Anoppi hoitaa joka päivä tyttären lapsia. Pojan lapsista toisen nähnyt kerran ja toista ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Tälle suosikkiasemalle et voi mitään. Kaikilla (myös anopilla) on oikeus valita ketä tapaa ja mihin käyttää rahansa ja aikansa. Jos suinkin jaksat, niin pidä anoppiin neutraalit välit. Eli lähetä (lasten nimissä, lasten askartelema) äitienpäiväkortti, muista pienesti jouluna, kutsu lasten synttäreille ja ainakin yleisellä tasolla käymään muutenkin. Yritä jaksaa myös miehen siskoa, eli kutsu hänetkin (perheineen) käymään lastesi synttäreillä jne. Näin annat anopille neutraalin mahdollisuuden tutustua poikansa perheeseen, jos jossain vaiheessa siltä alkaa tuntua ja anoppi ei pääse ainakaan sanomaan/ajattelemaan, että olemattomat välit lastenlapsiin johtuisi heistä.

Kiitokset vietistä, yritän pitää edemuodollien yhteyden. Synttäreille olen kutsunut anopin ja kälynmutta eivät ole kumpikaan tullet koskaan, sillä heillä on joka kerta ollut ”sovittua yhteistä tekemistä” eivätkä pääse. Se ”sovittu tekeminen” sitä mitä joka ikinen päivä eli anoppityttären luona siivoaa ja hoitaa lapset ja kokkaa.

Minä kyllä itevoisin luopua 1-2 päiänä vuodessa totutusta kuviosta ja mennä sukulaislapen juhliin. Mutta anoppia ei kiinnosta. Hän on mummu vain tyttären lapille ja tämän on suoraan sanonut miehen veljelle. Miehen veljen lapsi olimyös ilman yhteyttä mummoon vaikka oli eka lapsenlapsi. Vasta tyttären lapi sit kelpasi mummoiluun. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksesta! Ja istä saatoit arvata tuon viimeisen lauseen, sisko on todellakin ilmoittanut jo aikaisemmn veljilleen että ei aio alkaa äitinsä ”palvelijaksi” kun äiti ikääntyy vaan se jää veljien hommaksi. Hän kun on hoitanut jo oman osansa ”pitämällä seuraa kaikki nämä vuodet”.

Ei kai muu auta kuin surra asia, olen joskus yrityänyt laittaa lasten askarteluja tms mutta ei ole tullut ikinä kiitosta tai kommenttia eli päättelin ettei kiinnosta.

Mun sydän särkyy pelkästä ajatuksesta jos toimisin omen kohdalla samoin! Siis että hylkäisin poikani ja viis veisaisin miten lapsi pätjää tai mitä sille kuuluu. Ja samaan aikaan lellisin ja hyysäisin tytärtä. Miten joku voi olla törkeän epäreilu? Ap

Asioita on turha alkaa miettiä liian omakohtaiseksi.

Anna olla, et voi tilanteelle mitään, eikä koko tilanne loppuviimein sinulle edes kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle suosikkiasemalle et voi mitään. Kaikilla (myös anopilla) on oikeus valita ketä tapaa ja mihin käyttää rahansa ja aikansa. Jos suinkin jaksat, niin pidä anoppiin neutraalit välit. Eli lähetä (lasten nimissä, lasten askartelema) äitienpäiväkortti, muista pienesti jouluna, kutsu lasten synttäreille ja ainakin yleisellä tasolla käymään muutenkin. Yritä jaksaa myös miehen siskoa, eli kutsu hänetkin (perheineen) käymään lastesi synttäreillä jne. Näin annat anopille neutraalin mahdollisuuden tutustua poikansa perheeseen, jos jossain vaiheessa siltä alkaa tuntua ja anoppi ei pääse ainakaan sanomaan/ajattelemaan, että olemattomat välit lastenlapsiin johtuisi heistä.

Kiitokset vietistä, yritän pitää edemuodollien yhteyden. Synttäreille olen kutsunut anopin ja kälynmutta eivät ole kumpikaan tullet koskaan, sillä heillä on joka kerta ollut ”sovittua yhteistä tekemistä” eivätkä pääse. Se ”sovittu tekeminen” sitä mitä joka ikinen päivä eli anoppityttären luona siivoaa ja hoitaa lapset ja kokkaa.

Minä kyllä itevoisin luopua 1-2 päiänä vuodessa totutusta kuviosta ja mennä sukulaislapen juhliin. Mutta anoppia ei kiinnosta. Hän on mummu vain tyttären lapille ja tämän on suoraan sanonut miehen veljelle. Miehen veljen lapsi olimyös ilman yhteyttä mummoon vaikka oli eka lapsenlapsi. Vasta tyttären lapi sit kelpasi mummoiluun. Ap

Monissa elämänoppaissa sanotaan, että poista elämästäsi hankalat ihmiset. Anoppi on noin tehnyt ja nyt sinä kyseenalaistat hänen valintaansa vain siksi, että sinut on ulkoistettu.

Sinä voit luopua totutuista kuvioista, mutta anoppi ei ole sinä. Hän nauttii toisenlaisesta elämästä eikä mieti sitä, mitä ympärillä sanotaan. Hän omistaa oman elämänsä ja nauttii siitä, joten mikä sinä olet häneltä kieltämään sitä?

Tämä on ihan normaali käytäntö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä aloittajan harmituksen mutta en usko, että asiaan voi hirveästi "puuttua". Äidit ja tyttäret voivat olla aikuisena läheisiä mutta molemmat aikuisia (toki jotkut naiset haluavat olla aina pikkutyttöjä), sen sijaan en tiedä yhtään aikuista miestä joka olisi läheinen äitinsä kanssa olematta passattava nahjus. Vaikea ajatella, suhde miniään olisi läheinen jos poikakin elelee omaa elämäänsä. Tai että lasten elämän seuraaminen kiinnostaisi, jos miniäkin on vieras ja/tai vaikea.

Ehkä anoppi haluaa ylläpitää hyviä suhteita pitämällä etäisyyttä, ainakaan hän ei puutu liikaa ja tuppaudu. Tai ajattelee, että miniällä on omat menonsa jo oman äitinsä kanssa. Kenties hänen lapsenhoitokiintiö on jo täynnä.

En usko, että asia sillä paranee että miniä rähisee ilmaisen lastenhoitoavun puutteesta, anopin näkökulmasta hän on vähiten tärkeä "palanen" jotka näin avioerojen aikana usein vaihtuvatkin.

Jos anoppia ei kiinnosta, niin etsisin varamummon tai muun apulaisen vaikka mll:ltä, olettaen että ap:n oma äiti ei ole lapsista kiinnostunut.

Mulla ri ole omaa äitiä ja EN tarvitse lastenhiotoapua. Miten joku saa väännettyä tästä että miniä vaikeilee kun oon nähnyt anoppia ehkä 5 krt elämäni aikana? J miten muka rähisen lastenhoitoavusta? Ei ole ikinä hoitanut sekuntiakaan joten ei ole rähisty.

Ihan outoja satuilijoita jotka ei lue aloitusta vasn keksii omasta päästä tarinaan juonta! Joku sano että komentelen anoppia, ilkeilen ja tähisen?? Lukiko kukasn että anopin ja POIKIENSA välit on etäiset? Anoppi on tuollainen riippumatta miniästä tai onko miniää edes olemassa.

No tää on av, aina joku keksii haukut omasta päästään.... ap

Pakko sanoa, että aloitusviestistä kyllä saa sellaisen kuvan, että pidät vääränä sitä ettette saa anopilta lastenhoitoapua vaikka tytär saa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä).  Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin  kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.

Olen havainnut saman. Ennen poika saattoi käväistä viikonloppuna lapsuudenkodissa, nyt hän ei enää saa avovaimolta lupaa moiseen, koska on niin paljon muuta sovittuna (aika paljon siellä avovaimon perheen luona). Vauvauutisesta kuulimme viimeisinä eli vasta siinä vaiheessa, kun vauvaa ei sitten tullutkaan (ja avominiän äiti oli jo ehtinyt neulomaan muutamankin neulesetin, joita facessa esitteli). Oikeastaan ainoat kerrat kun olemme avominiälle kelvanneet ovat ne, jolloin on tarvittu lainaan autoa tai kesämökkiä. Silloin tulee ilmoitusluonteinen soitto, että mennään mökille x.x.xxxx, tehkää polttopuut valmiiksi.

Poika käy salaa isänsä kanssa metsällä (muka firman kehittämispäiviä) ja joskus kanssani kahvilla naapurikaupungissa, kun molemmat olemme siellä työmatkalla. Muuten yhteydenpitoa ei sallita, koska soitto äidille on sama asia kuin napanuoran vahvistaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle suosikkiasemalle et voi mitään. Kaikilla (myös anopilla) on oikeus valita ketä tapaa ja mihin käyttää rahansa ja aikansa. Jos suinkin jaksat, niin pidä anoppiin neutraalit välit. Eli lähetä (lasten nimissä, lasten askartelema) äitienpäiväkortti, muista pienesti jouluna, kutsu lasten synttäreille ja ainakin yleisellä tasolla käymään muutenkin. Yritä jaksaa myös miehen siskoa, eli kutsu hänetkin (perheineen) käymään lastesi synttäreillä jne. Näin annat anopille neutraalin mahdollisuuden tutustua poikansa perheeseen, jos jossain vaiheessa siltä alkaa tuntua ja anoppi ei pääse ainakaan sanomaan/ajattelemaan, että olemattomat välit lastenlapsiin johtuisi heistä.

Kiitokset vietistä, yritän pitää edemuodollien yhteyden. Synttäreille olen kutsunut anopin ja kälynmutta eivät ole kumpikaan tullet koskaan, sillä heillä on joka kerta ollut ”sovittua yhteistä tekemistä” eivätkä pääse. Se ”sovittu tekeminen” sitä mitä joka ikinen päivä eli anoppityttären luona siivoaa ja hoitaa lapset ja kokkaa.

Minä kyllä itevoisin luopua 1-2 päiänä vuodessa totutusta kuviosta ja mennä sukulaislapen juhliin. Mutta anoppia ei kiinnosta. Hän on mummu vain tyttären lapille ja tämän on suoraan sanonut miehen veljelle. Miehen veljen lapsi olimyös ilman yhteyttä mummoon vaikka oli eka lapsenlapsi. Vasta tyttären lapi sit kelpasi mummoiluun. Ap

Monissa elämänoppaissa sanotaan, että poista elämästäsi hankalat ihmiset. Anoppi on noin tehnyt ja nyt sinä kyseenalaistat hänen valintaansa vain siksi, että sinut on ulkoistettu.

Sinä voit luopua totutuista kuvioista, mutta anoppi ei ole sinä. Hän nauttii toisenlaisesta elämästä eikä mieti sitä, mitä ympärillä sanotaan. Hän omistaa oman elämänsä ja nauttii siitä, joten mikä sinä olet häneltä kieltämään sitä?

Jostain syystä on ihmeellisen yleistä se, ettei käsitetä ettei sukulaisiin ole pakko pitää yhteyttä + sekaannutaan asioihin jotka eivät itselleen kuulu. Särähti nyt siis niin pahasti korvaan tuo ap:n "pitäisikö tilanteeseen puuttua jotenkin?".

Itse en pidä äitiini yhteyttä, koska koko lapsius oli täynnä väkivaltaa. Edes lapsen saadessani en ilmoittanut äidilleni mitään.

Ja voi helv.... niitä kaikenmaailman "pitäisikö tilanteeseen puuttua jotenkin" -tyyppejä, jotka pitkin elämääni ovat minua tästä tiukasti tentanneet ja pitäneet milloin mitäkin interventioita, koska on vaan nyt niin väärin kun et mitään yhteyttä äitiisi pidä.

Ähäkutti sille anopille! Toivottavasti kuitenkin välit lämpenisivät edes jonkin verran, ennen kuin peruuttamaton Kuolema tulee väliin. Laihakin sopu on parempi kuin lihava riita.  Pahinta mitä tiedän, olisi lähteä täältä tekemättä sovintoa kaikkien läheisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ähäkutti sille anopille! Toivottavasti kuitenkin välit lämpenisivät edes jonkin verran, ennen kuin peruuttamaton Kuolema tulee väliin. Laihakin sopu on parempi kuin lihava riita.  Pahinta mitä tiedän, olisi lähteä täältä tekemättä sovintoa kaikkien läheisten kanssa.

  (Tämän kirjoitin vastaukseksi:  Vierailija 3.10. klo 11:45. Anoppi oli väheksynyt poikaa, joka sitten aikuisena pärjäsi hienosti elämässä.)

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä).  Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin  kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.

Minusta tuo on aika yleistä. Meillä on 2 poikaa ja 2 tyttöä. Veljeni perheineen ovat tiiviissä yhteydessä vaimojensa perheisiin. Velipojat ovat ns. katkaisseet napanuoran äitiimme. Me tytöt taas soitellaan äidille usein ja ollaan tekemisissä isän ja äidin kanssa ja samoin miehemme. Mieheni on myös irtaantunut perheestään ja ei soittele äidilleen tuskin koskaan. Näin se vain menee. Minun äitini on lapsillemme läheisempi, kuin anoppi ja se on ihan luonnollista, koska äitini on läheisempi meidän kanssa, kuin anoppi, koska äitini...niin no sehän on minun äiti.

Ei ole tervettä menoa. Mutta jos pitäisi valita, haluaisinko olla ap:n vai tyttären osassa, niin olisin mieluummin ap. Ap ja hänen perheensä pärjää varmasti hyvin ilman yhteyttä vinoutuneeseen isovanhempaan - todenäköisesti tämänhetkinen tilanne on heille kaikkein paras, vaikka totaalihylkäys tuntuu ikävälle. Tyttären ja äitinsä suhde on vinoutunut. Vaikka tyttären perheessä olisi minkälaisia ongelmia tahansa, niin kyllä isovanhempi olisi ehtinyt parin vuoden aikana tapaamaan poikansa perhettä. Joku isompi ongelma täytyy olla myös isovanhemmalla.

Eiköhän tässä ole parempi tehdä niin, että unohdatte koko perhe tuollaisen mummelin. Miksi yrittää, kun toinen selkeästi ei ole pätkääkään kiinnostunut teidän perheestänne? Tuosta yhteydenpidon ylläpitämisellä on teille enempi haittaa kuin hyötyä. Ei se anoppi tule teille kylään, eikä halua teitä luokseen.  Kaipa se anoppi ottaa yhteyttä, jos jossain vaiheessa alkaa teidän perhe kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle suosikkiasemalle et voi mitään. Kaikilla (myös anopilla) on oikeus valita ketä tapaa ja mihin käyttää rahansa ja aikansa. Jos suinkin jaksat, niin pidä anoppiin neutraalit välit. Eli lähetä (lasten nimissä, lasten askartelema) äitienpäiväkortti, muista pienesti jouluna, kutsu lasten synttäreille ja ainakin yleisellä tasolla käymään muutenkin. Yritä jaksaa myös miehen siskoa, eli kutsu hänetkin (perheineen) käymään lastesi synttäreillä jne. Näin annat anopille neutraalin mahdollisuuden tutustua poikansa perheeseen, jos jossain vaiheessa siltä alkaa tuntua ja anoppi ei pääse ainakaan sanomaan/ajattelemaan, että olemattomat välit lastenlapsiin johtuisi heistä.

Kiitokset vietistä, yritän pitää edemuodollien yhteyden. Synttäreille olen kutsunut anopin ja kälynmutta eivät ole kumpikaan tullet koskaan, sillä heillä on joka kerta ollut ”sovittua yhteistä tekemistä” eivätkä pääse. Se ”sovittu tekeminen” sitä mitä joka ikinen päivä eli anoppityttären luona siivoaa ja hoitaa lapset ja kokkaa.

Minä kyllä itevoisin luopua 1-2 päiänä vuodessa totutusta kuviosta ja mennä sukulaislapen juhliin. Mutta anoppia ei kiinnosta. Hän on mummu vain tyttären lapille ja tämän on suoraan sanonut miehen veljelle. Miehen veljen lapsi olimyös ilman yhteyttä mummoon vaikka oli eka lapsenlapsi. Vasta tyttären lapi sit kelpasi mummoiluun. Ap

Monissa elämänoppaissa sanotaan, että poista elämästäsi hankalat ihmiset. Anoppi on noin tehnyt ja nyt sinä kyseenalaistat hänen valintaansa vain siksi, että sinut on ulkoistettu.

Sinä voit luopua totutuista kuvioista, mutta anoppi ei ole sinä. Hän nauttii toisenlaisesta elämästä eikä mieti sitä, mitä ympärillä sanotaan. Hän omistaa oman elämänsä ja nauttii siitä, joten mikä sinä olet häneltä kieltämään sitä?

Anoppi on poistanut elämästään liki kaikki sukulaisensa, kolmesta lapsestaan kaksi, ja kolme lastenlastaan, lukuisia entisiä työkavereitaan ja naapureitaan. Mutta sovitaan sun mieliksi niin että minä olen se vaikea ja anoppi helppo ja ystävällinen, sillä sinunhan on pakko purkaa paska olosi toisten haukkumiseen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä aloittajan harmituksen mutta en usko, että asiaan voi hirveästi "puuttua". Äidit ja tyttäret voivat olla aikuisena läheisiä mutta molemmat aikuisia (toki jotkut naiset haluavat olla aina pikkutyttöjä), sen sijaan en tiedä yhtään aikuista miestä joka olisi läheinen äitinsä kanssa olematta passattava nahjus. Vaikea ajatella, suhde miniään olisi läheinen jos poikakin elelee omaa elämäänsä. Tai että lasten elämän seuraaminen kiinnostaisi, jos miniäkin on vieras ja/tai vaikea.

Ehkä anoppi haluaa ylläpitää hyviä suhteita pitämällä etäisyyttä, ainakaan hän ei puutu liikaa ja tuppaudu. Tai ajattelee, että miniällä on omat menonsa jo oman äitinsä kanssa. Kenties hänen lapsenhoitokiintiö on jo täynnä.

En usko, että asia sillä paranee että miniä rähisee ilmaisen lastenhoitoavun puutteesta, anopin näkökulmasta hän on vähiten tärkeä "palanen" jotka näin avioerojen aikana usein vaihtuvatkin.

Jos anoppia ei kiinnosta, niin etsisin varamummon tai muun apulaisen vaikka mll:ltä, olettaen että ap:n oma äiti ei ole lapsista kiinnostunut.

Mulla ri ole omaa äitiä ja EN tarvitse lastenhiotoapua. Miten joku saa väännettyä tästä että miniä vaikeilee kun oon nähnyt anoppia ehkä 5 krt elämäni aikana? J miten muka rähisen lastenhoitoavusta? Ei ole ikinä hoitanut sekuntiakaan joten ei ole rähisty.

Ihan outoja satuilijoita jotka ei lue aloitusta vasn keksii omasta päästä tarinaan juonta! Joku sano että komentelen anoppia, ilkeilen ja tähisen?? Lukiko kukasn että anopin ja POIKIENSA välit on etäiset? Anoppi on tuollainen riippumatta miniästä tai onko miniää edes olemassa.

No tää on av, aina joku keksii haukut omasta päästään.... ap

Pakko sanoa, että aloitusviestistä kyllä saa sellaisen kuvan, että pidät vääränä sitä ettette saa anopilta lastenhoitoapua vaikka tytär saa.

Jos luit ketjua niin toivoin että olisi isovanhempi joka kävisi lapsen synttäreillä, jonka luona voisi käydä ja jolle lapsi voisi soittaa. Pärjään oikein hyvin kahdrn lapsen kanss ilman apua. Olisin toivonut vähän kiinnostusta.

Se on sitten toinen asia että onko reilua että yksi anopin lapsista saa 365pv vuodessa hoitoapua ja toiset kaksi 0 krt apua. Tähänkuvioon en muutosta usko saavani vasn toiveeni oli realistinen: toivoisin 2-4 kertaa anopin tapaamista VUODESSA. Ilmeisesti miniän toive neljästä kerrasta on riistoa ja vaatimusta mutta tyttären toive 365pv avusta EI ole riistämistä? Selvä juttu. Miettikääs sama kuvio omien lasten kohdalle, tuntuisko oikeudenmukaiselta hylätä poikalapset kokonaan? Ap

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä).  Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin  kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.

Minun vanhempani ovat kuolleet, mutta kun olivat elossa, halusin olla heihin yhteydessä. Mies ei halua pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa, enkä voi häntä pakottaa. Näemme ehkä neljä-viisi kertaa vuodessa. Anoppi on ihan mukava, mutta ei hän ole läheinen, kuten oma äiti oli. Joissain viesteissä mainittiin, että miniä jotenkin kieltäisi yhteydenpidon miehen vanhempiin. Minä en ainakaan kiellä. Päinvastoin olen pyytänyt, että mies olisi edes lasten takia tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä).  Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin  kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.

Olen havainnut saman. Ennen poika saattoi käväistä viikonloppuna lapsuudenkodissa, nyt hän ei enää saa avovaimolta lupaa moiseen, koska on niin paljon muuta sovittuna (aika paljon siellä avovaimon perheen luona). Vauvauutisesta kuulimme viimeisinä eli vasta siinä vaiheessa, kun vauvaa ei sitten tullutkaan (ja avominiän äiti oli jo ehtinyt neulomaan muutamankin neulesetin, joita facessa esitteli). Oikeastaan ainoat kerrat kun olemme avominiälle kelvanneet ovat ne, jolloin on tarvittu lainaan autoa tai kesämökkiä. Silloin tulee ilmoitusluonteinen soitto, että mennään mökille x.x.xxxx, tehkää polttopuut valmiiksi.

Poika käy salaa isänsä kanssa metsällä (muka firman kehittämispäiviä) ja joskus kanssani kahvilla naapurikaupungissa, kun molemmat olemme siellä työmatkalla. Muuten yhteydenpitoa ei sallita, koska soitto äidille on sama asia kuin napanuoran vahvistaminen.

Pari puolustavaa sanaa miniän käytökselle.

Poikasi on perustanut perheen hänen kanssaan, sen vuoksi ette voi olettaa, että poika vierailisi luonanne joka viikonloppu. Työssä käyvillä ihmisillä on kiireistä ja nuorilla omat menonsa. Joka viikkoiset vierailut vanhempien luona rikkovat perheen dynamiikkaa, sillä siitä syntyy helposti viesti, että vanhemmat ovat tärkeämmät kuin oma puoliso.

Metsästys on myös hyvin aikaa vievä harrastus. Se, että poikasi valehtelee puolisolleen on väärin. Kahvilla käynti kanssasi on ok. Miksi poikasi salaa asiat puolisoltaan? Pojan pitäisi ryhdistäytyä ja selvittää asiat puolisonsa kanssa. Mutta sinun ei pidä puuttua heidän väleihinsä, vaan jättää selvittyly heille. Heidän pitää itse löytää tasapaino tilanteeseen. Mitä enemmän puutut poikasi asioihin, sitä enemmän miniä kokee tarvetta suojautua. Neuvo poikaasi huomioimaan puolisoaan enemmän. Kun miniä tuntee olonsa turvatuksi ilman uhkaa anopin suunnalta, niin hänen on helpompi hyväksyä pojan yhteydenpito sinuun.

Vauvauutisten suhteen miniän äiti on toiminut väärin ja yli-innokkaasti. Kun odotin ensimmäistä lasta, niin kokenut kätilö neuvoi kertomaan vauvauutiset eteenpäin vasta, kun pahin keskenmenon riskiaika on mennyt ohi. Etenkin ekan lapsenlapsen kohdalla isovanhempien vouhotus menee helposti liialliseksi, mikä lisää uuden äidin paineita turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälle suosikkiasemalle et voi mitään. Kaikilla (myös anopilla) on oikeus valita ketä tapaa ja mihin käyttää rahansa ja aikansa. Jos suinkin jaksat, niin pidä anoppiin neutraalit välit. Eli lähetä (lasten nimissä, lasten askartelema) äitienpäiväkortti, muista pienesti jouluna, kutsu lasten synttäreille ja ainakin yleisellä tasolla käymään muutenkin. Yritä jaksaa myös miehen siskoa, eli kutsu hänetkin (perheineen) käymään lastesi synttäreillä jne. Näin annat anopille neutraalin mahdollisuuden tutustua poikansa perheeseen, jos jossain vaiheessa siltä alkaa tuntua ja anoppi ei pääse ainakaan sanomaan/ajattelemaan, että olemattomat välit lastenlapsiin johtuisi heistä.

Kiitokset vietistä, yritän pitää edemuodollien yhteyden. Synttäreille olen kutsunut anopin ja kälynmutta eivät ole kumpikaan tullet koskaan, sillä heillä on joka kerta ollut ”sovittua yhteistä tekemistä” eivätkä pääse. Se ”sovittu tekeminen” sitä mitä joka ikinen päivä eli anoppityttären luona siivoaa ja hoitaa lapset ja kokkaa.

Minä kyllä itevoisin luopua 1-2 päiänä vuodessa totutusta kuviosta ja mennä sukulaislapen juhliin. Mutta anoppia ei kiinnosta. Hän on mummu vain tyttären lapille ja tämän on suoraan sanonut miehen veljelle. Miehen veljen lapsi olimyös ilman yhteyttä mummoon vaikka oli eka lapsenlapsi. Vasta tyttären lapi sit kelpasi mummoiluun. Ap

Monissa elämänoppaissa sanotaan, että poista elämästäsi hankalat ihmiset. Anoppi on noin tehnyt ja nyt sinä kyseenalaistat hänen valintaansa vain siksi, että sinut on ulkoistettu.

Sinä voit luopua totutuista kuvioista, mutta anoppi ei ole sinä. Hän nauttii toisenlaisesta elämästä eikä mieti sitä, mitä ympärillä sanotaan. Hän omistaa oman elämänsä ja nauttii siitä, joten mikä sinä olet häneltä kieltämään sitä?

Anoppi on poistanut elämästään liki kaikki sukulaisensa, kolmesta lapsestaan kaksi, ja kolme lastenlastaan, lukuisia entisiä työkavereitaan ja naapureitaan. Mutta sovitaan sun mieliksi niin että minä olen se vaikea ja anoppi helppo ja ystävällinen, sillä sinunhan on pakko purkaa paska olosi toisten haukkumiseen. Ap

Ottaen huomioon sen, että ette ole missään tekemisissä keskenänne, niin tiedät uskomattoman paljon anopin elämästä! Jotenkin vaikuttaa siltä, että kyttäät anopin tekemisiä tarkemmin kuin kukaan muu. Kerro vielä, että anoppi on joutunut hakemaan sinulle lähestymiskiellon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä onko muilla samankaltaisia kokemuksia mutta olen ollut huomaavinani että poikalapsi kun muuttaa kotoa ja löytää tyttökaverin/avovaimon/vaimon, niin heidän elämä pyörii paljon enemmän sen tytön perheen parissa ja pojan vanhemmat jää vähemmälle huomiolle. Meillä ainakin näin on käynyt tai sitten olen vain ollut huono vanhempi (hyvin paljon mahdollista, yh aina töissä).  Kuulen viimeisenä uutiset tai jotain jopa salataan. Elämän isoja hankintoja tai muutoksia jos tekevät, minulta ei kysytä neuvoja vaan käännytään tytön perheen puoleen. Tunnen itseni aika ulkopuoliseksi ja harmittaa, varsinkin jos joskus saan lapsenlapsia, pelkään että jään tuntemattomaksi. Enkä todellakaan ole mikään ilkeä anoppi, päinvastoin  kannustan ja kehun, se on helppoa sillä miniä on oikeasti ihana ihminen.

Olen havainnut saman. Ennen poika saattoi käväistä viikonloppuna lapsuudenkodissa, nyt hän ei enää saa avovaimolta lupaa moiseen, koska on niin paljon muuta sovittuna (aika paljon siellä avovaimon perheen luona). Vauvauutisesta kuulimme viimeisinä eli vasta siinä vaiheessa, kun vauvaa ei sitten tullutkaan (ja avominiän äiti oli jo ehtinyt neulomaan muutamankin neulesetin, joita facessa esitteli). Oikeastaan ainoat kerrat kun olemme avominiälle kelvanneet ovat ne, jolloin on tarvittu lainaan autoa tai kesämökkiä. Silloin tulee ilmoitusluonteinen soitto, että mennään mökille x.x.xxxx, tehkää polttopuut valmiiksi.

Poika käy salaa isänsä kanssa metsällä (muka firman kehittämispäiviä) ja joskus kanssani kahvilla naapurikaupungissa, kun molemmat olemme siellä työmatkalla. Muuten yhteydenpitoa ei sallita, koska soitto äidille on sama asia kuin napanuoran vahvistaminen.

Pari puolustavaa sanaa miniän käytökselle.

Poikasi on perustanut perheen hänen kanssaan, sen vuoksi ette voi olettaa, että poika vierailisi luonanne joka viikonloppu. Työssä käyvillä ihmisillä on kiireistä ja nuorilla omat menonsa. Joka viikkoiset vierailut vanhempien luona rikkovat perheen dynamiikkaa, sillä siitä syntyy helposti viesti, että vanhemmat ovat tärkeämmät kuin oma puoliso.

Metsästys on myös hyvin aikaa vievä harrastus. Se, että poikasi valehtelee puolisolleen on väärin. Kahvilla käynti kanssasi on ok. Miksi poikasi salaa asiat puolisoltaan? Pojan pitäisi ryhdistäytyä ja selvittää asiat puolisonsa kanssa. Mutta sinun ei pidä puuttua heidän väleihinsä, vaan jättää selvittyly heille. Heidän pitää itse löytää tasapaino tilanteeseen. Mitä enemmän puutut poikasi asioihin, sitä enemmän miniä kokee tarvetta suojautua. Neuvo poikaasi huomioimaan puolisoaan enemmän. Kun miniä tuntee olonsa turvatuksi ilman uhkaa anopin suunnalta, niin hänen on helpompi hyväksyä pojan yhteydenpito sinuun.

Vauvauutisten suhteen miniän äiti on toiminut väärin ja yli-innokkaasti. Kun odotin ensimmäistä lasta, niin kokenut kätilö neuvoi kertomaan vauvauutiset eteenpäin vasta, kun pahin keskenmenon riskiaika on mennyt ohi. Etenkin ekan lapsenlapsen kohdalla isovanhempien vouhotus menee helposti liialliseksi, mikä lisää uuden äidin paineita turhaan.

Ylläoleva kirjoittajahan mainitsi, että vierailut ovat jääneet pois, koska vaimo on hommannut muuta tekemistä, ja nämä tekemiset liittyvät ilmeisesti useimmiten vaimon vanhempiin. Eli sinunko mielestäsi nyt jokaviikkoiset vierailut miehen vanhempien luona rikkovat perheen dynamiikkaa, jokaviikkoiset vierailut vaimon vanhempien luona taas eivät? 

Anopillasi ei ole mitään velvollisuutta tavata lapsiasi. 

Jos ei halua tavata lapsenlapsiaan niin antaisin olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä aloittajan harmituksen mutta en usko, että asiaan voi hirveästi "puuttua". Äidit ja tyttäret voivat olla aikuisena läheisiä mutta molemmat aikuisia (toki jotkut naiset haluavat olla aina pikkutyttöjä), sen sijaan en tiedä yhtään aikuista miestä joka olisi läheinen äitinsä kanssa olematta passattava nahjus. Vaikea ajatella, suhde miniään olisi läheinen jos poikakin elelee omaa elämäänsä. Tai että lasten elämän seuraaminen kiinnostaisi, jos miniäkin on vieras ja/tai vaikea.

Ehkä anoppi haluaa ylläpitää hyviä suhteita pitämällä etäisyyttä, ainakaan hän ei puutu liikaa ja tuppaudu. Tai ajattelee, että miniällä on omat menonsa jo oman äitinsä kanssa. Kenties hänen lapsenhoitokiintiö on jo täynnä.

En usko, että asia sillä paranee että miniä rähisee ilmaisen lastenhoitoavun puutteesta, anopin näkökulmasta hän on vähiten tärkeä "palanen" jotka näin avioerojen aikana usein vaihtuvatkin.

Jos anoppia ei kiinnosta, niin etsisin varamummon tai muun apulaisen vaikka mll:ltä, olettaen että ap:n oma äiti ei ole lapsista kiinnostunut.

Mulla ri ole omaa äitiä ja EN tarvitse lastenhiotoapua. Miten joku saa väännettyä tästä että miniä vaikeilee kun oon nähnyt anoppia ehkä 5 krt elämäni aikana? J miten muka rähisen lastenhoitoavusta? Ei ole ikinä hoitanut sekuntiakaan joten ei ole rähisty.

Ihan outoja satuilijoita jotka ei lue aloitusta vasn keksii omasta päästä tarinaan juonta! Joku sano että komentelen anoppia, ilkeilen ja tähisen?? Lukiko kukasn että anopin ja POIKIENSA välit on etäiset? Anoppi on tuollainen riippumatta miniästä tai onko miniää edes olemassa.

No tää on av, aina joku keksii haukut omasta päästään.... ap

Pakko sanoa, että aloitusviestistä kyllä saa sellaisen kuvan, että pidät vääränä sitä ettette saa anopilta lastenhoitoapua vaikka tytär saa.

Jos luit ketjua niin toivoin että olisi isovanhempi joka kävisi lapsen synttäreillä, jonka luona voisi käydä ja jolle lapsi voisi soittaa. Pärjään oikein hyvin kahdrn lapsen kanss ilman apua. Olisin toivonut vähän kiinnostusta.

Se on sitten toinen asia että onko reilua että yksi anopin lapsista saa 365pv vuodessa hoitoapua ja toiset kaksi 0 krt apua. Tähänkuvioon en muutosta usko saavani vasn toiveeni oli realistinen: toivoisin 2-4 kertaa anopin tapaamista VUODESSA. Ilmeisesti miniän toive neljästä kerrasta on riistoa ja vaatimusta mutta tyttären toive 365pv avusta EI ole riistämistä? Selvä juttu. Miettikääs sama kuvio omien lasten kohdalle, tuntuisko oikeudenmukaiselta hylätä poikalapset kokonaan? Ap

Minullakaan ei ole omaa äitiä, ja anoppi on käytännössä ainoa lapsen isovanhempi. Vaan silti en koe minulle kuuluvan pätkääkään, että paljonko miehen sisko saa anopilta lastenhoitoapua. Se on heidän asiansa.

Surullista tietty jos mummoa ei kiinnosta yhtään, mutta sille vaan et voi mitään. Otat kylläkin asian niin henkilökohtaisesti, että siirrätkö nyt tilanteeseen omia lapsuudenmuistojasi. Kävi vaan mielessä.