Anoppi hoitaa joka päivä tyttären lapsia. Pojan lapsista toisen nähnyt kerran ja toista ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sekä tytär että poika. Ja ainakin meillä meni juuri niin, että kun muuttivat omilleen, tytär piti muhun yhteyttä ja kävi pikaisesti käymässäkin kymmenen kertaa enemmän kuin poika. En ole käynyt poikani kanssa shoppailemassa, leffassa tai lenkillä kertaakaan sen jälkeen, kun hän täytti 12 v. Tyttären kanssa käyn edelleenkin, vaikka hän on jo 34 v. En mä kuitenkaan odotakaan, että poikani kävisi. Ei hänelle ole mitenkään tärkeää olla usein yhteydessä. Käy tai ainakin soittaa äitienpäivänä, mun syntymäpäivänäni ja jouluna. Soittaa satunnaisesti muulloinkin, mutta ei tosiaankaan joka viikko kuten tyttäreni. Pojan perhe pitää aina erikseen kutsua, mutta tytär kutsuu itse itsensä, kun haluaa viettää aikaansa mun seurassani. Ja tyttären käydessä riittää tarjottavaksi pelkkä kahvi, pojan perheen kun kutsuu, pitää olla kahvin kanssakin jotain.

En ole välinpitämätön anoppi, mutta en tuppaudu poikani perheen elämään, koska eivät he sellaista halua. En tuppaudu tyttärenikään perheen elämään, mutta tytär ilmaisee ihan itse halunsa olla yhteyksissä. Mulle on ihan ok, että poikani perheineen elää omalla tavallaan ja tyttäreni perheineen omallaan. 

Mistä tiedät etteivät halua? Ja saatat kyllä välinpitämäyön poikasi perheen mielestä vaikket omastasi. Ostatko lahjat molempien lapsille vai vaan tyttären?

Ai mistäkö tiedän? Ihan siitä, että mun poikani ei ole omilleen muutettuaan missään vaiheessa ollut kanssani tekemisissä yhtä paljon kuin tyttäreni. Ei edes silloin, kun oli vielä sinkku. Jos hän haluaisi olla, hän varmasti myös olisi. Ei tässä ole mitään kummallista. Tunnen lasteni luonteet sen verran hyvin, että ei ole mitään syytä olettaa, että poikani tekisi toisin kuin mitä haluaisi. Ja kyllä, ostan lahjat kaikille lapsenlapsilleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sekä tytär että poika. Ja ainakin meillä meni juuri niin, että kun muuttivat omilleen, tytär piti muhun yhteyttä ja kävi pikaisesti käymässäkin kymmenen kertaa enemmän kuin poika. En ole käynyt poikani kanssa shoppailemassa, leffassa tai lenkillä kertaakaan sen jälkeen, kun hän täytti 12 v. Tyttären kanssa käyn edelleenkin, vaikka hän on jo 34 v. En mä kuitenkaan odotakaan, että poikani kävisi. Ei hänelle ole mitenkään tärkeää olla usein yhteydessä. Käy tai ainakin soittaa äitienpäivänä, mun syntymäpäivänäni ja jouluna. Soittaa satunnaisesti muulloinkin, mutta ei tosiaankaan joka viikko kuten tyttäreni. Pojan perhe pitää aina erikseen kutsua, mutta tytär kutsuu itse itsensä, kun haluaa viettää aikaansa mun seurassani. Ja tyttären käydessä riittää tarjottavaksi pelkkä kahvi, pojan perheen kun kutsuu, pitää olla kahvin kanssakin jotain.

En ole välinpitämätön anoppi, mutta en tuppaudu poikani perheen elämään, koska eivät he sellaista halua. En tuppaudu tyttärenikään perheen elämään, mutta tytär ilmaisee ihan itse halunsa olla yhteyksissä. Mulle on ihan ok, että poikani perheineen elää omalla tavallaan ja tyttäreni perheineen omallaan. 

Mistä tiedät etteivät halua? Ja saatat kyllä välinpitämäyön poikasi perheen mielestä vaikket omastasi. Ostatko lahjat molempien lapsille vai vaan tyttären?

Ai mistäkö tiedän? Ihan siitä, että mun poikani ei ole omilleen muutettuaan missään vaiheessa ollut kanssani tekemisissä yhtä paljon kuin tyttäreni. Ei edes silloin, kun oli vielä sinkku. Jos hän haluaisi olla, hän varmasti myös olisi. Ei tässä ole mitään kummallista. Tunnen lasteni luonteet sen verran hyvin, että ei ole mitään syytä olettaa, että poikani tekisi toisin kuin mitä haluaisi. Ja kyllä, ostan lahjat kaikille lapsenlapsilleni.

Tää on jotenkin ihana vastaus. Siis että äiti hyväksyy erilaiset lapsensa, ei ”kosta” pojan etäisyyttä hänen lapsilleen, jaksaa välittää molempien lapsista eikä eriarvoista lapsia vaikka tytär enemmän lähellä onkin. Olispa munkin anoppi tällanen, muttasen sydämern mahtuu vain yksi lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallista, että oman tyttären/äidin kanssa on läheisempi kuin miniän/anopin kanssa. Miestenhän pitää viimeistään seurustelun aloitettuaan katkaista napanuora äitiinsä, mutta naisten ei tarvitse. Naiselle on luvallista soitella tai tavatakin äitiään vaikka joka päivä, miehelle ei. Ei siis mikään ihme, että tytär on poikaa rohkeampi myös pyytämään milloin mitäkin apua äidiltä.

Ehkä yleisellä tasolla voi olla näin, mutta itse en torjunut anoppia vaan päin vastoin kutsuin kylään, pidin huolen että mies soitteli äidilleen, ostin lahjoja jne. Pari vuotta yritin ja kun mitään vastakaikua ei tullut ikinä, oi pakko itseä säästääkseen luovuttaa. Ap

Niin, sinä teit. Anopistasi ei tule äitiäsi, vaikka tekisit mitä. Tässä on juuri se ongelma. Kälysi on ymmärtänyt säilyttää täysi-ikäistymisensäkin jälkeen läheiset suhteet äitiinsä, mutta miehesi ja tämän veli eivät. Tunnen vain yhden perheen, jossa mies on ihan itse, oma-aloitteisesti ja omasta halustaan säilyttänyt läheiset välit äitiinsä. Ja tässä perheessä miehen äiti on juuri se, joka tarjoaa niin lastenhoitoapua kuin muutakin apua ja on tullut läheiseksi myös lastenlastensa kanssa.

Meillä oli kyllä niin päin, että äitini palvoi poikiaan ja heidän lapsiaan. Kun itse tulin raskaaksi, niin sanoi, ettei ei ainakaan hoida sitä lasta. Ei kyllä tarvinnutkaan, sillä anoppini hoiti aina tarvittaessa.

Olen nyt anoppi itse j avälillä on minän kanssa sukset ristissä, mutta lasten hoitoon emme sekoita ristiriitojamme. Olen tärkeä hänen lapsilleen ja lapset ovat tärkeitä minulle.

Ei ole ollut tarkoitus pahoittaa ap:n mieltä; jos omaa äitiä ei enää ole, meneehän nämä tilanteet helposti tunteisiin. Parempi se on että täällä päästelet höyryjä kuin muualla :) (ei kettuilua).

Voisitko ap itse ruveta aktiiviseksi suhteen luojaksi? Sen sijaan että pyytelet muita kylään, menetkin itse, keksit yhteistä mukavaa tekemistä ... jos osoittaudut anopille mukavaksi tyypiksi, välit voi lämmetäkin. Ehkä voit joskus ilmaista yleisellä tasolla senkin, että omaa äitiä sinulla ei enää ole, joten "kanaemoilu" olisi tervetullutta (niin anoppi tietäisi, ettei hän tuppaudu jos joskus tekisikin itseään tykö).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä kans mummo jolle seitsemäs lapsenlapsi oli raskausajasta lähtien jotain ylimaallisen ihmeellistä ja ihanaa, olihan tämä tyttären lapsi eikä yhdenkään meistä neljästä pojasta. Sama meno jatkuu yhä 4v jälkeen, serkukset kun koolla mummo ja vaari näkevät vain tämän yhden ja hänen jokainen kuuluminen halutaan kuulla ja halutaan hänen "esiintyvän" (esim jouluna laulaessa) yksin ettei videolla (ainut jota kuvataan ja videoidaan) vaan näy tai kuulu häiritseviä serkkuja vaan elämiensä tähti saa loistaa.

Me pojat "käsketään" kylään kun jotain pitää korjata, laittaa tai asentaa.

Harmittaako tää asia teitä poikia? Tässä ketjussa kaikki haukkuu minua että ”miniä vaikeilee” mutta kyllä mun miestä (anopin poikaa) loukkaa törkeä eriarvoisuus sisaren ja hänen välillä. Esim sisar saa lahjoja, pojat ei ikinä. Tyttärenlapset saa lahjoja ja käydään synttäreinä, poikien lasten synttäreitä ei huomata mitenkään. Jne jne, esimerkkejä ois valtavasti.

Jotenkin ihmiset ajattelee että naiset vastaa ihmissuhteista, näinhän asia ei ole. Ja poikaa voi todella kovin loukata eriarvoinen piittaamaton äiti.

Mukava oli kuulla miestenkin näkökulmaa! Ap

Lyhyesti, kyllä. Etenkin yhdelle veljelleni tuo siskon raskauden hehkutus oli rankkaa. Taisi jopa kertoa äidille kuinka tuntuu kuinka meidän muiden lasten odotus tuli vähätellyksi. Äiti mulle ainakin esiintyi asiasta niin että veli hermostui jostain ihan turhasta ja vähätteli tätä. Onhan se sanalla sanoen perseestä kun ainut asia keskustellessa lapsista on siskonpoika jota hehkutetaan (tavallinen keskiverto lapsi), ihan jo lähtien perustaidoista kuten aikanaan kävely ja puhuminen (mm. että on niin kehittynyt ja lahjakas kun niin aikaisin oppi (reilu vuotinen kun käveli ja kaksi kun puhui) vaikka moni veljesten lapsista oppi aiemmin tai viimeistään samoissa i'issä (alkuun mainittiin että x käveli jo 11kk ikäisenä ja y puhui 1v8kk alkaen, mutta äidin vastaus oli tasoa "puhutte paskaa, kyllä "Lauri" on nuorin joka käveli ja puhui, muistatte väärin).

Joku varmaan sanoo että miksi pidämme yhteyttä, no isä ei ole niin "paha", tuntuu että joutuu menemään äidin mielen mukaan. Ilman äitiä on parempi vaari muille, lisäksi kun tulee pidempi kyläilytauko niin tulee "ruikutuspuhelu" kun ei käydä. Kulissit on hänelle tärkeä pitää pystyssä - "kaikki yhtä rakkaita", käytäntö vaan eri.

Lisään vielä että sisko ehkä ei niin huomaa koko kuvaa ja on meille veljille ihana ja serkukset viihtyvät yhdessä.