Kuinka monta lasta?

4 lasta. 1 asuu vielä kotona ja kolme muuta asuneet vuosia omillaan (ovat siis yli 20vuotiaita).

Yksi ja haluaisin vielä toisen. Mies ei ole vaan oikein innoissaan ajatuksesta, joten katsotaan nyt. 

Meillä on kolme lasta ikähaarukalla 13 - 4 vuotta ja kyllä mä vielä yhden haluaisin, eli mitään ehkäisyä ei ole käytössä ollut vuoteen mutta oisko tuo ikä, 40 v. kun ei vaan tärppää.

Mulla on neljä lasta. Alunperin toiveissa 4-6.

2 lasta, 16 ja 18 v., onnellisia heistä, neljä keskenmenoa. Ilman ehkäisyä koko 20 v. parisuhde melkein alusta asti, ja enempää ei tule, ikää nyt 47 v. Selväksi on tullut, että elämää ei voi vain ottaa ja päättää, että nyt tehdään näin. Elämä päättää puolestamme.

Neljä lasta on hyvä. Neljä siis on nyt.

Kyllä me se viideskin tehtäisiin jos olisi taloudellisesti mahdollista.

Kyllä näiden neljänkin kanssa on tiukkaa. Penniä venytetään jatkuvasti että pystytään tarjoamaan harrastukset ja lomat.

Joka vuosi pyritään tekemään lomareissu tai parikin. Jos lähdetään etelän lämpöön niin silloin on varaa vain siihen yhteen reissuun.

Kaikki lapset harrastaa paitsi kuopus joka on vasta vuoden. Muut ovat koululaisia. Harrastaa jalkapalloa, tanssia ja ratsastusta sekä uintia.

Ensimmäinen yhteinen lapsi tulossa, vuoroviikoin meillä miehen kaksi kouluikäistä lasta. Oon aina ajatellut, että haluan vain yhden lapsen, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Vinguin ja vonguin mieheltä kolmatta lasta useita vuosia, viimein siihen suostui. Kolmas olikin sitten vaikeasti älyllisesti kehitysvammainen ja on siis pikkulapsi koko loppuelämänsä... Ahneella oli paskainen loppu näin rumasti sanottuna. Onneksi kaksi muuta on terveitä. Muistakaa nauttia ja iloita siitä yhdestäkin terveestä lapsesta, se on valtavan suuri onni.

Kolmesta on puhuttu ja haaveiltu yhdessä, enemmänkin saisi puolestani tulla, ei tunnu ollenkaan pahalta ajatukselta, epäilen vain että lompakko on eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusi on. Mahtavaa!

Kenen mielestä mahtavaa? Sinun vai lasten? Miten huomioit kaikkia kuutta ja varmistat, että saavat tarpeeksi yksilöllistä huomiota?

Meidän kaikkien mielestä. Olemme perhe, kokonaisuus. Mahtava perhe siis.

Juteltu on siitä monet kerrat.

Yksilöllistä huomiota? Touhuamme yhdessä, perheenä. Se on se kaiken A ja O.

Huomioimme toinen toistamme. Pidämme yhtä, vedämme yhtäköyttä.

Ihana vastaus sulla edelliselle kyselijälle ! Jäin oikein odottamaan vastaustasi.

Itselläni on viisi lasta , joista yksi iltatähti ja täten n. 10 vuotta muita nuorempi (toisia enemmänkin).

On aina itselleen toivinut samanikäistä sisarusta , vaikka saikin " yhden lapsen" paremmat edut, mitä ei aina muille pystynyt tarjoamaan. Nytkin vielä yläaste ikäisenäkin välillä sanonut, että olisi tahtonut elää muiden sisarusten kanssa ne vuodet. Kyllä perhe ja lapset ovat rikkaus eikä sen yhden lapsen todellakaan tarvitse saada kaikkea ruhtinallisesti, sisarukset ovat arvokkaampia.  Ja niille, jotka rupeavat arvostelemaan, edttä yksi saanut nyt materiaa enempi kuin muut - ei haittaa , nuoret aikuiset ovat nauraneet moiselle. Heidänkin mielestään sisarukset tärkeämpiä.

Kaksi lasta, molemmat alle 3-vuotiaita.

Ajatus kolmannesta on, mutta nämä vuodet on olleet niin rankkoja, etten enää ikinä halua kokea tätä uudestaan. Mies on onneksi samoilla linjoilla vaikka ennen lastensaantia puhui että haluaisi kolme lasta.

Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Jos käy vahinko niin lapsi on tervetullut, mutta tekemällä tekemään ei enää aleta. Katsotaan vielä muutama vuosi muuttuuko mieli, kestääkö parisuhde ja sitten mies menee vasektomiaan.

Nolla ja nollana pysyy, asia varmistettu

M45

1,2 lasta.

2 ja on tosi hyvä määrä.

Alun perin olin ajatellut ehkä useampaakin lasta (3 - 4), esikoisen rankkana vauva- ja taaperoaikana mietittiin josko lapsiluku jäisikin yhteen... Ja lopulta on 2 lasta mikä on oikein erinomainen. Kaiken ajan, rakkauden, rahan ja muun panostuksen saa jo näihin kahteen käytettyä. On sisarus, toisin kuin ainokaisilla.

On 4, haluaisin vielä yhden, mutta tähän taitaa lapsiluku jäädä.

Meille ei ole vielä lapsia, mutta toiveissa olisi. Itselle riittäisi hyvin yksi lapsi, mutta puoliso toivoisi kolmea. Eipä kolme lasta minullekkaan kyllä ehdoton ei ole. Taloudellisesta näkökulmasta useamman lapsen hankkiminen vaan tulee olemaan aika hintavaa ja lisäksi mietityttää sekin, että miten useammalle lapselle jää riittävästi aikaa.

Meillä on 5 lasta:)

0 on, yhden haluaisin, maksimissaan kaksi. Siis biologista lasta. Kiinnostaa kuitenkin adoptio. Mahdollisesti haluaisimme kokeilla sijaisvanhemmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuusi on. Mahtavaa!

Kenen mielestä mahtavaa? Sinun vai lasten? Miten huomioit kaikkia kuutta ja varmistat, että saavat tarpeeksi yksilöllistä huomiota?

Meidän kaikkien mielestä. Olemme perhe, kokonaisuus. Mahtava perhe siis.

Juteltu on siitä monet kerrat.

Yksilöllistä huomiota? Touhuamme yhdessä, perheenä. Se on se kaiken A ja O.

Huomioimme toinen toistamme. Pidämme yhtä, vedämme yhtäköyttä.

Ihana vastaus sulla edelliselle kyselijälle ! Jäin oikein odottamaan vastaustasi.

Itselläni on viisi lasta , joista yksi iltatähti ja täten n. 10 vuotta muita nuorempi (toisia enemmänkin).

On aina itselleen toivinut samanikäistä sisarusta , vaikka saikin " yhden lapsen" paremmat edut, mitä ei aina muille pystynyt tarjoamaan. Nytkin vielä yläaste ikäisenäkin välillä sanonut, että olisi tahtonut elää muiden sisarusten kanssa ne vuodet. Kyllä perhe ja lapset ovat rikkaus eikä sen yhden lapsen todellakaan tarvitse saada kaikkea ruhtinallisesti, sisarukset ovat arvokkaampia.  Ja niille, jotka rupeavat arvostelemaan, edttä yksi saanut nyt materiaa enempi kuin muut - ei haittaa , nuoret aikuiset ovat nauraneet moiselle. Heidänkin mielestään sisarukset tärkeämpiä.

Lienee tässä tapauksessa kyse enemmän siitä, että on nähnyt sisarusten läheiset välit ja että heillä on samanlaiset elämänvaiheet ja jutut joista hän jää ulkopuolelle ja olisi halunnut myös jotain omaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, kuin siitä että juuri sisarukset olisi se juttu. Kaikkien sisarusten kanssa ei tulla edes toimeen, ei se ole taattu juttu. Ja toisaalta lapsuudenystävistä voi tulla niin läheisiä kuin olisivat yhtä perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi. Elämä on ihanan helppoa ja vaivatonta. Ei tarvitse kuunnella sisarusten tappelua ja meillä on mahdollista matkustaa sekä mukaville oerhelomile että aikuiset itsekseen/kahdestaan lapsen kanssa. Lapsen on myös taloudellisesti mahdollista harrastaa mitä haluaa, useamman lapsen kanssa se ei olisi meidän tuloillamme mahdollista.

Näin meilläkin, mutta en koe tarvetta perustella meidän lasten määrää tuntemattomille netissä. Olkaa yksilapsiset ylpeitä siitä valinnastanne. Ei se ole huonompi kuin mikään muu lapsiluku, eikä sit tarvitse perustella kenellekään. 

Tämä ei pelkästään tälle lainaamalleni ihmiselle, vaan yksilapsisille ylipäätään. Kun tuntuu, että he ovat heti samaan hengenvetoon perustelemassa ratkaisuaan, kun lapsi luku tulee puheeksi. 

Miksi yksilapsisen perheen vanhempi ei saisi tässä kohdin perustella tätä vastaustaan, mutta useamman lapsen vanhempi saa?