Lue keskustelun säännöt.
Opiskelijana ärsyttää kun aina sanotaan että voithan ottaa lainaa, niin ennen tehtiin...
02.10.2018 |
Mutta ennen yliopistossa opiskeli prosentuaalisesti pienempi määrä ja valmistuneet työllistyivät nopeasti vakituisiin töihin. Nyt teet ensin pari ilmaista harjoittelua (ja yliopiston harkkatuki on yhteen harjoitteluun 1100€ 2kk ajan ja toista kertaa meidän tiedekunnassa ei sitä tipu), sitten jotain vapaaehtoisena opiskeluaikoina ja kun valmistut saatat saada jonkun projektityön tai jopa uuden harkkapaikan tai osa-aikatyön, eikä ylimääräistä rahaa juuri ole.
Joten ei ihme ettemme me opiskelijat halua ottaa lainaa. Mielummin vaikka niin että opintorahaa tulisi enemmän mutta vain 4 vuotta, motivoisi opiskelemaan paljon ja kovaa, nyt on pakko käydä töissä että saa vuokran maksettua ja ruokaa suuhun.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni opiskelija saa taloudellista tukea perheeltään. Aika moni opiskelija on nykyään aikuinen, jolla on ansiotyössä käyvä puoliso. Moni on kuitenkin omillaan ja karu tosiasia on, ettei opintotuella elä. Sillä tuli kohtalaisesti toimeen ennen 90-luvun alun uudistusta, mutta siinä aikaisemmassa tukimallissa laina muodosti huomattavan osan opiskelijan elannosta. Tosin se vanha opintolaina oli korketuettua. En muista, paljonko opiskelijalle itselleen lanksesi korkoja maksettavaksi, mutta olisiko ollut parin prosentin luokkaa. Kun vertaa sen aikaisiin muihin lainoihin, korkotaso oli mahdottoman alhainen.
Itselläni oli lopulta monien vaiheiden jälkeen opintolainaa noin 70 000 markkaa. Valmistuin yliopistosta vuonna 1999 ja viimeisen lainaerän maksoin syyskesällä 2012. Kaikkineen ehdin olla opintovelallinen yhteensä 23 vuotta. Yksittäiset maksuerät olivat melko kohtuullisia, mutta onhan tuo pahuksen pitkä aika.
Tulevaisuuden epävarmuus saa opiskelijat karttamaan lainan ottoa. Se on ymmärrettävää. Tunnen muutamia nuoria opiskelijoita, ja monet heistä ovat kohtuuttoman väsyneitä, koska tekevät opintojen lisäksi aika pitkiäkin työrupeamia. Elämän laatu kärsii ja opinnot venyvät. Karu tosiasia kuitenkin on, että 1980-lukuun ei ole paluuta.
Monet opiskelijat eivät saa tukea perheeltään koska vanhemmat ovat juuri opiskelleet 70- tai 80-luvulla jolloin töitä riitti ja yliopistokoulutus löytyi harvoilta. Joten laina ei huolettanut.
Harvalla oli ymiopistokoulutus. Tuleeko mieleen miksi näin oli
Kuten tuossa sanoin, harvalla oli ja töitä riitti muutenkin.
Omat isovanhempani opiskelivat yliopistossa 50-luvun alussa eivätkä ymmärrä miksi pitäisi saada tukia.
Ainoa vaan että silloin jopa taidehissaa opiskellut sai heti valmistuttuaan vakiviran museosta ja palkka riitti oman asunnon ostoon. Ihan eri kun nykyään, kun työllisyys on monilla aloilla epävarmaa.
Saada tukia... 50-luvulla ae tuki tuli perheeltä. Köyhät ei opiskelleet
Palkka riitti oman asunnon ostoon. Sekään ei ollut mitenkään yksinkertaista. Eikä yhtään helpompaa kuin nykyään
Etkö lue mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni opiskelija saa taloudellista tukea perheeltään. Aika moni opiskelija on nykyään aikuinen, jolla on ansiotyössä käyvä puoliso. Moni on kuitenkin omillaan ja karu tosiasia on, ettei opintotuella elä. Sillä tuli kohtalaisesti toimeen ennen 90-luvun alun uudistusta, mutta siinä aikaisemmassa tukimallissa laina muodosti huomattavan osan opiskelijan elannosta. Tosin se vanha opintolaina oli korketuettua. En muista, paljonko opiskelijalle itselleen lanksesi korkoja maksettavaksi, mutta olisiko ollut parin prosentin luokkaa. Kun vertaa sen aikaisiin muihin lainoihin, korkotaso oli mahdottoman alhainen.
Itselläni oli lopulta monien vaiheiden jälkeen opintolainaa noin 70 000 markkaa. Valmistuin yliopistosta vuonna 1999 ja viimeisen lainaerän maksoin syyskesällä 2012. Kaikkineen ehdin olla opintovelallinen yhteensä 23 vuotta. Yksittäiset maksuerät olivat melko kohtuullisia, mutta onhan tuo pahuksen pitkä aika.
Tulevaisuuden epävarmuus saa opiskelijat karttamaan lainan ottoa. Se on ymmärrettävää. Tunnen muutamia nuoria opiskelijoita, ja monet heistä ovat kohtuuttoman väsyneitä, koska tekevät opintojen lisäksi aika pitkiäkin työrupeamia. Elämän laatu kärsii ja opinnot venyvät. Karu tosiasia kuitenkin on, että 1980-lukuun ei ole paluuta.
Monet opiskelijat eivät saa tukea perheeltään koska vanhemmat ovat juuri opiskelleet 70- tai 80-luvulla jolloin töitä riitti ja yliopistokoulutus löytyi harvoilta. Joten laina ei huolettanut.
Harvalla oli ymiopistokoulutus. Tuleeko mieleen miksi näin oli
Kuten tuossa sanoin, harvalla oli ja töitä riitti muutenkin.
Omat isovanhempani opiskelivat yliopistossa 50-luvun alussa eivätkä ymmärrä miksi pitäisi saada tukia.
Ainoa vaan että silloin jopa taidehissaa opiskellut sai heti valmistuttuaan vakiviran museosta ja palkka riitti oman asunnon ostoon. Ihan eri kun nykyään, kun työllisyys on monilla aloilla epävarmaa.
Otapa vähän selvää siitä työmarkkinoiden toiminnasta aikaisempina vuosikymmeninä. Esimerkiksi 70-luvun öljykriisissä tai 90-luvun lamassa ei tosiaan ollut helppoa.
70-luvulla infaatio vei korkoja.
Opiskelin 80-luvulla. Asuin kolmen hengen solussa. Soluasunto oli (kaivoin esille vanhoja papereita ja löysin nämä summat) 520 mk. Sain opintotukea ja asumistukea yhteensä 505 mk. Eli se ei riittänyt edes vuokraan. Joten opintolaina oli pakko ottaa jo siksi, että sai maksettua sen soluhuoneen. Ei puhettakaan, että olisi asunut yksiössä.
Lainaa sai n. 4000mk lukukausi. Sillä ostettiin kirjat ja ruoat ja elettiin.
Lainan maksuaika oli kaksi kertaa se aika, kun oli opinnot kestäneet. Lainaerät kaksi kertaa vuodessa.
Onneksi sai lainaa, että pystyi opiskelemaan ammatin. Kotoa ei siihen aikaan monikaan saanut avustusta. Omillamme oltiin.
Kun pääsin töihin, asuin aluksi pari vuotta 22 neliön yksiössä työkaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään opintolainasta saa 40% anteeksi, jos valmistuu ajoissa. Melkoinen etu verrattuna aikaisempaan.
Näinkö on? Minulle se olisi teinnyt monen vuoden helpotusta talouteen! Mikä on tämä "ajoissa" käytännössä?
Samoin! Olisin ollut mielettömän riemuissani tuollaisesta rahalahjasta valtiolta! Mutta eipä ollut meillä noin helppoa.
Opintolaina on nykynuorten tyhmyystesti. Jos et ymmärrä kuinka saat ilmaiseksi rahaa, tyhmyydestä sakotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni opiskelija saa taloudellista tukea perheeltään. Aika moni opiskelija on nykyään aikuinen, jolla on ansiotyössä käyvä puoliso. Moni on kuitenkin omillaan ja karu tosiasia on, ettei opintotuella elä. Sillä tuli kohtalaisesti toimeen ennen 90-luvun alun uudistusta, mutta siinä aikaisemmassa tukimallissa laina muodosti huomattavan osan opiskelijan elannosta. Tosin se vanha opintolaina oli korketuettua. En muista, paljonko opiskelijalle itselleen lanksesi korkoja maksettavaksi, mutta olisiko ollut parin prosentin luokkaa. Kun vertaa sen aikaisiin muihin lainoihin, korkotaso oli mahdottoman alhainen.
Itselläni oli lopulta monien vaiheiden jälkeen opintolainaa noin 70 000 markkaa. Valmistuin yliopistosta vuonna 1999 ja viimeisen lainaerän maksoin syyskesällä 2012. Kaikkineen ehdin olla opintovelallinen yhteensä 23 vuotta. Yksittäiset maksuerät olivat melko kohtuullisia, mutta onhan tuo pahuksen pitkä aika.
Tulevaisuuden epävarmuus saa opiskelijat karttamaan lainan ottoa. Se on ymmärrettävää. Tunnen muutamia nuoria opiskelijoita, ja monet heistä ovat kohtuuttoman väsyneitä, koska tekevät opintojen lisäksi aika pitkiäkin työrupeamia. Elämän laatu kärsii ja opinnot venyvät. Karu tosiasia kuitenkin on, että 1980-lukuun ei ole paluuta.
Monet opiskelijat eivät saa tukea perheeltään koska vanhemmat ovat juuri opiskelleet 70- tai 80-luvulla jolloin töitä riitti ja yliopistokoulutus löytyi harvoilta. Joten laina ei huolettanut.
Harvalla oli ymiopistokoulutus. Tuleeko mieleen miksi näin oli
Kuten tuossa sanoin, harvalla oli ja töitä riitti muutenkin.
Omat isovanhempani opiskelivat yliopistossa 50-luvun alussa eivätkä ymmärrä miksi pitäisi saada tukia.
Ainoa vaan että silloin jopa taidehissaa opiskellut sai heti valmistuttuaan vakiviran museosta ja palkka riitti oman asunnon ostoon. Ihan eri kun nykyään, kun työllisyys on monilla aloilla epävarmaa.
Otapa vähän selvää siitä työmarkkinoiden toiminnasta aikaisempina vuosikymmeninä. Esimerkiksi 70-luvun öljykriisissä tai 90-luvun lamassa ei tosiaan ollut helppoa.
70-luvulla infaatio vei korkoja.
Valivalivali. Tuolla asenteella et kyllä koskaan saa töitä.
Nämä enne kaikki oli paremmin tyypit on jotenkin hassuja. Näitä on aina ollut. Tulevaisuus on iso peikko.
Sama porukka alkaa pian myös haukkua nykynuorisoa
Tämä on jotenkin kapeaa maailmankatsomusta. Asioiden voivottelua ja pessimismiä. Ihmistyyppi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se työn saanti ennen sen varmempaa ollut. 1990- luvun alussa opintolainan korko oli 16%, oli lama ja työttömyys pahempaa kuin nykyään.
Ehkä kuitenkin lähempänä 4%
-1989 TKK:lla aloittanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset stressaa opintolainasta kun sen lainan saa ihan kokonaan anteeksi jos asiat ei mene niinkuin piti.
Kela maksaa pankille, jos et pysty maksamaan, mutta siirtää sen sitten ulosoton perittäväksi sinulta. Ei kannata ihan noin huoleton olla.
Minä sain 16000 euroa plus korot opintolainaa anteeksi ja luottotiedot pysyivät. Ulosottoa ei ollut missään vaiheessa.
Jätin lyhennykset pankille maksamatta kolmen kuukauden ajan ja sitten laina siirtyi kelan haltuun mistä tuli kysely, että miten toimitaan miten maksan vai haenko osittaista tai kokonaista vapautusta lainasta? Kirjoitin vapaamuotoisen hakemuksen ja lisänä kaksi liitettä... Lopulta tuli päätös missä kerrottiin minun opintolainani korkoineen anteeksi annetuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni opiskelija saa taloudellista tukea perheeltään. Aika moni opiskelija on nykyään aikuinen, jolla on ansiotyössä käyvä puoliso. Moni on kuitenkin omillaan ja karu tosiasia on, ettei opintotuella elä. Sillä tuli kohtalaisesti toimeen ennen 90-luvun alun uudistusta, mutta siinä aikaisemmassa tukimallissa laina muodosti huomattavan osan opiskelijan elannosta. Tosin se vanha opintolaina oli korketuettua. En muista, paljonko opiskelijalle itselleen lanksesi korkoja maksettavaksi, mutta olisiko ollut parin prosentin luokkaa. Kun vertaa sen aikaisiin muihin lainoihin, korkotaso oli mahdottoman alhainen.
Itselläni oli lopulta monien vaiheiden jälkeen opintolainaa noin 70 000 markkaa. Valmistuin yliopistosta vuonna 1999 ja viimeisen lainaerän maksoin syyskesällä 2012. Kaikkineen ehdin olla opintovelallinen yhteensä 23 vuotta. Yksittäiset maksuerät olivat melko kohtuullisia, mutta onhan tuo pahuksen pitkä aika.
Tulevaisuuden epävarmuus saa opiskelijat karttamaan lainan ottoa. Se on ymmärrettävää. Tunnen muutamia nuoria opiskelijoita, ja monet heistä ovat kohtuuttoman väsyneitä, koska tekevät opintojen lisäksi aika pitkiäkin työrupeamia. Elämän laatu kärsii ja opinnot venyvät. Karu tosiasia kuitenkin on, että 1980-lukuun ei ole paluuta.
Monet opiskelijat eivät saa tukea perheeltään koska vanhemmat ovat juuri opiskelleet 70- tai 80-luvulla jolloin töitä riitti ja yliopistokoulutus löytyi harvoilta. Joten laina ei huolettanut.
Harvalla oli ymiopistokoulutus. Tuleeko mieleen miksi näin oli
Kuten tuossa sanoin, harvalla oli ja töitä riitti muutenkin.
Omat isovanhempani opiskelivat yliopistossa 50-luvun alussa eivätkä ymmärrä miksi pitäisi saada tukia.
Ainoa vaan että silloin jopa taidehissaa opiskellut sai heti valmistuttuaan vakiviran museosta ja palkka riitti oman asunnon ostoon. Ihan eri kun nykyään, kun työllisyys on monilla aloilla epävarmaa.
50-luvulla Suomi oli epätoivoisen köyhä sodan jäljiltä ja monissa perheissä nähtiin nälkää. Sisävessoja ei monesti ollut, kokonaiset perheet asuivat pienissä hellahuoneissa ja kävivät yleisissä saunoissa. Ja ap kadehtii sitä miten helppoa silloin oli! Miten kehtaa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se työn saanti ennen sen varmempaa ollut. 1990- luvun alussa opintolainan korko oli 16%, oli lama ja työttömyys pahempaa kuin nykyään.
Ehkä kuitenkin lähempänä 4%
-1989 TKK:lla aloittanut
Tilastokeskuksen sivulta:
Syksyllä 1992 pääkaupunkiseudun pankit tarjosivat opintolainoja 12,9-18,1 prosentin koroilla. Huima korkotaso mursi koko opintolainajärjestelmän oikeutusta. Tilannetta hankaloitti alhainen inflaatio, joka putosi vuosiksi 1994-1999 noin prosentin vuosittaiselle tasolle. Muutosten seurauksena opintolainan reaalikorko on 90-luvulta lähtien ollut aiempaa selvästi korkeammalla tasolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se työn saanti ennen sen varmempaa ollut. 1990- luvun alussa opintolainan korko oli 16%, oli lama ja työttömyys pahempaa kuin nykyään.
Ehkä kuitenkin lähempänä 4%
-1989 TKK:lla aloittanut
Minä valmistuin 1990 ja rupesin maksamaan takaisin lainaa 92. Korkoprosentti oli 11.25%eka vuoden ja nousi sitten 11,55%:iin. Pysyi korkealla pitkän, myös silloin kuin korkoprosentti asuntolainoissa oli 5-6 %. Olen säästänyt lainaa koskevat paperit.
Eikä sillä lainalla eletty reteesti, vaan lomat ja viikonloput piti tehdä töitä. Enkä asunut hienosti, alivuokralaisena, sitten osakunnnan kahdenhengen huoneesssa, sit sain oman huoneen solussa, ja myöhemmin kimppakämpissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni opiskelija saa taloudellista tukea perheeltään. Aika moni opiskelija on nykyään aikuinen, jolla on ansiotyössä käyvä puoliso. Moni on kuitenkin omillaan ja karu tosiasia on, ettei opintotuella elä. Sillä tuli kohtalaisesti toimeen ennen 90-luvun alun uudistusta, mutta siinä aikaisemmassa tukimallissa laina muodosti huomattavan osan opiskelijan elannosta. Tosin se vanha opintolaina oli korketuettua. En muista, paljonko opiskelijalle itselleen lanksesi korkoja maksettavaksi, mutta olisiko ollut parin prosentin luokkaa. Kun vertaa sen aikaisiin muihin lainoihin, korkotaso oli mahdottoman alhainen.
Itselläni oli lopulta monien vaiheiden jälkeen opintolainaa noin 70 000 markkaa. Valmistuin yliopistosta vuonna 1999 ja viimeisen lainaerän maksoin syyskesällä 2012. Kaikkineen ehdin olla opintovelallinen yhteensä 23 vuotta. Yksittäiset maksuerät olivat melko kohtuullisia, mutta onhan tuo pahuksen pitkä aika.
Tulevaisuuden epävarmuus saa opiskelijat karttamaan lainan ottoa. Se on ymmärrettävää. Tunnen muutamia nuoria opiskelijoita, ja monet heistä ovat kohtuuttoman väsyneitä, koska tekevät opintojen lisäksi aika pitkiäkin työrupeamia. Elämän laatu kärsii ja opinnot venyvät. Karu tosiasia kuitenkin on, että 1980-lukuun ei ole paluuta.
Monet opiskelijat eivät saa tukea perheeltään koska vanhemmat ovat juuri opiskelleet 70- tai 80-luvulla jolloin töitä riitti ja yliopistokoulutus löytyi harvoilta. Joten laina ei huolettanut.
Harvalla oli ymiopistokoulutus. Tuleeko mieleen miksi näin oli
Kuten tuossa sanoin, harvalla oli ja töitä riitti muutenkin.
Omat isovanhempani opiskelivat yliopistossa 50-luvun alussa eivätkä ymmärrä miksi pitäisi saada tukia.
Ainoa vaan että silloin jopa taidehissaa opiskellut sai heti valmistuttuaan vakiviran museosta ja palkka riitti oman asunnon ostoon. Ihan eri kun nykyään, kun työllisyys on monilla aloilla epävarmaa.
Otapa vähän selvää siitä työmarkkinoiden toiminnasta aikaisempina vuosikymmeninä. Esimerkiksi 70-luvun öljykriisissä tai 90-luvun lamassa ei tosiaan ollut helppoa.
70-luvulla infaatio vei korkoja.
Mitä muuta se teki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä, jos olisi sellainen opintotukimalli, että tukea saisi suoritetuista opinnoista? En nyt osaa sanoa, paljonko yhdestä suoritetusta opintopisteestä saisi, mutta jokin tolkun ratkaisu siihen varmaan olisi löydettävissä. Tuen maksimäärä olisi tietenkin sidoksissa tutkinnon miniopintopistemäärään. Sivistys on kaunista, mutta ei yhteiskunnan ole tarpeen maksaa sitä, että ensi kokeillaan yhden aineen opiskelua ja sitten vähän toista ja lopulta haahuillaan yliopiston kirjoilla seitsemän vuotta.
Tällainen malli kannustaisi opiskelemaan ahkerasti, mahdollistaisi opiskelijan elintason kohoamisen edes jotenkin ja kenties myös lyhentäisi valmistumisaikoja.
Kai tiesit että tukia nostaakseen pitää opiskella 5op KUUKAUDESSA ja tukea saa 5,5 vuotta eli ei IKUISESTI. Ärsyttää nämä jotka eivät tiedä mikä on todellisuus.
Minä tiedän kyllä, että opintotuen edellytyksenä on opintojen eteneminen, joka mitataan opintopistesuorituksina. Ajatukseni olikin, että jos suorittaa 7 pistettä kuukaudessa, saa enemmän ja myös valmistuu nopeammin. Mikä tässä oli vaikea ymmärtää?
Että hutkitaan tutkinto valmiiksi, jotta valmistutaan pari kuukautta aikaisemmin kortistoon? Opiskelijalle maksetaan vähemmän kuin työttömälle, että sikäli kannattaisikin enemmin pidentää opiskeluaikoja.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään opintolainasta saa 40% anteeksi, jos valmistuu ajoissa. Melkoinen etu verrattuna aikaisempaan.
Paitsi että ajallaan valmistuminen on mahdotonta, jos tukia saa vain reilu 200 egee kuukaudessa, siihen päälle täydet opintolainat...ehkä sen 300 euroa kuukaudessa? Vuokra pelkästään 350 euroa, siihen päälle muut laskut, lääkkeet, lääkärit (joita mulla on ollu paljon), kenties psykoterapian omavastuuosuus (koska traumatausta) sen 200 euroa kuukaudessa.
On pakko työskennellä ja on pakko työskennellä PALJON jotta tuon kaiken saa maksettua. Ja kun työskentelee paljon, ei valmistu ajallaan, kuten minulle on käynyt ja tuo 40% vähennys lainasta jos valmistuu ajallaan on vain ärsyttävä utopia...
Mutta en valita, onneksi on paljon töitä. Valmistun sitten kun valmistun...
Mikä estää lyömästä masseiksi ja menemästä amikseen?
Niin minä tein.
Nyt mun putkifirmassa on DI tekemässä laskelmat ja KTM hoitaa talouskuviot. En mä niille yhtä paljon maksa kuin itselleni; heikäläisiä on maa pullollaan, mutta itseni kaltaisia rohkeita heittäytyjiä ja visionääreja on harvemmassa. Kermaisesta pyllystä kärsii koko ruumis.
t. ministerin tulot ja sirkusapinan koulutus
Kyllä jotain omavastuuta on syytä olla.
Ei yhteiskunta voi kouluttaa kaiken maailman hömppä tutkintoja joilla ei ole muuta arvoa kuin korkeintaan itsensä sivistäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä, jos olisi sellainen opintotukimalli, että tukea saisi suoritetuista opinnoista? En nyt osaa sanoa, paljonko yhdestä suoritetusta opintopisteestä saisi, mutta jokin tolkun ratkaisu siihen varmaan olisi löydettävissä. Tuen maksimäärä olisi tietenkin sidoksissa tutkinnon miniopintopistemäärään. Sivistys on kaunista, mutta ei yhteiskunnan ole tarpeen maksaa sitä, että ensi kokeillaan yhden aineen opiskelua ja sitten vähän toista ja lopulta haahuillaan yliopiston kirjoilla seitsemän vuotta.
Tällainen malli kannustaisi opiskelemaan ahkerasti, mahdollistaisi opiskelijan elintason kohoamisen edes jotenkin ja kenties myös lyhentäisi valmistumisaikoja.
Kai tiesit että tukia nostaakseen pitää opiskella 5op KUUKAUDESSA ja tukea saa 5,5 vuotta eli ei IKUISESTI. Ärsyttää nämä jotka eivät tiedä mikä on todellisuus.
Minä tiedän kyllä, että opintotuen edellytyksenä on opintojen eteneminen, joka mitataan opintopistesuorituksina. Ajatukseni olikin, että jos suorittaa 7 pistettä kuukaudessa, saa enemmän ja myös valmistuu nopeammin. Mikä tässä oli vaikea ymmärtää?
Että hutkitaan tutkinto valmiiksi, jotta valmistutaan pari kuukautta aikaisemmin kortistoon? Opiskelijalle maksetaan vähemmän kuin työttömälle, että sikäli kannattaisikin enemmin pidentää opiskeluaikoja.
Jos opinnot eivät työllistä, ei niitä pidä edes tehdä. Taidehistoriaa tms. voi harrastella omalla ajalla vaikka työväenopistossa työpäivien jälkeen.
Siis siitä lainastahan saa melkein puolet anteeksi, kun valmistuu ajoissa. Se on ilmaista rahaa, miksi sitä ei käytettäisi hyväksi?
Otapa vähän selvää siitä työmarkkinoiden toiminnasta aikaisempina vuosikymmeninä. Esimerkiksi 70-luvun öljykriisissä tai 90-luvun lamassa ei tosiaan ollut helppoa.