Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi hoitaa joka päivä tyttären lapsia. Pojan lapsista toisen nähnyt kerran ja toista ei koskaan.
03.10.2018 |
Puuttuisitteko tällauseen ja jos niin miten? Anoppi ja tytär on toistensa bestikset, viettävät kaiket päivät yhdessä, anoppi eläkkeellä ja tytär ollut työtön jo 7 v.
Anoppia ei kiinnosta kaksi poikaansa yhtään. Molemmilla pojilla perhe, toisella 1 iso lapsi (jota anoppi ei tavannut/hoitanut) ja meillä 2 pienempää lasta. Vanhemman 4v anoppi nähnyt ristiäisissä ja sukujuhlissa. Nuorempaa 2v ei koskasn, ei tullut ristiäisiin eikä ole edes onnitellut, ei ole ilmaissut kiinnostusta edes nähdä.
Mulla ei ole mitään riitaa anoppiin, anoppi vaan on kylmä ja tyly pojilleen ollut aina. Tytär on palvottu, tytär saa kaiken avun, huomion ja lahjat.
Onko kuvio niin juurtunut että mikään ei tällaista muuta? Mulla ei ole omaa äitiä joten anopin olisin toivonut olevan lämpimänä hahmona elämässäni. No aina ei toiveet toteudu.
Miehen siskolle kerran yritttiin puhua ja sai raivarit. Kuulemma hän tarvii kaiken avun 365pv vuodessa eikä suostu siihen että mummo antaisi poikiensa perheille aikaa tai huomiota.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä). Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.
Minusta tuo on aika yleistä. Meillä on 2 poikaa ja 2 tyttöä. Veljeni perheineen ovat tiiviissä yhteydessä vaimojensa perheisiin. Velipojat ovat ns. katkaisseet napanuoran äitiimme. Me tytöt taas soitellaan äidille usein ja ollaan tekemisissä isän ja äidin kanssa ja samoin miehemme. Mieheni on myös irtaantunut perheestään ja ei soittele äidilleen tuskin koskaan. Näin se vain menee. Minun äitini on lapsillemme läheisempi, kuin anoppi ja se on ihan luonnollista, koska äitini on läheisempi meidän kanssa, kuin anoppi, koska äitini...niin no sehän on minun äiti.
Sinänsä lohdullista kuulla, että muillakin samoja kokemuksia. Meillä kun ei suvussa poikalapsia paljon ole niin olen tätä ihmetellyt ja vähän syyllisyyttäkin tuntenut: Oma poikani kyllä käy kyläilemässä silloin tällöin (asuu suht kaukana) mutta miniällä niin paljon rientoja että ei ehdi, hyvä jos kerran vuodessa käy. En minäkään autottomana heille pääse, edes joka vuosi. Tullaan kyllä ihan hyvin toimeen ja joskus viestejä vaihdellaan. Täytyy siis vain tottua tähän. Poika luonteeltaan muutenkin aika introvertti eli ei tykkää rupatella puhelimessa. Eipä ne poikalapset taida vanhemmistaan turhaan huolehtia, jää tyttölapsille sekin taakka, mitä muiden tarinoita olen kuunnellut. Naiset vaan on sosiaalisempia ja vetävät miehensä mukanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän kyllä aloittajan harmituksen mutta en usko, että asiaan voi hirveästi "puuttua". Äidit ja tyttäret voivat olla aikuisena läheisiä mutta molemmat aikuisia (toki jotkut naiset haluavat olla aina pikkutyttöjä), sen sijaan en tiedä yhtään aikuista miestä joka olisi läheinen äitinsä kanssa olematta passattava nahjus. Vaikea ajatella, suhde miniään olisi läheinen jos poikakin elelee omaa elämäänsä. Tai että lasten elämän seuraaminen kiinnostaisi, jos miniäkin on vieras ja/tai vaikea.
Ehkä anoppi haluaa ylläpitää hyviä suhteita pitämällä etäisyyttä, ainakaan hän ei puutu liikaa ja tuppaudu. Tai ajattelee, että miniällä on omat menonsa jo oman äitinsä kanssa. Kenties hänen lapsenhoitokiintiö on jo täynnä.
En usko, että asia sillä paranee että miniä rähisee ilmaisen lastenhoitoavun puutteesta, anopin näkökulmasta hän on vähiten tärkeä "palanen" jotka näin avioerojen aikana usein vaihtuvatkin.
Jos anoppia ei kiinnosta, niin etsisin varamummon tai muun apulaisen vaikka mll:ltä, olettaen että ap:n oma äiti ei ole lapsista kiinnostunut.
Mulla ri ole omaa äitiä ja EN tarvitse lastenhiotoapua. Miten joku saa väännettyä tästä että miniä vaikeilee kun oon nähnyt anoppia ehkä 5 krt elämäni aikana? J miten muka rähisen lastenhoitoavusta? Ei ole ikinä hoitanut sekuntiakaan joten ei ole rähisty.
Ihan outoja satuilijoita jotka ei lue aloitusta vasn keksii omasta päästä tarinaan juonta! Joku sano että komentelen anoppia, ilkeilen ja tähisen?? Lukiko kukasn että anopin ja POIKIENSA välit on etäiset? Anoppi on tuollainen riippumatta miniästä tai onko miniää edes olemassa.
No tää on av, aina joku keksii haukut omasta päästään.... apPakko sanoa, että aloitusviestistä kyllä saa sellaisen kuvan, että pidät vääränä sitä ettette saa anopilta lastenhoitoapua vaikka tytär saa.
Jos luit ketjua niin toivoin että olisi isovanhempi joka kävisi lapsen synttäreillä, jonka luona voisi käydä ja jolle lapsi voisi soittaa. Pärjään oikein hyvin kahdrn lapsen kanss ilman apua. Olisin toivonut vähän kiinnostusta.
Se on sitten toinen asia että onko reilua että yksi anopin lapsista saa 365pv vuodessa hoitoapua ja toiset kaksi 0 krt apua. Tähänkuvioon en muutosta usko saavani vasn toiveeni oli realistinen: toivoisin 2-4 kertaa anopin tapaamista VUODESSA. Ilmeisesti miniän toive neljästä kerrasta on riistoa ja vaatimusta mutta tyttären toive 365pv avusta EI ole riistämistä? Selvä juttu. Miettikääs sama kuvio omien lasten kohdalle, tuntuisko oikeudenmukaiselta hylätä poikalapset kokonaan? ApMinullakaan ei ole omaa äitiä, ja anoppi on käytännössä ainoa lapsen isovanhempi. Vaan silti en koe minulle kuuluvan pätkääkään, että paljonko miehen sisko saa anopilta lastenhoitoapua. Se on heidän asiansa.
Surullista tietty jos mummoa ei kiinnosta yhtään, mutta sille vaan et voi mitään. Otat kylläkin asian niin henkilökohtaisesti, että siirrätkö nyt tilanteeseen omia lapsuudenmuistojasi. Kävi vaan mielessä.
Joo, ehkä otan liian raskaasti asian. Mutta ei se tunne käskemällä katoa, että loukkaa kovasti että anopi ei onnitellut vauvasta eikä ole kahden vuoden aikana kertaakaan soittanut, käynyt tai halunnut nähdä lasta. Minusta olisi aivan käsittämätöntä että mulla olisi jossain 2 v lapsenlapsi jota en ikinä olisi nähnyt tai josta en olisi onnitellut, kun se ei olisi ”minkään arvoinen asia”. En vasn tajua tunnekylmyyttä! Minä onnittelen ja ostan vauvalahjat naspureille ja työkaverillekin niin miten voi olla että oa sukulainen , lapsenlspsi, ei kiinnosta sitä vähää että laittas edes onnittelutekstarin tai kortin? Ap
Tekstarin laittamiseen menee 15 sek, liian kova vaiva...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä). Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.
Minusta tuo on aika yleistä. Meillä on 2 poikaa ja 2 tyttöä. Veljeni perheineen ovat tiiviissä yhteydessä vaimojensa perheisiin. Velipojat ovat ns. katkaisseet napanuoran äitiimme. Me tytöt taas soitellaan äidille usein ja ollaan tekemisissä isän ja äidin kanssa ja samoin miehemme. Mieheni on myös irtaantunut perheestään ja ei soittele äidilleen tuskin koskaan. Näin se vain menee. Minun äitini on lapsillemme läheisempi, kuin anoppi ja se on ihan luonnollista, koska äitini on läheisempi meidän kanssa, kuin anoppi, koska äitini...niin no sehän on minun äiti.
Miltäs tää tuntuis susta jos omaa äitiä ei olisi? Sulle ois yhä ihan ok että anoppi auttaa vain tytärtään ja sua ei kuulu kenenkään auttaa kerta se äiti on kuollut tms? Eikö välittäminen voi yhtään kohdistua muuslle kuin omaan tyttäreen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä). Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.
Olen havainnut saman. Ennen poika saattoi käväistä viikonloppuna lapsuudenkodissa, nyt hän ei enää saa avovaimolta lupaa moiseen, koska on niin paljon muuta sovittuna (aika paljon siellä avovaimon perheen luona). Vauvauutisesta kuulimme viimeisinä eli vasta siinä vaiheessa, kun vauvaa ei sitten tullutkaan (ja avominiän äiti oli jo ehtinyt neulomaan muutamankin neulesetin, joita facessa esitteli). Oikeastaan ainoat kerrat kun olemme avominiälle kelvanneet ovat ne, jolloin on tarvittu lainaan autoa tai kesämökkiä. Silloin tulee ilmoitusluonteinen soitto, että mennään mökille x.x.xxxx, tehkää polttopuut valmiiksi.
Poika käy salaa isänsä kanssa metsällä (muka firman kehittämispäiviä) ja joskus kanssani kahvilla naapurikaupungissa, kun molemmat olemme siellä työmatkalla. Muuten yhteydenpitoa ei sallita, koska soitto äidille on sama asia kuin napanuoran vahvistaminen.
Pari puolustavaa sanaa miniän käytökselle.
Poikasi on perustanut perheen hänen kanssaan, sen vuoksi ette voi olettaa, että poika vierailisi luonanne joka viikonloppu. Työssä käyvillä ihmisillä on kiireistä ja nuorilla omat menonsa. Joka viikkoiset vierailut vanhempien luona rikkovat perheen dynamiikkaa, sillä siitä syntyy helposti viesti, että vanhemmat ovat tärkeämmät kuin oma puoliso.Metsästys on myös hyvin aikaa vievä harrastus. Se, että poikasi valehtelee puolisolleen on väärin. Kahvilla käynti kanssasi on ok. Miksi poikasi salaa asiat puolisoltaan? Pojan pitäisi ryhdistäytyä ja selvittää asiat puolisonsa kanssa. Mutta sinun ei pidä puuttua heidän väleihinsä, vaan jättää selvittyly heille. Heidän pitää itse löytää tasapaino tilanteeseen. Mitä enemmän puutut poikasi asioihin, sitä enemmän miniä kokee tarvetta suojautua. Neuvo poikaasi huomioimaan puolisoaan enemmän. Kun miniä tuntee olonsa turvatuksi ilman uhkaa anopin suunnalta, niin hänen on helpompi hyväksyä pojan yhteydenpito sinuun.
Vauvauutisten suhteen miniän äiti on toiminut väärin ja yli-innokkaasti. Kun odotin ensimmäistä lasta, niin kokenut kätilö neuvoi kertomaan vauvauutiset eteenpäin vasta, kun pahin keskenmenon riskiaika on mennyt ohi. Etenkin ekan lapsenlapsen kohdalla isovanhempien vouhotus menee helposti liialliseksi, mikä lisää uuden äidin paineita turhaan.
Viikonloppuisin ei tarkoita sitä, että poika olisi ennenkään käynyt joka viikonloppu. Jos perheen dynamiikka menee pirstaleiksi siitä, että poika käväiseen 1-2 kertaa/kk 15 min - 1 h lapsuudenkodissaan, niin eikö se perhedynamiikka samalla tavalla tuhoudu siitä, että ollaan miniäkandidaatin vanhempien luona perjantai-illasta sunnuntai-iltaan kahdesti kuukaudessa? Voisiko tästä päätellä, että miniäkandidaatin vanhemmat ovat tärkeämmät kuin oma puoliso?
Metsästys vie pojalta aikaa 3-5 päivää joka syksy. Minusta jokaisella on oltava oikeus vuodessa käyttää itseensä ja harrastukseensa edes tuon verran. Avominiä saa tietenkin olla toista mieltä, mutta aika lailla vankilalta tuntuu se liitto, jossa tuo määrä omaa harrastusta tuhoaa kaiken. Aikaisemmin poika saattoi olla jahdissa mukana 15-20 päivää, mutta avoliiton myötä tuo aika on vähentynyt huomattavasti.
Poika salaa asian puolisoltaan, koska jos hän kertoo asiasta, avovaimonsa kieltää isän tapaamisen vedoten siihen, että poika ei ole katkaissut napanuoraansa, vaan on riippunainen isästä. Siinä ei taida keskustelut paljoa auttaa, kun toinen piilottaa autonavaimet ja vie kännykän roskiin.
Mitä tarkoitat puuttumisella pojan asioihin? Kahvitellessa juttelemme kaikesta tavallisesta Trumpista sienisatoon. Miten se on pojan ja avovaimonsa suhteeseen puuttumista? Minusta se on normaalia rupattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä). Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.
Olen havainnut saman. Ennen poika saattoi käväistä viikonloppuna lapsuudenkodissa, nyt hän ei enää saa avovaimolta lupaa moiseen, koska on niin paljon muuta sovittuna (aika paljon siellä avovaimon perheen luona). Vauvauutisesta kuulimme viimeisinä eli vasta siinä vaiheessa, kun vauvaa ei sitten tullutkaan (ja avominiän äiti oli jo ehtinyt neulomaan muutamankin neulesetin, joita facessa esitteli). Oikeastaan ainoat kerrat kun olemme avominiälle kelvanneet ovat ne, jolloin on tarvittu lainaan autoa tai kesämökkiä. Silloin tulee ilmoitusluonteinen soitto, että mennään mökille x.x.xxxx, tehkää polttopuut valmiiksi.
Poika käy salaa isänsä kanssa metsällä (muka firman kehittämispäiviä) ja joskus kanssani kahvilla naapurikaupungissa, kun molemmat olemme siellä työmatkalla. Muuten yhteydenpitoa ei sallita, koska soitto äidille on sama asia kuin napanuoran vahvistaminen.
Pari puolustavaa sanaa miniän käytökselle.
Poikasi on perustanut perheen hänen kanssaan, sen vuoksi ette voi olettaa, että poika vierailisi luonanne joka viikonloppu. Työssä käyvillä ihmisillä on kiireistä ja nuorilla omat menonsa. Joka viikkoiset vierailut vanhempien luona rikkovat perheen dynamiikkaa, sillä siitä syntyy helposti viesti, että vanhemmat ovat tärkeämmät kuin oma puoliso.Metsästys on myös hyvin aikaa vievä harrastus. Se, että poikasi valehtelee puolisolleen on väärin. Kahvilla käynti kanssasi on ok. Miksi poikasi salaa asiat puolisoltaan? Pojan pitäisi ryhdistäytyä ja selvittää asiat puolisonsa kanssa. Mutta sinun ei pidä puuttua heidän väleihinsä, vaan jättää selvittyly heille. Heidän pitää itse löytää tasapaino tilanteeseen. Mitä enemmän puutut poikasi asioihin, sitä enemmän miniä kokee tarvetta suojautua. Neuvo poikaasi huomioimaan puolisoaan enemmän. Kun miniä tuntee olonsa turvatuksi ilman uhkaa anopin suunnalta, niin hänen on helpompi hyväksyä pojan yhteydenpito sinuun.
Vauvauutisten suhteen miniän äiti on toiminut väärin ja yli-innokkaasti. Kun odotin ensimmäistä lasta, niin kokenut kätilö neuvoi kertomaan vauvauutiset eteenpäin vasta, kun pahin keskenmenon riskiaika on mennyt ohi. Etenkin ekan lapsenlapsen kohdalla isovanhempien vouhotus menee helposti liialliseksi, mikä lisää uuden äidin paineita turhaan.
Ylläoleva kirjoittajahan mainitsi, että vierailut ovat jääneet pois, koska vaimo on hommannut muuta tekemistä, ja nämä tekemiset liittyvät ilmeisesti useimmiten vaimon vanhempiin. Eli sinunko mielestäsi nyt jokaviikkoiset vierailut miehen vanhempien luona rikkovat perheen dynamiikkaa, jokaviikkoiset vierailut vaimon vanhempien luona taas eivät?
Niin. Tekstissä kerrottiin selvästi "Ennen poika saattoi käväistä viikonloppuna lapsuudenkodissa, nyt hän ei enää saa avovaimolta lupaa moiseen, koska on niin paljon muuta sovittuna". Nyt asia ei ole enää näin, joten anoppi näkee muuttuneen tilanteen negativiisesti ja moittii tilanteesta miniää. Tämå taas saa aikaan sen, että miniä haluaa vähentää vierailuja entisestään. Kirjoittajan pitäisi pystyä hyväksymään se, ettei vierailuja ole enää entiseen tahtiin ja että pojalla on nyt oma perhe. Sitä tässä ei kerrottu, kuinka usein he vierialevat miniän vanhempien luona, joten en tee siitä oletuksia.
Missä sanottiin, että tuo anoppi edes näkee miniää? Tai että miniä oli mukana, kun poika käväisi (ei suinkaan joka viikko, ei sitä ainakaan tuossa väitetty) lapsuudenkodissa. Käväisy ei välttämättä edes ole sama kuin vierailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä). Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.
Olen havainnut saman. Ennen poika saattoi käväistä viikonloppuna lapsuudenkodissa, nyt hän ei enää saa avovaimolta lupaa moiseen, koska on niin paljon muuta sovittuna (aika paljon siellä avovaimon perheen luona). Vauvauutisesta kuulimme viimeisinä eli vasta siinä vaiheessa, kun vauvaa ei sitten tullutkaan (ja avominiän äiti oli jo ehtinyt neulomaan muutamankin neulesetin, joita facessa esitteli). Oikeastaan ainoat kerrat kun olemme avominiälle kelvanneet ovat ne, jolloin on tarvittu lainaan autoa tai kesämökkiä. Silloin tulee ilmoitusluonteinen soitto, että mennään mökille x.x.xxxx, tehkää polttopuut valmiiksi.
Poika käy salaa isänsä kanssa metsällä (muka firman kehittämispäiviä) ja joskus kanssani kahvilla naapurikaupungissa, kun molemmat olemme siellä työmatkalla. Muuten yhteydenpitoa ei sallita, koska soitto äidille on sama asia kuin napanuoran vahvistaminen.
Pari puolustavaa sanaa miniän käytökselle.
Poikasi on perustanut perheen hänen kanssaan, sen vuoksi ette voi olettaa, että poika vierailisi luonanne joka viikonloppu. Työssä käyvillä ihmisillä on kiireistä ja nuorilla omat menonsa. Joka viikkoiset vierailut vanhempien luona rikkovat perheen dynamiikkaa, sillä siitä syntyy helposti viesti, että vanhemmat ovat tärkeämmät kuin oma puoliso.Metsästys on myös hyvin aikaa vievä harrastus. Se, että poikasi valehtelee puolisolleen on väärin. Kahvilla käynti kanssasi on ok. Miksi poikasi salaa asiat puolisoltaan? Pojan pitäisi ryhdistäytyä ja selvittää asiat puolisonsa kanssa. Mutta sinun ei pidä puuttua heidän väleihinsä, vaan jättää selvittyly heille. Heidän pitää itse löytää tasapaino tilanteeseen. Mitä enemmän puutut poikasi asioihin, sitä enemmän miniä kokee tarvetta suojautua. Neuvo poikaasi huomioimaan puolisoaan enemmän. Kun miniä tuntee olonsa turvatuksi ilman uhkaa anopin suunnalta, niin hänen on helpompi hyväksyä pojan yhteydenpito sinuun.
Vauvauutisten suhteen miniän äiti on toiminut väärin ja yli-innokkaasti. Kun odotin ensimmäistä lasta, niin kokenut kätilö neuvoi kertomaan vauvauutiset eteenpäin vasta, kun pahin keskenmenon riskiaika on mennyt ohi. Etenkin ekan lapsenlapsen kohdalla isovanhempien vouhotus menee helposti liialliseksi, mikä lisää uuden äidin paineita turhaan.
Viikonloppuisin ei tarkoita sitä, että poika olisi ennenkään käynyt joka viikonloppu. Jos perheen dynamiikka menee pirstaleiksi siitä, että poika käväiseen 1-2 kertaa/kk 15 min - 1 h lapsuudenkodissaan, niin eikö se perhedynamiikka samalla tavalla tuhoudu siitä, että ollaan miniäkandidaatin vanhempien luona perjantai-illasta sunnuntai-iltaan kahdesti kuukaudessa? Voisiko tästä päätellä, että miniäkandidaatin vanhemmat ovat tärkeämmät kuin oma puoliso?
Metsästys vie pojalta aikaa 3-5 päivää joka syksy. Minusta jokaisella on oltava oikeus vuodessa käyttää itseensä ja harrastukseensa edes tuon verran. Avominiä saa tietenkin olla toista mieltä, mutta aika lailla vankilalta tuntuu se liitto, jossa tuo määrä omaa harrastusta tuhoaa kaiken. Aikaisemmin poika saattoi olla jahdissa mukana 15-20 päivää, mutta avoliiton myötä tuo aika on vähentynyt huomattavasti.
Poika salaa asian puolisoltaan, koska jos hän kertoo asiasta, avovaimonsa kieltää isän tapaamisen vedoten siihen, että poika ei ole katkaissut napanuoraansa, vaan on riippunainen isästä. Siinä ei taida keskustelut paljoa auttaa, kun toinen piilottaa autonavaimet ja vie kännykän roskiin.
Mitä tarkoitat puuttumisella pojan asioihin? Kahvitellessa juttelemme kaikesta tavallisesta Trumpista sienisatoon. Miten se on pojan ja avovaimonsa suhteeseen puuttumista? Minusta se on normaalia rupattelua.
Epäilen, ovatko asiat niiin kuin kerrot. Jos ovat, niin miksei poikasi pidä puoliaan? Jos miniä valittaa pojalleen napanuoran katkaisusta, mutta hänen vanhemmillaan vieraillaan kahdeti kuussa koko viikonloppu, niin siinä on selkeä ristiriita - miksei poikasi pidä puoliaan?
Joka tapauksessa tilanne ei parane sillä, että sinä puutut asiaan. Pojan itsensä on otettava vastuu tekemisistään ja omasta perheestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurten ikäluokkien äidit/anopit ovat erittäin usein sivistymättömiä juntteja, jotka ei pysty mitenkään käsittelemään ristiriitoja, selvimään konflikteja,myöntämään tekojaan ja ottamaan niistä vastuuta saati pyytämään anteeksi. Sitten juuri ”kostetaan” esim huonot välit poikaan koko pojan perheelle ja viattomille lapsenlapsille. Niin tyypillistä, niin typerää, niin tavallista.
Tiedän yhden - siis 1 kpl! - anoppia joka toimii kuitenkin toisin. Anopilla on huonot välit poikaansa, vähän etäiset miniäänsä, anopilla myös oma tytär jota autta paljon. SILTI anoppi kutsuu pojan lapset kylään ajoittain, ja koska tapaa heitä harvoin, lellii ja kohtelee loistavasti jotta heille jäisi hyvä tunne siitä että mummo välittää. Tämä viisas mummo ei kosta huonoja välejä lyömällä yhteydenpidon jäihin, vaan nimenomaan pitämällä sitä yllä tahdon voimalla, jotta lapsenlapset eivät jää paitsioon. Sekä kohtelee pojan lapsia vrman tyttären lapsiakin paremmin jotta tasa-arvo toteutuisi edes vähän. .
Tällaisia anoppeja on sitten kyllä vaan yksi sadasta. Muut on tyypillisiä paskiaisia, jotka itse aiheuttaa riidan mutta syyttää siitä toista, ja kostoksi katkoo välitkin. Näihin ei kannata aikaansa hukata vaan antaa olla, sielläpä kiukkuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä). Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.
Olen havainnut saman. Ennen poika saattoi käväistä viikonloppuna lapsuudenkodissa, nyt hän ei enää saa avovaimolta lupaa moiseen, koska on niin paljon muuta sovittuna (aika paljon siellä avovaimon perheen luona). Vauvauutisesta kuulimme viimeisinä eli vasta siinä vaiheessa, kun vauvaa ei sitten tullutkaan (ja avominiän äiti oli jo ehtinyt neulomaan muutamankin neulesetin, joita facessa esitteli). Oikeastaan ainoat kerrat kun olemme avominiälle kelvanneet ovat ne, jolloin on tarvittu lainaan autoa tai kesämökkiä. Silloin tulee ilmoitusluonteinen soitto, että mennään mökille x.x.xxxx, tehkää polttopuut valmiiksi.
Poika käy salaa isänsä kanssa metsällä (muka firman kehittämispäiviä) ja joskus kanssani kahvilla naapurikaupungissa, kun molemmat olemme siellä työmatkalla. Muuten yhteydenpitoa ei sallita, koska soitto äidille on sama asia kuin napanuoran vahvistaminen.
Pari puolustavaa sanaa miniän käytökselle.
Poikasi on perustanut perheen hänen kanssaan, sen vuoksi ette voi olettaa, että poika vierailisi luonanne joka viikonloppu. Työssä käyvillä ihmisillä on kiireistä ja nuorilla omat menonsa. Joka viikkoiset vierailut vanhempien luona rikkovat perheen dynamiikkaa, sillä siitä syntyy helposti viesti, että vanhemmat ovat tärkeämmät kuin oma puoliso.Metsästys on myös hyvin aikaa vievä harrastus. Se, että poikasi valehtelee puolisolleen on väärin. Kahvilla käynti kanssasi on ok. Miksi poikasi salaa asiat puolisoltaan? Pojan pitäisi ryhdistäytyä ja selvittää asiat puolisonsa kanssa. Mutta sinun ei pidä puuttua heidän väleihinsä, vaan jättää selvittyly heille. Heidän pitää itse löytää tasapaino tilanteeseen. Mitä enemmän puutut poikasi asioihin, sitä enemmän miniä kokee tarvetta suojautua. Neuvo poikaasi huomioimaan puolisoaan enemmän. Kun miniä tuntee olonsa turvatuksi ilman uhkaa anopin suunnalta, niin hänen on helpompi hyväksyä pojan yhteydenpito sinuun.
Vauvauutisten suhteen miniän äiti on toiminut väärin ja yli-innokkaasti. Kun odotin ensimmäistä lasta, niin kokenut kätilö neuvoi kertomaan vauvauutiset eteenpäin vasta, kun pahin keskenmenon riskiaika on mennyt ohi. Etenkin ekan lapsenlapsen kohdalla isovanhempien vouhotus menee helposti liialliseksi, mikä lisää uuden äidin paineita turhaan.
Ylläoleva kirjoittajahan mainitsi, että vierailut ovat jääneet pois, koska vaimo on hommannut muuta tekemistä, ja nämä tekemiset liittyvät ilmeisesti useimmiten vaimon vanhempiin. Eli sinunko mielestäsi nyt jokaviikkoiset vierailut miehen vanhempien luona rikkovat perheen dynamiikkaa, jokaviikkoiset vierailut vaimon vanhempien luona taas eivät?
Niin. Tekstissä kerrottiin selvästi "Ennen poika saattoi käväistä viikonloppuna lapsuudenkodissa, nyt hän ei enää saa avovaimolta lupaa moiseen, koska on niin paljon muuta sovittuna". Nyt asia ei ole enää näin, joten anoppi näkee muuttuneen tilanteen negativiisesti ja moittii tilanteesta miniää. Tämå taas saa aikaan sen, että miniä haluaa vähentää vierailuja entisestään. Kirjoittajan pitäisi pystyä hyväksymään se, ettei vierailuja ole enää entiseen tahtiin ja että pojalla on nyt oma perhe. Sitä tässä ei kerrottu, kuinka usein he vierialevat miniän vanhempien luona, joten en tee siitä oletuksia.
Missä sanottiin, että tuo anoppi edes näkee miniää? Tai että miniä oli mukana, kun poika käväisi (ei suinkaan joka viikko, ei sitä ainakaan tuossa väitetty) lapsuudenkodissa. Käväisy ei välttämättä edes ole sama kuin vierailu.
Ei sanottu, mutta sillä onko miniä mukana vai ei, ei ole oikeastaan merkitystä. Silläkään ei ole isoa merkitystä, onko kyseessä käväisy tai vierailu. Yhtälailla lyhytkin käväisy voi sotkea päivän ohjelman.
Edelleen ihmettelen, miksi poika sallii epäsuhdan vierailujen suhteen. Onko jotain, mitä emme tiedä? Jos ei ole, niin miksi poika jatkaa tuossa suhteessa. Sen suhteen pojan on itse tehtävä johtopäätöksensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on sekä tytär että poika. Ja ainakin meillä meni juuri niin, että kun muuttivat omilleen, tytär piti muhun yhteyttä ja kävi pikaisesti käymässäkin kymmenen kertaa enemmän kuin poika. En ole käynyt poikani kanssa shoppailemassa, leffassa tai lenkillä kertaakaan sen jälkeen, kun hän täytti 12 v. Tyttären kanssa käyn edelleenkin, vaikka hän on jo 34 v. En mä kuitenkaan odotakaan, että poikani kävisi. Ei hänelle ole mitenkään tärkeää olla usein yhteydessä. Käy tai ainakin soittaa äitienpäivänä, mun syntymäpäivänäni ja jouluna. Soittaa satunnaisesti muulloinkin, mutta ei tosiaankaan joka viikko kuten tyttäreni. Pojan perhe pitää aina erikseen kutsua, mutta tytär kutsuu itse itsensä, kun haluaa viettää aikaansa mun seurassani. Ja tyttären käydessä riittää tarjottavaksi pelkkä kahvi, pojan perheen kun kutsuu, pitää olla kahvin kanssakin jotain.
En ole välinpitämätön anoppi, mutta en tuppaudu poikani perheen elämään, koska eivät he sellaista halua. En tuppaudu tyttärenikään perheen elämään, mutta tytär ilmaisee ihan itse halunsa olla yhteyksissä. Mulle on ihan ok, että poikani perheineen elää omalla tavallaan ja tyttäreni perheineen omallaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sekä tytär että poika. Ja ainakin meillä meni juuri niin, että kun muuttivat omilleen, tytär piti muhun yhteyttä ja kävi pikaisesti käymässäkin kymmenen kertaa enemmän kuin poika. En ole käynyt poikani kanssa shoppailemassa, leffassa tai lenkillä kertaakaan sen jälkeen, kun hän täytti 12 v. Tyttären kanssa käyn edelleenkin, vaikka hän on jo 34 v. En mä kuitenkaan odotakaan, että poikani kävisi. Ei hänelle ole mitenkään tärkeää olla usein yhteydessä. Käy tai ainakin soittaa äitienpäivänä, mun syntymäpäivänäni ja jouluna. Soittaa satunnaisesti muulloinkin, mutta ei tosiaankaan joka viikko kuten tyttäreni. Pojan perhe pitää aina erikseen kutsua, mutta tytär kutsuu itse itsensä, kun haluaa viettää aikaansa mun seurassani. Ja tyttären käydessä riittää tarjottavaksi pelkkä kahvi, pojan perheen kun kutsuu, pitää olla kahvin kanssakin jotain.
En ole välinpitämätön anoppi, mutta en tuppaudu poikani perheen elämään, koska eivät he sellaista halua. En tuppaudu tyttärenikään perheen elämään, mutta tytär ilmaisee ihan itse halunsa olla yhteyksissä. Mulle on ihan ok, että poikani perheineen elää omalla tavallaan ja tyttäreni perheineen omallaan.
Mistä tiedät etteivät halua? Ja saatat kyllä välinpitämäyön poikasi perheen mielestä vaikket omastasi. Ostatko lahjat molempien lapsille vai vaan tyttären?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä kans mummo jolle seitsemäs lapsenlapsi oli raskausajasta lähtien jotain ylimaallisen ihmeellistä ja ihanaa, olihan tämä tyttären lapsi eikä yhdenkään meistä neljästä pojasta. Sama meno jatkuu yhä 4v jälkeen, serkukset kun koolla mummo ja vaari näkevät vain tämän yhden ja hänen jokainen kuuluminen halutaan kuulla ja halutaan hänen "esiintyvän" (esim jouluna laulaessa) yksin ettei videolla (ainut jota kuvataan ja videoidaan) vaan näy tai kuulu häiritseviä serkkuja vaan elämiensä tähti saa loistaa.
Me pojat "käsketään" kylään kun jotain pitää korjata, laittaa tai asentaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä). Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.
Olen havainnut saman. Ennen poika saattoi käväistä viikonloppuna lapsuudenkodissa, nyt hän ei enää saa avovaimolta lupaa moiseen, koska on niin paljon muuta sovittuna (aika paljon siellä avovaimon perheen luona). Vauvauutisesta kuulimme viimeisinä eli vasta siinä vaiheessa, kun vauvaa ei sitten tullutkaan (ja avominiän äiti oli jo ehtinyt neulomaan muutamankin neulesetin, joita facessa esitteli). Oikeastaan ainoat kerrat kun olemme avominiälle kelvanneet ovat ne, jolloin on tarvittu lainaan autoa tai kesämökkiä. Silloin tulee ilmoitusluonteinen soitto, että mennään mökille x.x.xxxx, tehkää polttopuut valmiiksi.
Poika käy salaa isänsä kanssa metsällä (muka firman kehittämispäiviä) ja joskus kanssani kahvilla naapurikaupungissa, kun molemmat olemme siellä työmatkalla. Muuten yhteydenpitoa ei sallita, koska soitto äidille on sama asia kuin napanuoran vahvistaminen.
Pari puolustavaa sanaa miniän käytökselle.
Poikasi on perustanut perheen hänen kanssaan, sen vuoksi ette voi olettaa, että poika vierailisi luonanne joka viikonloppu. Työssä käyvillä ihmisillä on kiireistä ja nuorilla omat menonsa. Joka viikkoiset vierailut vanhempien luona rikkovat perheen dynamiikkaa, sillä siitä syntyy helposti viesti, että vanhemmat ovat tärkeämmät kuin oma puoliso.Metsästys on myös hyvin aikaa vievä harrastus. Se, että poikasi valehtelee puolisolleen on väärin. Kahvilla käynti kanssasi on ok. Miksi poikasi salaa asiat puolisoltaan? Pojan pitäisi ryhdistäytyä ja selvittää asiat puolisonsa kanssa. Mutta sinun ei pidä puuttua heidän väleihinsä, vaan jättää selvittyly heille. Heidän pitää itse löytää tasapaino tilanteeseen. Mitä enemmän puutut poikasi asioihin, sitä enemmän miniä kokee tarvetta suojautua. Neuvo poikaasi huomioimaan puolisoaan enemmän. Kun miniä tuntee olonsa turvatuksi ilman uhkaa anopin suunnalta, niin hänen on helpompi hyväksyä pojan yhteydenpito sinuun.
Vauvauutisten suhteen miniän äiti on toiminut väärin ja yli-innokkaasti. Kun odotin ensimmäistä lasta, niin kokenut kätilö neuvoi kertomaan vauvauutiset eteenpäin vasta, kun pahin keskenmenon riskiaika on mennyt ohi. Etenkin ekan lapsenlapsen kohdalla isovanhempien vouhotus menee helposti liialliseksi, mikä lisää uuden äidin paineita turhaan.
Viikonloppuisin ei tarkoita sitä, että poika olisi ennenkään käynyt joka viikonloppu. Jos perheen dynamiikka menee pirstaleiksi siitä, että poika käväiseen 1-2 kertaa/kk 15 min - 1 h lapsuudenkodissaan, niin eikö se perhedynamiikka samalla tavalla tuhoudu siitä, että ollaan miniäkandidaatin vanhempien luona perjantai-illasta sunnuntai-iltaan kahdesti kuukaudessa? Voisiko tästä päätellä, että miniäkandidaatin vanhemmat ovat tärkeämmät kuin oma puoliso?
Metsästys vie pojalta aikaa 3-5 päivää joka syksy. Minusta jokaisella on oltava oikeus vuodessa käyttää itseensä ja harrastukseensa edes tuon verran. Avominiä saa tietenkin olla toista mieltä, mutta aika lailla vankilalta tuntuu se liitto, jossa tuo määrä omaa harrastusta tuhoaa kaiken. Aikaisemmin poika saattoi olla jahdissa mukana 15-20 päivää, mutta avoliiton myötä tuo aika on vähentynyt huomattavasti.
Poika salaa asian puolisoltaan, koska jos hän kertoo asiasta, avovaimonsa kieltää isän tapaamisen vedoten siihen, että poika ei ole katkaissut napanuoraansa, vaan on riippunainen isästä. Siinä ei taida keskustelut paljoa auttaa, kun toinen piilottaa autonavaimet ja vie kännykän roskiin.
Mitä tarkoitat puuttumisella pojan asioihin? Kahvitellessa juttelemme kaikesta tavallisesta Trumpista sienisatoon. Miten se on pojan ja avovaimonsa suhteeseen puuttumista? Minusta se on normaalia rupattelua.
Epäilen, ovatko asiat niiin kuin kerrot. Jos ovat, niin miksei poikasi pidä puoliaan? Jos miniä valittaa pojalleen napanuoran katkaisusta, mutta hänen vanhemmillaan vieraillaan kahdeti kuussa koko viikonloppu, niin siinä on selkeä ristiriita - miksei poikasi pidä puoliaan?
Joka tapauksessa tilanne ei parane sillä, että sinä puutut asiaan. Pojan itsensä on otettava vastuu tekemisistään ja omasta perheestään.
Pitääkin kannustaa poikaa yhteisymmärryksen etsimisen sijaan pitämään puoliaan ja ilmoittamaan avovaimolle, että mene itseksesi vanhemmillesi, minä menen kavereitten kanssa metsälle. Jos se ei avominiälle sovi, niin sehän on yksin hänen ongelmansa. Eikä joka yö ole tarpeen mennä kotiin, jos siellä aina odotetaan naama vinossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä). Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.
Olen havainnut saman. Ennen poika saattoi käväistä viikonloppuna lapsuudenkodissa, nyt hän ei enää saa avovaimolta lupaa moiseen, koska on niin paljon muuta sovittuna (aika paljon siellä avovaimon perheen luona). Vauvauutisesta kuulimme viimeisinä eli vasta siinä vaiheessa, kun vauvaa ei sitten tullutkaan (ja avominiän äiti oli jo ehtinyt neulomaan muutamankin neulesetin, joita facessa esitteli). Oikeastaan ainoat kerrat kun olemme avominiälle kelvanneet ovat ne, jolloin on tarvittu lainaan autoa tai kesämökkiä. Silloin tulee ilmoitusluonteinen soitto, että mennään mökille x.x.xxxx, tehkää polttopuut valmiiksi.
Poika käy salaa isänsä kanssa metsällä (muka firman kehittämispäiviä) ja joskus kanssani kahvilla naapurikaupungissa, kun molemmat olemme siellä työmatkalla. Muuten yhteydenpitoa ei sallita, koska soitto äidille on sama asia kuin napanuoran vahvistaminen.
Pari puolustavaa sanaa miniän käytökselle.
Poikasi on perustanut perheen hänen kanssaan, sen vuoksi ette voi olettaa, että poika vierailisi luonanne joka viikonloppu. Työssä käyvillä ihmisillä on kiireistä ja nuorilla omat menonsa. Joka viikkoiset vierailut vanhempien luona rikkovat perheen dynamiikkaa, sillä siitä syntyy helposti viesti, että vanhemmat ovat tärkeämmät kuin oma puoliso.Metsästys on myös hyvin aikaa vievä harrastus. Se, että poikasi valehtelee puolisolleen on väärin. Kahvilla käynti kanssasi on ok. Miksi poikasi salaa asiat puolisoltaan? Pojan pitäisi ryhdistäytyä ja selvittää asiat puolisonsa kanssa. Mutta sinun ei pidä puuttua heidän väleihinsä, vaan jättää selvittyly heille. Heidän pitää itse löytää tasapaino tilanteeseen. Mitä enemmän puutut poikasi asioihin, sitä enemmän miniä kokee tarvetta suojautua. Neuvo poikaasi huomioimaan puolisoaan enemmän. Kun miniä tuntee olonsa turvatuksi ilman uhkaa anopin suunnalta, niin hänen on helpompi hyväksyä pojan yhteydenpito sinuun.
Vauvauutisten suhteen miniän äiti on toiminut väärin ja yli-innokkaasti. Kun odotin ensimmäistä lasta, niin kokenut kätilö neuvoi kertomaan vauvauutiset eteenpäin vasta, kun pahin keskenmenon riskiaika on mennyt ohi. Etenkin ekan lapsenlapsen kohdalla isovanhempien vouhotus menee helposti liialliseksi, mikä lisää uuden äidin paineita turhaan.
Viikonloppuisin ei tarkoita sitä, että poika olisi ennenkään käynyt joka viikonloppu. Jos perheen dynamiikka menee pirstaleiksi siitä, että poika käväiseen 1-2 kertaa/kk 15 min - 1 h lapsuudenkodissaan, niin eikö se perhedynamiikka samalla tavalla tuhoudu siitä, että ollaan miniäkandidaatin vanhempien luona perjantai-illasta sunnuntai-iltaan kahdesti kuukaudessa? Voisiko tästä päätellä, että miniäkandidaatin vanhemmat ovat tärkeämmät kuin oma puoliso?
Metsästys vie pojalta aikaa 3-5 päivää joka syksy. Minusta jokaisella on oltava oikeus vuodessa käyttää itseensä ja harrastukseensa edes tuon verran. Avominiä saa tietenkin olla toista mieltä, mutta aika lailla vankilalta tuntuu se liitto, jossa tuo määrä omaa harrastusta tuhoaa kaiken. Aikaisemmin poika saattoi olla jahdissa mukana 15-20 päivää, mutta avoliiton myötä tuo aika on vähentynyt huomattavasti.
Poika salaa asian puolisoltaan, koska jos hän kertoo asiasta, avovaimonsa kieltää isän tapaamisen vedoten siihen, että poika ei ole katkaissut napanuoraansa, vaan on riippunainen isästä. Siinä ei taida keskustelut paljoa auttaa, kun toinen piilottaa autonavaimet ja vie kännykän roskiin.
Mitä tarkoitat puuttumisella pojan asioihin? Kahvitellessa juttelemme kaikesta tavallisesta Trumpista sienisatoon. Miten se on pojan ja avovaimonsa suhteeseen puuttumista? Minusta se on normaalia rupattelua.
Epäilen, ovatko asiat niiin kuin kerrot. Jos ovat, niin miksei poikasi pidä puoliaan? Jos miniä valittaa pojalleen napanuoran katkaisusta, mutta hänen vanhemmillaan vieraillaan kahdeti kuussa koko viikonloppu, niin siinä on selkeä ristiriita - miksei poikasi pidä puoliaan?
Joka tapauksessa tilanne ei parane sillä, että sinä puutut asiaan. Pojan itsensä on otettava vastuu tekemisistään ja omasta perheestään.
Pitääkin kannustaa poikaa yhteisymmärryksen etsimisen sijaan pitämään puoliaan ja ilmoittamaan avovaimolle, että mene itseksesi vanhemmillesi, minä menen kavereitten kanssa metsälle. Jos se ei avominiälle sovi, niin sehän on yksin hänen ongelmansa. Eikä joka yö ole tarpeen mennä kotiin, jos siellä aina odotetaan naama vinossa.
Molemmille puolisoille yhtäläiset oikeudet! Muuten on liian iso riski siihen, että tilanne vääristäytyy kestämättömäksi ja ero on edessä. Korjausliikkeet on syytä tehdä ajoissa ennenkuin ollaan kestämättömässä tilanteessa. Valehtelu puolisolle on merkki siitä, että asiaa ei ole hoidettu oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä). Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.
Olen havainnut saman. Ennen poika saattoi käväistä viikonloppuna lapsuudenkodissa, nyt hän ei enää saa avovaimolta lupaa moiseen, koska on niin paljon muuta sovittuna (aika paljon siellä avovaimon perheen luona). Vauvauutisesta kuulimme viimeisinä eli vasta siinä vaiheessa, kun vauvaa ei sitten tullutkaan (ja avominiän äiti oli jo ehtinyt neulomaan muutamankin neulesetin, joita facessa esitteli). Oikeastaan ainoat kerrat kun olemme avominiälle kelvanneet ovat ne, jolloin on tarvittu lainaan autoa tai kesämökkiä. Silloin tulee ilmoitusluonteinen soitto, että mennään mökille x.x.xxxx, tehkää polttopuut valmiiksi.
Poika käy salaa isänsä kanssa metsällä (muka firman kehittämispäiviä) ja joskus kanssani kahvilla naapurikaupungissa, kun molemmat olemme siellä työmatkalla. Muuten yhteydenpitoa ei sallita, koska soitto äidille on sama asia kuin napanuoran vahvistaminen.
Kamala ihminen tuo miniäsi, ei mitään käytöstapoja, vaikuttaa itsekkäältä ihmiseltä plus ahneelta. Oksettava tyyppi, miten ne mukavat miehet sortuvatkaan tuollaisiin harpyijoihin. Olen pahoillani sinun ja poikasi puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kans mummo jolle seitsemäs lapsenlapsi oli raskausajasta lähtien jotain ylimaallisen ihmeellistä ja ihanaa, olihan tämä tyttären lapsi eikä yhdenkään meistä neljästä pojasta. Sama meno jatkuu yhä 4v jälkeen, serkukset kun koolla mummo ja vaari näkevät vain tämän yhden ja hänen jokainen kuuluminen halutaan kuulla ja halutaan hänen "esiintyvän" (esim jouluna laulaessa) yksin ettei videolla (ainut jota kuvataan ja videoidaan) vaan näy tai kuulu häiritseviä serkkuja vaan elämiensä tähti saa loistaa.
Me pojat "käsketään" kylään kun jotain pitää korjata, laittaa tai asentaa.
Harmittaako tää asia teitä poikia? Tässä ketjussa kaikki haukkuu minua että ”miniä vaikeilee” mutta kyllä mun miestä (anopin poikaa) loukkaa törkeä eriarvoisuus sisaren ja hänen välillä. Esim sisar saa lahjoja, pojat ei ikinä. Tyttärenlapset saa lahjoja ja käydään synttäreinä, poikien lasten synttäreitä ei huomata mitenkään. Jne jne, esimerkkejä ois valtavasti.
Jotenkin ihmiset ajattelee että naiset vastaa ihmissuhteista, näinhän asia ei ole. Ja poikaa voi todella kovin loukata eriarvoinen piittaamaton äiti.
Mukava oli kuulla miestenkin näkökulmaa! Ap
Mies erotkoon äidistään ja isästään ja liittyköön vaimoonsa, sanoo vanha kansa. Ihan oikein että mies hoitaa ensisijaisesti oman perheensä ja sitten vanhempansa, varsinkin jos on miehellä huollettavia. Ei pitäisi anoppien sotkeutua lapsen ja tämän puolison väleihin ja arvostella näiden ajankäyttöä, anopin pitäisi keskittyä hoitamaan omaa (avio)liittoaan eikä rääpiä muiden asioita.
Vierailija kirjoitti:
Mies erotkoon äidistään ja isästään ja liittyköön vaimoonsa, sanoo vanha kansa. Ihan oikein että mies hoitaa ensisijaisesti oman perheensä ja sitten vanhempansa, varsinkin jos on miehellä huollettavia. Ei pitäisi anoppien sotkeutua lapsen ja tämän puolison väleihin ja arvostella näiden ajankäyttöä, anopin pitäisi keskittyä hoitamaan omaa (avio)liittoaan eikä rääpiä muiden asioita.
Tämä!
Kun on oman perheen perustanut, ei enää pyydä tai vaadi omilta vanhemmiltaan mitään. Jos eivät hoida lapsenlapsia, ei se ole ongelma, koska jo Raamatussa sanotaan, että ei se ole isovanhempien tehtävä lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies erotkoon äidistään ja isästään ja liittyköön vaimoonsa, sanoo vanha kansa. Ihan oikein että mies hoitaa ensisijaisesti oman perheensä ja sitten vanhempansa, varsinkin jos on miehellä huollettavia. Ei pitäisi anoppien sotkeutua lapsen ja tämän puolison väleihin ja arvostella näiden ajankäyttöä, anopin pitäisi keskittyä hoitamaan omaa (avio)liittoaan eikä rääpiä muiden asioita.
Tämä!
Kun on oman perheen perustanut, ei enää pyydä tai vaadi omilta vanhemmiltaan mitään. Jos eivät hoida lapsenlapsia, ei se ole ongelma, koska jo Raamatussa sanotaan, että ei se ole isovanhempien tehtävä lainkaan.
No hoitamisesta ei tässä ollut puhe vaan välittämisestä. Raamattu (satukirja) sanoo monta kertaa lähimmäisen välittämisestä ja auttamisesta, ihan turha vittumaisten isovanhempien vedota siihen...
Alue: Aihe vapaa
Niin. Tekstissä kerrottiin selvästi "Ennen poika saattoi käväistä viikonloppuna lapsuudenkodissa, nyt hän ei enää saa avovaimolta lupaa moiseen, koska on niin paljon muuta sovittuna". Nyt asia ei ole enää näin, joten anoppi näkee muuttuneen tilanteen negativiisesti ja moittii tilanteesta miniää. Tämå taas saa aikaan sen, että miniä haluaa vähentää vierailuja entisestään. Kirjoittajan pitäisi pystyä hyväksymään se, ettei vierailuja ole enää entiseen tahtiin ja että pojalla on nyt oma perhe. Sitä tässä ei kerrottu, kuinka usein he vierialevat miniän vanhempien luona, joten en tee siitä oletuksia.