Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta lasta?
Kuinka monta lasta teillä on? Tai kuinka monta lasta haluatte?
Kommentit (241)
Yksi. Ihanaa! Ei älämölöä, ei tappelua, ei pyykkivuoria, ei kilometrin mittaista ruokalaskua, ei harrastuskuskaus ongelmia, ja lapsella on mahdollisuus harrastaa mitä haluaa. Useamman kanssa tämä ei olisi mahdollista.
Toivottavasti saamme yhden ja vain yhden lapsenlapsen, jolle me isovanhemmat olemme aina käytössä, ja voimme auttaa lastamme kaikin mahdollisin keinoin hänen omassa vanhemmuudessaan. Tämäkin olisi työlästä useamman lapsen kanssa. Jättiperheissä mahdotonta. Plus sitten se, että ainoa lapsemme saa kaiken mitä meiltä jää...
Ja onhan tämä ekologistakin! Maailma on liikakansoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdenkään lapsen hankkiminen ei kyllä ole ekoteko, ekologista olisi ehkä että joka kymmenes pari hankkisi muutaman lapsen ja loput pysyisivät lapsettomia...
3 jo aikuista lasta. Olihan siinä vipinää aikanaan kun piti viedä kerhoihin, harrastuksiin ja kouluun eri aikoihin ja sairastelut. Mutta lukioikäisinä oli hieno huomata miten omatoimisia ja fiksuja nuoria olimme saaneet aikaan. En ikinä vaihtaisi pois aikaa lasteni kanssa. Se oli parasta ja antoisinta aikaa.
Ei yhtään. Tajusin jo hyvin nuorena etten halua lapsia.
Yksi lapsi on ja hän on jo melkein aikuinen. Odotan kovasti jo omaa aikaa itselleni. Suosittelen että hankkikaa lapset nuorina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusi on. Mahtavaa!
Kenen mielestä mahtavaa? Sinun vai lasten? Miten huomioit kaikkia kuutta ja varmistat, että saavat tarpeeksi yksilöllistä huomiota?
Meidän kaikkien mielestä. Olemme perhe, kokonaisuus. Mahtava perhe siis.
Juteltu on siitä monet kerrat.
Yksilöllistä huomiota? Touhuamme yhdessä, perheenä. Se on se kaiken A ja O.
Huomioimme toinen toistamme. Pidämme yhtä, vedämme yhtäköyttä.Ihana vastaus sulla edelliselle kyselijälle ! Jäin oikein odottamaan vastaustasi.
Itselläni on viisi lasta , joista yksi iltatähti ja täten n. 10 vuotta muita nuorempi (toisia enemmänkin).
On aina itselleen toivinut samanikäistä sisarusta , vaikka saikin " yhden lapsen" paremmat edut, mitä ei aina muille pystynyt tarjoamaan. Nytkin vielä yläaste ikäisenäkin välillä sanonut, että olisi tahtonut elää muiden sisarusten kanssa ne vuodet. Kyllä perhe ja lapset ovat rikkaus eikä sen yhden lapsen todellakaan tarvitse saada kaikkea ruhtinallisesti, sisarukset ovat arvokkaampia. Ja niille, jotka rupeavat arvostelemaan, edttä yksi saanut nyt materiaa enempi kuin muut - ei haittaa , nuoret aikuiset ovat nauraneet moiselle. Heidänkin mielestään sisarukset tärkeämpiä.
Lienee tässä tapauksessa kyse enemmän siitä, että on nähnyt sisarusten läheiset välit ja että heillä on samanlaiset elämänvaiheet ja jutut joista hän jää ulkopuolelle ja olisi halunnut myös jotain omaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, kuin siitä että juuri sisarukset olisi se juttu. Kaikkien sisarusten kanssa ei tulla edes toimeen, ei se ole taattu juttu. Ja toisaalta lapsuudenystävistä voi tulla niin läheisiä kuin olisivat yhtä perhettä.
Hänellä on kyllä hyvät välit kaikkiin neljään vanhempaan sisarukseen, toki löytyy sieltäkin se kaikkein läheisinkin! No, odottaa nyt 18 v päivää, kun kaikki viisi ovat sopineet, että vievät nuorimmaisen sitten yhdessä juhlimaan !
Yksi lapsi. Muuttanut jo pois kotoa opiskelemaan. Ei tule enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2 lasta. Ylä- ja alakoulussa. Hiukan tekis mieli iltatähteä. Edellisilläkin tosin ikäeroa. Nyt tulisi vielä enemmän. Itse olen jo 40v. Aina odotin, että lapset olisi jo isoja ja nyt kun ne on jo aika isoja, on ikävä pienempiä lapsia ja vauva-aikaa. Nyt kaikki muut tuntuu tekevän ekat lapset vasta tässä iässä. Silti hävettäisi varmaan tulla tässä isässä vielä raskaaksi. Mitähän töissäkin ajattelisivat.
Vierailija kirjoitti:
2 lasta. Ylä- ja alakoulussa. Hiukan tekis mieli iltatähteä. Edellisilläkin tosin ikäeroa. Nyt tulisi vielä enemmän. Itse olen jo 40v. Aina odotin, että lapset olisi jo isoja ja nyt kun ne on jo aika isoja, on ikävä pienempiä lapsia ja vauva-aikaa. Nyt kaikki muut tuntuu tekevän ekat lapset vasta tässä iässä. Silti hävettäisi varmaan tulla tässä isässä vielä raskaaksi. Mitähän töissäkin ajattelisivat.
No älä nyt hyvä ihminen sitä mieti mitä muut töissä ajattelevat. Nykyään ainoa hyväksytty ikä saada lapsi on 28-30 jos et halua pistää kenenkään ahdasmielisen silmään ja joku silti pitäisi päätöstäsi saada lapsi syntinä. Mieti omaa jaksamistasi ja haluatko todella vielä "aloittaa alusta". Kauan ei ole sitä aikaa pähkäillä, mieti haluatteko sinä ja miehesi sitä. Elä omaa elämääsi. Voi hyvin olla, että kaksikin riittää ja saat vihdoin omaa aikaa lasten aikuistuessa. Mutta älä sentään sotke ulkopuolisten kummastelua päätöksen tekoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On 0, haluaisin 2-5. Mies puuttuu. Onneksi olen sentään nuori vielä, mutta silti ahdistaa pelko lapsettomaksi jäämisestä.
1 on ja varmaan ainoaksi jää, ellen löydä uutta miestä n. 5 vuoden sisällä. En varmaan jaksaisi/haluaisi yksinkään tehdä lasta, ainakaan nyt ei tunnu siltä, kun esikoinen on 6v.
Jos olisi mies niin voisin ehkä tehdä toisen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi on ja yhtään enempää en halua. Vauva- ja pikkulapsiaika on pelkkää helvettiä, joka syö ihmisen sisältä ontoksi ja tuhoaa parisuhteen.
Kyllä syvästi ihmettelen tän palstan lukijoiden tasoa... Oletteko todellakin näin onnettomia, että yläpeukutatte tällaisia kommentteja? Täällä varmaan enemmistö on katkeria sinkkuja, jotka peukuttaa kaikkia perhettä ja parisuhdetta mollaavia kirjoituksia. Jotenkin surullista kyllä. Tai säälittävää.
Pikkulapsiaika on rankkaa, mutta ah niin rakasta. Olin molempien lasten kanssa kotona 3 v asti. Tottakai olin väsynyt ja parisuhdekin ratisi liitoksissaan, mutta kyllä omat lapset on niin ihania, että valitsisin uudestaankin samoin. Ja aikuisten ihmisten parisuhteen pitää kestää muutama rankempikin vuosi omien lasten vuoksi. Ihme nössöjä kaikki nykyisin.
En ole katkera sinkku, vaan yläpeukutin ihan siksi, että meilläkin kaksi lasta ja tuntuu hyvältä nähdä ettei se muillakaan mitään ruusuilla tanssimista ole. Tottakai lapset ovat rakkaita ja kaiken sen arvoisia, mutta onhan tämä nyt silti tavallaan kamalaakin aikaa kun "parisuhde natisee liitoksissaan" :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljää suunniteltiin/haluttiin - kolme saatiin ja hyvä niin, takapenkki täysi ja lompakko tyhjä.
Yksi on.
Enempää en koskaan ole halunnut enkä olisi saanutkaan.
Tyttäreni on äitinsä ainut tytär jo kolmannessa polvessa.
Oikein hyvä näin.
0 tällä hetkellä, haluaisin ehkä 2 tai 3
Meillä on 2 lasta, ja molemmat meistä toivoi 2-3 lasta. Nyt kun molemmat lapset ovat pieniä niin tuntuu, että kaksi on ihan riittävästi. Olemme kuitenkin yhdessä puhuneet, että kolmannesta saa haaveilla, jos siltä alkaa tuntua. Ehkä yritämme jokusen vuoden päästä iltatähteä, tai sitten emme. Vauvat ovat ihania, mutta varmasti elämä on toisella tapaa vapaampaa, kun lapset ovat isompia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuusi on. Mahtavaa!
Kenen mielestä mahtavaa? Sinun vai lasten? Miten huomioit kaikkia kuutta ja varmistat, että saavat tarpeeksi yksilöllistä huomiota?
Näitä "yksilöllistä huomiota" saaneita alkaa olemaan. Ja voin kertoa että opettajilla on kädet täynnä. Ei oikein nykyinen opetussuunnitelma ja resurssit vastaa oppilasmaterialin kykyä sopeutua ja oppia.
Yksi lapsi, jo koululainen. Toinen olisi ollut mahdollinen, mutta ero tuli ja elämä muuttui. Rakastuin myöhemmin mieheen, jonka lapsiluku oli jo täynnä. Yhteinen lapsi olisi ollut liikaa tähän kuvioon. Joskus olen pahoillani etten voinut näillä valinnoilla saada enempää, mutta useammin olen kiitollinen terveestä, rakkaasta ainokaisestani ja hyvinvoivasta parisuhteesta ja perheestä.