Anoppi hoitaa joka päivä tyttären lapsia. Pojan lapsista toisen nähnyt kerran ja toista ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Biologista. Tyttären lapsista voi olla varma, että on omaa lihaa ja verta, pojan lapsista ei. Niin se vaan on tärkeää naisillekin tuo biologinen sukulaisuus.

Kiitos. Tämä kommentti avasi silmäni lopullisesti sille, miksi äitini tuntuu kohtelevan veljeni lapsia eri tavoin kuin minun. Hän on jotenkin ankarampi ja ei halaa heitä niin paljon, kun serkut ovat koolla. Äiti myös sanalla sanoen sekosi minun ekasta raskaudestani, kun taas veljellä oli jo siihen mennessä monta lasta. Alanpa kerätä rohkeutta sen ääneen sanomiseen, että äitini ei kohtele serkuksia reilusti.

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua mulle! Anoppi hoiti tyttärensä lapsia, kun asuivat samassa talossa. Kun käytiin kylässä, mulle aina kettuili ja vertasi lähes samanikäisiä serkkuja toisiinsa. Mun poika oli tietenkin aina se "huonompi" kaikessa. Kun poikani oli vain kaksivuotias, aattelin että kyllä se vielä joskus anopille näyttää. Nyt on vuodet kuluneet, mun poika kallispalkkainen maisteri ja hyvässä virassa, komea ja esiintymistaitoinen mies, josta oon ylpeä. Anopin kullanmurut on pärjänneet paljon huonommin elämässä. Eikä vertaile anoppi enää.

Mun lapset (3) ei halua ikinä käydä anopilla kylässä, vaikka yritetään patistaa, käykää nyt edes kerran vuodessa mammaa katsomassa, eivät vaan mene. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

HYVÄ TE👍👏

Vierailija kirjoitti:

Teinä sanoisin sekä anopille ja siskolle, että ei tarvitse olla missään tekemisissä jatkossa ja vanhana on turha odottaa minkään näköistä apua. Välit vain kokonaan poikki, niin pääsee helpommalla. Te olette yrittäneet jo ihan tarpeeksi ja ei se anoppi siitä miksikään muutu. En itse ainakaan haluaisi perheeni elämään noin ikäviä ihmisiä.

Samoilla linjoilla, mutta en ymmärrä tällaista kertarykäisyä. Ensin neuvotellaan. Selitetään, että riippumatta niistä syistä joiden takia asetelma on tämä, niin nyt tarvittaisiin mietintätauko, miten voitaisiin toimia, jotta edessä ei ole yksinäinen vanhuus. Tyttären taas olisi syytä kuunnella, jos ei halua että serkut vihaavat hänen lapsiaan.

Jos kuunnellaan tarkalla korvalla, niin tuossa voi olla jonkinlainen kauhun tasapaino myös meneillään. Äiti on ripustautunut narsistisesti tyttäreen, joka kuitenkin sekä käyttää äitiään yksipuolisesti piikana että halveksii tätä, varmaan aiheestakin, koska varmasti hänenkin varpaitaan on rajattomuuden seurauksena tallottu. Kumpikaan ei näe muutakaan vaihtoehtoa, ja ripustautuminen on hätääntynyttä ja varmasti molemminpuolisestikin myös katkeraa, joko avoimesti tai pinnan alla.

Ihan ystävällisesti voidaan selvittää molemmille, että jos heillä on mitään mielenkiintoa päästä pois asetelmasta, niin nyt olisi korkea aika alkaa harjoitella ottamaan muutkin huomioon. Ja että jos muutosta ei ala tulla, niin sitten ne välit menevät poikki muiden osapuolien suojelemiseksi. Ja että tytär myös jää sitten yksin hoitamaan äitiään kun tämä vanhenee.

Varsin erikoinen anoppi sinulla. Tuskin itse antaisin lasten olla hänen kanssaan tekemisissä vaikka haluaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuisitteko tällauseen ja jos niin miten? Anoppi ja tytär on toistensa bestikset, viettävät kaiket päivät yhdessä, anoppi eläkkeellä ja tytär ollut työtön jo 7 v.

Anoppia ei kiinnosta kaksi poikaansa yhtään. Molemmilla pojilla perhe, toisella 1 iso lapsi (jota anoppi ei tavannut/hoitanut) ja meillä 2 pienempää lasta. Vanhemman 4v anoppi nähnyt ristiäisissä ja sukujuhlissa. Nuorempaa 2v ei koskasn, ei tullut ristiäisiin eikä ole edes onnitellut, ei ole ilmaissut kiinnostusta edes nähdä.

Mulla ei ole mitään riitaa anoppiin, anoppi vaan on kylmä ja tyly pojilleen ollut aina. Tytär on palvottu, tytär saa kaiken avun, huomion ja lahjat.

Onko kuvio niin juurtunut että mikään ei tällaista muuta? Mulla ei ole omaa äitiä joten anopin olisin toivonut olevan lämpimänä hahmona elämässäni. No aina ei toiveet toteudu.

Miehen siskolle kerran yritttiin puhua ja sai raivarit. Kuulemma hän tarvii kaiken avun 365pv vuodessa eikä suostu siihen että mummo antaisi poikiensa perheille aikaa tai huomiota.

Miksi yrititte puhua miehen siskolle eikä äidille? Mummon asia se on ymmärtää, että hän on mummo poikiensakin lapsille. Ehkä hänen suhteessaan lapsiinsa on jotain tosi vanhoja juttuja takana, miksi tytär on läheinen. Tai ehkä kokee, että tytär tarvitsee häntä ja pojat pärjäävät omillaan. Ehkä pojat ovat uskaltaneet irroittautua äidistään ja sanoa hänelle vastaankin ja hän on loukkaantunut siitä. Tämä tuli mieleen siitä, kun omasta suvusta löytyy perhe, jossa yksi aikuisista lapsista on tasapainoinen ja elää omaa elämäänsä, kun muista ei edelleenkään ole sanomaan jämäkästi vastaan äidille, joka vaatii milloin mitäkin. Yksi uskalsi jo nuorena tehdä oman päänsä mukaan ja äiti loukkaantui siitä, ja edelleen hänellä vaikuttaa olevan etäisin suhde äitiin.

Ap:n kuvauksesta tulee mieleen, että tytär pompottaa äitiä miten haluaa ja tarvittaisiin ehkä jämäkkyyttä vapauttaa mummo tyttären ylivallasta. Menkää mummolle kylään vaikka väkisin ja luokaa lapsille edes jonkinlainen suhde mummoon. Älkää odottako heti lahjoja tai lastenhoitoapua vaan ottakaa ihan siltä kannalta, että lapsella on oikeus tavata isovanhempaansa ja yrittäkää edesauttaa positiivista kohtaamista. Kun lapset tulevat tutuiksi mummolle, mummo ehkä innostuu heistäkin. Jos mummo on vain tyly lapsillekin, ei taida maksaa vaivaa pitää sen enempää yhteyttä kuin niissä sukujuhlissa. 

Olemme yrittäneet useaan kertaan kursua anoppia meille tai niinpäin että me käväisisimme siellä. Koskaan ei käy. Selitys on aina sama, en ota vieraita vadtaan koska hoidan tyttären lapsia ja olen tyttären luona koko päivän. Hän siis oikeasti on siellä aina. Välillä öitäkin vaikka parin kilsan säteellä asuvat. Ap

Mä toteaisin varmaan tuossa tilanteessa 'me tullaan sitten käymään siellä'. Ei ehkä ihan helppoa, mutta jotenkin tuota kuviota pitäisi rikkoa. Kesällä olisi ehkä helpompaa, kun voisi houkutella mummon ja lapset ulos leikkimään, jos sinne sisälle ei pääse. 

Kerroit, että tytär on työtön, poikansa (ja sinä) olette ilmeisesti töissä? Eli kuvittelee tyttärensä tarvitsevan apua - ammattityötön kun on.

Meillä on hyvin sama kuvio anopin kanssa, tytär on jatkuvan taloudellisen ja muun avun tarpeessa, mieheni puolestaan hyvätuloinen ja me pärjäämme omillamme.

Miehelle soitetaan aina jos tarvitaan jotain työntekoa esim. mökillä, eli hänen kuuluu auttaa äitiään. Ja kiltisti tekeekin työt. Sen sijaan kaikki lastenhoitoapu ja taloudellinen tuki ohjataan tyttärelle, jolta ei tietenkään odoteta mitään työntekoa vastineeksi.

Katselen kuviota vierestä enkä puutu (siihen asti kunnes mökkihommat eivät vie liikaa aikaa), mutta siinä vaiheessa kun/jos tilanne menee siihen, että mieheni sisar käyttää mökkiä ja mieheni tehtävä on vain korjata sitä nostan metelin. Tälläkään hetkelle emme voi käyttää mökkiä koska sehän on vanhempien omistuksessa. Veikkaan, että paperit on tehty mökin siirtämiseksi pelkästään tyttären nimiin. Se olisi toisaalta LOISTAVA uutinen, koska mies voisi siinä vaiheessa lopettaa myös työt.

Vierailija kirjoitti:

Biologista. Tyttären lapsista voi olla varma, että on omaa lihaa ja verta, pojan lapsista ei. Niin se vaan on tärkeää naisillekin tuo biologinen sukulaisuus.

Voiko? En minäkään ole vanhemmilleni kertonut, että lapset on saatu lahjamunasoluilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Biologista. Tyttären lapsista voi olla varma, että on omaa lihaa ja verta, pojan lapsista ei. Niin se vaan on tärkeää naisillekin tuo biologinen sukulaisuus.

Voiko? En minäkään ole vanhemmilleni kertonut, että lapset on saatu lahjamunasoluilla.

Ei tämä ilmiö varmasti yksittäisten perheiden tasolla juuri näy, mutta isossa kuvassa ilmeisesti. Joku jenkkitutkimus tästä oli , minkä muistan jonkun yli 10v takaa. Hankala googlettakaan sitä , kun en keksi sopivia hakusanoja.

Vierailija kirjoitti:

Kerroit, että tytär on työtön, poikansa (ja sinä) olette ilmeisesti töissä? Eli kuvittelee tyttärensä tarvitsevan apua - ammattityötön kun on.

Meillä on hyvin sama kuvio anopin kanssa, tytär on jatkuvan taloudellisen ja muun avun tarpeessa, mieheni puolestaan hyvätuloinen ja me pärjäämme omillamme.

Miehelle soitetaan aina jos tarvitaan jotain työntekoa esim. mökillä, eli hänen kuuluu auttaa äitiään. Ja kiltisti tekeekin työt. Sen sijaan kaikki lastenhoitoapu ja taloudellinen tuki ohjataan tyttärelle, jolta ei tietenkään odoteta mitään työntekoa vastineeksi.

Katselen kuviota vierestä enkä puutu (siihen asti kunnes mökkihommat eivät vie liikaa aikaa), mutta siinä vaiheessa kun/jos tilanne menee siihen, että mieheni sisar käyttää mökkiä ja mieheni tehtävä on vain korjata sitä nostan metelin. Tälläkään hetkelle emme voi käyttää mökkiä koska sehän on vanhempien omistuksessa. Veikkaan, että paperit on tehty mökin siirtämiseksi pelkästään tyttären nimiin. Se olisi toisaalta LOISTAVA uutinen, koska mies voisi siinä vaiheessa lopettaa myös työt.

Onpa samanlainen kuvio! Onko tää oikeesti yleistä?

Tytär tosiaan elämäntapatyötön ja hänen miehensä myös, ja anoppi auttaa jatkuvasti tytärtään. Minä ja mies nolemmat töissä ja sinällään jos joku oikeesti apua tarvisi niin ne työssäkäyvät. Miehen siskolla siis 2 aikuista ”kotona” mutta niin raskasta on että anopin pitää auttaa 24/7.

Keskustelu ei kyllä tule onnistumaan. Pari kertaa on kauniisti kokeiltu sanoa epäreiluudesta. Anoppi kiistää kaiken. Sanoo että ei hän ole epäreilu ja hänhän vasn viettää aikaa tyttärelläön, ajanviettämistä ei lasketa. Näin toki onkin, enkä tasajakoa odotakaan. Mulle riittäs että edes 2-4 krt vuodessa anoppi jaksais tavata lapsia. Mutta ei jaksa. Ap

Tuttua juttua. Meillä anoppi kyllä pyrkii olemaan tasapuolinen, mutta ei sano koskaan tyttärelleen ei. Eli jos tytär on tulossa lastensa kanssa viikonlopuksi (ja believe me, kyllä tulee, lähes joka viikonloppu), niin kaikki muu saa siirtyä alta. Kaikkiin suunnitelmiin kuuluu jo ääneen sanomattakin se ehto, että "pitää ensin tarkistaa, mitä tytär aikoo.."

Ja hyvin sanottu tuolla edellä, että ne työssäkäyvät kai sitä apua enemmän tarvisi kuin ne, jotka on koko ajan kotona..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerroit, että tytär on työtön, poikansa (ja sinä) olette ilmeisesti töissä? Eli kuvittelee tyttärensä tarvitsevan apua - ammattityötön kun on.

Meillä on hyvin sama kuvio anopin kanssa, tytär on jatkuvan taloudellisen ja muun avun tarpeessa, mieheni puolestaan hyvätuloinen ja me pärjäämme omillamme.

Miehelle soitetaan aina jos tarvitaan jotain työntekoa esim. mökillä, eli hänen kuuluu auttaa äitiään. Ja kiltisti tekeekin työt. Sen sijaan kaikki lastenhoitoapu ja taloudellinen tuki ohjataan tyttärelle, jolta ei tietenkään odoteta mitään työntekoa vastineeksi.

Katselen kuviota vierestä enkä puutu (siihen asti kunnes mökkihommat eivät vie liikaa aikaa), mutta siinä vaiheessa kun/jos tilanne menee siihen, että mieheni sisar käyttää mökkiä ja mieheni tehtävä on vain korjata sitä nostan metelin. Tälläkään hetkelle emme voi käyttää mökkiä koska sehän on vanhempien omistuksessa. Veikkaan, että paperit on tehty mökin siirtämiseksi pelkästään tyttären nimiin. Se olisi toisaalta LOISTAVA uutinen, koska mies voisi siinä vaiheessa lopettaa myös työt.

Onpa samanlainen kuvio! Onko tää oikeesti yleistä?

Tytär tosiaan elämäntapatyötön ja hänen miehensä myös, ja anoppi auttaa jatkuvasti tytärtään. Minä ja mies nolemmat töissä ja sinällään jos joku oikeesti apua tarvisi niin ne työssäkäyvät. Miehen siskolla siis 2 aikuista ”kotona” mutta niin raskasta on että anopin pitää auttaa 24/7.

Keskustelu ei kyllä tule onnistumaan. Pari kertaa on kauniisti kokeiltu sanoa epäreiluudesta. Anoppi kiistää kaiken. Sanoo että ei hän ole epäreilu ja hänhän vasn viettää aikaa tyttärelläön, ajanviettämistä ei lasketa. Näin toki onkin, enkä tasajakoa odotakaan. Mulle riittäs että edes 2-4 krt vuodessa anoppi jaksais tavata lapsia. Mutta ei jaksa. Ap

On valitettavan yleistä! Ja ikävää tässä kuviossa on se, että ne "apua tarvitsevat aikuiset lapset" pystyvät tuudittautumaan tuohon kuvioon eivätkä yritäkään parantaa omaa tilannettaan. Koska aina voi kupata rahaa tai muuta apua eläkeikäisiltä vanhemmilta... Ja vanhemmat ovat puolestaan sokeita eivätkä ymmärrä, että vain pahentavat tilannetta tällä avulla vaikka tarkoitus on vain auttaa.

Ja tuo asian kieltäminen on niin tyypillistä, aivan sama kuvio kun esikoinen monesti saa pärjätä täysin omillaan ja kuopukselle tuodaan kaikki kultalautasella. Kaverini (esikoinen, kesätöissä 15-vuotiaasta ja osti kaikki harrastusvälineet itse ym) haastoi vähän vanhempiaan kun 18-vuotiaalle pikkusiskolle oli ostettu hyvin kalliita asioita (esim. pitkä lasketteluloma kaverien kanssa) ja minkäänlaisia töitä ei ollut tehnyt vielä päivääkään, koska vanhempien mielestä lomalla kuuluu vain levätä. Lopputulema: vanhemmat suuttuivat, OLEMME AINA KOHDELLEET LAPSIA TÄYSIN TASA-ARVOISESTI, IHAN SAMAT ASIAT OLETTE SAANEET! No, esikoinen meni kesät talvet fillarilla harkkoihin ja maksoi kaikki harrastuskulut itse koska vanhempien mielestä "sinun harrastus, sinä huolehdit", pikkusisko kuskattiin aina minne sattui haluamaan mennä....

On täysin ymmärrettävää, että taloudellinen tilanne paranee ajan myötä ja kuopus saa enemmän kuin esikoinen, mutta miksei sitä voi myöntää??? "Meillä ei ollut sinun nuoruudessa niin paljon rahaa käytössä kuin nyt"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksesta! Ja istä saatoit arvata tuon viimeisen lauseen, sisko on todellakin ilmoittanut jo aikaisemmn veljilleen että ei aio alkaa äitinsä ”palvelijaksi” kun äiti ikääntyy vaan se jää veljien hommaksi. Hän kun on hoitanut jo oman osansa ”pitämällä seuraa kaikki nämä vuodet”.

Ei kai muu auta kuin surra asia, olen joskus yrityänyt laittaa lasten askarteluja tms mutta ei ole tullut ikinä kiitosta tai kommenttia eli päättelin ettei kiinnosta.

Mun sydän särkyy pelkästä ajatuksesta jos toimisin omen kohdalla samoin! Siis että hylkäisin poikani ja viis veisaisin miten lapsi pätjää tai mitä sille kuuluu. Ja samaan aikaan lellisin ja hyysäisin tytärtä. Miten joku voi olla törkeän epäreilu? Ap

Taitaa anopilla olla edessä yksinäinen vanhuus. Sellaista se karma on, oikein toimiessaan. 

Tuskin on sen yksinäisempi kuin jos olisi ollut pojillaan piikana. Anopeillakin on oikeus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat valintansa, vaikka miniä samalla menettäisi tuntitolkulla omaa aikaa. Yksinäisimpiä ovat ne vanhukset, jotka ovat tasapuolisesti eläneet lapsilleen ja joutuneet unohtamaan itsensä.

Hienoa, että ap:n anopilla on nyt sellaista elämää ympärillään, josta hän nauttii ja jollaisesta hän pitää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksesta! Ja istä saatoit arvata tuon viimeisen lauseen, sisko on todellakin ilmoittanut jo aikaisemmn veljilleen että ei aio alkaa äitinsä ”palvelijaksi” kun äiti ikääntyy vaan se jää veljien hommaksi. Hän kun on hoitanut jo oman osansa ”pitämällä seuraa kaikki nämä vuodet”.

Ei kai muu auta kuin surra asia, olen joskus yrityänyt laittaa lasten askarteluja tms mutta ei ole tullut ikinä kiitosta tai kommenttia eli päättelin ettei kiinnosta.

Mun sydän särkyy pelkästä ajatuksesta jos toimisin omen kohdalla samoin! Siis että hylkäisin poikani ja viis veisaisin miten lapsi pätjää tai mitä sille kuuluu. Ja samaan aikaan lellisin ja hyysäisin tytärtä. Miten joku voi olla törkeän epäreilu? Ap

Taitaa anopilla olla edessä yksinäinen vanhuus. Sellaista se karma on, oikein toimiessaan. 

Tuskin on sen yksinäisempi kuin jos olisi ollut pojillaan piikana. Anopeillakin on oikeus elää omaa elämäänsä ja tehdä omat valintansa, vaikka miniä samalla menettäisi tuntitolkulla omaa aikaa. Yksinäisimpiä ovat ne vanhukset, jotka ovat tasapuolisesti eläneet lapsilleen ja joutuneet unohtamaan itsensä.

Hienoa, että ap:n anopilla on nyt sellaista elämää ympärillään, josta hän nauttii ja jollaisesta hän pitää.

Joo snoppi saa tehdä mitä haluaa, en ole vastinut mitään. Mutta plen esittänyt toivomuksen että voisi olla vähän reilumpi. Anoppi kiistää kaiken.

Sua ei vissiin yhtään loukkaa että isovanhempi ei olisi vaivautunut koskaan tapamaan lastasi? Tai jätyänyt tulematta ristiäisiin? Sun mielstä normaalia että mummolla onb2v lapsenlapsi mitä ei ole ikinä edes nähnyt? Jos tää kaikki on susta normaalia ja ok niin onneksi en tunne sua, tuollaista ihmistä en elämääni halua. Ap

Kyllä isovanhemmella pitää olla moraalinen velvollisuus edes teeskennellä tasaveroista ja oikeudenmukaista. Jos lapsia tekee niin niille pitää olla reilu aikuisinakin. Kaiken ei tarvi mennä tasan mutta ei noinkaan voi mennä että muut hylätään täysin yhteydenpito katkaisten, ja yhtä lellikkiä vain huomioidaan.

Hmm. Pitäiskö tehdä anoppivuokraamo? Mun anoppi on ilkeä, rajaton ja tunkeileva. Ensimmäinen visiitti ilmainen, loput 100 €/ 3h vierailu. Ehtii näppärästi siinä haukkua sinut, kaiken kodissasi, vähän käydä läpi papereita ja pistää keittiön järjestyksen uusiksi, kun ei se "miniä" osaa pitää paikkoja järjestyksessä.

Mulla on anoppi, mutta ei hän oikeasti ole kiinnostunut lapsistaan, paitsi tyttärestään. Eikä ole kiinnostunut lapsenlapsistaankaan. Hän on kiinnostunut vain itsestään, koko maailma on hänen palvelijoitaan täynnä. Ja jos joku uskaltaa uhmata hänen majesteettiaan, niin kyllä siinä saa aikamoisen paskamyrskyn aikaiseksi. Mä olen tuohon katkaissut välini, enkä kadu. 

Olipas vaikealukuinen teksti

No tavallaan helpottavaa että muillakin samanlaista, vaikken tietenkään kellekään toivo isovanhemmattomuutta.

Tiedän itsekin että ei tuo tuosta muutu. Mutta jotenkin olen yhä naiivi ja typerä kun toivon muutosta jota ei tule. Mun puolelta on vasn piittaamaton ukki joka liehuu naisystävän kanssa ympäri maailmaa, miehen puolelta appikset joita ei vois vähempää kiinnostaa meidän perhe.

Tuntuuhan se pahalta myöntää että yksin ollaan eikä kukaan muu maailmassa välitä lapsistamme. Muhun tämä sattuu kyllä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuisitteko tällauseen ja jos niin miten? Anoppi ja tytär on toistensa bestikset, viettävät kaiket päivät yhdessä, anoppi eläkkeellä ja tytär ollut työtön jo 7 v.

Anoppia ei kiinnosta kaksi poikaansa yhtään. Molemmilla pojilla perhe, toisella 1 iso lapsi (jota anoppi ei tavannut/hoitanut) ja meillä 2 pienempää lasta. Vanhemman 4v anoppi nähnyt ristiäisissä ja sukujuhlissa. Nuorempaa 2v ei koskasn, ei tullut ristiäisiin eikä ole edes onnitellut, ei ole ilmaissut kiinnostusta edes nähdä.

Mulla ei ole mitään riitaa anoppiin, anoppi vaan on kylmä ja tyly pojilleen ollut aina. Tytär on palvottu, tytär saa kaiken avun, huomion ja lahjat.

Onko kuvio niin juurtunut että mikään ei tällaista muuta? Mulla ei ole omaa äitiä joten anopin olisin toivonut olevan lämpimänä hahmona elämässäni. No aina ei toiveet toteudu.

Miehen siskolle kerran yritttiin puhua ja sai raivarit. Kuulemma hän tarvii kaiken avun 365pv vuodessa eikä suostu siihen että mummo antaisi poikiensa perheille aikaa tai huomiota.

Miksi yrititte puhua miehen siskolle eikä äidille? Mummon asia se on ymmärtää, että hän on mummo poikiensakin lapsille. Ehkä hänen suhteessaan lapsiinsa on jotain tosi vanhoja juttuja takana, miksi tytär on läheinen. Tai ehkä kokee, että tytär tarvitsee häntä ja pojat pärjäävät omillaan. Ehkä pojat ovat uskaltaneet irroittautua äidistään ja sanoa hänelle vastaankin ja hän on loukkaantunut siitä. Tämä tuli mieleen siitä, kun omasta suvusta löytyy perhe, jossa yksi aikuisista lapsista on tasapainoinen ja elää omaa elämäänsä, kun muista ei edelleenkään ole sanomaan jämäkästi vastaan äidille, joka vaatii milloin mitäkin. Yksi uskalsi jo nuorena tehdä oman päänsä mukaan ja äiti loukkaantui siitä, ja edelleen hänellä vaikuttaa olevan etäisin suhde äitiin.

Ap:n kuvauksesta tulee mieleen, että tytär pompottaa äitiä miten haluaa ja tarvittaisiin ehkä jämäkkyyttä vapauttaa mummo tyttären ylivallasta. Menkää mummolle kylään vaikka väkisin ja luokaa lapsille edes jonkinlainen suhde mummoon. Älkää odottako heti lahjoja tai lastenhoitoapua vaan ottakaa ihan siltä kannalta, että lapsella on oikeus tavata isovanhempaansa ja yrittäkää edesauttaa positiivista kohtaamista. Kun lapset tulevat tutuiksi mummolle, mummo ehkä innostuu heistäkin. Jos mummo on vain tyly lapsillekin, ei taida maksaa vaivaa pitää sen enempää yhteyttä kuin niissä sukujuhlissa. 

Olemme yrittäneet useaan kertaan kursua anoppia meille tai niinpäin että me käväisisimme siellä. Koskaan ei käy. Selitys on aina sama, en ota vieraita vadtaan koska hoidan tyttären lapsia ja olen tyttären luona koko päivän. Hän siis oikeasti on siellä aina. Välillä öitäkin vaikka parin kilsan säteellä asuvat. Ap

.

Ihmettelen, kuinka miehesi sisko ja hänen miehensä kestävät anoppisi asumista luonaan, vai kantaako anoppi myös eläkerahansa heille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette siis käy koskaan mummolassa lasten kanssa - miksi?

Anoppi ei ota vieraita vastaan. Koska on aina tyttärellään. Siksi. Ap

Ei tää oo totta 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette siis käy koskaan mummolassa lasten kanssa - miksi?

Anoppi ei ota vieraita vastaan. Koska on aina tyttärellään. Siksi. Ap

Ei tää oo totta 😀

No ylnsä nukkuu kotona useinmiten kyllä. Mutta molemmille pojilleen vastaus on aina, ihan joka kerta sama, eli en ota vieraita vastaan. Siihen perään sitten selittelyä tyttären auttamisesta esim pitää hoitaa lapsia, mennä uimahalliin lasten kanssa, kuskata harrastuksiin, tehdä ruokaa jne.

Oikeastihan tämä on tekosyy, kyllä minä sen ymmärrän. Ap