Minkä verran terveen ihmisen pitäisi muistaa menneestä elämästään?
Olen nelikymppinen ja havahduin tässä miettimään, että muistan koko elämästäni loppujen lopuksi vain satunnaisia ohikiitäviä hetkiä. Ylivoimaisesti suurin osa päivittäisestä arjesta on vaan hävinnyt päästä. Ei kukaan tietenkään muista kaikkia yhdentekeviä päiviä, mutta missä on se raja, minkä verran on vielä normaalia unohtaa?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Kunhan muistaa puolison pettämisen ja oman nimensä, niin pysyy palstalla muiden kyydissä.
Miksi pitää muistaa puolison pettäminen?
Sitä en tiedä olenko terve kun ei siinä mielessä ole ikinä tutkittu. Mulla on pitkiä pätkiä joista en muista juuri mitään, jotain toki. Ja se mitä muistan on ihan kohtuullisen hyviä muistoja. Kaiken todennäköisyyden mukaan elämä on ollut vain elämistä ilman sen kummempia kohokohtia. Perhe-elämää, työtä, vapaita ja lomia joiden aikana ei ole mitään ihmeempiä tapahtunut.
Mutta muista hyvinkin yksityiskohtaisesti jonkun vuoden jos sinä vuonna on tapahtunut jotain merkittävää. Toisaalta ihan hyväkin ettei kaikkea muista.
Edesmennyt anoppi oli ihan ihmeellinen. Osasi sanoa takitilleen minä vuonna, päivänä ja melkein kellonajan tarkuudella mitä milloinkin tapahtunut. Silti vaikka tapahtuma ei olisi ollut kovin merkittävä.
Se on yksilöllistä. Osa muistaa ja osa ei. Onko päivät samanlaisia. Onko kuitenkin oma arvomaailma muistissa, ettei pelkästään matki muita. Joiltakin alkoholi voi pyyhkiä muistia tms. Ravinteita, ettei syö yksipuolisesti. Jos kokee itsensä "ohjelmoiduksi", tuijottanut liikaa ruutuja, ehkä tauot hyviä ja maadoitus.
Normaalia. Aivot pyyhkivät pois epäolennaisia muistoja uusien tieltä. Mitä enemmän elämä jauhaa samaa muuttumatonta ja tasaisen harmaata kaavaa, sitä vähemmän siitä muistaa yksityiskohtia. Ei tartte muistaa, koska ko. muistoilla ei tee mitään. Jäljelle normaalista arjesta jää sellainen yleisen tason muistijälki eli pystyt sanomaan noin suurinpiirtein yleisellä tasolla, mitä olet duunannut muutaman vuoden tarkkuudella ilman yksityiskohtia, ellei ole tapahtunut jotain erityisesti mieleenjäänyttä. Itse en esim. pysty nimeämään mitään yksityiskohtia vaikkapa vuodesta 2019. Tiedän suurinpiirtein mitä olen duunaillut, mutta siihen se jää.
Muistamattomuus vapauttaa sinut olemaan mitä tahannsa mitä haluat. Muistaminen rajoittaa sinut takaisin siihen kapeaan rooliin mitä olet aina ollutkin. Muistoissa on menneisyys, mutta muistamattomuudessa on tulevaisuus!
Täällä on paska länkytystä liikaa ja täys idiootteja. Mä muistan joka ikisen rikoksen, sabotoinnin ja muutkin asiattomuudet ja idioottimaisuudet. Muistan myös jokaisen paskakasa idiootin, joka idioottina osallistunut gang stalking systeemiin tietoisesti. Ne jotka ei ole olleet mukana tietoisesti pahalla, ne on vain säälittäviä raukkoja.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on paska länkytystä liikaa ja täys idiootteja. Mä muistan joka ikisen rikoksen, sabotoinnin ja muutkin asiattomuudet ja idioottimaisuudet. Muistan myös jokaisen paskakasa idiootin, joka idioottina osallistunut gang stalking systeemiin tietoisesti. Ne jotka ei ole olleet mukana tietoisesti pahalla, ne on vain säälittäviä raukkoja.
Asia kunnossa.
Kunhan muistaa puolison pettämisen ja oman nimensä, niin pysyy palstalla muiden kyydissä.