Kuinka monta lasta?
Kuinka monta lasta teillä on? Tai kuinka monta lasta haluatte?
Kommentit (241)
Ei yhtään. Se yksi ainoa, jonka sain, on annettu adoptioon.
Toivottavasti on onnellinen siellä.
Hänellä on omat vanhempansa. Joten en halua mennä sotkemaan heidän kuvioitaan.
En aio koskaan enää tulla raskaaksi.
Enkä haluakaan.
Yksi lapsi (melkein 40-vuotias).
Vierailija kirjoitti:
M31 ja latino kirjoitti:
Yksi ja toinen tulossa. 2-3 kuulostaa mun mielestä hyvältä määrältä. Mä olen ainoa lapsi ja toivoin aina sisarusta.
Oih! Paljon onnea!
Kiitos onnitteluista ihanat mamat!
Even if there was a hand, it was the hand of God -Diego Maradona
Ei ole yhtään, 1-3 haluaisin. Ensin se yksi ja sitten voi harkita lisää jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi. Elämä on ihanan helppoa ja vaivatonta. Ei tarvitse kuunnella sisarusten tappelua ja meillä on mahdollista matkustaa sekä mukaville oerhelomile että aikuiset itsekseen/kahdestaan lapsen kanssa. Lapsen on myös taloudellisesti mahdollista harrastaa mitä haluaa, useamman lapsen kanssa se ei olisi meidän tuloillamme mahdollista.
Olen huomannut, että aina yhden lapsen äideiltä tulee tällaiset puolustuspuheenvuorot. Keltään muulta ei ole tässä ketjussa vielä tullut. Hirveet defensiiviset selitykset. Vielä puuttuis lopusta: "mut toki kaikki tekee niin ku parhaaks näkee"
Miksi yhden lapsen äiti ei saa hehkuttaa onneaan, mutta monilapsisen perheen äiti saa?
0. Haluaisin 2. Mieskin haluaisi 2. N28
1 on ja se oli suunnitelma. On nyt 16v.
Kaksi on, kolme olisi haluttu, mutta ei ollut varaa.
Vierailija kirjoitti:
On 2. Mies halusi 2, minä alun perin 3, mutta toisen jälkeen totesin että ettei minunkaan voimavarani olisi riittänyt kolmanteen.
Taa on juuri se. Monet lapsettomat ajattelevat, haluan 3 tai 4. Ei tule mieleenkaan, etta ei se (KAIKILLE) ole pelkaa huvipuistoa. Ensin kannattaa tehda YKSI ja katsoa sen jalkeen missa mennaan ja mita halutaan....
Vierailija kirjoitti:
0 on, yhden haluaisin, maksimissaan kaksi. Siis biologista lasta. Kiinnostaa kuitenkin adoptio. Mahdollisesti haluaisimme kokeilla sijaisvanhemmuutta.
Suosittelen! Meillä on yksi biologinen ja yksi adoptoitu. Näin on meille paras
Haluaisin kaksi tai kolme, vielä ei ole yhtäkään.
Ei ole yhtään. En enää tässä iässä halua.
Vierailija kirjoitti:
Kaksi on ja yhtään enempää en halua. Vauva- ja pikkulapsiaika on pelkkää helvettiä, joka syö ihmisen sisältä ontoksi ja tuhoaa parisuhteen.
Kyllä syvästi ihmettelen tän palstan lukijoiden tasoa... Oletteko todellakin näin onnettomia, että yläpeukutatte tällaisia kommentteja? Täällä varmaan enemmistö on katkeria sinkkuja, jotka peukuttaa kaikkia perhettä ja parisuhdetta mollaavia kirjoituksia. Jotenkin surullista kyllä. Tai säälittävää.
Pikkulapsiaika on rankkaa, mutta ah niin rakasta. Olin molempien lasten kanssa kotona 3 v asti. Tottakai olin väsynyt ja parisuhdekin ratisi liitoksissaan, mutta kyllä omat lapset on niin ihania, että valitsisin uudestaankin samoin. Ja aikuisten ihmisten parisuhteen pitää kestää muutama rankempikin vuosi omien lasten vuoksi. Ihme nössöjä kaikki nykyisin.
Tämä on muuten hyvä kysely. Meillä tosiaan on se kaksi lasta ja kolmas tuloillaan. Ei ollut tullut mieleenkään, että isot perheet on näin monille alapeukun paikka. Olettavatko ihmiset, että kaikki anonyymit suurpeelliset elävät tuilla ja isommat sisarukset hoitaa pienemmät vai mistä puristaa? Meilläkin on toiveena neljä lasta, mutta yksi kerrallaan lisäännymme resurssien mukaan. Tosiaan muiden mielipiteistä ja asenteista ei pidä liikaa välittää, mutta hyvä, että osaa nyt olla etukäteen varautunut. Omasta mielestäni perheitä saa olla erilaisia, lapsettomia ja kymmenlapsisia. Lapsiluku ei sentään yksin kerro kovin paljoa perheen onnellisuudesta.
4. Saa nyt nähdä miten kahden kanssa pärjää :)
Kaksi on. Neljä olisin halunnut, mutta on useita erittäin painavia syitä (oikeasti todella vaikeat raskaudet, tukiverkkojen puute, aika vaikea arki johtuen esikoisen erityisyydestä (kromosomihäiriö löytyi hiljattain, aiheuttaa kaikenlaista vähemmän kivaa lapselle))siihen, että enempää ei tule. Olisi siis molemmat haluttu enemmän, mutta elämä on. Ollaan kiitollisia näistä kahdesta ja keskitytään heihin. Ainoa hyvä puoli siinä, ettei esikoisen tilannetta tiedetty heti alunperin on se, että uskallettiin yrittää ja saatiin toinen lapsi. Helpompaa toki olisi yhden kanssa, mutta onhan se mahtavaa, että on tuo toinen. Ja erityisen onnellisia ollaan siitä, että hän on terve (ei ole periytyvä meillä tämä).
1 lapsi. Päätettiin miehen kanssa, että yhteen jää. Välillä leikittelen ajatuksella toisesta lapsesta, mutta oikeasti näin on hyvä.
Ei yhtään, haluaisin 7. En tiedä tuunko niitä koskaan tekemään.