa ja aikansa. Jos suinkin jaksat, niin pidä anoppiin neutraalit välit. Eli lähetä (lasten nimissä, lasten askartelema) äitienpäiväkortti, muista pienesti jouluna, kutsu lasten synttäreille ja ainakin yleisellä tasolla käymään muutenkin. Yritä jaksaa myös miehen siskoa, eli kutsu hänetkin (perheineen) käymään lastesi synttäreillä jne. Näin annat anopille neutraalin mahdollisuuden tutustua poikansa perheeseen, jos jossain vaiheessa siltä alkaa tuntua ja anoppi ei pääse ainakaan sanomaan/ajattelemaan, että olemattomat välit lastenlapsiin johtuisi heistä.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä aloittajan harmituksen mutta en usko, että asiaan voi hirveästi "puuttua". Äidit ja tyttäret voivat olla aikuisena läheisiä mutta molemmat aikuisia (toki jotkut naiset haluavat olla aina pikkutyttöjä), sen sijaan en tiedä yhtään aikuista miestä joka olisi läheinen äitinsä kanssa olematta passattava nahjus. Vaikea ajatella, suhde miniään olisi läheinen jos poikakin elelee omaa elämäänsä. Tai että lasten elämän seuraaminen kiinnostaisi, jos miniäkin on vieras ja/tai vaikea.

Ehkä anoppi haluaa ylläpitää hyviä suhteita pitämällä etäisyyttä, ainakaan hän ei puutu liikaa ja tuppaudu. Tai ajattelee, että miniällä on omat menonsa jo oman äitinsä kanssa. Kenties hänen lapsenhoitokiintiö on jo täynnä.

En usko, että asia sillä paranee että miniä rähisee ilmaisen lastenhoitoavun puutteesta, anopin näkökulmasta hän on vähiten tärkeä "palanen" jotka näin avioerojen aikana usein vaihtuvatkin.

Jos anoppia ei kiinnosta, niin etsisin varamummon tai muun apulaisen vaikka mll:ltä, olettaen että ap:n oma äiti ei ole lapsista kiinnostunut.

Mulla ri ole omaa äitiä ja EN tarvitse lastenhiotoapua. Miten joku saa väännettyä tästä että miniä vaikeilee kun oon nähnyt anoppia ehkä 5 krt elämäni aikana? J miten muka rähisen lastenhoitoavusta? Ei ole ikinä hoitanut sekuntiakaan joten ei ole rähisty.

Ihan outoja satuilijoita jotka ei lue aloitusta vasn keksii omasta päästä tarinaan juonta! Joku sano että komentelen anoppia, ilkeilen ja tähisen?? Lukiko kukasn että anopin ja POIKIENSA välit on etäiset? Anoppi on tuollainen riippumatta miniästä tai onko miniää edes olemassa.

No tää on av, aina joku keksii haukut omasta päästään.... ap