Lue keskustelun säännöt.
Opiskelijana ärsyttää kun aina sanotaan että voithan ottaa lainaa, niin ennen tehtiin...
02.10.2018 |
Mutta ennen yliopistossa opiskeli prosentuaalisesti pienempi määrä ja valmistuneet työllistyivät nopeasti vakituisiin töihin. Nyt teet ensin pari ilmaista harjoittelua (ja yliopiston harkkatuki on yhteen harjoitteluun 1100€ 2kk ajan ja toista kertaa meidän tiedekunnassa ei sitä tipu), sitten jotain vapaaehtoisena opiskeluaikoina ja kun valmistut saatat saada jonkun projektityön tai jopa uuden harkkapaikan tai osa-aikatyön, eikä ylimääräistä rahaa juuri ole.
Joten ei ihme ettemme me opiskelijat halua ottaa lainaa. Mielummin vaikka niin että opintorahaa tulisi enemmän mutta vain 4 vuotta, motivoisi opiskelemaan paljon ja kovaa, nyt on pakko käydä töissä että saa vuokran maksettua ja ruokaa suuhun.
Kommentit (116)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se työn saanti ennen sen varmempaa ollut. 1990- luvun alussa opintolainan korko oli 16%, oli lama ja työttömyys pahempaa kuin nykyään.
90-luvulla (1992) se muutettiin lainapohjaisesta pois, nyt vastaavasti taas lainapohjaiseksi. 1992 se oli korkea eikä sitä nostettu vuoteen 1008 asti.
Eli 90-luvulla eläneet saivat rahalla enemmän kuin 2000-luvulla eläneet.Eivät saaneet
Ja lähteesi on mikä?
Tämä on nimittäin ihan totta. Inflaatio syö rahan arvoa pois. Se mikä riitti 1992 ei riittänyt 2008.
Ennen nykyistä leikkausta oli vielä TODELLA säästeliäästi mahdollista elää solussa (vuokra vaikka 230€) opintotuella ja opiskelijan asumistuella ottamatta lainaa, budjetti noin 500€ kuussa. Nyt ei ole enää mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laina otetaan ja se sijoitetaan. Vain totaali-idiootti käyttää lainaa arkisiin kuluihin. Kesät käydään oman alan töissä (min. 3000e/kk brutto) ja talvet eletään näillä rahoilla - ja tarvittaessa töitä tehdessä. Näin meillä tekniikan alalla, kannattiko jälleen valita väärin?
Vierailija kirjoitti:
Entäpä, jos olisi sellainen opintotukimalli, että tukea saisi suoritetuista opinnoista? En nyt osaa sanoa, paljonko yhdestä suoritetusta opintopisteestä saisi, mutta jokin tolkun ratkaisu siihen varmaan olisi löydettävissä. Tuen maksimäärä olisi tietenkin sidoksissa tutkinnon miniopintopistemäärään. Sivistys on kaunista, mutta ei yhteiskunnan ole tarpeen maksaa sitä, että ensi kokeillaan yhden aineen opiskelua ja sitten vähän toista ja lopulta haahuillaan yliopiston kirjoilla seitsemän vuotta.
Tällainen malli kannustaisi opiskelemaan ahkerasti, mahdollistaisi opiskelijan elintason kohoamisen edes jotenkin ja kenties myös lyhentäisi valmistumisaikoja.
Kai tiesit että tukia nostaakseen pitää opiskella 5op KUUKAUDESSA ja tukea saa 5,5 vuotta eli ei IKUISESTI. Ärsyttää nämä jotka eivät tiedä mikä on todellisuus.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä huvittava seurata näitä korkeakouluopiskelijoita, joilla on niin huonot sosiaaliset taidot, etteivät he saa töitä. :D Sitten lukevat itsensä tuplamaisteriksi ja yrittävät hakea ilman työkokemusta töitä.
Ei kukaan palkkaa jotain hikipinko-opiskelijaa, vaikka olisi kuinka monta gradua kirjoittanut, jos päältä päin huomaa, ettei moiset pärjää työpaikoilla.
Jännä, että jotkut eivät tajua, että tuplatutkinnoista saattaa olla haittaa. Meillä on ihan tarpeeksi varhaiskeski-ikäisiä korkeakoulutettuja, jotka ei osaa tehdä muuta kuin kirjoittaa ja "tutkia".
Kenellä meillä?
Vierailija kirjoitti:
Aika moni opiskelija saa taloudellista tukea perheeltään. Aika moni opiskelija on nykyään aikuinen, jolla on ansiotyössä käyvä puoliso. Moni on kuitenkin omillaan ja karu tosiasia on, ettei opintotuella elä. Sillä tuli kohtalaisesti toimeen ennen 90-luvun alun uudistusta, mutta siinä aikaisemmassa tukimallissa laina muodosti huomattavan osan opiskelijan elannosta. Tosin se vanha opintolaina oli korketuettua. En muista, paljonko opiskelijalle itselleen lanksesi korkoja maksettavaksi, mutta olisiko ollut parin prosentin luokkaa. Kun vertaa sen aikaisiin muihin lainoihin, korkotaso oli mahdottoman alhainen.
Itselläni oli lopulta monien vaiheiden jälkeen opintolainaa noin 70 000 markkaa. Valmistuin yliopistosta vuonna 1999 ja viimeisen lainaerän maksoin syyskesällä 2012. Kaikkineen ehdin olla opintovelallinen yhteensä 23 vuotta. Yksittäiset maksuerät olivat melko kohtuullisia, mutta onhan tuo pahuksen pitkä aika.
Tulevaisuuden epävarmuus saa opiskelijat karttamaan lainan ottoa. Se on ymmärrettävää. Tunnen muutamia nuoria opiskelijoita, ja monet heistä ovat kohtuuttoman väsyneitä, koska tekevät opintojen lisäksi aika pitkiäkin työrupeamia. Elämän laatu kärsii ja opinnot venyvät. Karu tosiasia kuitenkin on, että 1980-lukuun ei ole paluuta.
Kuka sinne kaipaa? Minulla oli maksimilainat, muuten ei olisi tullut toimeen. Maksoin niistä 10% korkoa koko 90 luvun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matalat korot vai.? Kun rupesin maksamaan opintolainaa takaisin korkoprosentti oli 11,25 %. Sitten se nousi 11,55 %: iin. Maksoin enemmän korkoja kun lyhennystä monta vuotta. Samaan aikaan normaali korkopirentti asuntolainoille oli laskenut jo 6 %: iin, mutta hallituksen päätöksellä opintolainaasa se oli se yli 11%.
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitukseni kaikille ketkä voivat jättää lainat nostamatta omasta tahdostaan. Itselläni opintotuet ovat ilman lainan osuutta yhteensä vajaa 540 eur/kk ja vuokra 515 eur/kk, joten lainan nostaminen on vähän niin kuin pakollista, sillä en ehdi tekemään niin paljon töitä että eläisin vain ansiotuloilla.
Minulle on sinänsä ihan sama mitä aiemmat sukupolvet sanovat. Lainaa vain on nykytilanteessa vaikea olla ottamatta, ja luulen että aika monella muullakin opiskelijalla on sama tilanne.
Mutta ei se mitään, maksellaan näitä sitten joskus pois. Käsittääkseni takaisinmaksuajat ovat kuitenkin pitkiä.
Sama tilanne on ollut aina. Käyt töissä tai otat lainaa. Nykyään asumistuki on paljon isompi kuin ennen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyiset suomalaiset opiskelijat ovat aivan naurettavan hemmoteltuja. Eivät tosiaan tajua elämästä tai maailmasta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni opiskelija saa taloudellista tukea perheeltään. Aika moni opiskelija on nykyään aikuinen, jolla on ansiotyössä käyvä puoliso. Moni on kuitenkin omillaan ja karu tosiasia on, ettei opintotuella elä. Sillä tuli kohtalaisesti toimeen ennen 90-luvun alun uudistusta, mutta siinä aikaisemmassa tukimallissa laina muodosti huomattavan osan opiskelijan elannosta. Tosin se vanha opintolaina oli korketuettua. En muista, paljonko opiskelijalle itselleen lanksesi korkoja maksettavaksi, mutta olisiko ollut parin prosentin luokkaa. Kun vertaa sen aikaisiin muihin lainoihin, korkotaso oli mahdottoman alhainen.
Itselläni oli lopulta monien vaiheiden jälkeen opintolainaa noin 70 000 markkaa. Valmistuin yliopistosta vuonna 1999 ja viimeisen lainaerän maksoin syyskesällä 2012. Kaikkineen ehdin olla opintovelallinen yhteensä 23 vuotta. Yksittäiset maksuerät olivat melko kohtuullisia, mutta onhan tuo pahuksen pitkä aika.
Tulevaisuuden epävarmuus saa opiskelijat karttamaan lainan ottoa. Se on ymmärrettävää. Tunnen muutamia nuoria opiskelijoita, ja monet heistä ovat kohtuuttoman väsyneitä, koska tekevät opintojen lisäksi aika pitkiäkin työrupeamia. Elämän laatu kärsii ja opinnot venyvät. Karu tosiasia kuitenkin on, että 1980-lukuun ei ole paluuta.
Kuka sinne kaipaa? Minulla oli maksimilainat, muuten ei olisi tullut toimeen. Maksoin niistä 10% korkoa koko 90 luvun
Juu, ei ollut parin prosentin korkoja. Korkotuettu korko opiskeluaikana oli noin 5 % ja opiskelujen jälkeen korko oli 10 %. Opintoraha oli 500 - 600 markkaa kuussa eikä sitä saanut, jos oli naimisissa ja puoliso ansiotyössä. Näin 1980-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se työn saanti ennen sen varmempaa ollut. 1990- luvun alussa opintolainan korko oli 16%, oli lama ja työttömyys pahempaa kuin nykyään.
90-luvulla (1992) se muutettiin lainapohjaisesta pois, nyt vastaavasti taas lainapohjaiseksi. 1992 se oli korkea eikä sitä nostettu vuoteen 1008 asti.
Eli 90-luvulla eläneet saivat rahalla enemmän kuin 2000-luvulla eläneet.Eivät saaneet
Ja lähteesi on mikä?
Tämä on nimittäin ihan totta. Inflaatio syö rahan arvoa pois. Se mikä riitti 1992 ei riittänyt 2008.Ennen nykyistä leikkausta oli vielä TODELLA säästeliäästi mahdollista elää solussa (vuokra vaikka 230€) opintotuella ja opiskelijan asumistuella ottamatta lainaa, budjetti noin 500€ kuussa. Nyt ei ole enää mahdollista.
Voithan nytkin asua säästeliäästi solussa
Nyt asumistuen kanssa tuki on mininkertainen entiseen verrattuna
Elintaso on korkeampi kuin koskaan. 90-luvulla ei ollut töitä. Nyt on
On aivan absurdi ajatus, että muiden ihmisten pitäisi tarjota sekä ilmainen koulutus ja täysi ylläpito luksuksessa, ilman että opiskelija itse vaivaantuisi panostamaan opintoihinsa edes valtion takaaman lainan verran!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun omat vanhemmat auttoivat taloudellisesti niin, ettei tarvinnut ottaa lainaa. He valmistuivat itse 70-80-lukujen taitteessa ja molemmat suoraan vakivirkaan -mikäs siinä oli velkoja maksellessa. Ymmärsivät kuitenkin, että maailma muuttuu: minä valmistuin ihan hyvältä alalta (opetus), jossa piti muuten olla suurten ikäluokkien eläköitymisen tuoma työntekijäpula (ja hitot) työttömyyskortistoon ja vasta kolmen vuoden päästä aloin saada pidempiä (max 6 kk) työjaksoja sitkeän yrityksen jälkeen. Tämä on nykyrealiteetti, mutta poliitikot ja muut "ennenkin otettiin lainaa" jauhajat ei sitä vaan halua tajuta.
Miten koulutetut ihmiset voi hokea ennen oli paremmin... Ilman mitään faktaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On aivan absurdi ajatus, että muiden ihmisten pitäisi tarjota sekä ilmainen koulutus ja täysi ylläpito luksuksessa, ilman että opiskelija itse vaivaantuisi panostamaan opintoihinsa edes valtion takaaman lainan verran!
Valtiolle olisikin ollut halvempaa pitää opintotuki ennallaan ja säilyttää opiskelijoiden asumistuki. Nyt kun asumistukea saa vuokran mukaan yleisenä, miksi kukaan enää asuisi solussa?
Miksi ihmiset stressaa opintolainasta kun sen lainan saa ihan kokonaan anteeksi jos asiat ei mene niinkuin piti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se työn saanti ennen sen varmempaa ollut. 1990- luvun alussa opintolainan korko oli 16%, oli lama ja työttömyys pahempaa kuin nykyään.
90-luvulla (1992) se muutettiin lainapohjaisesta pois, nyt vastaavasti taas lainapohjaiseksi. 1992 se oli korkea eikä sitä nostettu vuoteen 1008 asti.
Eli 90-luvulla eläneet saivat rahalla enemmän kuin 2000-luvulla eläneet.Eivät saaneet
Ja lähteesi on mikä?
Tämä on nimittäin ihan totta. Inflaatio syö rahan arvoa pois. Se mikä riitti 1992 ei riittänyt 2008.Ennen nykyistä leikkausta oli vielä TODELLA säästeliäästi mahdollista elää solussa (vuokra vaikka 230€) opintotuella ja opiskelijan asumistuella ottamatta lainaa, budjetti noin 500€ kuussa. Nyt ei ole enää mahdollista.
Voithan nytkin asua säästeliäästi solussa
Nyt asumistuen kanssa tuki on mininkertainen entiseen verrattuna
Elintaso on korkeampi kuin koskaan. 90-luvulla ei ollut töitä. Nyt on
Mikään ei tosiaan pakota nykyäänkään asumaan 1000 euroa/kk maksavassa yksiössä Helsingin kantakaupungissa. Ja missään nimessä muiden ihmisten ei pidä sellaista kenellekään rahoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitukseni kaikille ketkä voivat jättää lainat nostamatta omasta tahdostaan. Itselläni opintotuet ovat ilman lainan osuutta yhteensä vajaa 540 eur/kk ja vuokra 515 eur/kk, joten lainan nostaminen on vähän niin kuin pakollista, sillä en ehdi tekemään niin paljon töitä että eläisin vain ansiotuloilla.
Minulle on sinänsä ihan sama mitä aiemmat sukupolvet sanovat. Lainaa vain on nykytilanteessa vaikea olla ottamatta, ja luulen että aika monella muullakin opiskelijalla on sama tilanne.
Mutta ei se mitään, maksellaan näitä sitten joskus pois. Käsittääkseni takaisinmaksuajat ovat kuitenkin pitkiä.
No voisko ajatella niin, että yhteiskunta maksaa sulle opiskelun ja kämpän. Se on mielestäni jo erittäin paljon.
Otin lainaa. Oman alan töitä ei ole, pikku palkasta makselen lainaa pois. En silti kadu. Kadun etten ottanut lainaa koko maksimisummaa. Kyllä opintolainan kanssa aina pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Mun omat vanhemmat auttoivat taloudellisesti niin, ettei tarvinnut ottaa lainaa. He valmistuivat itse 70-80-lukujen taitteessa ja molemmat suoraan vakivirkaan -mikäs siinä oli velkoja maksellessa. Ymmärsivät kuitenkin, että maailma muuttuu: minä valmistuin ihan hyvältä alalta (opetus), jossa piti muuten olla suurten ikäluokkien eläköitymisen tuoma työntekijäpula (ja hitot) työttömyyskortistoon ja vasta kolmen vuoden päästä aloin saada pidempiä (max 6 kk) työjaksoja sitkeän yrityksen jälkeen. Tämä on nykyrealiteetti, mutta poliitikot ja muut "ennenkin otettiin lainaa" jauhajat ei sitä vaan halua tajuta.
Mene muualle valittamaan.
Niin ennen todellakin tehtiin. Minä sain 90-luvun alussa opintotukea 505mk/kk (86€/kk) ja asumistukea jonkun 140€/kk. Opintolainaa sai jonkun 1400mk/kk (235€/kk). Iltatöitä ei ollut tarjolla ja harkkareiden palkat kesällä oli yhtä huonot kuin nykyisinkin.
Ei todellakaan tarvinnut miettiä, ottaisiko opintolainaa, jos meinasi syödä. Ja minunkin kurssiltani 32 opiskelijasta 28 valmistui työttömäksi. Ihanko tosissasi meinaat, että ennen oli paremmin?